Joulu päihdetyössä

Olemme kiertäneet Samarian toimintayksikköjä vaimoni Päivin ja Krister Lindbergin kanssa viimeiset pari viikkoa. Olemme halunneet tavata jokaisen työntekijän ja kiittää kuluneesta vuodesta. Kierros on ollut fyysisesti raskas, mutta henkisesti hyvin antoisa. Samalla olemme saaneet tavata asiakkaitamme. Ohjelmaan ovat kuuluneet joululaulut, pienet kiitospuheet ja joulun sanoman esille nostaminen sekä lahjukset. Antaessaan saa! Usein palatessa on ollut vähintään sama määrä paketteja kuin mennessäkin sekä tukuttain mielenkiintoisia kohtaamisia, tarinoita ja hyvää mieltä!

Erään käynnin yhteydessä kuulimme asiakkaastamme, joka oli juonut vuosia, niin että rajun juomisen seurauksena meni talot, vaimot ja työpaikat. Valitettavasti monella juominen yltyy niin rajauksi, että mitään ei jää jäljelle, ei edes fyysistä tai psyykkistä terveyttä. Asiakkaamme kertoi että hän oli alkanut käymään seurakunnassa ja oli löytänyt uskosta apua elämäänsä. Nyt jo parempi kuntoisena hän oli tavannut entisiä kavereita, jotka olivat varoitelleet kyseenomaisesta seurakunnasta. "Siellä kerätään kymmenykset jokaiselta, pidähän huoli etteivät putsaa sinua", oli kaverien varoittelu kuulunut. Tähän asiakkaamme oli sanonut, että tämä Herra on kyllä edellistä paljon kohtuullisempi. Edellinen se oli joka vei kaiken, mutta tämä tyytyy kymmenyksiin.

Eilen ajaessani autoa, avasin radion, josta tuli englannin kielinen joululaulu "Mary, did you know?" En tiedä onko tämä kappaleen virallinen nimi, mutta tämä kysymys oli keskeisessä osassa laulua. Lauluntekijä kysyi Marialta, että tiesikö hän pitäessään Jeesus lasta sylissä, että Hän tulee kävelemään vetten päällä, tiesikö Maria että Jeesus tulee parantamaan maailman pojat ja tyttäret, tiesikö Maria, kun laittoi lapsen seimeen ja suuteli Häntä poskelle, että hän suuteli Jumalaa. Laulu kosketti minua, kun ymmärsin että saman Jeesuksen nimi ja teko vapauttaa edelleen satoja päihdeongelmasta kärsiviä vuosittain Suomessa. He voivat ottaa vastaan Jeesuksen tarjoaman armoteon, syntien sovituksen ristillä, jonka vuoksi he voivat vapautua niistä syytöksistä, joita mennyt elämä on tuonut. He saavat voiman tässä nimessä tulla Jumalan lapsiksi ja uskon lahjan. Jumala on tehnyt matkan ihmisen luo, aivan kuten hän teki jouluna 2008 vuotta sitten.

1930 suuren laman aikoihin Voolahdessa oli voimakas hengellinen herätys, jossa Krister Lindbergin merikapteeni isä teki tämän saman ratkaisun. Raju alkoholin käyttö jäi pois ja perhe sai isän, joka alkoi toimia kuin eri mies, vastuullisesti. Sen seurauksena Krister Lindberg on myös halunnut uskoa tähän Jeesukseen. Hän on tehnyt mittavan uran Samaria ry:n toiminnanjohtajana, lähes 40 -vuoden aikana. Sosiaalineuvoksen arvonimen saanut Lindberg luovutti tämän järjestön johtajuuden minulle syyskuun alussa. Saamme yhdessä Päivin kanssa jatkaa tämän järjestön johdossa, arvokkaassa auttamistyössä.

1930 suuren laman aikoihin Liimattalan kylässä, lähellä Äänekoskea, isäni äiti Ida Valkoniemi halusi uskoa tähän Jeesukseen. Liimattalan vapaakirkollisessa herätyksessä kymmenet tekivät samoin. Isäni Viljami Valkoniemi oli tästä syystä myös vapaakirkollinen. Samasta syystä myös minä sain vapaakirkolliset juuret, joskin myös äitini kautta selkeästi myös helluntailaiset juuret. Nyt tyttäreni Ida Valkoniemi laulaa hengellistä musiikkia ja haluaa seurata samaa Jeesusta.

Tässäkin lamassa Jumalan valtakunnalla on annettavaa. Kun maailmassa vaikeudet kasvavat, Jumalan valtakunta astuu esiin. Siinä valtakunnassa ei ole koskaan lama, vaan siellä virtaavat elävän veden virrat, luovuuden lähteet ja uuden voiman salaisuudet. Ne ovat kätketyt Jeesus -nimeen, jonka sovituksen kautta me pääsemme perillisiksi ja meille uskotaan Jumalan valtakunnan aarteet. Niistä riittää ammennettavaa.

Hyvää ja siunattua joulunaikaa jokaiselle blogini lukijalle

Ismo Valkoniemi

Ps. Hyvää ja siunattua joulua toivottaa myös Päivi

Skepsis ry ja muut ateistit

Skepsis ry on myöntänyt vuoden 2008 Huuhaa-palkinnon Kustannus Oy Uusi tielle
näennäistieteen levittämisestä julkaisemalla Tapio Puolimatkan kirjat ”Usko, tiede ja Raamattu” ja ”Usko, tiede ja evoluutio”. Skepsis ry:n perustelut ovat sanatarkasti alla:
Skepsis ry katsoo kirjojen sekoittaneen uskonnon ja tieteen tavalla, joka tuo Suomeen varsin taidokkaasti Yhdysvaltain kreationistien niin sanotun kiilastrategian.
Skepsis ry näkeekin kirjojen perimmäisenä tarkoituksena fundamentalistisen uskonnon ja luomisopin tuomisen tiedon vaihtoehdoksi kouluopetukseen, tarjoamalla kaiken selitykseksi yliluonnollisia voimia.
Tämä päämäärä naamioidaan huolellisesti puheeseen ”kriittisestä avoimuudesta” kouluopetuksessa. Tällainen argumentointi kuulostaa paljon paremmalta kuin vaatimus, että lapsille tulisi tieteen hyvin perusteltujen teorioiden vaihtoehtona opettaa: ”Jumala sen teki”.
Kirjojen tavoitteena on kaiken opetuksen ja tieteen tekemisen lähtökohtien heittäminen roskakoriin, vain jotta saataisiin fundamentalistien Jumala ansaitsemalleen paikalle.
Skepsis ry on vakavasti huolissaan, kun kasvatustieteen professori esittää arvovallallaan kirjoissaan tällaista; ei tosin evoluutioteorian ja yleisesti luonnontieteen puolesta, vaan kasvatustieteen puolesta.
Skepsis ry:n hallitus 3.12.2008
Pertti Laine, puheenjohtajaOtto J. Mäkelä, varapuheenjohtaja, Anna-Liisa Räihä, sihteeriHallituksen jäsenet: Matias Aunola, Denis Galkin, Jukka Häkkinen, Virpi Kalakoski, Jussi K. Niemelä

Aion ruotia vähän Skepsis ry:n perusteluja, sillä totisesti tällä kerralla siihen on aihetta. Jos Skepsis ry ei ryhdistäydy, uskottavuus on tipotiessään, niin heikot ovat tällä kerralla perustelut.
Tapio Puolimatkan kirja on tieteenfilosofinen, eikä sitä voida pitää amerikkalaisen kreationismin kiilastrategian toteuttajana, jonka tarkoituksena on fundamentalisen kouluopetuksen tuominen myös suomessa korvaamaan evoluutiota koskevaa opetusta. Jäin pohtimaan mistä tämä ajatus on näin voimakkaasti noussut. Tähän on kolme mahdollisuutta. Ensimmäinen on että Skepsis ry:n päättäjistä kukaan ei ole lukenut kirjoja ja he kommentoivat asiaa keskustelupalstojen tiedon perusteella. Tämä on täysin mahdollista, sillä hallituksen jäsenet tarkastamalla on helppo todeta nykyisen hallituksen veturien olevan aatteellisesti virittyneitä ateisteja ja vapaa-ajattelijoita. Perustelen väitteeni. Puheenjohtaja Pertti Laine kertoo Skepsis-lehden Risto K. Järvisen kirjoittamassa artikkelissa seuraavaa: "Päiväkerhossa kerrottiin ”tositarinoita” taivaan isästä. Uskoin tietysti niihin. Kuvittelin jumalan pilvissä asuvaksi oikean isäni näköiseksi tyypiksi, joka tarkkailee meininkiä alhaalla maassa ja jolla on jalassaan samanlaiset verkkarit kuin isälläni oli. Isä tosin sanoi, ettei taivaassa ketään ole...Skeptikko ei usko yliluonnolliseen, eikä voi löytää onnea kuolemattomuudestaan, mutta minä en sellaista onnea tarvitse."
Olen keskustellut Skepsis ry:n vpj:n Otto J. Mäkelän kanssa sfnet-keskustelupalstoilla ja hän on mielestäni skeptikko, jolla ei ole tieteenfilosofiseen pohdintaan mitään sanottavaa. Hallituksen jäsen ylioppilas Jussi K. Niemelä on Vapaa ajattelijat -lehden päätoimittaja, joten se siitä.

Toinen vaihtoehto on että Skepsis ry on kerrassaan pelästynyt niitä menneitä uutisia yhdysvalloista, joissa joissakin osavaltioissa uhattiin evoluutioteoriaa koskevaa opetusta.

Kolmas vaihtoehto ja aika todennäköinenkin, liittyy siihen että Tapio Puolimatka on kasvatustieteen professori, vaikkakin myös filosofian dosentti ja siten edustaa opetussektoria, jolloin juuri hänen pohdintansa on erityisen vaarallinen ja uhkaa sitä opetusta, mitä Skepsis ry pitää luotettavana. On tietysti kummallista, että Skepsis ry ei hyväksy opetusmateriaalin kriittistä tarkastelua. Vanhoja oppikirjoja selaillessani joudun toteamaan monet 70-luvun evoluutiota käsittelevän luvun "todisteet" ovat olleet väärin esitettyjä tai jo perättömäksi todettuja.

Tosiasia on että Skepsis ry on aatteellinen yhdistys, joka on omaksunut ateismin uskonnollisen luonteen. En usko että tämän kaltainen palkintojen jakaminen edes auttaa hallituksessa istuvien psykologien, lääkärien ja filosofien omaa urakehitystä. Näiden aiemmin mainittujen hallituksen veturina toimivien ei-akateemista uraa tekevien herrojen motiivit ovat toiset. He edesauttavat näillä "huuhaa-palkinnoilla" omaa vapaa-ajattelin ja ateistin uraa. Selkään taputtelijoita siinä porukassa riittää. Muun kansan arvostus sen sijaan ei tule tälle porukalle. Sorry!

Mielenkiintoisinta on että Tapio Puolimatka käsittelee kirjassaan varsin laajasti ja perustellusti juuri ateisimin uskonnollista luonnetta ja dogmaattisuutta, jonka siis Skepsis ry toteutti antamalla Huuhaa -palkinnon Puolimatkan kirjoille, todennäköisesti lukematta ja miettimättä niitä. Wikipedian mukaan Skepsis ry on tieteellinen yhdistys. Jos se olisi sitä oikeasti, sen pitäisi kyetä käymään tieteenfilosofista keskustelua, mitä lienee turha odottaa nykyiseltä hallitukselta.

Ismo Valkoniemi

Ilmaston muutos

Hän säät ja ilmat säätää ja tuulen taltuttaa!

Meillä oli Päivin kanssa mahdollisuus vierailla 12 päivän ajan Brasiliassa. Matka oli ensimmäinen jonka teimme Etelä-Amerikkaan. Tästä syystä odotukset olivat varsin suuret. Odotimme kaunista aurinkoista katkoa syksytalven harmauteen sekä mielenkiitoisia kohtaamisia kansainvälisen Siniristi-liikkeen eri edustajiin. Siniristi on kristillisen päihdetyön kansainvälinen järjestö, jonka päämaja on Sveitsissä ja jolla on toimintaa yli 40 maassa. Suomessa järjestö kulkee nimellä Sininauhaliitto.
Edustamme Samaria rf on Sininauhaliiton jäsen, täysin itsenäinen sellainen, mutta kuuluu siten osaksi kansainvälistä Siniristiliikettä.
Konferenssipaikaksi oli valittu Santa Catariinan osavaltion pikkukaupunki São Bento del sul. Ennakkotietojen mukaan paikalle odotettiin n. 140 kansainvälistä vierasta ja noin 300 Brasilialaista Cruz azulin työntekijää ja edustajaa.
Lensimme 22.11. Helsingistä Amsterdamiin, josta jatkoimme Sao Pauloon. 20 tunnin jälkeen olimme Sao Paulolaisessa hotellissa majoituksessa. Vettä satoi ja taivas oli mustana.
Seuraavana aamuna lähdimme puolipilvisessä säässä lentokentälle. Lensimme Sao Paolosta Curitibaan, joka oli sikäläisittäin keskikokoinen 2,5 miljoonan kaupunki, siis vain alle 1/4-osa Sao Paolosta.
Curitibassa meitä oli vastassa Pirkanmaan Sininauha ry:n tj. Juha Kallio vuokra-Fiatilla, jonka vaimo Anu ja Ylöjärjven yksikön vetäjä Anne Hyvönen olivat tulleet meidän matkassamme.

Sää oli edelleen puolipilvinen.
Ajoimme seuraavan kolmen tunnin aikana São Bento del suliin, jossa ilmoittauduimme konferenssiin ja saimme majoituspaikat.
Ilma oli kostea ja kolea. Välillä satoi vettä, välillä aurinko pilkisteli.
Maanantai-iltana konferenssin avaustilaisuudessa kuulimme, että Santa Catariinan osavaltiossa oli käynnissä ennätyssateet. Kukaan paikallisista ei muistanut elinaikanaan niin kovia sateita, kuin nyt oli tuossa osavaltiossa.
Illalla katsoimme uutisia ja vaikka emme kieltä ymmärtäneetkään, niin Santa Katariinan osavaltion sateet ja sen aiheuttamat ongelmat olivat pääuutisaihe.
Tiistaina, toisena kokouspäivänä kuulimme että ihmisiä oli kuollut lähialueen maanvyöryissä, joita sateet olivat aiheuttaneet.
Seuraavana päivänä kuulimme että noin 200 paikallista kokousvierasta oli joutunut jäämään pois konferenssista ja yksi paikallisen Cruz azulin hoitokodeista oli jäänyt maanvyöryn alle ja tuhoutunut. Näimme tästä tapahtumasta kuvatun videofilmin sekä muitakin videofilmejä rajuista maanvyöryistä.
Konferenssi pidettiin näistä tapahtumista huolimatta sateisessa säässä. Konferenssin aikana pidimme useita rukoustilaisuuksia tilanteen puolesta ja keräsimme kolehdin paikalliselle Crutz adulille. TV:stä seurasimme kuinka solidaarisuus ja sääli alueen ihmisiä kohtaan synnytti voimakkaan keräystoiminnan ja hallitus toimi tarmokkaasti avun saamiseksi alueelle.

Pois lähdimme omia reittejämme ja kiertelimme vielä pari päivää katastrofialueen läheisyydessä ja kaksi viimeistä päivää jo kauempana Curitibassa. Palasimme kotimaahan 3.12. illalla.

Helsingin Sanomien mukaan alueella on kuollut jo 112 ihmistä ja yli 80 000 ihmistä on jäänyt kodittomaksi.
Ilmaston muutos - lopunajan ilmat ovat siellä ja täällä. Silti Hänellä, Jumalalla, on hallintavalta myös ilmoihin. Onko kuitenkin niin että jos me emme korjaa elämäntapaamme ja lopeta luonnon tuhoamista, ei Hänelläkään ole motiiveja pelastaa meitä - kovakalloja - loputtomasti?

Joka tapauksessa hyvää ja siunattua itsenäisyyspäivää kanssa matkaajille! Iloitaan siitä mikä on hyvin ja korjataan kuluttamistamme ja käyttäytymistämme nopeasti!

Ismo Valkoniemi

Etiikka on hyvästä kiinni pitämistä

Seksuaalietiikkaa

Marginaaliset, mutta kasvavat seksuaalietiikan piiriin kuuluvat ilmiöt kuohuttavat rivikristittyjä. Kysymys kirkon papin sukupuolesta oli hallitseva keskustelu muutamia kymmeniä vuosia sitten. Edelleenkin kirkon piirissä on joukko työntekijöitä ja jäseniä, joille keskustelu ei ole päättynyt. Ennen kuin sitä on saatu päätökseen keskusteluun ovat tulleet homoseksuaalien ja lesbojen työskentely kirkon viroissa, homo- ja lesboparien siunaamiskysymys ja nyt uutena kysymys sukupuolta vaihtavan kirkkoherran asemasta.

Kaikissa näissä kysymyksissä julkinen sana, etenkin yleisradio, yliopistoteologit, lehtien päätoimittajat ja toimitussihteerit ja julkiset viranhaltijat ovat hyväksyneet tilanteen ja esittäneet voimakkaitakin moraalisen närkästyksen lausumia kirkkojen ja konservatiivien suuntaan, jopa ennen kuin mitään vastalausetta on edes kuultu.

Kirkon yli 2000-vuotisessa historiassa nämä ilmiöt ovat uusia. Naispappeus on ollut hyväksyttyä luterilaisessa kirkossa vasta muutamia kymmeniä vuosia ja maailman valtakirkoissa ne ovat edelleen kiellettyjä ja tuntemattomia avauksia. Ortodoksien parissa asiasta ei edes keskustella. Maailman laajuisesti katsoen vain pieni luterilaisten vähemmistö on avannut nämä kysymykset.
Homo ja lesbopappien olemassaolo on vielä tätäkin uudempaa, homo- ja lesboparisuhteiden siunaaminen aivan muutaman vuoden takainen ilmiö ja sukupuolta leikkauksella vaihtava kirkkoherra on asia, josta on tiedetty vain viikkoja. Minun mielestäni olisi suorastaan luonnotonta, jos kirkossa ei heräisi näistä asioista keskustelu ja hämmennys.

Yleisradion TV-uutiset käsitteli Olli Aallon asiaa hyvin myönteisessä valossa. Uutisten haastattelemat muutamat riviseurakuntalaiset totesivat, että totta kai kirkon pitää olla suvaitsevainen ja hyväksyä sukupuolenvaihdos. Ottamatta kantaa tähän Aallon tapaukseen, otankin kantaa suomalaisten suvaitsevaisuuteen. Seksuaalikysymyksissä sitä näyttää löytyvän rajattomasti. Suomalaiset suvaitsevat varmasti lähes minkälaisen seksuaaliseen käyttäytymiseen liittyvän asian tahansa ja edellyttävät kirkkonsa olevan samoilla linjoilla.

Itse työskentelen päihdehuollonsektorilla ja näen usein suomalaisten suurta suvaitsemattomuutta. Asunnottomia päihdeongelmaisia ei voi asuttaa minnekään. Kukaan ei halua naapuriksi edes raitistunutta alkoholistia. Niin syrjäistä seutua ei ole, etteikö adresseja kerättäisi päihdeongelmaisten karkoittamiseksi. Suvaitsevaisuus myös muita etnisiä ryhmiä kohtaan on myös varsin puutteellista.

Mistä nousee se moraalinen närkästys, jota konservatiivikristittyjä kohtaan osoitetaan näinä aikoina, jos he yrittävät keskustella seksuaalieettisistä kysymyksistä kirkoissa ja hengellisissä liikkeissä? Etiikka-sana tulee kreikankielen sanasta Ethos, joka tarkoittaa tottumusta ja tapaa. Etiikka on siis niitä eettisiä tottumuksia, joita meillä yhteisönä on. Henkilökohtaisesti raamattuun ja sen Jumalaan uskovat ovat pitäneet kiinni näistä totutuista eettisistä arvoista, jotka on sidottu raamattuun. Moraali taas tarkoittaa niitä vallitsevia käsityksiä, arvoja ja käsityksiä, jotka koskevat hyvää ja pahaa. Paljon parjatuilla konservatiivi-ihmisillä perinteet, totuttu ajattelutapa ja moraali lepäävät siinä opetuksessa ja sanassa, joka nousee perinteestä ja raamatusta. Voiko siis Jumalaan uskomaton olla ylipäänsä moraalisesti närkästynyt?

Ilman raamatunkaltaista ankkuria moraalikäsitteet kelluvat yhteisössä julkisen sanan, lainsäädännön ja maailmalla vallitsevien ajatus- ja muotivirtausten mukana.
Jos arvoja ei ole hakattu kallioon, kaikki on tulevaisuudessa mahdollista. Jos syntyy voimakas jonkun uuden, meille nyt vieraan seksuaalisuuden hyväksyvä liike ja sen piiriin ajatuu intellegtuelleja, he järjestäytyvät ja alkavat puhua muille oudosta seksuaalikäyttäymisestä luonnollisena. Lupulta kymmenien vuosien keskustelun jälkeen ajatus alkaa tuntua yhteisöstä luontevalta. Nämä tutkimusmetodeja ja sivistynyttä toimintatapaa kannattavat ihmiset löytävät lopulta geenimuutoksia tai psykologisia selitysmalleja käyttäytymiselle. He ottavat siis arvovapaan tiedeyhteisönmetodit mukaan toiminnan ajamiseen. Mitään perusarvoa ei ole, mihin yhteisö voisi vetää rajat ja sanoa että tämä on kielletty alue.

Minulle konservatiivina tuollainen perusarvo on raamattu ja Kristus-kallio, jolle raamattu kehottaa rakentamaan elämänsä. Minulle raamattu puhuu myös siitä, että syntiinlankeemuksessa me olemme saaneet kaikki synnin geenit. Minäkin. Kysymys on siitä, mitä minulle on lapsena tapahtunut, mitä alan harjoittaa, minkälainen mieltymys siitä minulle kasvaa, miten toiminta alkaa muuttaa persoonaani, kuinka löydän toisia samankaltaisesti ajattelevia ihmisiä, miten ajatuksemme ohjaavat toisiamme ja muuttuvat yhteiskunnalliseksi toiminnaksi jne. Intiaanit sanoivat että ihmisessä asuu sisällä koiria, se mitä me ruokimme se voi ja kasvaa paremmin. Itse seison sellaisen mallin takana, jossa taistelu erilaisia mieltymyksiä vastaan on ihmisen oma asia. Ei ole kirkon ja kristillisen seurakunnan asia muuttua. Yksilö tekee kuten tekee, mutta normikäyttäytyminen pidetään kristillisissä yhteisöissä raamattuun ankkuroituna, eikä selitetä sitä uudella teologialla, jossa todetaan silloisen raamatun tulkinnan olleen sen ajan ihmiselle.

Nykyinen malli jossa kirkko luopuu kaikesta, mitä kansa ja yleisradio vaatii, ajaa luterilaisen kirkon erityksiin. Lopulta sen jättävät kristityt ja suvaitsevaisuutta edustavat. Yhteydet muihin kristillilsiin kirkkoihin viilenevät, sillä valtavirrat eivät liiku niin avoimesti kuin luterilaiset. Konservatiivit jättävät sen siksi, että eivät voi hyväksyä samoja asioita, joita kirkko hyväksyy ja seksuaalista suvaitsevaisuutta kannattavat jättävät sen siksi, että se menettää statuksensa suomessa ja länsimaissa. Heidän tarkoituksensahan oli saada sellaien kirkon arvostus, joka edustaa Jumalisuutta ja joka voisi tuoda heille Jumalan hyväksynnän. Jäsenet menettänyt kirkko, jolla ei ole hengellistä arvovaltaa, ei kiinnosta enää ketään.

Hoitamaton puutarha jää sadotta

Hyvää pitää hoitaa, paha kasvaa itsestään!

Ostimme vuosi sitten vanhan rivitaloasunnon, jossa oli upeita omenapuita, päärynäpuu ja luumupuu takapihalla, monien muiden satoa tuottavien kasvien rinnalla. Mustaviinimarjat, vadelmat ja ruohosipulit pukkasivat ylös maasta kesän mittaan. Mustaviinimarja sato tosin jäi mukilliseen. Omenoita tuli verraten vähän, luumuja sitäkin niukemmin. Katselin syksyllä syytä niukkaan satoon ja totesin pensaiden ja muiden puiden varjostavan puutarhaa reippaasti. Huomasin myös että omenapuut olivat väriltään harmaita, koska niiden pinnalla kasvoi paksu sammal-peite.

Muutama päivä sitten kävin netissä katsomassa omenapuiden hoito-ohjeita. Ymmärsin että puita pitää leikata reilusti. Muut valoa varjostavat roskakasvit pitää siivota puiden ympäriltä. Oksat kasvavat toisissaan kiinni, ne ovat liian tiheitä ja puut ovat muodostaneet monia kilpailevia latvoja niin korkealle, että ne vain ovat valon esteenä satoa tuottaville oksille. Saamani tiedon mukaan sammal-peitteessä talvehtivat kaikki puun luontaiset viholliset. Sammal-peite pitäisi siis harjata pois. Eikun leikkaamaan ja harjaamaan puita.

Kovan leikkausoperaation jälkeen harjasin puut sammaleesta. Aarno Kasvi kertoi netissä, että virheitä ei pidä pelätä, sillä luonto hoitaa pikkuiset virheet itsestään. Näin ollen oletan että operaatio onnistui. Ensikesänä se nähdään. Kun harjailin hellästi puita, kuin olisin silittänyt kissaa, niin aloin pohtia syitä sille, miksi kaikki rikkakasvit, sammaleet ja loiset ottavat voiton jaloista ihmisten ravinnoksi soveltuvien hedelmäpuiden, marjojen ja ravintokasvien elinalasta.

Onkohan paratiisissa todella ollut täydellinen järjestys myös kasvien maailmassa? Käsittääkseni Aadam ja Eva eivät hoitaneet puutarhaa, vaan nauttivat vain täydellisistä hedelmistä ennen syntiinlankeemusta. Paratiisissa kasvoivat granaattiomenat ja muut herkut. Missä rikkakasvit ja sammaleet silloin olivat? Nehän tukahduttavat minun puutarhani ja sato jää olemattomaksi?
Syntiinlankeemus koskikin siis koko luomakuntaa, jonka jälkeen "hikiotsalla leipä on ansaittava"!

Olen huomannut että rakkaus vaatii hoitoa, luottamus kysyy tekoja, uskottavuus monia näyttöjä ja sadon saaminen suorituksia, haitallisten asioiden pois kitkemistä.
Mutta vihan sytyttämiseen ei paljon tarvita. Ollakseen ilkeä ei tarvitse otsa hiessä ponnistella. Väärät sanat lipsahtavat aika tavalla itsestään. Maaperä josta ne tulevat on niille joskus otollinen. Jos haluaa sellaisen puutarhan, jossa lopulta on kaikken haitallisimmat koiranputket ja esimerkiksi pujopelto ja jossa elintila hyötykasveilta on hävinnyt, ei tarvitse tehdä mitään. Jos siis tavoitteena on haitalliset ja pahat asiat, niin välinpitämättömyys on aika hyvä väline.

Hyvän eteen kannattaa kuitenkin tehdä töitä. Omenahillo on sittenkin herkullista!

Ismo Valkoniemi

Arvoja tarvitaan taloudenhoidossa

Edellisen laman uhrina, sieltä uudet elämän rakennusaineet löytäneenä, nyt päässä raksuttaa mikä neuvoksi toisille, jotka nyt menettävät kaiken?
Mitään pikavoittoa ei ole luvassa, mutta tässä piilee mahdollisuus löytää todellinen elämä joka ei kiinnity materiaan. Jeesus sanoo, että Hän antaa meille rauhan, muttei sellaista rauhaa mitä maailma antaa. Tämän maailman rauha on kiinni ulkonaisista seikoista, Jumalan todellinen rauha sisäisissä. Emme voi sotkea niin pahasti elämäämme, ettei Jumala kykenisi meitä johdattamaan pois sotkusta. Seinät voivat olla suljettuja joka puolelle, liikkumatilaa ei enää ole, mutta ylöspäin sitä ei voi ihminen sulkea. Jumalan maailma on todellinen ja löydettävissä.

Itse maksoin lamavelkoja 14 vuotta kuolleena uusille omille tavoitteilleni. En siis tavoitellut enää rikkautta, vaan elin yhteydessä elävään Jumalaan. Ajatuksen tasolla nipistelin itsenäni usein ja pohdin onko yhteys kuviteltua, mutta koin myös paljon asioita joita en voi selittää järjellä. Menestystäkin tuli. Minulle avautui polku, jota oli hyvä kulkea. En etsinyt töitä, sillä minua kutsuttiin järjestöihin. Synnytin myös yrityksen, joka myöhemmin on AAA-luokituksen yritys ja myös monia palkintoja saanut.

Tällaiseen en olisi kyennyt silloin, kun tavoittelin varallisuutta, sillä ahneus esti näkemästä todellisia arvoja. Nyt hylättyjen ihmisten - päihde- ja mielenterveysongelmissa elävien, hylättyjen vaatteiden parista nousseet terveet liiketoimintamallit yms. avautuivat eteeni. Se mitä ei arvostettu ihmisten silmissä, oli Jumalalle arvokasta ja hän kykeni tekemään niistä myös maallista hyvää. Elin siis ihmeessä, olin astunut tarinaan jota käsikirjoitti ikiaikojen Jumala. En ollut ainoa, tapasin ja tapaan edelleen kymmeniä tuhansia Suomalaisia ja tiedän että maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka ovat kuolleet omille tavoitteille ja astuneet Jumalan suunnitelmaan.

Monet näkevät tällaiset ihmiset hurskastelijoina ja turhan lupaajina, mutta sen takana voi olla myös ristiriita oman elämän kanssa. Jos jumalanpalvelijoita vaaditaan tilille sanoistaan, niin miksei pitäisi vielä enemmän vaatia tilille rikkauden mainostajia. Talousuutiset, pörssintapahtumat ja rikkauden palatsit olivat täyttäneet tiedotusvälineemme ja kansa seurasi henkeä pidättäen mammonan sielunmessua. Muut ohjelmat saivat väistyä maailman tärkeimpien talousohjelmien edestä. Sokea liberaalitalouden uskonto oli voittanut, hetkeksi.

Tämä lama oli väistämätön tosi. Ihmisen ahneudessaan aiheuttama. Olisi epänormaalia jos sitä ei olisi tullut. Rahaa oli liian paljon liikkeellä ja vain ahneuden tähden sitä kylvettiin joka paikkaan varomattomasti. Tämän laman suuruus muuttaa valtasuhteita maailmassa. En ole lopunajan ennustaja, mutta näen että historiaa kirjoitetaan uusiksi ja lopulta kaikki on kuitenkin Jumalan hallinnassa. Ihminen saa sitä mitä tilaa.

Ismo Valkoniemi

Kuinka syvä lamasta tulee?

Tänään näyttää aika synkältä talouden saralla. Koko viikonlopun yhdysvalloissa etsittiin ratkaisua, jolla rauhoitettaisiin rahoitusmarkkinat. Lähes 700 miljardin dollarin rahoituspaketti näyttää tänään voimattomalta. On epävarmaa syntyykö sitä ollenkaan, mutta yhtä epävarmaa on auttaako se rauhoittamaan rahoitusmarkkinoiden kriisiä. Tänään viisi eurooppalaista pankkia ja yksi yhdysvaltalaispankki ajautuivat jälleen konkurssiin tai valtion syliin.

Kuinka syvä lamasta tulee? Kun ennen näimme kansallisia romahduksia, niin nyt, etenkin länsimaissa yhteen sidottu finassijärjestelmä levittää kriisin maailmanlaajuiseksi. Lännen lisäksi Venäjä ja Kiina joutuvat soppaan mukaan.

Tulemme näkemään ennätyksellisen synkän uutissyksyn talouden saralla, myrskyn merkit ovat jo nähtävissä. Olemme rakentaneet monenlaisia auttamisjärjestelmiä 90-luvun lamavelallisille, mutta uusille tulokkaille ne eivät vielä lohtua tuo.
Ahdistuneen kannattaa nyt etsiä pysyvämpiä arvoja, joiden varaan loppuelämän voi rakentaa. Niin minäkin tein edellisen laman uhrina ja nyt seuraan tyynesti tätä myrskyä, rauha sydämessä.

29.9.2008 Ismo Valkoniemi

Aselait muutettava

Englannissa käsiaseet kiellettiin, kun siellä joitakin vuosia sitten esiintyi samankaltaisia järjettömiä väkivallantekoja, kuin meilläkin nyt. Sisäministeri, ylioppilasmerkonomi Holmlund (kok.) ei ryhtynyt ripeisiin toimiin aselain korjaamiseksi Jokelan tapahtumien jälkeen, myöskin lausunnot olivat erittäin ylimalkaisia ja tapausta pidettiin ainutkertaisena. Nyt Kauhajoen tapahtuman jälkeen ääni on muuttumassa, tosin vasta pari kolmen päivän mediamyllytyksen keskellä.

