9.3.2020

Tapaus Räsänen



Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on aiheuttamassa syyttäjälaitokselle tilannetta, jossa kansan luottamus sitä kohtaan vähenee. Samalla hän tulee rikkoneeksi oman laitoksensa eettisiä ohjeita, joita hän ollut itse rakentamassa. Ongelma on syvenemässä ja sen syy on Toiviaisen tulkinta, rikoslain muutoksesta (2011) - kiihottaminen kansanryhmää vastaan -, jota tulkintaa ei ymmärrä kansa, eivätkä monet asiantuntijat tai kollegatkaan. Tulkinta on jo nyt poikinut laajan ja syyttäjälaitokselle kiusallisen julkisen keskustelun, jossa Toiviaisen ratkaisua ymmärtävät harveneva joukko, mutta se on poikinut myös kaksikymmentä (20 kpl) valitusta
valtakunnansyyttäjän toiminnasta oikeuskanslerille.

Mistä on kyse?

Kansanedustaja (kd.) Päivi Räsäsen tapauksessa ollaan sanan- sekä uskonnonvapauden ytimessä. Räsänen twiittasi kesäkuussa 2019, kysyen miten kirkko sovittaa roolinsa pride-kulkueen virallisena suojelijana ja raamatun opetuksen kesken: ”Kirkko on ilmoittanut olevansa Setan Pride 2019:n virallinen partneri. Miten kirkon oppiperusta, Raamattu sopii yhteen sen kanssa, että häpeä ja synti nostetaan ylpeyden aiheeksi?”
Kysymys ei ole outo tai vieras, sillä sitä on käyty ja käydään laajasti teologien, pappien ja seurakuntalaisten parissa edelleen. Asiasta voi olla mitä mieltä tahansa, sillä mielipiteen ilmaisun vapaus on ollut läntisen demokratian hyve ja vahvuus, verrattuna totalitaristisiin järjestelmiin. Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen kuitenkin näki, että tässä on syytä epäillä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan rikoksesta ja määräsi esitutkinnan aiheesta, vaikka poliisiviranomainen oli jo aiemmin tutkinut asian ja todennut, että asiassa ei ole syytä epäillä rikoksesta.

Marraskuussa 2019 Toiviainen määräsi tutkittavaksi 2004 julkaistun pamfletin Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi, jota Räsänen oli ollut tekemässä. Myöhemmin pamflettia esillä pitänyt Lähetyshiippakunnan dekaani Juhana Pohjola on myös ollut poliisikuulustelussa Toiviaisen määräyksestä. Poliisi oli myös pamfletin osalta jo päättänyt, että ei aloiteta rikostutkintaa, koska ei ole syytä epäillä rikosta. Tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Markku Silen totesi omassa päätelmässään: ”Mikäli esimerkiksi joidenkin Raamatussa esitettyjen näkemysten katsottaisiin sellaisenaan täyttävän kiihottamisrikoksen tunnusmerkistön, olisi myös Raamatun levittäminen tai saatavilla pitäminen lähtökohtaisesti kiihottamisrikoksena rangaistava.”

Maaliskuun alussa 2020, valtakunnansyyttäjä Toiviainen määräsi kaksi uutta esitutkintaa Päivi Räsäsen puheista Ruben Stillerin ja Maria Veitolan ohjelmissa.

Syyttäjälaitoksen eettinen ohje
1      Syyttäjälaitoksen eettisen ohjeistuksen mukaan, syyttäjänlaitoksen toiminnalla on merkittävä yhteys perustuslaissakin turvattuun ihmisten yhdenvertaisuuteen lain edessä. Se kertoo kohtelevansa kaikkia tasapuolisesti syrjimättä tai suosimatta ketään.
2   Syyttäjänlaitos myös mainostaa, pysyvänsä puolueettomana eturistiriidoista ja että tätä arvioidaan myös ulkopuolisen silmin.
3   Kyse on siitä, miltä asiat ulkopuolisen silmin näyttävät. Syyttäjänlaitos edelleen toteaa eettisissä ohjeissaan, että luottamuksen säilyttäminen on välttämätöntä.
4   Laitoksen ohje toteaa myös, että luottamusta murentaa, jos toiminta antaa tavalla tai toisella aihetta arvostelulle.
5   Lisäksi ohje muistuttaa, että syyttäjänlaitoksen talous rahoitetaan verovaroin. Näin ollen kustannustehokkuus on oltava toimintaa arvioidessa mukana.
Yllä olen tiivistänyt oleellisia kohtia syyttäjälaitoksen eettisestä ohjeesta, joka on luettavissa kokonaisuudessaan laitoksen sivuilta. Jos näitä keskeisiä kohtia peilataan Räsäsen tapaukseen, voidaan todeta, että
1. Kansanedustaja Päivi Räsänen ei saa yhdenvertaista kohtelua lain edessä. Niin yleistä kirkollinen ja teologinen keskustelu on, että yhden henkilön ottaminen tikun nokkaan vaikuttaa väistämättä tarkoitushakuiselta, etenkin kun esitutkintoja on käynnissä jo neljä.
2    Seksuaalietiikassa ja avioliittokäsityksissä voimakkaasti ideologiset liikkeet ovat ajaneet Yhdysvalloissa lanseeratulla tavalla koko läntiseen maailmaan uudenlaisen käsityksen sukupuolisuudesta, avioliitosta ja seksuaalisuudesta. Syyttäjälaitos ei ole puolueeton, pyrkiessään rajoittamaan kansanedustajan ja kansalaisen sananvapautta lukuisilla rikosepäilyillä kysymyksessä, jossa on vahvasti ideologisia painotuksia.
3    Eetisen ohjeen ulkopuolisina arvioijina voidaan käyttää yleistä mielipidettä, lehdistön tapaa käsitellä asiaa, yleistä oikeustajua sekä asiantuntijoiden lausuntoja. Syyttäjänlaitosta kohtaan koetaan epäluuloa, joka näyttää kasvavan päivä päivältä. Toiviaisen toimintaa kritisoineet lehdet ja yleisö, etenkin sosiaalisessa mediassa, saa myöskin tuekseen monia asiantuntijoita, kuten  eduskuntatutkimuksen professori Markku Jokisipilän, emeritus kihlakunnansyyttäjä Olli Santasen tai Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen ja monia muita, jotka toteavat, että on lain tarkoituksen ja oikeustajun vastaista, jos tästä rangaistaan.
4    Neljä esitutkintamääräystä Poliisin kannan vastaisesti, antaa aihetta arvostella Toiviaista.
5    Poliisiviranomainen on muistuttanut, että sen resurssit ovat rajalliset ja rikoksia jää tutkimatta 20 000 vuosittain. Eettisen ohjeen taloudellinen kirjaus olisi tarkoittanut, että yksi asian perusteellinen selvitys olisi riittänyt, koska kyse on samasta asiasta. Mikäli Päivi Räsäsen lähihistoriaa perkaa, löytyy häneltä vastaavan kaltaisia lausuntoja ja julkisia esiintymisiä satoja, joissa tätä samaa teemaa käsitellään. Toiviaisen logiikalla kaikki esille tulevat asiat, jopa 16 vuoden takaa nostetaan nyt poliisin esitutkintaan, mikäli vain joku niistä tekee tutkimuspyynnön, piittaamatta poliisiviranomaisen omasta tulkinnasta. Tämä tapa rikkoo räikeästi julkisen talouden periaatetta, jota virkamies toteuttaa virkavastuulla.
Eduskunnan tarkastusvaliokunnan tehtäviin kuuluu valvoa valtionhallinnon varjojen käyttöä. Olisi hyvin tärkeätä, että tämän kaltaisiin epäkohtiin kiinnitettäisiin huomiota ja tarvittaessa annettaisiin ohjeistus tai huomautus toiminnasta.
Räsäsen oikeus kommentoida

Perustuslain 2 luvun 6 §
sanoo, että ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Perustuslain 2 luvun 8 § sanoo, että ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Pamfletti, joka käsitteli raamatun avioliittokäsitystä on tutkinnan kohteena lain perusteella, joka säädettiin 2011, vaikka pamfletti kirjoitettiin jo 2004.
Perustuslain 2 luvun 11 § sanoo, että jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan.
Perustuslain 2 luvun 12 § sanoo, että jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.

Kirkkolain merkitys keskustelussa
Perustuslaissa on säädetty kirkkolaista. Kirkkolaki määrittää 1 luvun 1 §:ssä, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa.

Koska keskustelussa usein viitataan vanhentuneeseen raamattukäsitykseen tai muuhun uustulkintaan, joita ideologisista syistä tuodaan esille enenemässä määrin, unohdetaan yllä mainittu laki. Se määrittää, että raamatun lisäksi, kolme vanhan kirkon uskontunnustusta sekä luterilaiset tunnustuskirjat ovat se, mihin laki kirkon veloittaa. Tämä kirjaus sitoo kirkon klassiseen kristinuskon tulkintaan, joka on itse asiassa sama kuin kirkolliskokouksen, piispainkokouksen ja tuomiokapitulien virallisten lausuntojen ja pamflettien kanta. Ja tietysti täysin sama kuin Päivi Räsäsen raamattunäkemys.
Uusmarxilaisuus rajoittaa sananvapautta
Neuvostoliiton rikoslain 58 pykälä oli aikanaan laadittu siten, että kuka tahansa saataisiin sen avulla tuomituksi vankileirille. Pykälällä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on paljon yhteistä historiallisen edeltäjänsä kanssa. Tässä vaiheessa näyttää siltä, että sen avulla voidaan kuka tahansa tuomita, koska sen tarkoitusta ja soveltamisalaa ei ole määritelty eikä myöskään selvennetä, millä tavalla kiihottaminen kansaa ryhmää vastaan toimii, vaikkapa Räsäsen tapauksessa, joka puhui oman ja klassisen kristinuskon vakaumuksen pohjalta.
Valtionsyyttäjä Mika Illman linjasi väitöskirjassaa ”Hets mot folkgrupp” (2005), periaatteen sananvapauden rajoittamiseksi, jonka mukaan ”saa ajatella, mutta ei saa lausua ääneen.” Myöhemmissä ”sananvapausrikoksiin” liittyvissä oikeudenkäynneissä, joissa Illman usein itsekin esiintyi, luotiin se jo vakiintuneeksi muodostunut nykypäivänäkin vaikuttava oikeuskäytäntö. Illman oli toki tunnistanut pykälän kiihottamisesta kansanryhmää vastaan väljäksi, koska hän lausui julkisesti; ”Tuskin millään rikosoikeuden lohkolla on lainkäyttäjälle jätetty yhtä paljon harkintavaltaa kuin sananvapausrikosten alueella.”

3 kommenttia:

QX1 kirjoitti...

valtakunnan syytäjän pitäisi erota koska hän toimi sananvapauden vastaan eikä edusta Suomen kansan yleista eikä kristillista periaateita. Suomi ei ole sotsialistinen maa vaan kristillinen. Jokaisella on oikeus julista omia periaateita ottaen huomioon yksityskohdat.

Epis kirjoitti...

Tämä osoittaa selvästi kuinka asialla on nimenomaan kristinuskon vainoamista. Mikäli islaminuskoinen kertoisi omasta näkökulmastaan kuinka asiaan suhtaudutaan, Toivianen ei tekisi mitään.

QX1 kirjoitti...

näin.on.

Häiriintyikö elämäsi piispojen uudesta tulkinnasta?

          Jos katsoo kirkkohistoriaa pelkistettynä ja vähän silmiä siristäen, niin saa suoran linkin    tämän  päivän ongelmiin. Otetaanpa ä...