Joulua ja kansalaisaktiivisuutta

Näin joulun aaton aattona, huomaan olleeni hyvin passiivinen valtaosan vuodesta. Olen kirjoittanut aiemmin blogia tiiviimmin, ottanut kantaa, puolustanut uskoani, kirjoittanut velka-asioista ja kaikkean sen kaltaista.

Vuosi oli kristillisen päihdetyön rintamalla vaikea. Hoitokodimme tuhopoltto ja monet yllättävät takaiskut laittoivat miehen lukkoon. Aloin suorittamaan hartiat kyyryssä ja käperryin toimistooni.

Nyt joulu näyttäytyy jo levollisena. Kaikki tuo on kuin pahauni menneisyydessä. Hoitokoti on korjattu, tuomiot on jaettu ja me haluamme vieläpä jakaa armoakin tehneelle.Kipeä mies, joka myös tarvitsisi apua, mutta ei meidän puutaloissamme. Joulun rauha hiipii sydämeen ja samalla vanha kansalaisaktivisti alkaa heräilemään henkiin.

Vastustin kyllä EU:ta, olinhan Hämeen vaalipiirin kampanjapäällikkö. Varoittelin globaalin talouden vaaroista ja siitä kuinka dollarit ja jenit taistelevat Euron kanssa. Puhuin kauppakamarilla siitä, kuinka haavoittuva järjestelmä voi olla. Monet pankkimiehet ja muu Hämeenlinnan sivistyneistö, kuuntelivat asiallisesti. Tilaisuuden jälkeen he sanoivat, että esitin perusteluni hyvin, mutta siitä huolimatta lähes kaikki aikovat äänestää KYLLÄ. Jossakin toisessa vaalipaneelissa tunteikas nainen peittosi argumenttini 1 - 0, kun hän puhui ihanista Espanjalaisista Feta-tomaateista ja minä jostakin synkistä talousnäkymistä.

Tänään tietysti nuo ajatukseni ovat toteutuneet. Pitkälti olin ammentanut oppini Hilkka Pietiläisen kirjasta ja nähnyt asiat samoin. Siitä huolimatta syntyy tiivis Euroopan talousunioni, joka varmasti tulee olemaan aikanaan vahva. Tästäkin huolimatta en haluaisi Suomen kuuluvan tähän joukkoon. Perustelut olisivat liian pitkiä tähän blogiin.

Muutakin kansalaisaktiivisuutta on ollut. Vanhana suurvelallisena ja grynderinä olen puolustanut velkojien asemaa ja puhunut heidän huonosta kohtelustaan. 2008 kirjoittamani kirja Mammonan maailmasta Kuninkaan perilliseksi on taas huomattu. Saan lähes päivittäin postia kirjani teemoista, jotka ovat nyt erittäin ajankohtaisia.

Tästä innostuneena olen laatinut Oikeustieteen kandi Juha Matti Haartin kanssa kantelun Eduskunnan oikeusasiamiehelle, jonka julkaisen myös blokissani ja laadin tästä lehdistötiedotteenkin. Teen tämän edustamani Samaria-järjestön nimissä. Kantelu ei vahingoita Samariaa ja omaan täyden nimenkirjoitusoikeuden ja harkintaoikeuden kytkeä Samaria mukaan tähän puheeseen, sillä teen edelleen yksityishenkilöiden velkajärjestelyjä lähes päivittäin päätyöni ohessa. Lähinnä omien työntekijöidemme ja asiakkaidemme parissa. Ulkopuolisia tilauksia en kykene ottamaan vastaan.

Kantelu käsittelee koronkiskontaa, perintä ja yleiskuluja sekä mahdottomuutta vastustaa näitä nykyisen lainsäädännön pohjalta. Vastustaminen voi nimittäin tulla kalliiksi. Lopputulos voi olla että henkilö joutuu itse maksamaan kymmenien tuhansien eurojen oikeudenkäyntikulut. Vaikuttaa siltä, että Hovioikeudet eivät valvo riittävästi käräjäoikeuden päätöksiä näiltä osin ja tätä aion kysyä oikeuasasiamieheltä kantelussa.

Siis kansalaisaktiivisuutta myös joulun alla.

Toivotan kaikille oikein rauhallista ja siunattua joulunaikaa sekä entistä parempaa vuotta 2012!

Sari Roman Lagerpetz - Judith Butlerin jalanjäljissä?

