Medialla väärä mittakaava

Olen seurannut viime päivien keskustelua Älä alistu -- Nuorten mediakampanjan jälkimainingeissa. Katsoin vielä kerran Annin videon ja en pääsääntöisesti kyllä ymmärrä tuota kohun mittakaavaa. Voin ymmärtää että se ahdistaa niitä, joiden identiteetti on selkeä ja horjumaton ja kenties synnynnäinen. Tässä mielessä jotkut Annin sanavalinnat olivat ehkä väärin muotoiltuja, mutta ne eivät olleet videon päätarina. Anni kertoo videolla että hyväksyvä ilmapiiri ja koulussa toisten rohkaisemana teini-ikäiset nuoret tekivät valintoja, joiden vuoksi voi jäädä levottomuus ja epävarmuus omasta identiteetistä. 15-vuotiaan seksuaalinen identiteetti on hauras, etenkin tytöillä. Tämä voi johtaa ajan kanssa konfliktiin omantunnon kanssa, kuten uskon Annillekin tapahtuneen. Hänelle oli vapauttavaa tulla tilanteesta pois juuri kristinuskon tarjoamin välinein, sillä juuri muutakaan kelvollista tapaa syyllisyyden poistamiseen ei käsittääkseni ole. Tässä mielessä kristinuskon tarjoama sovitus on ainutkertainen tapa käsitellä syyllisyyttä. Sen lisäksi että se toimii välineellisesti sen takana on kristinuskon käsityksen mukaan todellisuus, joka takaa sen ettei kyse ole vain tempusta, vaan todellisesta sovituksesta. Syntinen saa armon ja voi aloittaa alusta puhtaalta pöydältä. Tämän opin ylläpitäminen on perustuslain 11 §:n mukaan laillista maassamme. Pykälä menee näin: Uskonnon ja omantunnon vapaus, Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.
Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Anni, nyt 20 vuotias täysi-ikäinen ihminen tunnustaa videolla erheensä ja kertoo miten hän on saanut avun uskonnosta tilanteeseen, johon uusi ja vieras kulttuuri hänet ajoi.
Tämän seurauksena media teilaa kampanjan taustajärjestöt pääuutisissa äärijärjestöiksi, arkkipiispa suosittelee seurakunnille taustajärjestöjen rahoituksen leikkaamista, taustajärjestöjen papeista tehdään kantelu tuomiokapitulille ja seksuaaliterapeutit purkavat ahdistustaan pääuutisissa. Läikähtiköhän nyt yli maljan? Mikä minulta jäi huomaamatta, mikä kuulematta? Kuulen vain suunnatonta vihaa ja suvaitsemattomuutta, jonka lähteenä ei varmuudella ole ainoastaan kampanjan taustajärjestöt. Sanoisin median edustajille ja muutamille piispoille, että nyt jäitä hattuun. Varmuudella vastareaktio on tulossa jos te ette ymmärrä pitää asioiden mittakaavaa oikeana. Nämä viime päivien vuodatukset eivät ole enää aikuisuutta, eivät hengellistä johtajuutta!
Itse olen tänään käynyt alustavia keskustelua joidenkin kristillisten vaikuttajien kanssa. Luulen että ainakin omalta osaltani joudun selvittämään uskonnonvapauden ja seksuaalietiikan kysymyksiä juridisena oikeutena, kenties joidenkin lakiasiantuntijoiden kanssa sekä tulen vetoamaan määrättyjen kirkkokuntien, kristillisten järjestöjen vaikuttajien koalition koolle saamiseksi, jotta voitaisiin selvittää lehdistön toimintaa ja kenties antaa jokin kannanotto viime päivien tapahtumille.

Ismo Valkoniemi