Israel, maaliskuussa 2009

Vierailimme Israelissa maaliskuussa 2009. Matka antoi hyvän läpileikkauksen Israelin tilanteeseen ja elämään. Keskustelin juutalaisten, arabimuslimien ja kristittyjen sekä maassa pitkään asuneiden suomalaisten Heikki Kankaan ja Kalervo Syvännön kanssa, kuten myös muutamien maassa tilapäisesti vierailevien kanssa.

Jerusalem on kansojen sulatusuuni. Länsimaalaistunut rivijuutalainen elää elämäänsä, kuten muuallakin lännessä. Hän osallistuu perinteisiin kansantapahtumiin ja uskonnollisiin menoihin, mutta ulospäin hänen uskonnollisuutensa ei juurikaan näy.

Ortodoksijuutalaiset, joita on noin 10% kansasta elävät perinnäissäännöissä. Heillä on suuret perheet, jopa 10-11 lasta, perheenisä ei käy töissä, vaan elelee valtion tuella. Asut, hiukset ja tavat ovat tiukasti säädeltyjä. Perheen nuorisolla on jo pienenä asut ja hiuskiekurat, jotka ovat peräisin 150 vuoden takaa Puolasta. Musta yli suuri lierihattu tai huomiota herättävän suuri musta karvahattu, joka on nostettu irti päästä jollakin mekanismilla. Ortodoksijuutalaiset suhtautuvat kriittisesti hallituksen toimiin ja aivan äärilaita jopa Israelin valtioon. On luonnollista että suhtautuminen muslimeihin on vihamielistä. Suhtautuminen turisteja kohtaan, itseänikin, tuntui ylimieliseltä ja kopealta. Sabatti säädökset ovat käsittämättömän jyrkät. Edelleenkään sabattina ei saa tehdä mitään. Hotellissa jossa olimme, yksi hissi muutettiin sabattihissiksi, joka tarkoitti sitä että se kulki itsestään ja pysähtyi joka kerroksessa. Napin painaminen olisi ollut heidän mukaansa työtä ja siksi se oli kiellettyä. Portaita olisi muuten voinut käyttää, mutta siitä tuli helposti sallitun kävelymäärän ylitys. Kävellähän saa 24 h:n sabattitunnin aikana vain noin kilometrin yhteensä. 613 raamatun säädöksen lisäksi perinnäissääntöjä on valtaisa määrä. Heille sovitus on vaikea käsite, koska uhrisovitusta varten olevaa temppeliä tai ilmestysmajaa ei ole. Siksi sovituksen sijaan käskyjen noudattamisen tiellä yritetään pelastua. Turhaan.

Arabikristitty ei pääsääntöisesti tiedä mitä tarkoittaa uskominen, uskovaisuus tai henkilökohtainen suhde Jeesukseen eli ns. uudestisyntyminen. Nämä termit olivat vieraita. He olivat ristiretkeläisten perillisiä tai vielä vanhempia ortodokseja, kreikkalaiskatolisia tai muita vanhojen kristinuskon haarojen jälkeläisiä. He suorittivat muotomenoja, eivät pitäneet juutalaisista erityisesti ja ortodoksijuutalaisia he enemmänkin vihasivat. He kyselivät, kävisimmekö tasapuolisuuden vuoksi Betlehemissä ja muissa arabien turistikohteissa ja kuskasivat meidät mieluummin arabikortteleihin. He pitivät Israelia hyvänä maana, mutta siellä asuvia ihmisiä täysin kahjoina, tarkoittaen tällöin ortodoksijuutalaisia ja kiihkomuslimeja.

Muslimit katsoivat olevansa Jerusalemin oikeita hallitsijoita. He hyväksyivät jollakin institutionaalisen kristillisyyden, jonka kanssa he halusivat veljeillä siksi, että he saisivat tukea taistelussaan juutalaisia vastaan. Jotkut vanhat kirkot olivatkin luoneet suhteita palestiinan muslimeihin. Kristittynä oli suhteellisen rauhallista liikkua muslimien parissa, joskin arabikristityt olivat käytännössä saaneet Hamasilta kylmää kyytiä ja he olivat joutuneet poistumaan Hamasin hallitsemilta alueilta.

