On hyvä pysähtyä ja kysyä, missä mennään tällä hetkellä. Meno on paikoin niin sähäkkää, että maisemat jäävät huomaamatta. Aina kun pysähtyy, niin maisema näyttää entistä vieraammalta, se tuttukin. Ilmapiiri on muuttunut kolkoksi vai miksi se ei tunnu samalta kuin ennen?
Kysymykset sukupuoli-identiteetistä
Pahin kilpahuudanta alkaa olla ohi. Äänihuulet ovat käheät ja käsitykset eri sukupuolista edelleen sekavat. Sosiaalinen media on jakanut osan ihmisistä samanmielisiin kupliin, joissa tuetaan toinen toisia yhteisillä mielipiteillä. Yksi asia on varma, jakolinjat ovat syvät ja sosiaalinen media, joka lupasi yhdistää ihmiset, on ollut keskeisessä roolissa erottamassa ihmiset samanmielisiin ryhmiin ja juoksuhautoihin.
Sosiaalisen median bannit ovat arkipäivää erimielisille. Saksassa ensimmäiset oikeusjutut Facebookin banneista ovat osoittamassa bannaamiset laittomaksi, jos mittana käytetään vihapuhe-termiä. Täysin määrittelemätön vihapuhe-termi ei riitä rajoittamistoimenpiteen perusteluksi. Oikeuden mukaan kyse on puheen kontrollista, jota "virallisesti oikeassa olevat" kohdistavat eri mieltä oleviin.
Itselleni eräs kesän pettymyksiä oli Ortodoksikirkon pappien laaja linnottautuminen Yhteys-liikkeen julistukseen, jossa sanotaan että homoseksuaalisuus on synnynnäinen taipumus, ei valinta. On oikein hyväksyä kaikella tavalla ajattelevat, kokevat ja tuntevat ihmiset seurakunnan keskellä. Kohdella heitä hyvin ja tasavertaisesti, mutta kirkon ei pitäisi lausua enemmän kuin totta on. Näin ortodoksikirkko tekee, lausuessaan homoseksuaalisuuden synnynnäiseksi. Sitä se ei ole useinkaan, niiden monien tapaamieni henkilöiden kertomuksen valossa. Se ei ole aina edes lopullinen käsitys omasta suuntautuneisuudesta, vaan asiaan saattaa tulla muutoksia puoleen tai toiseen iän myötä. Eikä se ole sitä myöskään yksiselitteisesti tutkimuksen valossa. Sanoessaan niin, hyvää tarkoittava kirkko pahentaa monen tilannetta. Se hylkää monet, luulleessaan hyväksyvänsä heidät.
Islam ja maahanmuutto
Julkisen lehden nettialusta on asettanut julkaisurajoituksia myös istuville kansanedustajille, jos he ovat puhuneet maahanmuutosta tai islamista liian rohkeasti. Maahanmuuttokysymys on synnyttämässä pohjaa uudelle jytkylle, mutta samalla sen kylkeen kiinnittynyt kansallismielisyys lähestyy jopa rotuopillisia piirteitä. Ja juuri nyt, samassa paketissa antisemitismi on tutkimusten mukaan Euroopassa korkeamalla tasolla kuin koskaan aiemmin, toisen maailmansodan jälkeen.
Euroopaan tuli noin miljoona pakolaista 2015. Turkkiin heitä on tullut hyvinkin jo 4 miljoonaa. Alan kallistua itse sille kannalle, että täällä olevat maahanmuuttajat eivät pääsääntöisesti esitä kääntyneensä kristinuskoon, vaan he kääntyvät, jos kääntyvät. Tällaisia maahanmuuttajia on arviolta 2000 Suomessa. He ovat myös täällä vainottuja ja pilkattuja heti tämän tehtyään. Turkissa kristinuskoon kääntyneitä on vielä enemmän. Siellä voidaan jo puhua herätyksestä ja siellä asiaan suhtaudutaan fanaattisen kielteisesti muslimien taholta, mutta ilmiö ei ole pysähtymässä. Vaikuttaa siltä, että valtaisat ihmisryhmät löytävät kristinuskon, samaan aikaan kun länsimainen kristillisyys heikkoudessaan kumartaa ja tasoittaa tietä islamille ja muille uskonnoille - ettei vain loukkaisi ketään.
Liberalismi ja konservatismi
Kuten olen aiemminkin sanonut, tuntui hetken kuin olisi jyrän alle jäänyt. Valtaisa liberaalinen hyökyaalto vyöryi ylitsemme ja muutti lait ja asetukset, avioliiton ja sukupuolet. Painoi terävällä korkokengällään klassisen kristinuskon maanrakoon, piipittämään sieltä vapaan seksuaalisuuden vaaroista ja muistuttamaan tuhansien vuosien avioliittokäsityksistä.
Eurooppa oli valinnut tiensä ja Unionin integraation arvopohjaksi on valittu uusi liberalismi, ainakin ihanteena, vaikka hyvin tiedettiin että Etelä-Euroopan katolisilla alueilla muutos tulisi olemaan hidasta. Yhdysvaltojen Barak Obama ihasteli Eurooppalaisia arvoja ja molemmat mantereet tukivat toisiaan. Valkoinen talo valaistiin sateenkaaren väreihin ja juhlittiin näyttävästi vapautta.
Hanke oli kuitenkin enemmän eliitin ja median, kuin kansan. Vaikka koko mediakoneisto oli sitä tukemassa, niin kuitenkin amerikassa tapahtui vallanvaihto, Britanniassa Brexit, Unkari, Puola ja monet muutkin Itä-Euroopan maat alkoivat sulkeutua liberalismin ihanteelle. Ja kaiken tämän päälle, Kanadasta nousi älykkö, professori Jordan Peterson, joka hetken kuin yksittäisenä airueena kävi taistoon suurta koneistoa vastaan ja osin voitti sen. Vai kuinka pitäisi kuvata ilmiötä, joka hänen ympärilleen syntyi.
Kaikki tämä tapahtui siksi, että kansan syvät rivit eivät olleet muutoksissa mukana. He puristivat kättä nyrkkiin ja odottivat tilaisuuttaan. Sitä, joka ehkä näkyy tulevissa vaaleissa ja vielä monien länsimaiden elämässä. Tätä kirjoittaessani Ranskassa on käynnissä ennätysmäiset mielenosoitukset, Belgian hallitus on kaatunut ja Euroopan komission puheenjohtaja Juncker seilaa kännissä milloin missäkin. Jos rinnalle laitetaan Euroopan johtaja ja amerikan johtaja, emme voi ampua merten yli.
Kristillisyys Suomessa
Uskon, että kirkon piirissä tapahtuu nyt enemmän kuin vapaissa suunnissa. Kotiverkosto-seurakunta ja kirkon herätysliikkeet saavat rinnalleen uskonsa uudistavia kirkkoherroja, paitsi alueilla joissa liberaalit voimat ovat keskittäneet huomionsa ja hyödyntäneet alhaista äänestysprosenttia, kuten Helsingin Kalliossa.
Helluntaiherätys järjestäytyy ja kirkollistuu, vapaakirkko toimii oman allianssihenkisen näkynsä pohjalta ja voi varsin hyvin, mutta ei synnytä herätystä, uuskarismaattisten seurakuntien terä on poissa, mutta hyvin vapaasti järjestyneet ei-formaalit nuorten aikuisten seurakunnat kasvavat, ne jotka muistuttavat kirkon Kotiverkostoa. Tällaisten ryhmät ovat nimeltään usein pysäkkejä, satamia, lataamoja, stationeja ja niin edelleen. Niissä tervehenkinen kristillisyys, hyvä musiikki, lasten ja aikuisten läsnä olo ja rentomeininki ja yhdessäolo Hyvän Sanoman äärellä muodostavat toimivan rungon. Ne eivät kuulu mihinkään tai ovat väljästi jonkun suuremman alla.
