Amerikan suurin luterilainen kirkko, 4,2 miljoonan jäsenen Amerikan evenkelikaalinen luterilainen kirkko (ELCA) avasi vuonna 2009 homoseksuaalisessa parisuhteessa eläville mahdollisuuden palvella kirkon viroissa. Teologisesti konservatiivisempi, 2,8 miljoonan jäsenen Missourin Synodi ilmoitti hiljattain, että kirkon ei ole enää mahdollista jatkaa yhteistyötä ELCA:n kanssa. Käytännössä kirkkojen yhteys on katkennut tämän kysymyksen vuoksi.
Amerikan uusin luterilainen kirkko on the North American Lutherican Church, joka perustettiin 2010, vastineeksi ELCAn liberaalille seksuaalietikkalle. Siihen on liittynyt reilussa vuodessa noin 300 seurakuntaa ja 100.000 jäsentä. Vastaavasti ELCA on menettänyt vuosittain yli 80.000 jäsentä.
Tämän lisäksi Amerikassa toimivat Wisconsin Evankelikaalinen Luterilainen synodi sekä evankelikaalinen luterilainen synodi ovat pidättyväisiä homoseksuaalisuutta koskevissa kysymyksissä. Näissä jälkimmäisissä jäseniä on noin 500.000.
Maailmanlaajuisesti homoseksuaalisuuteen pidättyvästi suhtautuvat kristilliset valtakirkot, kuten Itäinen ortodoksinen kirkko 220 miljoonaa jäsentä sekä Romalaiskatolinen kirkko 1,12 miljardia jäsentä. Muita kielteisesti kysymykseen suhtautuvia kirkkoja ovat seitsemännenpäivän adventtikirkko 16,3 miljoonalla jäsenellä, valtaosa evankelikaalisista sekä reformoiduista kirkoista sekä uuskarismaattiset seurakunnat, jotka kaikki yhteensä muodostavat noin 400 miljoonan kristityn jäsenpohjan.
ELCAn 4,2 miljoonan jäsenen tukena liberaalia seksuaalietiikkaa ajavat ovat maailmanlaajuisesti piskuinen joukko, joka koostuu muutamasta luterilaisesta kirkosta sekä osasta anglikaaneja, joita kysymys repii voimakkaasti. Yhdistynyt Kanadan luterilainen kirkko tukee liberaalia näkemystä 152.000 jäsenen voimalla, Saksan evankelisluterilainen kirkko 24 miljoonalla jäsenellä sekä ruotsin luterilainen kirkko n. 6,5 miljoonalla jäsenellä. Ruotsin ja eräiden Saksan kirkkojen jäsenmäärän lasku on Suomen ohella maailman nopeinta. Norjan, Tanskan ja Suomen luterilaiset kirkot, yhteensä noin 12,5 miljoonaa jäsentä ovat ruotsia varovaisempia avioliittokysymyksessä, mutta siunaavat homoparien liitot. Suomessa luterilaiseen kirkkoon kuuluvien määrä kaventui viime vuonna 65 839 jäsenellä - kirkosta erosi 83 097.
Toisin kuin pohjoismaiset serkkunsa, Viron luterilainen kirkko kasvatti jäsenmääräänsä 12 000 henkilöllä. Lisäystä edellisvuoteen oli 7,5 prosenttia. Kokonsa puolesta Viron kirkko on Ruotsin ja Suomen kirkkoihin verrattuna kärpässarjassa runsaalla 170 000 jäsenellään. Viron kirkko katsoo homoseksuaalisuutta Pohjoismaisia kirkkoja paljon jyrkemmin. Myös 15.000 jäsenen Inkerin kirkko suhtautuu homoseksuaalisuuteen hyvin pidättyvästi.
Maailmanlaajuisesti ne kirkot jotka ovat ottaneet liberaalin kannan homoseksuaalisuuteen näyttävät ajautuvan jäsenmäärien laskukierteeseen sekä vuosia tai vuosikymmeniä jatkuviin riitoihin ja kirkon jakaantumisiin.
Karkeasti tilastojen valossa näyttää siltä, että liberaalin kannan homoseksuaalisuuteen ottaneet kirkot muodostavat maailman kristityistä alle 50 miljoonaa jäsentä, joka tarkoittaa 2,5% kristitystä maailmasta.
Ismo Valkoniemi
Tervetuloa Päivi ja Ismo Valkoniemen blogisivuille! Pysähdy ja tutustu, tällaisia me olemme!
Keitä me olemme
- Päivi ja Ismo Valkoniemi
- Porvoo, Itä-Uusimaa, Finland
- Ismo on Samaria rf:n ja Oy Samaria Ab Hoitotyö - Vårdarbete -yhtiön toim.joht. ja Päivi Oy Noark Ab:n toimitusjohtaja. Harrastukset Ismo: Kirjoittaminen, musiikki Päivi: Musiikki, koti Aikuiset lapset: Joonas Valkoniemi, Ida Bois, Leevi Valkoniemi Lapsenlapset: Sebastian Bois Seurakunta: Pingstförsamling i Vålax
18.2.2012
Vain yksi sinulta puuttuu ja kaikki mukana sen
Nuoren Paavo Ruotsalaisen ja seppä Jaakko Högmanin kohtaaminen 1700-luvun loppupuolella on jättänyt paljon pohditun ja tutkitun repliikin elämään "Yksi sinulta puuttuu ja sen kanssa kaikki: Kristuksen sisällinen tunto".
Lukuisat tutkimukset ja kirjoitukset, viimeisin erinomaisen hyvä ja ansioitunut artikkeli juuri ilmestyneessä Teologisessa Aikakauskirjassa, näyttävät päättyvän ajatukseen, että loppuosa "Kristuksen sisällinen tunto" on irroitettu asiayhteydestä ja liitetty virkkeeseen.
Paavali puhuu kuitenkin täsmälleen seppä Jaakko Högmanin ajatuksia Filippiläiskirjeen 3. luvun jakeissa 1-11. Luku on otsikoitukin "tärkeintä on Kristuksen tunteminen". En äkkisiltään näe mitään syytä ajatella, etteikö Kristuksen sisällinen tunto tai Kristuksen tunteminen olisi juuri se avainasia jota Paavo Ruotsalainen tarvitsi tai sinä ja minä tarvitsemme tänäänkin, vaikka monet tuntuvat ajattelevan ettei tuo lause voinut olla se joka Paavon vapautti.
Paavali pitää kaikkea muuta halpana, suoranaisena tappiona, sen rinnalla mitä Kristuksen tunteminen hänelle merkitsee. Hän on menettänyt Jeesuksen kanssa kohtaamisensa jälkeen kaiken yhteiskunnallisen asemansa, vapauden - sillä kirjoittaa vankeudesta - syntyperänsä ja suvun merkityksen asemaansa sekä myös huomionsa kansan keskuudessa "tosi hurskaana" ihmisenä. Hän sanoo suorastaan heittäneensä tuon kaiken roskana pois.
Tutkimus viittaa seppä Högmanin ajatuksen olevan peräisin enemmänkin Markuksen evankeliumin 10. luvun jakeeseen 21, jossa Jeesus sanoo: "Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua."
Mutta eikö ajatus ole sama kuin Paavalilla? Paavalin väärä aarre oli mammonan sijaan oikeassa olemisen ylpeys, kiivailu, virheettömät suoritukset ja omat teot ja asema. Ne piti heittää pois, hylätä. Rikkaan miehen taas hänen tapauksessaan omaisuus. Se piti myydä ja antaa rahat köyhille. Sanoma on sama! Heitä pois, myy tai luovu muulla tavalla kaikesta siitä, mikä estää sinua seuraamasta Jeesusta, oli sitten kyse aineellisesta tai henkisestä asiasta.
Minulle Seppä Jaakko Högmanin lause voi edelleen kuulua siten kuin se on Jyväskylän hautausmaan muistokivessä:
"Tällä paikalla sijainneessa pajassa Paavo Ruotsalainen v. 1799 tapasi Jaakko Högmanin, jyväskyläläisen sepän, jonka sanat: "Yksi sinulta puuttuu ja sen kanssa kaikki, Kristuksen sisällinen tunto", tekivät hänestä kansamme herättäjän.
Nyt olisi uudelle Paavolle tilaus, väyrynen ei riitä!
Ismo Valkoniemi
Lukuisat tutkimukset ja kirjoitukset, viimeisin erinomaisen hyvä ja ansioitunut artikkeli juuri ilmestyneessä Teologisessa Aikakauskirjassa, näyttävät päättyvän ajatukseen, että loppuosa "Kristuksen sisällinen tunto" on irroitettu asiayhteydestä ja liitetty virkkeeseen.
