Päivi ja Ismo Valkoniemi

ARMON VUOSI 2033

2012-02-02T08:05:00.000+02:00

Herättyäni luen tilastot herätys-nettiportaalista, jonka takana ovat vapaiden ja entisten kirkollisten piirien herätyskristilliset liikkeet sekä 276 muuta kristillistä ryhmittymää, jotka ovat vuosikymmenten aikana syntyneet kirkon jäänteisiin. Helluntailaiset ovat järjestäytyneet kokonaan omaksi kirkkokunnaksi, joten heidän tilastoimisensa on helppoa. Heitä on vähän yli 100.000 ja muiden määräksi arvioidaan noin 500.000.

Katolisessa kirkossa jäseniä on miltei 100.000, Suomenkielisessä ortodoksikirkossa 120.000 ja venäjänkielisessä 150.000.

Tarkastan ev.lut kirkon jäsenmäärän, joka näyttäisi olevan melko tarkasti 1.600.000 jäsentä. Prosentuaalisesti suurissa kaupungeissa sekä Uudellamaalla on kirkon jäsenmäärät ovat muuta maata pienemmät, vastaavasti juuri herätyskristilliset piirit ovat levittäytyneet Uudellemaalle ja suuriin kaupunkeihin.

Sukupuolineutraaliavioliittolaki on hyväksytty vuosia sitten ja luterilainen kirkko suorittaa avioliittoon vihkimyksiä lain mukaisesti, mutta käytännössä samaa sukupuolta olevien avioliittoja hyvin vähän, koska kirkkoinstituutio on menettänyt merkityksensä ja avioliitot solmitaan pääosin maistraatissa.

Korkeimmassa oikeudessa on ollut jo 2 vuotta käsittelemättä helluntaikirkon ja katolisen kirkon valitus vihkioikeuden menettämisestä tilanteessa, jossa maistraatin myöntämällä valtuutuksella oleva pastori on kieltäytynyt toistamiseen vihkimästä homoparia sekä takataskussa suunnitelma irroittautua yhteiskunnallisesta avioliittovelvoitteesta ja korvata se Jumalan siunauksella. Korkein hallinto-oikeus odottaa Euroopan Unionin ihmisoikeustuomioistuimen lausuntoa, joka on viivästynyt katolisten Etelä-Euroopan maiden voimakkaaseen vastarintaan.

Venäjä on painostanut Suomen säätämään tukun erillislakeja, syystä että Suomen suurin vähemmistö pitää sisällään 500.000 venäjänkielistä. Yksi näistä erillilaeista vapauttaa venäjänkielisen ortodoksisen kirkon Suomalaisen lainsäädännön vihkikysymyksistä.

--------------

Tässä olikin paljon optimismia ja ehkä jonkun mielstä myös pessimismiä. Ensimmäinen optimismi liittyi siihen, että minä olen 2033 hengissä, Kristillis-eskatologisessa mielessä toinen liittyy otsikon armonaika-väitteeseen, kolmas siihen että EU on edelleen olemassa ja neljäs siihen että venäjä on tyytynyt muutamiin lakeihin.

LEHDISTÖN MOTIIVIT VAALEISSA

2012-01-31T19:18:00.001+02:00

Jouduin sensuurin kohteeksi kotimaa24-sivujen blogissani, varmaan ihan aiheesta. Yritin käsitellä vahvasti satiirilla sävytettynä tuntemuksiani uutisesta, jossa ministerin avustaja oli ajanut ministerin seläntakana lakiehdotusta, joka mahdollistaisi miesten synnyttämisen. Ehkä vahvin heittoni oli ajatus, jossa voisin entisenä miehenä olla joskus miss Suomi ja synnyttää Rauhan maailmaan (tai hirmumyrsky Katriinan). Varmasti hyvä maku oli koetuksella, sen myönnän. Siinä mielessä ei haittaa vaikka blogini alle kahdessa minuutissa sensuroitiinkin.

Ymmärrän hyvin, että nämä asiat kuuluvat marginaaliin, mutta sittenkin ne hallitsevat mediaa miltei päivittäin. Miten me tavalliset ihmiset voimme käsitellä asiaa. Onko niistä lupa kirjoittaa, vai ovatko ne pyhiä tabuja, joihin ei ole lupa kajota? Eikö lakimuutokset edellytä aina kansalaiskeskustelua sekä valitsemiemme edustajien käyttämistä lainsäädäntötyössä siten kuin eduskunnan tehtäväksi on säädetty? Ei kai asioita missään tapauksessa voi viedä eteenpäin niin kuin nyt oli vaarassa käydä, piilossa ministeriltäkin?

Olen myös ehdokkaiden pätevyyksiä arvioitaessa joutunut kysymään itseltäni, mitkä ovat ne pätevyysseikat, joiden vuoksi Pekka Haavisto on monen toimittajan suosikki valtalehdistössä. Onko sittenkin pääasiallisesti juuri seksuaalinen suuntautuminen se seikka, joka Haavistoa kaikkein eniten pätevöittää tietyn kansanosan ja monen mediavaikuttajan silmissä? Vai olisiko lehdistö niin ovela, että se näkee Haavistossa ja hänen puolisossaan kohteen, jonka avulla lehdistö tulee tekemään valtaisat rahasummat seuraavan kuusivuotiskauden aikana? Mikä olisikaan herkullisempi kohde, kuin hänen puolisonsa Antonio Flores, joka jo nyt alkaa hermostumaan lehdistön edessä. Käsittääkseni hän on jo väistellyt lehdistöä ja poistunut nyt Eurooppaan kuumimman kampanjavaiheen tieltä.

Sauli Niinistö ja Jenni Haukio ovat lehdistön näkökulmasta värittömiä. Heidän kustannuksellaan rahaa ei tulla tekemään. Niinistön presidenttikausi tulisi sujumaan varsin säädyllisesti ja yksityiselämää raotettaisiin varovasti. Kohujuttuja, rattijuopumusta tai kampaajan arkea asiakkaineen ei olisi tarjolla.

Suuret tunteet ovat nyt pelissä. Juttuja sensuroidaan, ylilyöntejä tulee, mutta tämä blogi on ihan rehellistä pohdintaa ilman pilkkaamisen tavoitetta. Pidettiin siitä tai ei.

Ismo Valkoniemi

ETÄINEN LÄHIMMÄISYYS

2012-01-29T20:27:00.000+02:00

Valtakunnallisen lähimmäis- ja avustustyön vastuuhenkilöinä, tunnemme Päivin kanssa usein piston sydämessämme. Aikamme ei riitä kaikkeen, eikä kaikille. Teemme sydämestämme lähimmäistyötä, mutta olemme joutuneet tietoisesti valitsemaan mihin aikamme käytämme. Meillä on vain rajallinen aika parasta työkykyä ja henkisiä voimavaroja. Kirjoitan tätä sinulle, jolla on samanlaisia tuntemuksia omassa elämässäsi ja aivan erityisesti sinulle, jolla on odotuksia meidän suuntaamme.

Päivi kasvoi ympäristössä, joka oli sosiaalinen, mutta alkoholin ja syvän syrjäytymisen värittämä. Aikuistuessa hän sai valita ja etsivä löytää. Oma polkuni kulki tien, jossa en ikipäivänä luullut tarvitsevani Jumalaa, mutta toisin kävi. Päivi, enkä liioin minäkään voi pakottaa ketään elämään löytämämme uskon ehdoilla, mutta niin paljon maailma olemme nähneet että myöskään me emme ole valmiita tekemään enää kompromissia vanhan ja uuden välillä.

Tiedämme että avioliittomme pelastui yhteisen uskon myötä, sen myötä suhde lapsiimme on syventynyt ja iloitsemme jos lasten lapsistakin. Oma nousuni jättiveloista talouden tasapainoon ja Jumalan rikkauksien maailman löytämiseen on tehnyt minusta kylläisen ja Päivistä syvästi kiitollisen kulkijan.

Tiedän että Hämeenlinnan seudulle jäi monia sukulaisia ja ystäviä, jotka kokevat tulleensa hylätyksi. Suurehkoksi paisuneen Samaria-groupin ja sosiaalisen yrityksen Oy Noark Ab:n johtaminen, ajan etsiminen lasten tapaamiseen, lastenlapsen hoitamiseen, opiskeluun, vapaapäiviin - jotka nekin ovat tärkeitä -, seurakuntaelämään sekä muihin tärkeisiin yhteyksiin, kuten äitini tapaamiseen, vievät ajastamme kaiken.

Arvovalintamme, asuinpaikkamme, työmme ja perheemme kasvaminen ovat asioita, jotka ovat muuttaneet elinpiiriämme. Jokainen matkan varrella kohdattu ystävä, sukulainen ja lähimmäinen ovat piirtyneet "sydänfilmille". Me emme ole hylänneet ketään, mutta pieninä ihmisinä meistä ei ole kantamaan kaikkia. Sen tehtävän me olemme jättäneet Kaikkivaltiaalle Jumalalle, jonka syliin kannamme niitä joita emme ehdi tavata.

Ismo Valkoniemi

NAISET SYRJÄÄN MÄNTYNIEMESTÄ?

2012-01-23T21:17:00.002+02:00

Kaikkien aikojen naisten syrjintä tapahtui presidentin vaalien ensimmäisellä kierroksella. Seuraavien kahden viikon aikana nähdään, käykö näin myös toisella kierroksella. Syypää tähän naisten sivuuttamiseen ovat naiset itse.

Haaviston joukkojen "antijytkyksi" nimeämä vaaliyllätys on pitkälti naisten aikaansaannosta. Haaviston kampanjan takana oli naisten joukko, iltapäivälehdet haastattelivat lukuisia naisia, jotka kertoivat ihastuneensa Haavistoon, monet vaaliasiantuntijat sanovat naisten menneen Haaviston taakse ja osa puhui myös Haloslaisista äänistä, joita Haaviston kamppanjaan mahdollisesti valui.

Eduskuntavaalien jytky johtui siitä, että nukkuvat miehet lähtivät liikkeelle, Haaviston antijytky taas naisten antamasta tuesta. Erikoisen asiasta tekee se, että mikäli naiset saavat haluamansa, naissukupuoli poistuu presidentinlinnasta kokonaan.

Minä sen sijaan tarvitsen naista, pitkän ja hyvän avioelämän lisäksi myös työelämässä. Kyse ei ole vain seksuaalisesta suuntautumisesta, vaan erilaisuudesta ja erilaisista kokemuksista. Yli 30 vuotta esimiestehtävissä ovat tehneet minusta vakaumuksellisen siinä, että paras työyhteisö on sellainen, jossa on vastuutehtävissä molempia sukupuolia olevia henkilöitä. Tarvitsen niitä, joilla on kokemusta äitiydestä, kasvatustehtävästä ja vaikkapa vaikeita vaiheita eläneistä murrosikäisistä nuorista. Olen oppinut arvostamaan tunneälyä, herkkyyttä ja empatiaa, oman rationaalisuuteni rinnalla.

Siksi oma äänestyskäyttäytymiseni toisella kierroksella on helppoa. Minä haluan että Suomen ykkösnainen tuntee Suomalaisen naisen sielunelämän ja tarvittaessa osaa kääntää Herra Presidentin päätä katsomaan niitä tarpeita, joita naiseuden kautta esille nousee.

Ismo Valkoniemi

SEISO SUORANA - ÄLÄ HÄMMENNY

2012-01-15T17:37:00.000+02:00

Meillä on tänään monenlaisia uskovia joukossamme. Jotkut uskovat Euroopan Unioniin, toiset rahaliittoon, kolmannet mammonan ja rahan kykyyn ratkaista ongelmamme. Itse kuulun siihen joukkoon, joka uskoo raamatun ikiaikojen Jumalaan, jonka opetuksen ja arvojen varaan jopa kansakunnat voivat rakentaa elämänsä.

Tästä vuodesta tulee hyvin haastava meille kaikille. On täysin mahdollista, että tulemme näkemään Euroopan, joka joutuu polvilleen talouskysymysten vuoksi. Syy tähän on ahneus ja ylpeys. Eurooppa joka on nauranut rasvassa olevilla suupielillään Amerikan Yhdysvalloille, Kiinalle ja Venäjälle on sairastunut mitä pahimpaan itsekkyyteen asukkaitaan myöden. Kiinasta eilen palannut nuorin poikani kertoi, että nykykiinassakin vanhempia ihmisiä sanotaan sediksi ja tädeiksi ja seurustelevat nuoret asuvat erillään avioliittoon asti. Kiinassa Länsimaita pidetään rappion kehtoina. Amerikassa aidosti uskovien määrä on kuitenkin edelleen korkea, noin 30%. Amerikkalaisissa elokuvissa esille tulevat Jumalan siunauksen toivotukset on jätetty kääntämättä suomen tekstityksissä vuosikymmenet. Venäjän kehitystä moralisoimme jatkuvasti, mutta suljemme silmämme omasta rappiokulttuurista.

Presidentinvaalien pääteema näyttää edelleen olevan suvaitsevaisuus ja homoseksuaalikysymykset, kun kärjen olisi pitänyt olla maassamme vellovassa pahoinvoinnissa, joka on kaikilla mittareilla mitaten ennätyslukemissa. Masennuslääkkeiden syönti on tosi saatu laskuun, kiitos uuden tyyppisten lääkkeiden, joita ei luokitella masennuslääkkeiksi. Kahdeksannen perhemurhan jälkeen ministerin kanta on "lisää rahaa ja ammattilaisia". Minun kantani on että emme pysty hoitamaan asiaa rahalla. Tarvitaan hengellinen ja henkinen herääminen, jossa ihmiset katuvat pahoja tekojaan sekä auttajien joukko joilla on rakkautta autettavia kohtaan. Henkinen pahoinvointi on ennätyslukemissa, perhesurmat ovat vain jäävuoren huippu.

YLEn suuressa vaalitentissä 300 lukiolaista äänesti Vasemmistoliiton Arhinmäen ja Vihreiden Pekka Haaviston kaikissa puheosuuksissa parhaaksi. Kristillisten Sari Essayan he äänestivät lähes nollamarginaaliin. Sama ilmiö näkyy kirkkoherran vaaleissa, piispanvaaleissa ja kaikessa käytävässä keskustelussa. Raamatuun uskova, perinteisiä arvoja kunnoittava ehdokas ei menesty. Nyt ihmiset sanelevat minkälaisen kirkon he haluavat. Aiemmin Jumalan Sana on määritellyt linjan. Kyse onkin kohta ihmisten kirkoista, joissa Jumalalla ei ole tilaa.

Eurooppa on rappiolla. Kaikki on sallittua, vanhempia ei kunnioiteta, mikään ei ole sopimatonta, 1.250.000 aborttia vuodessa eivät huoleta, mutta jos sen kirjoittaa tai sanoo ääneen, heti kulmat kohoavat paheksuvasti. Kreikassa paljastuneet rahan väärinkäytökset ovat uskomattomia. Jonkun kylän asukkaista puolet saavat rahaa näkövamman vuoksi, vaikka todellinen prosentti olisi 1,5 tai kuolleet henkilöt ovat saaneet vuosia työttmöyyskorvausta, jonka ovat nostaneet sukulaiset. Tätä samaa tapahtuu muuallakin.

Jumalanvaltakunta on sinapinsiemen kaltainen, pienin kaikista siemenistä, mutta siitä tulee suuri puu, se on tullut lähelle meitä, se on meissä. Siinä joitakin Jeesuksen sanoja valtakunnasta, jotka kuvaavat sisintämme suhteessa Jumalanvaltakuntaan. Se on aluksi pieni, horjuvan uskon kaltainen, mutta siitä voi tulla suuri puu, valtakunta jonka suojaavat ja turvalliset muurit näemme ympärillämme.

Tänään, tammikuussa 2012, haluan osaltani seistä entistä suorempana, entistä määrätietoisempana, sen uskon varassa joka on turvannut elämäni 1990 lamavuosista näihin päiviin ja tehnyt siitä rikkaan ja upean elää! Jos välillä olinkin hämmentynyt ja pohdin olenko laittanut turvani oikeaan lähteeseen, teen sen nyt vapautuneesti ja hymyillen. Tämän kaaoksen, tämän hulluudeksi käyvän ihmisten viisauden keskellä on helppo uskoa ikiaikojen Jumalaan, jonka järjestystä odotellessa säälin niitä jotka Häntä eivät tunne.

Ismo Valkoniemi

JOULUA JA KANSALAISAKTIIVISUUTTA

2011-12-23T00:19:00.003+02:00

Näin joulun aaton aattona, huomaan olleeni hyvin passiivinen valtaosan vuodesta. Olen kirjoittanut aiemmin blogia tiiviimmin, ottanut kantaa, puolustanut uskoani, kirjoittanut velka-asioista ja kaikkean sen kaltaista.

Vuosi oli kristillisen päihdetyön rintamalla vaikea. Hoitokodimme tuhopoltto ja monet yllättävät takaiskut laittoivat miehen lukkoon. Aloin suorittamaan hartiat kyyryssä ja käperryin toimistooni.

Nyt joulu näyttäytyy jo levollisena. Kaikki tuo on kuin pahauni menneisyydessä. Hoitokoti on korjattu, tuomiot on jaettu ja me haluamme vieläpä jakaa armoakin tehneelle.Kipeä mies, joka myös tarvitsisi apua, mutta ei meidän puutaloissamme. Joulun rauha hiipii sydämeen ja samalla vanha kansalaisaktivisti alkaa heräilemään henkiin.

Vastustin kyllä EU:ta, olinhan Hämeen vaalipiirin kampanjapäällikkö. Varoittelin globaalin talouden vaaroista ja siitä kuinka dollarit ja jenit taistelevat Euron kanssa. Puhuin kauppakamarilla siitä, kuinka haavoittuva järjestelmä voi olla. Monet pankkimiehet ja muu Hämeenlinnan sivistyneistö, kuuntelivat asiallisesti. Tilaisuuden jälkeen he sanoivat, että esitin perusteluni hyvin, mutta siitä huolimatta lähes kaikki aikovat äänestää KYLLÄ. Jossakin toisessa vaalipaneelissa tunteikas nainen peittosi argumenttini 1 - 0, kun hän puhui ihanista Espanjalaisista Feta-tomaateista ja minä jostakin synkistä talousnäkymistä.

Tänään tietysti nuo ajatukseni ovat toteutuneet. Pitkälti olin ammentanut oppini Hilkka Pietiläisen kirjasta ja nähnyt asiat samoin. Siitä huolimatta syntyy tiivis Euroopan talousunioni, joka varmasti tulee olemaan aikanaan vahva. Tästäkin huolimatta en haluaisi Suomen kuuluvan tähän joukkoon. Perustelut olisivat liian pitkiä tähän blogiin.

Muutakin kansalaisaktiivisuutta on ollut. Vanhana suurvelallisena ja grynderinä olen puolustanut velkojien asemaa ja puhunut heidän huonosta kohtelustaan. 2008 kirjoittamani kirja Mammonan maailmasta Kuninkaan perilliseksi on taas huomattu. Saan lähes päivittäin postia kirjani teemoista, jotka ovat nyt erittäin ajankohtaisia.

Tästä innostuneena olen laatinut Oikeustieteen kandi Juha Matti Haartin kanssa kantelun Eduskunnan oikeusasiamiehelle, jonka julkaisen myös blokissani ja laadin tästä lehdistötiedotteenkin. Teen tämän edustamani Samaria-järjestön nimissä. Kantelu ei vahingoita Samariaa ja omaan täyden nimenkirjoitusoikeuden ja harkintaoikeuden kytkeä Samaria mukaan tähän puheeseen, sillä teen edelleen yksityishenkilöiden velkajärjestelyjä lähes päivittäin päätyöni ohessa. Lähinnä omien työntekijöidemme ja asiakkaidemme parissa. Ulkopuolisia tilauksia en kykene ottamaan vastaan.

Kantelu käsittelee koronkiskontaa, perintä ja yleiskuluja sekä mahdottomuutta vastustaa näitä nykyisen lainsäädännön pohjalta. Vastustaminen voi nimittäin tulla kalliiksi. Lopputulos voi olla että henkilö joutuu itse maksamaan kymmenien tuhansien eurojen oikeudenkäyntikulut. Vaikuttaa siltä, että Hovioikeudet eivät valvo riittävästi käräjäoikeuden päätöksiä näiltä osin ja tätä aion kysyä oikeuasasiamieheltä kantelussa.

Siis kansalaisaktiivisuutta myös joulun alla.

Toivotan kaikille oikein rauhallista ja siunattua joulunaikaa sekä entistä parempaa vuotta 2012!

Sari Roman-Lagerspetz, tutkija vai riidankylväjä?

2011-06-20T11:08:00.004+03:00

Lahdessa syntynyt Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin laitoksen tutkija, tohtori Sari Roman-Lagerpetz (omaa sukuaan Muinonen) nostaa esille jatkuvalla syötöllä teemoja, joilla hän pyrkii tuomaan esille feministis-liberaalia ideologiaa kristinuskon sisälle. Hän kuuluu feministisen naisasialiitto Unionin hallitukseen, toimii Vantaan kirkkoneuvoston jäsenenä sekä Tulkaa kaikki –liikkeen jäsenenä. Hänen väitöskirjansa 2009 Judith Butlerin hegeliläinen tausta –kirja käsitteli tunnetun lesbon ja feministin Judith Butlerin ajatuksia. Väitöskirjan pohjalta voi hyvin päätellä, että Sari Roman-Lagerspetz on ihastunut Butlerin ajatteluun sosiaalisesta sukupuolesta. Butler luopui biologisesta sukupuolesta ajattelussaan. Melkeinpä pelkästään sen pohjalta Roman-Lagerspetz nostaa esille jatkuvalla julkisuuteen ajatuksia, jotka ovat siis lähtökohtaisesti Butlerilta. Erityisesti Helsingin Sanomat on ihastunut Roman-Lagerspetzin välittämiin Butlerin ajatuksiin ja antanut hänelle palstatilaa runsaasti.
1. Femistisen liikkeen hallituksen jäsenen paikka aukesi viimeistään silloin, kun Roman-Lagerspetz nosti Audi-johtaja Esko Kiesin taannoiset kommentit tapetille, epäillen että tunnetun automerkin johtajan kommentti suuressa markkinointialan erityislehdessä oli salaliitto.
2. Teki Helsingin NMKY:n avioliittotyöstä tutkintapyynnön poliisille 2008. Alun perin hän oli tuohtunut materiaalin tasa-arvoajatuksista, mutta lopulta sai Poliisin kiinnostumaan aiheesta yhden lapsia koskevan kuritusajatuksen perusteella. NMKY poisti materiaalin käytöstä. Edelleen Roman-Lagerspetz 2011 käy taistelua, että Tikkurilan seurakunta poistaa avioliittokurssit.
3. "Onko tunnustuksellisten koulujen seksuaalikasvatus laadukasta?" 2010 (Hesari).
Tästä aiheesta Sari Roman-Lagerspetz on kirjoittanut useaan otteeseen selkeästi yhdessä tarkoituksessa: asettaa kyseenalaiseksi kristittyjen vanhempien oikeus kasvattaa lapsiaan vakaumuksensa mukaisesti.
4. Marraskuussa 2010 Roman-Lagerspetz toivoi että myös kirkosta eronneet äänestäisivät seurakuntavaaleissa vastoin Kirkkohallituksen ohjetta, koska oletti heidän äänestävän ”oikein”. Tämän hän teki Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston jäsenenä, ollen hyvin tietoinen sen olevan kirkon ohjeiden ja sääntöjen vastainen toimi.
5. Nosti esiin ajatuksen, että kristillisten järjestöjen Älä alistu –kampanja on kosto. Ajatus meni lehdistössä läpi. Kristilliset järjestöt ja seurakunnat ovat kertoneet tämänkaltaisia toipumistarinoita, joita sanotaan usein ”todistaminen”-termillä, 2000 vuotta.
6. 6.6.2011 Sari Roman-Lagerspetz vetoaa Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston jäsenenä, että Kirkko lopettaisi Kansanlähetyksen tukemisen. Samalla hän tulee lanseeranneeksi uuden käsitteen ”syrjivä lähetystyö”, jonka taustalla ei ole minkäänlaista faktaa. Hän viittaa yhteen Ugandassa tapahtuneen vihamurhaa, jolla ei ole mitään tekemistä Kansanlähetyksen tai Suomalaisen lähetystyön kanssa.

