Erehtymätön riippumattomuus konseksuksen hengessä

Kirjoitin edellisen blogini otsikolla "Suuret tulot rukoilemalla ja julistamalla Sanaa". Perimmäinen motiivi oli järjestökouluttajan motiivi. Kirjoitus ei ottanut kantaa sittenkään siihen, ovatko Pirkko Jalovaara ja Leo Meller saaneet suuret tulot rukoilemalla ja julistamalla Sanaa, vaan totesin yksiselitteisesti, etten ota kantaa yksittäisiin tapauksiin. En myöskään ryhdy heidän kouluttajakseen. Ajattelen kuitenkin että helposti yleishyödyllisyyden antamat erityisvapaudet ja niihin liittyvä eritynen vastuullisuus on osittain hukassa säätiöissä, yhdistyksissä ja kansainvälisissä avustusjärjestöissä. Näyttäisi siltä, että myöskin kunnallinen eläkevakuutusyhtiö kompuroi teeman kanssa.

Leo Mellerin osalta mahdollisesti erillisellä vakuutuksella tuettu eläketulo sekä mahdollisesti tulot kirjakustannuksen puolelta, joka on elinkeinotoimintaa, tarjoavat suurelta osin selvityksen tulojen muodostumiseen. Tuloja tulee monista lähteistä. On paljon mahdollista että Pirkko Jalovaaran laajan kirjatuotannon tulot ja kuka tietää, mahdolliset eläketulot voivat aivan hyvin olla osana tulojen muodostuksessa. Olipa niin tai näin, nyt olen arvannut jo liikaakin asiassa, joka ei minulle kuulu.

Se miksi nyt tartuin näppäimistöön, johtuu siitä että en usko kristittyjen, uudestisyntyneiden, helluntailaisten tai vaikkapa lestadiolaisten erehtymättömyyteen. En myöskään usko että kristittyjen tulee elää sellaisessa konseksuksessa, joka estää meitä arvioimasta ja keskustelemasta erilaisten ilmiöiden tai tekojen vaikutuksia tai seurauksia.

Pidän tärkeänä että kukin antaa omastaan. Jos joku on perehtynyt lainsäädäntöön, hän jakakoon sekä varoittavia että oikaisevia lauseita nähdessään tarvetta siihen. Joku toinen taas on etiikan asiantuntija, kolmas verotuksen, neljäs rakentamisen ja niin edelleen. Lista on loputon. Kaikkein pahin tilanne on sellainen, jossa kukaan ei lausu mitään, etenkin jos lausuttava on kohonnut näkyvässä tai näkymättömässä hierarkiassa hengelliselle jalustalle, jonka arvosteleminen liitetään Jumalan ja hänen työnsä arviointiin.

Voiko ihminen kohota tällaiselle tasolla? Ei voi. Korkein asema, mikä ihmisellä voi Jumalan edessä olla, on
armahdetun syntisen asema. Emme sittenkään kykene kohoamaan yhtään tätä korkeammalle elämämme aikana, vaikka palvelisimme Jumalaa millä tavoin tahansa. Meillä vain tahtoo olla tapa pyhittää itseämme ja toisiamme tekojemme mukaan. Me emme kuitenkaan pyhity millään muulla tavalla kuin uskon lahjan kautta, toisin sanoen saamme kohdallemme armon - lahjavanhurskauden.

Katolisen kirkon paavin erehtymättömyys ja Pietarin avaimien kantaminen historiassa pitävät sisällään kaikkein räikeimmät hengellisen ja maallisen vallan sekä materiaalisen mammonan yhteen koplaamiset. Nyt vallassa oleva paavi edustaa jo toisenlaista paaviutta, vaikka rakenteessa on vieläkin valtaisasti epämääräisiä jäänteitä menneisyydestä sekä kestämätöntä opillisuutta. Muun muassa Jehovantodistajien teokratia sisältää elementin, jossa järjestön arvostelu on itse Jehovan "kimppuun käymistä".

Elämä haastaa meitä vastuullisuuteen, kasvamaan aikuisuuteen, kypsymään, mutta samalla pysymään lapsen kaltaisina uskossamme. On siinä haastetta meille jokaiselle. Etenkin minulle.

15.11.2013 Ismo Valkoniemi

Suuret tulot rukoilemalla ja julistamalla Sanaa

Verotietojen julkistamisen jälkeen ainakin kaksi hengellisentyön työntekijää on nostettu otsikoihin, rukouspalvelijana tunnettu Pirkko Jalovaara ja itsenäisen riippumattoman lähetyssäätiön entinen johtaja Leo Meller. Aivan varmasti paikallisesti käydään keskustelua myös muista hengellisen työn johtajista.

Itselleni aihe on varsin tuttu ja perusteellisesti perattu. Olen toiminut yleishyödyllisten järjestöjen kouluttajana menneinä vuosina hyvinkin paljon ja kiertänyt etenkin Suomen päihdealan kristilliset järjestöt, noin 100 kpl, läpi koko maantieteellisen Suomen aikanaan. Koulutustoimintani on ulottunut myös muihin järjestöalan toimijoihin. Tähän kytkettynä kirjanpidollinen konsultointi ja tilin- sekä toiminnantarkastustoiminta, jossa olen mukana edelleen, niin uskon voivani lausua asiata jotakin asiantuntijan äänenpainolla.

Tästä kokemuksellisesta tiedostani huolimatta tärkein asia tässä keskustelussa on kutsumustietoisuus ja yleishyödyllisyyden käsitteen sekä kansalaistoiminnan sisäistäminen. Näistä lähtökohdista kirjoitan.

