Varasimme talvilomamatkan Floridan Miami-Beachille, jossa vietimme rentouttavan loman 12.-20.4.2011. Hotellimme sijaitsi aivan Miami-Beachin sydämessä, rannan tuntumassa. Jo tulopäivänä tutustuimme alueen esitteisiin ja karttoihin. Havaitsimme, että alueella on vuotuinen Miami-Beach Pride -festivaali, joka huipentuu 16.4. tapahtuvaan festivaalikulkueeseen. Olimme täysin tietämättömiä etukäteen tapahtumista ja emme missään tapauksessa olisi halunneet majoittua 50 metrin päähän päätapahtumapaikasta. Luultavasti olisimme pysyneet pois koko alueelta, jos olisimme tapahtumasta tienneet. Emme kuitenkaan millään tavalla harmitelleet yhteensattumaa, koska hotellimme vaikutti rauhalliselta, eikä tapahtuma sittenkään haitannut meitä. Päätimme ottaa asian tarpeellisena johdatuksena ja koulutuksena työllemme. Tartuimme asiaan myös tilaisuutena tehdä asiasta havaintoja seuraamalla alueen lehdistön, TV:n ja ympäröivän yhteisön suhtautumista tapahtumaan sekä tarkkailla tapahtuman luonnetta ja tunnelmia sekä osallistujia.
TV- ja lehdet
15.4.2011 CNN:n kanavilla oli Dr. Drew Pinskin TalkShow, jossa paikalla keskustelemassa oli kaksi nuorta baptistitaustaista miestä KC ja Larry Jansson, jotka olivat aviossa keskenään. He olivat olleet mukana kristillisessä eheytymisliikkeessä, mutta olivat kokeneet, ettei se toiminut heidän kohdallaan. He olivat avioituneet myöhemmin, luovuttuaan yrityksistä muuttaa omaa identiteettiään. Mukana oli myös Exodus international liikkeestä Alan Chambers, joka oli itse saanut avun kristillisestä eheytymisterapiasta 14 vuotta aiemmin ja oli luopunut homoseksuaalisesta elämästä. Hän eli heteroliitossa ja vakuutti että hänen identiteettinsä oli muuttunut pysyvästi. Hän tuntui tasapainoiselta henkilöltä, joka ei halunnut käydä keskustelua vastakkain asettelusta, vaan korosti saaneensa apua kristilliseltä yhteisöltä oman toiveensa mukaisesti. Hän korosti että liikkeen 12 askeleen ohjelma ei ole eheyttämistä homoseksuaalisuudesta, vaan siinä pyritään hengelliseen eheytymiseen jossa korjautuvat myös väärät valinnat. Janssonien kokemus asiasta oli toinen, he olivat kokeneet että pääpaino oli seksuaalisuuden muutoksessa. Lisäksi keskusteluun osallistui TV-kuvan välityksellä nainen, joka oli myös uskoontulon myötä luopunut lesbosuhteista ja koki olevansa eheytynyt ex-lesbo. Hän haastoi keskustelun miesparia selkeästi. Miespari kertoi löytäneensä raamatussa vain kahdeksan paikkaa, jotka käsittelivät teemaa ja niidenkään osalta he eivät olleet suoraviivaista vastausta löytäneet. Tämän nainen kuittasi kertomalla, että hänelle riitti noista kahdeksasta vain yksi ainoa raamatun jae, joka selvitti hänelle hänen suuntautumisensa olevan väärä elämäntapa, josta tulee luopua. Hän vakuutti että on onnellinen ratkaisunsa kanssa. Tämän jälkeen häntä ei näkynyt enää kuvassa, vaan loppukeskustelu hoidettiin miesparin ja ex-gayn välillä.
Paraatipäivänä 16.4.2011 eräällä alueen TV:n pääkanavista näytettiin elokuva Milk, joka on elämäkertaelokuva kalifornialaispoliitikko Harvey Milkistä. Harvey Milk oli ensimmäinen avoimesti homo mies, joka valittiin Kaliforniassa julkiseen virkaan, San Franciscon kaupunginvaltuustoon. Elokuvassa Milk Hirschin roolihahmo puolustaa homoseksuaalien oikeuksia. Elokuva perustuu tositapahtumiin ja kertoo vuonna 1978 murhatun Harvey Milkin tarinan.
Miami Herald –lehti käsitteli tapahtumaa varsin uutismaisesti, mutta ilman lähdekritiikkiä. Esimerkiksi väkimäärät olivat erittäin vahvasti liioiteltuja. Etukäteen järjestäjät puhuivat että tapahtumapaikalla tulee olemaan 35.000 ihmistä. Miami Herald -lehti puhui kymmenistä tuhansista paikalla olevista. Jos vertaan tapahtumaan samankokoisiksi kerrottuihin kristillisiin kesäjuhliin, Miamin tapahtuma oli pieni. Juhla-alueelle ei voinut käsityksemme mukaan mahtua kuin maksimissaan 5.000 ihmistä. Siitä otetut kuvat antavat kuvan massatapahtumasta, mutta alue oli pieni ja kuvien ulkopuolella ei tapahtunut enää mitään. Arviomme on että kulkuetta seurasi 5.000 ihmistä maksimissaan. En itse pysty paikalla olevana vahvistamaan likimainkaan lehdissä ja Pride –esitteissä kerrottuja lukuja.