”Kirkossa pitää osata riidellä kunnolla. Liiallinen kohteliaisuuden ja yhtenäisyyden ja keskinäisen luottamuksen vaatimus on paha asia”, seurakunnan luottamustoimissa mukana oleva Roman-Lagerspetz totesi tammikuussa politiikan tutkimuksen päivillä Jyväskylässä 2011.

20.6.2011 Ismo Valkoniemi

Pieni keskustelu Nelosen uutisten päätoimittajan kanssa

2011-05-11T20:21:00.003+03:00

Lähettäjä: Hyvönen Eero [mailto:Eero.Hyvonen@nelonenmedia.fi]
Lähetetty: 9. toukokuuta 2011 17:55
Vastaanottaja: 'Ismo Valkoniemi'
Aihe: VS: ADRESSI SANOMA-KONSERNILLE

Ismo Valkoniemi,

kiitos viestistänne. Otamme nöyrästi vastaan yleisön palautetta työstämme. Uskon kuitenkin, että konkreettiset esimerkit tekisivät hyvää keskustelulle.

Ystävällisesti

Eero Hyvönen
vastaava päätoimittaja
Nelosen uutiset

eero.hyvonen@nelonen.fi
puhelin 09 454 5515

Nelonen Media
Sanoma Entertainment Oy
PL 350
Tehtaankatu 27-29 D
00151 Helsinki
nelonenmedia.fi

-----
Päätoimittaja Eero Hyvönen,

Kiitos kommentistanne. Ymmärrän että olisitte halunneet adressin saatetekstiin vähän faktaa. Ilmeisesti ihmiset sitä löysivät, koska niin sankoin joukoin allekirjoittivat. Yritän tähän nyt pari faktaa saada kuitenkin vastaukseeni, jotka koskisivat nimenomaan Nelosen uutisia.

Uutisankkurin lukemana Nelosen uutiset leimasivat selkeästä kirkon perinteiset herätysliikkeet ”äärijärjestöiksi”, jonka jälkeen puhe levisi lehtiin ja muihin medioihin. Tietty varmuudella en voi väittää, että Nelonen oli tämän ”äärijärjestö” ilmauksen alkulähde, mutta muihin TV:n pääuutislähetyksiin verrattuna, tämä tuli selkeimmin esille juuri Nelosen uutisissa. Mahdollisesti juuri tämän ”äärijärjestö” havainnon jälkiseurauksena muun muassa Kallion kirkon kirkkovaltuusto ja monet muutkin kirkkovaltuustot kohtelivat esimerkiksi Suomen Raamattuopistoa ”äärijärjestönä” ja jättivät kirkkohallituksen päättämät kolehtitulot laittomasti tilittämättä Suomen Raamattuopistolle.

Kirkkolain 8 luvun 3 § on yksiselitteinen. Siinä määritellään, että ”äänioikeus on vaalipäivänä 16 vuotta täyttäneillä kirkon jäsenillä.” Tämä tarkoittaa sitä, että kirkosta eronneilla ei ole äänioikeutta. Kun seurakuntavaalien ennakkoäänestys alkoi 1.11.2010 uutisankkuri Satu Sirkiä: ”Seurakuntavaaleista on tulossa entistä voimakkaammin konservatiivien ja liberaalien ehdokkaiden välinen taisto. Syynä on kirkkoa jakava kiista homoparien siunaamisesta. Kirkon piirissä ällistystä on herättänyt tieto, että äänestyskelpoisia ovat myös kirkosta Ylen TV-kakkosen homoillan jälkeen eronneet ihmiset.”
Kyseessä oli selvästi tuotettu tieto ennakkoäänestyksen alkuun. Mikä on sen alkulähde, sitä en voi kuin arvailla. Lähdekritiikki siitä kuitenkin puuttui, koska eronneilla ei ilmeisesti ollut äänioikeutta. Tämän tietysti tutkivat oikeusoppineet vielä jälkikäteen niiden muutamien tutkimuspyyntöjen jälkimainingeissa, jotka asiasta on laitettu vireille. Itse en ole tutkintapyyntöjen takana, vaan olen niihin tutustunut internetin kautta.

Tässä vain pari, melkein ulkomuistista raapaistua tilannetta, joissa Nelonen oli aktiivisena toimijana.

Näiden kahden esimerkin takaa näkyy asenteellinen prosessi, joka näkyi myös Helsingin Sanomissa muun muassa lähes solvaavassa kolumnissa. Vastaavapäätoimittaja on Hesarin puolella antanut julkisen lausunnon seurakuntalainen.fi –portaaliin, jossa hän sanoo ymmärtävänsä eräiden tiettyjen kirjoitusten pahoittaneen ihmisten mieliä. Hän oli itse ajatellut erään kolumnin luettuaan, että tämä kyllä loukkaa ihmisiä. Kokonaisuutenaan hän toteaa että viimetalvena käyty keskustelu ei ollut kaikkinensa onnistunutta.

Kovasti tällainen tunnustaminen lämmittää sydäntä. Aivan aidosti minä ja monet tuntemani ihmiset olivat lähes järkyttyneitä median kovasta linjasta.

Ystävällisesti

Ismo Valkoniemi

Miami-Beach 2011, ajatuksia Pride-tapahtumaan

2011-05-01T22:42:00.010+03:00

Varasimme talvilomamatkan Floridan Miami-Beachille, jossa vietimme rentouttavan loman 12.-20.4.2011. Hotellimme sijaitsi aivan Miami-Beachin sydämessä, rannan tuntumassa. Jo tulopäivänä tutustuimme alueen esitteisiin ja karttoihin. Havaitsimme, että alueella on vuotuinen Miami-Beach Pride -festivaali, joka huipentuu 16.4. tapahtuvaan festivaalikulkueeseen. Olimme täysin tietämättömiä etukäteen tapahtumista ja emme missään tapauksessa olisi halunneet majoittua 50 metrin päähän päätapahtumapaikasta. Luultavasti olisimme pysyneet pois koko alueelta, jos olisimme tapahtumasta tienneet. Emme kuitenkaan millään tavalla harmitelleet yhteensattumaa, koska hotellimme vaikutti rauhalliselta, eikä tapahtuma sittenkään haitannut meitä. Päätimme ottaa asian tarpeellisena johdatuksena ja koulutuksena työllemme. Tartuimme asiaan myös tilaisuutena tehdä asiasta havaintoja seuraamalla alueen lehdistön, TV:n ja ympäröivän yhteisön suhtautumista tapahtumaan sekä tarkkailla tapahtuman luonnetta ja tunnelmia sekä osallistujia.

TV- ja lehdet

15.4.2011 CNN:n kanavilla oli Dr. Drew Pinskin TalkShow, jossa paikalla keskustelemassa oli kaksi nuorta baptistitaustaista miestä KC ja Larry Jansson, jotka olivat aviossa keskenään. He olivat olleet mukana kristillisessä eheytymisliikkeessä, mutta olivat kokeneet, ettei se toiminut heidän kohdallaan. He olivat avioituneet myöhemmin, luovuttuaan yrityksistä muuttaa omaa identiteettiään. Mukana oli myös Exodus international liikkeestä Alan Chambers, joka oli itse saanut avun kristillisestä eheytymisterapiasta 14 vuotta aiemmin ja oli luopunut homoseksuaalisesta elämästä. Hän eli heteroliitossa ja vakuutti että hänen identiteettinsä oli muuttunut pysyvästi. Hän tuntui tasapainoiselta henkilöltä, joka ei halunnut käydä keskustelua vastakkain asettelusta, vaan korosti saaneensa apua kristilliseltä yhteisöltä oman toiveensa mukaisesti. Hän korosti että liikkeen 12 askeleen ohjelma ei ole eheyttämistä homoseksuaalisuudesta, vaan siinä pyritään hengelliseen eheytymiseen jossa korjautuvat myös väärät valinnat. Janssonien kokemus asiasta oli toinen, he olivat kokeneet että pääpaino oli seksuaalisuuden muutoksessa. Lisäksi keskusteluun osallistui TV-kuvan välityksellä nainen, joka oli myös uskoontulon myötä luopunut lesbosuhteista ja koki olevansa eheytynyt ex-lesbo. Hän haastoi keskustelun miesparia selkeästi. Miespari kertoi löytäneensä raamatussa vain kahdeksan paikkaa, jotka käsittelivät teemaa ja niidenkään osalta he eivät olleet suoraviivaista vastausta löytäneet. Tämän nainen kuittasi kertomalla, että hänelle riitti noista kahdeksasta vain yksi ainoa raamatun jae, joka selvitti hänelle hänen suuntautumisensa olevan väärä elämäntapa, josta tulee luopua. Hän vakuutti että on onnellinen ratkaisunsa kanssa. Tämän jälkeen häntä ei näkynyt enää kuvassa, vaan loppukeskustelu hoidettiin miesparin ja ex-gayn välillä.

Paraatipäivänä 16.4.2011 eräällä alueen TV:n pääkanavista näytettiin elokuva Milk, joka on elämäkertaelokuva kalifornialaispoliitikko Harvey Milkistä. Harvey Milk oli ensimmäinen avoimesti homo mies, joka valittiin Kaliforniassa julkiseen virkaan, San Franciscon kaupunginvaltuustoon. Elokuvassa Milk Hirschin roolihahmo puolustaa homoseksuaalien oikeuksia. Elokuva perustuu tositapahtumiin ja kertoo vuonna 1978 murhatun Harvey Milkin tarinan.

Miami Herald –lehti käsitteli tapahtumaa varsin uutismaisesti, mutta ilman lähdekritiikkiä. Esimerkiksi väkimäärät olivat erittäin vahvasti liioiteltuja. Etukäteen järjestäjät puhuivat että tapahtumapaikalla tulee olemaan 35.000 ihmistä. Miami Herald -lehti puhui kymmenistä tuhansista paikalla olevista. Jos vertaan tapahtumaan samankokoisiksi kerrottuihin kristillisiin kesäjuhliin, Miamin tapahtuma oli pieni. Juhla-alueelle ei voinut käsityksemme mukaan mahtua kuin maksimissaan 5.000 ihmistä. Siitä otetut kuvat antavat kuvan massatapahtumasta, mutta alue oli pieni ja kuvien ulkopuolella ei tapahtunut enää mitään. Arviomme on että kulkuetta seurasi 5.000 ihmistä maksimissaan. En itse pysty paikalla olevana vahvistamaan likimainkaan lehdissä ja Pride –esitteissä kerrottuja lukuja.

Paraatin aikana alueella liikkuville ihmisille, myös meille jaettiin 52 sivuista Pride –lehtistä, joka oli paikallisen homoyhteisön julkaisu. Alueen viranomaiset toivottavat tapahtuman tervetulleeksi lehden ensimmäisellä sivulla. Muutoin lehti on pitkälti mainoslehtinen, joka kertoo tapahtuman aikataulut. Kuvitus on kohtuullisen vahvasti homoeroottinen, mikä johtuu pitkälti mainostajien kuvituksesta. Mainittakoon vaikkapa koko sivun värikuva miehen uimahousuilla verhotuista takapuolesta.

Kristillisten seurakuntien yhteisessä kuukausijulkaisussa the Good News on artikkeli joka käsittelee ylipäänsä seksuaalisia riippuvuuksia. Artikkeli on otsikoitu ”Toivo: Vapaus seksuaalisesta riippuvuudesta”.

Seurakunnat

The Good News –lehdestä löytyy ilmoitus 17.4.2011 käytävästä homoseksuaalisuuteen ja uskoon liittyvästä keskustelusta, joka pidetään alueella joka kolmas sunnuntai. Muuten seurakunnat näyttävät keskittyvän julkaisuissa ja mainoksissaan tulevaan pääsiäisen viettoon.

Pride-kulkue

Koko tapahtuman ikävin osuus meille oli kulkueen seuraaminen. Se oli erittäin homoeroottinen, enkä pysty ymmärtämään yhtään ainoaa syytä, miten se edistäisi homoseksuaalien asemaa tai hyväksymistä. Tapahtumassa mies ja hänen kehonsa oli jumaloitu homoeroottisesti, kuten kuvista näkyy. Laskimme että koko kulkueessa oli vain kourallinen naisia, mutta satoja miehiä homoeroottisesti pukeutuneena ja latautuneena. Ylipäänsä missä olivat tapahtuman naiset? Meitä huolettivat aiheestakin yleisössä olleet lapset. Musiikki oli korvia rikkovan kovaa ja näkymät eivät olleet lapsille tarkoitettuja.

Homopariskunnista

Tapahtuma-alueella näkyvimmän roolin ottivat treenatut miesparit sekä transvestiittimiehet. Lesbonaiset olivat huomaamattomia ja vaikuttivat enemmän ”tuulipukukansalta”, joiden olemuksesta ei näkynyt erotiikka eikä tarve esiintyä, päinvastoin. Joltakin osin jäi tunne että heidän itsetuntonsa ei ollut erityisen vahva, sitä vastoin miesparien esiintyminen oli joltakin osin testosteronia pursuavaa yli aktiivista ja jopa ”ylimielistä”. Myöhempinä päivinä näimme yllättävän monta homoparia, joissa vanhemmalla miehellä oli nuori poikaystävä.
Nuoret naiset näyttivät pääosin puuttuvan tapahtumasta kokonaan, tosin myöhemmin näimme kaduilla muutamia. Nuoret miehet olivat sen sijaan varsin näkyvässä roolissa. Lesboparit olivat pääosin jo keski-iässä.

Tunnelma

Yleisesti ottaen matka selkiytti paljonkin ajatuksiamme. Kotimainen keskustelu ilmapiiri on ollut poikkeuksellisen huonoa ja olemme kaukana mahdollisuudesta käydä yhtä avointa keskustelua asiasta kuin Amerikassa. Eräs tähän vaikuttava syy on kansankirkkorakenteessamme. Amerikassa kristilliset kirkot ovat kaikki ”vapaita suuntia”, sillä jokainen niistä elää vain kannattajiensa tuella. Niillä ei ole virallista asemaa valtioon nähden, eikä maassa ole yhtä kansankirkkoa ja sen Arkkipiispaa. Näin ollen kirkkojen puhetapa ei muutu yhtä nopeasti kuin meillä tapahtuu vaikkapa arkkipiispan vaihtuessa.

Valtamediamme on omaksunut lähdekritiikittömän tavan käsitellä Setan kautta johdettua homokeskustelua Suomessa. Itse kaipaan kipeästi kirkon johtoon ja valtamediaan kykyä käsitellä asioita kiihkottomasti, tutkien ja ilman tuomion ääniä. Voimakkaimmat tuomion äänet viimeisen vuoden aikana on kohdistettu kirkon herätysliikkeisiin sekä yhteen puolueeseen, jonka sanotaan sotkeneen uskonto ja politiikka. Tasapuolisuuden vuoksi pitäisi sanoa ääneen myös se, että jos KD on ollut aktiivinen keskustelija homoseksuaalisuudessa, niin vieläkin aktiivisemmin Vihreät ovat puolueena sekaantuneet keskusteluun ja jopa oikeusministerin tuolilta on lausuttu vahvoja vaatimuksia kirkon päättäjille.

Kirkon eroamisista uutisoiminen on myös ollut pääosin virheellistä ja tarkoitushakuista, siis hyvin heikkoa journalismia. Ongelma ei olisi todellinen, jos siihen syyllistyisivät vain iltapäivälehdet, mutta kun koko valtakuntamme media-arsenaali julistaa kirkon eroaallon johtuvan homovastaisuudesta, he toimivat vastoin hyvää journalistista tapaa. Eron syyt tulisi tarkastaa ja kirjoittaa totuudenmukaisesti.

Päivi ja Ismo Valkoniemi

PAREMMAN JOURNALISMIN PUOLESTA

2011-04-27T20:23:00.001+03:00

Sanoma-konsernin toimitusjohtaja Harri-Pekka Kaukonen
Helsingin sanomien vastaava päätoimittaja Mikael Pentikäinen
Nelosen uutisten päätoimittaja Eero Hyvönen
Ilta-Sanomien vastaava päätoimittaja Tapio Sadeoja
Sanoma-konsernin suurimmat osakkeenomistajat:
Ministeri Aatos Erkko
Robin Langenskiöld
Rafaela Seppälä
Tohtori Antti Herlin
Helsingin Sanomain Säätiö, yliasiamies Heleena Savela
Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen, toimitusjohtaja Harri Sailas
Alfred Kordelinin Yleinen Edistys- ja Sivistysrahasto, asiamies Hannu Heikkilä

PAREMMAN JOURNALISMIN PUOLESTA
(julkaisuvapaa 27.4.2011)

Viime talvena käyty äänekäs yhteiskunnallinen keskustelu seksuaalivähemmistöjen oikeuksista, johti julkisen median ylilyönteihin perinteistä kristillisyyttä kohtaan. Kirkon eroamisista uutisoiminen on ollut pääosin virheellistä ja tarkoitushakuista, ts. heikkoa journalismia. Ongelma ei olisi todellinen, jos siihen syyllistyisivät vain iltapäivälehdet, mutta kun koko valtakuntamme media-arsenaali julistaa kirkon eroaallon johtuvan homovastaisuudesta, he toimivat vastoin hyvää journalistista tapaa. Eron syyt tulisi tarkastaa ja kirjoittaa totuudenmukaisesti.

Kirkon perinteisten herätysliikkeiden nimeäminen äärijärjestöiksi oli hyvin tahditonta ja sitä leimasi vahva tunnelataus, joka hävitti asioiden oikean mittakaavan, etenkin kun nimityksen laukaissut Youtube-video oli yhden nuoren ihmisen todistuskertomus hänen oman hauraan seksuaalisen identiteetin selkiintymisestä. Julkisen mediaryöpytyksen ja nimittelyn seurauksena nämä ”ääriliikkeeksi” lehdistön toimesta nimetyt järjestöt ovat joutuneet myös laittomien kurinpitotoimien kohteeksi.

Sanoma-konserni on edistänyt monipuolista ja asiallista journalismia maassamme. Viimeisen toimintavuoden aikana sen mediat ovat tehneet useita ylilyöntejä, jonka johdosta näin tarpeelliseksi kerätä kannanoton, jossa pyydetään konsernia lopettamaan suoranaiset vihapuheet, joiksi voidaan määritellä esimerkiksi vakaiden ja tunnettujen kirkollisten tahojen nimittäminen ääriliikkeiksi.

Avaamani nettiadressi keräsi 2.-26.4. välisenä aikana 3.251 allekirjoitusta henkilöiltä, jotka jakavat kanssani yhteisen huolen median ”vihareaktiosta” perinteistä kristillisyyttä kohtaan. Adressin keräämisen aikana saatiin oikaistua myös Helsingin Sanomien TV-ohjelmatiedoissa tapahtunut yhden ohjelman tekijän ohjelmien puuttuminen, joka paljastui ilmeisen tahattomaksi virheeksi. Se että nimiä kertyi adressiin lyhyessä ajassa näin paljon, osoittaa että huoleni on ollut aiheellinen.

Toivon että adressi nähdään tarpeellisena muistutuksena viimeaikaisesta keskustelusta, joka ei ole ollut erityisen onnistunutta. Tarvitsemme edelleen vakaata ja lähdekriittistä mediaa. Siksi pyydän, allekirjoittajien mandaatilla, että Sanoma-konserni tarkistaa linjaansa, etenkin sukupuolista suuntautumista koskevassa kirjoittelussa, jotta keskustelun taso paranisi nyt nähdystä.

Yhteiskunnallisesti tärkeintä olisi keskustella asiasta avoimesti ja kiihkottomasti. Olisin erittäin iloinen jos näkisin lähitulevaisuudessa syvällistä ja tasapuolista asiaan paneutumista, sekä parempaa lähdekritiikkiä.

Porvoossa 27.4.2011

Ismo Valkoniemi
Porvoo
valkonie@cc.joensuu.fi

LIITTEET Allekirjoitukset 3251 nimeä (pdf)

Pyyntö saada kanta kuluttajavirastolta

2011-04-06T13:21:00.000+03:00

Kuluttajavirasto,

Helsingin Sanomat oli poistanut perjantai 1.4.2011 viikon TV-ohjelmatiedoista Medialähetystalo IRRTV:n tuottamat ohjelmat. Tämän se oli tehnyt selkeästi poimintana SuomiTV:n lähettämästä ohjelmakartasta. Minä ja monet ystäväni ihmettelivät asiaa. En saanut perjantaina tyydyttävää vastausta Helsingin Sanomilta, vaan oletimme poiminnan johtuvan siitä, että perinteistä kristillisyyttä edustava taho oli kohteena viimeaikaisen voimakkaan keskustelun seurauksena.

Tein asiasta kantelun Julkisen sanan neuvostoon, jonka jälkeen Helsingin Sanomista ilmoitettiin, että kyseessä oli tekninen virhe. Virallisen selityksen mukaan he olivat sekoittaneet IRRTV:n peli- ja tsättiohjelmiin, joita he eivät julkaise tilan puutteen vuoksi. Ohjelmatiedot luvattiin palauttaa ohjelmatietoihin jatkossa.

Perun heti kanteluni, koska se oli tyydyttävän vastauksen jälkeen aiheeton. Sain kuitenkin tänään vastauksen Julkisen sanan neuvostosta, ohessa:

"4564/SL/11 Valkoniemi / Helsingin Sanomat (Vänttinen)
Kantelu kohdistuu HS:n tv-ohjelmatietoihin. Kantelijan mukaan lehti sensuroi Medialähetystalo IRR-TV:n SuomiTV:lle tuottamat ohjelmat pois ohjelmatiedoista. Näin lehti loukkaa kantelijan mielestä sananvapautta.
Lehti voi itse päättää, missä laajuudessa ja miten editoituina se julkaisee eri yhtiöiden tv-ohjelmatiedot. Ne voi jättää myös kokonaan julkaisematta.
---
Kantelija perui kantelunsa 5.4.2011 saapuneella sähköpostiviestillä. Kantelija oli ollut yhteydessä Helsingin Sanomiin ja saanut tyydyttävän vastauksen.
Esitys: Todetaan, että kantelu on peruttu.
Päätös: Todettiin."

Vastasin Julkisen sanan neuvostolle näin:

"Vastaus lähetetty Julkisen sanan neuvostoon valmistelevalle sihteerille Ilkka Vänttiselle ja Mikael Pentikäiselle (Helsingin Sanomat)
Kiitos tiedosta ja asian nopeasta käsittelystä, vaikkakin tarve tämän kohdennetun asian osalta poistui.
Ymmärrän täysin sen, että lehti voi valita julkaiseeko se tai ei ohjelmatietoja. Monet luulivat ettei ao. ohjelmia enää näytetä, koska ne oli poimittu pois ohjelmaluettelosta. Eettisesti olisi oikeaa mainita silloin ohjelmatietojen ohessa, millä perusteella listaukseen on ohjelmat poimittuna. Joltakin osin näkisin että tässä on kyse kuluttajan oikeuksista ja jatkoa ajatellen selvitän vielä kuluttajansuojaoikeudet asian tiimoilta. Jos kuluttaja ostaa lehden esimerkiksi juuri ohjelmatietojen perusteella, hän tulee harhautetuksi jos ohjelmia puuttuu luettelosta.
Neuvostonne kannan ymmärrän, mutta kuluttajana se jättää monia kysymyksiä.

