Konservatiivikristitty mediamurroksen pyörteissä - kriitikkona ja tarkkailijana

Mediamurroksessa eletään aikaa, jossa uutisoinnin ja toimituksen nopeusvaatimus ei kohtaa hengittävän, syövän ja nukkuvan ihmisen, etenkin kiireistä arkea tekevän päättäjän kykyä reagoida vaaditulla nopeudella. Murrokseen liittyy myös totuuden jälkeinen tyyli. Omalle kohdalleni osui alkusyksystä valtamedian toimittajan soitto, joka ei voinut odottaa minuuttiakaan, mutta annettuani faktatietoa asiasta, toimittaja ei käyttänyt saamastaan tiedosta mitään, vaan kirjoitti uskomustensa mukaan. Onko vähenevä toimittajajoukko pakotettu "onnistumaan" ja "osumaan maaliin" taistellessaan alati pirstoutuvassa mediakentässä, silläkin uhalla että totuuteen jää suuri kysymysmerkki?

Mediamurros

Tarkkailijalle mediamurroksen ensimmäinen aalto tarkoitti perinteisten lehtien ahdinkoa ja alasajoa, jossa samalla aloitettiin uutisten tuottaminen digitaalisesti veloituksetta. Toisessa aammossa maakuntien ykköslehtien digiversiot ovat muuttuneet maksullisiksi tai sidottu osaksi lehden tilausmaksua. Taloudellinen ansaintalogiikka on saatu järjestykseen, mainosmyynti toimimaan jälleen ja usein pienemmällä toimittajakunnalla uutisointi pyörii, siis torjuntavoitto. Laatu on sitten aivan eri kysymys.

Yhtenäiskulttuurin hajoaminen ja tyytymättömyys valittuun journalistiseen linjaan sekä samaan aikaan digitaalisen median helppous, edullisuus ja nopeus, ovat haastaneet erityisesti Ylen ja Helsingin Sanomat, jotka olivat ottaneet itselleen (tai sitten annettu) elitistisen kansansivistyksellisen ja valistuksellisen tehtävän, jota ne ovat toteuttaneet kansallisista lähtökohdista.

Mielipide-eroista suurin, etenkin läntisessä demokratiassa, on jako arvoliberaaleihin ja arvokonservatiiveihin. Yhdysvalloissa jakolinja on ollut jo sukupolvien ajan voimakas, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana se on myös rantautunut Suomeen. Suomessa arvoliberaalit aatteet vyöryivät maahamme ja ovat myöhemmin muuttaneet jopa lainsäädäntöämmekin arvoja jakavalla tavalla. Tämän kehityksen suurin kannattajajoukko asuu pääkaupunkiseudulla. Keneltäkään arvokonservatiiviltä ei jäänyt huomaamatta Ylen ohjelmatarjontaan samaan aikaan tulleet useat homoseksuaalista elämäntapaa ihannoivat sarjat ja elokuvat sekä Helsingin Sanomien voimakas ote keskustelussa arvolineraalisen aatteen airuena. Jokainen arvokonservatiivi tietää tämän ja puristaa edelleen kuvainnollisesti "kättä taskussa nyrkkiin", silkasta harmistuksesta. Suomessa arvokonservatiiveja löytyy lähes kaikista poliittisista liikkeistä, kuten myöskin arvoliberaaleja. Puhtaimmin ääripäät ovat jalostuneet toisaalta Vihreiden ja toisaalta Kristillisdemokraattien ja Perussuomalaisten joukkoihin.

Maahanmuuttovyöry aiheutti pelkoja, aiheellisiakin, jonka myötä syntyi voimakas keskustelu ja jakolinjat. Omien havaintojeni mukaan juuri maahanmuuton kiivain vaihe antoi tilaa digitaaliselle vaihtoehtomedialle ja synnytti erilaisia "kodinturvajoukkoja" ja nationalismia lähestyvää kansallismielisyyttä.

Kristillinen mediatuotanto monipuolistuu käyttökelpoiseksi

Olemme murroskohdassa, jossa vanhat käsitykset informaatiosta ja hyvin erilaiset tavat käyttää sitä, elävät yhtä aikaa. Perinteisen median valta on murtumassa monestakin syystä. Yksi syy on se, että me emme lue vain yhtä mediavälinettä, kuten esimerksi sanomalehteä. Sanomalehden toimittaminen ja tuottaminen aamuisin suomalaisiin kahvipöytiin, oli mahdollista vain suurille mediataloille. Se antoi niille suuren vallan suomalaisten sydämiin ja mieliin. Tänään kahvipöydässä on kännykkä, tabletti tai lehti ja viimeksi mainittu katoaa kokonaan 10-20 vuoden kuluessa.

TV on jo nyt kymmenien kanavien seinätaulu, joka toimii internetpohjalta. Tiettyyn kellonaikaan tulevat ohjelmat, joita katsotaan yhtä aikaa joka kodissa, säilyvät urheilun ja tapahtumien reaaliaikalähetyksissä sekä todennäköisesti uutistarjonnassa ja ajankohtaistoimituksen ohjelmissa. Joka tapauksessa katsojien mielenkiinto jakautuu arvojen ja halujen mukaisesti. Varsinaisesti ajantäyttöviihteen katsomisajankohdan ja välineen joka tuottaa viihteen, kuluttaja valitsee itse.

