Lehdistön motiivit vaaleissa

Jouduin sensuurin kohteeksi kotimaa24-sivujen blogissani, varmaan ihan aiheesta. Yritin käsitellä vahvasti satiirilla sävytettynä tuntemuksiani uutisesta, jossa ministerin avustaja oli ajanut ministerin seläntakana lakiehdotusta, joka mahdollistaisi miesten synnyttämisen. Ehkä vahvin heittoni oli ajatus, jossa voisin entisenä miehenä olla joskus miss Suomi ja synnyttää Rauhan maailmaan (tai hirmumyrsky Katriinan). Varmasti hyvä maku oli koetuksella, sen myönnän. Siinä mielessä ei haittaa vaikka blogini alle kahdessa minuutissa sensuroitiinkin.

Ymmärrän hyvin, että nämä asiat kuuluvat marginaaliin, mutta sittenkin ne hallitsevat mediaa miltei päivittäin. Miten me tavalliset ihmiset voimme käsitellä asiaa. Onko niistä lupa kirjoittaa, vai ovatko ne pyhiä tabuja, joihin ei ole lupa kajota? Eikö lakimuutokset edellytä aina kansalaiskeskustelua sekä valitsemiemme edustajien käyttämistä lainsäädäntötyössä siten kuin eduskunnan tehtäväksi on säädetty? Ei kai asioita missään tapauksessa voi viedä eteenpäin niin kuin nyt oli vaarassa käydä, piilossa ministeriltäkin?

Olen myös ehdokkaiden pätevyyksiä arvioitaessa joutunut kysymään itseltäni, mitkä ovat ne pätevyysseikat, joiden vuoksi Pekka Haavisto on monen toimittajan suosikki valtalehdistössä. Onko sittenkin pääasiallisesti juuri seksuaalinen suuntautuminen se seikka, joka Haavistoa kaikkein eniten pätevöittää tietyn kansanosan ja monen mediavaikuttajan silmissä? Vai olisiko lehdistö niin ovela, että se näkee Haavistossa ja hänen puolisossaan kohteen, jonka avulla lehdistö tulee tekemään valtaisat rahasummat seuraavan kuusivuotiskauden aikana? Mikä olisikaan herkullisempi kohde, kuin hänen puolisonsa Antonio Flores, joka jo nyt alkaa hermostumaan lehdistön edessä. Käsittääkseni hän on jo väistellyt lehdistöä ja poistunut nyt Eurooppaan kuumimman kampanjavaiheen tieltä.

Sauli Niinistö ja Jenni Haukio ovat lehdistön näkökulmasta värittömiä. Heidän kustannuksellaan rahaa ei tulla tekemään. Niinistön presidenttikausi tulisi sujumaan varsin säädyllisesti ja yksityiselämää raotettaisiin varovasti. Kohujuttuja, rattijuopumusta tai kampaajan arkea asiakkaineen ei olisi tarjolla.

Suuret tunteet ovat nyt pelissä. Juttuja sensuroidaan, ylilyöntejä tulee, mutta tämä blogi on ihan rehellistä pohdintaa ilman pilkkaamisen tavoitetta. Pidettiin siitä tai ei.

Ismo Valkoniemi

Etäinen lähimmäisyys

Valtakunnallisen lähimmäis- ja avustustyön vastuuhenkilöinä, tunnemme Päivin kanssa usein piston sydämessämme. Aikamme ei riitä kaikkeen, eikä kaikille. Teemme sydämestämme lähimmäistyötä, mutta olemme joutuneet tietoisesti valitsemaan mihin aikamme käytämme. Meillä on vain rajallinen aika parasta työkykyä ja henkisiä voimavaroja. Kirjoitan tätä sinulle, jolla on samanlaisia tuntemuksia omassa elämässäsi ja aivan erityisesti sinulle, jolla on odotuksia meidän suuntaamme.

Päivi kasvoi ympäristössä, joka oli sosiaalinen, mutta alkoholin ja syvän syrjäytymisen värittämä. Aikuistuessa hän sai valita ja etsivä löytää. Oma polkuni kulki tien, jossa en ikipäivänä luullut tarvitsevani Jumalaa, mutta toisin kävi. Päivi, enkä liioin minäkään voi pakottaa ketään elämään löytämämme uskon ehdoilla, mutta niin paljon maailma olemme nähneet että myöskään me emme ole valmiita tekemään enää kompromissia vanhan ja uuden välillä.

