Historiallisesta jouluahdistuksesta oikeaan jumalanpalvelukseen ja paastoon

Olen juuri päättänyt vuoden kestävän lukujakson, jossa olen käynyt tarkemmin ja systemaattisemmin läpi juutalaisen Tanakin ja meillä tunnetun vanhan testamentin kirjoja. Juuri nyt olen paneutumassa systemaattisemmin apokryfikirjoituksiin, kuten muun muassa makkabealaiskirjoihin.

Mieli- ja muisti on pullollaan VT:n Messias odotusta, mikä liittyy joulumme ajatukseen, profeettojen tarkkoja ennustuksia Uuden verson saapumista, joka ottaa pois synnin, on nöyrä, ratsastaa aasilla (ratsasti oikeasti pääsiäisen alla, johon liittyy Hoosianna Daavidin poika -huudot) ja tarkennettuna aasin tammalla Jerusalemiin tai kuinka ylipappi Jesohua (Joosua on Suomessa käytetty vastine kahdelle heprealaiselle nimelle, joista lyhyempi on Je’šu′aʽ ja pitempi Jehō’šu′aʽ) on puhdistettu synnistä Saatanan syytösten jälkeen ja puettu valkeisiin vaatteisiin ja kuinka hopeasta ja kullasta valmistetaan kruunu, joka puetaan ylipapin päähän.

Makkabealaiskirjeiden kohdalla ollaan meidän joulumme ajassa. Seleukidi kuningas Antiokhos IV Epifanes nousi kuninkaaksi 175 eKr. Hän hyökkäsi Egyptiin ja voitti Ptolemaioksen. Paluumatkalla 169/168 eKr. hän yritti tukahduttaa juutalaisen uskonnonharjoituksen, anastamalla alttarin, lampunjalan, uhrileipäpöydän, juomauhrikannut, uhrimaljat, kultaiset suitsutusastiat, väliverhon ja seppeleet sekä päätyseinän kultakoristeet. Hän ryösti kaiken hopean ja kullan, kaiken arvokkaan minkä löysi.

Hän nöyryytti ja teurasti kansaa ja pappeja. Antiokos Epifanes kielsi ympärileikkauksen ja juutalaisten pyhien tekstien omistamisen kuolemanrangaistuksen uhalla. Myös sapatti ja uhraaminen temppelissä kiellettiin. Juutalaiset pakotettiin rakentamaan epäjumalille alttareita, temppeleitä ja muita pyhiä paikkoja. Heidät pakotettiin uhraamaan ja syömään sikoja, jotka ovat epäpuhtaita ja kielletyn ravinnon listalla Tanakissa sekä myös muita epäpuhtaita eläimiä. He eivät saaneet enää ympärileikata poikalapsia, kuten Abrahamin jälkeläisten tuli tehdä. Näiden juutalaisia syvästi järkyttävien tapahtumien keskellä kolmessa päivässä tuhansia ihmistä tapettiin ja saman verran myytiin orjiksi.

Ensimmäisen kerran Kislev-kuun 15. päivänä, joka tarkoitti tuolloin meidän kalenterissamme joulukuun 6. päivää, temppelin polttouhrialttarille pystytettiin ”turmion iljetys”, joka tarkoittaa Zeus jumalalle tehtyä uhrauspaikkaa. Tämä rakennettiin Israelin Jumalan uhrialttarin päälle. Temppeli nimettiin Zeuksen temppeliksi ja Olympian jumalan temppeliksi.

Meidän joulunalusaikana 25. Kislev-kuuta, temppeliportot saapuivat suorittamaan toimitustaan pappien ja uhraajien kanssa. Kaikkein pyhimmässä, josta oli varastettu väliverho, siellä uhrattiin saastaisia eläimiä ja syötiin sikaa.

Jumalan lain kirjat revittiin ja poltettiin ja jos jollain oli liiton kirja tai joku noudatti sitä yhä, hänet surmattiin tai jos ei suostunut syömään sikaa, tapettiin. Äidit, jotka olivat ympärileikkauttaneet, heidän poikansa hirtettiin heidän rinnoilleen ja syöstiin alas muurilta.

Temppelivuoren alapuolelle rakennettiin urheilukoulu ja nuorukaiset pakotettiin käyttämään kreikkalaismallista hattua. Urheilukilpailut järjestettiin joka neljäs vuosi, kuten Olympialaisia nykyäänkin.