Lahdessa syntynyt Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin laitoksen tutkija, tohtori Sari Roman-Lagerpetz (omaa sukuaan Muinonen) nostaa esille jatkuvalla syötöllä teemoja, joilla hän pyrkii tuomaan esille feministis-liberaalia ideologiaa kristinuskon sisälle. Hän kuuluu feministisen naisasialiitto Unionin hallitukseen, toimii Vantaan kirkkoneuvoston jäsenenä sekä Tulkaa kaikki –liikkeen jäsenenä. Hänen väitöskirjansa 2009 Judith Butlerin hegeliläinen tausta –kirja käsitteli tunnetun lesbon ja feministin Judith Butlerin ajatuksia. Väitöskirjan pohjalta voi hyvin päätellä, että Sari Roman-Lagerspetz on ihastunut Butlerin ajatteluun sosiaalisesta sukupuolesta. Butler luopui biologisesta sukupuolesta ajattelussaan. Melkeinpä pelkästään sen pohjalta Roman-Lagerspetz nostaa esille jatkuvalla julkisuuteen ajatuksia, jotka ovat siis lähtökohtaisesti Butlerilta. Erityisesti Helsingin Sanomat on ihastunut Roman-Lagerspetzin välittämiin Butlerin ajatuksiin ja antanut hänelle palstatilaa runsaasti.
1. Femistisen liikkeen hallituksen jäsenen paikka aukesi viimeistään silloin, kun Roman-Lagerspetz nosti Audi-johtaja Esko Kiesin taannoiset kommentit tapetille, epäillen että tunnetun automerkin johtajan kommentti suuressa markkinointialan erityislehdessä oli salaliitto.
2. Teki Helsingin NMKY:n avioliittotyöstä tutkintapyynnön poliisille 2008. Alun perin hän oli tuohtunut materiaalin tasa-arvoajatuksista, mutta lopulta sai Poliisin kiinnostumaan aiheesta yhden lapsia koskevan kuritusajatuksen perusteella. NMKY poisti materiaalin käytöstä. Edelleen Roman-Lagerspetz 2011 käy taistelua, että Tikkurilan seurakunta poistaa avioliittokurssit.
3. "Onko tunnustuksellisten koulujen seksuaalikasvatus laadukasta?" 2010 (Hesari).
Tästä aiheesta Sari Roman-Lagerspetz on kirjoittanut useaan otteeseen selkeästi yhdessä tarkoituksessa: asettaa kyseenalaiseksi kristittyjen vanhempien oikeus kasvattaa lapsiaan vakaumuksensa mukaisesti.
4. Marraskuussa 2010 Roman-Lagerspetz toivoi että myös kirkosta eronneet äänestäisivät seurakuntavaaleissa vastoin Kirkkohallituksen ohjetta, koska oletti heidän äänestävän ”oikein”. Tämän hän teki Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston jäsenenä, ollen hyvin tietoinen sen olevan kirkon ohjeiden ja sääntöjen vastainen toimi.
5. Nosti esiin ajatuksen, että kristillisten järjestöjen Älä alistu –kampanja on kosto. Ajatus meni lehdistössä läpi. Kristilliset järjestöt ja seurakunnat ovat kertoneet tämänkaltaisia toipumistarinoita, joita sanotaan usein ”todistaminen”-termillä, 2000 vuotta.
6. 6.6.2011 Sari Roman-Lagerspetz vetoaa Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston jäsenenä, että Kirkko lopettaisi Kansanlähetyksen tukemisen. Samalla hän tulee lanseeranneeksi uuden käsitteen ”syrjivä lähetystyö”, jonka taustalla ei ole minkäänlaista faktaa. Hän viittaa yhteen Ugandassa tapahtuneen vihamurhaa, jolla ei ole mitään tekemistä Kansanlähetyksen tai Suomalaisen lähetystyön kanssa.

”Kirkossa pitää osata riidellä kunnolla. Liiallinen kohteliaisuuden ja yhtenäisyyden ja keskinäisen luottamuksen vaatimus on paha asia”, seurakunnan luottamustoimissa mukana oleva Roman-Lagerspetz totesi tammikuussa politiikan tutkimuksen päivillä Jyväskylässä 2011.

20.6.2011 Ismo Valkoniemi

Miami-Beachin Pride tapahtuman ytimessä

Varasimme talvilomamatkan Floridan Miami-Beachille, jossa vietimme rentouttavan loman 12.-20.4.2011. Hotellimme sijaitsi aivan Miami-Beachin sydämessä, rannan tuntumassa. Jo tulopäivänä tutustuimme alueen esitteisiin ja karttoihin. Havaitsimme, että alueella on vuotuinen Miami-Beach Pride -festivaali, joka huipentuu 16.4. tapahtuvaan festivaalikulkueeseen. Olimme täysin tietämättömiä etukäteen tapahtumista ja emme missään tapauksessa olisi halunneet majoittua 50 metrin päähän päätapahtumapaikasta. Luultavasti olisimme pysyneet pois koko alueelta, jos olisimme tapahtumasta tienneet. Emme kuitenkaan millään tavalla harmitelleet yhteensattumaa, koska hotellimme vaikutti rauhalliselta, eikä tapahtuma sittenkään haitannut meitä. Päätimme ottaa asian tarpeellisena johdatuksena ja koulutuksena työllemme. Tartuimme asiaan myös tilaisuutena tehdä asiasta havaintoja seuraamalla alueen lehdistön, TV:n ja ympäröivän yhteisön suhtautumista tapahtumaan sekä tarkkailla tapahtuman luonnetta ja tunnelmia sekä osallistujia.

