18.10.2009

Kristillisyys ilman henkeä - nimi ilman sisältöä

Luomiskertomuksesta voimme lukea, kuinka Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. Samalla ihmiselle annettiin viljeltäväksi ja varjeltavaksi maa. Tehtävä ei ollut ylivoimainen, ennen syntiinlankeemusta. Olihan mukana Jumala, joka käyskenteli paratiisissa ja siunasi luotujansa. Olosuhteet olivat ihanteelliset. Kaikki oli hyvin, ainakin melkein. Käskyjä olisi pitänyt olla yksi vähemmän – nolla. Se ainoa - älä syö tästä puusta – oli liikaa.

Tuossa tuokiossa Jumala lisäsi käskyjen määrän kymmeneen ja lisäsi seikkailun vaikeusastetta. Ehkä juuri siksi Jobin (25:6) kirjassa haistellaan syntyperäämme läheltä - ”Kuinka sitten ihminen, mato, Aadamin poika, tuo toukka?”
Hesekielin (1:12, 20) näkyjen Kerubeilla on hengelliset ruumiit – ”ja ne kulkivat suoraan eteenpäin. Minne henki vaati kulkemaan. Minne henki vaati kulkemaan, sinne ne kulkivat – minne vain henki kulkemaan vaati.” Syntiin langennut, paratiisista karkotettu ihminen, oli jo silloin kadottanut suoran yhteyden Luojaansa.

Maailman suurin uskonto on kristinusko, johon kuuluu noin kolmasosa maailman väestöstä. Se on suunnaton välinekokoelma, valtarakennelmakomitea, joka on täynnä ulkoa opittuja ohjelmia. Ihmisviisaudella rakennettua valtakoneistoa ei voisi purkaa enää Lutherkaan. Ikiliikkuja käy ja puksuttaa ilman yksilöä – ihmistä. Roomalaiskirjeen (8:14) mukaan kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. Raamattu puhuu aina yksilölle, Adamille ja Evalle, kutsuen palaamaan takaisin paratiisiin. Kristillisyys ei voi olla ihmisen ulkopuolinen ohjelmajulistus. Kristus antoi ruumiinsa ja verensä. Meille on annettu ruumis, sielu ja henki. Kyse on saviastiasta ja hänen hengestään.

Muutama päivä sitten Päivi istui auton apuohjaajan paikalle ja huokaisi – ”Ei kristillistä päihdetyötä voi tehdä kuin hengellinen ihminen.” Minun oli helppo yhtyä ajatukseen. Olin ollut juuri ratkaisemassa erään asiakkaan kohtaloa omassa voimassa. Ennen kiusallista palaveria rukoilin tilanteen puolesta ja mieleni muuttui. Rukouksen pehmittämänä kuuntelin kyyneleet silmissä hänen kertomustaan, sen sijaan että olisin keskeyttänyt yhteistyömme. Outo käyttäytyminen sai selityksen, kun hän kertoi järkyttävästä elämästään ja sen aiheuttamista traumoista. Näiden syiden vuoksi hän käyttäytyi epäsopivasti. Hän oli saanut potkuja ja hylkäämisiä niin paljon, että ne ohjasivat jo hänen käyttäytymistään. Tuo hetki muutti minua ja häntä. Nerokkainkaan hoito-ohjelma tai koulussa opittu asia ei olisi voinut auttaa häntä eikä minua. Tarvittiin hengen ohjausta. Roomalaiskirjeen (8:19) mukaan koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä, hengellisen ihmisen Aadamin uutta tulemista. Hengellisen ihmisen osaa maistettuaan Daavidkin puhui (Ps. 8) ihmisestä lähes jumalolentona, joka on seppelöity kunnialla ja kirkkaudella ja joka on asetettu hallitsemaan maata ja luotuja.

Ismo Valkoniemi

Häiriintyikö elämäsi piispojen uudesta tulkinnasta?

          Jos katsoo kirkkohistoriaa pelkistettynä ja vähän silmiä siristäen, niin saa suoran linkin    tämän  päivän ongelmiin. Otetaanpa ä...