Kuulimme myös arabeista, jotka ovat löytäneet Jeesuksen henkilökohtaisena pelastajanaan. Heillä oli hyvät välit uudestisyntyneiden juutalaisten ja kristittyjen kanssa. He olivat rauhan rakentajia ja pohtivat miten voisi rakentaa sillan eri tahojen välille. Osallistuimme ryhmämme kanssa yhteen hienoon projektiinkin taloudellisesti, jonka takana oli uudestisyntynyt arabi.

Juutalaiset, jotka olivat löytäneet Jeshuan ja joita kutsuttiin messiaaniksiksi, olivat perustaneet messiaanisia seurakuntia, jossa kävi uudestisyntyneitä kristittyjä ja arabeja. Välit ja yhteinen tekeminen oli saumatonta. Osallistuimme suureen sabatin kokoukseen, jossa tapasimme niin juutalaisia, kristittyjä kuin arabejakin, jotka ylistivät todellista ilakointia. Ylistämistä isolla Y:llä.

Uudestisyntyneet kristityt auttoivat messiaanisia seurakuntia ja tekivät yhteisiä tempauksia yhdessä arabikristittyjen kanssa.

Tässä voisi nähdä karkeat päälinjat tulevaisuuden tapahtumille. Juutalaiset ja muslimit tulevat ottamaan kovaa yhteen niin kauan kuin Israelin oikea kuningas, Jeshua, saa vallata molempien sydämet. Koska tämä ei kelpaa vielä osapuolille, tilanteet ajautuvat aina vain kovemmiksi ja uhrien määrä lisääntyy. Käyntimme aikana ammuttiin kaksi liikennepoliisia ilta-aikaan raukkamaisella tavalla. Selkään kesken tiepartio tauon läheisiltä vuorilta. Murhan tekijäksi ilmoittautui aiemmin tuntematon terroristiryhmä. Ajoimme paikan ohi puolivuorokautta tapahtuneen jälkeen, jossa edelleen viranomaiset suorittivat teknistä tutkimusta. Kostoisku tulee vuorenvarmasti myöhemmin, johonkin arabikohteeseen, johon ryhmä ilmoitti sidoksistaan.
Iran joka on soluttautunut Hamasin kautta vahvasti Palestiinalaisten politiikkaan, tulee olemaan hyvin pian ilmaiskun kohteena. Minkälainen selkkaus siitä seuraa, sitä voimme vain arvailla.

Joka tapauksessa tilanne ajautuu siihen, että Israel käy epätoivoista sotaa. Samaan aikaan messiaanisten juutalaisten ja uudestisyntyneiden arabien määrä kasvaa. Myös Syyriaan, Libanoniin ja Iraniin tulee hengellistä herätystä. Viimein Israelin kansa kääntyy messiaansa Jeshuan puoleen hädässä, juuri kun se on äärimmäisen ahtaalla. Jos näin käy, maailman uudestisynteet kristityt ja arabit astuvat Israelin rinnalle ja he ovat heti yhtä. Sen on nähtävissä jo tänään.

Ilmestyskirjan tekstin mukaan Jeshua kuulee Israelin kutsun. Tällä kertaa Hän tulee Kuninkaana, joka kävelee Öljymäeltä vanhalle temppelialueella Kuninkaana ja hallitsijana. Häntä eivät estä muslimien haudat, jotka on tehty temppelin porttien eteen estämään messiaan paluu, eikä umpeen muurattu portti. Hän lyö Israelin vihollisen ja hänen kanssaan palvelevat rauhanvaltakuntaa kaikki uudestisyntyneet ja messiaaniset Juutalaiset.

Ismo Valkoniemi