Älä katso väärään kohtaan historiassa
Läntinen kristillisyys ja sen ongelmat ja skismat sekä Euroopan sisällä, että
sen ulkopuolella ovat eläneet sotaisasti sen jälkeen kun oppi kiinnitettiin
keisarilliseen valtarakenteeseen. Ensiksi otettiin pesäero juutalaisiin ja sen
jälkeen toisella tavalla ajatteleviin kristityihin ja uskosta osattomiin.
Pakkokäännytykset ja kasteet olivat satojen vuosien ajan tapa muuttaa alueita
kristillisiksi. Mutta kyse ei ole vain läntisestä kirkosta. Kristillisestä itse
ymmärryksessä ongelmat ovat niin idässä, lännessä, etelässä ja pohjoisessa.
Vladimir otti kasteen Khersonesoksessa Krimillä 19. toukokuuta 988, nykyisen
Sevastopolin alueella. Kasteen jälkeen ortodoksikristityksi siirtynyt Vladimir
avioitui samassa paikassa Konstantinopolin prinsessa Annan kanssa. Tämän jälkeen Pyhä Vladimir Kiovalainen nimen
saanut hallitsija kehotti kaikkia oman hallitsemansa maan asukkaita
kastattamaan itsensä Mustassa meressä tai Dniepr joen rannoilla. Näin
tapahtuikin. Tässä tapahtumaketjussa katsotaan syntyneen Pyhä Ortodoksinen
Venäjän maa – Äiti Venäjä. Tämän syntyhistorian pyhimmät alueet ovat Krim ja
Kiova. Moskova oli tuohon aikaan pelkkää suoperäistä lähes asumatonta seutua. Tällä
näkökulmalla Venäjän ortodoksinen kirkko siunaa Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan
2022.
Ristiretket Euroopasta Jerusalemiin alkoivat 1000-luvun
lopulla. Matkalla tuhottiin paljon juutalaisia ja perillä odotti päävihollinen,
zeldzukit.
1600-1700 luvuilla Ruotsin kuningaskunta kävi uskonsotia katolisia vastaan Puolassa
ja ortodokseja vastaan Venäjän Karjalassa. Näissä luterilaisuus pyhitettiin
tavalla, joka oikeutti toisella tavalla ajattelevien tuhoamiseen. Tämän
kaltaisia sotia on kirkkohistoria täynnä. Edellisessä kirjoituksessa käsittelin
Lutherin antisemitismiä, jolla on myös linkki holokaustiin.
Missä siis on sellainen kirkko jolla on oikea ymmärrys ja oppi ilman historian tuomaa vääristymää tai traditiota?
Jumalan valtakunta otettiin pois juutalaisilta ja annettiin kenelle?
Kristityille – ei, näin ei Raamattu opeta
Matteuksen
21:42-45: ”Jeesus sanoi heille: »Ettekö ole koskaan kirjoituksista lukeneet:
– Kivi, jonka
rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. Herralta se on tullut, ja se on
ihmeellinen meidän
silmissämme. »Tämän takia minä sanon teille, että Jumalan valtakunta otetaan teiltä
pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä. Joka tähän kiveen kaatuu,
se ruhjoutuu,
ja jonka päälle tämä kivi kaatuu, sen se murskaa.» Nämä vertaukset kuultuaan ylipapit
ja fariseukset ymmärsivät, että Jeesus puhui heistä.”
Hesekielin kirjan 34. luvun jakeissa 7-10 on ennustettu Jeesuksen ilmoittama valtakunnan pois ottaminen. »Sen tähden, paimenet, kuulkaa Herran sana. Näin sanoo Herra Jumala: Minun lampaani ovat joutuneet petojen saaliiksi. Minun lampaani ovat joutuneet kaikenlaisten petojen suihin, koska kukaan ei ole niitä kainnut, koska paimeneni eivät ole tunteneet murhetta niistä. Paimenet ovat pitäneet huolta vain itsestään, minun laumastani he eivät ole huolehtineet. Sen tähden, paimenet, kuulkaa Herran sana. Näin sanoo Herra Jumala: Niin totta kuin elän, minä panen paimenet vastaamaan, minä vaadin heidät tilille lampaistani. Enää he eivät saa olla laumani paimenia, enää he eivät saa huolehtia minun laumastani eivätkä omasta hyvinvoinnistaan. Minä pelastan lampaani heidän hampailtaan, enää ne eivät joudu heidän ruoakseen.