Ismo Valkoniemi
Voolahti"

---

Tiedustelen miten kuluttajavirasto näkee tämän kaltaisen ohjelmien poiminnan pois, jos asiasta ei informoida sivulla. Lähinnä ajattelen nyt kuluttajanoikeuksiani. Mistä tiedän että ostamani lehden tiedot ovat sen arvoiset, että lehti kannattaa ostaa?

Olisin kiitollinen vastauksesta tai asian käsittelystä

Ismo Valkoniemi
Voolahti

Ohjelmatiedot palautuvat

2011-04-04T17:10:00.004+03:00

Lähetetty sähköposti alla mainituille 4.4. klo 17.35

Toimitusjohtaja Harri-Pekka Kaukonen
Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Mikael Pentikäinen
Helsingin Sanomien päätoimittaja Reetta Meriläinen

Saadun tiedon mukaan Helsingin Sanomat palauttaa painetun Helsingin Sanomien ohjelmatietoihin IRRTV:n ohjelmat. Kyseessä on Helsingin Sanomien mukaan virheestä, joka on johtunut etuliitteen IRRTV sekoittumisesta peliohjelmiin, joiden tietoja ei paineta. Tältä osin adressia on korjattu. Edelleen adressilla halutaan muistuttaa valtamediaa vihaa lietsovasta kielenkäytöstä, jonka seurauksena monet ovat tulleet syvästi loukatuksi ja nimien keräämistä jatketaan suunnitellun mukaisesti 26.4.2011 asti.

Luonnollisesti peruutan kanteluni Julkisen sanan neuvostoon.

Ismo Valkoniemi
http://www.adressit.com/kristityt_sanoma-konsernille_lopettakaa_heti_vihakampanja

Helsingin sanomat harjoittaa sensuuria

2011-04-03T21:19:00.001+03:00

Lähetetty sähköpostitse alla mainituille 3.4.2011 klo 21.20

Toimitusjohtaja Harri-Pekka Kaukonen
Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Mikael Pentikäinen
Helsingin Sanomien päätoimittaja Reetta Meriläinen

Sanoma-konserniin kuuluvan Helsingin Sanomat –lehden painettu versio on kirjoittanut varsin räikeästi peruskristillisyyttä vastaan viime päivinä. Myös Nelosen uutiset ovat käyttäneet kaikkein räikeintä kieltä kirkon lähetysjärjestöjä kohtaan. Se ei ole kuitenkaan kirjoituksen päätarkoitus.

Erittäin huolestunut olen siitä, että konsernissanne uutena ilmiönä on sensuuri. Muutamia kertoja, lähinnä yllä kuvatun kohun aikana ja sen jälkeen, painetun Helsingin Sanomat –lehden ohjelmatiedoista on sensuroitu kaikki Kristillisen mediatalo IRR-TV:n SuomiTV:lle tuotetut ohjelmat. Olemme tottuneet kuulemaan sensuurista Itänaapurista, mutta ei Suomen ykköslehdeltä.
Jos tarkoituksena olisi sensuroida esimerkiksi ihmisille ja nuorille haitallisten ohjelmien tietoja, luulisin että olisimme kaikki sitä mieltä että sellaisia löytyisi iltayön ohjelmatarjonnasta.

Koen että Sanoma-konserni on aloittanut määrätietoisen ja johdetun kampanjan herätyskristillisyyttä vastaan. Maassamme on arviolta 10% herätyskristillistä ihmistä ja noin 29% niitä, jotka pitävät kristillisyyttä erittäin tärkeänä osana elämää. Lisäksi kirkkoomme kuuluu edelleen 78,2% suomalaisista. Poikkeamme siksi selkeästi naapurimaistamme.

Toivon että korjaatte yllämainitun sensuurin mahdollisimman nopeasti. Sen vauhdittamiseksi olen avannut julkisen adressin adressit.com palvelussa sekä tulen tekemään asiasta selvityspyynnön julkisen sanan neuvostoon.

Kunnioittavasti

Ismo Valkoniemi

Päättäjiltä puuttuu sosiologian ja historian ymmärrys

2011-04-01T07:42:00.003+03:00

On täysin luonnollista, että Perussuomalaisten kannatus pysyy vahvana ja kenties yltää mittoihin jossa pääministeri Soini on muodostamassa kristillisten kanssa vähemmistöhallitusta. Poliittiset päättäjät ja puolueet eivät tunteneet kansalaisiaan riittävästi. Hyvällä sosiologian ymmärryksellä, kansan tuntemisella ja historian tutkimisella, politiikan tekemisen olisi pitänyt olla toisenlaista.

Kuten ystäväni kasvatustieteilijä ja teologi Paul Henneberg on sanonut, 1880-luvun vapaamieliset "oppineet"- hän ei käytä sanaa sivistyneistö - asetti kyseenalaiseksi kristillisen maailmankuvan. Nämä aallot pyyhkivät yli koko läntisen Euroopan, jonka seurauksena määrättyihin länsimaihin jäi elämään kova asenne kristillisyyttä kohtaan. Ns. "oppineet" elävät älyn ylivertaisuuden harhassa, eivätkä ymmärrä kunnioittaa Pyhää tai hiljentyä ihmistä suurempien kysymysten edessä. Tutkimusten mukaan maamme asukkaista kolmannes suhtautuu edelleen vakavasti kristinuskon sanomaan ja sen edustamiin arvoihin.

Perinteiset puolueet innostuivat myös "opettamaan" kansaa ja ojentamaan kristittyjen moraalikäsityksiä. Vihreältä laidalta siihen oli totuttu, mutta esimerkiksi RKP:n puheenjohtajan voimakas esiinnousu uusien arvojen airuena on tuntunut kovin kummalliselta. Tunnen työni kautta hyvinkin suomenruotsalaisten ajattelua ja tiedän että moni on hämmentynyt tilanteesta. Perussuomalaisten haaste oli takaamassa varmat äänet RKP:lle, mutta Wallinin toiminnan vuoksi monet miettivät voivatko he antaa äänensä puolueelle, joka sotii heidän omaa arvomaailmaansa vastaan.

Suomi on koko Euroopassa poikkeuksellinen maa. Tutkimusten mukaan noin 10 % kansalaista on ns. herätyskristillisiä. Herätyskristillisistä piireistä nouseva Israelin valtion ideologinen tukeminen on myös Eurooppalaisittain harvinaisen suuressa mittakaavassa. Palestiinalaisten puolesta saadaan liikkeelle muutamia satoja mielenosoittajia, mutta Israelin puolesta pelkästään Tampereella on toistuvasti marssinut hyvinkin yli 4000 ihmisen tukijoukot. Tosiasiassa Israelin vihaaminen on ollut myös teologisten selitysten lisäksi uskonnollis-poliittista. Lähi-idän ainoa toimiva demokratia on ollut monien ostoboikottien kohteena vuosikymmenet, usein ilman mahdollisuutta puolustautua.

Meitä ei voi verrata Länsi-Euroopan huume- ja seksuaalineutraaleihin maihin. Vastaavasti me emme myöskään sorra seksuaalivähemmistöjemme ihmisiä. Meillä ei pidätetä homoseksuaalisuudesta, eikä kielletä järjestämästä mielenilmauksia, kuten itänaapurissamme venäjällä. Poikkeuksellisen korkea tunnustavien kristittyjen määrä, poikkeuksellisen korkea jäsenmäärä kansankirkossamme sekä maantieteellinen ja historiallinen asemamme tekee meistä myös erilaisen maan suhtautumisessa seksuaalivähemmistöihin. Kristillisyys ei sorra, mutta ei myöskään näe samalla tavalla avioliitto-oikeutta, joka on perinteisesti ollut miehen ja naisen välinen. Tätä maamme poikkeuksellisuutta hengellisen ja maantieteellisen sijainnin puolesta, ei myöskään arkkipiispa Mäkinen muutamien piispojen kanssa riittävästi ymmärrä.

Kokoomuksen kritiikitön yhteinen Eurooppa ei saa myöskään täyttä tunnustusta kansalta. Ihanteesta on tullut kompuroiva ja suuria riskejä sisältävä liittovaltioksi muodostuva kummajainen, jota pitääkin katsella varsin kriittisesti. Kun tätä eivät tehneet valtapuolueet, tyhjän tilan nappasi Timo Soini.

Tulemme varmuudella näkemään Perussuomalaisten hyvän vaalimenestyksen. Myös Kristilliset tulevat pitämään hyvin asemansa. Vasemmistoliiton Arhimäen hyvät otteet voivat koota vielä vasemmiston hajanaisia rivejä ja edes auttaa heitä pitämään asetelmat myöskin ennallaan. Kokoomus, Keskusta, SDP ja erityisesti RKP tulevat kärsimään rökäletappion. Vihreiden kannatuksen pelastaa todennäköisesti pelkästään Fugusiman onnettomuuksien jälkiseurauksena noussut ydinvoimanvastaisuus, mutta sekään ei aiheuta äänivyöryä.

Näiden vaalien jälkeen sosiologit ja kulttuuriantropologit nostavat yllä mainittuja selityksiä osaksi vaalien poikkeuksellisuutta.

Ismo Valkoniemi

Medialla väärä mittakaava

2011-03-30T19:16:00.004+03:00

Olen seurannut viime päivien keskustelua Älä alistu -- Nuorten mediakampanjan jälkimainingeissa. Katsoin vielä kerran Annin videon ja en pääsääntöisesti kyllä ymmärrä tuota kohun mittakaavaa. Voin ymmärtää että se ahdistaa niitä, joiden identiteetti on selkeä ja horjumaton ja kenties synnynnäinen. Tässä mielessä jotkut Annin sanavalinnat olivat ehkä väärin muotoiltuja, mutta ne eivät olleet videon päätarina. Anni kertoo videolla että hyväksyvä ilmapiiri ja koulussa toisten rohkaisemana teini-ikäiset nuoret tekivät valintoja, joiden vuoksi voi jäädä levottomuus ja epävarmuus omasta identiteetistä. 15-vuotiaan seksuaalinen identiteetti on hauras, etenkin tytöillä. Tämä voi johtaa ajan kanssa konfliktiin omantunnon kanssa, kuten uskon Annillekin tapahtuneen. Hänelle oli vapauttavaa tulla tilanteesta pois juuri kristinuskon tarjoamin välinein, sillä juuri muutakaan kelvollista tapaa syyllisyyden poistamiseen ei käsittääkseni ole. Tässä mielessä kristinuskon tarjoama sovitus on ainutkertainen tapa käsitellä syyllisyyttä. Sen lisäksi että se toimii välineellisesti sen takana on kristinuskon käsityksen mukaan todellisuus, joka takaa sen ettei kyse ole vain tempusta, vaan todellisesta sovituksesta. Syntinen saa armon ja voi aloittaa alusta puhtaalta pöydältä. Tämän opin ylläpitäminen on perustuslain 11 §:n mukaan laillista maassamme. Pykälä menee näin: Uskonnon ja omantunnon vapaus, Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.
Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Anni, nyt 20 vuotias täysi-ikäinen ihminen tunnustaa videolla erheensä ja kertoo miten hän on saanut avun uskonnosta tilanteeseen, johon uusi ja vieras kulttuuri hänet ajoi.
Tämän seurauksena media teilaa kampanjan taustajärjestöt pääuutisissa äärijärjestöiksi, arkkipiispa suosittelee seurakunnille taustajärjestöjen rahoituksen leikkaamista, taustajärjestöjen papeista tehdään kantelu tuomiokapitulille ja seksuaaliterapeutit purkavat ahdistustaan pääuutisissa. Läikähtiköhän nyt yli maljan? Mikä minulta jäi huomaamatta, mikä kuulematta? Kuulen vain suunnatonta vihaa ja suvaitsemattomuutta, jonka lähteenä ei varmuudella ole ainoastaan kampanjan taustajärjestöt. Sanoisin median edustajille ja muutamille piispoille, että nyt jäitä hattuun. Varmuudella vastareaktio on tulossa jos te ette ymmärrä pitää asioiden mittakaavaa oikeana. Nämä viime päivien vuodatukset eivät ole enää aikuisuutta, eivät hengellistä johtajuutta!
Itse olen tänään käynyt alustavia keskustelua joidenkin kristillisten vaikuttajien kanssa. Luulen että ainakin omalta osaltani joudun selvittämään uskonnonvapauden ja seksuaalietiikan kysymyksiä juridisena oikeutena, kenties joidenkin lakiasiantuntijoiden kanssa sekä tulen vetoamaan määrättyjen kirkkokuntien, kristillisten järjestöjen vaikuttajien koalition koolle saamiseksi, jotta voitaisiin selvittää lehdistön toimintaa ja kenties antaa jokin kannanotto viime päivien tapahtumille.

Ismo Valkoniemi

Sukupuolisuus

2011-03-29T21:07:00.002+03:00

Riittävän hyvän sukupuoli-identiteetin kehittymiseen tarvitaan tiettyjen biologisten perusedellytysten lisäksi ympäristön aikuisten, ennen muuta lapsen vanhempien tukea.
Jokainen tyttö ja poika joutuu yhdistämään ruumiin ja mielen, integroimaan
ruumiinkuvan psyykeen. Hormonit ovat välttämättömiä vain maskuliiniselle kehitykselle; niiden puuttuessa sikiöstä kehittyy tyttö. Nämä erottavat testosteronit kehittyvät poikalapsen kiveksissä.
Jos homoseksuaalisuus johtuisi hormonituotannon häiriöistä, niin kaikki ne joilla häiriö on todettu, olisivat tällöin poikkeavia. Näin ei kuitenkaan tutkimusten mukaan pääsääntöisesti käy. On pelkästään surullista että normaalin identiteetin tukeminen nähdään uhkana. Olen mykistyneen hämmästynyt siitä, että yksi yhteiskuntamme suurimpia uhkia näyttävä olevan perinteisesti ajattelevat ihmiset, joille uusi ajattelu on aidosti vierasta. Nämä, usein vilpittömästi yhteiskunnan rakentamiseen osallistuneet ahkerat ja tunnolliset ihmiset tuomitaan jyrkästi suvaitsevaisuuden nimissä, ilman pienintäkään suvaitsevaisuutta. Hyökkäykset ja asenteet ovat koventuneet sellaiseen mittakaavaan, että suuri joukko ihmisistä, jotka eivät ole perehtyneet tutkimuksiin, nielevät kritiikittömästi esitetyt argumentit, lehdistöstä puhumattakaan.
Erinomaisen hyvä artikkeli niille, jotka haluavat perehtyä asiantuntijan puheenvuoroon lapsen sukupuolisuuden kehittymisestä on Hyksin lastenpsykiatrin Jari Sinkkosen artikkeli, jonka voit lukea täältä
http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo70147.pdf

Artikkelin jälkeen voit muodostaa oman kantasi, jos et ole aiemmin perehtynyt asiaan omakohtaisesti.

Ismo Valkoniemi

ÄLÄ ALISTU -KAMPANJA

2011-03-25T08:11:00.002+02:00

(Lähetetty 25.3.2011 Väestöliiton seksuaaliterapeutti Tarja Sandbergille sähköpostitse, hänen kommentoituaan ylen uutisissa Älä alistu -kampanjaa)

Hei,

Olitte julkisuudessa, jossa käsittelitte Älä alistu –kampanjan vaikutuksia vastaanotollenne tulleille nuorille. Ymmärrän mitä sanoit ahdistuneista nuorista vastaanotollasi, mutta olen surullinen että tämä on jo pitkään ollut ”juupas – eipäs” –linjalla. Myös toisella osapuolella on totuuden jyväsiä mukana.

Perustelen. Olen kristillisen päihdejärjestön Samaria rf:n toiminnanjohtaja. Itse olen työskennellyt 20 vuotta syrjäytyneiden ihmisten parissa. Samaria rf on 41 vuotta vanha organisaatio, jolla on hoitokoteja, tukiasuntoja ja päiväkeskuksia. Palkattua henkilöstöä meillä on 65 ja työskentelemme varsin ammatillisesti. Edellytämme sosiaali- ja terveysalan koulutuksen kaikilta työntekijöiltä. Niinpä meillä on koko ammattikirjo lääkäristä päihdetyön ammattihenkilöstöön palkkalistoilla.

Kävimme hiljattain keskustelun pääkonttorimme naapurissa istuvan piispan Björn Vikströmin kanssa, johon osallistui myös edeltäjäni sosiaalineuvos Krister Lindberg. Sivusimme yhtenä aiheena myös homoseksuaalisuutta. Wickström on, kuten ehkä tiedätte, ns. liberaali pappi tässä linjauksessa. Mekään emme halunneet revitellä aiheesta, mutta kerroimme niistä 41 vuoden aikana esiin tulleista tapauksista nimettömänä, jotka ovat tulleet päihde-, huume- tai peliriippuvaisena hoitokodillemme ja joiden eräänä keskeisenä kysymyksenä on ollut oma sukupuolisuus. Kysymystä on käsitelty kiihkottomasti ja olemme ostaneet heille myös asiantuntija-apua. Voin vakuuttaa vaikka oikeussalissa käsi raamatulla, että näiden vuosien aikana vastaan on tullut myös sellaisia homoseksuaaleja, jotka ovat niin lopen kyllästyneitä homoseksuaaliseen elämäntapaan, mutta myös niitä jotka ovat kaivanneet rohkaisua vahvistaakseen homoseksuaalista identiteettiä.

Eräs henkilö on ollut työntekijämme jo 10 vuotta. Hän oli kuluttanut itsensä päihteillä ja homoseksillä (joillakin toisilla heteroseksi) siihen tilaan, että halusi luopua sekä päihteistä että saada tasapainon seksuaalisuuteen, joka oli hänen oman kuvauksensa mukaan muuttunut himoksi jota hän hän ajatteli 24/7. Nykyisin hän on opiskellut xxxxxxxxxxx ja työskentelee xxxxxxxxxxx. Hänelle ei ole ollut homoseksuaalista seksisuhdetta 10 vuoteen ja hän ei ole käyttänyt alkoholia lainkaan hoidon jälkeen. Se oli hänen oma toiveensa. Hän oli tullessaan ihmisraunio ja nyt näyttäisi voivan hyvin.

Myös ns. epävarmoja seksuaalisuudestaan olevia, ts. tulevatko he elämään elämänsä miehen tai naisen kanssa, on tullut vastaan vuosien varrella. Voin nimetä edeltäjäni kanssa arviolta kymmenen sellaista asiakasta, jotka ovat näiden vuosikymmenten aikana tulleet homoseksuaalisin ajatuksin meille, mutta nyt ovat jo isiä tai jopa isoisiä, joiksi he ovat tulleet normaalin heterosuhteen kautta.

Nyt asiat ovat julkisuudessa joko tai. Tästä kärsin kristillisen päihdejärjestön edustajana. Myös se tuntuu ikävältä, että mahdollisuus keskustella siitä, että jotkut haluavat myös liikkua suuntautumisessaan pois homoseksuaalisuudesta, tuomitaan hyvin jyrkästi.

Voi hyvin

Ismo Valkoniemi
toiminnanjohtaja
Samaria rf
www.samaria.fi
puh. 040 741 5577
ismo.valkoniemi@samaria.fi

TEHDÄÄNKÖ VAI OLLAANKO VAIN TEKEVINÄMME?

2011-03-22T07:59:00.000+02:00

Vaalit lähestyy kohisten ja tekeviä ihmisiä tuntuu löytyvän kuin ”vilkkilästä kissoja”! Erilaisia hakemuksia eduskunnan hommiin tuntuu riittävän ja kuulkaa, ei puutu titteleitä eikä arvonimiä tekemisen määrästä puhumattakaan. Kaikki osaa kaikkea ja joka lähtöön löytyy empatiaa tai ainakin sympatiaa.! No vaalikoneet kertoo sitten yhtä ja omat ajatukset toista! Voiko mihinkään ”ihmisen” tekeleeseen luottaa? Teknologian piti tuoda meille turva ja tulevaisuus vaan missä ollaan kun luomakunta huokaa? Se huokaa kun ihminen omassa viisaudessaan luo uutta uljasta maailmaa, koska vanha ei kelpaa.
Tässäkö ollaan? Tässäkö kaikki? Voi meitä, jos kaikki minkä varaan laskemme tulevaisuutemme on tässä. Tehdäänkö jotain, vai olisimmeko vain tekevinämme? Vaalit lähestyy ja kaikki tekemisen angsti kiteytyy äänestykseen. Jos et äänestä niin et myöskään valita. Miksi en saisi valittaa jos asiat ovat pielessä? Elämällä ei ole sisältöä ja tokkopa ne minua muistavat vaalien jälkeenkään. Ihmisen osa on olla yhteiskunnassa aktiivinen siis vaaleissa, äänestämällä! Ja kun sitten teemme oman osamme niin olemme tehneet hyvin ja saamme taas valittaa koska mikään ei kuitenkaan hoidu kuten toivoimme. Uuvuttavaa!
Huh huh, olen onnellinen, sillä olen vapaa tuosta kaikesta hössötyksestä! Olen vapaa kuin taivaan lintu enkä orjallisesti seuraa vaalikoneita tai muuta hössötystä. Entistä enemmän tämän kaiken keskellä seuraan sydämen ääntä ja sitä mitä Jumala puhuu. Jumala huokaa ihmisen ja ihmiskunnan puolesta. Hän huokaa koska emme luota Häneen vaan vaalikoneisiin. Kaiken keskellä me unohdamme että meidän pitäisi jokaisen tehdä oma osuutemme eikä vain olla tekevinämme. Puheet eivät riitä vaan me tarvitsemme tekoja! Tekoja ihmisen, ihmiskunnan puolesta; lasten, vanhusten, työttömien, muukalaisten ja kaikkien niiden puolesta jotka ovat heikkoja ja tarvitsevat puolustajaa. Jumala odottaa ja kysyy ”missä on sydämesi”? Ei maailma rakennu vaalien tai ihmisen luoman teknologian kautta. Kuinka ironista on, että se tuhoutuu niiden avulla. Maapallo natisee liitoksistaan ja me laitamme kaiken omien korttiemme varaan. Nämä kortit ovat usein ja valitettavasti ”mustia pekkoja”! Hedonismi rehottaa ja me kristitytkin uskomme siihen mantraan.
Rakas Taivaallinen Kaikkivaltias Jumala! Auta meitä, anna meille anteeksi meidän syntimme ja armahda meitä! Aamen!

Päivi Valkoniemi

HENKIOLENTOko?

