Riittävän hyvän sukupuoli-identiteetin kehittymiseen tarvitaan tiettyjen biologisten perusedellytysten lisäksi ympäristön aikuisten, ennen muuta lapsen vanhempien tukea. Jokainen tyttö ja poika joutuu yhdistämään ruumiin ja mielen, integroimaan ruumiinkuvan psyykeen. Hormonit ovat välttämättömiä vain maskuliiniselle kehitykselle; niiden puuttuessa sikiöstä kehittyy tyttö. Nämä erottavat testosteronit kehittyvät poikalapsen kiveksissä.
Jos homoseksuaalisuus johtuisi hormonituotannon häiriöistä, niin kaikki ne joilla häiriö on todettu, olisivat tällöin poikkeavia. Näin ei kuitenkaan tutkimusten mukaan pääsääntöisesti käy. On pelkästään surullista että normaalin identiteetin tukeminen nähdään uhkana. Olen mykistyneen hämmästynyt siitä, että yksi yhteiskuntamme suurimpia uhkia näyttävä olevan perinteisesti ajattelevat ihmiset, joille uusi ajattelu on aidosti vierasta. Nämä, usein vilpittömästi yhteiskunnan rakentamiseen osallistuneet ahkerat ja tunnolliset ihmiset tuomitaan jyrkästi suvaitsevaisuuden nimissä, ilman pienintäkään suvaitsevaisuutta.
Hyökkäykset ja asenteet ovat koventuneet sellaiseen mittakaavaan, että suuri joukko ihmisistä, jotka eivät ole perehtyneet tutkimuksiin, nielevät kritiikittömästi esitetyt argumentit, lehdistöstä puhumattakaan.
Erinomaisen hyvä artikkeli niille, jotka haluavat perehtyä asiantuntijan puheenvuoroon lapsen sukupuolisuuden kehittymisestä on Hyksin lastenpsykiatrin Jari Sinkkosen artikkeli, jonka voit lukea täältä
http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo70147.pdf
Artikkelin jälkeen voit muodostaa oman kantasi, jos et ole aiemmin perehtynyt asiaan omakohtaisesti.
Ismo Valkoniemi
25.3.2011
Älä alistu -kampanja
(Lähetetty 25.3.2011 Väestöliiton seksuaaliterapeutti Tarja Sandbergille sähköpostitse, hänen kommentoituaan ylen uutisissa Älä alistu -kampanjaa)
Hei,
Olitte julkisuudessa, jossa käsittelitte Älä alistu –kampanjan vaikutuksia vastaanotollenne tulleille nuorille. Ymmärrän mitä sanoit ahdistuneista nuorista vastaanotollasi, mutta olen surullinen että tämä on jo pitkään ollut 'juupas – eipäs' –linjalla. Myös toisella osapuolella on totuuden jyväsiä mukana.
Perustelen. Olen kristillisen päihdejärjestön Samaria rf:n toiminnanjohtaja. Itse olen työskennellyt 20 vuotta syrjäytyneiden ihmisten parissa. Samaria rf on 41 vuotta vanha organisaatio, jolla on hoitokoteja, tukiasuntoja ja päiväkeskuksia. Palkattua henkilöstöä meillä on 65 ja työskentelemme varsin ammatillisesti. Edellytämme sosiaali- ja terveysalan koulutuksen kaikilta työntekijöiltä. Niinpä meillä on koko ammattikirjo lääkäristä päihdetyön ammattihenkilöstöön palkkalistoilla.
Kävimme hiljattain keskustelun pääkonttorimme naapurissa istuvan piispan Björn Vikströmin kanssa, johon osallistui myös edeltäjäni sosiaalineuvos Krister Lindberg. Sivusimme yhtenä aiheena myös homoseksuaalisuutta. Wickström on, kuten ehkä tiedätte, ns. liberaali pappi tässä linjauksessa. Mekään emme halunneet revitellä aiheesta, mutta kerroimme niistä 41 vuoden aikana esiin tulleista tapauksista nimettömänä, jotka ovat tulleet päihde-, huume- tai peliriippuvaisena hoitokodillemme ja joiden eräänä keskeisenä kysymyksenä on ollut oma sukupuolisuus. Kysymystä on käsitelty kiihkottomasti ja olemme ostaneet heille myös asiantuntija-apua. Voin vakuuttaa vaikka oikeussalissa käsi raamatulla, että näiden vuosien aikana vastaan on tullut myös sellaisia homoseksuaaleja, jotka ovat niin lopen kyllästyneitä homoseksuaaliseen elämäntapaan, mutta myös niitä jotka ovat kaivanneet rohkaisua vahvistaakseen homoseksuaalista identiteettiä.