Hes. 34: 21-25: ”Te olette kyljillänne ja hartioillanne sysineet heikkoja, te olette puskeneet niitä sarvillanne, kunnes olette saaneet ajetuksi ne laumasta. Mutta minä pelastan lampaani, eivätkä ne enää ole teidän armoillanne. Minä pidän siitä huolen, että oikeus toteutuu lampaiden kesken. »Minä panen yhden paimenen heitä kaitsemaan, palvelijani Daavidin. Hän kaitsee heitä, hän on oleva heidän paimenensa. Minä, Herra, olen heidän Jumalansa, ja palvelijani Daavid on heidän kaikkien ruhtinas. Minä, Herra, olen puhunut. »Minä teen heidän kanssaan liiton ja takaan heille rauhan. Minä hävitän pedot koko maasta, niin että he ovat turvassa aavikollakin ja voivat nukkua vaikka metsässä.
Valtakunta eli Israel annetaan Daavidin pojalle,
Jeesukselle, Jeshualle. Jumala ei voi ottaa valtakuntaa pois vajaalta ja antaa
sen toiselle vajaalle, vaan Hän antaa sen Pojalleen, joka kykenee johtamaan
laumaa.
Hes. 34:31: »Te, ihmiset, olette minun
lampaani, minun laitumeni lampaat. Minä olen teidän Jumalanne.
Näin sanoo Herra Jumala.»
Joh.
10:14: Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani
tuntevat minut.
Juutalaiset juuret kaivettava uudelleen esiin
Jeesus, opetuslapset ja Paavali olivat kaikki juutalaisia. Kukaan heistä ei
hyljännyt juutalaisuuttaan ja muuttunut kristityksi. Tämän sanominen ei tee
minusta judaistia, vaan totuuden puhujan. En hyväksy korvausteologista
ajatusta, että Paavali oli ensimmäinen kristitty. Tällainen ajatus on vajaa ymmärrykseltään.
Jeesus oli rabbi, kuten juutalaisten Sanhedrinin jäsen Nikodemus häntä nimitti.
Hän osallistui juutalaisten juhliin, mutta antoi lopullisen tulkinnan Mooseksen
lakiin ja Tooraan. Se että vain osa juutalaisista ymmärtää tämän, ei muuta sitä
tosiasiaa miksikään.
Opetuslapset olivat juutalaisia ja heidän pääasiallinen toiminta-alue olikin juutalaisten
keskuudessa.
Paavali oli elämänsä loppuun asti juutalainen, kuten apostolien tekojen lopusta
voidaan nähdä. Apt: 28:16- : Ja
kun tulimme Roomaan, sallittiin Paavalin asua erikseen häntä vartioivan
sotamiehen
kanssa.
Kolmen päivän kuluttua Paavali kutsui kokoon juutalaisten ensimmäiset. Ja kun
he olivat
kokoontuneet, sanoi hän heille: "Miehet, veljet! Vaikka en ole mitään
tehnyt kansaamme
tai isiemme tapoja vastaan, annettiin minut kuitenkin Jerusalemista vankina
roomalaisten
käsiin. Ja kun he olivat minua tutkineet, tahtoivat he päästää minut irti,
koska en
ollut tehnyt mitään kuoleman rikosta. Mutta kun juutalaiset sitä vastustivat,
oli minun pakko
vedota keisariin; ei kuitenkaan niin, että minulla olisi mitään kannetta
kansaani vastaan.