TV- ja lehdet

15.4.2011 CNN:n kanavilla oli Dr. Drew Pinskin TalkShow, jossa paikalla keskustelemassa oli kaksi nuorta baptistitaustaista miestä KC ja Larry Jansson, jotka olivat aviossa keskenään. He olivat olleet mukana kristillisessä eheytymisliikkeessä, mutta olivat kokeneet, ettei se toiminut heidän kohdallaan. He olivat avioituneet myöhemmin, luovuttuaan yrityksistä muuttaa omaa identiteettiään. Mukana oli myös Exodus international liikkeestä Alan Chambers, joka oli itse saanut avun kristillisestä eheytymisterapiasta 14 vuotta aiemmin ja oli luopunut homoseksuaalisesta elämästä. Hän eli heteroliitossa ja vakuutti että hänen identiteettinsä oli muuttunut pysyvästi. Hän tuntui tasapainoiselta henkilöltä, joka ei halunnut käydä keskustelua vastakkain asettelusta, vaan korosti saaneensa apua kristilliseltä yhteisöltä oman toiveensa mukaisesti. Hän korosti että liikkeen 12 askeleen ohjelma ei ole eheyttämistä homoseksuaalisuudesta, vaan siinä pyritään hengelliseen eheytymiseen jossa korjautuvat myös väärät valinnat. Janssonien kokemus asiasta oli toinen, he olivat kokeneet että pääpaino oli seksuaalisuuden muutoksessa. Lisäksi keskusteluun osallistui TV-kuvan välityksellä nainen, joka oli myös uskoontulon myötä luopunut lesbosuhteista ja koki olevansa eheytynyt ex-lesbo. Hän haastoi keskustelun miesparia selkeästi. Miespari kertoi löytäneensä raamatussa vain kahdeksan paikkaa, jotka käsittelivät teemaa ja niidenkään osalta he eivät olleet suoraviivaista vastausta löytäneet. Tämän nainen kuittasi kertomalla, että hänelle riitti noista kahdeksasta vain yksi ainoa raamatun jae, joka selvitti hänelle hänen suuntautumisensa olevan väärä elämäntapa, josta tulee luopua. Hän vakuutti että on onnellinen ratkaisunsa kanssa. Tämän jälkeen häntä ei näkynyt enää kuvassa, vaan loppukeskustelu hoidettiin miesparin ja ex-gayn välillä.

Paraatipäivänä 16.4.2011 eräällä alueen TV:n pääkanavista näytettiin elokuva Milk, joka on elämäkertaelokuva kalifornialaispoliitikko Harvey Milkistä. Harvey Milk oli ensimmäinen avoimesti homo mies, joka valittiin Kaliforniassa julkiseen virkaan, San Franciscon kaupunginvaltuustoon. Elokuvassa Milk Hirschin roolihahmo puolustaa homoseksuaalien oikeuksia. Elokuva perustuu tositapahtumiin ja kertoo vuonna 1978 murhatun Harvey Milkin tarinan.

Miami Herald –lehti käsitteli tapahtumaa varsin uutismaisesti, mutta ilman lähdekritiikkiä. Esimerkiksi väkimäärät olivat erittäin vahvasti liioiteltuja. Etukäteen järjestäjät puhuivat että tapahtumapaikalla tulee olemaan 35.000 ihmistä. Miami Herald -lehti puhui kymmenistä tuhansista paikalla olevista. Jos vertaan tapahtumaan samankokoisiksi kerrottuihin kristillisiin kesäjuhliin, Miamin tapahtuma oli pieni. Juhla-alueelle ei voinut käsityksemme mukaan mahtua kuin maksimissaan 5.000 ihmistä. Siitä otetut kuvat antavat kuvan massatapahtumasta, mutta alue oli pieni ja kuvien ulkopuolella ei tapahtunut enää mitään. Arviomme on että kulkuetta seurasi 5.000 ihmistä maksimissaan. En itse pysty paikalla olevana vahvistamaan likimainkaan lehdissä ja Pride –esitteissä kerrottuja lukuja.



Paraatin aikana alueella liikkuville ihmisille, myös meille jaettiin 52 sivuista Pride –lehtistä, joka oli paikallisen homoyhteisön julkaisu. Alueen viranomaiset toivottavat tapahtuman tervetulleeksi lehden ensimmäisellä sivulla. Muutoin lehti on pitkälti mainoslehtinen, joka kertoo tapahtuman aikataulut. Kuvitus on kohtuullisen vahvasti homoeroottinen, mikä johtuu pitkälti mainostajien kuvituksesta. Mainittakoon vaikkapa koko sivun värikuva miehen uimahousuilla verhotuista takapuolesta.