Tiedämme että avioliittomme pelastui yhteisen uskon myötä, sen myötä suhde lapsiimme on syventynyt ja iloitsemme jos lasten lapsistakin. Oma nousuni jättiveloista talouden tasapainoon ja Jumalan rikkauksien maailman löytämiseen on tehnyt minusta kylläisen ja Päivistä syvästi kiitollisen kulkijan.

Tiedän että Hämeenlinnan seudulle jäi monia sukulaisia ja ystäviä, jotka kokevat tulleensa hylätyksi. Suurehkoksi paisuneen Samaria-groupin ja sosiaalisen yrityksen Oy Noark Ab:n johtaminen, ajan etsiminen lasten tapaamiseen, lastenlapsen hoitamiseen, opiskeluun, vapaapäiviin - jotka nekin ovat tärkeitä -, seurakuntaelämään sekä muihin tärkeisiin yhteyksiin, kuten äitini tapaamiseen, vievät ajastamme kaiken.

Arvovalintamme, asuinpaikkamme, työmme ja perheemme kasvaminen ovat asioita, jotka ovat muuttaneet elinpiiriämme. Jokainen matkan varrella kohdattu ystävä, sukulainen ja lähimmäinen ovat piirtyneet "sydänfilmille". Me emme ole hylänneet ketään, mutta pieninä ihmisinä meistä ei ole kantamaan kaikkia. Sen tehtävän me olemme jättäneet Kaikkivaltiaalle Jumalalle, jonka syliin kannamme niitä joita emme ehdi tavata.

Ismo Valkoniemi

Naiset syrjään Mäntyniemestä?

Kaikkien aikojen naisten syrjintä tapahtui presidentin vaalien ensimmäisellä kierroksella. Seuraavien kahden viikon aikana nähdään, käykö näin myös toisella kierroksella. Syypää tähän naisten sivuuttamiseen ovat naiset itse.

Haaviston joukkojen "antijytkyksi" nimeämä vaaliyllätys on pitkälti naisten aikaansaannosta. Haaviston kampanjan takana oli naisten joukko, iltapäivälehdet haastattelivat lukuisia naisia, jotka kertoivat ihastuneensa Haavistoon, monet vaaliasiantuntijat sanovat naisten menneen Haaviston taakse ja osa puhui myös Haloslaisista äänistä, joita Haaviston kamppanjaan mahdollisesti valui.

Eduskuntavaalien jytky johtui siitä, että nukkuvat miehet lähtivät liikkeelle, Haaviston antijytky taas naisten antamasta tuesta. Erikoisen asiasta tekee se, että mikäli naiset saavat haluamansa, naissukupuoli poistuu presidentinlinnasta kokonaan.

Minä sen sijaan tarvitsen naista, pitkän ja hyvän avioelämän lisäksi myös työelämässä. Kyse ei ole vain seksuaalisesta suuntautumisesta, vaan erilaisuudesta ja erilaisista kokemuksista. Yli 30 vuotta esimiestehtävissä ovat tehneet minusta vakaumuksellisen siinä, että paras työyhteisö on sellainen, jossa on vastuutehtävissä molempia sukupuolia olevia henkilöitä. Tarvitsen niitä, joilla on kokemusta äitiydestä, kasvatustehtävästä ja vaikkapa vaikeita vaiheita eläneistä murrosikäisistä nuorista. Olen oppinut arvostamaan tunneälyä, herkkyyttä ja empatiaa, oman rationaalisuuteni rinnalla.

Siksi oma äänestyskäyttäytymiseni toisella kierroksella on helppoa. Minä haluan että Suomen ykkösnainen tuntee Suomalaisen naisen sielunelämän ja tarvittaessa osaa kääntää Herra Presidentin päätä katsomaan niitä tarpeita, joita naiseuden kautta esille nousee.

Ismo Valkoniemi

Seiso suorana - älä hämmenny

Meillä on tänään monenlaisia uskovia joukossamme. Jotkut uskovat Euroopan Unioniin, toiset rahaliittoon, kolmannet mammonan ja rahan kykyyn ratkaista ongelmamme. Itse kuulun siihen joukkoon, joka uskoo raamatun ikiaikojen Jumalaan, jonka opetuksen ja arvojen varaan jopa kansakunnat voivat rakentaa elämänsä.