Eräs henkilö on ollut työntekijämme jo 10 vuotta. Hän oli kuluttanut itsensä päihteillä ja homoseksillä (joillakin toisilla heteroseksi) siihen tilaan, että halusi luopua sekä päihteistä että saada tasapainon seksuaalisuuteen, joka oli hänen oman kuvauksensa mukaan muuttunut himoksi jota hän hän ajatteli 24/7. Nykyisin hän on opiskellut xxxxxxxxxxx ja työskentelee xxxxxxxxxxx. Hänelle ei ole ollut homoseksuaalista seksisuhdetta 10 vuoteen ja hän ei ole käyttänyt alkoholia lainkaan hoidon jälkeen. Se oli hänen oma toiveensa. Hän oli tullessaan ihmisraunio ja nyt näyttäisi voivan hyvin.
Myös ns. epävarmoja seksuaalisuudestaan olevia, ts. tulevatko he elämään elämänsä miehen tai naisen kanssa, on tullut vastaan vuosien varrella. Voin nimetä edeltäjäni kanssa arviolta kymmenen sellaista asiakasta, jotka ovat näiden vuosikymmenten aikana tulleet homoseksuaalisin ajatuksin meille, mutta nyt ovat jo isiä tai jopa isoisiä, joiksi he ovat tulleet normaalin heterosuhteen kautta.
Nyt asiat ovat julkisuudessa joko tai. Tästä kärsin kristillisen päihdejärjestön edustajana. Myös se tuntuu ikävältä, että mahdollisuus keskustella siitä, että jotkut haluavat myös liikkua suuntautumisessaan pois homoseksuaalisuudesta, tuomitaan hyvin jyrkästi.
Voi hyvin
Ismo Valkoniemi
toiminnanjohtaja
Samaria rf
www.samaria.fi
puh. 040 741 5577
ismo.valkoniemi@samaria.fi
Hei,
Olitte julkisuudessa, jossa käsittelitte Älä alistu –kampanjan vaikutuksia vastaanotollenne tulleille nuorille. Ymmärrän mitä sanoit ahdistuneista nuorista vastaanotollasi, mutta olen surullinen että tämä on jo pitkään ollut 'juupas – eipäs' –linjalla. Myös toisella osapuolella on totuuden jyväsiä mukana.
Perustelen. Olen kristillisen päihdejärjestön Samaria rf:n toiminnanjohtaja. Itse olen työskennellyt 20 vuotta syrjäytyneiden ihmisten parissa. Samaria rf on 41 vuotta vanha organisaatio, jolla on hoitokoteja, tukiasuntoja ja päiväkeskuksia. Palkattua henkilöstöä meillä on 65 ja työskentelemme varsin ammatillisesti. Edellytämme sosiaali- ja terveysalan koulutuksen kaikilta työntekijöiltä. Niinpä meillä on koko ammattikirjo lääkäristä päihdetyön ammattihenkilöstöön palkkalistoilla.
Kävimme hiljattain keskustelun pääkonttorimme naapurissa istuvan piispan Björn Vikströmin kanssa, johon osallistui myös edeltäjäni sosiaalineuvos Krister Lindberg. Sivusimme yhtenä aiheena myös homoseksuaalisuutta. Wickström on, kuten ehkä tiedätte, ns. liberaali pappi tässä linjauksessa. Mekään emme halunneet revitellä aiheesta, mutta kerroimme niistä 41 vuoden aikana esiin tulleista tapauksista nimettömänä, jotka ovat tulleet päihde-, huume- tai peliriippuvaisena hoitokodillemme ja joiden eräänä keskeisenä kysymyksenä on ollut oma sukupuolisuus. Kysymystä on käsitelty kiihkottomasti ja olemme ostaneet heille myös asiantuntija-apua. Voin vakuuttaa vaikka oikeussalissa käsi raamatulla, että näiden vuosien aikana vastaan on tullut myös sellaisia homoseksuaaleja, jotka ovat niin lopen kyllästyneitä homoseksuaaliseen elämäntapaan, mutta myös niitä jotka ovat kaivanneet rohkaisua vahvistaakseen homoseksuaalista identiteettiä.
