Henkiolentoko?

Päivi Valkoniemen kolumni Suomen Viikkolehdessä:

No jaa, päivä voi alkaa monella tavalla mutta minun päiväni alkavat aamulla ja varmasti varhain! Aviomieheni , tunnetusti ajatteleva ihminen, on nimittänyt minut henkiolennoksi! Ai mistä syystäkö? No siitä syystä, että en nuku, syö, juo ja aamulla kun hän herää olen poissa niin ja illalla kun hän käy nukkumaan olen vielä jossain! Liekö tuo kaikki totta mutta näin hän sen kokee!
Henkiolentona oleminen sai minut ajattelemaan että, jos olisin täysin vapaa kaikesta maallisesta murehtimisesta kuten syöminen tai nukkuminen, niin yltäisin mahdottomiin suorituksiin ja näin ollen olisin lähes tulkoon täydellinen, hmmm? Ei Jumala luonut meitä sitä varten että tekisimme täydellisen ”kunnarin” täällä ajassa vaan Hän tietää että tarvitsemme täydellisen täydellistä tukea. Hän myös tietää, että me emme selviä ilman unta ja ruokaa, mutta emme myöskään ilman rakkautta ja rajoja. Hän tietää, että olemme aika lailla heikkoa tekoa ja siksi rajallisia.
Heikoissa Hän on kuitenkin luvannut olla vahva. Hänen rakkautensa rajattomuus ja suunnitelmansa iättömyys kiehtovat monia ja saavat ihmiset tutkailemaan, että olisiko sittenkin jotain suurempaa ja kauniimpaa olemassa kuin tämä rähjäinen räjähtämispisteessä oleva homo sapiens? Ihminen haluaa olla jotain todella merkittävää ja silti haemme sitä mitättömistä asioista kuten raha, kunnia ja maine.
Rakas ja viisas aviomieheni on todennut että ammattimiesten ja –naisten ylpeys on usein este nöyrtymiselle Jumalan edessä. Todellakin, olen samaa mieltä, sillä oli aika jolloin itsekin sorruin tuohon vanhanaikaiseen. Taivaassa ei kuulemma tarvita sähkömiehiä, koska siellä riittää virtaa muutenkin; pohti hän. Joo olen samaa mieltä että ”rensselit” kannattaa riisua ennen kuin astelee Taivaan portille.
Olen onnellinen ja kiitollinen siitä suurenmoisesta syystä että minulla on tuo omatunto kotona, mieheni kostyymeihin pukeutuneena. Hän muistuttaa ja kuiskuttaa että nyt menee liian kovaa ja nyt pitää hieman tuupata liikkeelle. Mutta ihaninta on että hän saa henkiolennonkin inkarnoitumaan ja ihan yhden viikonlopun aikana. Hyvä ruoka parempi mieli, on ilmeisesti hänen taikatemppunsa mutta myös hänen ihastuttavan rakastettava persoonansa herättää henkiin väsyneenkin.
Olisi surullista jos olisin vain henkiolento, enkä saisi kokea tätä ihmisen arkea. En saisi mahdollisuutta kasvaa ihmisenä tai harjoitella opetuslapsena olemista. En saisi kiukutella ja murehtia eikä minulla olisi mahdollisuutta kokea olevani yksi niistä joiden puolesta on suoritettu ja anteeksiannettu kaikki.
Kiitos Jeesus että saan kulkea kanssasi tässä olomuodossa, ihmisenä, kuten sinäkin teit. Kiitos että saan kokea asioita joiden ymmärtämiseen CV:ni ei riitä. Kiitos että olet minunkin elämääni tullut valoksi ja vapahtajaksi. Aamen.

Päivi Valkoniemi