Hoitamaton puutarha jää sadotta

Hyvää pitää hoitaa, paha kasvaa itsestään!

Ostimme vuosi sitten vanhan rivitaloasunnon, jossa oli upeita omenapuita, päärynäpuu ja luumupuu takapihalla, monien muiden satoa tuottavien kasvien rinnalla. Mustaviinimarjat, vadelmat ja ruohosipulit pukkasivat ylös maasta kesän mittaan. Mustaviinimarja sato tosin jäi mukilliseen. Omenoita tuli verraten vähän, luumuja sitäkin niukemmin. Katselin syksyllä syytä niukkaan satoon ja totesin pensaiden ja muiden puiden varjostavan puutarhaa reippaasti. Huomasin myös että omenapuut olivat väriltään harmaita, koska niiden pinnalla kasvoi paksu sammal-peite.

Muutama päivä sitten kävin netissä katsomassa omenapuiden hoito-ohjeita. Ymmärsin että puita pitää leikata reilusti. Muut valoa varjostavat roskakasvit pitää siivota puiden ympäriltä. Oksat kasvavat toisissaan kiinni, ne ovat liian tiheitä ja puut ovat muodostaneet monia kilpailevia latvoja niin korkealle, että ne vain ovat valon esteenä satoa tuottaville oksille. Saamani tiedon mukaan sammal-peitteessä talvehtivat kaikki puun luontaiset viholliset. Sammal-peite pitäisi siis harjata pois. Eikun leikkaamaan ja harjaamaan puita.

Kovan leikkausoperaation jälkeen harjasin puut sammaleesta. Aarno Kasvi kertoi netissä, että virheitä ei pidä pelätä, sillä luonto hoitaa pikkuiset virheet itsestään. Näin ollen oletan että operaatio onnistui. Ensikesänä se nähdään. Kun harjailin hellästi puita, kuin olisin silittänyt kissaa, niin aloin pohtia syitä sille, miksi kaikki rikkakasvit, sammaleet ja loiset ottavat voiton jaloista ihmisten ravinnoksi soveltuvien hedelmäpuiden, marjojen ja ravintokasvien elinalasta.

Onkohan paratiisissa todella ollut täydellinen järjestys myös kasvien maailmassa? Käsittääkseni Aadam ja Eva eivät hoitaneet puutarhaa, vaan nauttivat vain täydellisistä hedelmistä ennen syntiinlankeemusta. Paratiisissa kasvoivat granaattiomenat ja muut herkut. Missä rikkakasvit ja sammaleet silloin olivat? Nehän tukahduttavat minun puutarhani ja sato jää olemattomaksi?
Syntiinlankeemus koskikin siis koko luomakuntaa, jonka jälkeen "hikiotsalla leipä on ansaittava"!

Olen huomannut että rakkaus vaatii hoitoa, luottamus kysyy tekoja, uskottavuus monia näyttöjä ja sadon saaminen suorituksia, haitallisten asioiden pois kitkemistä.
Mutta vihan sytyttämiseen ei paljon tarvita. Ollakseen ilkeä ei tarvitse otsa hiessä ponnistella. Väärät sanat lipsahtavat aika tavalla itsestään. Maaperä josta ne tulevat on niille joskus otollinen. Jos haluaa sellaisen puutarhan, jossa lopulta on kaikken haitallisimmat koiranputket ja esimerkiksi pujopelto ja jossa elintila hyötykasveilta on hävinnyt, ei tarvitse tehdä mitään. Jos siis tavoitteena on haitalliset ja pahat asiat, niin välinpitämättömyys on aika hyvä väline.

Hyvän eteen kannattaa kuitenkin tehdä töitä. Omenahillo on sittenkin herkullista!

Ismo Valkoniemi