Eräs henkilö on ollut työntekijämme jo 10 vuotta. Hän oli kuluttanut itsensä päihteillä ja homoseksillä (joillakin toisilla heteroseksi) siihen tilaan, että halusi luopua sekä päihteistä että saada tasapainon seksuaalisuuteen, joka oli hänen oman kuvauksensa mukaan muuttunut himoksi jota hän hän ajatteli 24/7. Nykyisin hän on opiskellut xxxxxxxxxxx ja työskentelee xxxxxxxxxxx. Hänelle ei ole ollut homoseksuaalista seksisuhdetta 10 vuoteen ja hän ei ole käyttänyt alkoholia lainkaan hoidon jälkeen. Se oli hänen oma toiveensa. Hän oli tullessaan ihmisraunio ja nyt näyttäisi voivan hyvin.
Myös ns. epävarmoja seksuaalisuudestaan olevia, ts. tulevatko he elämään elämänsä miehen tai naisen kanssa, on tullut vastaan vuosien varrella. Voin nimetä edeltäjäni kanssa arviolta kymmenen sellaista asiakasta, jotka ovat näiden vuosikymmenten aikana tulleet homoseksuaalisin ajatuksin meille, mutta nyt ovat jo isiä tai jopa isoisiä, joiksi he ovat tulleet normaalin heterosuhteen kautta.
Nyt asiat ovat julkisuudessa joko tai. Tästä kärsin kristillisen päihdejärjestön edustajana. Myös se tuntuu ikävältä, että mahdollisuus keskustella siitä, että jotkut haluavat myös liikkua suuntautumisessaan pois homoseksuaalisuudesta, tuomitaan hyvin jyrkästi.
Voi hyvin
Ismo Valkoniemi
toiminnanjohtaja
Samaria rf
www.samaria.fi
puh. 040 741 5577
ismo.valkoniemi@samaria.fi
22.3.2011
Tehdäänkö vai ollaanko vain tekevinämme?
Päivi Valkoniemen kolumni Suomen Viikkolehdessä:
Vaalit lähestyy kohisten ja tekeviä ihmisiä tuntuu löytyvän kuin ”vilkkilästä kissoja”! Erilaisia hakemuksia eduskunnan hommiin tuntuu riittävän ja kuulkaa, ei puutu titteleitä eikä arvonimiä tekemisen määrästä puhumattakaan. Kaikki osaa kaikkea ja joka lähtöön löytyy empatiaa tai ainakin sympatiaa.! No vaalikoneet kertoo sitten yhtä ja omat ajatukset toista! Voiko mihinkään ”ihmisen” tekeleeseen luottaa? Teknologian piti tuoda meille turva ja tulevaisuus vaan missä ollaan kun luomakunta huokaa? Se huokaa kun ihminen omassa viisaudessaan luo uutta uljasta maailmaa, koska vanha ei kelpaa.
Tässäkö ollaan? Tässäkö kaikki? Voi meitä, jos kaikki minkä varaan laskemme tulevaisuutemme on tässä. Tehdäänkö jotain, vai olisimmeko vain tekevinämme? Vaalit lähestyy ja kaikki tekemisen angsti kiteytyy äänestykseen. Jos et äänestä niin et myöskään valita. Miksi en saisi valittaa jos asiat ovat pielessä? Elämällä ei ole sisältöä ja tokkopa ne minua muistavat vaalien jälkeenkään. Ihmisen osa on olla yhteiskunnassa aktiivinen siis vaaleissa, äänestämällä! Ja kun sitten teemme oman osamme niin olemme tehneet hyvin ja saamme taas valittaa koska mikään ei kuitenkaan hoidu kuten toivoimme. Uuvuttavaa!
Huh huh, olen onnellinen, sillä olen vapaa tuosta kaikesta hössötyksestä! Olen vapaa kuin taivaan lintu enkä orjallisesti seuraa vaalikoneita tai muuta hössötystä. Entistä enemmän tämän kaiken keskellä seuraan sydämen ääntä ja sitä mitä Jumala puhuu. Jumala huokaa ihmisen ja ihmiskunnan puolesta. Hän huokaa koska emme luota Häneen vaan vaalikoneisiin. Kaiken keskellä me unohdamme että meidän pitäisi jokaisen tehdä oma osuutemme eikä vain olla tekevinämme. Puheet eivät riitä vaan me tarvitsemme tekoja! Tekoja ihmisen, ihmiskunnan puolesta; lasten, vanhusten, työttömien, muukalaisten ja kaikkien niiden puolesta jotka ovat heikkoja ja tarvitsevat puolustajaa. Jumala odottaa ja kysyy ”missä on sydämesi”? Ei maailma rakennu vaalien tai ihmisen luoman teknologian kautta. Kuinka ironista on, että se tuhoutuu niiden avulla. Maapallo natisee liitoksistaan ja me laitamme kaiken omien korttiemme varaan. Nämä kortit ovat usein ja valitettavasti ”mustia pekkoja”! Hedonismi rehottaa ja me kristitytkin uskomme siihen mantraan.