2010-11-19T08:06:00.000+02:00

No jaa, päivä voi alkaa monella tavalla mutta minun päiväni alkavat aamulla ja varmasti varhain! Aviomieheni , tunnetusti ajatteleva ihminen, on nimittänyt minut henkiolennoksi! Ai mistä syystäkö? No siitä syystä, että en nuku, syö, juo ja aamulla kun hän herää olen poissa niin ja illalla kun hän käy nukkumaan olen vielä jossain! Liekö tuo kaikki totta mutta näin hän sen kokee!
Henkiolentona oleminen sai minut ajattelemaan että, jos olisin täysin vapaa kaikesta maallisesta murehtimisesta kuten syöminen tai nukkuminen, niin yltäisin mahdottomiin suorituksiin ja näin ollen olisin lähes tulkoon täydellinen, hmmm? Ei Jumala luonut meitä sitä varten että tekisimme täydellisen ”kunnarin” täällä ajassa vaan Hän tietää että tarvitsemme täydellisen täydellistä tukea. Hän myös tietää, että me emme selviä ilman unta ja ruokaa, mutta emme myöskään ilman rakkautta ja rajoja. Hän tietää, että olemme aika lailla heikkoa tekoa ja siksi rajallisia.
Heikoissa Hän on kuitenkin luvannut olla vahva. Hänen rakkautensa rajattomuus ja suunnitelmansa iättömyys kiehtovat monia ja saavat ihmiset tutkailemaan, että olisiko sittenkin jotain suurempaa ja kauniimpaa olemassa kuin tämä rähjäinen räjähtämispisteessä oleva homo sapiens? Ihminen haluaa olla jotain todella merkittävää ja silti haemme sitä mitättömistä asioista kuten raha, kunnia ja maine.
Rakas ja viisas aviomieheni on todennut että ammattimiesten ja –naisten ylpeys on usein este nöyrtymiselle Jumalan edessä. Todellakin, olen samaa mieltä, sillä oli aika jolloin itsekin sorruin tuohon vanhanaikaiseen. Taivaassa ei kuulemma tarvita sähkömiehiä, koska siellä riittää virtaa muutenkin; pohti hän. Joo olen samaa mieltä että ”rensselit” kannattaa riisua ennen kuin astelee Taivaan portille.
Olen onnellinen ja kiitollinen siitä suurenmoisesta syystä että minulla on tuo omatunto kotona, mieheni kostyymeihin pukeutuneena. Hän muistuttaa ja kuiskuttaa että nyt menee liian kovaa ja nyt pitää hieman tuupata liikkeelle. Mutta ihaninta on että hän saa henkiolennonkin inkarnoitumaan ja ihan yhden viikonlopun aikana. Hyvä ruoka parempi mieli, on ilmeisesti hänen taikatemppunsa mutta myös hänen ihastuttavan rakastettava persoonansa herättää henkiin väsyneenkin.
Olisi surullista jos olisin vain henkiolento, enkä saisi kokea tätä ihmisen arkea. En saisi mahdollisuutta kasvaa ihmisenä tai harjoitella opetuslapsena olemista. En saisi kiukutella ja murehtia eikä minulla olisi mahdollisuutta kokea olevani yksi niistä joiden puolesta on suoritettu ja anteeksiannettu kaikki.
Kiitos Jeesus että saan kulkea kanssasi tässä olomuodossa, ihmisenä, kuten sinäkin teit. Kiitos että saan kokea asioita joiden ymmärtämiseen CV:ni ei riitä. Kiitos että olet minunkin elämääni tullut valoksi ja vapahtajaksi. Aamen.

Päivi Valkoniemi

”SITTEN KITKET PORKKANAMAAN…”

2010-11-17T17:20:00.001+02:00

Aamuhetken rikkoo iloinen puheen sorina. Väki on saapunut Ilolaan! Työtehtävien jako alkaa käytännössä välittömästi. Jos jostain syystä näin ei tapahdu muodostuu ovelleni jonkinlainen jono. Voisin verrata sitä vaikkapa K-kaupan lihatiskin vuorolappujonoon sillä erolla että minulle ei ole vuorolappuja.
Tehtävät jaetaan osaamisen ja ennen kaikkea jaksamisen mukaan. Kenenkään ei tarvitse kokea olevansa tarpeeton. Onnistumisen ilo on jaettavissa aina päivän päättyessä ja se on todella palkitsevaa varsinkin silloin kun ihminen on pudonnut kaikista verkoista läpi ja onnistumisia on ollut todella vähän elämässä. Onpa hienoa kuinka mahtavia ammattilaisia muodostuukaan ihmisistä jotka itse luulivat vielä hetki sitten että he eivät osaa tai jaksa mitään! On hienoa tehdä työtä heidän kanssaan joilta työttömyys, päihde- ja velkaongelmat tai muut syyt ovat suistaneet elämän raiteiltaan.
Joskus minusta tuntuu että etenen liian vauhdikkaasti ja kaikki eivät ehkä pysy perässä. Silloin joudun pohtimaan että toiminko oikein? Saadessani kuitenkin palautteen päivän päättyessä ”kiva kun on oikeaa tekemistä” ja muistan erään nuoren miehen joka hymyillen tokaisi minulle tehtävä jaon keskeltä ” ja sitten kitket porkkanamaan”.
Olisiko mahdollista että Jumala jakaisi ihmiset osaamisen tai jaksamisen mukaan? Voisitko kuvitella että Taivaallinen Isämme arvottaisi meitä jonkun ammattitaidon tai oppiarvon mukaan? Tämä maailma jossa me nyt elämme on täynnä ja täyttyy entisestään ihmisistä jotka arvostavat vain onnistumista, menestystä ja kauneutta. Se joka ei näitä kriteerejä täytä sitä ei huomata. Meillä on laumoittain erilaisia ammattilaisia, terapeutteja jne. mutta kuitenkin meillä on aina vain enemmän ahdistuneita ihmisiä. Voisiko olla niin että meillä on liian vähän kuuntelijoita ja rinnalla kulkijoita? Liian vähän niitä ihmisiä jotka kaiken touhun keskeltä muistavat sanoa muutakin kuin ”sitten kitket porkkanamaan”. Onko meillä aikaa toiselle ihmiselle oikeasti?
Joudun usein miettimään omaa rooliani suhteessa niihin ihmisiin jotka Jumala on meille antanut tähän työhön. Ei riitä että meillä on mukavaa ja tarpeellista tekemistä vaan olen huomannut että tuohon aamujonottamiseen liittyy paljon myös huomatuksi ja kuulluksi tulemista. Sen ajan jonka ehdin viettää heidän kanssaan keskustellen ja sydämestäni perehtyen heidän elämäänsä tulee moninkertaisesti takaisin. Olen sen vasta hiljattain todella ymmärtänyt ja olen siitä nöyrän kiitollinen. Nuo monet ihmiskohtalot ovat puhutelleet minua aivan uudella hiljaisella tavalla. Rukoilen ja toivon että kykenisin viemään kaikki asiat Jeesukselle. Monta kertaa huomaan että silmäni täyttyvät kyynelistä juuri jonkun tietyn ihmisen kohdalla ja tiedän että Pyhä Henki puhuu hänestä aivan erityisellä tavalla.
Tiedän että jokainen ihminen tarvitsee myös omaa tilaa hengittää ja ladata akkujaan. Hoidammeko kuitenkin enemmän toisia kuin itseämme? Ajan henki on kuitenkin sellainen että haluamme aikaa itsellemme ja se mitä jäljelle jää ”vapaa-ajasta” olemme uupuneita. Paljon on tehtävää ja aika loppuu kesken, ajattelemme. Totuus on kuitenkin siinä että viimeisellä matkalla emme vie täältä mitään mukanamme.
Olisiko aika herätä ajattelemaan että Jumala antoi Poikansa Jeesuksen että meillä olisi rauha sydämessä. Sinun ei tarvitse ajatella että vielä lopuksi ”kitket porkkanamaan”!

Päivi Valkoniemi

YHTEISKUNNALLINEN AVIOLIITTO MENETTÄÄ MERKITYKSENSÄ

2010-07-04T14:25:00.006+03:00

Kristillisessä perinteessä miehen ja naisen välisen liiton tärkein elementti on Jumalan siunauksen saaminen yhteiselle elämälle. Yhteiskunnallinen merkitys on tukenut kristillistä maailmankuvaa antamalla avioliitolle myös lainsuomia oikeuksia.
Oikeusministeri Tuija Braxin käynnistämä valmistelu tekee yhteiskunnallisen avioliittoinstitution sukupuolineutraaliksi ja on avaamassa avioliitto-oikeuden myös samaa sukupuolta oleville.

Sinä päivänä kun näin tapahtuu, minulle yhteiskunnan sallima avioliitto menettää merkityksensä. Kyse on sen jälkeen vain yhteiskunnan antamasta nimikkeestä, joka ei merkitse mitään muuta kuin juridiikkaa. Sen jälkeen minulle ja vaimolleni Päiville on aivan yhdentekevää, olemmeko yhteiskunnan tarkoittamalla tavalla naimisissa vai emme. Aion tutkia juridiikka sekä keskustella seurakuntien ja kristillisten piirien kanssa, selvittääkeni onko yhteiskunnallinen avioliitto enää tarpeen kohdallamme. Voimme samalla vahvistaa liittomme vaikkapa puolimatkan siunauksella. Ehkä sinä päivänä olisi syytä purkaa yhteiskunnallinen, ns. valtion avioliitto, sillä ainoa asia joka koko instituutiossa on merkinnyt meille kaikkea ja joka sai meidät jo 1981 avioitumaan, oli tapahtuman kristillinen, raamattuun ja siksi mielestämme Jumalan antamaan ohjeeseen liittyvä seikka. Halusimme Jumalan silmien edessä antaa lupauksen toisillemme pysyvästä suhteesta, johon pyysimme Hänen siunaustaan.

Emme me menneet juridiikan vuoksi avioliittoon, vaan uskon vuoksi. Ei meitä vaivannut se, että opiskelijoina tukemme pienenivät avioliittoratkaisun vuoksi. Kyse oli uskoon liittyvästä ideologiasta, ei juridiikasta, ei oikeuksista - vaan rakkaudesta Jumalan Sanaan ja toisiimme.

Ismo Valkoniemi

PAIKKA JOSSA SEISOT ON PYHÄ!

2010-06-01T18:58:00.001+03:00

”Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot on pyhä” Herra sanoi vielä: ”Minä olen sinun isäsi Jumala, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala”. Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa. 2. Moos. 3:5-6
Näin Jumala kutsui Mooseksen tehtävään. Hän sai myös voiman ja viisauden vaikka heikkona ja epäuskoisena yrittikin väistää vastuuta. Tästä kaikesta alkoi merkittävä tapahtumien sarja. Mooses kiehtoo minua juuri heikon itsetuntonsa kautta. En ole kelvollinen. En osaa tehdä mitään merkittävää. Miten voisin olla johtaja? Miten osaan pukea sanoiksi ja olla vielä uskottava?
”Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa”
2. Moos. 4:12.

Muistan kuinka usein vuosia sitten mietin, että minkälaista olisi jos voisin kuulla Jumalan äänen? Voisinko olla sellainen ”pyhempi, parempi” ihminen vai riittäisikö tällainen ”tavis”? En ymmärtänyt silloin että olin jo asian äärellä. Jumala kutsui mutta laitoin ”stereot” lujemmalle etten kuulisi. Meni vuosia ja jouduin pohtimaan monia asioita uudelleen hieman pintaa syvemmältä. Tapahtui paljon, jouduin kulkemaan monta kiertotietä. Apuvälineitä joita Jumala aina aika ajoin heitteli en huomannut tai käänsin vain katseeni pois! Kuulostaako tutulta?

”Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä ja tottelemattomia, olimme eksyksissä ja monenlaisten himojen ja nautintojen orjia, elimme pahuuden ja kateuden vallassa vihattuina ja toisiamme vihaten. Mutta kun Jumalan meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, Hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta” Tit. 3:3-5

Valtava oivallus ”tuli näkyviin”! Sain siis kokea kuinka näkymätön tuli näkyväksi. Nyt näen ja kuulen, siis elän. Kiitollisena saan nauttia Jumalan läheisyydestä ja aidon kohtaamisen kautta voin välittää sitä suurta rakkautta jota olen itse saanut. Pyhän paikan kokemiseen ei tarvita paljoa. Riittää vain usko Jumalaan ja Jeesuksen sovitustyö ristillä.

Me saamme juuri nyt olla tuolla ”pyhällä paikalla”. Olenko riisunut ”kengät” ne turhuuden markkinat jotka pitävät uskon vaimeana ja tehottomana? Olenko altistunut maailmaan enkä kuule sen hälinän takaa Jumalan ääntä tai kutsua? Olenko turtunut hädän keskellä ajattelemaan ettei minun panokseni kuitenkaan riitä lievittämään tätä tuskaa? Olenko, elänkö, riitänkö?
Paikka jossa seisot on Pyhä! Jumala kutsuu sinua nyt toimimaan, uskaltamaan, riittämään, elämään ja olemaan Hänen yhteydessään!

Päivi Valkoniemi
Teksti on Suomen viikkolehden kolumnikirjoitus

Työmies on palkkansa ansainnut

2010-06-01T18:56:00.001+03:00

Googlasin eräänä iltana tuota lausetta ”työmies on palkkansa ansainnut” ja törmäsin lukuisiin kannanottoihin, blogeihin ja artikkeleihin joissa vaatimalla vaadittiin oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa palkkausjärjestelmiin. Ajatukseni lähti liikkeelle alkuperäisestä siitä originaalista opetuksesta joka sijaitsee Luukkaan evankeliumissa 10: 7. Jeesus opetti ja opettaa edelleen että meidän tulee lähteä ja toimia niiden keskellä jotka apua tarvitsevat, palvellen ja rakastaen.

Jouduin kuitenkin hieman harhaan kun kuvittelin että Matteuksen evankeliumi 20: 1-16 pitäisi sisällään tämän lainauksen. Siinä Jeesus opetti kuinka kaikille työmiehille maksettiin sama palkka riippumatta siitä kuinka pitkän päivän he olivat tehneet. Toiset kuitenkin nurisivat että heille kuului isompi palkka koska he olivat tulleet jo aikaisemmin työhön ja isäntä joutui ojentamaan heitä sanoin: ” Enkö saa tehdä omallani, mitä haluan? Vai onko silmäsi nurja sen tähden, että minä olen hyvä?”(Matt. 20:15).

Joudumme jatkuvasti näiden kysymysten äärelle arkipäivän toimissa. Olenko minä oikeutettu saamaan enemmän ja olenko arvokkaampi kuin joku toinen? Se missä yhteydessä Jeesus opetti meitä saamaan sen minkä olemme ansainneet oli mielenkiintoista todeta. Luukas 10: 2 Ja hän sanoi heille:”Eloa on paljon mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa”.
Ja tässä yhteydessä Jeesus vielä sanoi että :”Kun tulette johonkin taloon, niin sanokaa ensiksi: ”Rauha tälle talolle! Ja jos siellä on rauhan lapsi , niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällänsä, mutta jos ei ole niin se palajaa teille. Ja olkaa siinä talossa ja syökää ja juokaa , mitä heillä on tarjota, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta taloon” (Luuk. 10:5-7).

Mielenkiintoista ja aivan päinvastoin kuinka me ymmärrämme ja käytämme tänä päivän tuota ikuista lausetta. Me olemme oikeutettuja ilman esityötä eli rukousta vaatimaan asioita ja oikeutusta omille pyrkimyksillemme. Me emme uskalla lähteä teille ja aitovierille ilman asiaan kuuluvia täsmävarusteita. Pelkäämme joutuvamme kuin lampaat susien keskelle, siis pelkäämme vaikka Jeesus sanoo, että Hän antaa meille vallan tallata käärmeitä, skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava (Luuk. 10:3-4 ja 19). Mutta meidän täytyy tehdä se rukoillen ja näin itseämme varustaen.

Omassa työssäni joudun joka päivä sen tosiasian eteen että ilman rukousta, keskustelua Jumalan kanssa en jaksa enkä uskalla käydä päivän työhön ja vaatimuksiin. Jumala on ihmeellinen voimanantaja eikä Hän pyydä muuta kuin uskollisuutta sanansa toteuttamiselle ja keskusteluyhteyttä. Työmies on palkkansa ansainnut mutta rukoilkaa siis elon Herraa! ”Rakasta Herraa Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi, koko voimastasi ja koko mielestäsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”

Päivi Valkoniemi
Kirjoittaja toimii oy noark ab:ssä johtajana, työkuntoutuspalvelut vastuualueenaan

Velkakello.fi

2010-06-01T18:47:00.000+03:00

Velkakello.fi

Olen todella huolestunut, kuten monet muutkin, euroopan ja Suomen taloustilanteesta. Oheisesta velkakellosta näet missä mennään.

1.6.2010 Ismo Valkoniemi

Omnes viae Romam ducunt – kaikki tiet vievät Roomaan

2009-12-14T08:18:00.001+02:00

Seisoin sateisella torilla 90-luvun alkupuolella EI-EU:lle merkki rinnassa. Juuri kukaan ei pysähtynyt kojullemme, jonka teksti EI loi negatiivista mielikuvaa. Viimein vanha rouva lähestyi kojuamme, mutta hänkin lausuakseen tylyn mielipiteen vaikuttamistoiminnallemme.
Olin väsynyt ja märkä saapuessani kotiin, mutta sisäisesti varma että tulisin vielä näkemään Euroopan Unionin vaikuttavan paljon kerrottua enemmän myös itsenäisen Suomen asioihin.

Myönnän auliisti EU:n tuoneen monia miellyttäviä asioita mukanaan. Monet rajanylitykset sujuvat ilman pysähdyksiä ja eurovaluutan käyttö helpottaa matkailua. Unionin byrokratia on sen sijaan aivan käsittämätöntä. Muistan naureskelleeni Neuvostoliittolaisille, jotka hakivat leimoja eri viranomaisten luukuilta. Sosiaalialan järjestöjohtajana hymyni on jo hyytynyt. Työpöytäni täyttyy turhista ilmoituksia, puhumattakaan Euroopan sosiaalirahaston rahoitushakemuksista. Kuka valopää näitä hakumenettelyjä suunnittelee? Kirjaudu nettisivuille X, niin saat salasanan jolla voit kirjautua nettisivuille Y, jossa täytät 20-sivuisen hakemuksen, jonka lähetät sähköisesti paikkaan C, mutta myöskin paperiversiona allekirjoitettuna paikkaan V kymmenine liitteineen. Hanke alkaa kun rahoituspäätös on tehty, mutta sitä milloin päätöksiä tehdään ei tiedä kukaan. Vaikea on myös löytää ihmistä, joka tietää sen kuka päätökset tekee ja kenen kanssa voisi asioida aivan kasvotusten asiassa.Itsenäisen Suomen läänit lakkautetaan 1.1.2010, maamme presidenttimme ei mahdu mukaan huippukokouksiin ja EU:lle on valittu oma presidentti, ulkoministeri sekä avataan 170 suurlähetystöä ympäri maailmaa. Uusi uljas Euroopan Unioni on nousemassa maailmanvallaksi, jonka pohjoisimman provinssin nimi on Suomi.

Löydämme asiasta evankeliumin julistamisen näkökulmasta sekä hyviä että huonoja puolia. Rooman rakentama maantieverkosto varmisti tehokkaan evankeliumin leviämisen. Rooman kansalaisuus suojasi myös Paavalin henkeä. Turvallisuuttaan peläten Paavali vetosi Rooman kansalaisoikeuksiin ja se pelasti hänet ainakin kerran. Pakanain evankelista sai siis liikkua hyvillä valtateillä saaden turvaa kansalaisuudesta. Näin on nytkin. Liittymisäänestys meni jo. On myöhäistä käydä sitä taistelua enää. Niin kauan kuin Unioni tukee uskonnonvapautta, se myös suojelee oikeuksiamme. Sen laajentuva valta maailmalla mahdollistaa maailman evankelioimisen entistä tehokkaammin ja antaa monia oikeuksia myös kristillisen päihde- ja lähimmäistyön tekemiselle. Minua ei Unioni sytyttänyt 15 vuotta sitten, eikä se tee sitä nytkään. Sytyn edelleen enemmän Jumalan valtakunnasta, jonka kansalaisuutta pidän suuressa arvossa.

Ismo Valkoniemi
(Julkaistu RV-lehdessä 8.12.2009)

LUOPUMINEN

2009-11-11T23:29:00.003+02:00

(Kolumni Viikkolehdessä lokakuussa 2009)

Ismo on tähän asti kirjoitellut blogisivustoillemme, mutta päätinpä minäkin aloittaa. Tässä kolumniksi kirjoittamani artikkeli maisteltavaksi.

LUOPUMINEN

Noin vuosi sitten 1.9.2008 saimme Ismon kanssa aloittaa työt Samaria ry:n palveluksessa. Jumala johdatti meidät ihmeellisesti tähän mielenkiintoiseen työhön, mutta itse työn alkamisen mahdollisti vain luopuminen. Luopuminen asioista jotka pitivät minut Jumalasta jotenkin etäällä. Ismo oli jo tuon käsitellyt mutta minä jouduin tosipaikan eteen: "missä on sydämesi?"

Jouduin myös käsittelemään sen että olenko riittävän "puhdas" tekemään työtä Hänelle. Haggain kirjassa, jota olen aina vain uudelleen lukenut, Jumala selkeästi puhuu siitä että meidän tulisi laittaa ensin omat asiamme kuntoon ja sitten vasta olemme valmiit hänen rakennustyömaalleen (Haggai 2: 10-19 - temppelin rakentajilta vaaditaan puhtautta). Puhtaudessa ei tietenkään ole kyse synnittömyydestä koska sitä emme ole, mutta pyrkimys saattaa asioita ja ihmissuhteita oikeille raiteille on ehkä rehellisempää.

Tätä kasvuprosessia on jatkunut tähän päivään asti. Huomaan etten ole valmis yhtenäkään aamuna ilman Jumalan läheisyyttä ja kosketusta. Työ jota teemme on äärimmäisen herkkää. Herkkää siinä mielessä, että ihmiset jotka Jumala on uskonut meille ovat monella tavalla särkyneitä, poljettuja, syrjittyjä ja hylättyjä. Useasti jäljellä on vain ihmisen kuoret ja sisällä tyhjyys. Jos ajattelisin että pystyn heitä auttamaan tai tukemaan omin hienoin metodein niin valehtelisin. Ilman Jeesuksen sovitusta minunkin syntieni tähden en kokisi itseäni "puhtaaksi" ja kelvolliseksi.

Mitä sitten on luopuminen? Mistä voin luovuttaa? Näitä kysymyksiä ihmiset useasti kysyvät kun kerron heille meidän tarinamme. Luopuminen on hyvin henkilökohtainen asia. Jumala puhuu sinulle mutta oletko valmis ja kuuletko sen mistä tulisi luopua? Me jokainen elämme sellaisella mukavuusvyöhykkeellä että loppujen lopuksi meidän on vaikea luovuttaa mistään! Jos sattuisitkin kuulemaan jotain niin uskon että siihen löytyy nopeasti jokin ratkaisu, jotta sitä ei tarvitsisi täyttää! Onko näin? Minä tein niin useasti ja tiedän etten ole ainoa! Luopuminen voi olla selkeästi materiaalista eli tarvitsenko tätä kaikkea mitä olen haalinut? Omakotitalo, kesämökki, pari autoa sekä kaikki muut hilivitkuttimet. Ehdinkö rientää joka paikkaan? On niin paljon tekemistä, joten nyt ei ole aikaa lähimmäisenrakkaudelle! Näitä kysymyksiä kävin omassa elämässäni lävitse! Jos kuitenkin ajattelemme miten Jeesus kulki, vailla mitään, ja Hän opetti että tärkeintä on etsiä ensin Jumalan valtakuntaa ja vanhurskautta ja sitten vasta tulee ruoka, vaatteet yms. niin mitä siitä ymmärrämme? Hän myös opetti että ihminen ei voi palvella kahta isäntää mammonaa ja Jumalaa. Mitä siitä ymmärrämme?

Luovuta itsesi ja koko elämänpiirisi Jumalan käyttöön! Anna Jeesuksen vallata mielesi ja sielusi ja huomaat että saat sen kaiken mitä olet luovuttanut - monin kerroin takaisin!

