Lyhyt enkelioppi Raamatun mukaan

Harva teologi on ryhtynyt vakavissaan pohtimaan sitä, miten kuvaisimme tarkemmin enkeleitä ja heidän olemustaan sekä toimintatapoja. Tuomas Akvinolainen (1225 – 1274) oli italialainen katolinen filosofi ja teologi. Hänen ajattelunsa tomismi toimii edelleen katolisen kirkon teologian ja etiikan perustana. Tuomas Akvinolaisen teologian yksi erityisteema oli enkelioppi. Hän sai lisänimen doctor angelicus eli enkeliopettaja. Toki viime aikoina on julkaistu kristillisiä kirjojakin aiheesta, mutta itse en ole ehtinyt näihin perehtymään.

Olen lukenut Akvinolaisen enkelioppia ja poiminut siitä pohja-ajatuksia tähän artikkeliin, sekä lisännyt sellaisia kohtia joita olen asiaa pohtiessani itse havainnut Raamatun teksteistä. Näin katsoen syntyi mielenkiintoinen ja itselleni osin tunteita herättävä lyhyt kuvaus enkeleistä Raamatun mukaan.

Enkeleiden olemus


Sana enkeli (kreikaksi: ἄγγελος / angelos, latinaksi: angelus, venäjäksi: aнгел / angel) merkitsee sanansaattajaa tai lähettiä. Sana ei ilmaise olemusta ja luontoa, vaan virkaa ja tehtävää.
Tuomas Akvinolainen lähti siitä, että enkelit ovat itsenäisiä henkiolentoja, joilla on ymmärrys, tunteet ja tahto. Enkeleistä käytetään Raamatussa joskus myös nimitystä Jumalan pojat, silti enkelillä ei ole välttämättä henkiolentoina sukupuolta, sillä he eivät synnytä uusia enkeleitä eivätkä mene avioon (Matt.22:30). Jumala, joka on Henki loi miehen ja naisen omaksi kuvakseen.

Enkelit, jotka kuuluvat pääasiassa näkymättömään eli hengelliseen maailmaan, luotiin ennen ihmistä (1.Moos.1:1). Jumalalle, eikä toisilleen, enkelit eivät ole näkymättömiä (Hebr. 4:12). Ne ovat persoonallisia ja kuolemattomia, kuten kaikki Jumalan luoma. Näin on myös ihmisen sielu, johon Jumala puhalsi henkensä (1. Moos. 2:7). Niille kuvatut siivet ovat väistämättä symboliset. Henkiolento ei tarvitse siipiä lentääkseen. Ruumiittomina enkeleillä ei ole mitään tarpeita, eivätkä he vanhene tai kuole.

Jumalan ei ole luonut vain yhdenlaisia enkeleitä. Raamatusta voimme löytää ainakin kahdenlaisia enkeleitä, Serafeja ja Kerubeja:
1. Serafit (kreikaksi: Σεραφείμ / serafeim) (Jes.6:2). Serafit kuvataan Raamatussa kuusisiipisiksi olennoiksi, jotka kahdella siivellä peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät. Serafit ovat kaikkein lähinnä Jumalaa ja niiden tarkoitus on ylistää häntä. Luultavasti hekin joutuvat peittämään kasvonsa Jumalan edessä, siksi heillä on tätä varten lisäsiivet. Serafit lämmittävät ja sytyttävät (kirjaimellisesti serafi tarkoittaa tulista).
2. Kerubit (kreikaksi: Χερουβείμ / kherubeim) (1.Moos.3:24). Kerubit kuvataan Raamatussa (Hes.1:5-12) muun muassa "... ihmisen muotoisiksi, nelisiipisiksi olennoiksi, joilla oli kuin ihmisen kasvot, mutta oikealla puolella oli leijonan kasvot ja vasemmalla härän ja vielä niillä oli kotkan kasvot". Kerubit ovat pyhien paikkojen vartijoita ja Jumalan ilmestymisen ja läsnäolon vertauskuvia. Kerubit ovat täynnä tietoa ja viisautta.

Lisäksi voimme hahmottaa ylienkeleitä ja enkeleitä:
1. Ylienkelit (kreikaksi: Αρχάγγελοι / archangeloi) (1.Tess.4:6) (aikaisempi nimitys arkkienkeli) toimivat valppaina vartijoina ja johtavat enkeliarmeijoiden joukkoja. Heitä on ainakin kanonisoidussa Raamatussa Mikael ja Gabriel sekä deuterokanonisen Tobitin kirjan luvuissa 3 – 12 mainittu Rafael. Langennut Lucifer oli yksi heistä. Apofkryfikirjoista löytyy lisäksi useita muita nimettyjä enkeleitä.
Ylienkeli Mikaelille on annettu Danielin kirjassa ja Ilmestyskirjassa nimi Herran sotajoukon päällikkö (Joos. 5), kreikaksi arkistrategos eli enkelien komentaja taistelussa langenneita enkeleitä vastaan. (Dan. 10:13). ”Persian enkeliruhtinas on vastustanut minua kaksikymmentäyksi päivää, mutta Mikael, yksi suurimmista enkeliruhtinaista, tuli auttamaan minua.” (Dan.10:21. ”Ainoa, joka tukee minua heitä vastaan, on teidän enkeliruhtinaanne Mikael.” (Dan.12:1). ”Silloin astuu esiin Mikael, suuri enkeliruhtinas, joka seisoo kansasi suojana.” (Juud.1:9). ”Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan.”
Gabrielista, jonka nimi tarkoittaa Jumalan mies sekä Jumala on voimani, vanhassa testamentissa kertoo profeetta Daniel (Dan. 8:15-19; Dan.9:21-27) sekä Uudessa testamentissa Luukkaan evenkeliumissa, jossa Gabriel toi sanoman sekä Johannes Kastajasta, että ilosanoman syntyvästä messiaasta (Luuk. 1:5-25; Luuk. 1:26-38; Luuk.1:19).
2. Enkelit (krekaksi: Άγγελοι / angeloi) (1.Piet.3:22 / Room.8:38) ovat lähettiläitä.

Kaikki enkelit ovat älykkäämpiä kuin ihmiset, mutta eivät tiedä yhtä paljon kuin Jumala (Matt. 24:36). Tämä käy ilmi muun muassa 2. Pietarin kirjeen 2. luvun jakeista 10-11: ” -- varsinkin niiden, jotka seuraavat saastaisia ruumiin haluja ja halveksivat Herraa ja hänen valtaansa. Nuo itseään täynnä olevat röyhkimykset eivät kaihda herjaamasta henkivaltojakaan, vaikka edes enkelit, joilla on enemmän voimaa ja valtaa, eivät Herran edessä niitä herjaa ja tuomitse.” Akvinolaisen mukaan ylemmät enkelit voivat saattaa alempien tietoon asioita, joita he eivät tienneet.  Vain Jumala voi tietää mitä luotu ajattelee, elleivät he ilmaise sitä. Enkelit voivat ilmaista sille ajatuksensa kenelle haluavat, käyttämättä ääntä tai puhetta – ikään kuin ajatuksena.  Näin ollen viestintä on ihmisen fyysisten aistien ulottumattomissa.

Langenneet enkelit


Raamatussa kerrotaan myös langenneesta enkelistä, Saatanasta. Ilmestyskirjan 12. luvun viiteen ensimmäiseen jakeeseen sisältyy eräänlainen Saatanan minihistoria. Tämän mukaan Saatanan langetessa muitakin enkeleitä liittyi häneen. Pahuuden alkuna oli vallanhalu ja tottelemattomuus Jumalan suunnitelmia kohtaan. Eräänlainen sairastuminen ylemmyyteen. Saatanalle on annettu erilaisia nimiä: muun muassa Lucifer, Perkele, Belsebub (suomeksi ’kärpästen herra’ eli ’saastan herra’), Paholainen, Kiusaaja.