Kristillisten seurakuntien yhteisessä kuukausijulkaisussa the Good News on artikkeli joka käsittelee ylipäänsä seksuaalisia riippuvuuksia. Artikkeli on otsikoitu ”Toivo: Vapaus seksuaalisesta riippuvuudesta”.



Seurakunnat

The Good News –lehdestä löytyy ilmoitus 17.4.2011 käytävästä homoseksuaalisuuteen ja uskoon liittyvästä keskustelusta, joka pidetään alueella joka kolmas sunnuntai. Muuten seurakunnat näyttävät keskittyvän julkaisuissa ja mainoksissaan tulevaan pääsiäisen viettoon.

Pride-kulkue

Koko tapahtuman ikävin osuus meille oli kulkueen seuraaminen. Se oli erittäin homoeroottinen, enkä pysty ymmärtämään yhtään ainoaa syytä, miten se edistäisi homoseksuaalien asemaa tai hyväksymistä. Tapahtumassa mies ja hänen kehonsa oli jumaloitu homoeroottisesti, kuten kuvista näkyy. Laskimme että koko kulkueessa oli vain kourallinen naisia, mutta satoja miehiä homoeroottisesti pukeutuneena ja latautuneena. Ylipäänsä missä olivat tapahtuman naiset? Meitä huolettivat aiheestakin yleisössä olleet lapset. Musiikki oli korvia rikkovan kovaa ja näkymät eivät olleet lapsille tarkoitettuja.

Homopariskunnista

Tapahtuma-alueella näkyvimmän roolin ottivat treenatut miesparit sekä transvestiittimiehet. Lesbonaiset olivat huomaamattomia ja vaikuttivat enemmän ”tuulipukukansalta”, joiden olemuksesta ei näkynyt erotiikka eikä tarve esiintyä, päinvastoin. Joltakin osin jäi tunne että heidän itsetuntonsa ei ollut erityisen vahva, sitä vastoin miesparien esiintyminen oli joltakin osin testosteronia pursuavaa yli aktiivista ja jopa ”ylimielistä”. Myöhempinä päivinä näimme yllättävän monta homoparia, joissa vanhemmalla miehellä oli nuori poikaystävä.
Nuoret naiset näyttivät pääosin puuttuvan tapahtumasta kokonaan, tosin myöhemmin näimme kaduilla muutamia. Nuoret miehet olivat sen sijaan varsin näkyvässä roolissa. Lesboparit olivat pääosin jo keski-iässä.

Tunnelma

Yleisesti ottaen matka selkiytti paljonkin ajatuksiamme. Kotimainen keskustelu ilmapiiri on ollut poikkeuksellisen huonoa ja olemme kaukana mahdollisuudesta käydä yhtä avointa keskustelua asiasta kuin Amerikassa. Eräs tähän vaikuttava syy on kansankirkkorakenteessamme. Amerikassa kristilliset kirkot ovat kaikki ”vapaita suuntia”, sillä jokainen niistä elää vain kannattajiensa tuella. Niillä ei ole virallista asemaa valtioon nähden, eikä maassa ole yhtä kansankirkkoa ja sen Arkkipiispaa. Näin ollen kirkkojen puhetapa ei muutu yhtä nopeasti kuin meillä tapahtuu vaikkapa arkkipiispan vaihtuessa.

Valtamediamme on omaksunut lähdekritiikittömän tavan käsitellä Setan kautta johdettua homokeskustelua Suomessa. Itse kaipaan kipeästi kirkon johtoon ja valtamediaan kykyä käsitellä asioita kiihkottomasti, tutkien ja ilman tuomion ääniä. Voimakkaimmat tuomion äänet viimeisen vuoden aikana on kohdistettu kirkon herätysliikkeisiin sekä yhteen puolueeseen, jonka sanotaan sotkeneen uskonto ja politiikka. Tasapuolisuuden vuoksi pitäisi sanoa ääneen myös se, että jos KD on ollut aktiivinen keskustelija homoseksuaalisuudessa, niin vieläkin aktiivisemmin Vihreät ovat puolueena sekaantuneet keskusteluun ja jopa oikeusministerin tuolilta on lausuttu vahvoja vaatimuksia kirkon päättäjille.

Kirkon eroamisista uutisoiminen on myös ollut pääosin virheellistä ja tarkoitushakuista, siis hyvin heikkoa journalismia. Ongelma ei olisi todellinen, jos siihen syyllistyisivät vain iltapäivälehdet, mutta kun koko valtakuntamme media-arsenaali julistaa kirkon eroaallon johtuvan homovastaisuudesta, he toimivat vastoin hyvää journalistista tapaa. Eron syyt tulisi tarkastaa ja kirjoittaa totuudenmukaisesti.