Myöskin Hillsong-tyyppinen seurakuntarakenne ja lähestymistapa ovat muuttaneet Helsingin Filan ja osin jopa Helsingin Saalem-seurakunnan tapaa toimia. Ne ovat kuitenkin opillisesti itsenäisiä ja enemmän omaksuneet joitakin uusia kulttuurisia tapoja osana toimintaa, kuin suoraa oppia.
Sosiaali- ja lähimmäistyö, jonka alkuperäinen nimi on ollut diakoniatyö, voi nyt paremmin kuin vuosiin ja vuosikymmeniin. Sadat seurakunnat järjestävät erilaisia ruokailu- ja ruoanjakotapoja ja niiden yhteydessä muutakin toimintaa. Vapaakirkollinen Viadia ry on malliesimerkki siitä, kuinka kirkkokunta rakentaa tyhjästä 10 vuodessa mittavan valtakunnallisen diakoniatyön. Kirkko tekee sitä edelleen suuressa mittakaavassa ja suurella sydämellä. Helluntaiseurakunnat ovat myös heränneet, mutta eivät niin järjestäytyneesti kuin vapaakirkolliset ja adventistit.
Maahanmuuttajatyö tuottaa hedelmiä, siis hengellistä tulosta. Patmoksessa työskentelevät Helena ja Timo Keskitalo ovat tehneet pinnan alla uskomattoman hyvää työtä, toki ei vain Patmoksen nimissä vaan eri seurakuntien ja kansainvälisen seurakunnan kauttakin.
Lopunajat
Tilanne Israelin, Syyrian ja koko Lähi-Idän alueella on jatkuvasti jännittävä. Löydämme helposti raamatusta ennustuksia, jotka antavat meille oikeuden arvioida aikaa jossa elämme. Hesekielin kirjan 38 luku on ollut minullakin esillä useasti, monien muiden Raamatun lukujen kera. Jollakin tavalla Hilja Aaltosen ajatukset kirkon herätyksestä, nuo mainitsemani Raamatun luvut, puhumattakaan David Wilkersonin ja monien muiden edesmenneinen Jumalan palvelijoiden ajatuksista ovat mielessä. Kuitenkin niin, että me emme voi tietää aikoja ja hetkiä. Nyt vuosi vaihtuu ja aamuisin meillä on lupa pyytää Herran siunausta päiväämme! Jatketaan työtä ja pidetään kiinni niistä asioista, jotka meille voimaa antavat.
19.12.2018 Ismo Valkoniemi
12.11.2018
Ajatuksia Jordan Petersonista – ilmiön takana oli sosiologinen tilaus
Ihmiskunta joutuu aika ajoin voimakkaiden ideologioiden
vaikutusten alle, jotka ovat tiedon korvikkeita. Niiden starttimottorina on voimakas julistus, jonka imussa saadaan aikaiseksi valtaisa kiihko,
jonka vierellä leijuvat vihan pilvet. Ideologiat pyyhkivät maata julistaen
totuuttaan niin kauan, kun alkaa käydä ilmeiseksi, että kyse on haavekuvasta.
Kommunismi ja marxismi eri muodoissaan on ollut osa vasemmistolaista ideologiaa, jonka kehystarinassa olivat orjuutetut, rikkaiden sortamat ja riistämät tavalliset työläiset. Vaikka tämä lähtökohtaisesti pitäisikin osittain paikkansa, ratkaisukeinot ovat olleet utopisia. Luvattu maa on paikka, jossa kaikki jakavat tasan keskenään omaisuutensa ja valta on matalimmalla tasolla. Proloteriaatin diktatuurissa johtajat löytyivät hyvin pian ja kurinpito oli entistä ankarampaa. Rikkaiden palkkasorron sijaan tilalle astuivat murhat, toisinajattelijoiden vaientamiset siirtämällä valtaisia väkimääriä maan perukoille pakkotyöhön sekä täydellinen epäluulon ilmapiiri, jossa naapurit valvoivat toisiaan. Samaan aikaan oli parempi luokka jo syntynyt uudessa järjestelmässä ja jako rikkaisiin ja köyhiin oli jälleen voimassa.
60-luvulla tämä ideologia oli vielä niin voimissaan, että tuolloin suomalaisissakin yliopistoissa opiskelevat nuoret näkivät tässä uuden maailmanjärjestyksen. Yliopistoissa vainottiin konservatiivisia kristittyjä ja niitä, jotka eivät nielleet siltä istumalta vasemmistolaista näkemystä. Suolaaminen tapahtui rauhanomaisemmin kuin naapurimaassa, mutta monia sielunkipuja ihmiset kantavat näistä ajoista tänäänkin.
Aika ajoin Euroopan unioni tähtilippuineen sai ideologisen viitan. EU:n sisäpiirissä Suomi liukuisi kohti Keski-Eurooppaa ja Feta-tomaatit kulkisivat kauppaan tuoreena ja ”kotimaisina” hetkessä. Kansojen vapaa liikkuvuus ja kaupanvaihto toimisi häiriöttä, tuottaen paratiisimaiset olosuhteet ja loputtomasti rikkautta, vaurautta ja turvallisuutta. On totta, että meillä menee EU:sta huolimatta varsin hyvin. Saksalla menee erityisen hyvin EU:n vuoksi, sillä se on kerännyt rusinat pullasta, mutta Etelä-Eurooppa kärsii vakavasta pitkäkestoisesta taantumasta ja vapaaliikkuvuus on tuonut meillekin vakavia huume- ja maahanmuuttokysymyksiä, joista ennen emme tienneet mitään. Täydellinen katastrofi EU ei ole ollut, mutta ei myöskään sen kaltainen menestystarina, kuin meille kerrottiin. Tämä johtuu juuri siitä ideologiasta, joka ylitti arkitotuuden.
Identiteettipolitiikassa liberaalit arvot ovat viime vuosina muodostaneet voimakkaan liberaalin aallon, joka lähti liikkeelle Barack Obaman amerikasta ja pyyhki yli läntisen Euroopan, aina Suomeen saakka. Sen myötä avioliittokäsitys muuttui ja voimakas keskustelu lukuisista sukupuolista on täyttänyt julkisen tilan. Jopa kirkollisissa vaaleissa syksyllä 2018, ehdokkailta kysytään, oletko a) mies, b) nainen vai c) muu sukupuolinen. Tämä siitäkin huolimatta, että Suomen lainsäädäntö ei tunne kuin miehen ja naisen sekä vielä vähemmän kirkko virallisine kannanottoineen. Edes pieni tätä ajatusvirtaa kritisoiva mielipide menneisyydessäsi, voi katkaista urasi ja tulevaisuutesi. Näin kävi keväällä 2018 vasta valitulle Porin Jazzin toimitusjohtajalle Aki Ruotsalolle, jonka ura katkesi ensimmäiseen työviikkoon, kun esille nousi hänen vanha ja maltillinen kirjoituksensa, joka ei aivan varauksetta tukenut kaikkia uusia näkemyksiä. Tällaista ilmapiiriä on hyvin perustein voitava kutsua uusmarxistiseksi, sillä sen toimintatavat muistuttavat marxistisen venäjän mielipidepuhdistuksia.