Akvinolaisen mukaan enkeleitä voidaan arvioida myös langenneiden enkeleiden kautta, joiden mukaan ottaminen laajentaa ymmärrystämme enkeleiden kyvyistä. Akvinolaisen mielestä on selvää, ettei Jumala ei ole luonut sellaista oliota kuin demoni, vaan nämä ihmisiä kiusaavat voimat ovat jaloon tehtävään luotuja enkeleitä, jotka nousivat kapinaan enkeliruhtinas Luciferin johdolla (Ilm. 12:12; Jaak. 2:19). Esimerkiksi Matteuksen evankeliumin 8. luvun jakeissa 28-29, kun pahat henget kiusasivat miestä, on ymmärrettävä näiden ”saastaisten” tai ”pahojen henkien” tarkoittavan taivaasta karkotettua enkelten joukkoa. "Mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, sinä Jumalan Poika? Oletko tullut tänne vaivaamaan meitä ennen aikaa?" He anovat Jeesukselta lupaa saada jäädä sille seudulle, jos Jeesus käskee heidän lähteä miehestä. He pyytävät, että voisivat päästä edes sikalaumaan. Näin myös tapahtui.

Ei ainoastaan Jeesus nuhtele näitä langenneita enkeleitä, vaan myös Jumalan joukoissa vaikuttavat enkelit. He tekevät tämän Herran nimessä, kuten myös kristitynkin tulisi tehdä. ”Mutta Herran enkeli sanoi Saatanalle: "Herra nuhtelee sinua, Saatana! Herra, joka on valinnut Jerusalemin, käskee sinun vaieta! Eikö tämä mies ole tulesta temmattu kekäle?” (Sak. 3:2). ”Ei edes arkkienkeli Miikael rohjennut tehdä tätä omissa nimissään, kuinka siis kukaan ihminen tekisi niin. Ei edes ylienkeli Mikael, kiistellessään Mooseksen ruumiista Paholaisen kanssa, rohjennut herjata eikä tuomita tätä, vaan sanoi: "Nuhdelkoon Herra sinua!" (Juud. 1:9).

Luciferin taidollisuudesta esimerkkinä voidaan käyttää hänen Paratiisissa käymäänsä keskustelua Eevan kanssa, jonka seurauksena Eeva ja Aadam olivat tottelemattomia Jumalalle (1. Moos. 3: 1-6). Tällainen tapahtuma oli ikävä tappio Jumalan enkeleille. Tämän me voisimme päätellä tilanteesta, johon apostoli Pietari viittaa sanomalla, että Jumalan enkelit haluavat myös olla osallisia Kristuksen sovitustyöstä, edes siten että he saavat katsoa häntä. ”Tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä edes luomaan silmäyksen”. (1. Piet. 1:12).

Kykyjä ja ominaisuuksia

Lisäksi heillä on kykyjä, joita ihmisillä ei ole. Yksi näistä on kyky vaikuttaa tahdon voimalla aineellisten kappaleiden liikkeisiin. Esimerkiksi Sodoman ja Gomorran tuhot olivat näkyvässä muodossa olevan enkelin toimeenpanemia (1. Moos. 19:21). Myöskin Ilmestyskirjan 7. luku kertoo, että enkelit pitävät kiinni maan neljää tuulta ja eivät vahingoita maata ennen määrättyä aikaa. Enkelit ovat myös Jumalan käskyjen toimeenpanijoita, antaen käskyt torvilla, joka on kuvainnollinen merkinantoväline liikkeelle lähdön merkistä. Tällainen merkinanto tapa on myös ihmisten taisteluissa ollut käytössä menneinä vuosisatoina.  Toisin sanoen, niin hyvät kuin langenneet enkelit voivat halutessaan vaikuttaa aineelliseen maailmaan, mutta langenneille enkeleille Jumala on asettanut liikkumatilan rajat. Enkelit, palvellessaan Jumalaa, esiintyvät usein maailman ja erityisesti ihmisten tukemisen välikappaleina. Sodoman ja Gomorran tapahtumien lisäksi enkelit hävittivät rutolla suuren joukon Israelin asukkaita (2.Sam.24:15-17), kuohuttivat vettä Jerusalemissa ja antoivat sille parantavan voiman (Joh.5:4). Toisille enkeleille Jumala on uskonut kokonaisten yhteiskuntien – kaupunkien, alueitten ja valtakuntien – suojelemisen (Dan.10-12 luvut). Toisille on uskottu huolehtiminen yksityisistä ihmisistä. Näitä nimitetään usein suojelusenkeleiksi (Matt.18:10).

