90-luvun alkupuolella työskentelin Pauli Rantasen
Selkikeskuksessa viisi vuotta. Takana oli raskas romahdus lama-ajan yrittäjänä
sekä onnistunut roolisiirtymä totaalisen luovuttautumisen seurauksena Herran
hommiin päihdeongelmaisten ja maahanmuuttajien kanssa käsittelemään lumpuista
uusiotuotteita. Joskus S-ryhmän parhaana myyjänä palkittuna, vanhana Seppälän
myymäläpäällikkönä ja entisenä juppi-grynderinä nipistelin itseäni ja yritin kysyä
Herralta että tämäkö on minun paikkani? Sinähän lupasit tehdä mitä osoitan, tästä
kun aloitat, niin paljon saat oppia, tuntui taivas vastaavan.
Ongelmat tulivat ja menivät, enimmäkseen tulivat, mukana tuli myös maahanmuuttajia ilman mitään hallittua järjestelmää. Kristian tuo maailman paras sähköinsinööri oli paennut Romaniasta Ceausescun hirmuhallintoa. Välillä hän oli piilossa Turun arkkipiispan hoteissa maassa karkotusta ja välillä korjaili vanhoja telkkareita myyntiin. Hän katseli jokaisen komponentin käyriä, vaihteli pienimmätkin osaset – tuohon aikaan jo meillä vaihdettiin kokonaiset piirikortit – sekä valitteli insinöörien laskeneen väärin jäähdytyksen, jolloin osat paukkuivat. Ei hätää hän totesi ja lisäili lattarautaa telkun koneistoon.
Mutta oli siellä myös Seppo, Suomen paras joululehtien myyjä. 700 kultalyhdettä meni Vihtiläisiin koteihin ovelta ovelle että heilahti. Seppo oli jäänyt mopon kanssa auton alle ja raahautunut satoja metriä auton mukana, sillä seurauksella että hän oli vammautunut päästä. Tämä uskon soturi oli pylväs jota en unohda koskaan. Kukaan ei harjaillut lattioita yhtä uskollisesti, eikä kukaan muu tullutkaan töihin Rejtexin konkurssin jälkeen kun Seppo ja minä, koska meille ei merkannut mitään pesänhoitajan ilmoitus, että palkkaa ei makseta. Konkurssipesän hoitajalle Seppo huusi jo kaukaa, että mikä mies on tulossa. Kun sikaria poltellut ilmoitti olevansa pesänhoitaja, Seppo meni halaamaan miestä, nosti laakerikengät ilmaan ja ilmoitti että olet siis sieltä ampiaspesästä.
Mutta oli siellä myös Sami, tuo Egyptin kopti, joka oli joutunut muslimien vainoamaksi ja paennut Suomeen. Hän esitteli minulle ylpeänä ranteensa kohdalla olevan ristinmerkkitatuoinnin ja sanoi, että se on Egyptissä merkki Jeesuksesta, taivaasta, jonka jokainen Kopti haluaa pukea päällensä kuin vaatteen, mutta niin että sitä ei muslimit riistää. Siksi se tatuoidaan käteen.
Ongelmat tulivat ja menivät, enimmäkseen tulivat, mukana tuli myös maahanmuuttajia ilman mitään hallittua järjestelmää. Kristian tuo maailman paras sähköinsinööri oli paennut Romaniasta Ceausescun hirmuhallintoa. Välillä hän oli piilossa Turun arkkipiispan hoteissa maassa karkotusta ja välillä korjaili vanhoja telkkareita myyntiin. Hän katseli jokaisen komponentin käyriä, vaihteli pienimmätkin osaset – tuohon aikaan jo meillä vaihdettiin kokonaiset piirikortit – sekä valitteli insinöörien laskeneen väärin jäähdytyksen, jolloin osat paukkuivat. Ei hätää hän totesi ja lisäili lattarautaa telkun koneistoon.
Mutta oli siellä myös Seppo, Suomen paras joululehtien myyjä. 700 kultalyhdettä meni Vihtiläisiin koteihin ovelta ovelle että heilahti. Seppo oli jäänyt mopon kanssa auton alle ja raahautunut satoja metriä auton mukana, sillä seurauksella että hän oli vammautunut päästä. Tämä uskon soturi oli pylväs jota en unohda koskaan. Kukaan ei harjaillut lattioita yhtä uskollisesti, eikä kukaan muu tullutkaan töihin Rejtexin konkurssin jälkeen kun Seppo ja minä, koska meille ei merkannut mitään pesänhoitajan ilmoitus, että palkkaa ei makseta. Konkurssipesän hoitajalle Seppo huusi jo kaukaa, että mikä mies on tulossa. Kun sikaria poltellut ilmoitti olevansa pesänhoitaja, Seppo meni halaamaan miestä, nosti laakerikengät ilmaan ja ilmoitti että olet siis sieltä ampiaspesästä.
Mutta oli siellä myös Sami, tuo Egyptin kopti, joka oli joutunut muslimien vainoamaksi ja paennut Suomeen. Hän esitteli minulle ylpeänä ranteensa kohdalla olevan ristinmerkkitatuoinnin ja sanoi, että se on Egyptissä merkki Jeesuksesta, taivaasta, jonka jokainen Kopti haluaa pukea päällensä kuin vaatteen, mutta niin että sitä ei muslimit riistää. Siksi se tatuoidaan käteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti