Uskon perusteet

Olen viimeaikoina kuullut monen kristityn huokailevan sitä, kuinka koville uskonperusteet maailmassa joutuvat. Uskomme on jatkuvasti koetuksella ja usein tuntuu siltä, että uskon perusteet murenevat ympärillä olevien haasteiden keskellä.
Totta onkin, että uskoamme koetellaan tässä ajassa lujasti. Luterilaisen kirkon tilanne, jossa julkisessa keskustelussa haastetaan kirkon perinteet ja vielä enemmän, opin, lähes viikottain. Rivikristityn näkökulmasta liberaalit piispojen kannanotot seksuaalieettisiin kysymyksiin ovat vaikeita ymmärtää. Tieteellinen tieto tuo omat haasteet uskolle. Sairaudet ja epäoikeudenmukaisuus, joka maailmassa vallitsee, aiheuttavat uskolle voimakkaita haasteita. Onko Jumala olemassa?

Olen ollut varsin kärkäs uskonpuolustaja, ns. apologeetti, viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Olin innostunut kreationismistä, joka nousi haastamaan -90 luvulla vallitsevaa evoluutioteoriaa. Näissä yhteyksissä olen lukenut lukuisia kreationistisia kirjoja ja perehtynyt kohtuullisesti evoluutioteoriaan. Olen keskustellut satoja tunteja skeptikkojen, ateistien, vapaa-ajattelijoiden ja agnostikkojen kanssa teemasta. Näiltä sivuilta löydät myös kirjoitukseni, jossa kritisoin voimakkaasti joulukuussa 2008 annettua Skepsis ry:n Huuhaa-palkintoa, joiden kohteena olivat Tapio Puolimatkan kirjat.
Kritiikkini kärki on kuitenkin muuttunut. Nämä keskustelut, joita olen käynyt satoja tunteja eri tavalla ajattelevien kanssa, ovat muuttaneet perustelujani. Huomasin että palkintoperusteluissa ei olisi ollut mitään sellaista, mikä olisi minua ärsyttänyt, jos perustelut olisivat olleet maltillisemmat. Mutta fanaattisuus ärsytti, ei skepsismi.

Pääargumentti tässä blogikirjoituksessa on se, että en ole erityisen vakuuttunut siitä, että kristittyjen tulisi puolustaa uskoa tieteellisen tiedon keinoin, paitsi jos siihen löytyy tieteellisiä perusteluja. Erilaisten luomisoletusten perusteleminen luonnontieteellisillä seikoilla vie uskon helposti heikolle pohjalle. Erilaiset luomisuskon oletukset ovat harhauttaneet kristikuntaa satoja vuosia. Kristityt, etenkin kirkko, on ollut eksyksissä kysymyksen kanssa monasti historiassa, sillä seurauksena että moni on menettänyt uskonsa kun vääjäämättömät näytöt ovat osoittaneet uskomuksen epätodeksi. Näin on tänäänkin.

Olen itse törmännyt muutamiin keskustelijoihin internetin evoluutio vs kreationismi palstalla, jossa keskustelija on selvästikin menettänyt 'uskonsa', huomattuaan lyhyen luomisen mahdottomuuden luonnontieteen näyttöjen valossa. Monet uskossaan heikot tai tuoreet, tarttuvat uskottavalta tuntuvien koulutettujen ihmisten kreationismiin ja näitä ajatuksia esittäviin, ottaen niistä nopeasti itselleen esikuvan. Tämän esikuvan varaan aletaan rakentaa uskon perusteita. Perusteita puolustetaan voimakkaalla hyökkäyksellä evoluutioteoriaa tai tieteellistä maailmankuvaa vastaan. Joidenkin aikojen tai vuosien kuluttua tällainen usko joutuukin koetukselle, kun perusteluissa voi olla tiedollinen virhe. Itselleni ei koskaan niin käynyt, sillä uskoni perusteet eivät ole sidottuna luomisen vuosimäärään tai tiedon yksityiskohtaan, mutta vaarallisilla vesillä itsekin kävin. Tunnistan ongelman.

Mikä on kreationismin hinta? Pelastaako se syntisiä vai viekö se lopulta uskovia pois uskostaan? Mikä on evoluutionteorian hinta, kadottaako se uskovia ja onko sitä vastaan siksi taisteltava?
Olen sitä mieltä, että evoluutioteoriaa saa kritisoida. Se on sisältänyt räikeitä virheitä.. Edelleen sitä on arvosteltava ja sen perusteita on koeteltava. Tässä kreationismi on tehnyt tieteelle palveluksen, hyökkäämällä evoluutioteorian heikkouksien kimppuun. Mutta mikä on teorian tulevaisuus, voidaanko sitä oikeasti horjuttaa vakavasti? Haaste on tervetullut, mutta sen pitää olla tieteellistä ja korkeatasoista haastamista ja riviuskovien, vasta uskoon tulleiden ja seurakuntien pitää vetäytyä tiedonareenalta pois ja jättää se tieteentekijöille ja niille jotka harrastavat asiaa vakavasti. Suorastaan toivon että evoluutioteoriaa tarkastellaan äärimmäisen kriittisesti ja sitä testataan ja epäillään voimakkaasti. Tämä edellyttää tietoa ja perehtymistä. Riviuskovan tulee pohtia uskonsa perusteita muista lähtökohdista. Seurakuntien ja kristillisten yhteisöjen tulee keskittyä hengelliseen työhön ja tukea ihmisiä heidän vaelluksessaan.