Tästä syystä minä nyt olen kutsunut
teidät, saadakseni nähdä ja puhutella teitä; sillä
Israelin toivon tähden minä kannan tätä kahletta." Niin he sanoivat
hänelle: "Emme ole saaneet
kirjettä sinusta Juudean maalta, eikä kukaan tänne saapunut veli ole
ilmoittanut eikä puhunut
sinusta mitään pahaa. Katsomme kuitenkin syytä olevan kuulla sinulta, mitä
sinun
mielessäsi
on; sillä tästä lahkosta on meillä tiedossamme, että sitä vastaan kaikkialla kiistetään."
Ja he määräsivät hänelle päivän, ja silloin tuli heitä vielä useampia hänen luoksensa
majapaikkaan. Ja näille hän aamuvarhaisesta iltaan saakka selitti ja todisti
Jumalan
valtakunnasta, lähtien Mooseksen laista ja profeetoista, saadakseen heidät vakuutetuiksi
Jeesuksesta. Niin se, mitä sanottiin, sai toiset vakuutetuiksi, mutta toiset eivät
uskoneet.
Kyseessä oli juutalaisuuden sisällä vallitseva toinen näkemys, kuin mitä
fariseukset ja ylipapit edustivat. Alkuseurakunta kasvoi juutalaisuuden
keskellä nähden messiasennustukset täyttyneen Jeesuksessa. Se, että monet eivät
nähneet messiasta oli myös ennustettu. Heidän silmillään oli peite. Se että näkee Jeesuksessa
messiaan ei tee juutalaisesta kristittyä.
Raamattu sisältää lukuisia profeettojen
ennustuksia ja UT:n viittauksia tämän tilanteen ennalta ymmärtämiseksi:
Jes. 6:9:
Niin hän sanoi: "Mene ja sano tälle kansalle: 'Kuulemalla kuulkaa, älkääkä
ymmärtäkö,
näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö.’
Jes. 6:10: Paaduta
tämän kansan sydän, koveta sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se näkisi silmillään,
ei kuulisi korvillaan, ei ymmärtäisi sydämellään eikä kääntyisi ja parannetuksi
tulisi."
Hes. 12:2: "Ihmislapsi,
sinä asut uppiniskaisen suvun keskellä, niiden, joilla on silmät nähdä, mutta
eivät näe, ja korvat kuulla, mutta eivät kuule; sillä he ovat uppiniskainen
suku. Joh. 12:40:"Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, että
he eivät
näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten
minä heitä parantaisi."
Ap.t. 28:26:
'Mene tämän kansan luo ja sano: Kuulemalla kuulkaa älkääkä ymmärtäkö, näkemällä
nähkää älkääkä käsittäkö.
Room. 11:8:
niinkuin kirjoitettu on: "Jumala on antanut heille uneliaisuuden
hengen, silmät,
etteivät
he näkisi, ja korvat, etteivät he kuulisi, tähän päivään asti."
2. Kor. 3:14:
Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite,
vanhan
liiton
kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta messiaassa
(kristuksessa) se katoaa.
(Olen kääntänyt sanan messias Kristuksen tilalle, koska se kuvaa paremmin messiasennustusta,
kun kristusteologinen kreikkalainen käännös, joka vie ajatukset messias ymmärryksestä kristinuskoon - kyse on kuitenkin messiasennustuksen
täyttymisestä ensisijassa puhuttessa sitä miten Paavali ja opetuslapset sekä alkuseurakunta sen ymmärsivät).
Paavali ja opetuslapset päätyvät siihen, että Paavalin tehtävä
on toimia pakanoiden evankelistana, sillä he ymmärsivät valtakunnan pois ottamisen myötä
täyttyvän Aabrahamille annettu lupaus, jossa siunaus on tarkoitettu koko
maailmalle. Paavalin ja opetuslasten antamat vapaudet pakanoille, eivät kuitenkaan olleet esteenä heille, pysyä juutalaisena elämänsä loppuun asti. Olisi perin outoa kääntyä omasta kansallisuudesta pois tilanteessa, jossa on täysin vakuuttunut siitä että kirjoitukset olivat täyttyneet juuri niin kuin esi-isät olivat kirjoituksissa ennustaneet. Juutalaisuus on ensisijassa
syntymän kautta saatu osallisuus tuohon kansaan. Siksi juutalainen on
juutalainen myös silloin kun hän ymmärtää Jeshuan olleen tuo kirjoitusten
lupaama messias. Paavalin teksti aukeaa paljon rikkaammin, kun ymmärrämme hänen
puhuvan ’te – teille’ muodossa pakanoille ja ’me – meille’ muodossa
juutalaisille.
Jeesuksen, opetuslasten ja Paavalin ajan kirjoitukset olivat Tanakin eli
Vanhan testamentin tekstejä
Pyhät kirjoitukset Raamatussa viittaavat aina Vanhan
testamentin teksteihin, sillä Uutta testamenttia ei ollut vielä käytettävissä. Tämä
seikka näyttää unohtuvan monelta Raamatun lukijalta. Siksi itselleni on vieras
ajatus, että lukisin vain Uutta testamenttia ja Psalmeja. On valtava rikkaus
löytää sama pelastussuunnitelma kirkkaasti Vanhasta testamentista ja yhtyä
Paavalin ajatukseen, jossa hän muistuttaa opetuslastaan Timoteusta pitämään
nämä vanhat kirjoitukset, joista löytyy pelastukseen avaimet.
2.
Tim. 3:15-17: Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka
voivat antaa sinulle
viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen. Jokainen pyhä Jumalan
Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi
ja kasvatukseksi
Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja
kaikkeen hyvään kykenevä.
Tässä ei ole pienintään mahdollisuutta esittää, että joku Uuden testamentin kirje
olisi jo valmiina tuolloin, sillä Paavali mainitsee kirjoitukset, jotka ovat olleet
olemassa jo kun Timoteus on ollut lapsi.
Raamattu on minulle kokonaisuus VT:n alusta Ilmestyskirjan loppuun saakka.
Uskossa on kyse enemmän suhteesta kuin opista
Todellinen toimiva ja elävä usko ei voi perustua opilliseen rakennelmaan, vaan suhteeseen
Jumalan kanssa.
Luomiskertomus osoittaa, että kyse on ensisijaisesti suhderikkomuksesta, joka
synnytti häpeää, syyllisyyttä ja pelkoa. Tässä alkukertomuksessa Jumala toimii
samoin kuin Hänen olemuksensa kuva, Jeesus, myöhemmin Uudessa testamentissa. Jumala
aloittaa luomiskertomuksessa keskustelun ihmisen kanssa, joka on piiloutunut. Kysymyksessä, jonka
hän esittää Aadamille, ”missä sinä olet?”, kyse ei voi olla siitä, että Jumala
ei ihmistä löytäisi. Enemmänkin tämä on nähtävä armotekona, jossa Jumala aloittaa
keskustelun ihmisen kanssa joka häpeää tekoaan. Jeesus Jumalan kuvana osoittaa,
että hän haluaa keskustella ja olla yhteydessä syntisten kanssa. Hyväksymällä
heidät, hän poistaa häpeän, kuten hän poisti häpeän alastomuudesta kärsineiltä
Aadamilta ja Eevalta, valmistamalla heille nahkavaatteet. Vasta hyväksynnän
osoittamisen jälkeen Jumala otti käsittelyyn rikkomuksen seuraamukset. Myös
syntiselle naiselle Jeesus sanoo, sen jälkeen kun kivittäjät ovat poistuneet, ”mene
äläkä enää syntiä tee”.