Päivi ja Ismo Valkoniemi

Paremman journalismin puolesta

Sanoma-konsernin toimitusjohtaja Harri-Pekka Kaukonen
Helsingin sanomien vastaava päätoimittaja Mikael Pentikäinen
Nelosen uutisten päätoimittaja Eero Hyvönen
Ilta-Sanomien vastaava päätoimittaja Tapio Sadeoja
Sanoma-konsernin suurimmat osakkeenomistajat:
Ministeri Aatos Erkko
Robin Langenskiöld
Rafaela Seppälä
Tohtori Antti Herlin
Helsingin Sanomain Säätiö, yliasiamies Heleena Savela
Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen, toimitusjohtaja Harri Sailas
Alfred Kordelinin Yleinen Edistys- ja Sivistysrahasto, asiamies Hannu Heikkilä

PAREMMAN JOURNALISMIN PUOLESTA
(julkaisuvapaa 27.4.2011)

Viime talvena käyty äänekäs yhteiskunnallinen keskustelu seksuaalivähemmistöjen oikeuksista, johti julkisen median ylilyönteihin perinteistä kristillisyyttä kohtaan. Kirkon eroamisista uutisoiminen on ollut pääosin virheellistä ja tarkoitushakuista, ts. heikkoa journalismia. Ongelma ei olisi todellinen, jos siihen syyllistyisivät vain iltapäivälehdet, mutta kun koko valtakuntamme media-arsenaali julistaa kirkon eroaallon johtuvan homovastaisuudesta, he toimivat vastoin hyvää journalistista tapaa. Eron syyt tulisi tarkastaa ja kirjoittaa totuudenmukaisesti.

Kirkon perinteisten herätysliikkeiden nimeäminen äärijärjestöiksi oli hyvin tahditonta ja sitä leimasi vahva tunnelataus, joka hävitti asioiden oikean mittakaavan, etenkin kun nimityksen laukaissut Youtube-video oli yhden nuoren ihmisen todistuskertomus hänen oman hauraan seksuaalisen identiteetin selkiintymisestä. Julkisen mediaryöpytyksen ja nimittelyn seurauksena nämä 'ääriliikkeeksi' lehdistön toimesta nimetyt järjestöt ovat joutuneet myös laittomien kurinpitotoimien kohteeksi.

Sanoma-konserni on edistänyt monipuolista ja asiallista journalismia maassamme. Viimeisen toimintavuoden aikana sen mediat ovat tehneet useita ylilyöntejä, jonka johdosta näin tarpeelliseksi kerätä kannanoton, jossa pyydetään konsernia lopettamaan suoranaiset vihapuheet, joiksi voidaan määritellä esimerkiksi vakaiden ja tunnettujen kirkollisten tahojen nimittäminen ääriliikkeiksi.

Avaamani nettiadressi keräsi 2.-26.4. välisenä aikana 3251 allekirjoitusta henkilöiltä, jotka jakavat kanssani yhteisen huolen median 'vihareaktiosta' perinteistä kristillisyyttä kohtaan. Adressin keräämisen aikana saatiin oikaistua myös Helsingin Sanomien TV-ohjelmatiedoissa tapahtunut yhden ohjelman tekijän ohjelmien puuttuminen, joka paljastui ilmeisen tahattomaksi virheeksi. Se että nimiä kertyi adressiin lyhyessä ajassa näin paljon, osoittaa että huoleni on ollut aiheellinen.

Toivon että adressi nähdään tarpeellisena muistutuksena viimeaikaisesta keskustelusta, joka ei ole ollut erityisen onnistunutta. Tarvitsemme edelleen vakaata ja lähdekriittistä mediaa. Siksi pyydän, allekirjoittajien mandaatilla, että Sanoma-konserni tarkistaa linjaansa etenkin sukupuolista suuntautumista koskevassa kirjoittelussa, jotta keskustelun taso paranisi nyt nähdystä.

Yhteiskunnallisesti tärkeintä olisi keskustella asiasta avoimesti ja kiihkottomasti. Olisin erittäin iloinen jos näkisin lähitulevaisuudessa syvällistä ja tasapuolista asiaan paneutumista, sekä parempaa lähdekritiikkiä.

Porvoossa 27.4.2011

Ismo Valkoniemi
Porvoo
valkonie@cc.joensuu.fi

LIITTEET Allekirjoitukset 3251 nimeä (pdf)

Sosiologia ja historia selittävät "suuren jytkyn"

On täysin luonnollista, että Perussuomalaisten kannatus pysyy vahvana ja kenties yltää mittoihin jossa pääministeri Soini on muodostamassa kristillisten kanssa vähemmistöhallitusta. Poliittiset päättäjät ja puolueet eivät tunteneet kansalaisiaan riittävästi. Hyvällä sosiologian ymmärryksellä, kansan tuntemisella ja historian tutkimisella, politiikan tekemisen olisi pitänyt olla toisenlaista.

