Olen juuri päättänyt vuoden kestävän lukujakson, jossa olen
käynyt tarkemmin ja systemaattisemmin läpi juutalaisen Tanakin ja meillä
tunnetun vanhan testamentin kirjoja. Juuri nyt olen
paneutumassa systemaattisemmin apokryfikirjoituksiin, kuten muun muassa
makkabealaiskirjoihin.
Mieli- ja muisti on pullollaan VT:n Messias odotusta, mikä liittyy joulumme ajatukseen, profeettojen
tarkkoja ennustuksia Uuden verson saapumista, joka ottaa pois synnin, on nöyrä,
ratsastaa aasilla (ratsasti oikeasti pääsiäisen alla, johon liittyy Hoosianna Daavidin poika -huudot) ja tarkennettuna aasin tammalla Jerusalemiin tai kuinka
ylipappi Jesohua (Joosua on Suomessa käytetty vastine kahdelle heprealaiselle
nimelle, joista lyhyempi on Je’šu′aʽ ja pitempi Jehō’šu′aʽ) on puhdistettu
synnistä Saatanan syytösten jälkeen ja puettu valkeisiin vaatteisiin ja kuinka
hopeasta ja kullasta valmistetaan kruunu, joka puetaan ylipapin päähän.
Makkabealaiskirjeiden kohdalla ollaan meidän joulumme ajassa. Seleukidi kuningas Antiokhos
IV Epifanes nousi kuninkaaksi 175 eKr. Hän hyökkäsi Egyptiin ja voitti
Ptolemaioksen. Paluumatkalla 169/168 eKr. hän yritti tukahduttaa juutalaisen
uskonnonharjoituksen, anastamalla alttarin, lampunjalan, uhrileipäpöydän,
juomauhrikannut, uhrimaljat, kultaiset suitsutusastiat, väliverhon ja seppeleet
sekä päätyseinän kultakoristeet. Hän ryösti kaiken hopean ja kullan, kaiken
arvokkaan minkä löysi.
Hän nöyryytti ja teurasti kansaa ja pappeja. Antiokos Epifanes
kielsi ympärileikkauksen ja juutalaisten pyhien tekstien omistamisen
kuolemanrangaistuksen uhalla. Myös sapatti ja uhraaminen temppelissä kiellettiin.
Juutalaiset pakotettiin rakentamaan epäjumalille alttareita, temppeleitä ja
muita pyhiä paikkoja. Heidät pakotettiin uhraamaan ja syömään sikoja, jotka
ovat epäpuhtaita ja kielletyn ravinnon listalla Tanakissa sekä myös muita
epäpuhtaita eläimiä. He eivät saaneet enää ympärileikata poikalapsia, kuten Abrahamin
jälkeläisten tuli tehdä. Näiden juutalaisia syvästi järkyttävien tapahtumien
keskellä kolmessa päivässä tuhansia ihmistä tapettiin ja saman verran myytiin
orjiksi.
Ensimmäisen kerran Kislev-kuun 15. päivänä, joka tarkoitti tuolloin meidän kalenterissamme
joulukuun 6. päivää, temppelin polttouhrialttarille pystytettiin ”turmion
iljetys”, joka tarkoittaa Zeus jumalalle tehtyä uhrauspaikkaa. Tämä
rakennettiin Israelin Jumalan uhrialttarin päälle. Temppeli nimettiin Zeuksen
temppeliksi ja Olympian jumalan temppeliksi.
Meidän joulunalusaikana 25. Kislev-kuuta, temppeliportot
saapuivat suorittamaan toimitustaan pappien ja uhraajien kanssa. Kaikkein
pyhimmässä, josta oli varastettu väliverho, siellä uhrattiin saastaisia eläimiä
ja syötiin sikaa.
Jumalan lain kirjat revittiin ja poltettiin ja jos jollain oli liiton kirja tai
joku noudatti sitä yhä, hänet surmattiin tai jos ei suostunut syömään sikaa,
tapettiin. Äidit, jotka olivat ympärileikkauttaneet, heidän poikansa hirtettiin
heidän rinnoilleen ja syöstiin alas muurilta.
Temppelivuoren alapuolelle rakennettiin urheilukoulu ja nuorukaiset pakotettiin
käyttämään kreikkalaismallista hattua. Urheilukilpailut järjestettiin joka
neljäs vuosi, kuten Olympialaisia nykyäänkin.