Kristillinen media hakee muotojaan myös. Perinteiset kristilliset lehdet ovat säilyneet pitkälti siksi, että niiden takana on kirkkokuntia tai herätysliikkeitä, jotka ovat tavalla tai toisella rakentaneet lehdestä oman liikkeensä 'jäsenlehden' ja varmistavat samalla sen, että 'omat' saavat lehden joko itse maksamana tai seurakunnan intervention kautta. Samaan aikaan monet niistä rakentavat internet-pohjaista TV-tuotantoa. Viestintävälineenä ne luovat turvallisen pohjan omalle uskonnolliselle piirille ja samalla omanmielisten universumin.

Ensimmäiset valtakunnalliset kristilliset mediatalot Radio Dei ja TV7 olivat suuria ilon aiheita kristillisille piireille. Ne ovat saaneet rinnalle perhe-TV imagoa hakevan Alfa-TV:n sekä konservatiivista kristillisyyttä korostavan Patmos-radion. Myös One-Way missio, Aikamedia ja monet muutkin ovat pyrkinyt rakentamaan netti-TV konseptia. Tarjonnan lisääntyminen on kuluttajan kannalta positiivinen asia ja tekee kristillisestä ohjelmatarjonnasta käyttökelpoisempaa, mutta myös pirstaloi kulttuurimme entistä pienempiin paloihin.

Sosiaalisessa mediassa piirteitä jotka on hyvä tietää

Aivan aiheestakin monilla arvokonservatiiveillä on ikävä tunne valtamedian voimakkaasta arvoliberalismista. Monen mielestä Yle ja Hesari pyyhkäisivät kerralla lattian rakoon perinteiset arvot, lojaaliuden isiemme rakentamaa kulttuuria kohtaan sekä uskonnolliset periaatteet. Samalla ne tulivat rikkoneeksi jotakin pyhänä koettua, joihin turvallinen tulevaisuus rakentui. Edellä mainittu väittämä siitä, mitä arvokonservatiivit kokevat, liittyy Virginian yliopiston tutkijan Jonathan Haidtin tutkimukseen arvokonservatismista ja arvoliberalismista sekä myös aivan omakohtaisiin tuntemuksiin. Niin tutkija kuin minäkin totean, että eivät arvoliberaalit ajattele maan turvallisuutta tai perinteitä, avatessaan rajat ja muuttaessaan lait kaikille (paitsi konservatiiveille), koska heille pyhää on kaikkien ja kaiken hyväksyntä ja rajaton vapaus.

Monet arvokonservatiivit ovat rakentavia ja rauhallisia, mutta koska järkipuhe ei ole auttanut ja Helsingin 'kiima' on jatkunut, niin jopa vaihtoehtomediat ovat alkaneet tuntua asianmukaisilta, jäsentäessään osan asioista samoin kuin arvokonservatiivit ovat ajatelleet. Loukattuna on helppo hyväksyä hieman arveluttavan tahon väittämänkin, kunhan se osuu omia arvoja vastustaviin voimiin. Aika hyvältä se on tuntunut - tunnustan, mutta varovaisuuteen on aidosti monia syitä.

EU-vastainen propaganda, kuten EU toisella tavalla ajattelivista sanoo, ei ole propagandaa sinänsä lainkaan. Se on politiikkaa järjestelmää vastaan, joka ei toimi eikä tuota hyvää. Onko se vaarallista, riippuu kunkin omasta näkökulmasta. Minun mielestäni kritiikille on tilaa ja sitä pitää esittää, jotta positiivisia muutoksia voisi tapahtua. Tässä on kuitenkin silta myös mennä liian pitkälle, tukemaan huomaamattaan informaatiota joka saa natsismin piirteitä, tai huomata kannattavansa vaikkapa vahvasti taistolaista ideologiaa tai Venäjän ihannointiin taipuvaisia pro-venäjä propagandasivustoja. Taistolaisesta arvomaailmasta ammentaa erityisesti vastavalkea.fi sivustot, joiden takana on vanha Oululainen taistolaisen aatteen grand old man Taisto O. Mehtälä.