Paavali puhuu kuitenkin täsmälleen seppä Jaakko Högmanin ajatuksia Filippiläiskirjeen 3. luvun jakeissa 1-11. Luku on otsikoitukin "tärkeintä on Kristuksen tunteminen". En äkkisiltään näe mitään syytä ajatella, etteikö Kristuksen sisällinen tunto tai Kristuksen tunteminen olisi juuri se avainasia jota Paavo Ruotsalainen tarvitsi tai sinä ja minä tarvitsemme tänäänkin, vaikka monet tuntuvat ajattelevan ettei tuo lause voinut olla se joka Paavon vapautti.
Paavali pitää kaikkea muuta halpana, suoranaisena tappiona, sen rinnalla mitä Kristuksen tunteminen hänelle merkitsee. Hän on menettänyt Jeesuksen kanssa kohtaamisensa jälkeen kaiken yhteiskunnallisen asemansa, vapauden - sillä kirjoittaa vankeudesta - syntyperänsä ja suvun merkityksen asemaansa sekä myös huomionsa kansan keskuudessa "tosi hurskaana" ihmisenä. Hän sanoo suorastaan heittäneensä tuon kaiken roskana pois.
Tutkimus viittaa seppä Högmanin ajatuksen olevan peräisin enemmänkin Markuksen evankeliumin 10. luvun jakeeseen 21, jossa Jeesus sanoo: "Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua."
Mutta eikö ajatus ole sama kuin Paavalilla? Paavalin väärä aarre oli mammonan sijaan oikeassa olemisen ylpeys, kiivailu, virheettömät suoritukset ja omat teot ja asema. Ne piti heittää pois, hylätä. Rikkaan miehen taas hänen tapauksessaan omaisuus. Se piti myydä ja antaa rahat köyhille. Sanoma on sama! Heitä pois, myy tai luovu muulla tavalla kaikesta siitä, mikä estää sinua seuraamasta Jeesusta, oli sitten kyse aineellisesta tai henkisestä asiasta.
Minulle Seppä Jaakko Högmanin lause voi edelleen kuulua siten kuin se on Jyväskylän hautausmaan muistokivessä:
"Tällä paikalla sijainneessa pajassa Paavo Ruotsalainen v. 1799 tapasi Jaakko Högmanin, jyväskyläläisen sepän, jonka sanat: "Yksi sinulta puuttuu ja sen kanssa kaikki, Kristuksen sisällinen tunto", tekivät hänestä kansamme herättäjän.
Nyt olisi uudelle Paavolle tilaus, väyrynen ei riitä!
Ismo Valkoniemi
12.2.2012
Kaikkein suurin niistä on rakkaus
Viimeistään nyt jokaisessa kyläyhteisössä Suomen perimmäisessäkin kolkassa sekä jokaisessa pienessä ja sulkeutuneessa seurakuntayhteisössä on tieto siitä, että me emme pääse homoseksuaalisuudesta eroon kertomalla omasta kielteisestä kannastamme, muistuttamalla tiettyjen raamatunpaikkojen olemassaolosta tai estämällä homoseksuaaleilta osallistumisoikeuksia keskuudessamme.
Homoseksuaaleista on tullut näkyvä ja erityisen kuuluva osa yhteiskuntaamme, halusimme sitä tai emme. Tämän edellisen lauseen avaaminen vaatisi sosiologian tutkimusta tai muuta perusteellista analyysiä siitä, ketkä muut kuin homoseksuaalit ja millä motiiveilla ovat halunneet nostaa heidän äänensä näin suureksi, suhteessa heidän määräänsä. Eräs osin tutkimaton selite tuntuisi liittyvän laajempaan tarpeeseen länsimaissa murtaa vanha patriarkkaalinen kristillisyys sekä ylipäänsä murtaa kristillisyyden valta sanella oikean ja väärän kysymystä. Oli asia niin tai näin, voimakas flow-noste ovat tehneet jo tehtävänsä. He ovat täällä, tervetuloa!
Koska kyse on ihmisistä, joista suurella osalla homoseksuaalisuus ei ole tietoisesti valittu toimintatapa ja koska seksuaalisuus ja tunteet kietoutuvat syvälle toisiinsa, meidän tulisi kohdelle heitä oikein, kanssa ihmisinä, Jumalan luomina. Paljon parjattu kansanedustaja Teuvo Hakkarainen ansaitsee julkisen kehun asiasta, josta enemmät pluspisteet ovat tainneet valua Pekka Haavistolle. Kehoitettuaan homoseksuaaleja muuttamaan Ahvenanmaalle (jossa Haaviston kannatus olikin suurempaa kuin mantereella), hän soitti ja pyysi anteeksi Haavistolta sekä kutsui Haaviston tutustumaan kotikyläänsä, yritykseensä ja kotiinsa. Hakkarainen sanoo olevansa nykyisin Haaviston ystävä, mutta äänestäneensä Sauli Niinistöä. Hakkarainen loi mielestäni mallin, joka kristittyjen tulisi nyt kaivaa esiin, rakkauden malli, "Haavisto on ystäväni, mutta äänestin arvojeni mukaan". Kiitos Teuvo!
Luulen niin, että kristittyjen tulisi nyt viimeistään perehtyä ja paneutua homoseksuaalisuuden myötä seurakuntaan tulleeseen haasteeseen paljon nykyistä syvällisemmin. Seurakunnista löytyy niitä, jotka mieluusti ottavat tämän osa-alueen pohdinnan työskentelyn alle, myös niitä joita tämä asia koskettaa omakohtaisesti, löytyy seurakunnista. Aslan ry:täkään ei kannata pelätä keskustelukumppanina, vaikka järjestöä on mustamaalattu oikein olen takaa jo tovin.
En pidä siitä, että kirkon ja seurakunnan työntekijät lausuvat joko tai kantoja, se on hyvin tuhoava tie. Tarkoitan sitä että se ei ole rakentavaa, että me tuomitsemme homoseksuaalisuuden ohella huomaamattamme ihmisen, joka ei koe voineensa valita tai vastaavasti asian hyväksyneet painostavat muita kaikin käytettävissä olevin keinoin, uhkaamalla, kiristämällä ja lahjomalla.
Olen itse viimeaikoina lisännyt syventymistäni asiaan, lukemalla sosiologian tutkimuksia nuorten maailmasta, jossa seksuaalinen identiteetti vahvistuu suuntaan tai toiseen, lukemalla homoseksuaalien kertomuksia, tutustunut ihmisiin jotka sanovat eheytyneensä ja niihin jotka eivät voi ymmärtää koko eheytymis-logiikkaa. Tähän asti, puolueettomasti, vastaan on tullut vilpittömiä ihmisiä joilla on traagisia kertomuksia matkasta homoseksuaalisuuteen tai siitä pois sekä niitä jotka ovat jääneet seurakunnan keskelle, elävät selibaatissa, elääkseen Sanan mukaisesti, koska muutosta ei ole tapahtunut.
Kaipaan kipeästi vuorovaikutusta, jossa vaikuttaa rakkauden henki, ymmärrystä, mutta myös oikeutta löytää rinnakkaiselolle nykyistä parempi malli, esimerkiksi Hakkaraisen malli, "olen ystäväsi, mutta ajattelen näin". Minä rakastan Jumalan Sanaa ja luomisjärjestystä, enkä voi hyväksyä sellaista elämänmuotoa normaalina, joka riitelee näitä vastaan, mutta rakastan myös lähimmäistä niin kuin itseäni ja kun katsomme ihmistä, pysähdymme rinnalle, kuuntelemme häntä ja hänen näkökulmaansa, me emme voi tuomita ettei meitä tuomittaisi.
Mutta huolissani olen silti. Miksi uutiset vyöryvät nyt jo seuraavaa aaltoa, moniavioisuutta, miksi avioliittolaki pitää muuttaa, miksi myös monet uudet asiat pyytävät jo lupaa tulla hyväksytyksi kulman takana? Olenko avaamassa tietä jollekin sellaiselle jota en voi hyväksyä, vai alkaako elokuva- ja viihdeteollisuus, media ja yleinen mielipide murtaa seuraavaksi tahtoani jossakin muussa kysymyksessä joka on ristiriidassa Jumalan Sanan kanssa?