Liberaali identiteettipolitiikka oli keskeisessä roolissa Jordan Peterson ilmiön syntyyn. Petersonin mukaan 1960-luvun jälkeen postmodernit filosofit ja sosiologit väittivät hylänneensä kommunismin ja marxilaisuuden, mutta todellisuudessa rakensivatkin sen päälle ja laajensivat sitä. Luokkataistelu ei toiminut konservatiiviseen porvaristoon, joten työväen sijaan nostettiin uusi joukko sorrettuja. Liberaali identiteettipolitiikka avasi rajattomat mahdollisuudet, sillä jokainen meistä on jollain tavalla ”sorrettu”, vaikka sitten ulkonäön, seksuaali-identiteetin, iän, syntyperän, uskonnon, sukupuolen, historian, kulkuvälineen, rodun, asuinpaikan tai minkä tahansa perusteella. Kun Kanadan sosialistihallitus sääti lain, että ihmisiä, jotka kokevat olevansa muun sukupuolisia on alettava kutsua tätä varten käyttöön otetulla uudella persoonapronominilla, Jordan Peterson kieltäytyi. Asiasta nousseen kohun myötä hänen ajattelunsa tuli tunnetuksi ja nosti hänet valtamedian pääkanaville, youtube-kanavan supertähdeksi sekä maailmanluokan kirjailijaksi.
Psykologian tohtori Norman Doidge mainitsee Jordan Petersonin 12 elämänohjetta -kirjan esipuheessa, että Millenium sukupolvi (vuosituhannen vaihteessa syntyneet) on ensimmäinen, jolle on opetettu moraalikysymyksissä samanaikaisesti kaksi ristiriitaiselta vaikuttavaa ajatusta kouluissa, collegeissa ja yliopistoissa. Liberaali ja konservatiivinen (perinteinen). Kokonainen sukupolvi on kasvanut vailla ”käytännön viisautta”, vaikka heille vakuutetaan että he ovat oppinein sukupolvi koskaan. Mutta se mitä heille opetetaan, on pitkälti tietoa ilman toimivan käytännön sovellutusta. Se on pitkälti relativismia, jossa totuus on suhteellista ja totuuksia on loputon määrä. Tällainen moraalirelativismi synnyttää tyhjyyttä ja kaaosta ja se lisää nihilismiä ja epätoivoa. Juuri tähän saumaan syntyy ilmiö Jordan Petersonista. Kypsässä iässä oleva professori, joka kertoo, että se mitä ennen tehtiin ei ollut huonoa ja toimimatonta, vaan monien sukupolvien parhaat havainnot. Säännöt eivät ole olleet kiusaamista varten, vaan parasta mahdollista elämistä varten. Perinteiset arvot eivät ole vanhanaikaisuutta, vaan kestävyyttä ja selviytymistä varten.
Olin 11.11.2018 katsomassa ja kuuntelemassa ilmiön takana olevaa professori Petersonia Kulttuuritalolla, koska sain isäinpäivälahjaksi liput. En olisi varmasti itse hankkinut lippuja, mutta mieluisa kokemus tämä lahja oli kaikkinensa. Hän oli lupautunut toistamiseen Suomeen viikon sisällä, koska ensimmäinen tilaisuus myytiin loppuun. Niin kävi toisenkin kerran, kuten jokaisessa Eurooppalaisessa suurkaupungissa. Lyhyen kiertueensa aikana Eurooppalaisia nuoria oli tilaisuuksissa yhteensä 250 000 henkilöä. Arviolta 30 ikävuoden molemmin puolin olevassa yleisössä 60% oli miehiä ja 40% naisia. Tämä oli sekä oma, että järjestäjän arvio. Myös yksin tulleita nuoria naisia näkyi yleisössä. Halvin lippukaterkoria oli 65 euroa ja kallein 200 euroa, joita oli tarjolla 150 kpl. Tuohon kalleimpaan kategoriaan liittyi tapaaminen tilaisuuden jälkeen.
Kun useamman kerran tilaisuuden aikana yleisö nousi taputtamaan, aloin pohtimaan miksi ilmiöön on syntymässä henkilöpalvonnan elementtejä. Päädyin kuitenkin siihen, että kyse oli kunnioituksesta. Peterson oli vastannut siihen tarpeeseen, niihin kysymyksiin ja siihen kaaokseen ja hämmennykseen, johon nuoret olivat joutuneet. Aavistuksen hengellistäen totean, että Raamatun mukaan 'kivetkin huutavat'. Tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa on syntynyt tarve, jota professori Peterson täyttää.
Kirkko on yrittänyt puhutella nuoria aikuisia, mutta nähnyt vain liberaalin, poliittisesti usein vihervasemmistolaisen aatemaailman puhuttelutavaksi. Viimeistään nyt jokaisen pitäisi ymmärtää, että meillä on kasvava joukko nuoria, jotka eivät saa vastauksia uusista elämän perusteita muuttavista arvoista, vaan he kaipaavat selkeää viestiä paljon näitä kestävämmistä ja pidempi kestoisista arvoista.
Kaksituntiset monologit suhteellisen haastavalla englanninkielellä ovat vaikeita lähes kaikille, mutta eivät niille joiden sydän janoaa kuulla ontologisista tosiasioista, kestävistä arvoista ja ideologioita torjuvasta maalaisjärjestä. Ilmiö Peterson täyttää tyhjiötä joka syntyi totuuden jälkeisessä ajassa.
12.11.2018 Ismo Valkoniemi
2.10.2018
Puhdasoppisuus: Kaste
Viime aikojen keskustelu oikeasta opista tai puhdasoppisuudesta voidaan karkeasti kytkeä kahteen pääteemaan, kristilliseen kastekäsitykseen sekä avioliittokäsitykseen. Näiden kahden opilliset tulkinnat jakavat mielipiteitä länsimaisessa kristillisyydessä. Oppi kasteesta on jakanut kristikansaa jo hyvinkin 2000-vuotta ja keskustelu on jo jäsentynyttä ja sivistynyttä. Avioliittokäsitys on repivää ja hajottavaa. Käsittelen kirjoituksessani kastetta ja myöhemmin otan käsittelyyn avioliiton.
KASTEKÄSITYS
Aivan juuri päättyneiden luterilaisten ja helluntailaisten oppikeskustelujen loppupäätelmä kasteteologiasta oli, että helluntailaisen näkemyksen mukaan sylilapsen kaste ei ole oikea kaste, eivätkä luterilaiset hyväksy lapsena kastetun uudelleen kastamista. Luterilaiset hyväksyvät vedellä kolmiyhteisen Jumalan nimeen toimitetun kristillisen kasteen eli myös helluntailaisten toimittaman kasteen. Kasteen vastavuoroinen tunnustaminen ei ole anabaptistiseen traditioon kuuluvan liikkeen tavoite, koska jos helluntailaisuus hyväksyisi sylilapsen kasteen täysimittaisena kristillisenä kasteena, se luopuisi kasteteologiastaan. Helluntailaisesta näkökulmasta sylilapsena kastettu luterilainen voi kuitenkin olla todellinen kristitty. Kristityksi tuleminen on helluntailaisten mielestä Jumalan armoteko vastauksena julistetun evankeliumin uskomiseen.