Uskon, että kaiken takana on Jumala, Hän joka sanoo nimekseen "Minä olen se mikä Minä olen." Tämä salattu Jumala on uskomme kohde, Hän joka lähetti poikansa Jeesuksen maanpäälle, korjaamaan Adamin lankeemuksen ja sovittamaan meidän syntimme Jumalan edessä, antamalla itsensä uhriksi, jotta meillä rauha olisi. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu, tarkoittaa että ei se joka tietää, vaan se joka uskoo! Jeesus kiittää rukouksessaan (Luuk. 10:21) Jumalaa siitä, että Jumala on salannut itsensä viisailta ja ilmoittanut itsensä lapsenmielisille. Paavali kuvaa Jumalan päättäneen julistaa hulluutta, pelastaakseen ne jotka uskovat. Huomaa tässäkin, Paavali puhuu uskosta, ei tiedosta. Ihmisjärki ja luonnolliset käsitteet eivät Jumalaa kuvattaessa koskaan kanna loppuun saakka.

400-luvulla elänyt syyrialainen Dionysios kuvaa Jumalaa seuraavalla tavalla: "Jumalallinen todellisuus on jotain paljon enemmän kuin meidän kielemme, ja sen lisäksi kaikkea sitä yhtä aikaa. Jumala on kaikkien käsitteiden lähde, olemisen täyteys. Siksi mikään kielellinen ilmaisu ei voi tyhjentävästi ilmaista, mitä Jumala on. Jumalan isyys on jotakin paljon enemmän ja käsittämättömänpää kuin maallinen isyys, Kristuksen poikana oleminen on jotain paljon enemmän kuin maallinen poikana oleminen. Jumala on yksi, mutta se ei ole vain numero, vaan ymmärryksemme ylittävä salaisuus. Jumalan oleminen on jotain paljon enemmän kuin maallinen oleminen.
Se, joka haluaa näkyvin sanoin kertoa todellisesta Herran rakkaudesta ja pyhästä nöyryydestä niin kuin pitäisi, ja Jumalan valistuksesta todellisesti, ja Jumalan pelosta valheettomasti, ja sydämen saamasta tiedosta erehtymättä, näiden tunteesta ja vaikutuksesta, ja luulee selityksillään voivansa opettaa näitä asioita maistamattomia, toimii kuin sellainen, joka yrittää sanoin ja esimerkein selittää hunajan makeutta niille, jotka eivät ole maistaneet hunajaa."

Kristityn tulee kohdata käsitteiden tuolla puolella oleva elävä Jumala! Meidän pitää elää todeksi Jumalan armoteko, ne sakramentit joita meille on annettu ja ne hengelliset aarteet jotka meille on uskottu.
Kun me taistelemme uskomme puolesta, me voimme ja meidän pitääkin kritisoida modernismin ajan ihmisten luuloa, jossa he ajattelevat kykenevänsä hallitsemaan koko todellisuutta älyn ja ajattelun kautta. Tällainen usko älyyn on älytöntä!
Uskon että ne jotka ajattelevat hallitsevansa kaikkea, huomaavat eräänä päivänä voimiensa uupuneen. Näin kävi myös eräälle Helsingin yliopiston hyvin kriittiselle teologille, jonka uskoa oli vaikea havaita. Vanhoilla päivillään hän muutti Italiaan, jossa löysi itselleen seurakunnan. Hän sytytti päivittäin kynttilän elävälle Jumalalla, sille mystiselle, jota hän ei oikein ymmärtänyt, kiitti sovituksesta ja sanoi että oli väsynyt tietämään kaikesta kaiken. Hän ymmärsi että aika ei enää riittänyt järjen ja tiedon alttarilla. Vanhuus ja väsymys olivat saapuneet. Oli turvallista, kun vastassa oli 'syli', jossa vanhuuden päivinä sai kohdata oman Jumalansa, oman Pelastajansa.

Ismo Valkoniemi

The Holy Spirit in theology

When you read (or intone) the Nicene Creed in Sunday Churches, what are you thinking? Nice and clear parts of faith or something you don’t really understand? The Nicene Creed is an ecumenical Christian statement of faith accepted by some 2 billion 140 million people who confess to this creed. The Creeds age is about 1700 years. The Nicene Creed involves among others like a part of the Holy Spirit as follows: “And I believe in the Holy Spirit, the Lord and giver of life, who proceeds from the Father and the Son, who with the Father and the Son together is worshiped and glorified, who spoke by the prophets.” Simple and clear?
We know The Heavenly Father and we know who was His son Jesus, but what Christianity knows about the person of the Holy Spirit? Is it important or not? In my opinion, it is important to know what is possible to know in believing things. That’s why I tell in my text what is possible to know about of the Holy Spirit because it perhaps is a quite big word to understand. If we are not interested in this kind of question, why we confess to the Nicene Creed in Sunday Church?
First of all I want to make one question clear about names the Holy Spirit and the Holy Ghost. The second we look generally what the Old and New testaments tell us about the Holy Spirit. The main body of the text, third one, is looking for the Holy Spirit through the Pauline’s theology, because his is generally first theologian in Christianity.