Päivi Valkoniemi
kirjoittaja toimii Oy Noark Ab:ssä johtajana, vastuualueenaan työkuntoutuspalvelut

Kristillisyys ilman henkeä – nimi ilman sisältöä

2009-10-18T22:55:00.002+03:00

Luomiskertomuksesta voimme lukea, kuinka Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. Samalla ihmiselle annettiin viljeltäväksi ja varjeltavaksi maa. Tehtävä ei ollut ylivoimainen, ennen syntiinlankeemusta. Olihan mukana Jumala, joka käyskenteli paratiisissa ja siunasi luotujansa. Olosuhteet olivat ihanteelliset. Kaikki oli hyvin, ainakin melkein. Käskyjä olisi pitänyt olla yksi vähemmän – nolla. Se ainoa - älä syö tästä puusta – oli liikaa.
Tuossa tuokiossa Jumala lisäsi käskyjen määrän kymmeneen ja lisäsi seikkailun vaikeusastetta. Ehkä juuri siksi Jobin (25:6) kirjassa haistellaan syntyperäämme läheltä - ”Kuinka sitten ihminen, mato, Aadamin poika, tuo toukka?”
Hesekielin (1:12, 20) näkyjen Kerubeilla on hengelliset ruumiit – ”ja ne kulkivat suoraan eteenpäin. Minne henki vaati kulkemaan. Minne henki vaati kulkemaan, sinne ne kulkivat – minne vain henki kulkemaan vaati.” Syntiin langennut, paratiisista karkotettu ihminen, oli jo silloin kadottanut suoran yhteyden Luojaansa.
Maailman suurin uskonto on kristinusko, johon kuuluu noin kolmasosa maailman väestöstä. Se on suunnaton välinekokoelma, valtarakennelmakomitea, joka on täynnä ulkoa opittuja ohjelmia. Ihmisviisaudella rakennettua valtakoneistoa ei voisi purkaa enää Lutherkaan. Ikiliikkuja käy ja puksuttaa ilman yksilöä – ihmistä. Roomalaiskirjeen (8:14) mukaan kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. Raamattu puhuu aina yksilölle, Adamille ja Evalle, kutsuen palaamaan takaisin paratiisiin. Kristillisyys ei voi olla ihmisen ulkopuolinen ohjelmajulistus. Kristus antoi ruumiinsa ja verensä. Meille on annettu ruumis, sielu ja henki. Kyse on saviastiasta ja hänen hengestään.
Muutama päivä sitten Päivi istui auton apuohjaajan paikalle ja huokaisi – ”Ei kristillistä päihdetyötä voi tehdä kuin hengellinen ihminen.” Minun oli helppo yhtyä ajatukseen. Olin ollut juuri ratkaisemassa erään asiakkaan kohtaloa omassa voimassa. Ennen kiusallista palaveria rukoilin tilanteen puolesta ja mieleni muuttui. Rukouksen pehmittämänä kuuntelin kyyneleet silmissä hänen kertomustaan, sen sijaan että olisin keskeyttänyt yhteistyömme. Outo käyttäytyminen sai selityksen, kun hän kertoi järkyttävästä elämästään ja sen aiheuttamista traumoista. Näiden syiden vuoksi hän käyttäytyi epäsopivasti. Hän oli saanut potkuja ja hylkäämisiä niin paljon, että ne ohjasivat jo hänen käyttäytymistään. Tuo hetki muutti minua ja häntä. Nerokkainkaan hoito-ohjelma tai koulussa opittu asia ei olisi voinut auttaa häntä eikä minua. Tarvittiin hengen ohjausta. Roomalaiskirjeen (8:19) mukaan koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä, hengellisen ihmisen Aadamin uutta tulemista. Hengellisen ihmisen osaa maistettuaan Daavidkin puhui (Ps. 8) ihmisestä lähes jumalolentona, joka on seppelöity kunnialla ja kirkkaudella ja joka on asetettu hallitsemaan maata ja luotuja.

On upeata nousta savesta lähes jumalolennoksi.

Ismo Valkoniemi

VALTAKUNNAN PERUSTA

2009-08-18T22:41:00.003+03:00

(Julkaistu RV-lehdessä 18.8.2009)
Tänä vuonna työpaikkakunnallani Porvoossa sekä kotiseudullani Hämeenlinnassa on käynyt arvovieraita, muistelemassa vuoden 1809 tapahtumia, kun Suomi siirrettiin Ruotsin vallan alta Venäjälle. Samaria-Centerin ikkunasta olemme voineet katsella muun muassa Venäjän presidentti Dmitri Medvedevin astelua Porvoon kirkkotorilla.
Hämeenlinnassa poliisit pysäyttivät liikenteen kokonaan, kun vanhaan Hämeen linnaan, lipui mustien autojen ketju, sisällään koko Ruotsin hallitus.1809 Suomen alueen virkamieskunta oli pääosin ruotsinkielistä ja he joutuivat perin outoon tilanteeseen. Nyt piti palvella Venäjän keisarikuntaa.
Näissä ajatuksissa juuri suomenruotsalaiset virkamiehet aloittivat Suomen kansan tukemisen, jotta se löytäisi oman kansallishenkensä, jonka varaan voi rakentaa kansakunnallista valtioelämää. Tuolloin katseet kääntyivät Turun seudulla elpyneeseen uusromantiikkaan, jossa Elias Lönnrotin Karjalasta keräämät runot rakentuivat Kalevalaksi ja J. V. Snellman alkoi kantaa huolta suomenkielen asemasta. Tällä tiellä syntyi Suomi, lippuineen, kielineen, urheilijoineen ja mytologioineen.
Suomen valtio on iältään Euroopan nuorimpia. Meille Suomen nyt eläville asukkaille, maamme, kansamme ja kulttuurimme tuntuu ikuiselta ja pysyvältä. Historiaa tutkiessamme, huomaamme että kansallisvaltiokäsite on historiassa verraten nuori. Kaikki maailman kansallisvaltiot ovat korkeintaan vain muutamia satoja vuosia vanhoja ja kaikkien syntykaava on sama. Pohjalla on jokin kansallinen eepos tai muu mytologinen kertomus, josta nousevat erilaiset symbolit; liput, kansanluonteet ja muut kansalliset piirteet. Ne ovat enemmän tai vähemmän hataran myyttisen kertomuksen varassa. Kansallisvaltiot pysyvät koossa tehtyjen sopimusten, kielten, kansojenvälisten urheilusuoritusten, piirrettyjen karttojen, lippujen ja muiden symbolien vuoksi. Silloin tällöin ne lakkaamat olemassa, pirstoutuvat tai niitä muodostetaan uudelleen. Minunkin elinaikanani Eurooppaan on syntynyt uusia valtioita ja vanhoja on lakkautettu. Vaikka me rakastamme maatamme, me emme tiedä kuinka paljon sillä on elinvuosia.

Tätä taustaa vasten, Jumalanvaltakunta tuntuu hyvin loogiselta ja todelliselta, koska se perustuu mytologisia kertomuksia vahvemmalle historialliselle kertomukselle todellisesta sankarista Jeesuksesta. Tässä voimallisessa kertomuksessa Jumalan poika uhraa itsensä sinun ja minun syntien tähden, saattaakseen meidät rauhaan Jumalan kanssa ja mahdollistaakseen meidän pääsymme valtakuntaan sisälle. Tämä kertomus on selkeä ja kirkas kansallisiin mytologioihin verrattuna ja historiallisena Jumalan järjestämänä tapahtumana sen synnyttämä valtakunta on ikuinen. Sen keskeisintä symbolia, ristiä, on lainattu monissa lipuissa, juuri sen kertomusvoiman vuoksi. Tämä valtakunta on aluksi sydämessämme pieni kuin sinapinsiemen, mutta eläessämme valtakuntaa todeksi ja lukiessamme Jumalan Sanaa Raamattua, valtakunnan mittasuhteet alkavat hahmottua äärettömyyksiin. Lopulta voimme luottaa että se ulottuu myös kuoleman yli.

Ismo Valkoniemi

HISTORIALLINEN ROOMA 2009

2009-08-09T13:51:00.005+03:00

Kaikki tiet vievät Roomaan, myös meidän tiemme – ainakin yhden kerran elämässä. Se tapahtui heinä-elokuun vaihteessa. Vuokrasimme mökin Rooman läheltä, hyvien julkisten kulkuyhteyksien ääreltä. Lähellä ollut leirintäalue hieman hirvitti, sillä kotimaisen kokemuksen mukaan näillä alueilla osataan myös juhlia ja häiritä lomalaisten unensaantia. Toisin oli Roomassa. Vaikka leirintäalueella oli runsaasti nuoria, en nähnyt kenenkään olevan humalassa yhtään kertaa kymmenen päivän aikana. Minkäänlaisista järjestyshäiriöistä tai haitallisista äänistä ei ollut tietoakaan! Mökkialuetta hoidettiin huippu hyvin ja sen läheisyyteen kuuluvat palvelut, uima-altaat ja ravintolat olivat esimerkillisesti hoidettu. Kuitenkin maa on tilastojen mukaan täynnä rikollisuutta ja mafiosoja.Roomassa vierailimme muutaman kerran metrolla ja liikuimme muutoinkin julkisilla kulkuvälineillä. Se oli edullisuuden lisäksi opettavaista ja mukavaa. Näin pääsimme paremmin sisälle maan tapoihin sekä saatoimme tarkkailla ympäristöämme.

Paikallinen mustalaisorkesteri matkusti kerran kanssamme Roomaan samassa vaunussa. Musiikki ja laulu soi, ja hattu kiersi. Erittäin hyvä hanurinsoittaja ja hiekalla täytettyä kaljatölkkiä rytmisoittimena käyttänyt poika toivat vaunuun eloa. Muu orkesteri odotteli pääsyä Roomaan penkeillä ja perheen naiset ja lapset hoitivat imetys- ja lastenhoitotehtäviä vaunun muussa osin. Köyhdyimme kolikkojen verran, sillä rytmisoittaja osasi myös kiertää sopivin väliajoin hattu kädessään. Toisaalta tiesimme että Roomaan meneminen tarkoitti rahanmenoa. Heille se tarkoitti hyvää apajaa.
Eräänä iltana menimme lähtöasemalta metroon, noin klo 22, jolloin vaunuun sattui kolme narkomaania selvästi aineiden vaikutuksen alaisina. Tunnelma vaunussa oli kireä ja eräs paikallinen mies oli joutua tappeluun ryhmän kanssa. Hän joutui lopulta poistumaan vaunusta ennen kuin se edes lähti, koska tilanne oli kehittynyt liian uhkaavaksi. Ryhmä nahisteli myös keskenään ja siitä ärsyyntyneenä eräs heistä päätti osittain sulkea vaunun poistumisväylän. Myös omaa poistumistamme vaunusta tämä nuori ”häirikkö” vaikeutti, jonka vuoksi jouduimme valitsemaan pienen lisälenkin päästäksemme oikealla asemalla pois. Tämä oli ainoa kerta, kun törmäsimme päihteisiin siten, että se olisi näkynyt katukuvassa. Viiniä maassa toki käytettiin paljon, mutta sen käyttö muistutti kotimaisen maitomme kulutustapoja.

Vatikaanin Rooman kirkko oli inhimillisesti vaikuttavin ihmisen rakentama kohde, jossa olen käynyt. Mitään erityisen pyhää tai jumalista en kokenut. Jonotimme turvatarkastukseen pääsyä kohtuullisen pitkään, jonka jälkeen pääsimme Vatikaaniin. Käynti paikallisessa rihkamakaupassa, katsomassa paavin kuvakoristeita ja muuta kristillistä rihkamaa, ei säväyttänyt. Ilmeisen vilpittömät jo iäkkäät nunnasisaret lienevät ilmaista työvoimaa näissä puodeissa. Kirkkorakennuksen mittakaava ja rakennusmateriaalit ovat inhimillisesti ihmeelliset, mutta siinä kaikki. Vaikuttavin tapaaminen tässä kirkossa oli pieni Jeesuksen kuva ”Ecce homo”, jossa hän katsoo säälien ja vähän hämillään tilannetta. Tuohon mestarilliseen maalaukseen oli helppo samaistua.

Ismo Valkoniemi 9.8.2009

Väsyneitä vaeltajia ja aina esillä olevia tehopakkauksia

2009-06-16T19:44:00.003+03:00

Luin kirjoituksen, jossa sielunhoitaja jakoi armoa niille, jotka kokivat huonommuuden tunnetta tehopakkauksien rinnalla. Lohduttaessaan väsyneitä, hän arveli, että liiassa tekemisessä ja esillä olemisessa on pohjasyynä luonteen epäterveet piirteet.
Työnohjaus, masennus ja työuupumus ovat verrattain uusia, mutta nykyisin päivittäistä sanastoa työpaikoilla. Työnantajan velvollisuus on katsoa, ettei työntekijä väsytä itseään työssä ja toimia työntekijän suojana. Olen esimiehenä ollessani nähnyt, että väsyminen ja uupuminen johtuvat harvoin paljosta työstä ja tekemisestä. Pääosin syyt ovat ristiriidoissa, uhkakuvissa, vähättelyssä tai epävarmuudessa.
Nouseeko esillä oleminen vain luonteen epäterveistä piirteistä? Ei toki. Ei voi olla johtaja, jos ei seiso johtajan paikalla. Vanhan testamentin taisteluissa johtajat olivat etunenässä. Niin kauan kuin Mooses piti taistelussa käsiä ylhäällä, Israel oli voitolla. Kun hän väsyi ja laski kätensä, Amalekilaiset olivat voitolla.
Elämme maailmassa, jossa evankeliumia saarnataan henkilökohtaisen kohtaamisen lisäksi internetin, TV:n, radion, painotuotteiden ja kokoustoiminnan avulla. Kaikki eivät voi tehdä työtä massamedioiden kautta. Jokaisessa liikkeessä, seurakunnassa ja järjestössä on muutamia näkyviä persoonallisuuksia. Samojen naamojen näkyminen voi myös ärsyttää. Miksi he haluavat olla esillä, kirjoittaa lehtiin tai tehdä musiikkia? Osittain kyse on johtajuudesta, taisteluesimerkistä ja sisäisestä näystä.
Mukana voi olla oman kuvan tuotteistamista ja vaara ihastua tähän tuotteeseen. Ei ihminen pyhity, vaikka esiintyy kristillisessä mediassa, eikä se vapauta narsismin vaarasta, mutta tunnistan siellä paljon vilpitöntä tahtoa vaikuttaa evankeliumin asian edistämiseksi. Minulla on ehdotus niiden ihmisten arviointiin, jotka esillä olemisensa vuoksi jakavat mielipiteitä. Kysytään kaksi kysymystä: Minkälaisia hedelmiä on korissa ja mitä meiltä puuttuisi ilman tätä henkilöä. Näin arvioiden olen lähes poikkeuksetta ollut siunaajan paikalla.
Maailmassa on lopulta vain kaksi eri joukkoa. Niitä jotka ovat Jumalan puolella ja Amalekilaiset, jotka ovat vastassa. Kaikki joutuvat valitsemaan. Uudestisyntyneitä kristittyjä on joitakin prosentteja maamme väestöstä. Pastorit ja hengellisen työn tekijät pitää laskea promilleina. Kun tästä piskuisesta joukosta joku antaa kuvansa, äänensä ja oman persoonansa julkisuuteen arvostelun kohteeksi, hymähtelyjen kohteeksi ja käy puolustamaan evankeliumia, hän on ottanut johtajan paikan.
Kuuntelin puhelinvastaajaani yöllä jätetyn viestin. Kuulin kuinka humalaisen soperruksen takana soi oma Kulkuri-laulumme. Ainoa evankelista, joka tuohon juoppokämppään pääsi yön pikkutunteina, oli CD-levy. Se saarnasi ja julisti väsymättä, välittämättä savusta ja metelistä. Julkaisemme uuden äänitteen, kirjoitan kirjoja ja kolumneja, saarnaan ilosanomaa ja taistelemme päihdeongelmaisten rinnalla. Enkä aio lopettaa. Laulan kutsujan lauluja ja syön Hänen leipäänsä, niin kauan kuin kutsu on voimassa.

Ismo Valkoniemi
Koluni RV-lehdessä 16.6.2009

ENNUSTAMINEN

2009-05-01T20:09:00.003+03:00

Talouslaman ja sikainfluenssan kaltaiset ilmiöt lisäävät erilaisten profetioiden määriä merkittävästi. Kirjoitin kesällä kirjan, josta olen syksyllä pariin otteeseen puhunut myös täällä blokissani. Kirja ei sisällä ennusteita, mutta se sisälsi väittämän että pysähdys tulee väistämättä. Kirjoittaessani sitä kesällä, en voinut tietää että jo syyskuussa pysähdys tuli. Näin kirjaan jäi väittämä pysähdyksen tulosta, vaikka kirjan ilmestymisen jälkeen se oli jo alkanut.

Olen lähiaikoina kahdesti kristillisessä mediassa yrittänyt vastata kysymykseen, mitä maailmassa nyt tapahtuu ja kuinka syvä lamasta tulee. Vastaukseni on ollut, etten tiedä. Arvioin tilannetta sisäisen tuntemukseni sekä eri medioista ja taloustiedoista kaivamani tiedon perusteella. Käsitykseni on ollut että noin 22.-28.10.2009 tulemme kuulemaan madonluvut. Silloin käsitämme kuinka syvä ja pitkä tästä lamasta lopulta on tullut. Edelleen odotan että amerikan uutiset ovat huonompia, joskin mikään maa ei välty huonoilta uutisilta.

Nyt optimistit sanovat minulle, että eikös pahin ole jo takana. Pörssikurssit ovat nousseet jo 7 viikkoa ja tilanne on rauhoittunut. Itse en näe asiaa näin. Ruotsin, viron, englannin ja venäjän valuuttojen devalvoituminen on tehnyt niistä kilpailukykyisempiä, kuin euroalueen suomi. Samaan aikaan suomen päävientimaat Ruotsi, Saksa ja Venäjä eivät kykene ostamaan Suomelta lähiaikoina samaan tahtiin kuin ennen. Juuri näiden maiden talous ja kyky ostaa euroalueelta vientituotteita heikkenee erityisen voimakkaasti.
Samaan aikaan päävientimarkkinamme ovat ahtaalla. Kotimaan talous ei pysy pysytyssä pelkällä kotimaan myynnillä. Nokian likvidit kassavarat leikkautuivat ensimmäisen vuosineljänneksen aikana jo 6-7 miljardia euroa, joten toisen vuosineljänneksen aikana Nokian on jo aidosti ruvetta säästämään tai velkaantumaan. Kuntien ja seurakuntien talous heikkenee viiveellä, mutta jo nyt kunnissa on jouduttu rajuihin säästötalkoisiin. Pelkästään Nokia vaikutus Espoon talouteen tullaan mittamaan kuusinumeroisilla luvuilla.
Suomen kansantaloudesta 45 prosenttia tulee vientimarkkinoista. 22.-28.10. monet kansantalouden kannalta merkittävät vientiyritykset julkaisevat kolmannen vuosineljänneksen talousluvut. Samaan aikaan kunnat ja valtio laativat budjetteja vuodelle 2010. Lokakuun lopussa tiedämme missä mennään.

En osaa sanoa mitään sikainfluenssasta, mutta en jostakin syystä ole siitä huolissani. Olen kysynyt jo monta päivää itseltäni, miksi minua ei koko aihe kiinnosta tai millään tavalla hätkähdytä. Olenko tullut jo niin kyyniseksi? Olenko sisäisesti jo niin kuollut? En sittenkään. Minulla on tunne-elämä herkemmässä kuin koskaan aiemmin. Osaan liikuttua toisten kohtaloista ja erityisesti Jumalan rakkaudesta monia kärsiviä kohtaan. Osa syynä on oltava luottamus Jumalaa kohtaan. Mitä minä voisin murehtimalla voittaa? Luotan Jumalaan joka toteuttaa suunnitelmaansa maailmassa ja jonka tahto on sittenkin vain hyvä meitä kohtaan.

Ps. 46:11-12: "Lakatkaa te huolehtimasta!Tietäkää, että minä olen Jumala,kaikkia kansoja mahtavampi,korkein koko maailmassa."Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme.

Olen parin viimepäivän aikana ajatellut, että olisiko tällaisella maailmanlaajuisella pandemian pelolla enemmänkin taloudellisia vaikutuksia. Ainakin nyt tuntuu siltä että Meksiko pysähtyy kokonaan ja myös amerikka saa kantaa kohtuullisia kustannuksia myös tämän taudin vuoksi.

Tässä sitä oli jo ennusteita vallan hurjasti.

Ismo Valkoniemi

SUURTEN KERTOMUSTEN LOPPU?

2009-04-21T22:50:00.002+03:00

Jumala asetti ihmisen viljelemään ja varjelemaan maata, sijaishallitsijaksi. Syntiinlankeemuksessa ihminen päätti ottaa koko maanpiirin hallintavallan, uskoen käärmeen muodossa esiintynyttä kapinallista enkeliä. Tieto oli se tapa, jolla ihminen lopulta tulisi hallitsemaan kaikkea. Jumalaa ei tarvittu kuin tarkkaan rajattuna, pitämään yllä ihmisen uskonnollisuuden kaipuuta. Yhteiskuntaa uskottiin voitavan hallita järkiperäisesti. Maailmaa voitaisiin ohjailla tieteellisin keinoin. Järkiperäinen yhteiskunta, jota johdetaan asiantuntijavoimin, oli ihmisen kehittämän modernin maailman ihanne.

Viimeisen sadan vuoden aikana länsimaiden väestön elintaso on kohonnut mittakaavaan, johon entisaikojen aristokraatitkaan eivät kyenneet. Lääketieteen kehittämillä menetelmillä ihmisen elämää voidaan hallita kehdosta hautaan. Maantieteelliset etäisyydet eivät enää ole esteenä sujuvalle liikkumiselle ja yhteydenpito toiselle puolelle maapalloa on halpaa ja nopeata. Ihmisen sisäiset kivutkin uskotaan saatavan hallintaan psykologian ja erilaisten terapioiden keinoin. Tavoitteet ovat siis toteutuneet?Ei sittenkään! Viimeisen sadan vuoden saldo on monen hyvän asian lisäksi tilastollisesti järkyttävä. Sen aikana on käyty historian kauheimmat sodat, hävitetty miljoonia ihmisiä teollisuuden ja tehokkuuden mekanismeja hyödyntäen ja koettu kolme syvää taloudellista lamaa. Viimeisimmän syvyys ja seuraukset ovat vielä osin hämärän peitossa.

Elintason kohotessa lännessä korkealle, 2/3-osaa maailman väestöstä on elänyt köyhyysrajan alapuolella. Jopa 4 miljardia ihmistä kärsii tänään nälästä. Luonnon tila on kärsinyt teollisen vallankumouksen seurauksena, aiheuttaen sään ääri-ilmiöitä ja maan saastumista. Suomen lääketilaston 1992 – 2002 mukaan psyykenlääkkeiden kulutus kasvoi 58 prosenttia, masennuslääkkeiden käyttö nelinkertaistui ja väestön erilainen psyykkinen oireilu näyttäisi lisääntyneen. Ihmiskunta voi huonosti, hyvin huonosti. Monet sosiologit puhuvat jo suurten kertomusten loppumisesta, politiikan kuolemasta ja ideologian lopusta, jota heijastelee myös ihmisen pahoinvointi.

Politiikan, maailmanvaltakuntien, tiedon ja ideologioiden tyhjiössä Raamatun sanoma on edelleen innostava. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen raamatun kuvat koristivat linja-autoja. Mainokset kertoivat että raamatunideologia oli edelleen vahva. Niin se on tänäänkin. Raamattu puhuu Jumalasta, joka hallitsee edelleen suvereenisti historian tapahtumia. Se puhuu Jeesuksesta, joka palaa pian kuningasten Kuninkaana ja herrojen Herrana tuoden todellisen rauhan maailmaan. Se kertoo meille niistä synneistä, joista on tehtävä parannus ja tarjoaa tilalle täydellistä armahdusta ja vapautusta, jossa on myös psyykkisen terveyden lähteet. Siellä missä synti vesittämättä julistetaan, syntyy synnintunto. Siellä ihmiset vapautuvat taakoistaan ja saavat kokea täydellisen Jumalan armon ja hyväksynnän. Jeesuksen elämä lumoaa edelleen kulkemaan. Ideologia on kirkas kuin aamun aurinko, eikä sitä uhkaa mikään ihmisviisaus eikä vieras oppirakennelma.