Vapaakirkon vastaavissa oppineuvotteluissa luterilaisten kanssa loppupäätelmä oli hyvin lähellä helluntailaista tulkintaa. Vapaakirkko on itsenäisten seurakuntien muodostama seurakuntaliike. Joissakin Vapaakirkon seurakunnissa saatetaan hyväksyä varsinaiseksi jäseneksi
sydämen uskon perusteella henkilö, jota ei ole uskovana kastettu, jos hän ymmärtää ja hyväksyy seurakunnan kasteopetuksen ja -käytännön perustuvan yksinomaan uskovien kasteeseen. Ehkä näkyvin ero helluntailaisen ja vapaakirkollisen kastekäytännön välillä on se, että vapaakirkollisessa käytännössä kaste voidaan toimittaa ilman seurakuntaan liittämistä. Helluntailaisista valtaosa liittää kasteen seurakuntaan liittymiseen, mutta poikkeuksiakin on, kuten minä itse, joka en noudata tätä periaatetta.
Kasteen armo
Luterilaiselle kastetulle lahjoitetaan usko, jolla hän voi ottaa kasteen lahjan vastaan. Kun ja jos he tulevat herätyksen tilaan tai uskoon, kuten asia usein ilmaistaan, se on paluuta kasteen armoon eli kasteen henkilökohtaista vastaanottamista. Kaste liittää Kristuksen ja hänen kirkkonsa yhteyteen. Kuitenkin hätäkaste ja usko kasteen itsessään sisältämään armoon, ilman uskoa, tekee siitä vaikean ymmärtää. Ymmärrämmehän me kaikki sen, että vastasyntynyt on niin viaton kuin ihminen missään elämänsä vaiheessa voi olla, mutta ei hän tietoisesti usko kuulemaansa. Kaikki äänet ovat hänelle vielä hälyä ja kaste pelottava hetki. Tietoisuus kasteen merkityksestä tai lapsen oma usko eivät ole tuolloin todellisia elementtejä, vaan jäljelle jää vain vesi, asetussanat ja tapahtuman sakramentaalinen luonne.
Asian tekee astetta ymmärrettävämmäksi todellinen tilanne ympäristössä. Kerron kaksi tilannetta, joista toinen tekee lapsikasteen ymmärrettävämmäksi ja toinen ei. Molemmat ovat tapahtuneet luterilaisen kirkon sisällä, toinen Venäjällä ja toinen Suomessa.
Karjalan kirkon piispa Aleksander Kutznetsov kertoi omasta matkastaan babtismista luterilaisuuteen. Halusin nimenomaan ymmärtää, kuinka hän on itselleen selvittänyt kastekysymyksen uskovien upotuskasteesta lapsikasteeseen. Hän kertoi olleensa 20 vuotta babtistipastori, jonka työn kärki oli lapsityössä. Hän kertoi kohdanneensa tuhansia lapsia leireillä noiden vuosien aikana. Lapset olivat osa seurakuntaa, mutta heidän vanhempansa kastattivat heidät poikkeuksetta ortodokseiksi ja lopulta hän menetti heidät seurakuntansa rakenteista. Hän lähestyi kasteteemaa nimenomaan seurakuntaan liittämisen kautta, jossa lapsi kastetaan osaksi Kristuksen seurakuntaa, jossa uskovat kummit ja vanhemmat lupautuvat ja sitoutuvat kasvatusvastuuseen. Hän myös muistuttaa heitä ja kysyy lasten ja vanhempien perään. Hän kokee paimenuutta, jossa laumaan erottautuminen tapahtuu nimenomaan kasteen kautta. Kun nämä lapset tulevat rippikouluikään, heidän uskonsa vahvistuu ja he ottavat saadun kasteen omakohtaisena ja tietoisena sakramenttina, tunnustaessaan uskonsa.
Toinen esimerkkini koskee suomalaista luterilaista seurakuntaa, jossa homoseksuaalisessa parisuhteessa elävä pastori kastaa lapsen, jonka vanhemmat eivät usko kirkon opettamalla tavalla, eivätkä kummit myöskään näe mitään tarvetta opettaa lapselle kristillistä uskoa. Heille kaikille kyse on traditiosta. Papin perhekäsitys eroaa valtavirrasta, uskontunnustus on menneisyyden liturgiaa vanhemmille ja kummeille. Kulman takana kysyttynä he kieltävät uskonsa. Kirkko kuitenkin vakuuttaa, että kastetapahtumassa usko omistettiin lapselle ja että kasteen armo pelastaa. Tähän turvautuen, kenenkään ei ole tarvetta tehdä parannusta tai ottaa sitä pelastusta vastaan, jota Kristus tarjoaa.
Veden merkitys ja upotuskaste
Raamattu puhuu saastaisista hengistä, kuinka ne kuljeskelevat vedettömillä seuduilla, etsien lepopaikkaa (Matteus 12:43 ja Luukas 11:24). Markuksen evankeliumin 5. luvussa Legioona niminen saastainen henkien joukko kohtasi Jeesuksen. He pyysivät hätääntyneenä, että Jeesus karkoittaisi heidät siitä ihmisestä, jossa he majailivat, sikoihin. David Wilkerson kertoo saarnassaan "Demonit eivät osaa uida", demonien käsittäneen että siat juoksisivat erämaahan, jossa he voisivat levähtää ja etsiä sitten uuden ihmisen johon mennä. Kuitenkin Jeesus ei jättänyt työntänsä kesken ja antanut sikalauman hallitsemattomasti syöksyä mereen ilman merkitystä, vaan että nimenomaan hän halusi nuo demonit pois vaeltelemasta ihmisten keskuudesta.
Psalmissa 68 on kuvaus Israelin kansasta vaeltamassa Siinan erämaassa. Jumala itse kulki kansan edellä ja taivaat pisaroivat vettä Jumalan edessä. Vedellä on erityinen merkitys Jumalan lupauksissa. Hesekielin 47 luvussa virtaavat vedet eheyttävät luonnon ja luomakunnan kaikesta saastasta. Jesajan kirjan 35 luvussa vesipurot alkavat solista autiomaissa, hehkuva hiekka muuttuu lammikoiksi ja kuiva maa vesilähteiksi ja tämän veden keskellä kulkee Pyhä tie, jota saastainen ei voi kulkea.
Kun itse kastoin hyvin vaikeasta elämäntilanteesta nousseen nuoren naisen kesällä, niin mereen upottautumisessa oli hyvin vahva lataus. Vanha elämä ja synnit pestiin pois ja jätettiin kasteen hautaan. Mitään ei jätetty pinalle, vaan upottauduttiin hiustupsuja myöden Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Juuri viikko sitten kuulin, kuinka hän kertoi kasteen merkityksestä. Se oli voimaannuttava kokemus, joka vahvisti uskoa ja jossa hän koki tapahtuneen jotakin suurempaa. Hän oli saanut voimaa ja koki että tämä puhdistautumisen uskon askel oli tärkeä etappi elämässä.
Vaikka kaste on tärkeä osa kristityn vaellusta, etenkin henkilölle itselleen, niin usko on pelastuksen kannalta vielä keskeisempi. Raamattu sanoo Markuksen evankeliumin 16. luvussa, "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." Vastaavasti Jeesus puhuessaan uudestisyntymisestä toteaa: "Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan (Joh. 3:5).