Ehkä, mutta tässä homoseksuaalisuutta käsittelevässä kysymyksessäkin vastaukseni on sama. Tulen pitämään kiinni Jumalan Sanasta, mutta olen valmis etsimään tapoja ihmisen kunnioittamiseen ja rakastamiseen sekä rinnakkaiselon löytymiseksi.
Ismo Valkoniemi
Homoseksuaaleista on tullut näkyvä ja erityisen kuuluva osa yhteiskuntaamme, halusimme sitä tai emme. Tämän edellisen lauseen avaaminen vaatisi sosiologian tutkimusta tai muuta perusteellista analyysiä siitä, ketkä muut kuin homoseksuaalit ja millä motiiveilla ovat halunneet nostaa heidän äänensä näin suureksi, suhteessa heidän määräänsä. Eräs osin tutkimaton selite tuntuisi liittyvän laajempaan tarpeeseen länsimaissa murtaa vanha patriarkkaalinen kristillisyys sekä ylipäänsä murtaa kristillisyyden valta sanella oikean ja väärän kysymystä. Oli asia niin tai näin, voimakas flow-noste ovat tehneet jo tehtävänsä. He ovat täällä, tervetuloa!
Koska kyse on ihmisistä, joista suurella osalla homoseksuaalisuus ei ole tietoisesti valittu toimintatapa ja koska seksuaalisuus ja tunteet kietoutuvat syvälle toisiinsa, meidän tulisi kohdelle heitä oikein, kanssa ihmisinä, Jumalan luomina. Paljon parjattu kansanedustaja Teuvo Hakkarainen ansaitsee julkisen kehun asiasta, josta enemmät pluspisteet ovat tainneet valua Pekka Haavistolle. Kehoitettuaan homoseksuaaleja muuttamaan Ahvenanmaalle (jossa Haaviston kannatus olikin suurempaa kuin mantereella), hän soitti ja pyysi anteeksi Haavistolta sekä kutsui Haaviston tutustumaan kotikyläänsä, yritykseensä ja kotiinsa. Hakkarainen sanoo olevansa nykyisin Haaviston ystävä, mutta äänestäneensä Sauli Niinistöä. Hakkarainen loi mielestäni mallin, joka kristittyjen tulisi nyt kaivaa esiin, rakkauden malli, "Haavisto on ystäväni, mutta äänestin arvojeni mukaan". Kiitos Teuvo!
Luulen niin, että kristittyjen tulisi nyt viimeistään perehtyä ja paneutua homoseksuaalisuuden myötä seurakuntaan tulleeseen haasteeseen paljon nykyistä syvällisemmin. Seurakunnista löytyy niitä, jotka mieluusti ottavat tämän osa-alueen pohdinnan työskentelyn alle, myös niitä joita tämä asia koskettaa omakohtaisesti, löytyy seurakunnista. Aslan ry:täkään ei kannata pelätä keskustelukumppanina, vaikka järjestöä on mustamaalattu oikein olen takaa jo tovin.
En pidä siitä, että kirkon ja seurakunnan työntekijät lausuvat joko tai kantoja, se on hyvin tuhoava tie. Tarkoitan sitä että se ei ole rakentavaa, että me tuomitsemme homoseksuaalisuuden ohella huomaamattamme ihmisen, joka ei koe voineensa valita tai vastaavasti asian hyväksyneet painostavat muita kaikin käytettävissä olevin keinoin, uhkaamalla, kiristämällä ja lahjomalla.
Olen itse viimeaikoina lisännyt syventymistäni asiaan, lukemalla sosiologian tutkimuksia nuorten maailmasta, jossa seksuaalinen identiteetti vahvistuu suuntaan tai toiseen, lukemalla homoseksuaalien kertomuksia, tutustunut ihmisiin jotka sanovat eheytyneensä ja niihin jotka eivät voi ymmärtää koko eheytymis-logiikkaa. Tähän asti, puolueettomasti, vastaan on tullut vilpittömiä ihmisiä joilla on traagisia kertomuksia matkasta homoseksuaalisuuteen tai siitä pois sekä niitä jotka ovat jääneet seurakunnan keskelle, elävät selibaatissa, elääkseen Sanan mukaisesti, koska muutosta ei ole tapahtunut.
Kaipaan kipeästi vuorovaikutusta, jossa vaikuttaa rakkauden henki, ymmärrystä, mutta myös oikeutta löytää rinnakkaiselolle nykyistä parempi malli, esimerkiksi Hakkaraisen malli, "olen ystäväsi, mutta ajattelen näin". Minä rakastan Jumalan Sanaa ja luomisjärjestystä, enkä voi hyväksyä sellaista elämänmuotoa normaalina, joka riitelee näitä vastaan, mutta rakastan myös lähimmäistä niin kuin itseäni ja kun katsomme ihmistä, pysähdymme rinnalle, kuuntelemme häntä ja hänen näkökulmaansa, me emme voi tuomita ettei meitä tuomittaisi.
Mutta huolissani olen silti. Miksi uutiset vyöryvät nyt jo seuraavaa aaltoa, moniavioisuutta, miksi avioliittolaki pitää muuttaa, miksi myös monet uudet asiat pyytävät jo lupaa tulla hyväksytyksi kulman takana? Olenko avaamassa tietä jollekin sellaiselle jota en voi hyväksyä, vai alkaako elokuva- ja viihdeteollisuus, media ja yleinen mielipide murtaa seuraavaksi tahtoani jossakin muussa kysymyksessä joka on ristiriidassa Jumalan Sanan kanssa?
Ehkä, mutta tässä homoseksuaalisuutta käsittelevässä kysymyksessäkin vastaukseni on sama. Tulen pitämään kiinni Jumalan Sanasta, mutta olen valmis etsimään tapoja ihmisen kunnioittamiseen ja rakastamiseen sekä rinnakkaiselon löytymiseksi.
Ismo Valkoniemi
2.2.2012
ARMON VUOSI 2033
Herättyäni luen tilastot herätys-nettiportaalista, jonka takana ovat vapaiden ja entisten kirkollisten piirien herätyskristilliset liikkeet sekä 276 muuta kristillistä ryhmittymää, jotka ovat vuosikymmenten aikana syntyneet kirkon jäänteisiin. Helluntailaiset ovat järjestäytyneet kokonaan omaksi kirkkokunnaksi, joten heidän tilastoimisensa on helppoa. Heitä on vähän yli 100.000 ja muiden määräksi arvioidaan noin 500.000.
Katolisessa kirkossa jäseniä on miltei 100.000, Suomenkielisessä ortodoksikirkossa 120.000 ja venäjänkielisessä 150.000.
Tarkastan ev.lut kirkon jäsenmäärän, joka näyttäisi olevan melko tarkasti 1.600.000 jäsentä. Prosentuaalisesti suurissa kaupungeissa sekä Uudellamaalla on kirkon jäsenmäärät ovat muuta maata pienemmät, vastaavasti juuri herätyskristilliset piirit ovat levittäytyneet Uudellemaalle ja suuriin kaupunkeihin.
Sukupuolineutraaliavioliittolaki on hyväksytty vuosia sitten ja luterilainen kirkko suorittaa avioliittoon vihkimyksiä lain mukaisesti, mutta käytännössä samaa sukupuolta olevien avioliittoja hyvin vähän, koska kirkkoinstituutio on menettänyt merkityksensä ja avioliitot solmitaan pääosin maistraatissa.
Korkeimmassa oikeudessa on ollut jo 2 vuotta käsittelemättä helluntaikirkon ja katolisen kirkon valitus vihkioikeuden menettämisestä tilanteessa, jossa maistraatin myöntämällä valtuutuksella oleva pastori on kieltäytynyt toistamiseen vihkimästä homoparia sekä takataskussa suunnitelma irroittautua yhteiskunnallisesta avioliittovelvoitteesta ja korvata se Jumalan siunauksella. Korkein hallinto-oikeus odottaa Euroopan Unionin ihmisoikeustuomioistuimen lausuntoa, joka on viivästynyt katolisten Etelä-Euroopan maiden voimakkaaseen vastarintaan.
Venäjä on painostanut Suomen säätämään tukun erillislakeja, syystä että Suomen suurin vähemmistö pitää sisällään 500.000 venäjänkielistä. Yksi näistä erillilaeista vapauttaa venäjänkielisen ortodoksisen kirkon Suomalaisen lainsäädännön vihkikysymyksistä.