Kuten ystäväni kasvatustieteilijä ja teologi Paul Henneberg on sanonut, 1880-luvun vapaamieliset 'oppineet' - hän ei käytä sanaa sivistyneistö - asetti kyseenalaiseksi kristillisen maailmankuvan. Nämä aallot pyyhkivät yli koko läntisen Euroopan, jonka seurauksena määrättyihin länsimaihin jäi elämään kova asenne kristillisyyttä kohtaan. Ns. "oppineet" elävät älyn ylivertaisuuden harhassa, eivätkä ymmärrä kunnioittaa Pyhää tai hiljentyä ihmistä suurempien kysymysten edessä. Tutkimusten mukaan maamme asukkaista kolmannes suhtautuu edelleen vakavasti kristinuskon sanomaan ja sen edustamiin arvoihin.

Perinteiset puolueet innostuivat myös "opettamaan" kansaa ja ojentamaan kristittyjen moraalikäsityksiä. Vihreältä laidalta siihen oli totuttu, mutta esimerkiksi RKP:n puheenjohtajan voimakas esiinnousu uusien arvojen airuena on tuntunut kovin kummalliselta. Tunnen työni kautta hyvinkin suomenruotsalaisten ajattelua ja tiedän että moni on hämmentynyt tilanteesta. Perussuomalaisten haaste oli takaamassa varmat äänet RKP:lle, mutta Wallinin toiminnan vuoksi monet miettivät voivatko he antaa äänensä puolueelle, joka sotii heidän omaa arvomaailmaansa vastaan.

Suomi on koko Euroopassa poikkeuksellinen maa. Tutkimusten mukaan noin 10 % kansalaista on ns. herätyskristillisiä. Herätyskristillisistä piireistä nouseva Israelin valtion ideologinen tukeminen on myös Eurooppalaisittain harvinaisen suuressa mittakaavassa. Palestiinalaisten puolesta saadaan liikkeelle muutamia satoja mielenosoittajia, mutta Israelin puolesta pelkästään Tampereella on toistuvasti marssinut hyvinkin yli 4000 ihmisen tukijoukot. Tosiasiassa Israelin vihaaminen on ollut myös teologisten selitysten lisäksi uskonnollis-poliittista. Lähi-idän ainoa toimiva demokratia on ollut monien ostoboikottien kohteena vuosikymmenet, usein ilman mahdollisuutta puolustautua.

Meitä ei voi verrata Länsi-Euroopan huume- ja seksuaalineutraaleihin maihin. Vastaavasti me emme myöskään sorra seksuaalivähemmistöjemme ihmisiä. Meillä ei pidätetä homoseksuaalisuudesta, eikä kielletä järjestämästä mielenilmauksia, kuten itänaapurissamme venäjällä. Poikkeuksellisen korkea tunnustavien kristittyjen määrä, poikkeuksellisen korkea jäsenmäärä kansankirkossamme sekä maantieteellinen ja historiallinen asemamme tekee meistä myös erilaisen maan suhtautumisessa seksuaalivähemmistöihin. Kristillisyys ei sorra, mutta ei myöskään näe samalla tavalla avioliitto-oikeutta, joka on perinteisesti ollut miehen ja naisen välinen. Tätä maamme poikkeuksellisuutta hengellisen ja maantieteellisen sijainnin puolesta, ei myöskään arkkipiispa Mäkinen muutamien piispojen kanssa riittävästi ymmärrä.

Kokoomuksen kritiikitön yhteinen Eurooppa ei saa myöskään täyttä tunnustusta kansalta. Ihanteesta on tullut kompuroiva ja suuria riskejä sisältävä liittovaltioksi muodostuva kummajainen, jota pitääkin katsella varsin kriittisesti. Kun tätä eivät tehneet valtapuolueet, tyhjän tilan nappasi Timo Soini.

Tulemme varmuudella näkemään Perussuomalaisten hyvän vaalimenestyksen. Myös Kristilliset tulevat pitämään hyvin asemansa. Vasemmistoliiton Arhimäen hyvät otteet voivat koota vielä vasemmiston hajanaisia rivejä ja edes auttaa heitä pitämään asetelmat myöskin ennallaan. Kokoomus, Keskusta, SDP ja erityisesti RKP tulevat kärsimään rökäletappion. Vihreiden kannatuksen pelastaa todennäköisesti pelkästään Fugusiman onnettomuuksien jälkiseurauksena noussut ydinvoimanvastaisuus, mutta sekään ei aiheuta äänivyöryä.

Näiden vaalien jälkeen sosiologit ja kulttuuriantropologit nostavat yllä mainittuja selityksiä osaksi vaalien poikkeuksellisuutta.

