Uskon perusteet

Olen viimeaikoina kuullut monen kristityn huokailevan sitä, kuinka koville uskonperusteet maailmassa joutuvat. Uskomme on jatkuvasti koetuksella ja usein tuntuu siltä, että uskon perusteet murenevat ympärillä olevien haasteiden keskellä.
Totta onkin, että uskoamme koetellaan tässä ajassa lujasti. Luterilaisen kirkon tilanne, jossa julkisessa keskustelussa haastetaan kirkon perinteet ja vielä enemmän, opin, lähes viikottain. Rivikristityn näkökulmasta liberaalit piispojen kannanotot seksuaalieettisiin kysymyksiin ovat vaikeita ymmärtää. Tieteellinen tieto tuo omat haasteet uskolle. Sairaudet ja epäoikeudenmukaisuus, joka maailmassa vallitsee, aiheuttavat uskolle voimakkaita haasteita. Onko Jumala olemassa?

Olen ollut varsin kärkäs uskonpuolustaja, ns. apologeetti, viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Olin innostunut kreationismistä, joka nousi haastamaan -90 luvulla vallitsevaa evoluutioteoriaa. Näissä yhteyksissä olen lukenut lukuisia kreationistisia kirjoja ja perehtynyt kohtuullisesti evoluutioteoriaan. Olen keskustellut satoja tunteja skeptikkojen, ateistien, vapaa-ajattelijoiden ja agnostikkojen kanssa teemasta. Näiltä sivuilta löydät myös kirjoitukseni, jossa kritisoin voimakkaasti joulukuussa 2008 annettua Skepsis ry:n Huuhaa-palkintoa, joiden kohteena olivat Tapio Puolimatkan kirjat.
Kritiikkini kärki on kuitenkin muuttunut. Nämä keskustelut, joita olen käynyt satoja tunteja eri tavalla ajattelevien kanssa, ovat muuttaneet perustelujani. Huomasin että palkintoperusteluissa ei olisi ollut mitään sellaista, mikä olisi minua ärsyttänyt, jos perustelut olisivat olleet maltillisemmat. Mutta fanaattisuus ärsytti, ei skepsismi.

Pääargumentti tässä blogikirjoituksessa on se, että en ole erityisen vakuuttunut siitä, että kristittyjen tulisi puolustaa uskoa tieteellisen tiedon keinoin, paitsi jos siihen löytyy tieteellisiä perusteluja. Erilaisten luomisoletusten perusteleminen luonnontieteellisillä seikoilla vie uskon helposti heikolle pohjalle. Erilaiset luomisuskon oletukset ovat harhauttaneet kristikuntaa satoja vuosia. Kristityt, etenkin kirkko, on ollut eksyksissä kysymyksen kanssa monasti historiassa, sillä seurauksena että moni on menettänyt uskonsa kun vääjäämättömät näytöt ovat osoittaneet uskomuksen epätodeksi. Näin on tänäänkin.

Olen itse törmännyt muutamiin keskustelijoihin internetin evoluutio vs kreationismi palstalla, jossa keskustelija on selvästikin menettänyt 'uskonsa', huomattuaan lyhyen luomisen mahdottomuuden luonnontieteen näyttöjen valossa. Monet uskossaan heikot tai tuoreet, tarttuvat uskottavalta tuntuvien koulutettujen ihmisten kreationismiin ja näitä ajatuksia esittäviin, ottaen niistä nopeasti itselleen esikuvan. Tämän esikuvan varaan aletaan rakentaa uskon perusteita. Perusteita puolustetaan voimakkaalla hyökkäyksellä evoluutioteoriaa tai tieteellistä maailmankuvaa vastaan. Joidenkin aikojen tai vuosien kuluttua tällainen usko joutuukin koetukselle, kun perusteluissa voi olla tiedollinen virhe. Itselleni ei koskaan niin käynyt, sillä uskoni perusteet eivät ole sidottuna luomisen vuosimäärään tai tiedon yksityiskohtaan, mutta vaarallisilla vesillä itsekin kävin. Tunnistan ongelman.

