Olen lähiaikoina kahdesti kristillisessä mediassa yrittänyt vastata kysymykseen, mitä maailmassa nyt tapahtuu ja kuinka syvä lamasta tulee. Vastaukseni on ollut, etten tiedä. Arvioin tilannetta sisäisen tuntemukseni sekä eri medioista ja taloustiedoista kaivamani tiedon perusteella. Käsitykseni on ollut että noin 22.-28.10.2009 tulemme kuulemaan madonluvut. Silloin käsitämme kuinka syvä ja pitkä tästä lamasta lopulta on tullut. Edelleen odotan että amerikan uutiset ovat huonompia, joskin mikään maa ei välty huonoilta uutisilta.
Nyt optimistit sanovat minulle, että eikös pahin ole jo takana. Pörssikurssit ovat nousseet jo 7 viikkoa ja tilanne on rauhoittunut. Itse en näe asiaa näin. Ruotsin, viron, englannin ja venäjän valuuttojen devalvoituminen on tehnyt niistä kilpailukykyisempiä, kuin euroalueen suomi. Samaan aikaan suomen päävientimaat Ruotsi, Saksa ja Venäjä eivät kykene ostamaan Suomelta lähiaikoina samaan tahtiin kuin ennen. Juuri näiden maiden talous ja kyky ostaa euroalueelta vientituotteita heikkenee erityisen voimakkaasti.
Samaan aikaan päävientimarkkinamme ovat ahtaalla. Kotimaan talous ei pysy pysytyssä pelkällä kotimaan myynnillä. Nokian likvidit kassavarat leikkautuivat ensimmäisen vuosineljänneksen aikana jo 6-7 miljardia euroa, joten toisen vuosineljänneksen aikana Nokian on jo aidosti ruvetta säästämään tai velkaantumaan. Kuntien ja seurakuntien talous heikkenee viiveellä, mutta jo nyt kunnissa on jouduttu rajuihin säästötalkoisiin. Pelkästään Nokia vaikutus Espoon talouteen tullaan mittamaan kuusinumeroisilla luvuilla.
Suomen kansantaloudesta 45 prosenttia tulee vientimarkkinoista. 22.-28.10. monet kansantalouden kannalta merkittävät vientiyritykset julkaisevat kolmannen vuosineljänneksen talousluvut. Samaan aikaan kunnat ja valtio laativat budjetteja vuodelle 2010. Lokakuun lopussa tiedämme missä mennään.
En osaa sanoa mitään sikainfluenssasta, mutta en jostakin syystä ole siitä huolissani. Olen kysynyt jo monta päivää itseltäni, miksi minua ei koko aihe kiinnosta tai millään tavalla hätkähdytä. Olenko tullut jo niin kyyniseksi? Olenko sisäisesti jo niin kuollut? En sittenkään. Minulla on tunne-elämä herkemmässä kuin koskaan aiemmin. Osaan liikuttua toisten kohtaloista ja erityisesti Jumalan rakkaudesta monia kärsiviä kohtaan. Osa syynä on oltava luottamus Jumalaa kohtaan. Mitä minä voisin murehtimalla voittaa? Luotan Jumalaan joka toteuttaa suunnitelmaansa maailmassa ja jonka tahto on sittenkin vain hyvä meitä kohtaan.
Ps. 46:11-12: "Lakatkaa te huolehtimasta!Tietäkää, että minä olen Jumala,kaikkia kansoja mahtavampi,korkein koko maailmassa."Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme.
Olen parin viimepäivän aikana ajatellut, että olisiko tällaisella maailmanlaajuisella pandemian pelolla enemmänkin taloudellisia vaikutuksia. Ainakin nyt tuntuu siltä että Meksiko pysähtyy kokonaan ja myös amerikka saa kantaa kohtuullisia kustannuksia myös tämän taudin vuoksi.
Tässä sitä oli jo ennusteita vallan hurjasti.
Ismo Valkoniemi