Ismo Valkoniemi
Kolumni RV-lehdessä 21.4.2009

ISRAEL, MAALISKUUSSA 2009

2009-03-20T20:46:00.003+02:00

Vierailimme Israelissa maaliskuussa 2009. Matka antoi hyvän läpileikkauksen Israelin tilanteeseen ja elämään. Keskustelin juutalaisten, arabimuslimien ja kristittyjen sekä maassa pitkään asuneiden suomalaisten Heikki Kankaan ja Kalervo Syvännön kanssa, kuten myös muutamien maassa tilapäisesti vierailevien kanssa.

Jerusalem on kansojen sulatusuuni. Länsimaalaistunut rivijuutalainen elää elämäänsä, kuten muuallakin lännessä. Hän osallistuu perinteisiin kansantapahtumiin ja uskonnollisiin menoihin, mutta ulospäin hänen uskonnollisuutensa ei juurikaan näy.

Ortodoksijuutalaiset, joita on noin 10% kansasta elävät perinnäissäännöissä. Heillä on suuret perheet, jopa 10-11 lasta, perheenisä ei käy töissä, vaan elelee valtion tuella. Asut, hiukset ja tavat ovat tiukasti säädeltyjä. Perheen nuorisolla on jo pienenä asut ja hiuskiekurat, jotka ovat peräisin 150 vuoden takaa Puolasta. Musta yli suuri lierihattu tai huomiota herättävän suuri musta karvahattu, joka on nostettu irti päästä jollakin mekanismilla. Ortodoksijuutalaiset suhtautuvat kriittisesti hallituksen toimiin ja aivan äärilaita jopa Israelin valtioon. On luonnollista että suhtautuminen muslimeihin on vihamielistä. Suhtautuminen turisteja kohtaan, itseänikin, tuntui ylimieliseltä ja kopealta. Sabatti säädökset ovat käsittämättömän jyrkät. Edelleenkään sabattina ei saa tehdä mitään. Hotellissa jossa olimme, yksi hissi muutettiin sabattihissiksi, joka tarkoitti sitä että se kulki itsestään ja pysähtyi joka kerroksessa. Napin painaminen olisi ollut heidän mukaansa työtä ja siksi se oli kiellettyä. Portaita olisi muuten voinut käyttää, mutta siitä tuli helposti sallitun kävelymäärän ylitys. Kävellähän saa 24 h:n sabattitunnin aikana vain noin kilometrin yhteensä. 613 raamatun säädöksen lisäksi perinnäissääntöjä on valtaisa määrä. Heille sovitus on vaikea käsite, koska uhrisovitusta varten olevaa temppeliä tai ilmestysmajaa ei ole. Siksi sovituksen sijaan käskyjen noudattamisen tiellä yritetään pelastua. Turhaan.

Arabikristitty ei pääsääntöisesti tiedä mitä tarkoittaa uskominen, uskovaisuus tai henkilökohtainen suhde Jeesukseen eli ns. uudestisyntyminen. Nämä termit olivat vieraita. He olivat ristiretkeläisten perillisiä tai vielä vanhempia ortodokseja, kreikkalaiskatolisia tai muita vanhojen kristinuskon haarojen jälkeläisiä. He suorittivat muotomenoja, eivät pitäneet juutalaisista erityisesti ja ortodoksijuutalaisia he enemmänkin vihasivat. He kyselivät, kävisimmekö tasapuolisuuden vuoksi Betlehemissä ja muissa arabien turistikohteissa ja kuskasivat meidät mieluummin arabikortteleihin. He pitivät Israelia hyvänä maana, mutta siellä asuvia ihmisiä täysin kahjoina, tarkoittaen tällöin ortodoksijuutalaisia ja kiihkomuslimeja.

Muslimit katsoivat olevansa Jerusalemin oikeita hallitsijoita. He hyväksyivät jollakin institutionaalisen kristillisyyden, jonka kanssa he halusivat veljeillä siksi, että he saisivat tukea taistelussaan juutalaisia vastaan. Jotkut vanhat kirkot olivatkin luoneet suhteita palestiinan muslimeihin. Kristittynä oli suhteellisen rauhallista liikkua muslimien parissa, joskin arabikristityt olivat käytännössä saaneet Hamasilta kylmää kyytiä ja he olivat joutuneet poistumaan Hamasin hallitsemilta alueilta.

Kuulimme myös arabeista, jotka ovat löytäneet Jeesuksen henkilökohtaisena pelastajanaan. Heillä oli hyvät välit uudestisyntyneiden juutalaisten ja kristittyjen kanssa. He olivat rauhan rakentajia ja pohtivat miten voisi rakentaa sillan eri tahojen välille. Osallistuimme ryhmämme kanssa yhteen hienoon projektiinkin taloudellisesti, jonka takana oli uudestisyntynyt arabi.

Juutalaiset, jotka olivat löytäneet Jeshuan ja joita kutsuttiin messiaaniksiksi, olivat perustaneet messiaanisia seurakuntia, jossa kävi uudestisyntyneitä kristittyjä ja arabeja. Välit ja yhteinen tekeminen oli saumatonta. Osallistuimme suureen sabatin kokoukseen, jossa tapasimme niin juutalaisia, kristittyjä kuin arabejakin, jotka ylistivät todellista ilakointia. Ylistämistä isolla Y:llä.

Uudestisyntyneet kristityt auttoivat messiaanisia seurakuntia ja tekivät yhteisiä tempauksia yhdessä arabikristittyjen kanssa.

Tässä voisi nähdä karkeat päälinjat tulevaisuuden tapahtumille. Juutalaiset ja muslimit tulevat ottamaan kovaa yhteen niin kauan kuin Israelin oikea kuningas, Jeshua, saa vallata molempien sydämet. Koska tämä ei kelpaa vielä osapuolille, tilanteet ajautuvat aina vain kovemmiksi ja uhrien määrä lisääntyy. Käyntimme aikana ammuttiin kaksi liikennepoliisia ilta-aikaan raukkamaisella tavalla. Selkään kesken tiepartio tauon läheisiltä vuorilta. Murhan tekijäksi ilmoittautui aiemmin tuntematon terroristiryhmä. Ajoimme paikan ohi puolivuorokautta tapahtuneen jälkeen, jossa edelleen viranomaiset suorittivat teknistä tutkimusta. Kostoisku tulee vuorenvarmasti myöhemmin, johonkin arabikohteeseen, johon ryhmä ilmoitti sidoksistaan.
Iran joka on soluttautunut Hamasin kautta vahvasti Palestiinalaisten politiikkaan, tulee olemaan hyvin pian ilmaiskun kohteena. Minkälainen selkkaus siitä seuraa, sitä voimme vain arvailla.

Joka tapauksessa tilanne ajautuu siihen, että Israel käy epätoivoista sotaa. Samaan aikaan messiaanisten juutalaisten ja uudestisyntyneiden arabien määrä kasvaa. Myös Syyriaan, Libanoniin ja Iraniin tulee hengellistä herätystä. Viimein Israelin kansa kääntyy messiaansa Jeshuan puoleen hädässä, juuri kun se on äärimmäisen ahtaalla. Jos näin käy, maailman uudestisynteet kristityt ja arabit astuvat Israelin rinnalle ja he ovat heti yhtä. Sen on nähtävissä jo tänään.

Ilmestyskirjan tekstin mukaan Jeshua kuulee Israelin kutsun. Tällä kertaa Hän tulee Kuninkaana, joka kävelee Öljymäeltä vanhalle temppelialueella Kuninkaana ja hallitsijana. Häntä eivät estä muslimien haudat, jotka on tehty temppelin porttien eteen estämään messiaan paluu, eikä umpeen muurattu portti. Hän lyö Israelin vihollisen ja hänen kanssaan palvelevat rauhanvaltakuntaa kaikki uudestisyntyneet ja messiaaniset Juutalaiset.

Ismo Valkoniemi

KIRKKO JA TALOUS

2009-03-06T22:16:00.004+02:00

Kesällä kirjoittamani kirja Mammonan maailmasta Kuninkaan perilliseksi tuntui aika jyrkältä ja kovalta, kuin tuomiolta maailman menolle. Elokuussa kirja ei ollut ajankohtainen erään kustantajan mielestä. Syyskuussa toinen alkoi pitää sitä ajankohtaisena. Marraskuussa ilmestyneen kirjan ensipainos 10.000 kpl on loppu. Nyt sitä painetaan 5.000 kpl lisää ja se ilmestyy myös ruotsinkielisinä. Nyt selaillessani sitä, se alkaa tuntua jo lepsulta. Vieläkin kovemmin olisi voinut sanoa ja ennustaa, niin synkältä näyttää talous tänään.

Kirjan perimmäinen sanoma tosin oli se, että nyt ihmisten tulisi etsiä todellisia aarteita Jumalan maailmoista. Materia on vain väline ja nyt kun sen palatsit ovat kontallaan, Jumalan valtakunnasta pitäisi puhua enemmän. Jumalan valtakunnassa ei ole lama, vaan se pursuaa luovuutta, intoa ja rohkaisevaa voimaa.

100 vuotispäiviensä aikaan evankelista-kirjailija Hilja Aaltonen ennusti pari vuotta sitten, että maahamme tulee uusi hengellinen herääminen. Se alkaa kirkon papeista, kun he kääntyvät Jumalan puoleen ja alkavat julistaa evankeliumia hengessä ja totuudessa. Silloin monet pohtivat, milloin tällainen aika voisi tulla. Itse näen että se häämöttää kirkon alennustilan takana. Tänä vuonna tulemme jo kuulemaan kirkon taloudellisista vaikeuksista. Kirkosta eroaminen yhdessä laman kanssa tulee verottamaan kirkkoa, joka sijoitti varojaan tämän maailman oppien mukaisesti. Toki sillä on kiinteätä omaisuutta, mutta paljon se laittoi viime vuosina kirkkorakennusten korjaamiseen ja kunnostamiseen, josta raha ei ole irroitettavissa. Metsäomaisuuttakaan ei voi myydä. Talouden konsulttien antamat neuvot sen sijaan olivat sijoitusrahastojen ja pörssiosakkeiden puolella, joita alkava lama verottaa ankarasti. Verotulot laskevat jyrkästi. Jo tänä vuonna monet seurakunnat joutuvat lomauttamaan henkilöstöä. Tampereen evankelisluterilainen seurakunta on yksi ensimmäisistä ja sen jälkeen tulemme kuulemaan vyörynä näitä uutisia, jotka vain pahenevat ensi vuonna.

Kirkko on ollut liberaali raamatun opetusten suhteen, mutta konservatiivinen ulkoisissa seikoissa. Vapaat suunnat sen sijaan ovat liberaaleja ulkoisissa asioissa, mutta konservatiivisia hengellisissä seikoissa. Kirkon hengellinen rappiotila, erityisesti seksuaalietiikan alueilla murehduttaa monia kirkon työntekijöitäkin. En osaa arvioida sitä, kuinka syvään kyykkyyn kirkko on asettunut silloin, kun sen piirissä rukoillaan tosissaan ja huudetaan elävää Jumalaa. Silloin kuitenkin kirkko ymmärtää, että se ei voi olla ihmiskäsin rakennettu laitos, vaan sen elämä ja kuolema riippuu siitä hengestä, joka tulee Jumalalta. Kirkko elää hengellisenä kirkkona, olipa rakennukset tai palkkavarat mitä luokkaa tahansa tai kuolee hengettömän, ihmisviisaudessa rakennettuna instituutiona.

Vaikka itse kuulun vapaisiin suuntiin, tulen seisomaan niiden kirkon uskovien ihmisten rinnalla, jotka alkavat taistella kirkon uuden hengellisen elämän puolesta rukouksessa ja hengen totuudessa.

Ismo Valkoniemi

RYPYNPOISTOVOIDE

2009-02-23T22:59:00.003+02:00

(kirjoitettu Ristin Voitto -lehden Kolumniksi, julkaistu 24.2.2009)

Ikuisen nuoruuden ja jatkuvan kasvun ideologiat ovat veljeksiä toisilleen. Molemmat ovat utopioita, joita ihmiset yrittävät elää todeksi. Television ajankohtaisohjelmassa keskusteltiin menneellä viikolla kauneudenhoitotuotteiden olemuksesta. Asiantuntijat olivat kohtuullisen yksimielisiä siitä, että nuoruuden ihannointi on synnyttänyt ennätysmäiset kosmetiikka-alan markkinat. Pieni purkki rypynpoistovoidetta saattaa maksaa jopa 600 euroa tai enemmänkin. Purkkien sisältämät aineosat eivät vakuuttaneet tv-keskustelun puolueettomia asiantuntijoita. Kaikesta kritiikistä huolimatta markkinat toimivat hyvin ja tehokkaasti. Ihminen ei halua vanheta. Ajatuksena on, että aina kannattaa kokeilla ihmevoidetta, jospa se sittenkin tepsisi. Hinta ei ole este näin ylevälle tavoitteelle, korkeintaan hidaste.Jatkuvan kasvun ideologia, joka ei tunne riski-sanaa lainkaan, on luikerrellut osaksi yhteiskuntaamme. Se tuntee heikosti luontoa ja luonnonvarojemme riittävyyttä. Tänään tarvittaisiin seitsemän maapalloa lisää raaka-ainelähteeksi ja uusiksi elon alustoiksi, huomenna enemmän. Historiaa se ei ole lukenut lainkaan, joten sen tulevaisuuden usko perustuu ilman näyttöä olevaan unelmaan. Tänään se matelee pohjamudissa, sillä jatkuva kasvu on kokenut pienen kolauksen, sittenkin mitättömän. Mutta ei hätää, se on jo nostamassa päätä ja nousee taas entistä ehompana.Molempien utopioiden päämäärä on pohjimmiltaan hyvä ja vilpitön; turvallinen, hallinnassa oleva täydellinen maailma, jossa ei tarvitse kärsiä vilua ja nälkää.Tavoite kuulostaa tutulta, sillä kyse on paluusta paratiisiin, olotilaan jossa oli ikuinen elämä ja turvallinen, hallinnassa oleva täydellinen maailma ilman ikävää vanhenemista ja epävarmuutta.Ongelmalliseksi asian tekee se, että sama maailma joka uskoo evoluutioteoriaan ilman Jumalaa, tavoittelee ikuista taloudellisen hyvän kasvua ja ikuista nuoruutta. Eikö juuri jumalaton maailma ole rujoudessaan luonnollinen ja hyväksyttävä? Eikö persoonaton ja tarkoitukseton kellunta telluksellamme ole evoluutiota parhaimmillaan? Miksi pyrkiä paratiisiin, kun jumalattoman maailman tehtävä on tuottaa seuraavalle sukupolvelle vain parempia soluja?
Kristinuskon sanoma, jota monet pitävät utopiana, on kuin raikas tuulahdus näiden haavekuvien rinnalla. Me vanhenemme ja väsymme, olemme puutteellisia ja vajaita, mutta samalla täydellisiä Kristuksessa. Kaikki uurteet ja juovat kiittävät eletystä elämästä. Kehomme on rajallinen, mutta henkemme ikuinen. Lihavat ja laihat vuodet vuorottelevat, valtakunnat nousevat ja tuhoutuvat ja sodat ja maanjäristykset ovat osa todellisuuttamme. Mutta olo on sama kuin sylivauvana Linnanmäellä. Pelottavat laitteet hyrräävät ympärillä, kovat äänet, huuto ja meteli täyttävät ilman, joku tönii ja toinen etuilee, mutta hyvä on olla, Isän sylissä. Hän hallitsee kaaoksen ja rakastaa, vaikka naarmuja on poskessa ja nenä vuotaa. Ps. 39:5: ”Herra, anna minun muistaa,että elämäni päättyy, että päivilleni on pantu määrä.”

Ismo Valkoniemi

Uskon perusteet

2009-01-09T23:44:00.005+02:00

Olen viimeaikoina kuullut monen kristityn huokailevan sitä, kuinka koville uskonperusteet maailmassa joutuvat. Uskomme on jatkuvasti koetuksella ja usein tuntuu siltä, että uskon perusteet murenevat ympärillä olevien haasteiden keskellä.
Totta onkin että uskoamme koetellaan tässä ajassa lujasti. Luterilaisen kirkon tilanne, jossa julkisuus haastaa kirkon perinteet ja opin viikottain, rivikristityn näkökulmasta liberaalit piispojen kannanotot seksuaalieettisiin kysymyksiin, tieteellisen tiedon tuomat haasteet uskolle, sairaudet ja esimerkiksi epäoikeudenmukaisuus joka maailmassa vallitsee, aiheuttavat uskolle voimakkaita haasteita. Onko Jumala olemassa?

Olen ollut varsin kärkäs uskonpuolustaja viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Olen innostunut kreationistien haasteesta, jonka se esitti 90-luvulla evoluutioteorialle. Olen lukenut lukuisia kreationistisia kirjoja ja perehtynyt kohtuullisesti evoluutioteoriaan. Olen keskustellut satoja tunteja skeptikkojen, ateistien, vapaa-ajattelijoiden ja agnostikkojen kanssa asiasta. Näiltä sivuilta löydät myös kirjoitukseni, jossa kritisoin voimakkaasti joulukuussa 2008 annettua Skepsis ry:n Huuhaa-palkintoa, joiden kohteena olivat Tapio Puolimatkan kirjat.
Kritiikkini kärki on kuitenkin muuttunut. Nämä keskustelut, joita olen käynyt satoja tunteja eri tavalla ajattelevien kanssa, ovat muuttaneet perustelujani. Huomasin että palkintoperusteluissa ei olisi ollut mitään sellaista, mikä olisi minua ärsyttänyt, jos perustelut olisivat olleet maltillisemmat, vähemmän fanaattiset. Niistä paistoi vapaa-ajattelijoiden ideologia läpi. Skepsis ry:n perusteluissa mainittu salaliittoteoria ja erittäin voimakas rinnastus amerikan kreationistien kouluopetusjupakkaan, saivat minut ärähtämään.
En parhaalla tahdollanikaan löydä kirjasta todisteita siitä, että Puolimatka ajaisi suomalaiseen koulujärjestelmään tuon kaltaisia muutoksia. Kritiikkiä hän aivan joissakin lauseissa esittää, mutta siitä ei välity palkintoperustelujen salaliittoteoria.

Mutta pointti tässä blogikirjoituksessa onkin se, että havaitsen itsessäni tapahtuneen muutoksen. Palataan siihen jo käsitellystä Huhaa-palkinnosta. Huomasin siis, etten ärsyyntynyt sinänsä palkintoperusteluista, sillä olen käynyt uskonpuolustamisessa kreationistisen mallin läpi, pohtinut tiedollisen uskonpuolustamisen hyvät ja huonot puolet. En ole erityisen vakuuttunut siitä, että kristittyjen tulisi puolustaa uskoa tieteellisen tiedon keinoin, paitsi jos siihen löytyy tieteellisiä perusteluja. Erilaisten luomisoletusten perusteleminen luonnontieteellisillä seikoilla vie uskon helposti heikolle pohjalle. Erilaiset luomisuskon oletukset ovat harhauttaneet kristikuntaa satoja vuosia. Kristityt, etenkin kirkko, on ollut eksyksissä kysymyksen kanssa monasti historiassa, sillä seurauksena että moni on menettänyt uskonsa kun vääjäämättömät näytöt ovat osoittaneet uskomuksen epätodeksi. Erityisen surullista on että näin on tänäänkin. Olen itse törmännyt muutamiin keskustelijoihin internetin evoluutio vs kreationismi palstalla, jossa keskustelija on selvästikin menettänyt uskon, huomattuaan lyhyen luomisen mahdottomuuden luonnontieteen näyttöjen valossa. Monet uskossaan heikot tai tuoreet tarttuvat uskottavalta tuntuvien koulutettujen ihmisten kreationismiin ja näitä ajatuksia esittäviin, ottaen niistä nopeasti itselleen esikuvan. Tämän esikuvan varaan aletaan rakentaa uskon perusteita. Perusteita puolustetaan voimakkaalla hyökkäyksellä evoluutioteoriaa tai tieteellistä maailmankuvaa vastaan. Joidenkin aikojen tai vuosien kuluttua tällainen usko joutuukin koetukselle, kun perusteluissa voi olla tiedollinen virhe. Itselleni ei koskaan niin käynyt, sillä uskoni perusteet eivät ole sidottuna luomisen vuosimäärään tai tiedon yksityiskohtaan, mutta vaarallisilla vesillä itsekin kävin. Tunnistan ongelman.

Mikä on kreationismin hinta? Pelastaako se syntisiä vai viekö se lopulta uskovia pois uskostaan? Mikä on evoluutionteorian hinta, kadottaako se uskovia ja onko sitä vastaan siksi taisteltava?
Olen sitä mieltä, että evoluutioteoriaa saa kritisoida. Se on sisältänyt räikeitä virheitä, vääristelyä ja suoranaista huijausta, mutta juuri kovan kritiikin vuoksi se on korjannut virheitään. Edelleen sitä on arvosteltava ja sen perusteita on koeteltava. Tässä kreationismi on tehnyt tieteelle palveluksen, hyökännyt evoluutioteoriaa kohtaan ja paljastanut sen heikoimmat kohdat. Mutta mikä on teorian tulevaisuus, voidaanko sitä oikeasti horjuttaa vakavasti? Minä en ole tänään kovin vakuuttunut siitä. Haaste on tervetullut, mutta sen pitää olla tieteellistä ja korkeatasoista haastamista ja riviuskovien, vasta uskoon tulleiden ja seurakuntien pitää vetäytyä tiedonareenalta pois ja jättää se tieteentekijöille ja niille jotka harrastavat asiaa vakavasti. Suorastaan toivon että evoluutioteoriaa tarkastellaan äärimmäisen kriittisesti ja sitä testataan ja epäillään voimakkaasti. Tämä edellyttää tietoa ja perehtymistä. Sillä välin kun tämä debatti on käynnissä, riviuskovan pitää pohtia uskonsa perusteita muista lähtökohdista. Seurakuntien ja kristillisten yhteisöjen tulee keskittyä muihin asioihin tieteellisen maailmankuvan puolustamisen sijaan.

Uskon että kaiken takana on Jumala, kristinuskon Jumala, Hän joka sanoo nimekseen "Minä olen se mikä Minä olen." Tämä salattu Jumala on uskomme kohde, Hän joka lähetti poikansa Jeesuksen kristuksen maanpäälle, korjaamaan Adamin lankeemuksen ja sovittamaan meidän syntimme Jumalan edessä, antamalla itsensä uhriksi, jotta meillä rauha olisi. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Ei siis se joka tietää, vaan se joka uskoo!
Jeesus kiittää rukouksessaan (Luuk. 10:21) Jumalaa siitä, että Jumala on salannut itsensä viisailta ja ilmoittanut itsensä lapsenmielisille. Paavali kuvaa Jumalan päättäneen julistaa hulluutta, pelastaakseen ne jotka uskovat. Huomaa tässäkin, Paavali puhuu uskosta ei tiedosta.
Ihmisjärki ja luonnolliset käsitteet eivät Jumalaa kuvattaessa koskaan kanna loppuun saakka.