Tästä vuodesta tulee hyvin haastava meille kaikille. On täysin mahdollista, että tulemme näkemään Euroopan, joka joutuu polvilleen talouskysymysten vuoksi. Syy tähän on ahneus ja ylpeys. Eurooppa joka on nauranut rasvassa olevilla suupielillään Amerikan Yhdysvalloille, Kiinalle ja Venäjälle on sairastunut mitä pahimpaan itsekkyyteen asukkaitaan myöden. Kiinasta eilen palannut nuorin poikani kertoi, että nykykiinassakin vanhempia ihmisiä sanotaan sediksi ja tädeiksi ja seurustelevat nuoret asuvat erillään avioliittoon asti. Kiinassa Länsimaita pidetään rappion kehtoina. Amerikassa aidosti uskovien määrä on kuitenkin edelleen korkea, noin 30%. Amerikkalaisissa elokuvissa esille tulevat Jumalan siunauksen toivotukset on jätetty kääntämättä suomen tekstityksissä vuosikymmenet. Venäjän kehitystä moralisoimme jatkuvasti, mutta suljemme silmämme omasta rappiokulttuurista.

Presidentinvaalien pääteema näyttää edelleen olevan suvaitsevaisuus ja homoseksuaalikysymykset, kun kärjen olisi pitänyt olla maassamme vellovassa pahoinvoinnissa, joka on kaikilla mittareilla mitaten ennätyslukemissa. Masennuslääkkeiden syönti on tosi saatu laskuun, kiitos uuden tyyppisten lääkkeiden, joita ei luokitella masennuslääkkeiksi. Kahdeksannen perhemurhan jälkeen ministerin kanta on "lisää rahaa ja ammattilaisia". Minun kantani on että emme pysty hoitamaan asiaa rahalla. Tarvitaan hengellinen ja henkinen herääminen, jossa ihmiset katuvat pahoja tekojaan sekä auttajien joukko joilla on rakkautta autettavia kohtaan. Henkinen pahoinvointi on ennätyslukemissa, perhesurmat ovat vain jäävuoren huippu.

YLEn suuressa vaalitentissä 300 lukiolaista äänesti Vasemmistoliiton Arhinmäen ja Vihreiden Pekka Haaviston kaikissa puheosuuksissa parhaaksi. Kristillisten Sari Essayan he äänestivät lähes nollamarginaaliin. Sama ilmiö näkyy kirkkoherran vaaleissa, piispanvaaleissa ja kaikessa käytävässä keskustelussa. Raamatuun uskova, perinteisiä arvoja kunnoittava ehdokas ei menesty. Nyt ihmiset sanelevat minkälaisen kirkon he haluavat. Aiemmin Jumalan Sana on määritellyt linjan. Kyse onkin kohta ihmisten kirkoista, joissa Jumalalla ei ole tilaa.

Eurooppa on rappiolla. Kaikki on sallittua, vanhempia ei kunnioiteta, mikään ei ole sopimatonta, 1.250.000 aborttia vuodessa eivät huoleta, mutta jos sen kirjoittaa tai sanoo ääneen, heti kulmat kohoavat paheksuvasti. Kreikassa paljastuneet rahan väärinkäytökset ovat uskomattomia. Jonkun kylän asukkaista puolet saavat rahaa näkövamman vuoksi, vaikka todellinen prosentti olisi 1,5 tai kuolleet henkilöt ovat saaneet vuosia työttmöyyskorvausta, jonka ovat nostaneet sukulaiset. Tätä samaa tapahtuu muuallakin.

Jumalanvaltakunta on sinapinsiemen kaltainen, pienin kaikista siemenistä, mutta siitä tulee suuri puu, se on tullut lähelle meitä, se on meissä. Siinä joitakin Jeesuksen sanoja valtakunnasta, jotka kuvaavat sisintämme suhteessa Jumalanvaltakuntaan. Se on aluksi pieni, horjuvan uskon kaltainen, mutta siitä voi tulla suuri puu, valtakunta jonka suojaavat ja turvalliset muurit näemme ympärillämme.

Tänään, tammikuussa 2012, haluan osaltani seistä entistä suorempana, entistä määrätietoisempana, sen uskon varassa joka on turvannut elämäni 1990 lamavuosista näihin päiviin ja tehnyt siitä rikkaan ja upean elää! Jos välillä olinkin hämmentynyt ja pohdin olenko laittanut turvani oikeaan lähteeseen, teen sen nyt vapautuneesti ja hymyillen. Tämän kaaoksen, tämän hulluudeksi käyvän ihmisten viisauden keskellä on helppo uskoa ikiaikojen Jumalaan, jonka järjestystä odotellessa säälin niitä jotka Häntä eivät tunne.

Ismo Valkoniemi