Keskustelu tiedon ja uskon rajasta on yhteiskunnassamme vääristynyttä.
Valtaosa suomalaisista uskoo tietävänsä, josta käsin he katsovat omaavansa
oikeuden naureskella niille, jotka rohkenevat poiketa valtavirran tiedoksi
naamioidusta käsityksestä. Presidentinvaaleissa Laura Huhtasaari sai
osakseen kohtuullisen voimakasta, hieman pilkallistakin naurua, hänen tunnustauduttua
evoluutioteorian kriitikoksi.
Meillä vallitsee voimakkaan vääristynyt todellisuuskäsitys, jota voitaisiin kutsua yleiseksi tiedeuskoksi. Suhtaudun vakavasti tieteen tekemiseen, enkä tule tässä kirjoituksessa esittämään mitään pseudotieteellisiä teorioita. Jos puhun uskostani, niin mainitsen sen. Päämääräni on puhtaasti saattaa vallitsevat tietoteoriat ja ihmisen tiedon rajat oikeaan mittasuhteeseen.
Aloitetaan kevyesti käymällä läpi CERN tutkimuslaitoksen viimevuosien prosesseja. CERN on Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus, joka on perustettu 1954. Tutkimuskeskuksessa on rahoittajajäsenenä 22 valtiota, myös Suomi. Laitoksen budjetti on tällä hetkellä noin 1,1 miljardia euroa vuodessa. Tähän asti laitoksen yhteenlaskettu rahamäärä, joka siihen on sijoitettu, vastaa Suomen valtion vuosittaista budjettia eli yli 50 miljardia euroa.
Vuosina 2012 – 2014 laitoksessa tehtiin kokeita, joilla etsittiin muun muassa Higgsin Botonia. Tuolloin lehdet kirjoittivat näyttävästi tämän jumalpartikkeliksi kuvatun hiukkasen etsintää ja analysointia, muun muassa Keski-Suomalinen lehti kirjoitti: ”Cern tutkijat uskovat löytäneensä ”jumalhiukkasen”[1].
Partikkelin löytyminen olisi tärkeätä, jotta se todistaisi materian ja antimaterian erilaisen painon, erilaisen latauksen tai varauksen tai nyt viimeksi, jotakin eroa edes magneettisuudessa.
Antimateria eli antiaine on ainetta, joka koostuu antihiukkasista. Antihiukkasella on tavalliseen hiukkaseen nähden vastakkainen sähkövaraus ja muut hiukkasfysikaaliset kvanttiluvut. Esimerkiksi normaali vetyatomi koostuu protonista ja sitä kiertävästä elektronista, kun taas antivety koostuu negatiivisesti varautuneesta antiprotonista ja positiivisesti varautuneesta positronista.
Joutuessaan kosketuksiin normaalin hiukkasen kanssa sekä antihiukkanen että hiukkanen tuhoutuvat annihilaationa tunnetussa reaktiossa ja molempien hiukkasten energiat vapautuvat sähkömagneettisena säteilynä. Annihilaatiossa vapautuva energia voidaan laskea kaavalla E=mc2.
Meillä vallitsee voimakkaan vääristynyt todellisuuskäsitys, jota voitaisiin kutsua yleiseksi tiedeuskoksi. Suhtaudun vakavasti tieteen tekemiseen, enkä tule tässä kirjoituksessa esittämään mitään pseudotieteellisiä teorioita. Jos puhun uskostani, niin mainitsen sen. Päämääräni on puhtaasti saattaa vallitsevat tietoteoriat ja ihmisen tiedon rajat oikeaan mittasuhteeseen.
Aloitetaan kevyesti käymällä läpi CERN tutkimuslaitoksen viimevuosien prosesseja. CERN on Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus, joka on perustettu 1954. Tutkimuskeskuksessa on rahoittajajäsenenä 22 valtiota, myös Suomi. Laitoksen budjetti on tällä hetkellä noin 1,1 miljardia euroa vuodessa. Tähän asti laitoksen yhteenlaskettu rahamäärä, joka siihen on sijoitettu, vastaa Suomen valtion vuosittaista budjettia eli yli 50 miljardia euroa.