Tämän vuoksi suhde ja suhteen ylläpitäminen on tärkeä teema, eikä meidän
tarvitse keskustella aluksi liian paljon yksittäisistä synneistä vaan suhteesta
Isään Jumalaan ja Hänen poikaansa Jeesukseen. Tähän kategoriaan on luettava myös
opilliset seikat. Usein oppirakennelma on vajaan ymmärryksen tuote, mutta siinä
pitäytyminen tuntuu turvalliselta ja siksi sitä rikkonnutta pidetään syntisenä. Näitä ihmisen rakentamia käskyjä rikkonut,
saa tuntea nahoissaan jumalalliseksi puetun tuomion, joka jättää sieluun haavan
ikuisiksi ajoiksi. Synnin olemus on kuitenkin perimmältään ero Jumalasta eli suhteen katkeaminen.
Room.
3:9-12: Miten siis on? Olemmeko me muita parempia? Emme lainkaan. Olen jo esittänyt
sen syytöksen, että kaikki, niin juutalaiset kuin kreikkalaisetkin ovat synnin
vallassa. Onhan
kirjoitettu: Ei ole yhtäkään vanhurskasta, ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei
ketään, joka etsii
Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka
tekee hyvää, ei
ainoatakaan.
Eroon kahlitsevasta uskonnollisuudesta ja tarpeettomista traditioista
1.
Mooses 6:5 ”Kun Herra näki, että ihmisten pahuus lisääntyi maan päällä ja että
heidän ajatuksensa
ja pyrkimyksensä olivat kauttaaltaan pahat, hän katui, että oli tehnyt ihmisen,
ja murehti
sitä sydämessään.” Mutta ihminen korotti itsensä Jumalan yläpuolelle, hän keksi
itselleen uusia jumaluuksia, joita palvoa ja joiden puoleen kääntyä ja niin hän
tahtoo tehdä tänäänkin.
Me joudumme kysymään, mitä tarkoittaa kirkkouskollisuus tai
seurakuntauskollisuus? Entä onko se toimivan yhteisön merkki, että se kokoontuu
viikoittain yhteen jumalanpalvelukseen? Entä miten suhtaudumme vaatimukseen tai
ajatukseen, että on yksi kirkko maailmassa? Onko maailmallinen ja globaali ekumenia
sen käskyn toteuttamista, että ”he yhtä olisivat”?
Se että kokoonnumme yhteen jumalanpalvelukseen, ei sisällä mitään väärää, mutta
ihmisen halu hallita ja määritellä toimintansa muodot, johtaa nopeasti kirkolliseen
organisoitumiseen ja asioiden järjestämiseen siten että kontrolli säilyy
täysmääräisesti. Kun tähän lisätään kasvutavoitteet tai edes se, että väki ei
lähtisi ja jättäisi, alkaa kompromissien tekeminen. Myös yksilön vaatimus olla
kaiken keskiössä ja siihen syntyvät vallankäytön rakenteet ovat aina esiintyneet
osana yhteisöjen syntymisen sosiologiaa. Lopulta elämme keskellä loputtomien
kompromissien maailmanlaajuista kirkkoa traditioineen ja dogmeineen, johon aidon elettävän elämän kytkeminen ilman oppirakennelmaa ja satojen hyllymetrien selitysteoksia on
mahdotonta.
Jumala ei ole ihmisen ohjattavissa, eikä ihmisjärjellä lokeroitavissa ’hallittavaksi kokonaisuudeksi’ tai yhdeksi kirkoksi. Pietari ei ollut kallio vaan pala kalliota, jos olemme tarkkoja alkukielen ja sen perusajatuksen kanssa, jota Jeesus tarkoitti. Jeesus itse on kallio, kulmakivi, jonka rakentajat hylkäsivät.
