Valtio-opin professori Kaisa Herne kirjoitti Helsingin
Sanomien pääkirjoituksessa 5.11.2014 että uskonto ei sovi poliittisten
päätösten perusteeksi. Hän kohdistaa pääsanomansa erityisesti tasa-arvoisen
avioliittolain käsittelyyn. Hänen mielestään uskontoon tai luonnonjärjestykseen
vetoaminen ei ole oikea perustelu, vaan perustelun tulisi olla julkinen.
Samalla hän tulee itse vedonneeksi Yhdysvaltalaiseen yhteiskuntafilosofi John
Rawlsin 1993 ilmestyneeseen teokseen ja sen hahmotelmaan ihanneyhteiskunnasta, jossa
poliittinen päätöksen teko perustuu julkiseen perusteluun.
Hän jatkaa toteamalla, että julkinen perustelu ei ole julkinen perustelu liberaalissa moniarvoisessa yhteiskunnassa, jossa vallitsee uskonnonvapaus. Samalla hän tulee kumonneeksi uskonnonvapauteen liittyvän keskeisen oikeutuksen, siis sen että poliittisilla päättäjillä tulee olla mahdollisuus käyttää uskonnonvapautta ajattelussaan sekä soveltaa niitä arvoja joita se tuo hänen ajatteluunsa ja elämäänsä. Jos politiikko ei saa käyttää ajattelussaan uskonnonvapautta, se ei ole vapautta laisinkaan.
Erikoista on että Herne ei näe luonnonmukaisen järjestyksen kuuluvan julkisen perustelun piiriin. Sen jos minkä luulisi olevan sovellettavissa yleiseksi ja julkiseksi periaatteeksi, koska se on ainoa tapa lisääntyä. Sen sijaan hänelle julkinen periaate toteutuu miehen ja miehen, tai naisen ja naisen avioliitossa sillä perusteella että se pohjautuu tasa-arvoiseen kunnioittamiseen. Mutta emmekö me ole tällä perusteella epätasa-arvoisia koska emme hyväksy esimerkiksi kolmen miehen tai neljän naisen keskinäistä avioliittoa, yhden miehen ja kahdeksan naisen avioliittoa.
Edelleen Herne sanoo hieman terävämmällä äänellä, että oman maailmankatsomuksen tyrkyttäminen muille, viittaa siihen, että muita ihmisiä ja heidän arvojaan ei pidetä yhdenvertaisina omien arvojen kanssa. Valtio-opin professori Kaisa Herne, sinähän tyrkytät maailmakuvaa joka ei arvosta luonnonmukaista järjestystä, vetoat raamatun sijaan John Rawlsin hahmotelmiin liberaalista ihannekuvasta ja samalla ajatuksesi kiertävät kehäpäätelmässä.
Ystävällisesti vasta-argumentoiden
Hän jatkaa toteamalla, että julkinen perustelu ei ole julkinen perustelu liberaalissa moniarvoisessa yhteiskunnassa, jossa vallitsee uskonnonvapaus. Samalla hän tulee kumonneeksi uskonnonvapauteen liittyvän keskeisen oikeutuksen, siis sen että poliittisilla päättäjillä tulee olla mahdollisuus käyttää uskonnonvapautta ajattelussaan sekä soveltaa niitä arvoja joita se tuo hänen ajatteluunsa ja elämäänsä. Jos politiikko ei saa käyttää ajattelussaan uskonnonvapautta, se ei ole vapautta laisinkaan.
Erikoista on että Herne ei näe luonnonmukaisen järjestyksen kuuluvan julkisen perustelun piiriin. Sen jos minkä luulisi olevan sovellettavissa yleiseksi ja julkiseksi periaatteeksi, koska se on ainoa tapa lisääntyä. Sen sijaan hänelle julkinen periaate toteutuu miehen ja miehen, tai naisen ja naisen avioliitossa sillä perusteella että se pohjautuu tasa-arvoiseen kunnioittamiseen. Mutta emmekö me ole tällä perusteella epätasa-arvoisia koska emme hyväksy esimerkiksi kolmen miehen tai neljän naisen keskinäistä avioliittoa, yhden miehen ja kahdeksan naisen avioliittoa.
Edelleen Herne sanoo hieman terävämmällä äänellä, että oman maailmankatsomuksen tyrkyttäminen muille, viittaa siihen, että muita ihmisiä ja heidän arvojaan ei pidetä yhdenvertaisina omien arvojen kanssa. Valtio-opin professori Kaisa Herne, sinähän tyrkytät maailmakuvaa joka ei arvosta luonnonmukaista järjestystä, vetoat raamatun sijaan John Rawlsin hahmotelmiin liberaalista ihannekuvasta ja samalla ajatuksesi kiertävät kehäpäätelmässä.
Ystävällisesti vasta-argumentoiden