Onko kaste siis ehto Jumalan valtakuntaan pääsylle ja sen tähden hätäkaste on perusteltu? Markuksen evankeliumi sanoi; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Jeesus sanoo vedestä ja Hengestä. Tämän tähden luterilaiseen oppiin sisältyy ajatus, että lapsi saa Pyhän hengen lahjan samalla kun hänet kastetaan. Apostolien tekojen 8. luvun jakeissa 16-17 huomaamme, että kaste ja Pyhällä Hengellä täyttyminen eivät tapahtuneet yhtä aikaa. Myös Matteuksen evankeliumin 3. luvun jakeessa 16 kertoo, kuinka Jeesus kasteen jälkeen noisi vedestä, jonka jälkeen Pyhä Henki laskeutui hänen päälleensä.
1. Piet. 3. luku jakeet 20-22 antavat meille kaipaamamme lisäselvityksen. "Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa kasteena, joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta, hänen, joka on mennyt taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella; ja hänen allensa ovat enkelit ja valla ja voimat alistetut."
Pelastiko vesi tässä hukkumiselta? Ei, vaan arkki. Mitä Pietari sitten tarkoitti? Hän tarkoitti sitä, että tulvavesi tuhosi Jumalasta eroon joutuneen ihmiskunnan, kaiken saastan, saastaiset teot, saastaiset mielet, kapinahengen, murhahengen ja kaiken sen hirvittävän turmeluksen, joka maan päällä vallitsi ja pelasti Nooan perhekuntineen tältä saastalta. Vesi hukutti siis kaiken saastan ja puhdisti maan. Miksi Nooa pelastui? Siksi että hän oli ainoa, joka kunnioitti ja pelkäsi Jumalaa, toisin sanoen uskoi. Hänet pelasti usko, mutta vesi pesi pois turmeluksen.
Johanneksen evankeliumin ensimmäinen luku on myös merkittävä kasteen merkityksen ymmärtämiselle. Siinä Johannes kastaja aloittaa työnsä. Hän kertoo olevansa edellä kulkija, joka kehottaa ihmisiä parannukseen ja kastaa heitä vedellä. Juutalainen traditio tuntee vedellä puhdistautumisen merkityksen tuolloin ja kansa ottaa suurena joukkona kehotuksen vastaan. Kuitenkin Johannes pian kertoo, että hänen perässään tulee Hän, jonka kengän paulaakan hän ei ole arvollinen sitomaan ja joka kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella. Näin hän nostaa vesikasteen rinnalle, aivan kuin tärkeämmäksi, Jeesuksen kohtaamisen ja Pyhän Hengen lahjan saamisen.
Uudessa valtakunnassa ei ole vettä
Oletko huomannut, että Ilmestyskirjan ennustuksessa uudesta maasta, meri on poistettu kokonaan. "Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää" (Ilm. 21:1). Miksi ei ollut? Jeremian kirjan luvuissa 2:13 ja 17:13, kuvataan Jumala "elävän veden lähteenä", jonka hänen valittu kansansa Israel on hylännyt.
Jeesus puhuu samarialaiselle naiselle, jonka hän tapaa Jaakobin kaivolla Sykarissa: "Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä" (Joh. 4:10).
KASTEKÄSITYS
Aivan juuri päättyneiden luterilaisten ja helluntailaisten oppikeskustelujen loppupäätelmä kasteteologiasta oli, että helluntailaisen näkemyksen mukaan sylilapsen kaste ei ole oikea kaste, eivätkä luterilaiset hyväksy lapsena kastetun uudelleen kastamista. Luterilaiset hyväksyvät vedellä kolmiyhteisen Jumalan nimeen toimitetun kristillisen kasteen eli myös helluntailaisten toimittaman kasteen. Kasteen vastavuoroinen tunnustaminen ei ole anabaptistiseen traditioon kuuluvan liikkeen tavoite, koska jos helluntailaisuus hyväksyisi sylilapsen kasteen täysimittaisena kristillisenä kasteena, se luopuisi kasteteologiastaan. Helluntailaisesta näkökulmasta sylilapsena kastettu luterilainen voi kuitenkin olla todellinen kristitty. Kristityksi tuleminen on helluntailaisten mielestä Jumalan armoteko vastauksena julistetun evankeliumin uskomiseen.
Vapaakirkon vastaavissa oppineuvotteluissa luterilaisten kanssa loppupäätelmä oli hyvin lähellä helluntailaista tulkintaa. Vapaakirkko on itsenäisten seurakuntien muodostama seurakuntaliike. Joissakin Vapaakirkon seurakunnissa saatetaan hyväksyä varsinaiseksi jäseneksi
sydämen uskon perusteella henkilö, jota ei ole uskovana kastettu, jos hän ymmärtää ja hyväksyy seurakunnan kasteopetuksen ja -käytännön perustuvan yksinomaan uskovien kasteeseen. Ehkä näkyvin ero helluntailaisen ja vapaakirkollisen kastekäytännön välillä on se, että vapaakirkollisessa käytännössä kaste voidaan toimittaa ilman seurakuntaan liittämistä. Helluntailaisista valtaosa liittää kasteen seurakuntaan liittymiseen, mutta poikkeuksiakin on, kuten minä itse, joka en noudata tätä periaatetta.
Kasteen armo
Luterilaiselle kastetulle lahjoitetaan usko, jolla hän voi ottaa kasteen lahjan vastaan. Kun ja jos he tulevat herätyksen tilaan tai uskoon, kuten asia usein ilmaistaan, se on paluuta kasteen armoon eli kasteen henkilökohtaista vastaanottamista. Kaste liittää Kristuksen ja hänen kirkkonsa yhteyteen. Kuitenkin hätäkaste ja usko kasteen itsessään sisältämään armoon, ilman uskoa, tekee siitä vaikean ymmärtää. Ymmärrämmehän me kaikki sen, että vastasyntynyt on niin viaton kuin ihminen missään elämänsä vaiheessa voi olla, mutta ei hän tietoisesti usko kuulemaansa. Kaikki äänet ovat hänelle vielä hälyä ja kaste pelottava hetki. Tietoisuus kasteen merkityksestä tai lapsen oma usko eivät ole tuolloin todellisia elementtejä, vaan jäljelle jää vain vesi, asetussanat ja tapahtuman sakramentaalinen luonne.
Asian tekee astetta ymmärrettävämmäksi todellinen tilanne ympäristössä. Kerron kaksi tilannetta, joista toinen tekee lapsikasteen ymmärrettävämmäksi ja toinen ei. Molemmat ovat tapahtuneet luterilaisen kirkon sisällä, toinen Venäjällä ja toinen Suomessa.
Karjalan kirkon piispa Aleksander Kutznetsov kertoi omasta matkastaan babtismista luterilaisuuteen. Halusin nimenomaan ymmärtää, kuinka hän on itselleen selvittänyt kastekysymyksen uskovien upotuskasteesta lapsikasteeseen. Hän kertoi olleensa 20 vuotta babtistipastori, jonka työn kärki oli lapsityössä. Hän kertoi kohdanneensa tuhansia lapsia leireillä noiden vuosien aikana. Lapset olivat osa seurakuntaa, mutta heidän vanhempansa kastattivat heidät poikkeuksetta ortodokseiksi ja lopulta hän menetti heidät seurakuntansa rakenteista. Hän lähestyi kasteteemaa nimenomaan seurakuntaan liittämisen kautta, jossa lapsi kastetaan osaksi Kristuksen seurakuntaa, jossa uskovat kummit ja vanhemmat lupautuvat ja sitoutuvat kasvatusvastuuseen. Hän myös muistuttaa heitä ja kysyy lasten ja vanhempien perään. Hän kokee paimenuutta, jossa laumaan erottautuminen tapahtuu nimenomaan kasteen kautta. Kun nämä lapset tulevat rippikouluikään, heidän uskonsa vahvistuu ja he ottavat saadun kasteen omakohtaisena ja tietoisena sakramenttina, tunnustaessaan uskonsa.
