21.4.2009

Suurten kertomusten loppu?

Jumala asetti ihmisen viljelemään ja varjelemaan maata, sijaishallitsijaksi. Syntiinlankeemuksessa ihminen päätti ottaa koko maanpiirin hallintavallan, uskoen käärmeen muodossa esiintynyttä kapinallista enkeliä. Tieto oli se tapa, jolla ihminen lopulta tulisi hallitsemaan kaikkea. Jumalaa ei tarvittu kuin tarkkaan rajattuna, pitämään yllä ihmisen uskonnollisuuden kaipuuta. Yhteiskuntaa uskottiin voitavan hallita järkiperäisesti. Maailmaa voitaisiin ohjailla tieteellisin keinoin. Järkiperäinen yhteiskunta, jota johdetaan asiantuntijavoimin, oli ihmisen kehittämän modernin maailman ihanne.

Viimeisen sadan vuoden aikana länsimaiden väestön elintaso on kohonnut mittakaavaan, johon entisaikojen aristokraatitkaan eivät kyenneet. Lääketieteen kehittämillä menetelmillä ihmisen elämää voidaan hallita kehdosta hautaan. Maantieteelliset etäisyydet eivät enää ole esteenä sujuvalle liikkumiselle ja yhteydenpito toiselle puolelle maapalloa on halpaa ja nopeata. Ihmisen sisäiset kivutkin uskotaan saatavan hallintaan psykologian ja erilaisten terapioiden keinoin. Tavoitteet ovat siis toteutuneet?Ei sittenkään! Viimeisen sadan vuoden saldo on monen hyvän asian lisäksi tilastollisesti järkyttävä. Sen aikana on käyty historian kauheimmat sodat, hävitetty miljoonia ihmisiä teollisuuden ja tehokkuuden mekanismeja hyödyntäen ja koettu kolme syvää taloudellista lamaa. Viimeisimmän syvyys ja seuraukset ovat vielä osin hämärän peitossa.

Elintason kohotessa lännessä korkealle, 2/3-osaa maailman väestöstä on elänyt köyhyysrajan alapuolella. Jopa 4 miljardia ihmistä kärsii tänään nälästä. Luonnon tila on kärsinyt teollisen vallankumouksen seurauksena, aiheuttaen sään ääri-ilmiöitä ja maan saastumista. Suomen lääketilaston 1992 – 2002 mukaan psyykenlääkkeiden kulutus kasvoi 58 prosenttia, masennuslääkkeiden käyttö nelinkertaistui ja väestön erilainen psyykkinen oireilu näyttäisi lisääntyneen. Ihmiskunta voi huonosti, hyvin huonosti. Monet sosiologit puhuvat jo suurten kertomusten loppumisesta, politiikan kuolemasta ja ideologian lopusta, jota heijastelee myös ihmisen pahoinvointi.

Politiikan, maailmanvaltakuntien, tiedon ja ideologioiden tyhjiössä Raamatun sanoma on edelleen innostava. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen raamatun kuvat koristivat linja-autoja. Mainokset kertoivat että raamatunideologia oli edelleen vahva. Niin se on tänäänkin. Raamattu puhuu Jumalasta, joka hallitsee edelleen suvereenisti historian tapahtumia. Se puhuu Jeesuksesta, joka palaa pian kuningasten Kuninkaana ja herrojen Herrana tuoden todellisen rauhan maailmaan. Se kertoo meille niistä synneistä, joista on tehtävä parannus ja tarjoaa tilalle täydellistä armahdusta ja vapautusta, jossa on myös psyykkisen terveyden lähteet. Siellä missä synti vesittämättä julistetaan, syntyy synnintunto. Siellä ihmiset vapautuvat taakoistaan ja saavat kokea täydellisen Jumalan armon ja hyväksynnän. Jeesuksen elämä lumoaa edelleen kulkemaan. Ideologia on kirkas kuin aamun aurinko, eikä sitä uhkaa mikään ihmisviisaus eikä vieras oppirakennelma.

Ismo Valkoniemi
Kolumni RV-lehdessä 21.4.2009

Ei kommentteja:

Häiriintyikö elämäsi piispojen uudesta tulkinnasta?

          Jos katsoo kirkkohistoriaa pelkistettynä ja vähän silmiä siristäen, niin saa suoran linkin    tämän  päivän ongelmiin. Otetaanpa ä...