Kun katsomme tämän päivän kirkkoa Idässä, näemme kansallisen
konservatismin, joka siunaa vallanpitäjien väärätkin toimet. Tai kun katsomme
protestanttista kirkkoa lännessä, näemme kirkon, joka ei ole pitänyt kiinni
Jumalan Sanasta, vaan hyväksyy kaikki ihmisen mielihalut. Lisäksi kansalliset
valtakirkot ovat lähes aina sidoksissa valtiolliseen rakenteeseen. Ne ovat
usein omaksuneet demokraattiset vaalit osaksi valtarakennetta, joiden kautta myös yksilö, joka ei usko kuten kirkko opettaa, voi päästä kirkon päättäjäksi,
kunhan vain on suosittu ja saa ihmisten ääniä puolelleen. Kirkko on joutunut
myös kulttuurisodan keskelle, jossa sitä vaaditaan hyväksymään kulloisetkin ajan
vaatimukset. Näin ollen sen olemus muuttuu ihmisen vaatimuksesta ihmisen
kaltaiseksi. Valtaosa sen jäsenistä näkee kirkon vain osana kansallista
traditiota.
Yksi Jumalan pilkan muoto, josta Raamattu puhuu useissa kohdissa, on
muotojumalisuus eli eräänlainen tradition suorittaminen ilman sisältöä, tyhjät
kuoret vailla henkeä, organisoitu seremoniallisuus.
”Hän
vastasi heille: »Te tekopyhät! Oikein on Jesaja teistä ennustanut. Onhan
kirjoitettu: –
Tämä
kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta. Turhaan
he minua
palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä. Te olette
hylänneet Jumalan
käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöjä.» Ja hän jatkoi: »Taitavasti te teette
tyhjäksi Jumalan käskyn, jotta voisitte noudattaa omia sääntöjänne. Mark.
7:6-9.
Tämän ajatuksen punainen lanka on nähtävissä myöhemmin kirjoituksissa, kun Jumalalle oli rakennettu asuinpaikka eli temppeli. Aluksi palvelus oli
vilpitöntä, mutta hiljalleen se muodostui rutiiniksi, huulten palvelukseksi, ja
sen päälle alettiin rakentaa rituaaleja. Kuningas Hiskian reformissa hävitettiin myös Mooseksen risti, josta oli tullut palvonnan kohde. Tässä on kohta, joka meidän tulisi erityisesti lukea ja pohtia mitä se tarkoittaa meidän traditioissamme:
2. Kun. 18:4: Hän
hajotti uhrikukkuloiden alttarit, murskasi kivipatsaat ja kaatoi
asera-tarhat. Myös Mooseksen tekemän pronssikäärmeen hän löi palasiksi.
Aina niihin päiviin asti israelilaiset olivat polttaneet uhreja tälle
käärmeelle, jota kutsuttiin Nehustaniksi.
Jumala ei halunnut seremonioita, vaan sydämen kontaktia ja aitoa
kanssakäymistä.
Jes
1: 13: ”Lakatkaa jo tarjoamasta turhia uhrejanne, minä inhoan niiden savua! Uusikuu
ja sapatti,
kokoukset ja juhlat – minä en siedä teidän pyhiä juhlianne ja pahoja tekojanne.
Jes
1:17 Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua,
hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.
Myös Uusi Testamentti puhuu samasta ongelmasta, joten se ei ole vieras ajatus myöskään kristillisessä kontekstissa. Meilläkin on ’kirkko’, jonka alaisuudessa muotojumalisuutta harjoitetaan, meilläkin syntyy uusia temppeleitä ja seurakuntia oppikysymysten erimielisyyden perustalle, jotta tätä ’omaa’ jumalaa voitaisiin palvoa ’omalla’ tavalla.
Ilm. 2:2 ”Minä
tiedän sinun tekosi, sinun vaivannäkösi ja kestävyytesi. Minä tiedän, ettet voi
sietää
pahoja ihmisiä. Sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseään apostoleiksi, vaikka
eivät
ole, ja olet havainnut heidät valehtelijoiksi. Kestävyyttäkin sinulla on,
olethan joutunut moneen
vaivaan minun nimeni tunnustamisen tähden etkä ole antanut periksi. Mutta sitä
en sinussa
hyväksy, että olet luopunut ensi ajan rakkaudesta. Muista siis, mistä olet
langennut, käänny
ja palaa tekemään ensi ajan tekoja. Ellet tee parannusta, minä tulen luoksesi
ja siirrän
lamppusi paikaltaan.”
Ihmislähtöinen kokoontuminen temppeleissä ja kirkoissa laittaa niin helposti Jumalan
pieneen sievään laatikkoon, jossa Häntä voidaan säilyttää ja ottaa esiin vain
Jumalanpalveluspäivänä. Hänet otetaan mukaan laatikosta kulkueisiin, rituaaleihin ja esityksiin. Tästä tulee traditiota, josta
Jumala itse puuttuu. Pyhyyden kokemus otetaan ulkoisista elementeistä.
Kirkolliset elementit voivat olla vaikkapa urut kaikuvassa korkeassa kirkkosalissa, vanhan liiton leeviläisten asusteita jäljittelevissä
kultakäädyissä ja suitsutusasioissa tai vapaissa suunnissa trendikkäiden asujen
ja musiikin ylistyksessä. Perimmältään temppeli olemme me ja meidän tulee kuulla Paimenen ääni.
Tässäkään suhteessa ei ole eroa juutalaisella tai pakanalla, molemmat harjoittavat enemmän traditioita, kuin sydämen ympärileikkausta, kadottaen ensirakkautensa. Samanlaisten rutiinien toistuessa vuodesta toiseen, turrumme, kyllästymme ja tulemme penseiksi ja viimein poissylkäistyiksi.
Kuinka nopeasti palava into sammuu, kuinka nopeasti herätysliike
muuttuu liikkeeksi, kuinka helposti rutiini tai tapa ohittaa jumalasuhteen
vaalimisen, rukouksen ja Raamatun lukemisen?
Jaak.
1:25-27: Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy
siinä, eikä ole muistamaton
kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään. Jos joku luulee
olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä,
niin hänen
jumalanpalveluksensa on turha. Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja
Isän silmissä
on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä
niin, ettei
maailma saastuta.
Muistilista:
1. Mistään muualta ei voi löytyä viisautta kuin Herran pelosta (Psalmi 111:10)
2. Mistään muualta ei voi löytyä tyydytystä meidän aina janoavalle sielullemme kuin yhteydestä elävään Jumalaan. Tätä yhteyttä vaalimme lukemalla Raamattua sekä rukoilemalla ja ylistämällä häntä. Vanha testamentti on erittäin tärkeä osa tätä lukemista.
3. Meidän on enemmän katsottava Israelin suuntaan kuin kirkkojen suuntaan. On hyvä hyväksyä ne tosiasiat, joista Raamattu puhuu selkeästi: Raamatulliset juhlat ovat Jumalan omia juhlia, eivät Israelin. ”Viettäkää minun juhla-aikoja…”, kun Jeesus palaa maan päälle hän ei ala noudattaa Rooman keisari Juliuksen tai Paavi Gregoriuksen kalenteria, tämä on täysin selvää. Mutta meidän ei tarvitse, emmekä saa myöskään suhtautua asioihin pakkoina, vaan meidät on ympärileikattu sydämen ympärileikkauksella katoamattomaan vapauden lakiin.
4. Jeesus messiaana on kaiken täyttymys ja ratkaisu, kun suhde häneen syntyy ja muuttuu uskossa todelliseksi. Voimme sanoa kuin vaikeuksista selvinnyt Job 42:5: ”Vain korvakuulolta olin sinusta kuullut, mutta nyt ovat silmäni nähneet sinut.”
5. Naisen asema on paljon tärkeämpi Raamatun historiassa, kuin se on kirkon traditiossa. Löydämme valtavan määrän aivan keskeisellä paikalla olleita naisia, joita ilman kansat eivät olisi syntyneet, eivät profeetat tai edes meidän Herramme Jeesus. Itse näen niin, että seurakunta on enemmän yhteisö, joka elää todeksi suhdetta Jumalaan ja meidän Herramme Jeesukseen sekä elää suhteessa toinen toisiimme.