Rakas Taivaallinen Kaikkivaltias Jumala! Auta meitä, anna meille anteeksi meidän syntimme ja armahda meitä! Aamen!
Päivi Valkoniemi
Vaalit lähestyy kohisten ja tekeviä ihmisiä tuntuu löytyvän kuin ”vilkkilästä kissoja”! Erilaisia hakemuksia eduskunnan hommiin tuntuu riittävän ja kuulkaa, ei puutu titteleitä eikä arvonimiä tekemisen määrästä puhumattakaan. Kaikki osaa kaikkea ja joka lähtöön löytyy empatiaa tai ainakin sympatiaa.! No vaalikoneet kertoo sitten yhtä ja omat ajatukset toista! Voiko mihinkään ”ihmisen” tekeleeseen luottaa? Teknologian piti tuoda meille turva ja tulevaisuus vaan missä ollaan kun luomakunta huokaa? Se huokaa kun ihminen omassa viisaudessaan luo uutta uljasta maailmaa, koska vanha ei kelpaa.
Tässäkö ollaan? Tässäkö kaikki? Voi meitä, jos kaikki minkä varaan laskemme tulevaisuutemme on tässä. Tehdäänkö jotain, vai olisimmeko vain tekevinämme? Vaalit lähestyy ja kaikki tekemisen angsti kiteytyy äänestykseen. Jos et äänestä niin et myöskään valita. Miksi en saisi valittaa jos asiat ovat pielessä? Elämällä ei ole sisältöä ja tokkopa ne minua muistavat vaalien jälkeenkään. Ihmisen osa on olla yhteiskunnassa aktiivinen siis vaaleissa, äänestämällä! Ja kun sitten teemme oman osamme niin olemme tehneet hyvin ja saamme taas valittaa koska mikään ei kuitenkaan hoidu kuten toivoimme. Uuvuttavaa!
Huh huh, olen onnellinen, sillä olen vapaa tuosta kaikesta hössötyksestä! Olen vapaa kuin taivaan lintu enkä orjallisesti seuraa vaalikoneita tai muuta hössötystä. Entistä enemmän tämän kaiken keskellä seuraan sydämen ääntä ja sitä mitä Jumala puhuu. Jumala huokaa ihmisen ja ihmiskunnan puolesta. Hän huokaa koska emme luota Häneen vaan vaalikoneisiin. Kaiken keskellä me unohdamme että meidän pitäisi jokaisen tehdä oma osuutemme eikä vain olla tekevinämme. Puheet eivät riitä vaan me tarvitsemme tekoja! Tekoja ihmisen, ihmiskunnan puolesta; lasten, vanhusten, työttömien, muukalaisten ja kaikkien niiden puolesta jotka ovat heikkoja ja tarvitsevat puolustajaa. Jumala odottaa ja kysyy ”missä on sydämesi”? Ei maailma rakennu vaalien tai ihmisen luoman teknologian kautta. Kuinka ironista on, että se tuhoutuu niiden avulla. Maapallo natisee liitoksistaan ja me laitamme kaiken omien korttiemme varaan. Nämä kortit ovat usein ja valitettavasti ”mustia pekkoja”! Hedonismi rehottaa ja me kristitytkin uskomme siihen mantraan.
Rakas Taivaallinen Kaikkivaltias Jumala! Auta meitä, anna meille anteeksi meidän syntimme ja armahda meitä! Aamen!
Päivi Valkoniemi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
-
Tohtori, professori Roy Blizzard haastatteli yhtä viime vuosikymmenten merkittävää UT:n varhaiskristillisyyteen perehtynyttä professori Davi... -
Jos katsoo kirkkohistoriaa pelkistettynä ja vähän silmiä siristäen, niin saa suoran linkin tämän päivän ongelmiin. Otetaanpa ä...