Vuosina 2012 – 2014 laitoksessa tehtiin kokeita, joilla etsittiin muun muassa Higgsin Botonia. Tuolloin lehdet kirjoittivat näyttävästi tämän jumalpartikkeliksi kuvatun hiukkasen etsintää ja analysointia, muun muassa Keski-Suomalinen lehti kirjoitti: ”Cern tutkijat uskovat löytäneensä ”jumalhiukkasen”[1].
Partikkelin löytyminen olisi tärkeätä, jotta se todistaisi materian ja antimaterian erilaisen painon, erilaisen latauksen tai varauksen tai nyt viimeksi, jotakin eroa edes magneettisuudessa.
Antimateria eli antiaine on ainetta, joka koostuu antihiukkasista. Antihiukkasella on tavalliseen hiukkaseen nähden vastakkainen sähkövaraus ja muut hiukkasfysikaaliset kvanttiluvut. Esimerkiksi normaali vetyatomi koostuu protonista ja sitä kiertävästä elektronista, kun taas antivety koostuu negatiivisesti varautuneesta antiprotonista ja positiivisesti varautuneesta positronista.
Joutuessaan kosketuksiin normaalin hiukkasen kanssa sekä antihiukkanen että hiukkanen tuhoutuvat annihilaationa tunnetussa reaktiossa ja molempien hiukkasten energiat vapautuvat sähkömagneettisena säteilynä. Annihilaatiossa vapautuva energia voidaan laskea kaavalla E=mc2.
Itse asiassa alkuräjähdyksen
pohjallakin on olettamus näiden eroavaisuuksista, samoin kuin
painovoimateoriassa. Mikäli ne olisivat täysin identtisiä, nykyisillä
teorioilla ei voitaisi selittää maailmankaikkeuden olemassaoloa. Itseasiassa tutkijat
joutuisivat toteamaan, että meidän ei pitäisi edes olla olemassa.
Valtavalla vauhdilla kiihdytetyt protonit laitettiin pyörimään 100 metriä maanpinnan alapuolella olevaan 27 kilometriä pitkään kiihdytysspiraaliin Sveitsin ja Ranskan rajamaille, lähelle Geneveä, paikkaan jossa CERN sijaitsee. Kaikkinensa noin 100 kokeellista fyysikkoa tekivät töitä vuosia. Viimein lokakuussa 2017 saimme tuon lähes 8 miljardia euroa tuottaneen kokeen tuloksen. Sen mukaan maailmankaikkeutta ei pitäisi olla olemassakaan, sillä materia ja antimateria ovat täysin symmetrisiä. Tekniikan Maailma -lehti on yksi niistä harvoista suomalaisista lehdistä, jotka kirjoittivat tästä 24.10.2017: "Maailmankaikkeutta ei pitäisi olla olemassa, tutkijat sanovat – Uusi tutkimus syventää mysteeriä", otsikoi TM.[2] Muu media on ollut suhteellisen hiljaa tästä löydöksestä, koska uutinen horjuttaa uskoa, sitä uskoa jota on pidetty lopullisena totena. Sitä, joka selittää maailmat, jumalat ja ihmiset.
Valtavalla vauhdilla kiihdytetyt protonit laitettiin pyörimään 100 metriä maanpinnan alapuolella olevaan 27 kilometriä pitkään kiihdytysspiraaliin Sveitsin ja Ranskan rajamaille, lähelle Geneveä, paikkaan jossa CERN sijaitsee. Kaikkinensa noin 100 kokeellista fyysikkoa tekivät töitä vuosia. Viimein lokakuussa 2017 saimme tuon lähes 8 miljardia euroa tuottaneen kokeen tuloksen. Sen mukaan maailmankaikkeutta ei pitäisi olla olemassakaan, sillä materia ja antimateria ovat täysin symmetrisiä. Tekniikan Maailma -lehti on yksi niistä harvoista suomalaisista lehdistä, jotka kirjoittivat tästä 24.10.2017: "Maailmankaikkeutta ei pitäisi olla olemassa, tutkijat sanovat – Uusi tutkimus syventää mysteeriä", otsikoi TM.[2] Muu media on ollut suhteellisen hiljaa tästä löydöksestä, koska uutinen horjuttaa uskoa, sitä uskoa jota on pidetty lopullisena totena. Sitä, joka selittää maailmat, jumalat ja ihmiset.