Toinen esimerkkini koskee suomalaista luterilaista seurakuntaa, jossa homoseksuaalisessa parisuhteessa elävä pastori kastaa lapsen, jonka vanhemmat eivät usko kirkon opettamalla tavalla, eivätkä kummit myöskään näe mitään tarvetta opettaa lapselle kristillistä uskoa. Heille kaikille kyse on traditiosta. Papin perhekäsitys eroaa valtavirrasta, uskontunnustus on menneisyyden liturgiaa vanhemmille ja kummeille. Kulman takana kysyttynä he kieltävät uskonsa. Kirkko kuitenkin vakuuttaa, että kastetapahtumassa usko omistettiin lapselle ja että kasteen armo pelastaa. Tähän turvautuen, kenenkään ei ole tarvetta tehdä parannusta tai ottaa sitä pelastusta vastaan, jota Kristus tarjoaa.
Veden merkitys ja upotuskaste
Raamattu puhuu saastaisista hengistä, kuinka ne kuljeskelevat vedettömillä seuduilla, etsien lepopaikkaa (Matteus 12:43 ja Luukas 11:24). Markuksen evankeliumin 5. luvussa Legioona niminen saastainen henkien joukko kohtasi Jeesuksen. He pyysivät hätääntyneenä, että Jeesus karkoittaisi heidät siitä ihmisestä, jossa he majailivat, sikoihin. David Wilkerson kertoo saarnassaan "Demonit eivät osaa uida", demonien käsittäneen että siat juoksisivat erämaahan, jossa he voisivat levähtää ja etsiä sitten uuden ihmisen johon mennä. Kuitenkin Jeesus ei jättänyt työntänsä kesken ja antanut sikalauman hallitsemattomasti syöksyä mereen ilman merkitystä, vaan että nimenomaan hän halusi nuo demonit pois vaeltelemasta ihmisten keskuudesta.
Psalmissa 68 on kuvaus Israelin kansasta vaeltamassa Siinan erämaassa. Jumala itse kulki kansan edellä ja taivaat pisaroivat vettä Jumalan edessä. Vedellä on erityinen merkitys Jumalan lupauksissa. Hesekielin 47 luvussa virtaavat vedet eheyttävät luonnon ja luomakunnan kaikesta saastasta. Jesajan kirjan 35 luvussa vesipurot alkavat solista autiomaissa, hehkuva hiekka muuttuu lammikoiksi ja kuiva maa vesilähteiksi ja tämän veden keskellä kulkee Pyhä tie, jota saastainen ei voi kulkea.
Kun itse kastoin hyvin vaikeasta elämäntilanteesta nousseen nuoren naisen kesällä, niin mereen upottautumisessa oli hyvin vahva lataus. Vanha elämä ja synnit pestiin pois ja jätettiin kasteen hautaan. Mitään ei jätetty pinalle, vaan upottauduttiin hiustupsuja myöden Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Juuri viikko sitten kuulin, kuinka hän kertoi kasteen merkityksestä. Se oli voimaannuttava kokemus, joka vahvisti uskoa ja jossa hän koki tapahtuneen jotakin suurempaa. Hän oli saanut voimaa ja koki että tämä puhdistautumisen uskon askel oli tärkeä etappi elämässä.
Vaikka kaste on tärkeä osa kristityn vaellusta, etenkin henkilölle itselleen, niin usko on pelastuksen kannalta vielä keskeisempi. Raamattu sanoo Markuksen evankeliumin 16. luvussa, "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." Vastaavasti Jeesus puhuessaan uudestisyntymisestä toteaa: "Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan (Joh. 3:5).
Onko kaste siis ehto Jumalan valtakuntaan pääsylle ja sen tähden hätäkaste on perusteltu? Markuksen evankeliumi sanoi; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Jeesus sanoo vedestä ja Hengestä. Tämän tähden luterilaiseen oppiin sisältyy ajatus, että lapsi saa Pyhän hengen lahjan samalla kun hänet kastetaan. Apostolien tekojen 8. luvun jakeissa 16-17 huomaamme, että kaste ja Pyhällä Hengellä täyttyminen eivät tapahtuneet yhtä aikaa. Myös Matteuksen evankeliumin 3. luvun jakeessa 16 kertoo, kuinka Jeesus kasteen jälkeen noisi vedestä, jonka jälkeen Pyhä Henki laskeutui hänen päälleensä.
1. Piet. 3. luku jakeet 20-22 antavat meille kaipaamamme lisäselvityksen. "Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa kasteena, joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta, hänen, joka on mennyt taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella; ja hänen allensa ovat enkelit ja valla ja voimat alistetut."
Pelastiko vesi tässä hukkumiselta? Ei, vaan arkki. Mitä Pietari sitten tarkoitti? Hän tarkoitti sitä, että tulvavesi tuhosi Jumalasta eroon joutuneen ihmiskunnan, kaiken saastan, saastaiset teot, saastaiset mielet, kapinahengen, murhahengen ja kaiken sen hirvittävän turmeluksen, joka maan päällä vallitsi ja pelasti Nooan perhekuntineen tältä saastalta. Vesi hukutti siis kaiken saastan ja puhdisti maan. Miksi Nooa pelastui? Siksi että hän oli ainoa, joka kunnioitti ja pelkäsi Jumalaa, toisin sanoen uskoi. Hänet pelasti usko, mutta vesi pesi pois turmeluksen.
Johanneksen evankeliumin ensimmäinen luku on myös merkittävä kasteen merkityksen ymmärtämiselle. Siinä Johannes kastaja aloittaa työnsä. Hän kertoo olevansa edellä kulkija, joka kehottaa ihmisiä parannukseen ja kastaa heitä vedellä. Juutalainen traditio tuntee vedellä puhdistautumisen merkityksen tuolloin ja kansa ottaa suurena joukkona kehotuksen vastaan. Kuitenkin Johannes pian kertoo, että hänen perässään tulee Hän, jonka kengän paulaakan hän ei ole arvollinen sitomaan ja joka kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella. Näin hän nostaa vesikasteen rinnalle, aivan kuin tärkeämmäksi, Jeesuksen kohtaamisen ja Pyhän Hengen lahjan saamisen.
Oletko huomannut, että Ilmestyskirjan ennustuksessa uudesta maasta, meri on poistettu kokonaan. "Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää" (Ilm. 21:1). Miksi ei ollut? Jeremian kirjan luvuissa 2:13 ja 17:13, kuvataan Jumala "elävän veden lähteenä", jonka hänen valittu kansansa Israel on hylännyt.
Jeesus puhuu samarialaiselle naiselle, jonka hän tapaa Jaakobin kaivolla Sykarissa: "Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä" (Joh. 4:10).
20.8.2018
Trump ja Putin, Jumalan juoksupoikia?
Jumalan voideltu, Donald Trump? Ovatko
konservatiivikristityt väärässä väittäessään näin? Sen tiedämme, että Trump on
omalaatuinen, pitelemätön, mahdollisesti tehnyt paljonkin pahaa ja väärää sekä hänen tyylistään on aika ajoin mahdotonta pitää. Toista oli Obaman laita.