1.Holy Ghost was the common name for the Holy Spirit in English prior to the 20th century. It is the name used in the Book of Common Prayer, which is more than 500 years old prayer book and the King James Version of the Bible, and is still used by those who prefer more traditional language. The term is still retained in the traditional-language rites of the Anglican Church. The original meaning of the English word ghost paralleled the words spirit or soul. I use this presentation word the Holy Spirit. The Old Testament speak about the Spirit of God and the Holy Spirit. In the Bible Paul’s using the phrase “Spirit of his son” what is synonymous in theology with the Holy Spirit.

2. Is The Holy Spirit perhaps the most difficult person of the Trinity to know? Why is it even hard to say what one is talking about when speaking of the Holy Spirit? We must look at least what the Bible says if we want to know something about the Holy Spirit. The Old Testament speaks about what Spirit has spoken for David and many others. This was time before Jesus and that’s why we must speak about the Spirit of God. In Psalms there are a lot of speak about Spirit. Prophet Isaiah first used the name the Holy Spirit. Ezekiel prophesies that, after the restoration to the land, God would give the Spirit to his people. The prophet Joel foretells that God will pour out his Spirit on all flesh; as a result, people will prophesy, have visions and prophetic dreams.The New Testament speaks a lot about the Holy Spirit starting when Mary was found pregnant by the Holy Spirit. In the Great Commission Jesus himself invited to go, and make disciples of all nations, baptizing them in the name of the Father and of the Son and of the Holy Spirit.Jesus said in the John that Counselor, the Holy Spirit, whom the Father will send in His name will help His successors.

This is not so mysterious case than we first thought. Let’s think about spirit generally. In this net we can feel the spirit. I feel little spirit of nervous when I am writing this and maybe you feel spirit of embarrassed by me.
If you go to the room which has a man who is troubled in his life, you feel the spirit of desperation. In your power is to change this spirit by your word. You can encourage him and see how this works. Your spirit moved to the other.

3. The Holy Spirit is central to Paul's theology; he believes that the Old Testament promise of the giving of the Spirit has been fulfilled. Paul’s theology is so crowing straight about the Old Testament but of course involves personal experiences.
In Rom chapter 8, Paul separates two things “in the Spirit” and “in the flesh”. “You are not in the flesh but in the Spirit, so long as the Spirit of God dwells in you (8:9). That is an intelligible idea in our lives. Everyone knows exact times when the flesh wants to give up for wishes as chocolate or mostly bad things. A point of view is that Paul is right as separating the flesh from spiritual parts of humanity.
Paul explains that “The body is one” (1 Cor 12:12), which means that our goals and spirit is same in the church. Paul says, “We were all baptized in one Spirit to become one body.” If you are a member of a sport club and you have a team, you know exactly what Paul means.
Gal chapter 4:6: “Paul says to the believers at Galatia that, “Because you are sons, God sent the Spirit of his son into your hearts.” The reason that God has done this is because they are sons. His meaning is that Christians are sons of God and that’s why they get the same Spirit to hearts.
The “place” where God sent the Spirit of his son is the “heart,” which is not really a place, but the experience and free will “center” in the mind. The most famous Bible passage about the 'fruit of the Spirit' is in Galatians chapter 5:22, where the apostle Paul gives us a list of fruit. The list means as a contrast to the list of the 'deeds of the flesh' found in chapter 5:19-20, but we don’t look it now. The fruit of spirit is listed clearly:
love (agape);
joy (chara);
peace (eirene);
patience (makrothumia);
kindness (chrestotes);
goodness (agathosune);
faithfulness (pistis);
gentleness (prautes);
self-control (enkrateia).

Finally I summarize my Idea of the Holy Spirit. If you and me have the spirit which change our circle of circumstances, how much more the God’s spirit move His scope of activities. The question what is the Holy Spirit is the question what is God. If we accept faith to the God we can confess our faith to the Son and the Holy Spirit. Thank you for reading. I want to know do you agree my claim by the spirit in our own life’s circle?

Ismo Valkoniemi
---------------------------------
1 Lutheran Service Book 2006
2. Website of Atlantic Baptist University, Professor Barry D. Smith
3. Theology Today – Vol 46, No. 1 – April 1989 – The Holy Spirit by Michael Welker
4. Spirituality today, Spring 1986, Vol. 38, pp. 9-18, Barbra Finan: The Holy Spirit: An Issue in Theology