Monet meistä arvokonservatiivisistä kristityistä ovat jakaneet MV??!! -lehden materiaalia, tietämättä tai tietäen, että lehden alkuperäinen nimi tarkoittaa "mitä vittua". Sen perustajalla Ilja Janitskinilla on Bandidos moottoripyöräjengitausta. Toisaalta niin on monilla kristityilläkin, siis tausta josta on pelastuttu. Eräät blogistit ovat pyrkineet osoittamaan Janitskilla olevan läheiset välit Venäjän presidentinhallinnon alaisuudessa toimivan strategisen RISI-tutkimuskeskuksen johtajaan Johan Backmaniin. Uusin uutinen on että etsintäkuulutettu Janitskin on siirtynyt Espanjasta Venäjälle. Entinen kirkkoherra, teologian tohtori Juha Molari joutui eroamaan kirkosta homoseksuaalikielteisten puheiden ja tutkimusten vuoksi. Ovien sulkeutuessa kirkollisessa maailmasta hänestä on tullut eräs MV-lehteen kirjoittavista henkilöistä. Hän on myös ymmärtänyt Venäjää enemmän kuin maassamme pidetään sopivana ja häntä voidaan hyvällä syyllä sanoa toisinajattelijaksi. Toisaalta russofobia on maassamme äärimmäisen suuressa mittakaavassa edelleen. Onko sittenkään tavatonta pyrkiä ymmärtämään naapuria, jonka kanssa meillä on 1300 km yhteistä rajaa. Ongelma tästä muodostuu vasta, jos ollaan tekemässä jotakin vallankumouksellista ja rahoitus kaikkeen tulee naapurivaltiosta. Tästä ei ole suoranaista näyttöä. Enemmänkin kyse on siitä että toisinajattelijat hakevat suojaa Bäckamilta, kun heidän toimensa kriminalisoidaan tai heidät erotetaan viroista ja tehtävistä ajattelutapansa vuoksi.

Verkkomedia.org sivustoa ylläpitävä entinen kotikaupunkini Porvoon teatterinjohtaja Janus Putkonen asuu nykyisin Donetskin kansantasavallassa ja vastaa tasavallan mediatyöstä. Hän on tarjonnut turvapaikkaa myös Ilja Janitskille ja hänelläkin tiedetään olevan yhteyksiä Bäckmaniin. Donetskin kansantasavalta hallitsee sotilaallisesti Itä-Ukrainan Donetskin kaakkois osia. Separatistien hallitseman alueen itsenäisyyttä ei ole mikään kansainvälisesti tunnustettu valtio hyväksynyt. Julkisesti hän on ilmoittanut sivustojen lopettaneen toimintansa, mutta uutisia ao. lähteestä kiertää edelleen.

Twitterissä on monia 'koneistoja', joiden taustat olisi hyvä selvittää, ennen kuin jakaa niiden tarjoamia uutisia. Itse kiinnitin huomiota @Suurruhtinas tiliin. 15 minuutin välein yötä päivää twiittaava tili tukee kriittistä ajattelua EU:ta kohtaan, liberialismia kohtaan, mutta samalla se on antisemistinen sekä Venäjä myönteinen. Erään blogistin mukaan taustalla on liikemiehiä, joilla on yhteyksiä Viroon. Mikä on heidän motiivinsa ja tausta-ajattelunsa jää arvoitukseksi.

Yleisesti ottaen disinformaatiota asiallisen vastavirtaisen informaation sisään leipovia vaihtoehtomedioita, joiden uutisten jakamisessa kannattaa tietolähteet tarkastaa ja etsiä uutisesta mahdollisesti muutakin lähdettä, mikäli ei halua olla osallinen 'keksityn' uutisen jakamisessa. Sama tarkkuus on tosin syytä ottaa myös arvoliberaalien suurten ja tunnettujen mediatalojen toimittajien kirjoittamien artikkelien suhteen ja arvovärittyneiden Setan, Vihreän langan ym. vahvasti päämääräuutisten ja tutkimusviitteiden suhteen.

Ohessa sivustoja, joiden luotettavuutta on kyseenalaistettu ja jotka voivat sisältää disinformaatiota: MV-lehti ● Uberuutiset ● Finleaks ● Whatdaafuck (englanninkielinen MV) ● Asialehti ● Kansalainen ● Nykysuomi ● Uutismaailma ● Magneettimedia ● Vastavalkea

11.12.2016 Ismo Valkoniemi

Vastine Sininauhaliiton tiedotteeseen ruoka-avusta 31.10.2016

Samarian toiminnajohtaja Ismo Valkoniemi pohdiskelee Sininauhaliiton tiedotetta, jossa se "oikaisee" 31.10.2016 ruoka-apuavustuksen hakuprosessista annettua, kokemaansa virheellistä tietoa julkisella tiedotteella

Sininauhaliitto oli hakenut avustusta 15 omalle jäsenjärjestölleen, jäsenjärjestölleen ViaDia ry:lle ja sen 26 jäsenyhteisölle sekä Ruoka-apuyhdistysten liiton kahdeksalle jäsenyhteisölle. Haettavan avustuksen määrä oli yhteensä 826 000 euroa, joka jakautui seuraavasti: Sininauhaliitto ry, 80 000 € (koordinaatio), Sininauhaliiton 15 jäsenjärjestöä 215 000 euroa, ViaDian jäsenyhteisöt 428 000 euroa, josta koordinaation osuus 57 500 euroa, Ruoka-apuyhdistysten liitto ja sen jäsenyhteisöt 103 000 euroa.

Hakemus on kattava. Huomionarvoista on hakemuksen suuret hallintokustannukset, yhteensä 137 500 euroa, joka tarkoittaa 16,6 % hallintokustannuksia. Vertailuna Samarian hallintokustannukset 40 000 euroa vastaavan kokoisesta hakuryppäästä, jossa summa tarkoittaa 5,2 %:n hallintokulua.

Huomionarvoista on myös että yhtenä hakijana Sininauhaliiton hakemuksessa on Jyväskylän katulähetys ry, jolle RAY on myöntänyt 109 000 euroa vuodessa ruoka-avun toteuttamiseen ruokajonoasiakkaiden aktivoimiseen vertaistuen, toiminnallisten ryhmien, palveluohjauksen, neuvonnan ja matalan kynnyksen kohtaamispaikkatoiminnan avulla (Jonosta yhteyteen -projekti 2016-2018). Siksi viittasin aiemmin RAY:n tukeen ja mietin, miksi kokonaisuuteen kerättiin mukaan myös suuria hyväosaisia toimijoita. Samariakin sai tiedustelun, jossa sitä pyydettiin mukaan hankekokonaisuuteen. Silloin se ei tuntunut mielekkäältä. Se muuttui mielekkääksi vasta kun pienet järjestöt tarvitsivat kokemusta ja osaamista, jotta voisivat olla mukana tavoittelemassa rahoitusta, joka muuttaa ruoka-avustuksen kenttää ja nostaa jaettavan ruoan laatua.

Sininauhaliiton hakemuksessa oli mukana varmuudella myös pieniä jäsenjärjestöjä, jotka olisivat rahan ansainneet ja sitä kipeästi tarvinneet. Sininauhaliiton jäsenjärjestöjen osuus on kuitenkin vain 26%. Kokonaisuudessa ruoka-apuun olisi kohdistunut 83,4 %. Samarian hakemuksessa ruoka-apua jakavia järjestöjä on kokonaisuudesta 94,8 %. Vain Ruoka-apu Yhdistysten Liitto ry ei jaa ruokaa Samarian hakukokonaisuudessa, mutta sekin tehostaa keräystä paikkakunnilla ja jakelun laatua omalla rahoituksellaan. Kyllä tämä Samarian hakukokonaisuus siten kestää kriittisenkin arvioinnin.

Sosiaali- ja terveysministeriö hylkäsi Sininauhaliiton hakemuksen ja päätti myöntää kyseistä määrärahaa Samaria rf:lle 765 000 euroa. Ministeriö teki päätöksensä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n asiantuntijaryhmän arvioinnin ja käytettävissä olevan määrärahan rajallisuuden perusteella. Huomionarvoista on, että THL:n tekemän arvioinnin mukaan hakemuksessa oli kaksi (2) tasavahvaa hakemusta. Myös Samarian hakemusta suositeltiin rahoitettavaksi. THL:n arviossa on lisäksi kannaltamme hyvin perustavan laatuinen virhe. Siinä mainitaan että hakukokonaisuudessamme on 10 järjestöä, vaikka todellisuudessa niitä oli mukana alkuperäisessä arvioidussa hakemuksessa 21.

Pidän hyvänä ja tuen henkeä kunnioittavana Sininauhaliiton hallituksen päätöstä olla hakematta oikaisua päätökseen, sillä se pitkittäisi Samaria rf:n kautta avustusta hakeneiden yhdistysten määrärahan saantia. Tässä osaltaan Sininauhaliiton hallitus tunnustaa toimenpiteellä, että rahat kohdistuvat yhdistyksille jotka rahan tarvitsevat kipeästi. Mikäli hakemus olisi mennyt törkeällä tavalla väärin, olisi oikaisu varmasti jätetty.

Tiedotteessa kuvataan Ruoka-apuliiton, Mika Niikon ja Sininauhaliiton keskinäistä prosessia, jossa on käyty dialogia. Tästä liikkuu erilaista informaatiota ja Ruoka-apu Liitto ry:tä lähellä olevat tahot kertovat että suuremmasta hakukokonaisuudesta on keskusteltu silloisen Sininauhaliiton toiminnanjohtajan kanssa. Nyt tiedotteen on allekirjoittanut vt. toiminnanjohtaja, koska kesken hakuprosessin Sininauhaliiton toiminnanjohtaja on vapautettu tehtävistään ja käynnistetty uuden toiminnanjohtajan rekrytointiprosessi. Se saa päätepisteensä huomenna, kun Sininauhaliiton uusi toiminnanjohtaja aloittaaa tehtävässään. Tervetuloa rakentamaan luottamusta järjestöjen välille!

Tiedotteessa kuvataan että Sininauhaliitto ei kääntänyt selkäänsä Samarialle. Se on totta. Samaria kieltäytyi lähtemästä mukaan hakuprosessiin Sininauhaliiton kautta, sen tiedusteltua Samariaa mukaan kokonaisuuteen. Syynä oli se, että emme nähneet syytä osallistua hakukokonaisuuteen joka oli paisumassa laajaksi ja jossa mukana oli suuria toimijoita. Siinä on lähtökohtaisesti elementtejä, joita vierastimme.

Myöhemmin Ruoka-apu Yhdistysten Liitto ry:n yhteydenoton jälkeen hallituksemme päätti hakea siksi, että juuri ne järjestöt voisivat saada rahoituksen, jotka eivät ole perinteisiä sosiaali- ja terveysalan järjestöjä ja jotka eivät osaa tai kykene itse hakemaan julkista rahaa sen vaativan hallinnoinnin vuoksi. Ojensimme auttavan kätemme pienille, mutta suuria määriä jakaville toimijoille.

Hakuprosessin alkuvaiheissa 2015 politiikka on ollut vahvasti mukana. Suomessa ei euroakaan liikutella valtion varoja ilman politiikkaa. Perussuomalaiset esittivät ruoka-apujärjestöille tukea 1,1 miljoonaa 2015 syksyllä ja Valtiovarainvaliokunta hyväksyi päätöksen käsittääkseni yksimielisesti. Monet puolueet ja poliitikot olivat siten mukana päättämässä rahasta. Päätöksen muistioon on kirjattu eduskunnan tahtotila, joka toteutui päätöksessä STM:n arvion mukaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Toivon että tämä asia alkaisi olla tässä, nimittäin mistä löytyy poliitikkoja jotka tämän julkisen taistelun ja ryöpytyksen jälkeen esittävät jatkossa rahaa juurevaan kansalaistoimintaan?

31.10.2016 Ismo Valkoniemi

Vastine Helsingin Sanomien toimittajalle Paavo Teittiselle

Arvoisa toimittaja Paavo Teittinen,

Kirjoitan teille omassa blogissani, koska kuulemani mukaan lehtenne ei anna kirjoittaa vastineita kuin poikkeustapauksissa. Tämä ei liene teille niin merkittävä asia, että jaksaisin lähteä edes yrittämään. Miksi ajattelen niin? Siksi että puhuin puhelimessa kanssasi perjantaina 14.10.2016 ja kerroin sinulle faktatietoa hakuprosessista. Pyysit myös lähettämään tietoa niistä määristä, mitä kukin yhdistys jakaa. Ajoin kiireesti Helsingistä toimistolleni Porvooseen ja skannasin sinulle STM:ään alkuperäisessä hakuprosessissa lähettämäni määrätiedot, mutta et maininnut näistä sanaakaan. Pyysin myös lähettämään jutun luettavaksi, ennen sen julkaisua, jotta voin korjata meitä koskevat virheet, mutta et tähän pyyntöön välittänyt edes vastata.

Odottaessani apulaiskaupunginjohtajan Anni Sinnemäen tapaamista Helsingin kaupungintalon käytävällä, yritin vääntää rautalangasta sinulle, miksi rahoitus tuli Samarialle. THL:n arvio ei ollut käytössäni, enkä sitä ollut nähnyt, mutta tiesin millä painotuksilla eduskunnasta oli raha myönnetty. Tämän minulle kertoi samana päivänä eduskunnassa kansanedustaja Antero Laukkanen (Kd.). Hän kertoi että kun eduskunta päätti myöntää historiallisen rahoituksen suoraan ruoka-aputyöhön, päätökseen kirjattiin keskitetytty hakuprosessi suuren toimijan kautta, pienet toimijat joilla ei ole mahdollisuuksia hakea rahoituksia sekä kylmäkuljetusautot.

Selitin sinulle myös että Viadian tilastossa suuri määrä ja rakenteet tarkoittavat valtaosin Maa- ja metsätalousministeriön koordinoiman EU-ruoan jakamista. Vastasit tähän, että mitä väliä sillä on. Yritin selittää että MMM tuo rekalla ruoan jakopisteisiin, rahdit maksettuna ja tämä ns. kuivamuona ei tarvitse kylmäkuljetusta. Kuvittelin että saisit kiinni näistä asioista ja alkaisit hahmottamaan miksi rahoitus myönnettiin Samarian hakukokonaisuudelle.

Viadia on Vapaakirkon diakoniajärjestö, jolla on hyvät rakenteet. Sininauhaliitto on kristillisten päihdejärjestöjen keskusliitto, joka saa RAY:n tukea noin 2 miljoona euroa vuosittain. Kuivamuona ei tarvitse kylmäkuljetusautoja. Ehkäpä juuri tästä syystä he toimivat olemassa olevilla rakenteilla? Sen sijaan rahasta päättänyt eduskunta oli tarkoittanut rahan pienille toimijoille, kylmäkuljetusketjujen kuntoon saattamiseksi. Niiden toimijoiden joilla ei ole vahvoja rakenteita ja tukiverkostoja, jotka eivät osaa hakea rahoituksia itsenäisesti.

Mikä tässä on Paavo Teittinen nyt se ongelma? Teille se näyttää olevan kansanedustaja Mika Niikko. Minulla on hyviä ja sivistyneitä arvauksia syistä, jotka liittyvät aivan muuhun kuin ruoka-avustuksiin. Venäjällä parhaillaan oleva Nina Havia lähetti artikkelinne jälkeen minulle tekstiviestin, jossa luki: "Hei Ismo. Jossakin välissä voisit kysyä joltakin toimittajalta että eikö sellaiset yhdistykset, joissa työntekijänä on joku joka tuntee edes ohuesti jonkun poliitikon tai päättäjän, saisi olla ollenkaan mukana esim. avustusten hauessa yms. Kyllähän se kuitenkin on niin, että ne jotka haluavat auttaa lähimmäisiään ovat usein sama pieni joukko. Kun luin tuon hesarin jutun, tuli sellainen olo että huh huh. Kylläpä jaksavat. Siunausta. Nina".

Ennen kuin lopetan, ihan pyytämättäkin, annan meidän koalitiomme tilastot: Palkattuja 96 hlöä (josta Samariassa 70), 1414 vapaaehtoistyöntekijää (joista Samariassa 60), 787.508 laskennallista asiakaskohtaamista, 970.000 ruokakassia tai ateriaa. Toimintaa yli 40 paikkakunnalla.

Eipä minulla muuta Paavo, hyviä syksyn jatkoja sinullekin!

Ismo Valkoniemi
Minkä ihmeen Samarian toiminnanjohtaja

Ps. Guggenheimiin oli menossa 40 miljoonaa euroa yhden ministerin päätöksellä. Saamamme summa on 0,00136% Valtion budjetista ja 1,91% tuosta Guggenheimista

Vastine tutkija Maria Ohisalolle

Eriskummallinen kirjoitus tutkijalta

Köyhyystutkija Maria Ohisalo kirjoittaa Uuden Suomen blogissa tavalla, jota olisin toivonut hänen välttävän, mikäli haluaa olla jatkossa uskottava tutkija. Hän kirjoittaa tutkimatta asiaa pettyneen järjestötoimijan suulla, käyttäen saamiaan arkumentteja ja tarkastamatta niitä itse. Kirjoitus on otsikoitu teemalla Eriskummallinen karkkiraha?

Kirjoitus viittaa Sosiaali- ja terveysministeriön 11.10.2016 julkistamaan 1,1 miljoonan euron erityistuen tarpeessa olevien ihmisten auttamiseen suunnattuun määrärahaan.

Mikä tässä päätöksessä tutkijan mukaan on eriskummallista? 

Ohisalo pitää kummallisena, että STM on lähtenyt mukaan suoraan köyhäin apuun, eikä rakenteiden kautta kuten aiemmin.

Tämä päätös on kuitenkin looginen jatkumo politiikalle, jota nykyisellä hallituskaudella on harjoitettu ja joka on EU maissa tavanomaista. yli 100 kansanedustajaa kannattaa lakialoitetta, jolla yritykset ja julkiset toimijat velvoitettaisiin luovuttamaan myyntiin kelpaamaton, syömäkelpoinen ruoka hyväntekeväisyyteen. Lakialoitteen ovat allekirjoittaneet kuusi ensimmäisen kauden kansanedustajaa: Ilmari Nurminen (sd.), Tiina Elovaara (ps.), Kai Mykkänen (kok.), Emma Kari (vihr.), Hanna Sarkkinen (vas.) ja Katri Kulmuni (kesk.). Lakialoitteeseen on otettu mallia Ranskasta, missä vastaava lakimuutos toteutettiin viime vuonna. Suomessa lakiin ei kuitenkaan liittyisi Ranskan tapaan rahallisia sanktioita.

Valtiovarainvaliokunta päätti antaa avustusta ruoka-aputoimijoille. Päätöksen perusteena oli nimenomaan tukea järjestötoimijoita kehittymään tasolle, jossa velvoittavan lain lisäksi järjestöt kykenevät täyttämään Eviran vaatimukset elintarvikkeen hyvän laadun ylläpitämiseksi. Hyötyjä on ensisijassa ruoan saaja eli yksityinen vähävarainen ihminen.

Ohisalo viittaa, että suuria toimijoita ruoan jakajina ovat esimerkiksi Sininauhaliitto ja ViaDia. Pelkästään ViaDia:lla on lähes 70 aktiivista toimipistettä eri puolilla maata ja vuoden 2015 aikana se jakoi pisteistään esimerkiksi 149 163 ateriaa ja yhteensä 1 040 150 kiloa ruokaa.