Ismo Valkoniemi

Sukupuolisuus ei ole valittavissa

Riittävän hyvän sukupuoli-identiteetin kehittymiseen tarvitaan tiettyjen biologisten perusedellytysten lisäksi ympäristön aikuisten, ennen muuta lapsen vanhempien tukea. Jokainen tyttö ja poika joutuu yhdistämään ruumiin ja mielen, integroimaan ruumiinkuvan psyykeen. Hormonit ovat välttämättömiä vain maskuliiniselle kehitykselle; niiden puuttuessa sikiöstä kehittyy tyttö. Nämä erottavat testosteronit kehittyvät poikalapsen kiveksissä.

Jos homoseksuaalisuus johtuisi hormonituotannon häiriöistä, niin kaikki ne joilla häiriö on todettu, olisivat tällöin poikkeavia. Näin ei kuitenkaan tutkimusten mukaan pääsääntöisesti käy. On pelkästään surullista että normaalin identiteetin tukeminen nähdään uhkana. Olen mykistyneen hämmästynyt siitä, että yksi yhteiskuntamme suurimpia uhkia näyttävä olevan perinteisesti ajattelevat ihmiset, joille uusi ajattelu on aidosti vierasta. Nämä, usein vilpittömästi yhteiskunnan rakentamiseen osallistuneet ahkerat ja tunnolliset ihmiset tuomitaan jyrkästi suvaitsevaisuuden nimissä, ilman pienintäkään suvaitsevaisuutta.

Hyökkäykset ja asenteet ovat koventuneet sellaiseen mittakaavaan, että suuri joukko ihmisistä, jotka eivät ole perehtyneet tutkimuksiin, nielevät kritiikittömästi esitetyt argumentit, lehdistöstä puhumattakaan.
Erinomaisen hyvä artikkeli niille, jotka haluavat perehtyä asiantuntijan puheenvuoroon lapsen sukupuolisuuden kehittymisestä on Hyksin lastenpsykiatrin Jari Sinkkosen artikkeli, jonka voit lukea täältä
http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo70147.pdf

Artikkelin jälkeen voit muodostaa oman kantasi, jos et ole aiemmin perehtynyt asiaan omakohtaisesti.

Ismo Valkoniemi

Älä alistu -kampanja

(Lähetetty 25.3.2011 Väestöliiton seksuaaliterapeutti Tarja Sandbergille sähköpostitse, hänen kommentoituaan ylen uutisissa Älä alistu -kampanjaa)

Hei,

Olitte julkisuudessa, jossa käsittelitte Älä alistu –kampanjan vaikutuksia vastaanotollenne tulleille nuorille. Ymmärrän mitä sanoit ahdistuneista nuorista vastaanotollasi, mutta olen surullinen että tämä on jo pitkään ollut 'juupas – eipäs' –linjalla. Myös toisella osapuolella on totuuden jyväsiä mukana.

Perustelen. Olen kristillisen päihdejärjestön Samaria rf:n toiminnanjohtaja. Itse olen työskennellyt 20 vuotta syrjäytyneiden ihmisten parissa. Samaria rf on 41 vuotta vanha organisaatio, jolla on hoitokoteja, tukiasuntoja ja päiväkeskuksia. Palkattua henkilöstöä meillä on 65 ja työskentelemme varsin ammatillisesti. Edellytämme sosiaali- ja terveysalan koulutuksen kaikilta työntekijöiltä. Niinpä meillä on koko ammattikirjo lääkäristä päihdetyön ammattihenkilöstöön palkkalistoilla.

Kävimme hiljattain keskustelun pääkonttorimme naapurissa istuvan piispan Björn Vikströmin kanssa, johon osallistui myös edeltäjäni sosiaalineuvos Krister Lindberg. Sivusimme yhtenä aiheena myös homoseksuaalisuutta. Wickström on, kuten ehkä tiedätte, ns. liberaali pappi tässä linjauksessa. Mekään emme halunneet revitellä aiheesta, mutta kerroimme niistä 41 vuoden aikana esiin tulleista tapauksista nimettömänä, jotka ovat tulleet päihde-, huume- tai peliriippuvaisena hoitokodillemme ja joiden eräänä keskeisenä kysymyksenä on ollut oma sukupuolisuus. Kysymystä on käsitelty kiihkottomasti ja olemme ostaneet heille myös asiantuntija-apua. Voin vakuuttaa vaikka oikeussalissa käsi raamatulla, että näiden vuosien aikana vastaan on tullut myös sellaisia homoseksuaaleja, jotka ovat niin lopen kyllästyneitä homoseksuaaliseen elämäntapaan, mutta myös niitä jotka ovat kaivanneet rohkaisua vahvistaakseen homoseksuaalista identiteettiä.