Kaksi vuotta ryöstöstä ja verilöylystä, Antiokhos Epifanes lähetti virkamiehen
ja sotajoukon veronkantoon. Tästäkin seurasi verilöyly, minkä seurauksena
ylipappi Mattatias aloitti Makkabilaiskapinan. Mattatiaksen pojat Juudas
Makkabi, Simon Makkabi ja tämän poika Johannes Hyrkanos puolustivat
taistelemalla tyranniaa vastaan ja saavat temppelin takaisin hallintaansa
vuonna 165 eKr. Temppeli vihitiin uudelleen käyttöön, jonka kunniaksi Juudas
aloitti Hanukka-juhlan viettämisen 25. päivänä Kislev-kuuta.
Valon juhla kestää kahdeksan päivää. Jokaisen päivän iltana sytytetään kynttilöitä yhdeksänhaaraiseen kynttelikköön eli hanukiaan.
Makkabealaiset ylipapit hallitsivat Jerusalemia tuosta hetkestä
aina siihen saakka, kun Jeesuksen Messiaan ajan hallitsija Herodes 37 eKr. sai
Juudean kuninkuuden, kaappaamalla vallan Makkabealaiselta ylipapilta Antigonokselta.
Herodes I eli Herodes Suuri Rooman alaisuudessa hallitsi Juudeaa kuolemaansa
saakka 4 jKr., jonka jälkeen valta periytyi hänen neljälle lapselleen.
Kristillinen joulu
Sian syömisellä ja sialla häväistiin juutalaisten temppeli ja heidän uskonsa. Tästä syystä olen joutunut tiukkaan tilanteeseen, selvittämään perinpohjaisesti sian merkitystä joulupöydässä. Samalla tunnustan Jeesuksen sanoneen, että se mikä menee suusta sisään ei saastuta, vaan se joka tulee sieltä ulos eli pahat ajatukset ja muu saasta.
Paavi
Julius I vakiinnutti joulukuun 25. päivän Jeesuksen syntymäpäiväksi vuonna 345,
pian sen jälkeen, kun Nikean kirkolliskokouksen, 325, hengessä oli haluttu
ottaa lopullinen pesäero juutalaisiin ja riistää heiltä jopa ”esikoisoikeus”
Jumalan kansana. Tuon jälkeen paloivat synagogat ja Tooran kääröt satojen vuosien
ajan ja tilalle syntyi kirkkoja. Samalla kun näemme kirkkoisien elävän apostolisen ajan jatkokautta, antisemitismi kasvaa sellaisiin mittoihin, että sitä on vaikea hyväksyä. Etenkin kun se vei kristillisen Euroopan antisemitismin äärimmäisiin tekoihin.
Sana "joulu" on tullut meille aramean kielestä ja tarkoittaa
syntymää, (vrt. hebrean "jeled", lapsi). Persialaiset viettivät
joulua (pers. "yalda") talvipäivän seisauksen aikana auringon
syntymän kunniaksi. He uskoivat, että pahuuden voimat olivat vahvimmillaan talvipäivän seisauksen aikana, koska yö oli silloin pitkä ja pimeä.
Jouluyönä persialaiset valvoivat, pitivät yllä tulta, auringon symbolia,
koristelivat sypressin juhlan kunniaksi, antoivat lahjoja ja paiskasivat pesään
puupökkelön, jonka ympärillä oli käärme. Auringon syntymäpäivää eli joulua vietetään
Iranissa edelleen nimellä "shab e yalda".
Joulun vietto levisi Eurooppaan kelttien ja goottien mukana jo ennen Jeesuksen syntymää. Babylonialaisen joulun arameankielinen nimi on säilynyt kelteillä muodossa "yule" ja goottien jälkeläisillä muodossa "jul".
Persialais-Babylonialainen kultti levisi Roomaan sotilaiden mukana. Keisari Nero piti itseään Mitran inkarnaationa. Hänet vihki mitrakulttiin Armeniasta tuotu persialainen magi. Vuonna 218 keisari Heliogabalus (oik. Elagabalus, 218-222) yritti korottaa syyrialaisen Emesan (nyk. Homs) kaupungin Baalin Rooman pääjumalan asemaan nimellä Deus Sol Invictus. Vuonna 274 Rooman keisari Aurelia julisti joulukuun 25. päivän "voittamattoman auringon" (Sol Invinctus) syntymäpäiväksi. Rooman piispa Leo vaihtoi suositun juhlan nimeksi "Jeesuksen syntymäpäivä" vuonna 376.
Babylonialaisen joulun tavat olivat levinneet ympäri maailman jo ennen Auringon syntymäpäivän viettämisen viralliseksi julistamista Roomassa: Egyptiläiset viettivät joulua auringon "uudelleensyntymisen" kunniaksi jo noin 4000 vuotta sitten. Tätä alkuperältään babylonialaista juhlaa vietettiin Roomassa nimellä Saturnalia 17-24 joulukuuta.
