Hoitamaton puutarha jää sadotta

Hyvää pitää hoitaa, paha kasvaa itsestään!

Ostimme vuosi sitten vanhan rivitaloasunnon, jossa oli upeita omenapuita, päärynäpuu ja luumupuu takapihalla, monien muiden satoa tuottavien kasvien rinnalla. Mustaviinimarjat, vadelmat ja ruohosipulit pukkasivat ylös maasta kesän mittaan. Mustaviinimarja sato tosin jäi mukilliseen. Omenoita tuli verraten vähän, luumuja sitäkin niukemmin. Katselin syksyllä syytä niukkaan satoon ja totesin pensaiden ja muiden puiden varjostavan puutarhaa reippaasti. Huomasin myös että omenapuut olivat väriltään harmaita, koska niiden pinnalla kasvoi paksu sammal-peite.

Muutama päivä sitten kävin netissä katsomassa omenapuiden hoito-ohjeita. Ymmärsin että puita pitää leikata reilusti. Muut valoa varjostavat roskakasvit pitää siivota puiden ympäriltä. Oksat kasvavat toisissaan kiinni, ne ovat liian tiheitä ja puut ovat muodostaneet monia kilpailevia latvoja niin korkealle, että ne vain ovat valon esteenä satoa tuottaville oksille. Saamani tiedon mukaan sammal-peitteessä talvehtivat kaikki puun luontaiset viholliset. Sammal-peite pitäisi siis harjata pois. Eikun leikkaamaan ja harjaamaan puita.

Kovan leikkausoperaation jälkeen harjasin puut sammaleesta. Aarno Kasvi kertoi netissä, että virheitä ei pidä pelätä, sillä luonto hoitaa pikkuiset virheet itsestään. Näin ollen oletan että operaatio onnistui. Ensikesänä se nähdään. Kun harjailin hellästi puita, kuin olisin silittänyt kissaa, niin aloin pohtia syitä sille, miksi kaikki rikkakasvit, sammaleet ja loiset ottavat voiton jaloista ihmisten ravinnoksi soveltuvien hedelmäpuiden, marjojen ja ravintokasvien elinalasta.

Onkohan paratiisissa todella ollut täydellinen järjestys myös kasvien maailmassa? Käsittääkseni Aadam ja Eva eivät hoitaneet puutarhaa, vaan nauttivat vain täydellisistä hedelmistä ennen syntiinlankeemusta. Paratiisissa kasvoivat granaattiomenat ja muut herkut. Missä rikkakasvit ja sammaleet silloin olivat? Nehän tukahduttavat minun puutarhani ja sato jää olemattomaksi?
Syntiinlankeemus koskikin siis koko luomakuntaa, jonka jälkeen "hikiotsalla leipä on ansaittava"!

Olen huomannut että rakkaus vaatii hoitoa, luottamus kysyy tekoja, uskottavuus monia näyttöjä ja sadon saaminen suorituksia, haitallisten asioiden pois kitkemistä.
Mutta vihan sytyttämiseen ei paljon tarvita. Ollakseen ilkeä ei tarvitse otsa hiessä ponnistella. Väärät sanat lipsahtavat aika tavalla itsestään. Maaperä josta ne tulevat on niille joskus otollinen. Jos haluaa sellaisen puutarhan, jossa lopulta on kaikken haitallisimmat koiranputket ja esimerkiksi pujopelto ja jossa elintila hyötykasveilta on hävinnyt, ei tarvitse tehdä mitään. Jos siis tavoitteena on haitalliset ja pahat asiat, niin välinpitämättömyys on aika hyvä väline.

Hyvän eteen kannattaa kuitenkin tehdä töitä. Omenahillo on sittenkin herkullista!

Ismo Valkoniemi

Arvoja tarvitaan taloudenhoidossa

Edellisen laman uhrina, sieltä uudet elämän rakennusaineet löytäneenä, nyt päässä raksuttaa mikä neuvoksi toisille, jotka nyt menettävät kaiken?
Mitään pikavoittoa ei ole luvassa, mutta tässä piilee mahdollisuus löytää todellinen elämä joka ei kiinnity materiaan. Jeesus sanoo, että Hän antaa meille rauhan, muttei sellaista rauhaa mitä maailma antaa. Tämän maailman rauha on kiinni ulkonaisista seikoista, Jumalan todellinen rauha sisäisissä. Emme voi sotkea niin pahasti elämäämme, ettei Jumala kykenisi meitä johdattamaan pois sotkusta. Seinät voivat olla suljettuja joka puolelle, liikkumatilaa ei enää ole, mutta ylöspäin sitä ei voi ihminen sulkea. Jumalan maailma on todellinen ja löydettävissä.

Itse maksoin lamavelkoja 14 vuotta kuolleena uusille omille tavoitteilleni. En siis tavoitellut enää rikkautta, vaan elin yhteydessä elävään Jumalaan. Ajatuksen tasolla nipistelin itsenäni usein ja pohdin onko yhteys kuviteltua, mutta koin myös paljon asioita joita en voi selittää järjellä. Menestystäkin tuli. Minulle avautui polku, jota oli hyvä kulkea. En etsinyt töitä, sillä minua kutsuttiin järjestöihin. Synnytin myös yrityksen, joka myöhemmin on AAA-luokituksen yritys ja myös monia palkintoja saanut.

Tällaiseen en olisi kyennyt silloin, kun tavoittelin varallisuutta, sillä ahneus esti näkemästä todellisia arvoja. Nyt hylättyjen ihmisten - päihde- ja mielenterveysongelmissa elävien, hylättyjen vaatteiden parista nousseet terveet liiketoimintamallit yms. avautuivat eteeni. Se mitä ei arvostettu ihmisten silmissä, oli Jumalalle arvokasta ja hän kykeni tekemään niistä myös maallista hyvää. Elin siis ihmeessä, olin astunut tarinaan jota käsikirjoitti ikiaikojen Jumala. En ollut ainoa, tapasin ja tapaan edelleen kymmeniä tuhansia Suomalaisia ja tiedän että maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka ovat kuolleet omille tavoitteille ja astuneet Jumalan suunnitelmaan.

Monet näkevät tällaiset ihmiset hurskastelijoina ja turhan lupaajina, mutta sen takana voi olla myös ristiriita oman elämän kanssa. Jos jumalanpalvelijoita vaaditaan tilille sanoistaan, niin miksei pitäisi vielä enemmän vaatia tilille rikkauden mainostajia. Talousuutiset, pörssintapahtumat ja rikkauden palatsit olivat täyttäneet tiedotusvälineemme ja kansa seurasi henkeä pidättäen mammonan sielunmessua. Muut ohjelmat saivat väistyä maailman tärkeimpien talousohjelmien edestä. Sokea liberaalitalouden uskonto oli voittanut, hetkeksi.

Tämä lama oli väistämätön tosi. Ihmisen ahneudessaan aiheuttama. Olisi epänormaalia jos sitä ei olisi tullut. Rahaa oli liian paljon liikkeellä ja vain ahneuden tähden sitä kylvettiin joka paikkaan varomattomasti. Tämän laman suuruus muuttaa valtasuhteita maailmassa. En ole lopunajan ennustaja, mutta näen että historiaa kirjoitetaan uusiksi ja lopulta kaikki on kuitenkin Jumalan hallinnassa. Ihminen saa sitä mitä tilaa.

Ismo Valkoniemi