400-luvulla elänyt syyrialainen Dionysios kuvaa Jumalaa seuraavalla tavalla: "Jumalallinen todellisuus on jotain paljon enemmän kuin meidän kielemme, ja sen lisäksi kaikkea sitä yhtä aikaa. Jumala on kaikkien käsitteiden lähde, olemisen täyteys. Siksi mikään kielellinen ilmaisu ei voi tyhjentävästi ilmaista, mitä Jumala on. Jumalan isyys on jotakin paljon enemmän ja käsittämättömänpää kuin maallinen isyys, Kristuksen poikana oleminen on jotain paljon enemmän kuin maallinen poikana oleminen. Jumala on yksi, mutta se ei ole vain numero, vaan ymmärryksemme ylittävä salaisuus. Jumalan oleminen on jotain paljon enemmän kuin maallinen oleminen.
Se, joka haluaa näkyvin sanoin kertoa todellisesta Herran rakkaudesta ja pyhästä nöyryydestä niin kuin pitäisi, ja Jumalan valistuksesta todellisesti, ja Jumalan pelosta valheettomasti, ja sydämen saamasta tiedosta erehtymättä, näiden tunteesta ja vaikutuksesta, ja luulee selityksillään voivansa opettaa näitä asioita maistamattomia, toimii kuin sellainen, joka yrittää sanoin ja esimerkein selittää hunajan makeutta niille, jotka eivät ole maistaneet hunajaa."

Kristityn tulee kohdata käsitteiden tuolla puolella oleva elävä Jumalan, elää todeksi Jumalan armoteko, ne sakramentit joita meille on annettu ja ne hengelliset aarteet jotka meille on uskottu.
Kun me taistelemme uskomme puolesta, me voimme ja meidän pitääkin kritisoida modernismin ajan ihmisten luuloa, jossa he ajattelevat kykenevänsä hallitsemaan koko todellisuutta älyn ja ajattelun kautta. Tällainen usko älyyn on älytöntä!
Uskon että ne jotka ajattelevat hallitsevansa kaikkea, huomaavat eräänä päivänä voimiensa uupuneen. Näin kävi myös eräälle Helsingin yliopiston hyvin kriittiselle teologille, jonka uskoa oli vaikea havaita suomessa. Vanhoilla päivillään hän muutti Italiaan, jossa löysi itselleen seurakunnan. Hän sytytti päivittäin kynttilän elävälle Jumalalla, sille mystiselle, jota hän ei oikein ymmärtänyt, kiitti sovituksesta ja sanoi että oli väsynyt tietämään kaikesta kaiken. Hän ymmärsi että aika ei enää riittänyt järjen ja tiedon alttarilla. Vanhuus ja väsymys olivat saapuneet. Oli turvallista, kun vastassa oli "syli", jossa vanhuuden päivinä sai kohdata oman Jumalansa, oman Pelastajansa.

Ismo Valkoniemi

THE HOLY SPIRIT IN THEOLOGY

2009-01-08T21:48:00.005+02:00

When you read (or intone) the Nicene Creed in Sunday Churches, what are you thinking? Nice and clear parts of faith or something you don’t really understand? The Nicene Creed is an ecumenical Christian statement of faith accepted by some 2 billion 140 million people who confess to this creed. The Creeds age is about 1700 years. The Nicene Creed involves among others like a part of the Holy Spirit as follows: “And I believe in the Holy Spirit, the Lord and giver of life, who proceeds from the Father and the Son, who with the Father and the Son together is worshiped and glorified, who spoke by the prophets.” Simple and clear?
We know The Heavenly Father and we know who was His son Jesus, but what Christianity knows about the person of the Holy Spirit? Is it important or not? In my opinion, it is important to know what is possible to know in believing things. That’s why I tell in my text what is possible to know about of the Holy Spirit because it perhaps is a quite big word to understand. If we are not interested in this kind of question, why we confess to the Nicene Creed in Sunday Church?
First of all I want to make one question clear about names the Holy Spirit and the Holy Ghost. The second we look generally what the Old and New testaments tell us about the Holy Spirit. The main body of the text, third one, is looking for the Holy Spirit through the Pauline’s theology, because his is generally first theologian in Christianity.

1.Holy Ghost was the common name for the Holy Spirit in English prior to the 20th century. It is the name used in the Book of Common Prayer, which is more than 500 years old prayer book and the King James Version of the Bible, and is still used by those who prefer more traditional language. The term is still retained in the traditional-language rites of the Anglican Church. The original meaning of the English word ghost paralleled the words spirit or soul. I use this presentation word the Holy Spirit. The Old Testament speak about the Spirit of God and the Holy Spirit. In the Bible Paul’s using the phrase “Spirit of his son” what is synonymous in theology with the Holy Spirit.

2. Is The Holy Spirit perhaps the most difficult person of the Trinity to know? Why is it even hard to say what one is talking about when speaking of the Holy Spirit? We must look at least what the Bible says if we want to know something about the Holy Spirit. The Old Testament speaks about what Spirit has spoken for David and many others. This was time before Jesus and that’s why we must speak about the Spirit of God. In Psalms there are a lot of speak about Spirit. Prophet Isaiah first used the name the Holy Spirit. Ezekiel prophesies that, after the restoration to the land, God would give the Spirit to his people. The prophet Joel foretells that God will pour out his Spirit on all flesh; as a result, people will prophesy, have visions and prophetic dreams.The New Testament speaks a lot about the Holy Spirit starting when Mary was found pregnant by the Holy Spirit. In the Great Commission Jesus himself invited to go, and make disciples of all nations, baptizing them in the name of the Father and of the Son and of the Holy Spirit.Jesus said in the John that Counselor, the Holy Spirit, whom the Father will send in His name will help His successors.

This is not so mysterious case than we first thought. Let’s think about spirit generally. In this net we can feel the spirit. I feel little spirit of nervous when I am writing this and maybe you feel spirit of embarrassed by me.
If you go to the room which has a man who is troubled in his life, you feel the spirit of desperation. In your power is to change this spirit by your word. You can encourage him and see how this works. Your spirit moved to the other.

3. The Holy Spirit is central to Paul's theology; he believes that the Old Testament promise of the giving of the Spirit has been fulfilled. Paul’s theology is so crowing straight about the Old Testament but of course involves personal experiences.
In Rom chapter 8, Paul separates two things “in the Spirit” and “in the flesh”. “You are not in the flesh but in the Spirit, so long as the Spirit of God dwells in you (8:9). That is an intelligible idea in our lives. Everyone knows exact times when the flesh wants to give up for wishes as chocolate or mostly bad things. A point of view is that Paul is right as separating the flesh from spiritual parts of humanity.
Paul explains that “The body is one” (1 Cor 12:12), which means that our goals and spirit is same in the church. Paul says, “We were all baptized in one Spirit to become one body.” If you are a member of a sport club and you have a team, you know exactly what Paul means.
Gal chapter 4:6: “Paul says to the believers at Galatia that, “Because you are sons, God sent the Spirit of his son into your hearts.” The reason that God has done this is because they are sons. His meaning is that Christians are sons of God and that’s why they get the same Spirit to hearts.
The “place” where God sent the Spirit of his son is the “heart,” which is not really a place, but the experience and free will “center” in the mind. The most famous Bible passage about the 'fruit of the Spirit' is in Galatians chapter 5:22, where the apostle Paul gives us a list of fruit. The list means as a contrast to the list of the 'deeds of the flesh' found in chapter 5:19-20, but we don’t look it now. The fruit of spirit is listed clearly:
love (agape);
joy (chara);
peace (eirene);
patience (makrothumia);
kindness (chrestotes);
goodness (agathosune);
faithfulness (pistis);
gentleness (prautes);
self-control (enkrateia).

Finally I summarize my Idea of the Holy Spirit. If you and me have the spirit which change our circle of circumstances, how much more the God’s spirit move His scope of activities. The question what is the Holy Spirit is the question what is God. If we accept faith to the God we can confess our faith to the Son and the Holy Spirit. Thank you for reading. I want to know do you agree my claim by the spirit in our own life’s circle?

Ismo Valkoniemi
---------------------------------
1 Lutheran Service Book 2006
2. Website of Atlantic Baptist University, Professor Barry D. Smith
3. Theology Today – Vol 46, No. 1 – April 1989 – The Holy Spirit by Michael Welker
4. Spirituality today, Spring 1986, Vol. 38, pp. 9-18, Barbra Finan: The Holy Spirit: An Issue in Theology

JOULU PÄIHDETYÖSSÄ

2008-12-18T21:39:00.005+02:00

Olemme kiertäneet Samarian toimintayksikköjä vaimoni Päivin ja Krister Lindbergin kanssa viimeiset pari viikkoa. Olemme halunneet tavata jokaisen työntekijän ja kiittää kuluneesta vuodesta. Kierros on ollut fyysisesti raskas, mutta henkisesti hyvin antoisa. Samalla olemme saaneet tavata asiakkaitamme. Ohjelmaan ovat kuuluneet joululaulut, pienet kiitospuheet ja joulun sanoman esille nostaminen sekä lahjukset. Antaessaan saa! Usein palatessa on ollut vähintään sama määrä paketteja kuin mennessäkin sekä tukuttain mielenkiintoisia kohtaamisia, tarinoita ja hyvää mieltä!

Erään käynnin yhteydessä kuulimme asiakkaastamme, joka oli juonut vuosia, niin että rajun juomisen seurauksena meni talot, vaimot ja työpaikat. Valitettavasti monella juominen yltyy niin rajauksi, että mitään ei jää jäljelle, ei edes fyysistä tai psyykkistä terveyttä. Asiakkaamme kertoi että hän oli alkanut käymään seurakunnassa ja oli löytänyt uskosta apua elämäänsä. Nyt jo parempi kuntoisena hän oli tavannut entisiä kavereita, jotka olivat varoitelleet kyseenomaisesta seurakunnasta. "Siellä kerätään kymmenykset jokaiselta, pidähän huoli etteivät putsaa sinua", oli kaverien varoittelu kuulunut. Tähän asiakkaamme oli sanonut, että tämä Herra on kyllä edellistä paljon kohtuullisempi. Edellinen se oli joka vei kaiken, mutta tämä tyytyy kymmenyksiin.

Eilen ajaessani autoa, avasin radion, josta tuli englannin kielinen joululaulu "Mary, did you know?" En tiedä onko tämä kappaleen virallinen nimi, mutta tämä kysymys oli keskeisessä osassa laulua. Lauluntekijä kysyi Marialta, että tiesikö hän pitäessään Jeesus lasta sylissä, että Hän tulee kävelemään vetten päällä, tiesikö Maria että Jeesus tulee parantamaan maailman pojat ja tyttäret, tiesikö Maria, kun laittoi lapsen seimeen ja suuteli Häntä poskelle, että hän suuteli Jumalaa. Laulu kosketti minua, kun ymmärsin että saman Jeesuksen nimi ja teko vapauttaa edelleen satoja päihdeongelmasta kärsiviä vuosittain Suomessa. He voivat ottaa vastaan Jeesuksen tarjoaman armoteon, syntien sovituksen ristillä, jonka vuoksi he voivat vapautua niistä syytöksistä, joita mennyt elämä on tuonut. He saavat voiman tässä nimessä tulla Jumalan lapsiksi ja uskon lahjan. Jumala on tehnyt matkan ihmisen luo, aivan kuten hän teki jouluna 2008 vuotta sitten.

1930 suuren laman aikoihin Voolahdessa oli voimakas hengellinen herätys, jossa Krister Lindbergin merikapteeni isä teki tämän saman ratkaisun. Raju alkoholin käyttö jäi pois ja perhe sai isän, joka alkoi toimia kuin eri mies, vastuullisesti. Sen seurauksena Krister Lindberg on myös halunnut uskoa tähän Jeesukseen. Hän on tehnyt mittavan uran Samaria ry:n toiminnanjohtajana, lähes 40 -vuoden aikana. Sosiaalineuvoksen arvonimen saanut Lindberg luovutti tämän järjestön johtajuuden minulle syyskuun alussa. Saamme yhdessä Päivin kanssa jatkaa tämän järjestön johdossa, arvokkaassa auttamistyössä.

1930 suuren laman aikoihin Liimattalan kylässä, lähellä Äänekoskea, isäni äiti Ida Valkoniemi halusi uskoa tähän Jeesukseen. Liimattalan vapaakirkollisessa herätyksessä kymmenet tekivät samoin. Isäni Viljami Valkoniemi oli tästä syystä myös vapaakirkollinen. Samasta syystä myös minä sain vapaakirkolliset juuret, joskin myös äitini kautta selkeästi myös helluntailaiset juuret. Nyt tyttäreni Ida Valkoniemi laulaa hengellistä musiikkia ja haluaa seurata samaa Jeesusta.

Tässäkin lamassa Jumalan valtakunnalla on annettavaa. Kun maailmassa vaikeudet kasvavat, Jumalan valtakunta astuu esiin. Siinä valtakunnassa ei ole koskaan lama, vaan siellä virtaavat elävän veden virrat, luovuuden lähteet ja uuden voiman salaisuudet. Ne ovat kätketyt Jeesus -nimeen, jonka sovituksen kautta me pääsemme perillisiksi ja meille uskotaan Jumalan valtakunnan aarteet. Niistä riittää ammennettavaa.

Hyvää ja siunattua joulunaikaa jokaiselle blogini lukijalle

Ismo Valkoniemi

Ps. Hyvää ja siunattua joulua toivottaa myös Päivi

Skepsis ry ja muut ateistit

2008-12-13T20:37:00.010+02:00

Skepsis ry on myöntänyt vuoden 2008 Huuhaa-palkinnon Kustannus Oy Uusi tielle
näennäistieteen levittämisestä julkaisemalla Tapio Puolimatkan kirjat ”Usko, tiede ja Raamattu” ja ”Usko, tiede ja evoluutio”. Skepsis ry:n perustelut ovat sanatarkasti alla:
Skepsis ry katsoo kirjojen sekoittaneen uskonnon ja tieteen tavalla, joka tuo Suomeen varsin taidokkaasti Yhdysvaltain kreationistien niin sanotun kiilastrategian.
Skepsis ry näkeekin kirjojen perimmäisenä tarkoituksena fundamentalistisen uskonnon ja luomisopin tuomisen tiedon vaihtoehdoksi kouluopetukseen, tarjoamalla kaiken selitykseksi yliluonnollisia voimia.
Tämä päämäärä naamioidaan huolellisesti puheeseen ”kriittisestä avoimuudesta” kouluopetuksessa. Tällainen argumentointi kuulostaa paljon paremmalta kuin vaatimus, että lapsille tulisi tieteen hyvin perusteltujen teorioiden vaihtoehtona opettaa: ”Jumala sen teki”.
Kirjojen tavoitteena on kaiken opetuksen ja tieteen tekemisen lähtökohtien heittäminen roskakoriin, vain jotta saataisiin fundamentalistien Jumala ansaitsemalleen paikalle.
Skepsis ry on vakavasti huolissaan, kun kasvatustieteen professori esittää arvovallallaan kirjoissaan tällaista; ei tosin evoluutioteorian ja yleisesti luonnontieteen puolesta, vaan kasvatustieteen puolesta.
Skepsis ry:n hallitus 3.12.2008
Pertti Laine, puheenjohtajaOtto J. Mäkelä, varapuheenjohtaja, Anna-Liisa Räihä, sihteeriHallituksen jäsenet: Matias Aunola, Denis Galkin, Jukka Häkkinen, Virpi Kalakoski, Jussi K. Niemelä

Aion ruotia vähän Skepsis ry:n perusteluja, sillä totisesti tällä kerralla siihen on aihetta. Jos Skepsis ry ei ryhdistäydy, uskottavuus on tipotiessään, niin heikot ovat tällä kerralla perustelut.
Tapio Puolimatkan kirja on tieteenfilosofinen, eikä sitä voida pitää amerikkalaisen kreationismin kiilastrategian toteuttajana, jonka tarkoituksena on fundamentalisen kouluopetuksen tuominen myös suomessa korvaamaan evoluutiota koskevaa opetusta. Jäin pohtimaan mistä tämä ajatus on näin voimakkaasti noussut. Tähän on kolme mahdollisuutta. Ensimmäinen on että Skepsis ry:n päättäjistä kukaan ei ole lukenut kirjoja ja he kommentoivat asiaa keskustelupalstojen tiedon perusteella. Tämä on täysin mahdollista, sillä hallituksen jäsenet tarkastamalla on helppo todeta nykyisen hallituksen veturien olevan aatteellisesti virittyneitä ateisteja ja vapaa-ajattelijoita. Perustelen väitteeni. Puheenjohtaja Pertti Laine kertoo Skepsis-lehden Risto K. Järvisen kirjoittamassa artikkelissa seuraavaa: "Päiväkerhossa kerrottiin ”tositarinoita” taivaan isästä. Uskoin tietysti niihin. Kuvittelin jumalan pilvissä asuvaksi oikean isäni näköiseksi tyypiksi, joka tarkkailee meininkiä alhaalla maassa ja jolla on jalassaan samanlaiset verkkarit kuin isälläni oli. Isä tosin sanoi, ettei taivaassa ketään ole...Skeptikko ei usko yliluonnolliseen, eikä voi löytää onnea kuolemattomuudestaan, mutta minä en sellaista onnea tarvitse."
Olen keskustellut Skepsis ry:n vpj:n Otto J. Mäkelän kanssa sfnet-keskustelupalstoilla ja hän on mielestäni skeptikko, jolla ei ole tieteenfilosofiseen pohdintaan mitään sanottavaa. Hallituksen jäsen ylioppilas Jussi K. Niemelä on Vapaa ajattelijat -lehden päätoimittaja, joten se siitä.

Toinen vaihtoehto on että Skepsis ry on kerrassaan pelästynyt niitä menneitä uutisia yhdysvalloista, joissa joissakin osavaltioissa uhattiin evoluutioteoriaa koskevaa opetusta.

Kolmas vaihtoehto ja aika todennäköinenkin, liittyy siihen että Tapio Puolimatka on kasvatustieteen professori, vaikkakin myös filosofian dosentti ja siten edustaa opetussektoria, jolloin juuri hänen pohdintansa on erityisen vaarallinen ja uhkaa sitä opetusta, mitä Skepsis ry pitää luotettavana. On tietysti kummallista, että Skepsis ry ei hyväksy opetusmateriaalin kriittistä tarkastelua. Vanhoja oppikirjoja selaillessani joudun toteamaan monet 70-luvun evoluutiota käsittelevän luvun "todisteet" ovat olleet väärin esitettyjä tai jo perättömäksi todettuja.

Tosiasia on että Skepsis ry on aatteellinen yhdistys, joka on omaksunut ateismin uskonnollisen luonteen. En usko että tämän kaltainen palkintojen jakaminen edes auttaa hallituksessa istuvien psykologien, lääkärien ja filosofien omaa urakehitystä. Näiden aiemmin mainittujen hallituksen veturina toimivien ei-akateemista uraa tekevien herrojen motiivit ovat toiset. He edes auttavat näillä "huuhaa-palkinnoilla" omaa vapaa-ajattelin ja ateistin uraa. Selkään taputtelijoita siinä porukassa riittää. Muun kansan arvostus sen sijaan ei tule tälle porukalle. Sorry!

Mielenkiintoisinta on että Tapio Puolimatka käsittelee kirjassaan varsin laajasti ja perustellusti juuri ateisimin uskonnollista luonnetta ja dogmaattisuutta, jonka siis Skepsis ry toteutti antamalla Huuhaa -palkinnon Puolimatkan kirjoille, todennäköisesti lukematta ja miettimättä niitä. Wikipedian mukaan Skepsis ry on tieteellinen yhdistys. Jos se olisi sitä oikeasti, sen pitäisi kyetä käymään tieteenfilosofista keskustelua, mitä lienee turha odottaa nykyiseltä hallitukselta.

Ismo Valkoniemi

2008-12-06T17:42:00.004+02:00

Hän säät ja ilmat säätää ja tuulen taltuttaa!

Meillä oli Päivin kanssa mahdollisuus vierailla 12 päivän ajan Brasiliassa. Matka oli ensimmäinen jonka teimme Etelä-Amerikkaan. Tästä syystä odotukset olivat varsin suuret. Odotimme kaunista aurinkoista katkoa syksytalven harmauteen sekä mielenkiitoisia kohtaamisia kansainvälisen Siniristi-liikkeen eri edustajiin. Siniristi on kristillisen päihdetyön kansainvälinen järjestö, jonka päämaja on Sveitsissä ja jolla on toimintaa yli 40 maassa. Suomessa järjestö kulkee nimellä Sininauhaliitto.
Edustamme Samaria rf on Sininauhaliiton jäsen, täysin itsenäinen sellainen, mutta kuuluu siten osaksi kansainvälistä Siniristiliikettä.
Konferenssipaikaksi oli valittu Santa Catariinan osavaltion pikkukaupunki São Bento del sul. Ennakkotietojen mukaan paikalle odotettiin n. 140 kansainvälistä vierasta ja noin 300 Brasilialaista Cruz azulin työntekijää ja edustajaa.
Lensimme 22.11. Helsingistä Amsterdamiin, josta jatkoimme Sao Pauloon. 20 tunnin jälkeen olimme Sao Paulolaisessa hotellissa majoituksessa. Vettä satoi ja taivas oli mustana.
Seuraavana aamuna lähdimme puolipilvisessä säässä lentokentälle. Lensimme Sao Paolosta Curitibaan, joka oli sikäläisittäin keskikokoinen 2,5 miljoonan kaupunki, siis vain alle 1/4-osa Sao Paolosta.
Curitibassa meitä oli vastassa Pirkanmaan Sininauha ry:n tj. Juha Kallio vuokra-Fiatilla, jonka vaimo Anu ja Ylöjärjven yksikön vetäjä Anne Hyvönen olivat tulleet meidän matkassamme.

Sää oli edelleen puolipilvinen.
Ajoimme seuraavan kolmen tunnin aikana São Bento del suliin, jossa ilmoittauduimme konferenssiin ja saimme majoituspaikat.
Ilma oli kostea ja kolea. Välillä satoi vettä, välillä aurinko pilkisteli.
Maanantai-iltana konferenssin avaustilaisuudessa kuulimme, että Santa Catariinan osavaltiossa oli käynnissä ennätyssateet. Kukaan paikallisista ei muistanut elinaikanaan niin kovia sateita, kuin nyt oli tuossa osavaltiossa.
Illalla katsoimme uutisia ja vaikka emme kieltä ymmärtäneetkään, niin Santa Katariinan osavaltion sateet ja sen aiheuttamat ongelmat olivat pääuutisaihe.
Tiistaina, toisena kokouspäivänä kuulimme että ihmisiä oli kuollut lähialueen maanvyöryissä, joita sateet olivat aiheuttaneet.
Seuraavana päivänä kuulimme että noin 200 paikallista kokousvierasta oli joutunut jäämään pois konferenssista ja yksi paikallisen Cruz azulin hoitokodeista oli jäänyt maanvyöryn alle ja tuhoutunut. Näimme tästä tapahtumasta kuvatun videofilmin sekä muitakin videofilmejä rajuista maanvyöryistä.
Konferenssi pidettiin näistä tapahtumista huolimatta sateisessa säässä. Konferenssin aikana pidimme useita rukoustilaisuuksia tilanteen puolesta ja keräsimme kolehdin paikalliselle Crutz adulille. TV:stä seurasimme kuinka solidaarisuus ja sääli alueen ihmisiä kohtaan synnytti voimakkaan keräystoiminnan ja hallitus toimi tarmokkaasti avun saamiseksi alueelle.

Pois lähdimme omia reittejämme ja kiertelimme vielä pari päivää katastrofialueen läheisyydessä ja kaksi viimeistä päivää jo kauempana Curitibassa. Palasimme kotimaahan 3.12. illalla.