Joulupukki, Santa Claus ja joulun muu rekvisiitta on pakanallista perua, joka on valjastettu kaupalliseen tarkoitukseen tänään. Taitaa olla ensimmäiset joulunavaukset ja tarjoukset jo käsillä?
Olen tietoinen siitä, että yllä mainittua näkemystä kritisoidaan myös. Teologiassa on myös näkemys, jossa joulun ajankohta voidaan ajoittaa joidenkin alkuseurakuntien toimintaan, Jeesuksen syntymäjuhlan viettämisenä, ennen kuin kirkollinen päätös joulusta on tehty.
Oikea jumalanpalvelus ja oikea paasto
Ajattelen tänään niin, että tässä sekasotkussa kyse on siitä, mikä on meidän
sydämemme tila. Todellinen temppeli on ylösnoussut Jeesus Taivaassa. Meidän
sisällämme on temppeli, jossa sydämen ympärileikkaus tapahtuu. Siunattua olet
sinä Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala, meidän Jumalamme. Kunnioituksemme
kohde on Isä, jota me voimme lähestyä tänäänkin Jeesuksen nimessä. Kun me
kuulemme hänen äänensä, meidän tulee palvella Häntä oikealla Jumalan
palveluksella:
Me voimme paastota oikealla paastolla:
”Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: »Tässä minä olen.» Jos hävität sorron ikeen keskuudestasi ja lopetat sormella osoittelun ja pahat puheet, jos annat nälkäiselle omastasi ja ravitset sen, joka kärsii puutetta, niin sinun pimeyteesi koittaa valo ja yön varjo muuttuu keskipäivän kirkkaudeksi. Ja Herra on alati ohjaava sinua. Aavikon paahteessakin hän elvyttää voimasi ja vahvistaa jäsenesi. Sinä olet kuin vehmas puutarha, kuin lähde, jonka vesi ei ehdy” (Jes. 58:6-11).
Heidän
tuli kysyä papeilta, jotka palvelivat Herran Sebaotin temppelissä, sekä
profeetoilta näin:
»Pitääkö Betelissä edelleenkin viettää katumus- ja paastopäivää viidennessä
kuussa, niin
kuin on tehty jo monet vuodet?» Silloin minulle tuli tämä Herran Sebaotin sana:
»Sano koko
kansalle ja papeille näin: – Te olette kyllä paastonneet ja
pitäneet valittajaisia viidennessä ja seitsemännessä kuussa jo seitsemänkymmenen
vuoden ajan. Mutta oletteko paastonneet minun kunniakseni? Ja kun te
uhriaterioillanne syötte ja juotte, ettekö te syö ja juo vain omaksi
nautinnoksenne? »Ettekö
muista niitä sanoja, joita aikaisemmat profeetat minun käskystäni julistivat
silloin, kun
Jerusalemissa ja sen ympäristön kaupungeissa vielä asuttiin turvassa ja kun
myös Negev ja
läntiset kukkulat olivat asuttuja?» Sakarjalle tuli tämä Herran sana: »Näin
sanoo Herra Sebaot:
– Tuomitkaa oikein, osoittakaa
toinen toisellenne hyvyyttä ja laupeutta. Leskeä ja orpoa, muukalaista
ja köyhää älkää sortako, älkää suunnitelko pahaa toinen toisellenne (Sak. 7:3-10).
Syödään hyvin ja levätään
Koska Suomessa on pimeää, niin kyllä meilläkin sytytetään paljon valoja
pihakuusiin ja sisälle. Joulun pyhät ovat perheiden kohtaamisen aikaa,
jolloin
syödään hyvin ja annetaan lahjoja ennen kaikkea lapsille. Tuntuu tärkeältä järjestää jotakin niille, jotka ovat yksin. Aina jouluumme on kuulunut muutaman yksinäisen ystävän kutsuminen mukaan. Kun ymmärrys
historiasta on oikea, jouluun asennoituu lasten juhlana ja syömisen
kautta, jossa huomioidaan niitä joilla puute ja yksinäisyys. Sika ei enää kuulu minun jouluuni pääosin terveydellisistä syistä, mutta sydän voi silti iloita
Jumalan Sanasta, Jeesuksen suorittamasta pelastustyöstä, valosta jota
saamme pimeyteen sekä siitä että saamme kuulla Hänen äänensä.
15.9.2021 Ismo Valkoniemi