Vapaus on rakkauden ymmärtämistä

Jano joka ei sammu

Ihminen pyrkii löytämään mielihyvää tuottavan olotilan luonnostaan. Maailmamme tänään tarjoaa suunnattoman haasteen meille aikuisille, erilaisten mielihyvää tuottavien asioiden puutarhana, mutta vielä selvemmin kehitysvaiheessa olevan nuoren elämässä. Nuoren elämään kuuluvat biologisten ja psyykkisten viettitunteiden herääminen, jotka tosiasiassa ovat tervettä ja tärkeää osaa ihmisen elämässä. Tämä ihmiseen kätketty suuri elämänhalun energia joutuu ennennäkemättömän aistiärsyketulvan keskelle, jonka markkinamiehet ovat valjastaneet käyttöömme. Valtaisat näyttöruudut 3d-laseineen, täydelliset äänimaisemat, tuoksut ja kosketukset avaavat lähes todentuntuisen virtuaalimaailman, jopa kosketuksen tuntua voidaan lisätä virtuaaliseen maailmaan erilaisilla antureilla ja heikkosähkövirroilla. Jos raha riittää, nautinnon määrällä ei näyttäisi olevan loppua. Nautintoa on tarjolla haluavien sielujen nettisivuilta, kemiallisesti tai elektronisesti, hemmottelemalla kehoamme tai etsimällä adrenaliinia korkeudesta, syvyydestä tai nopeudesta.
Samaan aikaan perinteiset kristilliset arvot ovat joutuneet ennen näkemättömän arvostelun ja arvioinnin kohteeksi, joka johtunee houkuttelevan tarjonnan – koetaan vapaudeksi – ja perinteisten arvojen – koetaan esteeksi - välisestä ristiriidasta.

Kipeä ihminen

Lapsi muodostaa käsityksen vanhempien arvomaailmasta, josta tulee hänen elämäänsä valvova osa, psykologien kutsuma superego. Ihminen korjaa tätä sisäistä suhdetta elämänsä normeihin, kieltää osan näistä arvoista, hyväksyttäviin ja ehdottomasti kiellettyihin, rajoittaviin sekä peilaa suhdettaan vanhempiensa arvomaailmaan ja Jumalaan. Koska juuri murrosiästä nuoreksi aikuiseksi käydään suurimmat kamppailut ja irtiottoyritykset tähän elämän perintönä saatuun arvomaailmaan, nuori kokee ahdistusta ja vihaa sitä perinnettä kohtaan joka on esteenä kuvitellulle vapaudelle ja toisaalta joka tosiasiassa suojaisi pahimmilta kivuilta. Vastaavasti rajojen rikkominen synnyttää syyllisyydentuntoa ja häpeää.

Siemen on kylvetty

Vanhempien huoli kipuilevasta nuoresta on usein ennenaikaista. Arvot on koeteltava itse ja uskon vahvuus ja merkitys koettava omakohtaisesti. Tämän ajan houkutukset eivät sittenkään varasta nuoriamme automaattisesti. Ratkaisu ei ole eristäytyminen maailmasta, vaan keinotekoisten ilmiöiden paljastaminen ja niiden merkityksettömyyden osoittaminen. Juuri nuoret jotka ovat kohdanneet nämä ilmiöt elämässään, käyvät tämän kamppailun, joka vanhemman sukupolven elämässä käytiin toisenlaisten houkutusten muodossa. Ilmiöiden määrä ja teho vaikuttavat suunnattoman vahvoilta, mutta tosiasiassa valtaisa tarjonta tekee niistä heikon. Ei ole syytä uskoa mihinkään, sillä huomenna se on jo vanhaa.  

Armollinen Jumala

Ykkösohje vanhemmille on armollisen Jumalakuvan opettaminen lapsille ja nuorille. Itse koin pakkoa ja vaatimuksia, jonka vuoksi pakenin uskoa ja koin syyllisyyttä ja häpeää suhteessa vanhempiini ensimmäiset kymmenen aikuisvuottani. Lähes 30-vuotiaana, jo avioon menneenä ja kolmen lapsen isänä, omat elämänvaikeuteni ajoivat minut etsimään Jumalaa. Rakkauden ja armon Jumalan löytyminen palautti minut seurakuntayhteyteen. Armon löytäneinä vanhempina jaoimme sitä myös lapsillemme. Armollinen asenne ei ollut vapaata kasvatusta, vaan uskon luonnollista elämistä arjessa, ilman pakkoa. Lopputulos on sama, mutta ilman kymmenen vuoden pakoretkeä. Jo aikuisille nuorillemme usko Jumalaan on tärkeä voimavara elämässä, jonka kanssa on ollut hyvä perustaa perheitä ja hankkia lapsia, minun lapsenlapsiani.


Ismo Valkoniemi 11.6.2013