Helluntaiteologin sessationismin kritiikki

Uusbaptistiseen oppirakennelmaan, kuuluu eri asteinen sessationismi, joka tarkoittaa tiettyjen armolahjojen lakkautumista. Kalvinistisen nykysuuntauksen oppi perustuu ylikorostuneeseen Paavalin teologiaan ja kristologian tulkintaan. Se ei ole mielestäni tasapainossa Raamatun kokonaisilmoituksen kanssa.

Klassisen sessationismin mukaan näkyvät armolahjat, kuten kielillä puhuminen, parantaminen ja profetoiminen loppuivat apostolisen ajan päätyttyä. Kuitenkin useimmat sessationistit myöntävät pääsääntöisesti, että Jumala voi tehdä ihmeitä tänäkin päivänä, joissakin erityisissä tilanteissa. Ääri- tai täyssessationismin mukaan tiettyjen armolahjojen lisäksi loppui myös kaikki muu yliluonnollinen Jumalan toiminta seurakunnan keskellä ja sellaista ei tapahdu enää. Sessationismin asteesta riippuen, elämme pääsääntöisesti ajassa, jolloin Jumala toimii ensisijaisesti tai pelkästään luonnollisesti ja järjellisesti. Sessationistit vierittävät todistustaakan karismaattisille tai uudempaa termiä käyttäen kontinuationistisesti ajatteleville, joiden mukaan armolahjojen osittainenkaan lakkautuminen ei ole Raamatulla tai kirkkohistorialla perusteltavissa. Sessationistit nostavat huomion keskipisteeksi epäterveen karismaattisuuden, joka sinänsä on tarpeellistakin ja korostavat tämän päivän parantumisten näyttöjen puuttuvan kokonaan.

Sessationismin voidaan katsoa vahvistuneen ja sen äänen voimistuneen karismaattisen liikkeen ylilyöntien tähden. Näin se voidaan nähdä myös sosiologisena, osin väistämättömänä vastareaktiona, olkoonkin, että se itse väittää olevansa valtasuuntaus kaikkina menneinä vuosisatoina, mitä ei voida kuitenkaan pitää historiallisena totena.

Sessationistisen ajattelun Raamattu-perusteiden lisäksi, eräs keskeinen väittämä on apostolisen ajan kirkkohistoria aina tähän päivään saakka. Tässä väittämässä keskeistä on todistella, että historiassa kristityt ovat olleet sessationisteja. Tämä ei saa tukea kirkkohistoriasta, josta voidaan osoittaa kautta historian Pyhän Hengen toiminta apostolisen ajan tavoin. Tätä sessationistien argumenttia on kritisoinut muun muassa Patmos säätiön toiminnanjohtaja, TM Pasi Turunen blogissaan, https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/lakkasivatko-pyhan-hengen-armolahjat-apostolien-ajan-myota/

Historiaa sessationismissä katsotaan ennen ja jälkeen Jeesuksen syntymän, jossa arvioidaan ajanjaksoja, jolloin ihmeitä tapahtui ja jolloin niitä ei tapahtunut. Perusteena voidaan käyttää vaikkapa ensimmäistä jaksoa Adamista aina Moosekseen asti, jolloin ihminen ei saanut yhtään armolahjaa tehdä tunnustekoja ja ihmeitä. Mooseksen ja Joosuakin aikana ihmeitä tapahtui noin muutamien kymmenien vuosien ajanjaksolla ja sitten ne loppuivat, kunnes taas toisessa historian kohdassa jotakin tapahtui, mutta verraten harvoin ja lyhyen ajan. Näin niiden perustellaan olleen läsnä vain merkittävissä historiallisissa tapahtumissa tai käännekohdissa. Tässä näen pitkälti samoin, mutta vain siihen asti kun tiettyjen armolahjojen sanotaan lakkautuneen. Jumala toimii oman pelastushistoriansa päämäärien mukaisesti kaikilla ominaisuuksillaan, parhaaksi katsomallaan tavalla eilen, tänään ja iankaikkisesti, ihmisen voimatta rajoittaa tai selittää hänen tarkoitusperiään ja menetelmiään.

Sessationismin tueksi rakennellun oppirakennelman logiikka perustuu ajatukseen seurakunnan perustuksista, jotka on rakennettu Paavalin Efesolaiskirjeen mukaan yhden kerran, koska perustuksia ei tarvitse rakentaa useita kertoja. Tämä rakentaminen on tapahtunut apostolisena aikana, kun Jeesus Kristus annettiin seurakunnan kulmakiveksi ja apostolit sen perustukseksi. Tässä perustamisvaiheessa armolahjojen koko kirjo on tarvittu seurakunnan rakentamiseksi, yhteiseksi hyväksi. Tämä on armolahjojen sessationistinen Raamatullinen perusta ja ymmärrys siitä, miksi armolahjat annettiin. Toki myös ihmisten vahvistumiseksi, mutta aina yhteiseksi hyväksi, kuten esimerkiksi Roomalaiskirjeen 1. luku jakeet 11-12 sanovat: ”Sillä minä ikävöitsen teitä nähdä, voidakseni antaa teille jonkun hengellisen lahjan, että te vahvistuisitte, se on, että me yhdessä ollessamme virkistyisimme yhteisestä uskostamme, teidän ja minun.”
Armolahjojen syystä ja luonteesta me voimme olla yhtä mieltä. Ne ovat annettu pääosin yhteiseksi hyväksi, ei yksityisen ihmisen sellaiseen käyttöön, jossa syntyy hengellisen elämän 'tähtiä'. Jumala ei anna lahjojaan itsekkyyden ja omahyväisyyden lisääntymiseksi, vaan Hänen valtakuntansa vahvistumiseksi ja Jeesuksen persoonan kirkastamiseksi meissä ja ympäristössä. Näkemysero syntyy jälleen siinä, että en kykene näkemään, miksi tässä vajavaisessa ajassa nämä vahvistavat armolahjat olisi otettu pois. Tällaisesta ei ole Raamatun ilmoituksessa jälkeäkään.

Raamattu argumentoinnissa keskeinen kirjoituksissa esiintynyt Raamatun paikka, johon sessationismit viittavat on 1. Kor 13:1-13:

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.

Toki muitakin Raamatun paikkoja käytetään asian perusteena, mutta pääosin perustelut lepäävät sen ajatuksen varassa, että Paavali mainitsee nimenomaan profetoimisen, kielillä puhumisen ja tiedon lakkaavan. Pääosin jää selittämättä, miksi parantamisen armolahja ei ole enää toiminnassa, vaikka se puuttuu tästä luettelosta, mutta tieto vaikuttaisi olevan voimassa olevien armolahjojen joukossa, vaikka Paavali nimenomaan mainitsee sen lakkaavan.

Sessationismin Raamatullinen kritiikki

Sessationismin taustalla on Raamatun kokonaisvaltaisen näkemyksen heikkous. Oppirakennelma perustuu liiaksi Paavalilaisuuteen ja sielläkin vain muutamaan Paavalin lauseeseen. Jos kuitenkin pidättäytyisimme vain Paavalin ajatuksissa, niin niistäkin sessationismi on poiminut valikoidut paikat ja jättänyt huomiotta ne, jotka puhuisivat lakkauttamista vastaan. Paavali puhui itse kielillä enemmän kuin kukaan Korintissa (1. Kor. 14:18). Hän arvosti kielilläpuhumisen armolahjaa niin paljon, että toivoi jokaisen korinttilaisen puhuvan kielillä (1. Kor. 14:5). Samalla Paavali opettaa, että Jumalan ihmeellistä läsnäoloa profetoimisen ja kielillä puhumisen muodossa voidaan harjoittaa seurakunnassa ”arvokkaasti ja hyvässä järjestyksessä”. (1. Kor. 14:40.) Ei siis tarvitse ajatella, että Jumalan armolahjat ja Pyhän Hengen läsnäolo ovat hallitsematonta käyttäytymistä. Meidän ei myöskään tarvitse ajatella Raamatun pohjalta niin, että ihmisen pyrkimykset ovat aina vain ihmisen tekoa ilman Jumalan osallistumista. Voimme nähdä, että Jumalan omat toimivat epäitsekkäästi saadessaan Pyhän Hengen kasteen ja armolahjat.

Apt. 2:42-47: Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät         keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. Pelko levisi ihmisten keskuuteen, ja apostolien kätten kautta tapahtui monia ihmeitä ja tunnustekoja. Uskovat pysyttelivät yhdessä, ja kaikki oli heille yhteistä. He myivät talonsa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin. He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja päivä päivältä Herra liitti heidän joukkoonsa niitä jotka pelastuivat.

Ymmärrän täysin karismaattisen liikkeen heikkoudet ja ylilyönnit, mutta niillä ei ole mitään tekemistä sen väitteen kanssa, että Pyhä Hengen armolahjat olisivat osittain tai kokonaan lakanneet. Ne toimivat edelleen silloin kun ne toimivat, siten kun ne toimivat. Mitään rajoitteita ei yksikään ihminen voi luovalle Jumalan Hengelle laittaa. Jumalalla on pelastussuunnitelma, jota hän toteuttaa koko olemuksellaan eilen, tänään ja iankaikkisesti, ei sidottuna tai lakkautettuna.

Jumalallinen inspiraatio tarkoittaa, että Pyhä Henki antoi kirjoittajille ne ajatukset ja sanat, jotka Jumala tahtoi heidän kirjoittavan. Paavali kirjoittaa 2. Tim. 3:16-17: ”Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä.” Teksti ei sano pyhien kirjoitusten olevan riittäviä, vaan hyödyllisiä, opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi. Aiemmin samassa kirjeessä vääryydestä puhdistautuvaa ihmistä kutsutaan astiaksi, josta tulee ”hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis” (2. Tim. 2:21). Jaakob kirjoittaa: ”kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset” (Jaak. 1:4). Kolmanneksi, otetetaan Paavalin sanat: ”Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen.” (2. Tim. 3:14–15). Nyt Paavali puhuu pyhistä kirjoituksista, joihin sessationistikin viittaavat, ehkä unohtaen että Paavali puhuu itse asiassa Tanakista, Vanhasta testamentista, joka näyttää riittävän antamaan tarpeeksi viisautta, jotta ihminen voi pelastua uskomalla Jeesukseen Messiaana, kun kirjoitukset ja Hänestä annetut lupaukset tulevat ymmärretyksi opetuksen kautta. Pyhät kirjoitukset, jotka Timoteus tunsi jo lapsena, eivät voi olla millään tavalla muita kirjoituksia, koska yhtään Uuden testamentin kirjaa ei ole ollut käytettävissä silloin kun Timoteus on ollut lapsi. Raamatun kokonaisilmoitus käy ilmi jo Vanhasta testamentista ja se itsessään oli riittävä pitkään. Sen oli riitettäväkin 400 vuotta, ennen kuin UT:n kaanon valmistui. Kaiken lisäksi meillä on ollut valtava ajanjakso, jolloin Raamatun kirjoituksia on ollut käsin kopioituina vain suhteellisen harvoilla ihmisillä. Näin oli lähes 1500 vuotta. Kiistämättä UT:n arvoa, ei ole mitenkään mahdollista ottaa mitään pois Jumalasta, ei mitään pois Pyhän Hengen toiminnasta tai Messiaan ilmestymisestä ja teosta. Jeesus Messiaana on läsnä kautta historian, kuten myös Pyhä Henki ja Isä itse. Isä, Poika ja Pyhä Henki eivät voi kadota kesken ihmisen historian, koska Jumala on katoamaton ja ikuinen. Hän ei myöskään työskentele vajailla ominaisuuksilla siksi, että kehitetään hänen toimintaansa rajoittava oppi, muutaman raamatunpaikan varassa. Jos 2. Tim. 3:16–17 siis todistaisi jotain Raamatun riittävyydestä, se todistaisi Vanhan testamentin riittävän, mutta kiitos Jumalalle, että saimme myös Uuden testamentin.
Pietari tunnusti Pyhän Hengen johdatuksen ja inspiraation (2. Piet. 1:20-21): ”Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä, sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta” (2. Piet. 1:20). Näin ollen tarvitsemme Sanan lisäksi Pyhän Hengen myös selittämään meille sen mikä on kirjoitettu Pyhässä Hengessä, antamaan meille ymmärryksen kokonaisuudesta.

Käännän sessationistien ajatuksen toisin päin. He väittävät Raamatun kaanonin korvanneen tietyt armolahjat ja olevan viimeinen ilmoitus. Tosiasia on kuitenkin että Raamattu on viimeinen sana aiheesta, jossa Jumala lupaa laskea henkensä kaiken lihan ylle viimeisinä aikoina (Hes. 39:29, Jooel 2:28, 3:1-5, Apt. 2. Tämän jälkeen ei ole mitään ilmoitusta siitä, että armolahjat ovat lakanneet. On hyvin ristiriitaista kuunnella sessationistia, joka vakuuttaa, että Jumala on edelleen kaikkivaltias Pyhä, kirkkauden Herra, mutta hän on laittanut osan voimavaikutuksestaan ja armolahjoistaan ”laatikkoon piiloon”. Jumalan ihmeet ovat yhtä profeettojen julistuksen kanssa ja kuuluvat lupauksiin.  Hän voi toteuttaa ihmeitä, koska Hänen sanansa on totta tänäänkin. Jumala on suvereeni toimija, joka pitää aina lupauksensa.

Pyhän Hengen armolahjat kiertyvät itse asiassa Jumalan näkyvän maailman ja näkymättömän maailman yhdistymiseen. ”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun.” (1. Kor. 3:6.). Jeesus oli sekä ihminen että Jumala. Terveellä seurakunnalla on myös kaksi keskenään jatkuvassa vuorovaikutuksessa olevaa kiintopistettä – jumalallinen ja inhimillinen. Raamattu kertoo meille tästä kaksinapaisuudesta. Seurakunta on juuri tällainen Jumalan ja ihmisen toiminnan yhteistyön väline. Epäterve seurakunta korostaa vain toista näistä ja siksi tietyt armolahjat ovat tulleet korostetuksi ja usein ihminen ja hänen kipunsa ja elämänsä on jäänyt taka-alalle. Terve seurakunta on jumalallinen, mikä tarkoittaa sitä, että Jumala on läsnä, puhuu ihmisille, tekee työtä, armahtaa syntisiä ihmisiä, johdattaa ja tekee ihmeitä. Samalla se on inhimillinen ihmisen kokoinen yhteisö. Paavali puhuu Jumalan voimasta, joka on meissä niin kuin saviastioissa (2. Kor. 4:7). Jeesus varoittaa fariseuksia ja kirjanoppineita keskittymästä vain kirjoituksiin. Me tarvitsemme sekä kirjoitukset, että Jumalan voiman, jotta ymmärrämme täydellisesti. Me tarvitsemme ymmärryksen, joka on Pyhän Hengen voima meissä: Mat. 22:29: ”Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.” Jumalallinen ja inhimillinen yhdessä.

Aiemmin mainitsemani yksi sessationistien argumenteista Raamatusta on 1. Kor. 13:1-13. Tässä nostetaan rakkaus kielillä puhumisen, profetoimisen, kaikkien salaisuuksien tietämisen, kaiken tiedon, kaiken uskon, hyvän tekemisen ja jopa oman ruumiin antamisen poltettavaksi - jonkun puolesta - näiden kaikkien yläpuolelle, hallitsemaan näitä ominaisuuksia. Ilman rakkautta mikään ominaisuus, teko tai lahja ei merkitse mitään. Rakkaus ei kuitenkaan katoa, vaikka tämä kaikki katoaa. Tämä ei liity millään tavalla armolahjojen katoamiseen nyt, vaan silloin kun ne käyvät tarpeettomaksi kaikki. Tämä tapahtuu silloin, kun Jeesus Messiaana palaa maan päälle ja noutaa omansa, koska silloin tapahtuu se, että ilmestyy Hän, mikä täydellistä on ja kaikki vajavainen käy tarpeettomaksi. Me saamme katsella silloin Häntä kasvoista kasvoihin ja silloin tunnemme ja tiedämme täydellisesti kaiken, kuten meidätkin täydellisesti tunnetaan. Kasvoista kasvoihin ei viittaa valmistuneeseen kaanoniin tai kirjoitettuun ilmoitukseen, vaan meidän Herramme ja Jumalamme näkemiseen. Tänään me vielä katsomme Häntä, kuin kuvastimesta, johon kirjoitettu Raamatun sana viittaa, joka katoaa silloin kun elävä Sana, Jeesus Messias, ilmestyy.

Pyhiä kirjoituksia kuvaillaankin usein sessationistien toimesta täydellisinä Raamatussa, mutta edellä mainitut kohdat osoittavat, että tekstiyhteys liittyy aina ’täydelliseksi’ viittauksissa Elävään Sanaan, ei kirjoitettuun Sanaan, joka on Jumalallista ja inhimillistä yhtä aikaa.

Raamattu sanoo, että opetuslapset paransivat sairaita ja karkottivat demonit Jeesuksen nimessä. Evankeliumin ydin on siinä, että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista ja Hän istuu Isän Jumalan oikealla puolella, jota jokaisen olennon taivaassa ja maan päällä on kumarrettava. Jumala asettaa Jeesuksen viholliset hänen jalkojensa astinlaudaksi.
Jeesus muistuttaa jäähyväispuheessaan, mikä on uskon ja pelastuksen perusta: ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.” Kristologinen looginen kysymys sessationisteille on, että jos Jeesuksen nimi ei paranna tänään, niin miten voimme uskoa, että se pelastaa tänään? Se on sama nimi! Tässä nimessä Pietari ja opetuslapset paransivat, Hänen nimessään, jolla on valta. Jeesus julisti, että ne, jotka uskovat häneen, tekisivät samoja töitä joita hän teki tai jopa suurempia tekoja: Joh. 14:12: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö.”
Mark. 16:17 Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä.

Vakava asia

Sitten se vakavin osuus. Kuuntelin Suomessa asuvan sessationismiin uskovan pastorin saarnan, jossa hän otti esille asian vakavuuden, korostaen että kyseessä ei ole vain opillinen kiista, vaan paljon vakavampi. Harhaoppia on karismaattisessa liikkeessä paljon. Ymmärrän hyvin, että karismaattisuudessa toimineet eksyttäjät ansaitsevat tämän 'nuhtelun'. Tämäkin on syytä silti kääntää myös toisinpäin. Väite Jumalan ominaisuuksien lakkaamisesta, siis Pyhän Hengen armolahjojen lakkaamisesta, on saman asian kääntöpuoli. Toinen lisää, toinen vähentää.

Keskustelin aiheesta myös kahden pitkän linjan helluntailaisen teologin ja pastorin kanssa, jotka ovat lukeneet ja tutustuneet kalvinismiin huolellisesti ja lukeneet nykyopetuksen keskeisen hahmon, teologi ja pastori John McArthurin tuotantoa laajasti. Molemmat kertoivat, että opetuksessa on paljon hyvää ja kritiikki karismaattista liikettä kohtaan on monin paikoin perusteltua. Ensimmäinen heistä kommentoi tunnelmia toteamalla, että onneksi meillä on kuitenkin jäljellä mysteeri, tuo selittämätön Jumalan voima, joka voi tehdä edelleen asioita joista Raamattu puhuu. Hän viittasi sanalla mysteeri - mysterio - keskusteluun ortodoksiteologien kanssa, joiden kanssa helluntailaisella on varsin pitkälle yhtenäinen ymmärrys armolahjojen todellisuudesta. Onneksi meidän ei tarvitse ajatella Pyhää Henkeä rajoitettuna.
Toinen keskeinen vaikuttaja kertoi, että on monilta osin pitänyt McArthurin opetuksista, mutta ollut pitkään huolissaan hänen kielenkäytöstään, esimerkiksi helluntailaisuutta kohtaan. Jyrkät puheet aiheuttavat jyrkkiä vastareaktioita, kuten alla olevassa kuvassa todetaan, voimakkaan keskustelun vastareaktiona todetaan yksikantaan - sessationismi on harhaoppi.

Olin pitkään antikarismaatikko, joka ei tarkoittanut että olin sessationisti opillisesti. Olin sitä lapsuuden kokemusten vuoksi, ihmisten toiminnan vuoksi, jossa monesta hyvästä tarkoitusperästä huolimatta oli unohtunut tutkia, mitä armo-lahja perimmältään tarkoittaa. Armahtavaisuutta, lempeyttä ja hyvyyttä. Koin turvalliseksi myöhemmin toiminnan luterilaisen kirkon piirissä ja vapaaseurakunnan keskellä, jossa monin tavoin kaikki armolahjat näyttivät toimivan myös. Tänään koen vapautta oman helluntaiseurakuntani keskellä samoin.

1Tess. 5:19 Henkeä älkää sammuttako. Ef. 4:30 Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka. 2Tim. 1:6 Siitä syystä minä sinua muistutan virittämään palavaksi Jumalan armolahjan, joka sinussa on minun kätteni päällepanemisen kautta.