Sulavalinjainen, miellyttävä monia kulttuureja ja rotuja perimässään kantava
maailman kansalainen. Mitä konservatiiviset kristityt hänessä näkevät?
Kyse ei ole siitä, mitä me näemme tai sanomme. Sillä ei ole pienintäkään
merkitystä, mitä mieltä minä olen Trumpista ja Obamasta. Mutta uskon, että
Raamatun Jumala vaikuttaa historiassa tänään, aivan samalla tavalla kuin Hän on
vaikuttanut 2600 vuotta sitten Baabelin valtakunnan aikana. ”Näin sanoo HERRA
voidellulleen Koorekselle, jonka oikeaan käteen minä olen tarttunut alistaakseni
kansat hänen edessään ja irrottaakseni vyöt kuninkaittein kupeilta, avatakseni
ovet hänen edessään, niin etteivät portit sulkeudu…Palvelijani Jaakobin ja
valittuni Israelin tähden minä kutsuin sinut nimeltä ja annoin sinulle
kunnianimen, vaikka sinä et minua tuntenut. Minä olen HERRA, eikä toista ole,
ei ole muuta Jumalaa kuin minä. Minä vyötän sinut, vaikka sinä et minua tunne.”
Jesaja 45 kertoo Jumalasta, joka käyttää maailman johtavan valtion Babylonian
kuningasta Kooresta oman suunnitelmansa toteuttamiseksi. Niinpä jo ensimmäisenä
hallitusvuotena kuningas Koores antoi käskyn, että juutalaiset voivat palata
omaan maahansa ja että heidän tuhottu temppelinsä tulee rakentaa uudelleen sekä
kaikki sieltä viedyt arvoesineet on palautettava. Näin myös tapahtui ja
juutalaiset saivat rakentaa toisen temppelin Jerusalemiin.
Jumala teki liiton Abrahamin kanssa. Abrahamin pojanpoika Jaakob sai nimen Israel. Jaakobin lapset muodostavat Israelin 12 sukukuntaa. Israelin osa ei ole ollut helppo, eikä sitä pidä kadehtia. Vainot, kansanmurhat ja holokaustit ovat seuranneet toisiaan kautta historian, kun Jumalan valittua on vainottu ja myös puhdistettu. Kun Brittikenraali Allenby ratsasti armeijansa johdossa Jerusalemiin 9.12.1917, voitettuaan Ottomaanien kanssa käydyn taistelun Jerusalemin hallinnasta, hän nousi ratsunsa päältä pois ja talutti hevosensa pyhään kaupunkiin, sillä hän tiesi, että Raamattu ennustaa uudelleen palaavan Messiaan ratsastavan Jerusalemiin voittajana valkoisella hevosella ja tämä Messias ei ole kenraali Allenby.
YK-hyväksyi 29.11.1947 suunnitelman Israelin valtion perustamisesta. Keskeisessä osassa tämän julistuksen läpimenoa oli Yhdysvaltain presidentti Harry Truman, joka myöhemmin kertoi teologisessa seminaarissa olevansa Koores[1]. Truman ymmärtää tuossa hetkessä, että mahdollistaessaan Israelin valtion uudelleen synnyn, hän on toiminut kuin Koores. Hänen arvionsa itsestään Kooreksena ei ollut itsensä korottamista, vaan hän ymmärsi tuossa hetkessä olleensa Jumalan käytössä, sen Jumalan, joka muovaa historiaa Raamatun profetioiden mukaisesti.
Jumala teki liiton Abrahamin kanssa. Abrahamin pojanpoika Jaakob sai nimen Israel. Jaakobin lapset muodostavat Israelin 12 sukukuntaa. Israelin osa ei ole ollut helppo, eikä sitä pidä kadehtia. Vainot, kansanmurhat ja holokaustit ovat seuranneet toisiaan kautta historian, kun Jumalan valittua on vainottu ja myös puhdistettu. Kun Brittikenraali Allenby ratsasti armeijansa johdossa Jerusalemiin 9.12.1917, voitettuaan Ottomaanien kanssa käydyn taistelun Jerusalemin hallinnasta, hän nousi ratsunsa päältä pois ja talutti hevosensa pyhään kaupunkiin, sillä hän tiesi, että Raamattu ennustaa uudelleen palaavan Messiaan ratsastavan Jerusalemiin voittajana valkoisella hevosella ja tämä Messias ei ole kenraali Allenby.
YK-hyväksyi 29.11.1947 suunnitelman Israelin valtion perustamisesta. Keskeisessä osassa tämän julistuksen läpimenoa oli Yhdysvaltain presidentti Harry Truman, joka myöhemmin kertoi teologisessa seminaarissa olevansa Koores[1]. Truman ymmärtää tuossa hetkessä, että mahdollistaessaan Israelin valtion uudelleen synnyn, hän on toiminut kuin Koores. Hänen arvionsa itsestään Kooreksena ei ollut itsensä korottamista, vaan hän ymmärsi tuossa hetkessä olleensa Jumalan käytössä, sen Jumalan, joka muovaa historiaa Raamatun profetioiden mukaisesti.
Presidentti Donald Trump on ensimmäinen valtionpäämies, maailman
vallan edustaja, joka Kooreksen jälkeen asettaa Jerusalemin sille paikalle,
joka sille Raamatun historiassa on annettu. Hän julisti Jerusalemin Israelin
pääkaupungiksi 6.12.2017, lähes tarkasti 100 vuotta sen jälkeen kuin
Brittiarmeija oli vapauttanut kaupungin Turkin Ottomaanien vallan alta[2].
Maailman mahtavimman valtion Babylonian Kooreksen jälkeen, tunnetun maailman
mahtavimman valtion päämies julistaa jälleen Jerusalemin sille kuuluvaan
asemaan.
Meidän pitää ymmärtää, että Jerusalem oli hävitetty jo kaupunkien
joukosta. Rooman keisari Tiitus tuhosi kaupungin pieniksi murusiksi ja kylvi
sen paikalle suolaa ja julisti alueen nimeksi Palestiinan. Myöhemmin Natsi-Saksa
pyrkii tuhoamaan kansan kokonaan, mutta aivan kuin Babylonian
pakkosiirtolaisuudesta jäännös pelastuu ja käsittämättömien historian
käännösten kautta Israel ja Jerusalem nousevat uudelleen loistoonsa. Tänään se
on yksi historian vanhimpia kaupunkeja. Kaikki sen ajan suurvaltojen kaupungit
on hävitetty ikuisesti. Niitä ei ole nostamassa mikään mahti maailmassa enää
eläväksi. Israelin ja Jerusalemin jälleen rakentamiseen, menestymiseen ja
valtavien öljy- ja kaasuesiintymisien löytymiseen Israelin maaperältä – kuolleen
herättäminen uuteen loistoon - pystyy vain kaikkivaltias Jumala, joka hallitsee
historian tapahtumia.
Onko venäjä toteuttamassa Hesekielin ennustusta?