Paraatin aikana alueella liikkuville ihmisille, myös meille jaettiin 52 sivuista Pride –lehtistä, joka oli paikallisen homoyhteisön julkaisu. Alueen viranomaiset toivottavat tapahtuman tervetulleeksi lehden ensimmäisellä sivulla. Muutoin lehti on pitkälti mainoslehtinen, joka kertoo tapahtuman aikataulut. Kuvitus on kohtuullisen vahvasti homoeroottinen, mikä johtuu pitkälti mainostajien kuvituksesta. Mainittakoon vaikkapa koko sivun värikuva miehen uimahousuilla verhotuista takapuolesta.
Kristillisten seurakuntien yhteisessä kuukausijulkaisussa the Good News on artikkeli joka käsittelee ylipäänsä seksuaalisia riippuvuuksia. Artikkeli on otsikoitu ”Toivo: Vapaus seksuaalisesta riippuvuudesta”.
Seurakunnat
The Good News –lehdestä löytyy ilmoitus 17.4.2011 käytävästä homoseksuaalisuuteen ja uskoon liittyvästä keskustelusta, joka pidetään alueella joka kolmas sunnuntai. Muuten seurakunnat näyttävät keskittyvän julkaisuissa ja mainoksissaan tulevaan pääsiäisen viettoon.
Pride-kulkue
Koko tapahtuman ikävin osuus meille oli kulkueen seuraaminen. Se oli erittäin homoeroottinen, enkä pysty ymmärtämään yhtään ainoaa syytä, miten se edistäisi homoseksuaalien asemaa tai hyväksymistä. Tapahtumassa mies ja hänen kehonsa oli jumaloitu homoeroottisesti, kuten kuvista näkyy. Laskimme että koko kulkueessa oli vain kourallinen naisia, mutta satoja miehiä homoeroottisesti pukeutuneena ja latautuneena. Ylipäänsä missä olivat tapahtuman naiset? Meitä huolettivat aiheestakin yleisössä olleet lapset. Musiikki oli korvia rikkovan kovaa ja näkymät eivät olleet lapsille tarkoitettuja.
Homopariskunnista
Tapahtuma-alueella näkyvimmän roolin ottivat treenatut miesparit sekä transvestiittimiehet. Lesbonaiset olivat huomaamattomia ja vaikuttivat enemmän ”tuulipukukansalta”, joiden olemuksesta ei näkynyt erotiikka eikä tarve esiintyä, päinvastoin. Joltakin osin jäi tunne että heidän itsetuntonsa ei ollut erityisen vahva, sitä vastoin miesparien esiintyminen oli joltakin osin testosteronia pursuavaa yli aktiivista ja jopa ”ylimielistä”. Myöhempinä päivinä näimme yllättävän monta homoparia, joissa vanhemmalla miehellä oli nuori poikaystävä.
Nuoret naiset näyttivät pääosin puuttuvan tapahtumasta kokonaan, tosin myöhemmin näimme kaduilla muutamia. Nuoret miehet olivat sen sijaan varsin näkyvässä roolissa. Lesboparit olivat pääosin jo keski-iässä.
Tunnelma
Yleisesti ottaen matka selkiytti paljonkin ajatuksiamme. Kotimainen keskustelu ilmapiiri on ollut poikkeuksellisen huonoa ja olemme kaukana mahdollisuudesta käydä yhtä avointa keskustelua asiasta kuin Amerikassa. Eräs tähän vaikuttava syy on kansankirkkorakenteessamme. Amerikassa kristilliset kirkot ovat kaikki ”vapaita suuntia”, sillä jokainen niistä elää vain kannattajiensa tuella. Niillä ei ole virallista asemaa valtioon nähden, eikä maassa ole yhtä kansankirkkoa ja sen Arkkipiispaa. Näin ollen kirkkojen puhetapa ei muutu yhtä nopeasti kuin meillä tapahtuu vaikkapa arkkipiispan vaihtuessa.
Valtamediamme on omaksunut lähdekritiikittömän tavan käsitellä Setan kautta johdettua homokeskustelua Suomessa. Itse kaipaan kipeästi kirkon johtoon ja valtamediaan kykyä käsitellä asioita kiihkottomasti, tutkien ja ilman tuomion ääniä. Voimakkaimmat tuomion äänet viimeisen vuoden aikana on kohdistettu kirkon herätysliikkeisiin sekä yhteen puolueeseen, jonka sanotaan sotkeneen uskonto ja politiikka. Tasapuolisuuden vuoksi pitäisi sanoa ääneen myös se, että jos KD on ollut aktiivinen keskustelija homoseksuaalisuudessa, niin vieläkin aktiivisemmin Vihreät ovat puolueena sekaantuneet keskusteluun ja jopa oikeusministerin tuolilta on lausuttu vahvoja vaatimuksia kirkon päättäjille.
Kirkon eroamisista uutisoiminen on myös ollut pääosin virheellistä ja tarkoitushakuista, siis hyvin heikkoa journalismia. Ongelma ei olisi todellinen, jos siihen syyllistyisivät vain iltapäivälehdet, mutta kun koko valtakuntamme media-arsenaali julistaa kirkon eroaallon johtuvan homovastaisuudesta, he toimivat vastoin hyvää journalistista tapaa. Eron syyt tulisi tarkastaa ja kirjoittaa totuudenmukaisesti.
Päivi ja Ismo Valkoniemi