Kun teoreettisen fysiikan tutkijat, Einstein ja hänen
seuraajansa, ovat laskeneet monimutkaisia laskelmia maailmankaikkeuden olemuksesta, se
on nimensä mukaisesti teoreettista fysiikkaa. Kokeellinen fysiikka ei ole
voinut vahvistaa näitä tuloksia siten, että niitä voitaisiin veilä pitää täysin totena.
Niitä pidetään parhaimpina ajateltavissa olevina teorioina, mutta niistä puhutaan faktana.
Onko tiede tietoa vai sisältääkö se myös uskoa, uskomuksia ja olettamuksia?
Puhtaasti luonnontieteellisen näkemyksen mukaan me ihmiset olemme vettä, kalsiumia ja orgaanisia molekyylejä. Vaikka tämä voidaan todistaa luonnontieteellisesti, jokainen ajatteleva ihminen ymmärtää, että me olemme paljon enemmän ja että näiden mainittujen aineiden koossa pysyminen vain tietyn lyhyen ajanjakson ajan, liikkuvan, elävän, hengittävän ja tutkivan itseään vaikkapa mikroskoopilla. Ihminen voi ihmetellä, mikä ja kuka hän on ja miksi hän on? Tämä on suunnaton ihme. Aivan kuin nämä aineet kokoontuisivat määrätyksi ajaksi elämään ja lisääntymään, ajattelemaan, suremaan, iloitsemaan ja lopulta kuolemaan. Miksi - on paljon suurempi kysymys, kuin vastaaminen siihen mistä aineista koostumme.
Kun tietouskova maailman kansalainen nauraa toiselle, sellaiselle, joka kysyy, miksi maailmankaikkeus ylipäänsä on olemassa, ja miksi me – vettä, kalsiumia ja orgaanisia molekyylejä – olemme täällä hetken hillumassa, hän itseasiassa olettaa, että luonnontiede on kertonut kaiken, mitä todellisuudesta voidaan tietää. Jollakin omituisella tavalla kansalaisen mielestä luonnontiede myös kyseenalaistaa uskon ja uskonnot.
Kysymys on myös menetelmästä. Nauru tuntuu hyytyvän, kun tiedemies alkaa puhua metafysiikasta ja multiversumeista eli yliluonnollisista ja selittämättömistä ilmiöistä ja sellaista ulottuvuuksista, joita on vaikea edes käsitteenä ymmärtää. Näitä olettamuksia toisista maailmoista eivät tee enää vain kristityt, vaan myöskin filosofien lisäksi fyysikot ja kosmologit. Onko niin, että vain jälkimmäiset tietävät ja ensimmäiset uskovat. Ei, kyllä kaikki tiede edellyttää olettamuksia, uskomuksia ja uskoa, hyvinkin paljon. Miksi sitten nauramme vain kristityille tai niille, jotka eivät voi uskoa evoluutioteoriaan sellaisenaan? Epäilihän Darwinkin, että voiko hänen ajatuksensa olla sittenkään oikea, koska hän polveutuu apinasta, eikä apinasta polveutuvan ajattelu ole kuitenkaan riittävän loogista ja älyllistä.
Nyt puhun uskostani käsin, ilmoitan, kuten aluksi lupasin. Ehkä siksi, että jos Raamatun Jumala on olemassa, me pelkäämme – koska emme tunne tai ymmärrä Hänen olemustaan, Hänen rakkauttaan, Hänen läsnäoloaan, Hänen kykyjään. Rakkaus, joka ilmenee Hänen teossaan ihmiskuntaa kohtaan on myös vaikea ottaa vastaan. Miksi minun pitäisi? Enkö voisi olla tietoni varassa? Voisiko kertomus, että Hän rakasti maailmaa niin, että antoi ainoan Poikansa? Voisiko se olla mahdollista, että jokainen voisi olla yhteydessä Häneen, hyväksyttynä, koska hyväksyntä ei riipu meidän erinomaisuudestamme, vaan siitä että Hän valitsi meidät, sovitustyön erinomaisuudesta, ei meidän tiedoistamme, ei meidän älystämme, eikä meidän tyhmyydestämme. Näin uskon, kyse on Hänen teostaan, jota emme voi mitätöidä.