Profeetta Hesekielin ennustaa 38. luvussa pitkien aikojen taakse, vuosien lopulle ennustuksen, jonka kohdistaa Googin, Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinaille. Tässä luvussa sanotaan sanatarkasti, että ”sinä saat määräyksen, vuosien lopulla sinun on mentävä maahan, joka on toipunut miekan jäljiltä, ja kansan luo, joka on koottu monien kansojen seasta. Sinun on mentävä Israelin vuorille, jotka kauan aikaa ovat olleet rauniomaana. Se kansa on tuotu pois kansojen seasta ja kaikki asuvat siellä turvallisesti." (jakeet 8 ja 9)
Myöhemmin tekstistä käy ilmi, että turvallisesti asuva kansa, joka yllätetään, on Israel, joka on koottu kansojen joukosta. Koskaan aiemmin historiassa Israelia ei ole koottu kansojen joukosta. Tähän täsmää vain nykyinen Israelin kansa. Tämä Hesekielin kohta kertoo myös keitä hyökkääjät ovat. Varhaiset arabilaiset ja Syyrialaiset kirjoittajat sanoivat skyyttalaisten ja tataarien asuvan Maagogin maassa. Skyyttalaiset asuivat Kaspian meren sekä Mustan meren pohjoisen puoleisilla alueilla sekä Aasiassa Balhas- ja Baikal-järvien alueilla. Tänään nimi pitäisi liittää Venäjään. Hesekiel mainitsee Persian myös hyökkääjänä eli nykyisen Iranin. Hesekiel 38:5 kertoo kush in hyökkäävän Israeliin. Kush כּוּשׁ tarkoittaa mustaa. Kuusin maan kerrottiin sijaitsevan etelään Egyptistä, joka viittaa nykyiseen Sudanin alueeseen. Puutin maan kerrotaan ja hyökkäävän Israelia vastaan. Todennäköisin vaihtoehto Puutin maaksi on Libya, joka sijaitsee aivan Egyptin vieressä. Josefus sekä Plinius käyttivät Puutin heimon asuinpaikasta nimeä Libya. Septuaginta käyttää Puutista myös sanaa Libya muutamia vuosisatoja Hesekielin profetian jälkeen. Goomer hyökkää myös Israelia vastaan. Goomerin maa sijaitsi Vähä-Aasiassa nykyisen Turkin alueella. Turkki on myös mukana tässä hyökkäyksessä Israelia vastaan.
Toogarmah hyökkää myös Israelia vastaan. Toogarmah sijaitsi nykyisen Armenian ja Georgian alueella, eli jompikumpi tai molemmat maat hyökkäävät Israelia vastaan.
Juuri tänään Venäjän sotilaspoliisi partio Golanin kukkuloilla, jotka ovat olleet raunioina pitkään. Venäjä on läsnä maassa, joka on toipumassa miekan jäljiltä. Syyriassa ovat läsnä myös Turkki ja Iran. Ovatko he kutsuttuja suorittamaan oman tehtävänsä, jotta Jumalan suunnitelma tätä maailmaa varten voi toteutua?
Olimmepa mitä mieltä tahansa maailman johtajista, olen varma, että Jumala toteuttaa suunnitelmansa juuri käyttäen kulloisiakin valtakuntien johtajia. Tuskinpa Babylonian suurvallan kuningas Koores oli kaikkien rakastama. Hän hallitsi kansaansa pelolla. Siitä huolimatta Jesaja kertoo Jumalan ”voidelleen Kooreksen tehtäväänsä, vaikka hän ei itse tunne Jumalaa.” Näin Jumala toimii tänäänkin.
Ja tänäänkin kristitty näkee maailmanhistorian tapahtumat toisilla silmälaseilla, kuin sellainen, joka ei näe Jumalan vaikuttavan maailman historiassa.
20.8.2018 Ismo Valkoniemi
Onko venäjä toteuttamassa Hesekielin ennustusta?
Profeetta Hesekielin ennustaa 38. luvussa pitkien aikojen taakse, vuosien lopulle ennustuksen, jonka kohdistaa Googin, Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinaille. Tässä luvussa sanotaan sanatarkasti, että ”sinä saat määräyksen, vuosien lopulla sinun on mentävä maahan, joka on toipunut miekan jäljiltä, ja kansan luo, joka on koottu monien kansojen seasta. Sinun on mentävä Israelin vuorille, jotka kauan aikaa ovat olleet rauniomaana. Se kansa on tuotu pois kansojen seasta ja kaikki asuvat siellä turvallisesti." (jakeet 8 ja 9)
Myöhemmin tekstistä käy ilmi, että turvallisesti asuva kansa, joka yllätetään, on Israel, joka on koottu kansojen joukosta. Koskaan aiemmin historiassa Israelia ei ole koottu kansojen joukosta. Tähän täsmää vain nykyinen Israelin kansa. Tämä Hesekielin kohta kertoo myös keitä hyökkääjät ovat. Varhaiset arabilaiset ja Syyrialaiset kirjoittajat sanoivat skyyttalaisten ja tataarien asuvan Maagogin maassa. Skyyttalaiset asuivat Kaspian meren sekä Mustan meren pohjoisen puoleisilla alueilla sekä Aasiassa Balhas- ja Baikal-järvien alueilla. Tänään nimi pitäisi liittää Venäjään. Hesekiel mainitsee Persian myös hyökkääjänä eli nykyisen Iranin. Hesekiel 38:5 kertoo kush in hyökkäävän Israeliin. Kush כּוּשׁ tarkoittaa mustaa. Kuusin maan kerrottiin sijaitsevan etelään Egyptistä, joka viittaa nykyiseen Sudanin alueeseen. Puutin maan kerrotaan ja hyökkäävän Israelia vastaan. Todennäköisin vaihtoehto Puutin maaksi on Libya, joka sijaitsee aivan Egyptin vieressä. Josefus sekä Plinius käyttivät Puutin heimon asuinpaikasta nimeä Libya. Septuaginta käyttää Puutista myös sanaa Libya muutamia vuosisatoja Hesekielin profetian jälkeen. Goomer hyökkää myös Israelia vastaan. Goomerin maa sijaitsi Vähä-Aasiassa nykyisen Turkin alueella. Turkki on myös mukana tässä hyökkäyksessä Israelia vastaan.
Toogarmah hyökkää myös Israelia vastaan. Toogarmah sijaitsi nykyisen Armenian ja Georgian alueella, eli jompikumpi tai molemmat maat hyökkäävät Israelia vastaan.
Juuri tänään Venäjän sotilaspoliisi partio Golanin kukkuloilla, jotka ovat olleet raunioina pitkään. Venäjä on läsnä maassa, joka on toipumassa miekan jäljiltä. Syyriassa ovat läsnä myös Turkki ja Iran. Ovatko he kutsuttuja suorittamaan oman tehtävänsä, jotta Jumalan suunnitelma tätä maailmaa varten voi toteutua?
Olimmepa mitä mieltä tahansa maailman johtajista, olen varma, että Jumala toteuttaa suunnitelmansa juuri käyttäen kulloisiakin valtakuntien johtajia. Tuskinpa Babylonian suurvallan kuningas Koores oli kaikkien rakastama. Hän hallitsi kansaansa pelolla. Siitä huolimatta Jesaja kertoo Jumalan ”voidelleen Kooreksen tehtäväänsä, vaikka hän ei itse tunne Jumalaa.” Näin Jumala toimii tänäänkin.
Ja tänäänkin kristitty näkee maailmanhistorian tapahtumat toisilla silmälaseilla, kuin sellainen, joka ei näe Jumalan vaikuttavan maailman historiassa.
20.8.2018 Ismo Valkoniemi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
-
Tohtori, professori Roy Blizzard haastatteli yhtä viime vuosikymmenten merkittävää UT:n varhaiskristillisyyteen perehtynyttä professori Davi... -
Jos katsoo kirkkohistoriaa pelkistettynä ja vähän silmiä siristäen, niin saa suoran linkin tämän päivän ongelmiin. Otetaanpa ä...