Ihmiskunta joutuu aika ajoin voimakkaiden ideologioiden
vaikutusten alle, jotka ovat tiedon korvikkeita. Niiden starttimottorina on voimakas julistus, jonka imussa saadaan aikaiseksi valtaisa kiihko,
jonka vierellä leijuvat vihan pilvet. Ideologiat pyyhkivät maata julistaen
totuuttaan niin kauan, kun alkaa käydä ilmeiseksi, että kyse on haavekuvasta.
Kommunismi ja marxismi eri muodoissaan on ollut osa vasemmistolaista ideologiaa, jonka kehystarinassa olivat orjuutetut, rikkaiden sortamat ja riistämät tavalliset työläiset. Vaikka tämä lähtökohtaisesti pitäisikin osittain paikkansa, ratkaisukeinot ovat olleet utopisia. Luvattu maa on paikka, jossa kaikki jakavat tasan keskenään omaisuutensa ja valta on matalimmalla tasolla. Proloteriaatin diktatuurissa johtajat löytyivät hyvin pian ja kurinpito oli entistä ankarampaa. Rikkaiden palkkasorron sijaan tilalle astuivat murhat, toisinajattelijoiden vaientamiset siirtämällä valtaisia väkimääriä maan perukoille pakkotyöhön sekä täydellinen epäluulon ilmapiiri, jossa naapurit valvoivat toisiaan. Samaan aikaan oli parempi luokka jo syntynyt uudessa järjestelmässä ja jako rikkaisiin ja köyhiin oli jälleen voimassa.
60-luvulla tämä ideologia oli vielä niin voimissaan, että tuolloin suomalaisissakin yliopistoissa opiskelevat nuoret näkivät tässä uuden maailmanjärjestyksen. Yliopistoissa vainottiin konservatiivisia kristittyjä ja niitä, jotka eivät nielleet siltä istumalta vasemmistolaista näkemystä. Suolaaminen tapahtui rauhanomaisemmin kuin naapurimaassa, mutta monia sielunkipuja ihmiset kantavat näistä ajoista tänäänkin.
Aika ajoin Euroopan unioni tähtilippuineen sai ideologisen viitan. EU:n sisäpiirissä Suomi liukuisi kohti Keski-Eurooppaa ja Feta-tomaatit kulkisivat kauppaan tuoreena ja ”kotimaisina” hetkessä. Kansojen vapaa liikkuvuus ja kaupanvaihto toimisi häiriöttä, tuottaen paratiisimaiset olosuhteet ja loputtomasti rikkautta, vaurautta ja turvallisuutta. On totta, että meillä menee EU:sta huolimatta varsin hyvin. Saksalla menee erityisen hyvin EU:n vuoksi, sillä se on kerännyt rusinat pullasta, mutta Etelä-Eurooppa kärsii vakavasta pitkäkestoisesta taantumasta ja vapaaliikkuvuus on tuonut meillekin vakavia huume- ja maahanmuuttokysymyksiä, joista ennen emme tienneet mitään. Täydellinen katastrofi EU ei ole ollut, mutta ei myöskään sen kaltainen menestystarina, kuin meille kerrottiin. Tämä johtuu juuri siitä ideologiasta, joka ylitti arkitotuuden.
Identiteettipolitiikassa liberaalit arvot ovat viime vuosina muodostaneet voimakkaan liberaalin aallon, joka lähti liikkeelle Barack Obaman amerikasta ja pyyhki yli läntisen Euroopan, aina Suomeen saakka. Sen myötä avioliittokäsitys muuttui ja voimakas keskustelu lukuisista sukupuolista on täyttänyt julkisen tilan. Jopa kirkollisissa vaaleissa syksyllä 2018, ehdokkailta kysytään, oletko a) mies, b) nainen vai c) muu sukupuolinen. Tämä siitäkin huolimatta, että Suomen lainsäädäntö ei tunne kuin miehen ja naisen sekä vielä vähemmän kirkko virallisine kannanottoineen. Edes pieni tätä ajatusvirtaa kritisoiva mielipide menneisyydessäsi, voi katkaista urasi ja tulevaisuutesi. Näin kävi keväällä 2018 vasta valitulle Porin Jazzin toimitusjohtajalle Aki Ruotsalolle, jonka ura katkesi ensimmäiseen työviikkoon, kun esille nousi hänen vanha ja maltillinen kirjoituksensa, joka ei aivan varauksetta tukenut kaikkia uusia näkemyksiä. Tällaista ilmapiiriä on hyvin perustein voitava kutsua uusmarxistiseksi, sillä sen toimintatavat muistuttavat marxistisen venäjän mielipidepuhdistuksia.
Liberaali identiteettipolitiikka oli keskeisessä roolissa Jordan Peterson ilmiön syntyyn. Petersonin mukaan 1960-luvun jälkeen postmodernit filosofit ja sosiologit väittivät hylänneensä kommunismin ja marxilaisuuden, mutta todellisuudessa rakensivatkin sen päälle ja laajensivat sitä. Luokkataistelu ei toiminut konservatiiviseen porvaristoon, joten työväen sijaan nostettiin uusi joukko sorrettuja. Liberaali identiteettipolitiikka avasi rajattomat mahdollisuudet, sillä jokainen meistä on jollain tavalla ”sorrettu”, vaikka sitten ulkonäön, seksuaali-identiteetin, iän, syntyperän, uskonnon, sukupuolen, historian, kulkuvälineen, rodun, asuinpaikan tai minkä tahansa perusteella. Kun Kanadan sosialistihallitus sääti lain, että ihmisiä, jotka kokevat olevansa muun sukupuolisia on alettava kutsua tätä varten käyttöön otetulla uudella persoonapronominilla, Jordan Peterson kieltäytyi. Asiasta nousseen kohun myötä hänen ajattelunsa tuli tunnetuksi ja nosti hänet valtamedian pääkanaville, youtube-kanavan supertähdeksi sekä maailmanluokan kirjailijaksi.
Psykologian tohtori Norman Doidge mainitsee Jordan Petersonin 12 elämänohjetta -kirjan esipuheessa, että Millenium sukupolvi (vuosituhannen vaihteessa syntyneet) on ensimmäinen, jolle on opetettu moraalikysymyksissä samanaikaisesti kaksi ristiriitaiselta vaikuttavaa ajatusta kouluissa, collegeissa ja yliopistoissa. Liberaali ja konservatiivinen (perinteinen). Kokonainen sukupolvi on kasvanut vailla ”käytännön viisautta”, vaikka heille vakuutetaan että he ovat oppinein sukupolvi koskaan. Mutta se mitä heille opetetaan, on pitkälti tietoa ilman toimivan käytännön sovellutusta. Se on pitkälti relativismia, jossa totuus on suhteellista ja totuuksia on loputon määrä. Tällainen moraalirelativismi synnyttää tyhjyyttä ja kaaosta ja se lisää nihilismiä ja epätoivoa. Juuri tähän saumaan syntyy ilmiö Jordan Petersonista. Kypsässä iässä oleva professori, joka kertoo, että se mitä ennen tehtiin ei ollut huonoa ja toimimatonta, vaan monien sukupolvien parhaat havainnot. Säännöt eivät ole olleet kiusaamista varten, vaan parasta mahdollista elämistä varten. Perinteiset arvot eivät ole vanhanaikaisuutta, vaan kestävyyttä ja selviytymistä varten.
Olin 11.11.2018 katsomassa ja kuuntelemassa ilmiön takana olevaa professori Petersonia Kulttuuritalolla, koska sain isäinpäivälahjaksi liput. En olisi varmasti itse hankkinut lippuja, mutta mieluisa kokemus tämä lahja oli kaikkinensa. Hän oli lupautunut toistamiseen Suomeen viikon sisällä, koska ensimmäinen tilaisuus myytiin loppuun. Niin kävi toisenkin kerran, kuten jokaisessa Eurooppalaisessa suurkaupungissa. Lyhyen kiertueensa aikana Eurooppalaisia nuoria oli tilaisuuksissa yhteensä 250 000 henkilöä. Arviolta 30 ikävuoden molemmin puolin olevassa yleisössä 60% oli miehiä ja 40% naisia. Tämä oli sekä oma, että järjestäjän arvio. Myös yksin tulleita nuoria naisia näkyi yleisössä. Halvin lippukaterkoria oli 65 euroa ja kallein 200 euroa, joita oli tarjolla 150 kpl. Tuohon kalleimpaan kategoriaan liittyi tapaaminen tilaisuuden jälkeen.
Kun useamman kerran tilaisuuden aikana yleisö nousi taputtamaan, aloin pohtimaan miksi ilmiöön on syntymässä henkilöpalvonnan elementtejä. Päädyin kuitenkin siihen, että kyse oli kunnioituksesta. Peterson oli vastannut siihen tarpeeseen, niihin kysymyksiin ja siihen kaaokseen ja hämmennykseen, johon nuoret olivat joutuneet. Aavistuksen hengellistäen totean, että Raamatun mukaan 'kivetkin huutavat'. Tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa on syntynyt tarve, jota professori Peterson täyttää.
Kirkko on yrittänyt puhutella nuoria aikuisia, mutta nähnyt vain liberaalin, poliittisesti usein vihervasemmistolaisen aatemaailman puhuttelutavaksi. Viimeistään nyt jokaisen pitäisi ymmärtää, että meillä on kasvava joukko nuoria, jotka eivät saa vastauksia uusista elämän perusteita muuttavista arvoista, vaan he kaipaavat selkeää viestiä paljon näitä kestävämmistä ja pidempi kestoisista arvoista.
Kaksituntiset monologit suhteellisen haastavalla englanninkielellä ovat vaikeita lähes kaikille, mutta eivät niille joiden sydän janoaa kuulla ontologisista tosiasioista, kestävistä arvoista ja ideologioita torjuvasta maalaisjärjestä. Ilmiö Peterson täyttää tyhjiötä joka syntyi totuuden jälkeisessä ajassa.
12.11.2018 Ismo Valkoniemi