Ohisalon pitäisi kirjoittaessaan ymmärtää, että Viadia oli yksi hakija niiden joukossa jotka eivät menestyneet hakemuksessa.Viadian keskeinen vaikuttaja otti yhteyttä 11.10.2016 allekirjoittaneeseen ja kysyi perusteita, miksi avustus myönnettiin Samarialle. Viestissään hän viittaa antavansa asian tutkivan journalismin käsiin. Miksi tutkija viittaa kirjoituksessaan Viadiaan? Mistä hän tietää että Sininauhaliito ja Viadia ovat olleet 75 hakijan joukossa? Tietääkö Ohisalo verratessaan Samariaa näihin toimijoihin, että Samaria rf on Sininauhaliiton jäsenyhdistys, yksi suurimmista. Suurempi kuin Sininauhaliitto ja Viadia yhteensä. Samarian toiminnanjohtaja ja tämän blogin kirjoittaja on Sininauhaliiton entinen talouspäällikkö. Sininauhaliitto otti yhteyttä Samarian varatoiminnanjohtajaan Päivi Valkoniemeen keväällä ja ehdotti että Samaria tulisi mukaan hakemaan rahoitusta Sininauhaliiton ja Viadian ”kimppaan”. Koska tiedämme että Viadia on Suomen vapaakirkon avustusjärjestö ja Sininauhaliiton jäsenyhdistyksistä monet saavat huomattavia avustuksia toimintaansa RAY:n tai muun julkisen rahoituksen piiristä, emme nähneet mitään sisällöllistä syytä olla mukana tämän kaltaisessa joukossa, jotka ovat järjestöinä hyvävoimaisia ja joiden takana on suuria toimijoita tai kirkkokuntia. Näimme tarpeelliseksi olla mukana auttamassa niitä toimijoita, jotka jakavat ruohonjuuritasolla ruokaa merkittäviä määriä, ilman taustatukea tai rahoitusta. Nämä järjestöt olivat itse järjestäytymässä Ruoka-apu Yhdistysten Liitto ry:ksi. Halusimme antaa heille leveämmät hartiat hakuprosessiin ja otimme heidän hakukokonaisuudestaan vastuun.
Samalla haluan lausua mitä parhaimmat kiitokset ja kannustukset sekä Sininauhaliiton että Viadian tekemälle työlle. En halua pienimmässäkään määrin halveksua heidän tekemäänsä työtä.

Tutkijan mukaan Samaria on yksi 171 hänen tutkimuksessa olevasta toimijasta. Se on enemmän kuin mikään yksittäinen toimija on saanut koskaan Suomen historiassa, hän toteaa sekä kertoo, että”Samaria group tekee kristilliseltä arvopohjalta laadukasta syrjäytymistä ehkäisevää ja terveyttä edistävää päihdehoitotyötä”.
Tutkijan pitää kuitenkin ymmärtää, että Samarian johtamassa hakukokonaisuudessa on kattava osa tutkijan perinteisistä järjestötoimijoista, muun muassa 2013 tutkimuksessa mainitut Veikko ja Lahja Hurstin yhdistys, Operaatio Ruokakassi, HyväArki ry sekä 16 muuta järjestöä, joiden työ tunnustetaan. 765.000 euroa jaettuna 20 järjestöllä ja kahdella (2) vuodella 2016 ja 2017 tarkoittaa keskimäärin 19.125 euroa per järjestö per toimintavuosi. Jos raha olisi jaettu Ohinsalon mainitsemalla 300 taholle, olisi jokainen saanut 1275 euroa vuodessa. Tavoitellut 11 kylmäkuljetusautoa olisivat jääneet hankkimatta. Nyt rahalla saadaan käytetyt toimivat autot. Samaria on lähes 50 vuotta vanha sosiaalilähetysjärjestö, jonka työ on laajasti tunnustettua. Jaamme ruokaa myös laajasti monilla paikkakunnilla ja haluamme tukea prosessissa nimenomaan pieniä toimijoita.

Tutkija viittaa myös kristilliseen arvopohjaan. Todetessaan tämän erikseen kirjoituksessa, ilmeisesti tarkoitushakuisesti, Vihreiden varapuheenjohtaja Ohisalo tietää hyvin oman tutkimusaineistonsa perusteella, että lähes kaikilla ruoka-apujärjestöillä tausta on kristillinen. Myös tutkijan aiemmin mainitsemilla Sininauhaliitolla ja Viadialla.

Hän myös kysyy, miksi raha jaettiin näin pienelle joukolle, kun ruoka-apua jakavia toimijoita on satoja? Niin kuin aina, kyse oli julkisesta hakumenettelystä, jossa joku saa rahaa ja toinen ei. Koskaan sellainen taho, tutkijan viittaamat sadat tahot, jotka eivät hakeneet lainkaan, eivät voi sitä myöskään saada. Hakijoiden joukosta THL arvioinneissa hankkeet on arvioitu joko suositelluksi tai erityismaininnan saaneiksi. Jotta suoran avun mahdollisimman kattava jakautuminen valtakunnallisesti toteutuisi ja pienet, mutta vaikuttavat toimijat tulisivat huomioitua, valinta on kohdistunut perinteisiin ruoka-apuyhdistyksiin Samarian kautta..

Tutkijan mukaan suurempi kysymys on kuitenkin se, miksi raha jaettiin Samarialle eikä Viadialle. Hän viittaa toiminnan vaikuttavuuteen. Viittaan Viadian yhteydenottoon allekirjoittaneeseen, sekä viittaukseen, jossa he etsivät asialle tutkivan journalistin. Syy miksi he eivät saaneet, ei ole tiedossani, mutta sivistynyt arvaukseni on että heidän hakemuksensa oli Sininauhaliiton kanssa laaja ja siellä oli mukana järjestöjä jotka saavat jo yhteiskunnan rahaa merkittävästi. Apu ei siten kohdistunut niihin järjestöihin joissa hyöty rahoituksesta todentuu parhaiten. Viadia on verraten uusi järjestö, josta tiedän paljon. En halua arvioida heitä ikävässä valossa, mutta korostan että Samaria on vaikuttava toimija Suomessa ja Eestissä yli 100 työntekijän ja 100 vapaaehtoistyöntekijän voimin. Sen luottoluokitus Rating on A ja se on arvioitu monissa suurissa hakukokonaisuuksissa uskottavaksi toimijaksi jo lähes 50 vuoden ajan.