--------------
Tässä olikin paljon optimismia ja ehkä jonkun mielstä myös pessimismiä. Ensimmäinen optimismi liittyi siihen, että minä olen 2033 hengissä, Kristillis-eskatologisessa mielessä toinen liittyy otsikon armonaika-väitteeseen, kolmas siihen että EU on edelleen olemassa ja neljäs siihen että venäjä on tyytynyt muutamiin lakeihin.
Katolisessa kirkossa jäseniä on miltei 100.000, Suomenkielisessä ortodoksikirkossa 120.000 ja venäjänkielisessä 150.000.
Tarkastan ev.lut kirkon jäsenmäärän, joka näyttäisi olevan melko tarkasti 1.600.000 jäsentä. Prosentuaalisesti suurissa kaupungeissa sekä Uudellamaalla on kirkon jäsenmäärät ovat muuta maata pienemmät, vastaavasti juuri herätyskristilliset piirit ovat levittäytyneet Uudellemaalle ja suuriin kaupunkeihin.
Sukupuolineutraaliavioliittolaki on hyväksytty vuosia sitten ja luterilainen kirkko suorittaa avioliittoon vihkimyksiä lain mukaisesti, mutta käytännössä samaa sukupuolta olevien avioliittoja hyvin vähän, koska kirkkoinstituutio on menettänyt merkityksensä ja avioliitot solmitaan pääosin maistraatissa.
Korkeimmassa oikeudessa on ollut jo 2 vuotta käsittelemättä helluntaikirkon ja katolisen kirkon valitus vihkioikeuden menettämisestä tilanteessa, jossa maistraatin myöntämällä valtuutuksella oleva pastori on kieltäytynyt toistamiseen vihkimästä homoparia sekä takataskussa suunnitelma irroittautua yhteiskunnallisesta avioliittovelvoitteesta ja korvata se Jumalan siunauksella. Korkein hallinto-oikeus odottaa Euroopan Unionin ihmisoikeustuomioistuimen lausuntoa, joka on viivästynyt katolisten Etelä-Euroopan maiden voimakkaaseen vastarintaan.
Venäjä on painostanut Suomen säätämään tukun erillislakeja, syystä että Suomen suurin vähemmistö pitää sisällään 500.000 venäjänkielistä. Yksi näistä erillilaeista vapauttaa venäjänkielisen ortodoksisen kirkon Suomalaisen lainsäädännön vihkikysymyksistä.
--------------
Tässä olikin paljon optimismia ja ehkä jonkun mielstä myös pessimismiä. Ensimmäinen optimismi liittyi siihen, että minä olen 2033 hengissä, Kristillis-eskatologisessa mielessä toinen liittyy otsikon armonaika-väitteeseen, kolmas siihen että EU on edelleen olemassa ja neljäs siihen että venäjä on tyytynyt muutamiin lakeihin.
31.1.2012
LEHDISTÖN MOTIIVIT VAALEISSA
Jouduin sensuurin kohteeksi kotimaa24-sivujen blogissani, varmaan ihan aiheesta. Yritin käsitellä vahvasti satiirilla sävytettynä tuntemuksiani uutisesta, jossa ministerin avustaja oli ajanut ministerin seläntakana lakiehdotusta, joka mahdollistaisi miesten synnyttämisen. Ehkä vahvin heittoni oli ajatus, jossa voisin entisenä miehenä olla joskus miss Suomi ja synnyttää Rauhan maailmaan (tai hirmumyrsky Katriinan). Varmasti hyvä maku oli koetuksella, sen myönnän. Siinä mielessä ei haittaa vaikka blogini alle kahdessa minuutissa sensuroitiinkin.
Ymmärrän hyvin, että nämä asiat kuuluvat marginaaliin, mutta sittenkin ne hallitsevat mediaa miltei päivittäin. Miten me tavalliset ihmiset voimme käsitellä asiaa. Onko niistä lupa kirjoittaa, vai ovatko ne pyhiä tabuja, joihin ei ole lupa kajota? Eikö lakimuutokset edellytä aina kansalaiskeskustelua sekä valitsemiemme edustajien käyttämistä lainsäädäntötyössä siten kuin eduskunnan tehtäväksi on säädetty? Ei kai asioita missään tapauksessa voi viedä eteenpäin niin kuin nyt oli vaarassa käydä, piilossa ministeriltäkin?
Olen myös ehdokkaiden pätevyyksiä arvioitaessa joutunut kysymään itseltäni, mitkä ovat ne pätevyysseikat, joiden vuoksi Pekka Haavisto on monen toimittajan suosikki valtalehdistössä. Onko sittenkin pääasiallisesti juuri seksuaalinen suuntautuminen se seikka, joka Haavistoa kaikkein eniten pätevöittää tietyn kansanosan ja monen mediavaikuttajan silmissä? Vai olisiko lehdistö niin ovela, että se näkee Haavistossa ja hänen puolisossaan kohteen, jonka avulla lehdistö tulee tekemään valtaisat rahasummat seuraavan kuusivuotiskauden aikana? Mikä olisikaan herkullisempi kohde, kuin hänen puolisonsa Antonio Flores, joka jo nyt alkaa hermostumaan lehdistön edessä. Käsittääkseni hän on jo väistellyt lehdistöä ja poistunut nyt Eurooppaan kuumimman kampanjavaiheen tieltä.
Sauli Niinistö ja Jenni Haukio ovat lehdistön näkökulmasta värittömiä. Heidän kustannuksellaan rahaa ei tulla tekemään. Niinistön presidenttikausi tulisi sujumaan varsin säädyllisesti ja yksityiselämää raotettaisiin varovasti. Kohujuttuja, rattijuopumusta tai kampaajan arkea asiakkaineen ei olisi tarjolla.
Suuret tunteet ovat nyt pelissä. Juttuja sensuroidaan, ylilyöntejä tulee, mutta tämä blogi on ihan rehellistä pohdintaa ilman pilkkaamisen tavoitetta. Pidettiin siitä tai ei.
Ismo Valkoniemi
Ymmärrän hyvin, että nämä asiat kuuluvat marginaaliin, mutta sittenkin ne hallitsevat mediaa miltei päivittäin. Miten me tavalliset ihmiset voimme käsitellä asiaa. Onko niistä lupa kirjoittaa, vai ovatko ne pyhiä tabuja, joihin ei ole lupa kajota? Eikö lakimuutokset edellytä aina kansalaiskeskustelua sekä valitsemiemme edustajien käyttämistä lainsäädäntötyössä siten kuin eduskunnan tehtäväksi on säädetty? Ei kai asioita missään tapauksessa voi viedä eteenpäin niin kuin nyt oli vaarassa käydä, piilossa ministeriltäkin?
Olen myös ehdokkaiden pätevyyksiä arvioitaessa joutunut kysymään itseltäni, mitkä ovat ne pätevyysseikat, joiden vuoksi Pekka Haavisto on monen toimittajan suosikki valtalehdistössä. Onko sittenkin pääasiallisesti juuri seksuaalinen suuntautuminen se seikka, joka Haavistoa kaikkein eniten pätevöittää tietyn kansanosan ja monen mediavaikuttajan silmissä? Vai olisiko lehdistö niin ovela, että se näkee Haavistossa ja hänen puolisossaan kohteen, jonka avulla lehdistö tulee tekemään valtaisat rahasummat seuraavan kuusivuotiskauden aikana? Mikä olisikaan herkullisempi kohde, kuin hänen puolisonsa Antonio Flores, joka jo nyt alkaa hermostumaan lehdistön edessä. Käsittääkseni hän on jo väistellyt lehdistöä ja poistunut nyt Eurooppaan kuumimman kampanjavaiheen tieltä.
Sauli Niinistö ja Jenni Haukio ovat lehdistön näkökulmasta värittömiä. Heidän kustannuksellaan rahaa ei tulla tekemään. Niinistön presidenttikausi tulisi sujumaan varsin säädyllisesti ja yksityiselämää raotettaisiin varovasti. Kohujuttuja, rattijuopumusta tai kampaajan arkea asiakkaineen ei olisi tarjolla.
Suuret tunteet ovat nyt pelissä. Juttuja sensuroidaan, ylilyöntejä tulee, mutta tämä blogi on ihan rehellistä pohdintaa ilman pilkkaamisen tavoitetta. Pidettiin siitä tai ei.
Ismo Valkoniemi
29.1.2012
ETÄINEN LÄHIMMÄISYYS
Valtakunnallisen lähimmäis- ja avustustyön vastuuhenkilöinä, tunnemme Päivin kanssa usein piston sydämessämme. Aikamme ei riitä kaikkeen, eikä kaikille. Teemme sydämestämme lähimmäistyötä, mutta olemme joutuneet tietoisesti valitsemaan mihin aikamme käytämme. Meillä on vain rajallinen aika parasta työkykyä ja henkisiä voimavaroja. Kirjoitan tätä sinulle, jolla on samanlaisia tuntemuksia omassa elämässäsi ja aivan erityisesti sinulle, jolla on odotuksia meidän suuntaamme.
Päivi kasvoi ympäristössä, joka oli sosiaalinen, mutta alkoholin ja syvän syrjäytymisen värittämä. Aikuistuessa hän sai valita ja etsivä löytää. Oma polkuni kulki tien, jossa en ikipäivänä luullut tarvitsevani Jumalaa, mutta toisin kävi. Päivi, enkä liioin minäkään voi pakottaa ketään elämään löytämämme uskon ehdoilla, mutta niin paljon maailma olemme nähneet että myöskään me emme ole valmiita tekemään enää kompromissia vanhan ja uuden välillä.
Tiedämme että avioliittomme pelastui yhteisen uskon myötä, sen myötä suhde lapsiimme on syventynyt ja iloitsemme jos lasten lapsistakin. Oma nousuni jättiveloista talouden tasapainoon ja Jumalan rikkauksien maailman löytämiseen on tehnyt minusta kylläisen ja Päivistä syvästi kiitollisen kulkijan.
Tiedän että Hämeenlinnan seudulle jäi monia sukulaisia ja ystäviä, jotka kokevat tulleensa hylätyksi. Suurehkoksi paisuneen Samaria-groupin ja sosiaalisen yrityksen Oy Noark Ab:n johtaminen, ajan etsiminen lasten tapaamiseen, lastenlapsen hoitamiseen, opiskeluun, vapaapäiviin - jotka nekin ovat tärkeitä -, seurakuntaelämään sekä muihin tärkeisiin yhteyksiin, kuten äitini tapaamiseen, vievät ajastamme kaiken.
Arvovalintamme, asuinpaikkamme, työmme ja perheemme kasvaminen ovat asioita, jotka ovat muuttaneet elinpiiriämme. Jokainen matkan varrella kohdattu ystävä, sukulainen ja lähimmäinen ovat piirtyneet "sydänfilmille". Me emme ole hylänneet ketään, mutta pieninä ihmisinä meistä ei ole kantamaan kaikkia. Sen tehtävän me olemme jättäneet Kaikkivaltiaalle Jumalalle, jonka syliin kannamme niitä joita emme ehdi tavata.
Ismo Valkoniemi
Päivi kasvoi ympäristössä, joka oli sosiaalinen, mutta alkoholin ja syvän syrjäytymisen värittämä. Aikuistuessa hän sai valita ja etsivä löytää. Oma polkuni kulki tien, jossa en ikipäivänä luullut tarvitsevani Jumalaa, mutta toisin kävi. Päivi, enkä liioin minäkään voi pakottaa ketään elämään löytämämme uskon ehdoilla, mutta niin paljon maailma olemme nähneet että myöskään me emme ole valmiita tekemään enää kompromissia vanhan ja uuden välillä.
Tiedämme että avioliittomme pelastui yhteisen uskon myötä, sen myötä suhde lapsiimme on syventynyt ja iloitsemme jos lasten lapsistakin. Oma nousuni jättiveloista talouden tasapainoon ja Jumalan rikkauksien maailman löytämiseen on tehnyt minusta kylläisen ja Päivistä syvästi kiitollisen kulkijan.
Tiedän että Hämeenlinnan seudulle jäi monia sukulaisia ja ystäviä, jotka kokevat tulleensa hylätyksi. Suurehkoksi paisuneen Samaria-groupin ja sosiaalisen yrityksen Oy Noark Ab:n johtaminen, ajan etsiminen lasten tapaamiseen, lastenlapsen hoitamiseen, opiskeluun, vapaapäiviin - jotka nekin ovat tärkeitä -, seurakuntaelämään sekä muihin tärkeisiin yhteyksiin, kuten äitini tapaamiseen, vievät ajastamme kaiken.
Arvovalintamme, asuinpaikkamme, työmme ja perheemme kasvaminen ovat asioita, jotka ovat muuttaneet elinpiiriämme. Jokainen matkan varrella kohdattu ystävä, sukulainen ja lähimmäinen ovat piirtyneet "sydänfilmille". Me emme ole hylänneet ketään, mutta pieninä ihmisinä meistä ei ole kantamaan kaikkia. Sen tehtävän me olemme jättäneet Kaikkivaltiaalle Jumalalle, jonka syliin kannamme niitä joita emme ehdi tavata.
Ismo Valkoniemi
23.1.2012
NAISET SYRJÄÄN MÄNTYNIEMESTÄ?
Kaikkien aikojen naisten syrjintä tapahtui presidentin vaalien ensimmäisellä kierroksella. Seuraavien kahden viikon aikana nähdään, käykö näin myös toisella kierroksella. Syypää tähän naisten sivuuttamiseen ovat naiset itse.
Haaviston joukkojen "antijytkyksi" nimeämä vaaliyllätys on pitkälti naisten aikaansaannosta. Haaviston kampanjan takana oli naisten joukko, iltapäivälehdet haastattelivat lukuisia naisia, jotka kertoivat ihastuneensa Haavistoon, monet vaaliasiantuntijat sanovat naisten menneen Haaviston taakse ja osa puhui myös Haloslaisista äänistä, joita Haaviston kamppanjaan mahdollisesti valui.
Eduskuntavaalien jytky johtui siitä, että nukkuvat miehet lähtivät liikkeelle, Haaviston antijytky taas naisten antamasta tuesta. Erikoisen asiasta tekee se, että mikäli naiset saavat haluamansa, naissukupuoli poistuu presidentinlinnasta kokonaan.
Minä sen sijaan tarvitsen naista, pitkän ja hyvän avioelämän lisäksi myös työelämässä. Kyse ei ole vain seksuaalisesta suuntautumisesta, vaan erilaisuudesta ja erilaisista kokemuksista. Yli 30 vuotta esimiestehtävissä ovat tehneet minusta vakaumuksellisen siinä, että paras työyhteisö on sellainen, jossa on vastuutehtävissä molempia sukupuolia olevia henkilöitä. Tarvitsen niitä, joilla on kokemusta äitiydestä, kasvatustehtävästä ja vaikkapa vaikeita vaiheita eläneistä murrosikäisistä nuorista. Olen oppinut arvostamaan tunneälyä, herkkyyttä ja empatiaa, oman rationaalisuuteni rinnalla.
Siksi oma äänestyskäyttäytymiseni toisella kierroksella on helppoa. Minä haluan että Suomen ykkösnainen tuntee Suomalaisen naisen sielunelämän ja tarvittaessa osaa kääntää Herra Presidentin päätä katsomaan niitä tarpeita, joita naiseuden kautta esille nousee.
Ismo Valkoniemi
Haaviston joukkojen "antijytkyksi" nimeämä vaaliyllätys on pitkälti naisten aikaansaannosta. Haaviston kampanjan takana oli naisten joukko, iltapäivälehdet haastattelivat lukuisia naisia, jotka kertoivat ihastuneensa Haavistoon, monet vaaliasiantuntijat sanovat naisten menneen Haaviston taakse ja osa puhui myös Haloslaisista äänistä, joita Haaviston kamppanjaan mahdollisesti valui.
Eduskuntavaalien jytky johtui siitä, että nukkuvat miehet lähtivät liikkeelle, Haaviston antijytky taas naisten antamasta tuesta. Erikoisen asiasta tekee se, että mikäli naiset saavat haluamansa, naissukupuoli poistuu presidentinlinnasta kokonaan.
Minä sen sijaan tarvitsen naista, pitkän ja hyvän avioelämän lisäksi myös työelämässä. Kyse ei ole vain seksuaalisesta suuntautumisesta, vaan erilaisuudesta ja erilaisista kokemuksista. Yli 30 vuotta esimiestehtävissä ovat tehneet minusta vakaumuksellisen siinä, että paras työyhteisö on sellainen, jossa on vastuutehtävissä molempia sukupuolia olevia henkilöitä. Tarvitsen niitä, joilla on kokemusta äitiydestä, kasvatustehtävästä ja vaikkapa vaikeita vaiheita eläneistä murrosikäisistä nuorista. Olen oppinut arvostamaan tunneälyä, herkkyyttä ja empatiaa, oman rationaalisuuteni rinnalla.
Siksi oma äänestyskäyttäytymiseni toisella kierroksella on helppoa. Minä haluan että Suomen ykkösnainen tuntee Suomalaisen naisen sielunelämän ja tarvittaessa osaa kääntää Herra Presidentin päätä katsomaan niitä tarpeita, joita naiseuden kautta esille nousee.
Ismo Valkoniemi
15.1.2012
SEISO SUORANA - ÄLÄ HÄMMENNY
Meillä on tänään monenlaisia uskovia joukossamme. Jotkut uskovat Euroopan Unioniin, toiset rahaliittoon, kolmannet mammonan ja rahan kykyyn ratkaista ongelmamme. Itse kuulun siihen joukkoon, joka uskoo raamatun ikiaikojen Jumalaan, jonka opetuksen ja arvojen varaan jopa kansakunnat voivat rakentaa elämänsä.
Tästä vuodesta tulee hyvin haastava meille kaikille. On täysin mahdollista, että tulemme näkemään Euroopan, joka joutuu polvilleen talouskysymysten vuoksi. Syy tähän on ahneus ja ylpeys. Eurooppa joka on nauranut rasvassa olevilla suupielillään Amerikan Yhdysvalloille, Kiinalle ja Venäjälle on sairastunut mitä pahimpaan itsekkyyteen asukkaitaan myöden. Kiinasta eilen palannut nuorin poikani kertoi, että nykykiinassakin vanhempia ihmisiä sanotaan sediksi ja tädeiksi ja seurustelevat nuoret asuvat erillään avioliittoon asti. Kiinassa Länsimaita pidetään rappion kehtoina. Amerikassa aidosti uskovien määrä on kuitenkin edelleen korkea, noin 30%. Amerikkalaisissa elokuvissa esille tulevat Jumalan siunauksen toivotukset on jätetty kääntämättä suomen tekstityksissä vuosikymmenet. Venäjän kehitystä moralisoimme jatkuvasti, mutta suljemme silmämme omasta rappiokulttuurista.
Presidentinvaalien pääteema näyttää edelleen olevan suvaitsevaisuus ja homoseksuaalikysymykset, kun kärjen olisi pitänyt olla maassamme vellovassa pahoinvoinnissa, joka on kaikilla mittareilla mitaten ennätyslukemissa. Masennuslääkkeiden syönti on tosi saatu laskuun, kiitos uuden tyyppisten lääkkeiden, joita ei luokitella masennuslääkkeiksi. Kahdeksannen perhemurhan jälkeen ministerin kanta on "lisää rahaa ja ammattilaisia". Minun kantani on että emme pysty hoitamaan asiaa rahalla. Tarvitaan hengellinen ja henkinen herääminen, jossa ihmiset katuvat pahoja tekojaan sekä auttajien joukko joilla on rakkautta autettavia kohtaan. Henkinen pahoinvointi on ennätyslukemissa, perhesurmat ovat vain jäävuoren huippu.
YLEn suuressa vaalitentissä 300 lukiolaista äänesti Vasemmistoliiton Arhinmäen ja Vihreiden Pekka Haaviston kaikissa puheosuuksissa parhaaksi. Kristillisten Sari Essayan he äänestivät lähes nollamarginaaliin. Sama ilmiö näkyy kirkkoherran vaaleissa, piispanvaaleissa ja kaikessa käytävässä keskustelussa. Raamatuun uskova, perinteisiä arvoja kunnoittava ehdokas ei menesty. Nyt ihmiset sanelevat minkälaisen kirkon he haluavat. Aiemmin Jumalan Sana on määritellyt linjan. Kyse onkin kohta ihmisten kirkoista, joissa Jumalalla ei ole tilaa.
Eurooppa on rappiolla. Kaikki on sallittua, vanhempia ei kunnioiteta, mikään ei ole sopimatonta, 1.250.000 aborttia vuodessa eivät huoleta, mutta jos sen kirjoittaa tai sanoo ääneen, heti kulmat kohoavat paheksuvasti. Kreikassa paljastuneet rahan väärinkäytökset ovat uskomattomia. Jonkun kylän asukkaista puolet saavat rahaa näkövamman vuoksi, vaikka todellinen prosentti olisi 1,5 tai kuolleet henkilöt ovat saaneet vuosia työttmöyyskorvausta, jonka ovat nostaneet sukulaiset. Tätä samaa tapahtuu muuallakin.
Jumalanvaltakunta on sinapinsiemen kaltainen, pienin kaikista siemenistä, mutta siitä tulee suuri puu, se on tullut lähelle meitä, se on meissä. Siinä joitakin Jeesuksen sanoja valtakunnasta, jotka kuvaavat sisintämme suhteessa Jumalanvaltakuntaan. Se on aluksi pieni, horjuvan uskon kaltainen, mutta siitä voi tulla suuri puu, valtakunta jonka suojaavat ja turvalliset muurit näemme ympärillämme.
Tänään, tammikuussa 2012, haluan osaltani seistä entistä suorempana, entistä määrätietoisempana, sen uskon varassa joka on turvannut elämäni 1990 lamavuosista näihin päiviin ja tehnyt siitä rikkaan ja upean elää! Jos välillä olinkin hämmentynyt ja pohdin olenko laittanut turvani oikeaan lähteeseen, teen sen nyt vapautuneesti ja hymyillen. Tämän kaaoksen, tämän hulluudeksi käyvän ihmisten viisauden keskellä on helppo uskoa ikiaikojen Jumalaan, jonka järjestystä odotellessa säälin niitä jotka Häntä eivät tunne.
Ismo Valkoniemi
Tästä vuodesta tulee hyvin haastava meille kaikille. On täysin mahdollista, että tulemme näkemään Euroopan, joka joutuu polvilleen talouskysymysten vuoksi. Syy tähän on ahneus ja ylpeys. Eurooppa joka on nauranut rasvassa olevilla suupielillään Amerikan Yhdysvalloille, Kiinalle ja Venäjälle on sairastunut mitä pahimpaan itsekkyyteen asukkaitaan myöden. Kiinasta eilen palannut nuorin poikani kertoi, että nykykiinassakin vanhempia ihmisiä sanotaan sediksi ja tädeiksi ja seurustelevat nuoret asuvat erillään avioliittoon asti. Kiinassa Länsimaita pidetään rappion kehtoina. Amerikassa aidosti uskovien määrä on kuitenkin edelleen korkea, noin 30%. Amerikkalaisissa elokuvissa esille tulevat Jumalan siunauksen toivotukset on jätetty kääntämättä suomen tekstityksissä vuosikymmenet. Venäjän kehitystä moralisoimme jatkuvasti, mutta suljemme silmämme omasta rappiokulttuurista.
Presidentinvaalien pääteema näyttää edelleen olevan suvaitsevaisuus ja homoseksuaalikysymykset, kun kärjen olisi pitänyt olla maassamme vellovassa pahoinvoinnissa, joka on kaikilla mittareilla mitaten ennätyslukemissa. Masennuslääkkeiden syönti on tosi saatu laskuun, kiitos uuden tyyppisten lääkkeiden, joita ei luokitella masennuslääkkeiksi. Kahdeksannen perhemurhan jälkeen ministerin kanta on "lisää rahaa ja ammattilaisia". Minun kantani on että emme pysty hoitamaan asiaa rahalla. Tarvitaan hengellinen ja henkinen herääminen, jossa ihmiset katuvat pahoja tekojaan sekä auttajien joukko joilla on rakkautta autettavia kohtaan. Henkinen pahoinvointi on ennätyslukemissa, perhesurmat ovat vain jäävuoren huippu.
YLEn suuressa vaalitentissä 300 lukiolaista äänesti Vasemmistoliiton Arhinmäen ja Vihreiden Pekka Haaviston kaikissa puheosuuksissa parhaaksi. Kristillisten Sari Essayan he äänestivät lähes nollamarginaaliin. Sama ilmiö näkyy kirkkoherran vaaleissa, piispanvaaleissa ja kaikessa käytävässä keskustelussa. Raamatuun uskova, perinteisiä arvoja kunnoittava ehdokas ei menesty. Nyt ihmiset sanelevat minkälaisen kirkon he haluavat. Aiemmin Jumalan Sana on määritellyt linjan. Kyse onkin kohta ihmisten kirkoista, joissa Jumalalla ei ole tilaa.
Eurooppa on rappiolla. Kaikki on sallittua, vanhempia ei kunnioiteta, mikään ei ole sopimatonta, 1.250.000 aborttia vuodessa eivät huoleta, mutta jos sen kirjoittaa tai sanoo ääneen, heti kulmat kohoavat paheksuvasti. Kreikassa paljastuneet rahan väärinkäytökset ovat uskomattomia. Jonkun kylän asukkaista puolet saavat rahaa näkövamman vuoksi, vaikka todellinen prosentti olisi 1,5 tai kuolleet henkilöt ovat saaneet vuosia työttmöyyskorvausta, jonka ovat nostaneet sukulaiset. Tätä samaa tapahtuu muuallakin.
Jumalanvaltakunta on sinapinsiemen kaltainen, pienin kaikista siemenistä, mutta siitä tulee suuri puu, se on tullut lähelle meitä, se on meissä. Siinä joitakin Jeesuksen sanoja valtakunnasta, jotka kuvaavat sisintämme suhteessa Jumalanvaltakuntaan. Se on aluksi pieni, horjuvan uskon kaltainen, mutta siitä voi tulla suuri puu, valtakunta jonka suojaavat ja turvalliset muurit näemme ympärillämme.
Tänään, tammikuussa 2012, haluan osaltani seistä entistä suorempana, entistä määrätietoisempana, sen uskon varassa joka on turvannut elämäni 1990 lamavuosista näihin päiviin ja tehnyt siitä rikkaan ja upean elää! Jos välillä olinkin hämmentynyt ja pohdin olenko laittanut turvani oikeaan lähteeseen, teen sen nyt vapautuneesti ja hymyillen. Tämän kaaoksen, tämän hulluudeksi käyvän ihmisten viisauden keskellä on helppo uskoa ikiaikojen Jumalaan, jonka järjestystä odotellessa säälin niitä jotka Häntä eivät tunne.
Ismo Valkoniemi
23.12.2011
JOULUA JA KANSALAISAKTIIVISUUTTA
Näin joulun aaton aattona, huomaan olleeni hyvin passiivinen valtaosan vuodesta. Olen kirjoittanut aiemmin blogia tiiviimmin, ottanut kantaa, puolustanut uskoani, kirjoittanut velka-asioista ja kaikkean sen kaltaista.
Vuosi oli kristillisen päihdetyön rintamalla vaikea. Hoitokodimme tuhopoltto ja monet yllättävät takaiskut laittoivat miehen lukkoon. Aloin suorittamaan hartiat kyyryssä ja käperryin toimistooni.
Nyt joulu näyttäytyy jo levollisena. Kaikki tuo on kuin pahauni menneisyydessä. Hoitokoti on korjattu, tuomiot on jaettu ja me haluamme vieläpä jakaa armoakin tehneelle.Kipeä mies, joka myös tarvitsisi apua, mutta ei meidän puutaloissamme. Joulun rauha hiipii sydämeen ja samalla vanha kansalaisaktivisti alkaa heräilemään henkiin.
Vastustin kyllä EU:ta, olinhan Hämeen vaalipiirin kampanjapäällikkö. Varoittelin globaalin talouden vaaroista ja siitä kuinka dollarit ja jenit taistelevat Euron kanssa. Puhuin kauppakamarilla siitä, kuinka haavoittuva järjestelmä voi olla. Monet pankkimiehet ja muu Hämeenlinnan sivistyneistö, kuuntelivat asiallisesti. Tilaisuuden jälkeen he sanoivat, että esitin perusteluni hyvin, mutta siitä huolimatta lähes kaikki aikovat äänestää KYLLÄ. Jossakin toisessa vaalipaneelissa tunteikas nainen peittosi argumenttini 1 - 0, kun hän puhui ihanista Espanjalaisista Feta-tomaateista ja minä jostakin synkistä talousnäkymistä.
Tänään tietysti nuo ajatukseni ovat toteutuneet. Pitkälti olin ammentanut oppini Hilkka Pietiläisen kirjasta ja nähnyt asiat samoin. Siitä huolimatta syntyy tiivis Euroopan talousunioni, joka varmasti tulee olemaan aikanaan vahva. Tästäkin huolimatta en haluaisi Suomen kuuluvan tähän joukkoon. Perustelut olisivat liian pitkiä tähän blogiin.
Muutakin kansalaisaktiivisuutta on ollut. Vanhana suurvelallisena ja grynderinä olen puolustanut velkojien asemaa ja puhunut heidän huonosta kohtelustaan. 2008 kirjoittamani kirja Mammonan maailmasta Kuninkaan perilliseksi on taas huomattu. Saan lähes päivittäin postia kirjani teemoista, jotka ovat nyt erittäin ajankohtaisia.
Tästä innostuneena olen laatinut Oikeustieteen kandi Juha Matti Haartin kanssa kantelun Eduskunnan oikeusasiamiehelle, jonka julkaisen myös blokissani ja laadin tästä lehdistötiedotteenkin. Teen tämän edustamani Samaria-järjestön nimissä. Kantelu ei vahingoita Samariaa ja omaan täyden nimenkirjoitusoikeuden ja harkintaoikeuden kytkeä Samaria mukaan tähän puheeseen, sillä teen edelleen yksityishenkilöiden velkajärjestelyjä lähes päivittäin päätyöni ohessa. Lähinnä omien työntekijöidemme ja asiakkaidemme parissa. Ulkopuolisia tilauksia en kykene ottamaan vastaan.
Kantelu käsittelee koronkiskontaa, perintä ja yleiskuluja sekä mahdottomuutta vastustaa näitä nykyisen lainsäädännön pohjalta. Vastustaminen voi nimittäin tulla kalliiksi. Lopputulos voi olla että henkilö joutuu itse maksamaan kymmenien tuhansien eurojen oikeudenkäyntikulut. Vaikuttaa siltä, että Hovioikeudet eivät valvo riittävästi käräjäoikeuden päätöksiä näiltä osin ja tätä aion kysyä oikeuasasiamieheltä kantelussa.
Siis kansalaisaktiivisuutta myös joulun alla.
Toivotan kaikille oikein rauhallista ja siunattua joulunaikaa sekä entistä parempaa vuotta 2012!
Vuosi oli kristillisen päihdetyön rintamalla vaikea. Hoitokodimme tuhopoltto ja monet yllättävät takaiskut laittoivat miehen lukkoon. Aloin suorittamaan hartiat kyyryssä ja käperryin toimistooni.
Nyt joulu näyttäytyy jo levollisena. Kaikki tuo on kuin pahauni menneisyydessä. Hoitokoti on korjattu, tuomiot on jaettu ja me haluamme vieläpä jakaa armoakin tehneelle.Kipeä mies, joka myös tarvitsisi apua, mutta ei meidän puutaloissamme. Joulun rauha hiipii sydämeen ja samalla vanha kansalaisaktivisti alkaa heräilemään henkiin.
Vastustin kyllä EU:ta, olinhan Hämeen vaalipiirin kampanjapäällikkö. Varoittelin globaalin talouden vaaroista ja siitä kuinka dollarit ja jenit taistelevat Euron kanssa. Puhuin kauppakamarilla siitä, kuinka haavoittuva järjestelmä voi olla. Monet pankkimiehet ja muu Hämeenlinnan sivistyneistö, kuuntelivat asiallisesti. Tilaisuuden jälkeen he sanoivat, että esitin perusteluni hyvin, mutta siitä huolimatta lähes kaikki aikovat äänestää KYLLÄ. Jossakin toisessa vaalipaneelissa tunteikas nainen peittosi argumenttini 1 - 0, kun hän puhui ihanista Espanjalaisista Feta-tomaateista ja minä jostakin synkistä talousnäkymistä.
Tänään tietysti nuo ajatukseni ovat toteutuneet. Pitkälti olin ammentanut oppini Hilkka Pietiläisen kirjasta ja nähnyt asiat samoin. Siitä huolimatta syntyy tiivis Euroopan talousunioni, joka varmasti tulee olemaan aikanaan vahva. Tästäkin huolimatta en haluaisi Suomen kuuluvan tähän joukkoon. Perustelut olisivat liian pitkiä tähän blogiin.
Muutakin kansalaisaktiivisuutta on ollut. Vanhana suurvelallisena ja grynderinä olen puolustanut velkojien asemaa ja puhunut heidän huonosta kohtelustaan. 2008 kirjoittamani kirja Mammonan maailmasta Kuninkaan perilliseksi on taas huomattu. Saan lähes päivittäin postia kirjani teemoista, jotka ovat nyt erittäin ajankohtaisia.
