14.12.2009

Omnes viae Romam ducunt – kaikki tiet vievät Roomaan

Seisoin sateisella torilla 90-luvun alkupuolella EI-EU:lle merkki rinnassa. Juuri kukaan ei pysähtynyt kojullemme, jonka teksti 'EI' loi negatiivista mielikuvaa. Viimein vanha rouva lähestyi kojuamme, mutta hänkin lausuakseen tylyn mielipiteen vaikuttamistoiminnallemme.
Olin väsynyt ja märkä saapuessani kotiin, mutta sisäisesti varma että tulisin vielä näkemään Euroopan Unionin vaikuttavan paljon kerrottua enemmän myös itsenäisen Suomen asioihin.

Myönnän auliisti EU:n tuoneen monia miellyttäviä asioita mukanaan. Monet rajanylitykset sujuvat ilman pysähdyksiä ja eurovaluutan käyttö helpottaa matkailua. Unionin byrokratia on sen sijaan aivan käsittämätöntä. Muistan naureskelleeni Neuvostoliittolaisille, jotka hakivat leimoja eri viranomaisten luukuilta. Sosiaalialan järjestöjohtajana hymyni on jo hyytynyt. Työpöytäni täyttyy turhista ilmoituksia, puhumattakaan Euroopan sosiaalirahaston rahoitushakemuksista. Kuka valopää näitä hakumenettelyjä suunnittelee? Kirjaudu nettisivuille X, niin saat salasanan jolla voit kirjautua nettisivuille Y, jossa täytät 20-sivuisen hakemuksen, jonka lähetät sähköisesti paikkaan C, mutta myöskin paperiversiona allekirjoitettuna paikkaan V kymmenine liitteineen. Hanke alkaa kun rahoituspäätös on tehty, mutta sitä milloin päätöksiä tehdään ei tiedä kukaan. Vaikea on myös löytää ihmistä, joka tietää sen kuka päätökset tekee ja kenen kanssa voisi asioida aivan kasvotusten asiassa.Itsenäisen Suomen läänit lakkautetaan 1.1.2010, maamme presidenttimme ei mahdu mukaan huippukokouksiin ja EU:lle on valittu oma presidentti, ulkoministeri sekä avataan 170 suurlähetystöä ympäri maailmaa. Uusi uljas Euroopan Unioni on nousemassa maailmanvallaksi, jonka pohjoisimman provinssin nimi on Suomi.

Löydämme asiasta evankeliumin julistamisen näkökulmasta sekä hyviä että huonoja puolia. Rooman rakentama maantieverkosto varmisti tehokkaan evankeliumin leviämisen. Rooman kansalaisuus suojasi myös Paavalin henkeä. Turvallisuuttaan peläten Paavali vetosi Rooman kansalaisoikeuksiin ja se pelasti hänet ainakin kerran. Pakanain evankelista sai siis liikkua hyvillä valtateillä saaden turvaa kansalaisuudesta. Näin on nytkin. Liittymisäänestys meni jo. On myöhäistä käydä sitä taistelua enää. Niin kauan kuin Unioni tukee uskonnonvapautta, se myös suojelee oikeuksiamme. Sen laajentuva valta maailmalla mahdollistaa maailman evankelioimisen entistä tehokkaammin ja antaa monia oikeuksia myös kristillisen päihde- ja lähimmäistyön tekemiselle. Minua ei Unioni sytyttänyt 15 vuotta sitten, eikä se tee sitä nytkään. Sytyn edelleen enemmän Jumalan valtakunnasta, jonka kansalaisuutta pidän suuressa arvossa.

Ismo Valkoniemi
(Julkaistu RV-lehdessä 8.12.2009)

Ei kommentteja:

Häiriintyikö elämäsi piispojen uudesta tulkinnasta?

          Jos katsoo kirkkohistoriaa pelkistettynä ja vähän silmiä siristäen, niin saa suoran linkin    tämän  päivän ongelmiin. Otetaanpa ä...