Paikka jossa seisot on Pyhä!

Päivi Valkoniemen kolumni Suomen Viikkolehdessä

”Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot on pyhä” Herra sanoi vielä: ”Minä olen sinun isäsi Jumala, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala”. Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa. 2. Moos. 3:5-6
Näin Jumala kutsui Mooseksen tehtävään. Hän sai myös voiman ja viisauden vaikka heikkona ja epäuskoisena yrittikin väistää vastuuta. Tästä kaikesta alkoi merkittävä tapahtumien sarja. Mooses kiehtoo minua juuri heikon itsetuntonsa kautta. En ole kelvollinen. En osaa tehdä mitään merkittävää. Miten voisin olla johtaja? Miten osaan pukea sanoiksi ja olla vielä uskottava?
”Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa”
2. Moos. 4:12.

Muistan kuinka usein vuosia sitten mietin, että minkälaista olisi jos voisin kuulla Jumalan äänen? Voisinko olla sellainen ”pyhempi, parempi” ihminen vai riittäisikö tällainen ”tavis”? En ymmärtänyt silloin että olin jo asian äärellä. Jumala kutsui mutta laitoin ”stereot” lujemmalle etten kuulisi. Meni vuosia ja jouduin pohtimaan monia asioita uudelleen hieman pintaa syvemmältä. Tapahtui paljon, jouduin kulkemaan monta kiertotietä. Apuvälineitä joita Jumala aina aika ajoin heitteli en huomannut tai käänsin vain katseeni pois! Kuulostaako tutulta?

”Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä ja tottelemattomia, olimme eksyksissä ja monenlaisten himojen ja nautintojen orjia, elimme pahuuden ja kateuden vallassa vihattuina ja toisiamme vihaten. Mutta kun Jumalan meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, Hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta” Tit. 3:3-5

Valtava oivallus ”tuli näkyviin”! Sain siis kokea kuinka näkymätön tuli näkyväksi. Nyt näen ja kuulen, siis elän. Kiitollisena saan nauttia Jumalan läheisyydestä ja aidon kohtaamisen kautta voin välittää sitä suurta rakkautta jota olen itse saanut. Pyhän paikan kokemiseen ei tarvita paljoa. Riittää vain usko Jumalaan ja Jeesuksen sovitustyö ristillä.

Me saamme juuri nyt olla tuolla ”pyhällä paikalla”. Olenko riisunut ”kengät” ne turhuuden markkinat jotka pitävät uskon vaimeana ja tehottomana? Olenko altistunut maailmaan enkä kuule sen hälinän takaa Jumalan ääntä tai kutsua? Olenko turtunut hädän keskellä ajattelemaan ettei minun panokseni kuitenkaan riitä lievittämään tätä tuskaa? Olenko, elänkö, riitänkö?
Paikka jossa seisot on Pyhä! Jumala kutsuu sinua nyt toimimaan, uskaltamaan, riittämään, elämään ja olemaan Hänen yhteydessään!

Päivi Valkoniemi
Teksti on Suomen viikkolehden kolumnikirjoitus

Työmies on palkkansa ansainnut

Googlasin eräänä iltana tuota lausetta ”työmies on palkkansa ansainnut” ja törmäsin lukuisiin kannanottoihin, blogeihin ja artikkeleihin joissa vaatimalla vaadittiin oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa palkkausjärjestelmiin. Ajatukseni lähti liikkeelle alkuperäisestä siitä originaalista opetuksesta joka sijaitsee Luukkaan evankeliumissa 10: 7. Jeesus opetti ja opettaa edelleen että meidän tulee lähteä ja toimia niiden keskellä jotka apua tarvitsevat, palvellen ja rakastaen.

Jouduin kuitenkin hieman harhaan kun kuvittelin että Matteuksen evankeliumi 20: 1-16 pitäisi sisällään tämän lainauksen. Siinä Jeesus opetti kuinka kaikille työmiehille maksettiin sama palkka riippumatta siitä kuinka pitkän päivän he olivat tehneet. Toiset kuitenkin nurisivat että heille kuului isompi palkka koska he olivat tulleet jo aikaisemmin työhön ja isäntä joutui ojentamaan heitä sanoin: ” Enkö saa tehdä omallani, mitä haluan? Vai onko silmäsi nurja sen tähden, että minä olen hyvä?”(Matt. 20:15).

Joudumme jatkuvasti näiden kysymysten äärelle arkipäivän toimissa. Olenko minä oikeutettu saamaan enemmän ja olenko arvokkaampi kuin joku toinen? Se missä yhteydessä Jeesus opetti meitä saamaan sen minkä olemme ansainneet oli mielenkiintoista todeta. Luukas 10: 2 Ja hän sanoi heille:”Eloa on paljon mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa”.
Ja tässä yhteydessä Jeesus vielä sanoi että :”Kun tulette johonkin taloon, niin sanokaa ensiksi: ”Rauha tälle talolle! Ja jos siellä on rauhan lapsi , niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällänsä, mutta jos ei ole niin se palajaa teille. Ja olkaa siinä talossa ja syökää ja juokaa , mitä heillä on tarjota, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta taloon” (Luuk. 10:5-7).

Mielenkiintoista ja aivan päinvastoin kuinka me ymmärrämme ja käytämme tänä päivän tuota ikuista lausetta. Me olemme oikeutettuja ilman esityötä eli rukousta vaatimaan asioita ja oikeutusta omille pyrkimyksillemme. Me emme uskalla lähteä teille ja aitovierille ilman asiaan kuuluvia täsmävarusteita. Pelkäämme joutuvamme kuin lampaat susien keskelle, siis pelkäämme vaikka Jeesus sanoo, että Hän antaa meille vallan tallata käärmeitä, skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava (Luuk. 10:3-4 ja 19). Mutta meidän täytyy tehdä se rukoillen ja näin itseämme varustaen.

Omassa työssäni joudun joka päivä sen tosiasian eteen että ilman rukousta, keskustelua Jumalan kanssa en jaksa enkä uskalla käydä päivän työhön ja vaatimuksiin. Jumala on ihmeellinen voimanantaja eikä Hän pyydä muuta kuin uskollisuutta sanansa toteuttamiselle ja keskusteluyhteyttä. Työmies on palkkansa ansainnut mutta rukoilkaa siis elon Herraa! ”Rakasta Herraa Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi, koko voimastasi ja koko mielestäsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”

Päivi Valkoniemi
Kirjoittaja toimii oy noark ab:ssä johtajana, työkuntoutuspalvelut vastuualueenaan

Velkakello

Velkakello.fi

Olen todella huolestunut, kuten monet muutkin, euroopan ja Suomen taloustilanteesta. Oheisesta velkakellosta näet missä mennään.

1.6.2010 Ismo Valkoniemi