Kaksi vuotta ryöstöstä ja verilöylystä, Antiokhos Epifanes lähetti virkamiehen ja sotajoukon veronkantoon. Tästäkin seurasi verilöyly, minkä seurauksena ylipappi Mattatias aloitti Makkabilaiskapinan. Mattatiaksen pojat Juudas Makkabi, Simon Makkabi ja tämän poika Johannes Hyrkanos puolustivat taistelemalla tyranniaa vastaan ja saavat temppelin takaisin hallintaansa vuonna 165 eKr. Temppeli vihitiin uudelleen käyttöön, jonka kunniaksi Juudas aloitti Hanukka-juhlan viettämisen 25. päivänä Kislev-kuuta.

Valon juhla kestää kahdeksan päivää. Jokaisen päivän iltana sytytetään kynttilöitä yhdeksänhaaraiseen kynttelikköön eli hanukiaan.

Makkabealaiset ylipapit hallitsivat Jerusalemia tuosta hetkestä aina siihen saakka, kun Jeesuksen Messiaan ajan hallitsija Herodes 37 eKr. sai Juudean kuninkuuden, kaappaamalla vallan Makkabealaiselta ylipapilta Antigonokselta. Herodes I eli Herodes Suuri Rooman alaisuudessa hallitsi Juudeaa kuolemaansa saakka 4 jKr., jonka jälkeen valta periytyi hänen neljälle lapselleen.

Kristillinen joulu

Sian syömisellä ja sialla häväistiin juutalaisten temppeli ja heidän uskonsa. Tästä syystä olen joutunut tiukkaan tilanteeseen, selvittämään perinpohjaisesti sian merkitystä joulupöydässä. Samalla tunnustan Jeesuksen sanoneen, että se mikä menee suusta sisään ei saastuta, vaan se joka tulee sieltä ulos eli pahat ajatukset ja muu saasta.

Paavi Julius I vakiinnutti joulukuun 25. päivän Jeesuksen syntymäpäiväksi vuonna 345, pian sen jälkeen, kun Nikean kirkolliskokouksen, 325, hengessä oli haluttu ottaa lopullinen pesäero juutalaisiin ja riistää heiltä jopa ”esikoisoikeus” Jumalan kansana. Tuon jälkeen paloivat synagogat ja Tooran kääröt satojen vuosien ajan ja tilalle syntyi kirkkoja. Samalla kun näemme kirkkoisien elävän apostolisen ajan jatkokautta, antisemitismi kasvaa sellaisiin mittoihin, että sitä on vaikea hyväksyä. Etenkin kun se vei kristillisen Euroopan antisemitismin äärimmäisiin tekoihin.

Sana "joulu" on tullut meille aramean kielestä ja tarkoittaa syntymää, (vrt. hebrean "jeled", lapsi). Persialaiset viettivät joulua (pers. "yalda") talvipäivän seisauksen aikana auringon syntymän kunniaksi. He uskoivat, että pahuuden voimat olivat vahvimmillaan talvipäivän seisauksen aikana, koska yö oli silloin pitkä ja pimeä. Jouluyönä persialaiset valvoivat, pitivät yllä tulta, auringon symbolia, koristelivat sypressin juhlan kunniaksi, antoivat lahjoja ja paiskasivat pesään puupökkelön, jonka ympärillä oli käärme. Auringon syntymäpäivää eli joulua vietetään Iranissa edelleen nimellä "shab e yalda".

Joulun vietto levisi Eurooppaan kelttien ja goottien mukana jo ennen Jeesuksen syntymää. Babylonialaisen joulun arameankielinen nimi on säilynyt kelteillä muodossa "yule" ja goottien jälkeläisillä muodossa "jul".

Persialais-Babylonialainen kultti levisi Roomaan sotilaiden mukana. Keisari Nero piti itseään Mitran inkarnaationa. Hänet vihki mitrakulttiin Armeniasta tuotu persialainen magi. Vuonna 218 keisari Heliogabalus (oik. Elagabalus, 218-222) yritti korottaa syyrialaisen Emesan (nyk. Homs) kaupungin Baalin Rooman pääjumalan asemaan nimellä Deus Sol Invictus. Vuonna 274 Rooman keisari Aurelia julisti joulukuun 25. päivän "voittamattoman auringon" (Sol Invinctus) syntymäpäiväksi. Rooman piispa Leo vaihtoi suositun juhlan nimeksi "Jeesuksen syntymäpäivä" vuonna 376.

Babylonialaisen joulun tavat olivat levinneet ympäri maailman jo ennen Auringon syntymäpäivän viettämisen viralliseksi julistamista Roomassa: Egyptiläiset viettivät joulua auringon "uudelleensyntymisen" kunniaksi jo noin 4000 vuotta sitten. Tätä alkuperältään babylonialaista juhlaa vietettiin Roomassa nimellä Saturnalia 17-24 joulukuuta.

Joulupukki, Santa Claus ja joulun muu rekvisiitta on pakanallista perua, joka on valjastettu kaupalliseen tarkoitukseen tänään. Taitaa olla ensimmäiset joulunavaukset ja tarjoukset jo käsillä?     

Olen tietoinen siitä, että yllä mainittua näkemystä kritisoidaan myös. Teologiassa on myös näkemys, jossa joulun ajankohta voidaan ajoittaa joidenkin alkuseurakuntien toimintaan, Jeesuksen syntymäjuhlan viettämisenä, ennen kuin kirkollinen päätös joulusta on tehty. 

Oikea jumalanpalvelus ja oikea paasto

Ajattelen tänään niin, että tässä sekasotkussa kyse on siitä, mikä on meidän sydämemme tila. Todellinen temppeli on ylösnoussut Jeesus Taivaassa. Meidän sisällämme on temppeli, jossa sydämen ympärileikkaus tapahtuu. Siunattua olet sinä Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala, meidän Jumalamme. Kunnioituksemme kohde on Isä, jota me voimme lähestyä tänäänkin Jeesuksen nimessä. Kun me kuulemme hänen äänensä, meidän tulee palvella Häntä oikealla Jumalan palveluksella:  

”Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta” (Jaak. 1:27).

Me voimme paastota oikealla paastolla:

”Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: »Tässä minä olen.» Jos hävität sorron ikeen keskuudestasi ja lopetat sormella osoittelun ja pahat puheet, jos annat nälkäiselle omastasi ja ravitset sen, joka kärsii puutetta, niin sinun pimeyteesi koittaa valo ja   yön varjo muuttuu keskipäivän kirkkaudeksi. Ja Herra on alati ohjaava sinua. Aavikon paahteessakin hän elvyttää voimasi ja vahvistaa jäsenesi. Sinä olet kuin vehmas puutarha, kuin lähde, jonka vesi ei ehdy” (Jes. 58:6-11).

 
Heidän tuli kysyä papeilta, jotka palvelivat Herran Sebaotin temppelissä, sekä profeetoilta näin: »Pitääkö Betelissä edelleenkin viettää katumus- ja paastopäivää viidennessä kuussa, niin kuin on tehty jo monet vuodet?» Silloin minulle tuli tämä Herran Sebaotin sana: »Sano koko kansalle ja papeille näin: – Te olette kyllä paastonneet ja pitäneet valittajaisia viidennessä ja seitsemännessä kuussa jo   seitsemänkymmenen vuoden ajan. Mutta oletteko paastonneet minun kunniakseni? Ja kun te uhriaterioillanne syötte ja juotte, ettekö te syö ja juo vain omaksi nautinnoksenne? »Ettekö muista niitä sanoja, joita aikaisemmat profeetat minun käskystäni julistivat silloin, kun Jerusalemissa ja sen ympäristön kaupungeissa vielä asuttiin turvassa ja kun myös Negev ja läntiset kukkulat olivat asuttuja?» Sakarjalle tuli tämä Herran sana: »Näin sanoo Herra Sebaot:
– Tuomitkaa oikein, osoittakaa toinen toisellenne hyvyyttä ja laupeutta. Leskeä ja orpoa, muukalaista ja köyhää älkää sortako, älkää suunnitelko pahaa toinen toisellenne (Sak. 7:3-10).

Syödään hyvin ja levätään

Koska Suomessa on pimeää, niin kyllä meilläkin sytytetään paljon valoja pihakuusiin ja sisälle. Joulun pyhät ovat perheiden kohtaamisen aikaa, jolloin syödään hyvin ja annetaan lahjoja ennen kaikkea lapsille. Tuntuu tärkeältä järjestää jotakin niille, jotka ovat yksin. Aina jouluumme on kuulunut muutaman yksinäisen ystävän kutsuminen mukaan. Kun ymmärrys historiasta on oikea, jouluun asennoituu lasten juhlana ja syömisen kautta, jossa huomioidaan niitä joilla puute ja yksinäisyys. Sika ei enää kuulu minun jouluuni pääosin terveydellisistä syistä, mutta sydän voi silti iloita Jumalan Sanasta, Jeesuksen suorittamasta pelastustyöstä, valosta jota saamme pimeyteen sekä siitä että saamme kuulla Hänen äänensä.

 15.9.2021 Ismo Valkoniemi