Mikä on kreationismin hinta? Pelastaako se syntisiä vai viekö se lopulta uskovia pois uskostaan? Mikä on evoluutionteorian hinta, kadottaako se uskovia ja onko sitä vastaan siksi taisteltava?
Olen sitä mieltä, että evoluutioteoriaa saa kritisoida. Se on sisältänyt räikeitä virheitä.. Edelleen sitä on arvosteltava ja sen perusteita on koeteltava. Tässä kreationismi on tehnyt tieteelle palveluksen, hyökkäämällä evoluutioteorian heikkouksien kimppuun. Mutta mikä on teorian tulevaisuus, voidaanko sitä oikeasti horjuttaa vakavasti? Haaste on tervetullut, mutta sen pitää olla tieteellistä ja korkeatasoista haastamista ja riviuskovien, vasta uskoon tulleiden ja seurakuntien pitää vetäytyä tiedonareenalta pois ja jättää se tieteentekijöille ja niille jotka harrastavat asiaa vakavasti. Suorastaan toivon että evoluutioteoriaa tarkastellaan äärimmäisen kriittisesti ja sitä testataan ja epäillään voimakkaasti. Tämä edellyttää tietoa ja perehtymistä. Riviuskovan tulee pohtia uskonsa perusteita muista lähtökohdista. Seurakuntien ja kristillisten yhteisöjen tulee keskittyä hengelliseen työhön ja tukea ihmisiä heidän vaelluksessaan.

Uskon, että kaiken takana on Jumala, Hän joka sanoo nimekseen "Minä olen se mikä Minä olen." Tämä salattu Jumala on uskomme kohde, Hän joka lähetti poikansa Jeesuksen maanpäälle, korjaamaan Adamin lankeemuksen ja sovittamaan meidän syntimme Jumalan edessä, antamalla itsensä uhriksi, jotta meillä rauha olisi. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu, tarkoittaa että ei se joka tietää, vaan se joka uskoo! Jeesus kiittää rukouksessaan (Luuk. 10:21) Jumalaa siitä, että Jumala on salannut itsensä viisailta ja ilmoittanut itsensä lapsenmielisille. Paavali kuvaa Jumalan päättäneen julistaa hulluutta, pelastaakseen ne jotka uskovat. Huomaa tässäkin, Paavali puhuu uskosta, ei tiedosta. Ihmisjärki ja luonnolliset käsitteet eivät Jumalaa kuvattaessa koskaan kanna loppuun saakka.

400-luvulla elänyt syyrialainen Dionysios kuvaa Jumalaa seuraavalla tavalla: "Jumalallinen todellisuus on jotain paljon enemmän kuin meidän kielemme, ja sen lisäksi kaikkea sitä yhtä aikaa. Jumala on kaikkien käsitteiden lähde, olemisen täyteys. Siksi mikään kielellinen ilmaisu ei voi tyhjentävästi ilmaista, mitä Jumala on. Jumalan isyys on jotakin paljon enemmän ja käsittämättömänpää kuin maallinen isyys, Kristuksen poikana oleminen on jotain paljon enemmän kuin maallinen poikana oleminen. Jumala on yksi, mutta se ei ole vain numero, vaan ymmärryksemme ylittävä salaisuus. Jumalan oleminen on jotain paljon enemmän kuin maallinen oleminen.
Se, joka haluaa näkyvin sanoin kertoa todellisesta Herran rakkaudesta ja pyhästä nöyryydestä niin kuin pitäisi, ja Jumalan valistuksesta todellisesti, ja Jumalan pelosta valheettomasti, ja sydämen saamasta tiedosta erehtymättä, näiden tunteesta ja vaikutuksesta, ja luulee selityksillään voivansa opettaa näitä asioita maistamattomia, toimii kuin sellainen, joka yrittää sanoin ja esimerkein selittää hunajan makeutta niille, jotka eivät ole maistaneet hunajaa."

Kristityn tulee kohdata käsitteiden tuolla puolella oleva elävä Jumala! Meidän pitää elää todeksi Jumalan armoteko, ne sakramentit joita meille on annettu ja ne hengelliset aarteet jotka meille on uskottu.
Kun me taistelemme uskomme puolesta, me voimme ja meidän pitääkin kritisoida modernismin ajan ihmisten luuloa, jossa he ajattelevat kykenevänsä hallitsemaan koko todellisuutta älyn ja ajattelun kautta. Tällainen usko älyyn on älytöntä!
Uskon että ne jotka ajattelevat hallitsevansa kaikkea, huomaavat eräänä päivänä voimiensa uupuneen. Näin kävi myös eräälle Helsingin yliopiston hyvin kriittiselle teologille, jonka uskoa oli vaikea havaita. Vanhoilla päivillään hän muutti Italiaan, jossa löysi itselleen seurakunnan. Hän sytytti päivittäin kynttilän elävälle Jumalalla, sille mystiselle, jota hän ei oikein ymmärtänyt, kiitti sovituksesta ja sanoi että oli väsynyt tietämään kaikesta kaiken. Hän ymmärsi että aika ei enää riittänyt järjen ja tiedon alttarilla. Vanhuus ja väsymys olivat saapuneet. Oli turvallista, kun vastassa oli 'syli', jossa vanhuuden päivinä sai kohdata oman Jumalansa, oman Pelastajansa.

Ismo Valkoniemi