Paikka jossa seisot on Pyhä!

Päivi Valkoniemen kolumni Suomen Viikkolehdessä

”Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot on pyhä” Herra sanoi vielä: ”Minä olen sinun isäsi Jumala, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala”. Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa. 2. Moos. 3:5-6
Näin Jumala kutsui Mooseksen tehtävään. Hän sai myös voiman ja viisauden vaikka heikkona ja epäuskoisena yrittikin väistää vastuuta. Tästä kaikesta alkoi merkittävä tapahtumien sarja. Mooses kiehtoo minua juuri heikon itsetuntonsa kautta. En ole kelvollinen. En osaa tehdä mitään merkittävää. Miten voisin olla johtaja? Miten osaan pukea sanoiksi ja olla vielä uskottava?
”Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa”
2. Moos. 4:12.

Muistan kuinka usein vuosia sitten mietin, että minkälaista olisi jos voisin kuulla Jumalan äänen? Voisinko olla sellainen ”pyhempi, parempi” ihminen vai riittäisikö tällainen ”tavis”? En ymmärtänyt silloin että olin jo asian äärellä. Jumala kutsui mutta laitoin ”stereot” lujemmalle etten kuulisi. Meni vuosia ja jouduin pohtimaan monia asioita uudelleen hieman pintaa syvemmältä. Tapahtui paljon, jouduin kulkemaan monta kiertotietä. Apuvälineitä joita Jumala aina aika ajoin heitteli en huomannut tai käänsin vain katseeni pois! Kuulostaako tutulta?

”Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä ja tottelemattomia, olimme eksyksissä ja monenlaisten himojen ja nautintojen orjia, elimme pahuuden ja kateuden vallassa vihattuina ja toisiamme vihaten. Mutta kun Jumalan meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, Hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta” Tit. 3:3-5

Valtava oivallus ”tuli näkyviin”! Sain siis kokea kuinka näkymätön tuli näkyväksi. Nyt näen ja kuulen, siis elän. Kiitollisena saan nauttia Jumalan läheisyydestä ja aidon kohtaamisen kautta voin välittää sitä suurta rakkautta jota olen itse saanut. Pyhän paikan kokemiseen ei tarvita paljoa. Riittää vain usko Jumalaan ja Jeesuksen sovitustyö ristillä.

Me saamme juuri nyt olla tuolla ”pyhällä paikalla”. Olenko riisunut ”kengät” ne turhuuden markkinat jotka pitävät uskon vaimeana ja tehottomana? Olenko altistunut maailmaan enkä kuule sen hälinän takaa Jumalan ääntä tai kutsua? Olenko turtunut hädän keskellä ajattelemaan ettei minun panokseni kuitenkaan riitä lievittämään tätä tuskaa? Olenko, elänkö, riitänkö?
Paikka jossa seisot on Pyhä! Jumala kutsuu sinua nyt toimimaan, uskaltamaan, riittämään, elämään ja olemaan Hänen yhteydessään!

Päivi Valkoniemi
Teksti on Suomen viikkolehden kolumnikirjoitus