Kaikkein hankalin on tutkijan kehittelemä salaliittoteoria, jossa häneltä jää näkemättä sama minkä THL ja STM ovat nähneet. Tutkija pohtii Takaisin Elämään ry:n, Ruoka-apu Yhdistysten Liitto ry:n, kansanedustaja Mika Niikon (Ps) ja Ruoka-apu Yhdistysten Liiton suhdetta. Hän viittaa siihen, että Havia on ollut häneen yhteydessä syksyllä 2015. Myöskin Takaisin Elämään ry:n varatoiminnanjohtajan Sami Niikon nimi vilahtaa tekstissä. Perusajatus lienee että Perussuomalaisten Mika Niikko on ollut keskeisessä roolissa jakaessaan rahaa eduskunnasta.

Itse tutustuin Mika Niikkoon sekä Nina Haviaan ehkä vuonna 2003, kun Sininauhaliiton talouspäällikkönä menin vierailemaan jäsenjärjestö Takaisin Elämään ry:n. Tämä erikoisnuorisotyötä Vantaalla tekevä järjestö on auttanut silloisen toiminnanjohtajan Mika Niikon kaudella satoja nuoria takaisin elämään ja jakanut ruokaa viimeisen 15 vuoden aikana rekka-autolasteittain. Nina Havia teki järjestössä vankilatyötä. Mika Niikko valittiin kansanedustajaksi, jolloin hän lopetti työnsä Takaisin Elämään ry:ssä 2012 alkaen. Nina Havia toimii järjestössä toiminnanjohtajana ja Sami Niikko oppisopimuskoulutuksessa tittelillä "varatoiminnanjohtaja". Kyse on siis kansanedustaja Mika Niikon perustamasta järjestöstä, joka on hänen ponnahduslautansa ja ikkuna nuorten hädälle ja syrjäytymiselle.

Heikki Hursti käytti 11.10.2016 puheenvuoron, jossa totesi poliitikkojen käyneen kaiken kansan itsenäisyyspäiväjuhlilla lupaamassa rahaa vuosikymmenet. Ensimmäisen kerran tämä hallitus lunasti lupauksensa. Kyse on politiikasta, kun tällaisia rahoja jaetaan. Näinkin pieneen rahaan vaaditaan poliittista tahtoa pitkäkestoisesti. Perussuomalaiset tekivät asiassa aloitteen ja lopullisen rahoituspäätöksen on tehnyt tarkan STM:n ja THL:n arvion jälkeen ministeri Rehula (kesk.).

Tutkija viittaa myös Samarian omaan lehteen, joka ilmestyi viikkoa ennen päätöstä sekä STM:n tiedotetta, josta löytyy Mika Niikon haastattelu, jossa rahaa luvataan ruoka-aputoimijoille sekä Samarian tiedote päätöksestä.
Jälleen on syytä tutkijalle ja lukijoille viitata Viadian yhteydenottoon. Viadiasta tutkijan yhteyshenkilö soitti toimittajallemme ja tiedusteli milloin artikkeli on kirjoitettu. Kyseisessä Mika Niikon haastattelussa, hän itse kertoo esimerkkeinä järjestöjen tukemisesta, että hallitus myönsi äskettäin ruoka-apua jakaville järjestöille 800 000 euroa ja vähävaraisten perheiden lasten harrastustoimintaan 300 000 euroa. Hän viittaa tässä Valtiovarainvaliokunnan 2015 tekemään päätökseen. Päätöshän oli tehty jo poliittisella puolella edellisenä vuonna. Se kuka avun sai selvisi Samarialle syyskuussa. Lehti ilmestyi tarkkaan ottaen samaan aikaan kun päätös julkistettiin.

Lopuksi tutkija Ohisalo, joka tässä blogissaan varmuudella on myös Vihreiden varapuheenjohtaja,  puhuu sosiaalipolitiikasta ja kertoo että sosiaalityöntekijöitä olisi tällä rahalla saatu 15-20 henkilöä. Tutkija voi hyvin keskustella sosiaalipolitiikasta. Siinä on erilaisia mielipiteitä. Järjestönäkökulmasta katsoen tutkija ei tunne järjestöjen kokonaisvaltaista tapaa auttaa riittävästi. Sosiaalityöntekijöiden lisääminen tällä ”karkkirahalla” tuntuu hyvin erikoiselta ehdotukselta, etenkin kun se kohdistuisi muutamiin yksilöihin, toisin kuin 970.000 kassia ruokaa helpottamaan vaikkapa lapsiperheen arkea. Sitä paitsi rahalla olisi saanut sossut yhdeksi vuodeksi, sillä kyse oli kertarahasta. Järjestöt kohtaavat asiakkaat hyvinkin kokonaisvaltaisesti ja autamisjärjestelmien kirjo ulottuu myös ilta- ja yöaikaan virastoaikoina toimivien sosiaalityöntekijöiden sijaan.

Ismo Valkoniemi