Keskenään enkelit kommunikoivat ilman estettä niin, että toinen heti käsittää ajatuksen, jonka toinen tahtoo ilmaista. Tätä enkelten kykyä ilmaista ajatuksiaan sanotaan metaforisesti enkelten kieleksi. Se on lähellä rukouksen kieltä, koska Ilmestyskirjan mukaan enkelille annettiin tehtävä koota rukoukset rukouksen maljaan suitsutettavaksi Jumalalle (Ilm. 8:2). Rukouksen kuuleminen voidaan päätellä myös monista muista kohdista, kuten esimerkiksi tapauksesta, jossa Pietari oli vankeudessa ja seurakunta rukoili hänen puolestaan lakkaamatta. Tällöin enkeli saapui Pietarin luokse ja vapautti hänet kahleista ja auenneiden vankilanporttien läpi. (Apt. 12: 5-10). On myös mahdollista, että enkeli on saanut käskyn ylienkeliltä tai itse Jumalalta.

Enkeleiden määrä ja käynnissä oleva taistelu

Ilmestyskirjan 5. luvun jakeen 11. mukaan enkeleitä on lukematon määrä, mutta määrä joka tämän jälkeen ilmoitetaan, on 101 miljoonaa. Sen tarkoitus lienee kuvata valtaisaa määrää.
Enkeleiden ja langenneiden enkelien välillä on sotatila. He ovat jatkuvassa taistelutilanteessa, joskin he välttävät kohtaamisia ja avointa konfliktia kaikin tavoin, sillä molemmat joukot ovat alisteisia omille ylipäälliköilleen. Suuri taistelu on vasta edessäpäin ja siksi yhteydenotot ovat pienempiä ja liittyvät lähinnä ihmisten suojeluun. Silloin kun Jeesus pidätettiin Getsemanen puutarhassa, Pietari tarttui miekkaan. Jeesus antoi ymmärtää Pietarille, että tilanne on hallinnassa. Hän vastaa Pietarille ympärillä vaikuttavien enkelijoukkojen vahvuuden, joka olisi tähän konfliktiin lähetetty heti, jos Jeesus olisi pyytänyt apua. ”Luuletko, etten voisi pyytää apua Isältäni? Hän lähettäisi tänne heti kaksitoista legioonaa enkeleitä ja enemmänkin” (Matt. 26:53). Legioona oli suurin roomalainen joukko-osasto, vahvuudeltaan 6000 miestä. Näin ollen 12 legioonaa olisi tarkoittanut 72 000 enkeliä ja mahdollisesti enemmänkin. Voimaa oli siis tarjolla, mutta vapaaehtoisesti veriuhriksi suostunut Karitsa, oli valinnut toisen tien. Oikeastaan tilanteen ymmärtäminen on äärimmäisen tärkeää kristinuskon kannalta. Jos yksi enkeli kykeni laittamaan toimeen Sodoman ja Gomorran tuhot, minkälainen voima olisikaan ollut 72.000 enkelillä. Tällaisen sotajoukon edessä Kristus antautui ristille.

Kommunikatiivinen tehtävä

Ylemmillä enkeleillä on kolmenlaisia kommunikatiivisia tehtäviä. Suhteessa Jumalaan he voivat ilmaista kunnioitusta ja palvontaa sekä kysyä neuvoa Jumalalta. Suhteessa alempiin enkeleihin he voivat valaista niiden mieltä. Lisäksi he voivat ilmaista ihmisille asioita, joita Jumala tahtoo niiden ilmaisevan. Enkelit ilmoittivat Vanhassa Testamentissa Jumalan tahdon Aabrahamille (1.Moos.22:15-18), Lootille (1.Moos.19:12-13) ja Danielille (Dan.9:22). Uudessa Testamentissa Sakariaalle (Luuk.1:13), Marialle (Luuk.1:26-38), yrttien tuojille (Matt.28:5-7) ja apostoleille (Apt.1:10-11).

21.6.2016 Ismo Valkoniemi