Tästä innostuneena olen laatinut Oikeustieteen kandi Juha Matti Haartin kanssa kantelun Eduskunnan oikeusasiamiehelle, jonka julkaisen myös blokissani ja laadin tästä lehdistötiedotteenkin. Teen tämän edustamani Samaria-järjestön nimissä. Kantelu ei vahingoita Samariaa ja omaan täyden nimenkirjoitusoikeuden ja harkintaoikeuden kytkeä Samaria mukaan tähän puheeseen, sillä teen edelleen yksityishenkilöiden velkajärjestelyjä lähes päivittäin päätyöni ohessa. Lähinnä omien työntekijöidemme ja asiakkaidemme parissa. Ulkopuolisia tilauksia en kykene ottamaan vastaan.
Kantelu käsittelee koronkiskontaa, perintä ja yleiskuluja sekä mahdottomuutta vastustaa näitä nykyisen lainsäädännön pohjalta. Vastustaminen voi nimittäin tulla kalliiksi. Lopputulos voi olla että henkilö joutuu itse maksamaan kymmenien tuhansien eurojen oikeudenkäyntikulut. Vaikuttaa siltä, että Hovioikeudet eivät valvo riittävästi käräjäoikeuden päätöksiä näiltä osin ja tätä aion kysyä oikeuasasiamieheltä kantelussa.
Siis kansalaisaktiivisuutta myös joulun alla.
Toivotan kaikille oikein rauhallista ja siunattua joulunaikaa sekä entistä parempaa vuotta 2012!
20.6.2011
Sari Roman-Lagerspetz, tutkija vai riidankylväjä?
Lahdessa syntynyt Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin laitoksen tutkija, tohtori Sari Roman-Lagerpetz (omaa sukuaan Muinonen) nostaa esille jatkuvalla syötöllä teemoja, joilla hän pyrkii tuomaan esille feministis-liberaalia ideologiaa kristinuskon sisälle. Hän kuuluu feministisen naisasialiitto Unionin hallitukseen, toimii Vantaan kirkkoneuvoston jäsenenä sekä Tulkaa kaikki –liikkeen jäsenenä. Hänen väitöskirjansa 2009 Judith Butlerin hegeliläinen tausta –kirja käsitteli tunnetun lesbon ja feministin Judith Butlerin ajatuksia. Väitöskirjan pohjalta voi hyvin päätellä, että Sari Roman-Lagerspetz on ihastunut Butlerin ajatteluun sosiaalisesta sukupuolesta. Butler luopui biologisesta sukupuolesta ajattelussaan. Melkeinpä pelkästään sen pohjalta Roman-Lagerspetz nostaa esille jatkuvalla julkisuuteen ajatuksia, jotka ovat siis lähtökohtaisesti Butlerilta. Erityisesti Helsingin Sanomat on ihastunut Roman-Lagerspetzin välittämiin Butlerin ajatuksiin ja antanut hänelle palstatilaa runsaasti.
1. Femistisen liikkeen hallituksen jäsenen paikka aukesi viimeistään silloin, kun Roman-Lagerspetz nosti Audi-johtaja Esko Kiesin taannoiset kommentit tapetille, epäillen että tunnetun automerkin johtajan kommentti suuressa markkinointialan erityislehdessä oli salaliitto.
2. Teki Helsingin NMKY:n avioliittotyöstä tutkintapyynnön poliisille 2008. Alun perin hän oli tuohtunut materiaalin tasa-arvoajatuksista, mutta lopulta sai Poliisin kiinnostumaan aiheesta yhden lapsia koskevan kuritusajatuksen perusteella. NMKY poisti materiaalin käytöstä. Edelleen Roman-Lagerspetz 2011 käy taistelua, että Tikkurilan seurakunta poistaa avioliittokurssit.
3. "Onko tunnustuksellisten koulujen seksuaalikasvatus laadukasta?" 2010 (Hesari).
Tästä aiheesta Sari Roman-Lagerspetz on kirjoittanut useaan otteeseen selkeästi yhdessä tarkoituksessa: asettaa kyseenalaiseksi kristittyjen vanhempien oikeus kasvattaa lapsiaan vakaumuksensa mukaisesti.
4. Marraskuussa 2010 Roman-Lagerspetz toivoi että myös kirkosta eronneet äänestäisivät seurakuntavaaleissa vastoin Kirkkohallituksen ohjetta, koska oletti heidän äänestävän ”oikein”. Tämän hän teki Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston jäsenenä, ollen hyvin tietoinen sen olevan kirkon ohjeiden ja sääntöjen vastainen toimi.
5. Nosti esiin ajatuksen, että kristillisten järjestöjen Älä alistu –kampanja on kosto. Ajatus meni lehdistössä läpi. Kristilliset järjestöt ja seurakunnat ovat kertoneet tämänkaltaisia toipumistarinoita, joita sanotaan usein ”todistaminen”-termillä, 2000 vuotta.
6. 6.6.2011 Sari Roman-Lagerspetz vetoaa Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston jäsenenä, että Kirkko lopettaisi Kansanlähetyksen tukemisen. Samalla hän tulee lanseeranneeksi uuden käsitteen ”syrjivä lähetystyö”, jonka taustalla ei ole minkäänlaista faktaa. Hän viittaa yhteen Ugandassa tapahtuneen vihamurhaa, jolla ei ole mitään tekemistä Kansanlähetyksen tai Suomalaisen lähetystyön kanssa.
”Kirkossa pitää osata riidellä kunnolla. Liiallinen kohteliaisuuden ja yhtenäisyyden ja keskinäisen luottamuksen vaatimus on paha asia”, seurakunnan luottamustoimissa mukana oleva Roman-Lagerspetz totesi tammikuussa politiikan tutkimuksen päivillä Jyväskylässä 2011.
20.6.2011 Ismo Valkoniemi
1. Femistisen liikkeen hallituksen jäsenen paikka aukesi viimeistään silloin, kun Roman-Lagerspetz nosti Audi-johtaja Esko Kiesin taannoiset kommentit tapetille, epäillen että tunnetun automerkin johtajan kommentti suuressa markkinointialan erityislehdessä oli salaliitto.
2. Teki Helsingin NMKY:n avioliittotyöstä tutkintapyynnön poliisille 2008. Alun perin hän oli tuohtunut materiaalin tasa-arvoajatuksista, mutta lopulta sai Poliisin kiinnostumaan aiheesta yhden lapsia koskevan kuritusajatuksen perusteella. NMKY poisti materiaalin käytöstä. Edelleen Roman-Lagerspetz 2011 käy taistelua, että Tikkurilan seurakunta poistaa avioliittokurssit.
3. "Onko tunnustuksellisten koulujen seksuaalikasvatus laadukasta?" 2010 (Hesari).
Tästä aiheesta Sari Roman-Lagerspetz on kirjoittanut useaan otteeseen selkeästi yhdessä tarkoituksessa: asettaa kyseenalaiseksi kristittyjen vanhempien oikeus kasvattaa lapsiaan vakaumuksensa mukaisesti.
4. Marraskuussa 2010 Roman-Lagerspetz toivoi että myös kirkosta eronneet äänestäisivät seurakuntavaaleissa vastoin Kirkkohallituksen ohjetta, koska oletti heidän äänestävän ”oikein”. Tämän hän teki Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston jäsenenä, ollen hyvin tietoinen sen olevan kirkon ohjeiden ja sääntöjen vastainen toimi.
5. Nosti esiin ajatuksen, että kristillisten järjestöjen Älä alistu –kampanja on kosto. Ajatus meni lehdistössä läpi. Kristilliset järjestöt ja seurakunnat ovat kertoneet tämänkaltaisia toipumistarinoita, joita sanotaan usein ”todistaminen”-termillä, 2000 vuotta.
6. 6.6.2011 Sari Roman-Lagerspetz vetoaa Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston jäsenenä, että Kirkko lopettaisi Kansanlähetyksen tukemisen. Samalla hän tulee lanseeranneeksi uuden käsitteen ”syrjivä lähetystyö”, jonka taustalla ei ole minkäänlaista faktaa. Hän viittaa yhteen Ugandassa tapahtuneen vihamurhaa, jolla ei ole mitään tekemistä Kansanlähetyksen tai Suomalaisen lähetystyön kanssa.
”Kirkossa pitää osata riidellä kunnolla. Liiallinen kohteliaisuuden ja yhtenäisyyden ja keskinäisen luottamuksen vaatimus on paha asia”, seurakunnan luottamustoimissa mukana oleva Roman-Lagerspetz totesi tammikuussa politiikan tutkimuksen päivillä Jyväskylässä 2011.
20.6.2011 Ismo Valkoniemi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)