Eräs henkilö on ollut työntekijämme jo 10 vuotta. Hän oli kuluttanut itsensä päihteillä ja homoseksillä (joillakin toisilla heteroseksi) siihen tilaan, että halusi luopua sekä päihteistä että saada tasapainon seksuaalisuuteen, joka oli hänen oman kuvauksensa mukaan muuttunut himoksi jota hän hän ajatteli 24/7. Nykyisin hän on opiskellut xxxxxxxxxxx ja työskentelee xxxxxxxxxxx. Hänelle ei ole ollut homoseksuaalista seksisuhdetta 10 vuoteen ja hän ei ole käyttänyt alkoholia lainkaan hoidon jälkeen. Se oli hänen oma toiveensa. Hän oli tullessaan ihmisraunio ja nyt näyttäisi voivan hyvin.

Myös ns. epävarmoja seksuaalisuudestaan olevia, ts. tulevatko he elämään elämänsä miehen tai naisen kanssa, on tullut vastaan vuosien varrella. Voin nimetä edeltäjäni kanssa arviolta kymmenen sellaista asiakasta, jotka ovat näiden vuosikymmenten aikana tulleet homoseksuaalisin ajatuksin meille, mutta nyt ovat jo isiä tai jopa isoisiä, joiksi he ovat tulleet normaalin heterosuhteen kautta.

Nyt asiat ovat julkisuudessa joko tai. Tästä kärsin kristillisen päihdejärjestön edustajana. Myös se tuntuu ikävältä, että mahdollisuus keskustella siitä, että jotkut haluavat myös liikkua suuntautumisessaan pois homoseksuaalisuudesta, tuomitaan hyvin jyrkästi.

Voi hyvin

Ismo Valkoniemi
toiminnanjohtaja
Samaria rf
www.samaria.fi
puh. 040 741 5577
ismo.valkoniemi@samaria.fi

Tehdäänkö vai ollaanko vain tekevinämme?

Päivi Valkoniemen kolumni Suomen Viikkolehdessä:

Vaalit lähestyy kohisten ja tekeviä ihmisiä tuntuu löytyvän kuin ”vilkkilästä kissoja”! Erilaisia hakemuksia eduskunnan hommiin tuntuu riittävän ja kuulkaa, ei puutu titteleitä eikä arvonimiä tekemisen määrästä puhumattakaan. Kaikki osaa kaikkea ja joka lähtöön löytyy empatiaa tai ainakin sympatiaa.! No vaalikoneet kertoo sitten yhtä ja omat ajatukset toista! Voiko mihinkään ”ihmisen” tekeleeseen luottaa? Teknologian piti tuoda meille turva ja tulevaisuus vaan missä ollaan kun luomakunta huokaa? Se huokaa kun ihminen omassa viisaudessaan luo uutta uljasta maailmaa, koska vanha ei kelpaa.
Tässäkö ollaan? Tässäkö kaikki? Voi meitä, jos kaikki minkä varaan laskemme tulevaisuutemme on tässä. Tehdäänkö jotain, vai olisimmeko vain tekevinämme? Vaalit lähestyy ja kaikki tekemisen angsti kiteytyy äänestykseen. Jos et äänestä niin et myöskään valita. Miksi en saisi valittaa jos asiat ovat pielessä? Elämällä ei ole sisältöä ja tokkopa ne minua muistavat vaalien jälkeenkään. Ihmisen osa on olla yhteiskunnassa aktiivinen siis vaaleissa, äänestämällä! Ja kun sitten teemme oman osamme niin olemme tehneet hyvin ja saamme taas valittaa koska mikään ei kuitenkaan hoidu kuten toivoimme. Uuvuttavaa!
Huh huh, olen onnellinen, sillä olen vapaa tuosta kaikesta hössötyksestä! Olen vapaa kuin taivaan lintu enkä orjallisesti seuraa vaalikoneita tai muuta hössötystä. Entistä enemmän tämän kaiken keskellä seuraan sydämen ääntä ja sitä mitä Jumala puhuu. Jumala huokaa ihmisen ja ihmiskunnan puolesta. Hän huokaa koska emme luota Häneen vaan vaalikoneisiin. Kaiken keskellä me unohdamme että meidän pitäisi jokaisen tehdä oma osuutemme eikä vain olla tekevinämme. Puheet eivät riitä vaan me tarvitsemme tekoja! Tekoja ihmisen, ihmiskunnan puolesta; lasten, vanhusten, työttömien, muukalaisten ja kaikkien niiden puolesta jotka ovat heikkoja ja tarvitsevat puolustajaa. Jumala odottaa ja kysyy ”missä on sydämesi”? Ei maailma rakennu vaalien tai ihmisen luoman teknologian kautta. Kuinka ironista on, että se tuhoutuu niiden avulla. Maapallo natisee liitoksistaan ja me laitamme kaiken omien korttiemme varaan. Nämä kortit ovat usein ja valitettavasti ”mustia pekkoja”! Hedonismi rehottaa ja me kristitytkin uskomme siihen mantraan.
Rakas Taivaallinen Kaikkivaltias Jumala! Auta meitä, anna meille anteeksi meidän syntimme ja armahda meitä! Aamen!

Päivi Valkoniemi