Aatteellisuus-käsite

Yhdistyksiä voidaan vapaasti perustaa aatteellisen tarkoituksen toteutumista varten (YhdL 1:1§). Tällöin käsite aatteellinen on laissa mainittu keskeinen sana.

Yhdistyslain 2§:n 1 momentin mukaan yhdistykset ovat aatteellisia, jos niiden tarkoitus ei ole voiton tai muun välittömän taloudellisen ansion hankkiminen. Tämän pykälän kohdalla lainsäätäjä lähtee siitä, että yhdistyksen olemassaolon tarkoitus on aatteellinen toiminta, ei taloudellinen etu aatteellisessa toiminnassa mukana oleville. Kohtuullinen palkka ei ole sitä tietenkään, sillä aina tehdystä työstä voidaan palkka maksaa jos siihen yhdistyksellä on varoja jotka ovat siihen tarkoitukseen varattuja. Pienessä yhdistyksessä, jossa vain muutamat henkilöt pääsevät vaikuttamaan yhdistyksen rahan käyttöön, jossa nostettavat palkat ja palkkiot menevät kohtuullisen rajan yli, voi yhdistysrekisteri ja veroviranomainen arvioida aatteellisen ja yleishyödyllisyyden rikkoutuneen. Paljon sitä ennen pitäisi järjestön oman kontrollin reagoida, etenkin kristillisissä yhteisöissä.

Yleishyödyllisyyden-käsite

Yleishyödyllisyyden käsite pitää sisällään periaatteen, jossa toiminnan painopiste ja kärki on yleinen hyvä, toimitaan yleiseksi hyväksi, laajemman kansalaisyhteiskunnan hyväksi. Tämä periaate pitää sisällään kohtuullisuuden käsitteen, etenkin kun puhutaan järjestön aktiivitoimijoille maksettavista palkkioista. Jos rahaa laitetaan yleiseen hyvään, mitään rajoitteita ei ole. Tällaiselle toimijalle yhteiskunta antaa ns. verovapauden kerätä varoja tai tuottaa tuloja, niillä tavoin kuin se on laissa määritelty. Samassa kohdassa laintekijät muistuttavat kohtuullisista palkoista, koska vastineena on nimenomaan yleistä hyvää varten saatuja erityisoikeuksia.

Keräyslupa

Poliisihallinnon keräyslupaohjeissa ja periaatteissa annetaan oikeus kerätä rahaa julkisesti jotakin tiettyä tarkoitusta varten, jossa keräyksen pakollisina kuluina voi olla kohtuullisesti keräysorganisaation kuluja, kuten palkkoja. Tavoite on yhteiskunnan antamalla luvalla saada kerättyä varoja, joiden käyttö edistää kansalaisyhteiskunnan tai yhteiskunnan yleistä hyvää. Myös aatteelliseen toimintaa on mahdollista kerätä varoja, kunhan samat varainkäytön periaatteet toteutuvat. Varojen keruuta valvoo Poliisihallinto.

Kutsumuksellinen lähtökohta
Jos kristitty uskoo Jumalan johdatukseen ja siihen, että Hän johtaa polkuamme kun kuljemme rukoillen ja kristitty kokee saaneensa tehtävänsä Jumalalta, tulee vastuullisuus varojenkäytöstä ja työn hedelmistä myös Jumalalle, tai sitten logiikassa on jokin aukko. Tästäkin huolimatta olen nähnyt yli 20 vuoden järjestöuran aikana monenlaista ihmisen "tahtomista" niin, että kaiken huonon päälle ovat asianomaiset vielä rukoilleet ja siunanneet työtä ja pyytäneet Jumalalta lisää varoja.

Omalta osaltani valitsin 2008 kahdesta kilpailevasta työtarjouksesta sen, jossa luvattiin pienempi palkka. Tämä johtui siitä, että tunsin sydämessäni valitsevani oikein. Nyt viiden vuoden jälkeen, tiedän valinnneeni oikein. Tähän työhön sain mukaan vaimoni ja se toinen tarjouksen tehnyt kamppailee aivan ylivertaisissa ongelmissa, meidän kokiessa Samarian työn yllä suurta lepoa ja rauhaa. Olen valinnut elämässä myös väärin, joten en puhu kovaa ja korkealta. Viestini on kuitenkin että kutsumustyö lähtee sydämen tasolta, ei lompakon tasolta.

Henkilökohtainen mielipide

Ajattelen tänään niin, että aina kristillisiin järjestöihin ja seurakuntiin pyrkii sisään Mammonan henki. Siksi aika ajoin avustusjärjestöjen ja kristillisten järjestöjen johtopaikoilla olevien työsuhdeautot ja palkat ja palkkiot tulisi arvioida yllä mainittuja periaatteita noudattaen uudelleen. Jos näitä asioita haluaa pohdiskella lisää, kirjani Mammonan maailmasta kuninkaan perilliseksi on puheenvuoro, jonka voi ottaa pohdinnassa yhdeksi ajatelmaksi. Se on pieni kirjanen, jonka lukee tunnissa parissa.

En ota yksittäisiin tapauksiin kantaa, koska en tunne riittävästi näiden rahanhankintatapoja ja itseansaintalogiikkaa. Mikäli järjestö hankkii itse varoja muutoinkin kuin verovapautta ja keräyslupaa hyödyntäen, sillä on itsenäisempi oikeus päättää näiden muiden varojen kohdentamisesta.

Ismo Valkoniemi 9.11.2013