Helsingin Sanomien mukaan alueella on kuollut jo 112 ihmistä ja yli 80 000 ihmistä on jäänyt kodittomaksi.
Ilmaston muutos - lopunajan ilmat ovat siellä ja täällä. Silti Hänellä, Jumalalla, on hallintavalta myös ilmoihin. Onko kuitenkin niin että jos me emme korjaa elämäntapaamme ja lopeta luonnon tuhoamista, ei Hänelläkään ole motiiveja pelastaa meitä - kovakalloja - loputtomasti?

Joka tapauksessa hyvää ja siunattua itsenäisyyspäivää kanssa matkaajille! Iloitaan siitä mikä on hyvin ja korjataan kuluttamistamme ja käyttäytymistämme nopeasti!

Ismo Valkoniemi

2008-11-21T09:39:00.005+02:00

Seksuaalietiikkaa

Marginaaliset, mutta kasvavat seksuaalietiikan piiriin kuuluvat ilmiöt kuohuttavat rivikristittyjä. Kysymys kirkon papin sukupuolesta oli hallitseva keskustelu muutamia kymmeniä vuosia sitten. Edelleenkin kirkon piirissä on joukko työntekijöitä ja jäseniä, joille keskustelu ei ole päättynyt. Ennen kuin sitä on saatu päätökseen keskusteluun ovat tulleet homoseksuaalien ja lesbojen työskentely kirkon viroissa, homo- ja lesboparien siunaamiskysymys ja nyt uutena kysymys sukupuolta vaihtavan kirkkoherran asemasta.
Kaikissa näissä kysymyksissä julkinen sana, etenkin yleisradio, yliopistoteologit, lehtien päätoimittajat ja toimitussihteerit ja julkiset viranhaltijat ovat hyväksyneet tilanteen ja esittäneet voimakkaitakin moraalisen närkästyksen lausumia kirkkojen ja konservatiivien suuntaan, jopa ennen kuin mitään vastalausetta on edes kuultu.
Kirkon yli 2000-vuotisessa historiassa nämä ilmiöt ovat uusia. Naispappeus on ollut hyväksyttyä luterilaisessa kirkossa vasta muutamia kymmeniä vuosia ja maailman valtakirkoissa ne ovat edelleen kiellettyjä ja tuntemattomia avauksia. Ortodoksien parissa asiasta ei edes keskustella. Maailman laajuisesti katsoen vain pieni luterilaisten vähemmistö on avannut nämä kysymykset.
Homo ja lesbopappien olemassaolo on vielä tätäkin uudempaa, homo- ja lesboparisuhteiden siunaaminen aivan muutaman vuoden takainen ilmiö ja sukupuolta leikkauksella vaihtava kirkkoherra on asia, josta on tiedetty vain viikkoja.
Minun mielestäni olisi suorastaan luonnotonta, jos kirkossa ei heräisi näistä asioista keskustelu ja hämmennys.
Yleisradion TV-uutiset käsitteli Olli Aallon asiaa hyvin myönteisessä valossa. Uutisten haastattelemat muutamat riviseurakuntalaiset totesivat, että totta kai kirkon pitää olla suvaitsevainen ja hyväksyä sukupuolenvaihdos. Ottamatta kantaa tähän Aallon tapaukseen, otankin kantaa suomalaisten suvaitsevaisuuteen. Seksuaalikysymyksissä sitä näyttää löytyvän rajattomasti. Suomalaiset suvaitsevat varmasti lähes minkälaisen seksuaaliseen käyttäytymiseen liittyvän asian tahansa ja edellyttävät kirkkonsa olevan samoilla linjoilla.
Itse työskentelen päihdehuollonsektorilla ja näen usein suomalaisten suurta suvaitsemattomuutta. Asunnottomia päihdeongelmaisia ei voi asuttaa minnekään. Kukaan ei halua naapuriksi edes raitistunutta alkoholistia. Niin syrjäistä seutua ei ole, etteikö adresseja kerättäisi päihdeongelmaisten karkoittamiseksi. Suvaitsevaisuus myös muita etnisiä ryhmiä kohtaan on myös varsin puutteellista.
Mistä nousee se moraalinen närkästys, jota konservatiivikristittyjä kohtaan osoitetaan näinä aikoina, jos he yrittävät keskustella seksuaalieettisistä kysymyksistä kirkoissa ja hengellisissä liikkeissä? Etiikka-sana tulee kreikankielen sanasta Ethos, joka tarkoittaa tottumusta ja tapaa. Etiikka on siis niitä eettisiä tottumuksia, joita meillä yhteisönä on. Henkilökohtaisesti raamattuun ja sen Jumalaan uskovat ovat pitäneet kiinni näistä totutuista eettisistä arvoista, jotka on sidottu raamattuun. Moraali taas tarkoittaa niitä vallitsevia käsityksiä, arvoja ja käsityksiä, jotka koskevat hyvää ja pahaa. Paljon parjatuilla konservatiivi-ihmisillä perinteet, totuttu ajattelutapa ja moraali lepäävät siinä opetuksessa ja sanassa, joka nousee perinteestä ja raamatusta. Voiko siis Jumalaan uskomaton olla ylipäänsä moraalisesti närkästynyt? Ilman raamatunkaltaista ankkuria moraalikäsitteet kelluvat yhteisössä julkisen sanan, lainsäädännön ja maailmalla vallitsevien ajatus- ja muotivirtausten mukana.
Jos arvoja ei ole hakattu kallioon, kaikki on tulevaisuudessa mahdollista. Jos syntyy voimakas jonkun uuden, meille nyt vieraan seksuaalisuuden hyväksyvä liike ja sen piiriin ajatuu intellegtuelleja, he järjestäytyvät ja alkavat puhua muille oudosta seksuaalikäyttäymisestä luonnollisena. Lupulta kymmenien vuosien keskustelun jälkeen ajatus alkaa tuntua yhteisöstä luontevalta. Nämä tutkimusmetodeja ja sivistynyttä toimintatapaa kannattavat ihmiset löytävät lopulta geenimuutoksia tai psykologisia selitysmalleja käyttäytymiselle. He ottavat siis arvovapaan tiedeyhteisönmetodit mukaan toiminnan ajamiseen. Mitään perusarvoa ei ole, mihin yhteisö voisi vetää rajat ja sanoa että tämä on kielletty alue.
Minulle konservatiivina tuollainen perusarvo on raamattu ja Kristus-kallio, jolle raamattu kehottaa rakentamaan elämänsä. Minulle raamattu puhuu myös siitä, että syntiinlankeemuksessa me olemme saaneet kaikki synnin geenit. Minäkin. Kysymys on siitä, mitä minulle on lapsena tapahtunut, mitä alan harjoittaa, minkälainen mieltymys siitä minulle kasvaa, miten toiminta alkaa muuttaa persoonaani, kuinka löydän toisia samankaltaisesti ajattelevia ihmisiä, miten ajatuksemme ohjaavat toisiamme ja muuttuvat yhteiskunnalliseksi toiminnaksi jne. Intiaanit sanoivat että ihmisessä asuu sisällä koiria, se mitä me ruokimme se voi ja kasvaa paremmin. Itse seison sellaisen mallin takana, jossa taistelu erilaisia mieltymyksiä vastaan on ihmisen oma asia. Ei ole kirkon ja kristillisen seurakunnan asia muuttua. Yksilö tekee kuten tekee, mutta normikäyttäytyminen pidetään kristillisissä yhteisöissä raamattuun ankkuroituna, eikä selitetä sitä uudella teologialla, jossa todetaan silloisen raamatun tulkinnan olleen sen ajan ihmiselle. Nykyinen malli jossa kirkko luopuu kaikesta, mitä kansa ja yleisradio vaatii, ajaa luterilaisen kirkon erityksiin. Lopulta sen jättävät kristityt ja suvaitsevaisuutta edustavat. Yhteydet muihin kristillilsiin kirkkoihin viilenevät, sillä valtavirrat eivät liiku niin avoimesti kuin luterilaiset. Konservatiivit jättävät sen siksi, että eivät voi hyväksyä samoja asioita, joita kirkko hyväksyy ja seksuaalista suvaitsevaisuutta kannattavat jättävät sen siksi, että se menettää statuksensa suomessa ja länsimaissa. Heidän tarkoituksensahan oli saada sellaien kirkon arvostus, joka edustaa Jumalisuutta ja joka voisi tuoda heille Jumalan hyväksynnän. Jäsenet menettänyt kirkko, jolla ei ole hengellistä arvovaltaa, ei kiinnosta enää ketään.

2008-10-25T17:12:00.006+03:00

Hyvää pitää hoitaa, paha kasvaa itsestään!

Ostimme vuosi sitten vanhan rivitaloasunnon, jossa oli upeita omenapuita, päärynäpuu ja luumupuu takapihalla, monien muiden satoa tuottavien kasvien rinnalla. Mustaviinimarjat, vadelmat ja ruohosipulit pukkasivat ylös maasta kesän mittaan. Mustaviinimarja sato tosin jäi mukilliseen. Omenoita tuli verraten vähän, luumuja sitäkin niukemmin. Katselin syksyllä syytä niukkaan satoon ja totesin pensaiden ja muiden puiden varjostavan puutarhaa reippaasti. Huomasin myös että omenapuut olivat väriltään harmaita, koska niiden pinnalla kasvoi paksu sammal-peite.
Muutama päivä sitten kävin netissä katsomassa omenapuiden hoito-ohjeita. Ymmärsin että puita pitää leikata reilusti. Muut valoa varjostavat roskakasvit pitää siivota puiden ympäriltä. Oksat kasvavat toisissaan kiinni, ne ovat liian tiheitä ja puut ovat muodostaneet monia kilpailevia latvoja niin korkealle, että ne vain ovat valon esteenä satoa tuottaville oksille. Saamani tiedon mukaan sammal-peitteessä talvehtivat kaikki puun luontaiset viholliset. Sammal-peite pitäisi siis harjata pois. Eikun leikkaamaan ja harjaamaan puita.
Kovan leikkausoperaation jälkeen harjasin puut sammaleesta. Aarno Kasvi kertoi netissä, että virheitä ei pidä pelätä, sillä luonto hoitaa pikkuiset virheet itsestään. Näin ollen oletan että operaatio onnistui. Ensikesänä se nähdään.
Kun harjailin hellästi puita, kuin olisin silittänyt kissaa, niin aloin pohtia syitä sille, miksi kaikki rikkakasvit, sammaleet ja loiset ottavat voiton jaloista ihmisten ravinnoksi soveltuvien hedelmäpuiden, marjojen ja ravintokasvien elinalasta. Onkohan paratiisissa todella ollut täydellinen järjestys myös kasvien maailmassa? Käsittääkseni Aadam ja Eva eivät hoitaneet puutarhaa, vaan nauttivat vain täydellisistä hedelmistä ennen syntiinlankeemusta. Paratiisissa kasvoivat granaattiomenat ja muut herkut. Missä rikkakasvit ja sammaleet silloin olivat? Nehän tukahduttavat minun puutarhani ja sato jää olemattomaksi?
Syntiinlankeemus koskikin siis koko luomakuntaa, jonka jälkeen "hikiotsalla leipä on ansaittava"!

Olen huomannut että rakkaus vaatii hoitoa, luottamus kysyy tekoja, uskottavuus monia näyttöjä ja sadon saaminen suorituksia, haitallisten asioiden pois kitkemistä.
Mutta vihan sytyttämiseen ei paljon tarvita. Ollakseen ilkeä ei tarvitse otsa hiessä ponnistella. Väärät sanat lipsahtavat aika tavalla itsestään. Maaperä josta ne tulevat on niille joskus otollinen. Jos haluaa sellaisen puutarhan, jossa lopulta on kaikken haitallisimmat koiranputket ja esimerkiksi pujopelto ja jossa elintila hyötykasveilta on hävinnyt, ei tarvitse tehdä mitään. Jos siis tavoitteena on haitalliset ja pahat asiat, niin välinpitämättömyys on aika hyvä väline.

Hyvän eteen kannattaa kuitenkin tehdä töitä. Omenahillo on sittenkin herkullista!

Ismo Valkoniemi

2008-10-11T13:32:00.003+03:00

Mikä neuvoksi?

Edellisen laman uhrina, sieltä uudet elämän rakennusaineet löytäneenä, nyt päässä raksuttaa mikä neuvoksi toisille, jotka nyt menettävät kaiken?
Mitään pikavoittoa ei ole luvassa, mutta tässä piilee mahdollisuus löytää todellinen elämä joka ei kiinnity materiaan. Jeesus sanoo, että Hän antaa meille rauhan, muttei sellaista rauhaa mitä maailma antaa. Tämän maailman rauha on kiinni ulkonaisista seikoista, Jumalan todellinen rauha sisäisissä. Emme voi sotkea niin pahasti elämäämme, ettei Jumala kykenisi meitä johdattamaan pois sotkusta. Seinät voivat olla suljettuja joka puolelle, liikkumatilaa ei enää ole, mutta ylöspäin sitä ei voi ihminen sulkea. Jumalan maailma on todellinen ja löydettävissä.
Itse maksoin lamavelkoja 14 vuotta kuolleena uusille omille tavoitteilleni. En siis tavoitellut enää rikkautta, vaan elin yhteydessä elävään Jumalaan. Ajatuksen tasolla nipistelin itsenäni usein ja pohdin onko yhteys kuviteltua, mutta koin myös paljon asioita joita en voi selittää järjellä. Menestystäkin tuli. Minulle avautui polku, jota oli hyvä kulkea. En etsinyt töitä, sillä minua kutsuttiin järjestöihin. Synnytin myös yrityksen, joka myöhemmin on AAA-luokituksen yritys ja myös monia palkintoja saanut. Tällaiseen en olisi kyennyt silloin, kun tavoittelin varallisuutta, sillä ahneus esti näkemästä todellisia arvoja. Nyt hylättyjen ihmisten - päihde- ja mielenterveysongelmissa elävien, hylättyjen vaatteiden parista nousseet terveet liiketoimintamallit yms. avautuivat eteeni. Se mitä ei arvostettu ihmisten silmissä, oli Jumalalle arvokasta ja hän kykeni tekemään niistä myös maallista hyvää. Elin siis ihmeessä, olin astunut tarinaan jota käsikirjoitti ikiaikojen Jumala. En ollut ainoa, tapasin ja tapaan edelleen kymmeniä tuhansia Suomalaisia ja tiedän että maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka ovat kuolleet omille tavoitteille ja astuneet Jumalan suunnitelmaan. Monet näkevät tällaiset ihmiset hurskastelijoina ja turhan lupaajina, mutta sen takana voi olla myös ristiriita oman elämän kanssa. Jos jumalanpalvelijoita vaaditaan tilille sanoistaan, niin miksei pitäisi vielä enemmän vaatia tilille rikkauden mainostajia. Talousuutiset, pörssintapahtumat ja rikkauden palatsit olivat täyttäneet tiedotusvälineemme ja kansa seurasi henkeä pidättäen mammonan sielunmessua. Muut ohjelmat saivat väistyä maailman tärkeimpien talousohjelmien edestä. Sokea liberaalitalouden uskonto oli voittanut, hetkeksi.
Tämä lama oli väistämätön tosi. Ihmisen ahneudessaan aiheuttama. Olisi epänormaalia jos sitä ei olisi tullut. Rahaa oli liian paljon liikkeellä ja vain ahneuden tähden sitä kylvettiin joka paikkaan varomattomasti. Tämän laman suuruus muuttaa valtasuhteita maailmassa. En ole lopunajan ennustaja, mutta näen että historiaa kirjoitetaan uusiksi ja lopulta kaikki on kuitenkin Jumalan hallinnassa. Ihminen saa sitä mitä tilaa.

Ismo Valkoniemi

2008-09-29T22:19:00.003+03:00

KUINKA SYVÄ LAMASTA TULEE?

Tänään näyttää aika synkältä talouden saralla. Koko viikonlopun yhdysvalloissa etsittiin ratkaisua, jolla rauhoitettaisiin rahoitusmarkkinat. Lähes 700 miljardin dollarin rahoituspaketti näyttää tänään voimattomalta. On epävarmaa syntyykö sitä ollenkaan, mutta yhtä epävarmaa on auttaako se rauhoittamaan rahoitusmarkkinoiden kriisiä.
Tänään 5 eurooppalaista pankkia ja yksi yhdysvaltalaispankki ajautuivat jälleen konkurssiin tai valtion syliin.
Kuinka syvä lamasta tulee? Kun ennen näimme kansallisia romahduksia, niin nyt, etenkin länsimaissa yhteen sidottu finassijärjestelmä levittää kriisin maailmanlaajuiseksi. Lännen lisäksi Venäjä ja Kiina joutuvat soppaan mukaan.
Tulemme näkemään ennätyksellisen synkän uutissyksyn talouden saralla, myrskyn merkit ovat jo nähtävissä.
Olemme rakentaneet monenlaisia auttamisjärjestelmiä 90-luvun lamavelallisille, mutta uusille tulokkaille ne eivät vielä lohtua tuo.
Ahdistuneen kannattaa nyt etsiä pysyvämpiä arvoja, joiden varaan loppuelämän voi rakentaa. Niin minäkin tein edellisen laman uhrina ja nyt seuraan tyynesti tätä myrskyä, rauha sydämessä.

Ismo Valkoniemi

2008-09-25T22:03:00.005+03:00

Ministerin erokynnys on korkea

Englannissa käsiaseet kiellettiin, kun siellä joitakin vuosia sitten esiintyi samankaltaisia järjettömiä väkivallantekoja, kuin meilläkin nyt.
Sisäministeri, ylioppilasmerkonomi Holmlund (kok.) ei ryhtynyt ripeisiin toimiin aselain korjaamiseksi Jokelan tapahtumien jälkeen, myöskin lausunnot olivat erittäin ylimalkaisia ja tapausta pidettiin ainutkertaisena. Nyt Kauhajoen tapahtuman jälkeen ääni on muuttumassa, tosin vasta pari kolmen päivän mediamyllytyksen keskellä.
Suomessa ministerin erokynnys on todella korkea, jos verta muuhun maailmaan. Israelissa 1000 dollarin lahjus oli keskeisenä syynä pääministeri Ehud Olmertin eroon. Suomessa satojen eurojen vaalirahoitus ei heiluttanut ketään. Kaksi nuorten tekemää väkivallantekoa, jossa on kuollut 20 ihmistä ei vie ketään poliitikkoa vastuuseen.
Ministerin eroon tarvitaan siis jokin todella vakava asia, suuri ja merkittävä. Niin, olihan meillä sellainen, nimittäin Ilkka Kanervan lähettämät tekstiviestit jollekin naistuttavalleen.
Kokonaan toinen kysymys on, onko Holmlund syyllinen asiaan ja auttaako ero meitä selviämään tästä tapahtumasta paremmin. Ei se mitään auta. Tässä ei ole lopulta kyse ministeriöstä vaan laajemmasta ilmiöstä. Pitäisin selvänä että julkisuus ja tieto siitä, että järkyttävä teko tulee jäämään maailmanhistoriaan, tieto siitä että miljoonat näkevät tekijän laittaman videon netissä, ovat osasyynä tapahtuneeseen.
Viha ja pahaolo ovat yksi syy, mutta se miksi nyt peräjälkeen tapahtuu tällaisia tekoja, johtuu osittain mediayhteiskunnan tuomista mahdollisuuksista saada erityinen huomio teolle. Myöskin erilaiset keskustelukanavat keräävät samanmieliset yhteen. Viha tiivistyy niissä toisen tukiessa toista. Sokea sokeata taluttaa ja kuuro kuuroa, vihaaja vihaajaa.
Tästä kaikesta nousee mieleeni eräs Raamatun paikka, Ilm. 9:12: "Ensimmäinen voi-huuto on ohi. Mutta sen jälkeen tulee vielä kaksi huutoa." Siis voi, voi ja voi!
Jos mitään hyvää tästä tapahtumasta löytäisi, niin nyt muutosta alkaa ilmetä. Johtavien poliitikkojen puheet ovat nyt totaalisen erilaisia, kuin Jokelan jälkeen.

2008-09-18T22:29:00.003+03:00

Talouden syöksykierre

Viimeaikaiset uutiset eivät tulleet minulle yllätyksenä. Kirjoitin kesällä uutta kirjaani Mammonan maailmasta Kuninkaan perilliseksi. Kuvaan siinä laajasti ahneuden aiheuttamaa ongelmakenttää, sielunmessun liturgiaa maailman pörsseistä ja talouspalatseista, joiden takana ei ole sisältöä ja siksi kertakäyttöiset rakennukset laitetaan kiiltämään ja loistamaan. Talousuutiset ovat syrjäyttäneet medialta saamallaan tilalla kaiken muun uutisoinnin. Ihmiset seurasivat henkeä pidättäen paljonko voittoa tuli ja nyt kai Wall Streetillä hypitään ikkunasta ulos, kuten 1930 -luvun pörssiromahduksessa.
Mitä sokeampi oli meno, sitä kovempi on törmäys. Mahtaako tämäkään hillitä niiden 300 jättikauppakeskuksen rakentamissuunnitelmia Suomeen? Toivottavasti!
Taantumasta tulee paljon pahempi, kuin nyt näyttää. On mielenkiintoista nähdä mikä tilanne on lokakuussa, kunnallisvaalien aikaan ja miten se vaikuttaa tuloksiin.
Sydämeen voi saada rauhan myös näinä aikoina, kun rauhan lähde on ikuinen ja muuttumaton Jumala ja hänen vielä rikkaammat salaisuudet. Me voimme Kuninkaan lapsina löytää nämä aarteet. Sitä se levottomuus tiesi...

Ismo Valkoniemi

Geenimanipuloitua

2008-08-21T00:17:00.001+03:00

Tulin tänään siihen johtopäätökseen, johon olen tullut joskus aiemminkin, että maailmassa ei ole hyvyttä, ei liioin moraalia, eikä välittämistä ilman rakkautta. Ja rakkautta meissä itsessämme ei ole elämän aikana kuin ripaus aivan läheisimmille. Lapsillemme ehkä eniten, puolisollekin, vähän äidille ja isälle, sisarille ja veljille, mutta vain hetkellisesti ja ripauksittain. Kyynisyys on suurempi ongelma. Se tahtoo ottaa otteensa silloin tällöin.
Miksi tänään tällaisia ajatuksia?
Eräs puhelinsoitto aamulla, jossa soittaja kertoi ongelmastaan, joka on ollut hänen elämässään lähes 20 vuotta. Muutokseen on vaikea uskoa, etenkin kun henkilön sanoista kuulsi jälleen epäusko.
Keskustelu Tampereen yksikön työntekijän kanssa. Omat voimat, oma hyvyys, auttamisen tahto eivät kanna, mutta onneksi täysin voimattomana saa kääntyä Jumalan puoleen ja pyytää hänen henkeänsä. Kyynisyys, epäusko ja toivottomuus poistuvat kun jaksaa pyytää ja rukoilla. Alati lakkaamatta.
Illalla viimeksi katsoin dokumenttiä, jossa amerikkalaisyhtiö levittää ilosanomaa geenimanipuloiduista elintarvikkeista väärentämällä tutkimustuloksia. Riippumattomat tutkijat saavat "kenkää" sitä mukaan kun ne julkaisevat tutkimuksia yhtiön tahdon vastaisesti. Moraalille ei ole enää sijaa. Aion sanoa irti pörssisidonnaisen eläkevakuutuksen, sillä enhän tiedä vaikka oma olematon sijoitukseni kasvaisi korkoa moraalittomien yhtiöiden hyväksi. Mielummin pienempi eläke kuin mukana moisessa. Annan saman summan jatkossa omantuntoni mukaan johonkin hyödylliseen.

Ismo