19.2.2018 Ismo Valkoniemi
Onko tiede tietoa vai sisältääkö se myös uskoa, uskomuksia ja olettamuksia?
Puhtaasti luonnontieteellisen näkemyksen mukaan me ihmiset olemme vettä, kalsiumia ja orgaanisia molekyylejä. Vaikka tämä voidaan todistaa luonnontieteellisesti, jokainen ajatteleva ihminen ymmärtää, että me olemme paljon enemmän ja että näiden mainittujen aineiden koossa pysyminen vain tietyn lyhyen ajanjakson ajan, liikkuvan, elävän, hengittävän ja tutkivan itseään vaikkapa mikroskoopilla. Ihminen voi ihmetellä, mikä ja kuka hän on ja miksi hän on? Tämä on suunnaton ihme. Aivan kuin nämä aineet kokoontuisivat määrätyksi ajaksi elämään ja lisääntymään, ajattelemaan, suremaan, iloitsemaan ja lopulta kuolemaan. Miksi - on paljon suurempi kysymys, kuin vastaaminen siihen mistä aineista koostumme.
Kun tietouskova maailman kansalainen nauraa toiselle, sellaiselle, joka kysyy, miksi maailmankaikkeus ylipäänsä on olemassa, ja miksi me – vettä, kalsiumia ja orgaanisia molekyylejä – olemme täällä hetken hillumassa, hän itseasiassa olettaa, että luonnontiede on kertonut kaiken, mitä todellisuudesta voidaan tietää. Jollakin omituisella tavalla kansalaisen mielestä luonnontiede myös kyseenalaistaa uskon ja uskonnot.
Kysymys on myös menetelmästä. Nauru tuntuu hyytyvän, kun tiedemies alkaa puhua metafysiikasta ja multiversumeista eli yliluonnollisista ja selittämättömistä ilmiöistä ja sellaista ulottuvuuksista, joita on vaikea edes käsitteenä ymmärtää. Näitä olettamuksia toisista maailmoista eivät tee enää vain kristityt, vaan myöskin filosofien lisäksi fyysikot ja kosmologit. Onko niin, että vain jälkimmäiset tietävät ja ensimmäiset uskovat. Ei, kyllä kaikki tiede edellyttää olettamuksia, uskomuksia ja uskoa, hyvinkin paljon. Miksi sitten nauramme vain kristityille tai niille, jotka eivät voi uskoa evoluutioteoriaan sellaisenaan? Epäilihän Darwinkin, että voiko hänen ajatuksensa olla sittenkään oikea, koska hän polveutuu apinasta, eikä apinasta polveutuvan ajattelu ole kuitenkaan riittävän loogista ja älyllistä.
Nyt puhun uskostani käsin, ilmoitan, kuten aluksi lupasin. Ehkä siksi, että jos Raamatun Jumala on olemassa, me pelkäämme – koska emme tunne tai ymmärrä Hänen olemustaan, Hänen rakkauttaan, Hänen läsnäoloaan, Hänen kykyjään. Rakkaus, joka ilmenee Hänen teossaan ihmiskuntaa kohtaan on myös vaikea ottaa vastaan. Miksi minun pitäisi? Enkö voisi olla tietoni varassa? Voisiko kertomus, että Hän rakasti maailmaa niin, että antoi ainoan Poikansa? Voisiko se olla mahdollista, että jokainen voisi olla yhteydessä Häneen, hyväksyttynä, koska hyväksyntä ei riipu meidän erinomaisuudestamme, vaan siitä että Hän valitsi meidät, sovitustyön erinomaisuudesta, ei meidän tiedoistamme, ei meidän älystämme, eikä meidän tyhmyydestämme. Näin uskon, kyse on Hänen teostaan, jota emme voi mitätöidä.
19.2.2018 Ismo Valkoniemi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti