Kirkko ja talous

Kesällä kirjoittamani kirja Mammonan maailmasta Kuninkaan perilliseksi tuntui aika jyrkältä ja kovalta, kuin tuomiolta maailman menolle. Elokuussa kirja ei ollut ajankohtainen erään kustantajan mielestä. Syyskuussa toinen alkoi pitää sitä ajankohtaisena. Marraskuussa ilmestyneen kirjan ensipainos 10.000 kpl on loppu. Nyt sitä painetaan 5.000 kpl lisää ja se ilmestyy myös ruotsinkielisinä. Nyt selaillessani sitä, se alkaa tuntua jo lepsulta. Vieläkin kovemmin olisi voinut sanoa ja ennustaa, niin synkältä näyttää talous tänään.

Kirjan perimmäinen sanoma tosin oli se, että nyt ihmisten tulisi etsiä todellisia aarteita Jumalan maailmoista. Materia on vain väline ja nyt kun sen palatsit ovat kontallaan, Jumalan valtakunnasta pitäisi puhua enemmän. Jumalan valtakunnassa ei ole lama, vaan se pursuaa luovuutta, intoa ja rohkaisevaa voimaa.

100 vuotispäiviensä aikaan evankelista-kirjailija Hilja Aaltonen ennusti pari vuotta sitten, että maahamme tulee uusi hengellinen herääminen. Se alkaa kirkon papeista, kun he kääntyvät Jumalan puoleen ja alkavat julistaa evankeliumia hengessä ja totuudessa. Silloin monet pohtivat, milloin tällainen aika voisi tulla. Itse näen että se häämöttää kirkon alennustilan takana. Tänä vuonna tulemme jo kuulemaan kirkon taloudellisista vaikeuksista. Kirkosta eroaminen yhdessä laman kanssa tulee verottamaan kirkkoa, joka sijoitti varojaan tämän maailman oppien mukaisesti. Toki sillä on kiinteätä omaisuutta, mutta paljon se laittoi viime vuosina kirkkorakennusten korjaamiseen ja kunnostamiseen, josta raha ei ole irroitettavissa. Metsäomaisuuttakaan ei voi myydä. Talouden konsulttien antamat neuvot sen sijaan olivat sijoitusrahastojen ja pörssiosakkeiden puolella, joita alkava lama verottaa ankarasti. Verotulot laskevat jyrkästi. Jo tänä vuonna monet seurakunnat joutuvat lomauttamaan henkilöstöä. Tampereen evankelisluterilainen seurakunta on yksi ensimmäisistä ja sen jälkeen tulemme kuulemaan vyörynä näitä uutisia, jotka vain pahenevat ensi vuonna.

Kirkko on ollut liberaali raamatun opetusten suhteen, mutta konservatiivinen ulkoisissa seikoissa. Vapaat suunnat sen sijaan ovat liberaaleja ulkoisissa asioissa, mutta konservatiivisia hengellisissä seikoissa. Kirkon hengellinen rappiotila, erityisesti seksuaalietiikan alueilla murehduttaa monia kirkon työntekijöitäkin. En osaa arvioida sitä, kuinka syvään kyykkyyn kirkko on asettunut silloin, kun sen piirissä rukoillaan tosissaan ja huudetaan elävää Jumalaa. Silloin kuitenkin kirkko ymmärtää, että se ei voi olla ihmiskäsin rakennettu laitos, vaan sen elämä ja kuolema riippuu siitä hengestä, joka tulee Jumalalta. Kirkko elää hengellisenä kirkkona, olipa rakennukset tai palkkavarat mitä luokkaa tahansa tai kuolee hengettömän, ihmisviisaudessa rakennettuna instituutiona.

Vaikka itse kuulun vapaisiin suuntiin, tulen seisomaan niiden kirkon uskovien ihmisten rinnalla, jotka alkavat taistella kirkon uuden hengellisen elämän puolesta rukouksessa ja hengen totuudessa.

Ismo Valkoniemi