Suomessa ministerin erokynnys on todella korkea, jos verta muuhun maailmaan. Israelissa 1000 dollarin lahjus oli keskeisenä syynä pääministeri Ehud Olmertin eroon. Suomessa satojen eurojen vaalirahoitus ei heiluttanut ketään. Kaksi nuorten tekemää väkivallantekoa, jossa on kuollut 20 ihmistä ei vie ketään poliitikkoa vastuuseen. Ministerin eroon tarvitaan siis jokin todella vakava asia, suuri ja merkittävä. Niin, olihan meillä sellainen, nimittäin Ilkka Kanervan lähettämät tekstiviestit jollekin naistuttavalleen.

Kokonaan toinen kysymys on, onko Holmlund syyllinen asiaan ja auttaako ero meitä selviämään tästä tapahtumasta paremmin. Ei se mitään auta. Tässä ei ole lopulta kyse ministeriöstä vaan laajemmasta ilmiöstä. Pitäisin selvänä että julkisuus ja tieto siitä, että järkyttävä teko tulee jäämään maailmanhistoriaan, tieto siitä että miljoonat näkevät tekijän laittaman videon netissä, ovat osasyynä tapahtuneeseen.

Viha ja pahaolo ovat yksi syy, mutta se miksi nyt peräjälkeen tapahtuu tällaisia tekoja, johtuu osittain mediayhteiskunnan tuomista mahdollisuuksista saada erityinen huomio teolle. Myöskin erilaiset keskustelukanavat keräävät samanmieliset yhteen. Viha tiivistyy niissä toisen tukiessa toista. Sokea sokeata taluttaa ja kuuro kuuroa, vihaaja vihaajaa.

Tästä kaikesta nousee mieleeni eräs Raamatun paikka, Ilm. 9:12: "Ensimmäinen voi-huuto on ohi. Mutta sen jälkeen tulee vielä kaksi huutoa." Siis voi, voi ja voi!
Jos mitään hyvää tästä tapahtumasta löytäisi, niin nyt muutosta alkaa ilmetä. Johtavien poliitikkojen puheet ovat nyt totaalisen erilaisia, kuin Jokelan jälkeen.

25.9.2008 Ismo Valkoniemi

Talouden syöksykierre

Viimeaikaiset uutiset eivät tulleet minulle yllätyksenä. Kirjoitin kesällä uutta kirjaani, Mammonan maailmasta Kuninkaan perilliseksi. Kuvaan siinä laajasti ahneuden aiheuttamaa ongelmakenttää, sielunmessun liturgiaa maailman pörsseistä ja talouspalatseista, joiden takana ei ole sisältöä ja siksi kertakäyttöiset rakennukset laitetaan kiiltämään ja loistamaan. Talousuutiset ovat syrjäyttäneet medialta saamallaan tilalla kaiken muun uutisoinnin. Ihmiset seurasivat henkeä pidättäen paljonko voittoa tuli. Ja nyt kai Wall Streetillä hypitään ikkunasta ulos, kuten 1930-luvun pörssiromahduksessa.

Mitä sokeampi oli meno, sitä kovempi on törmäys. Mahtaako tämäkään hillitä niiden 300 jättikauppakeskuksen rakentamissuunnitelmia Suomeen? Toivottavasti!
Taantumasta tulee paljon pahempi, kuin nyt näyttää. On mielenkiintoista nähdä mikä tilanne on lokakuussa, kunnallisvaalien aikaan ja miten se vaikuttaa tuloksiin.

Sydämeen voi saada rauhan myös näinä aikoina, kun rauhan lähde on ikuinen ja muuttumaton Jumala ja hänen vielä rikkaammat salaisuudet. Me voimme Kuninkaan lapsina löytää nämä aarteet. Sitä se levottomuus tiesi.

18.9.2008 Ismo Valkoniemi

Geenimanipuloitua

Tulin tänään siihen johtopäätökseen, johon olen tullut joskus aiemminkin, että maailmassa ei ole hyvyttä, ei liioin moraalia, eikä välittämistä, ilman rakkautta. Ja rakkautta meissä itsessämme ei ole elämän aikana kuin ripaus aivan läheisimmille. Lapsillemme ehkä eniten, puolisollekin, vähän äidille ja isälle, sisarille ja veljille, mutta vain hetkellisesti ja ripauksittain. Kyynisyys on suurempi ongelma. Se tahtoo ottaa otteensa silloin tällöin.

Miksi tänään tällaisia ajatuksia?

Eräs puhelinsoitto aamulla, jossa soittaja kertoi ongelmastaan, joka on ollut hänen elämässään lähes 20 vuotta. Muutokseen on vaikea uskoa, etenkin kun henkilön sanoista kuulsi jälleen epäusko.
Keskustelu Tampereen yksikön työntekijän kanssa. Omat voimat, oma hyvyys, auttamisen tahto eivät kanna, mutta onneksi täysin voimattomana saa kääntyä Jumalan puoleen ja pyytää hänen henkeänsä. Kyynisyys, epäusko ja toivottomuus poistuvat, kun jaksaa pyytää ja rukoilla. Alati lakkaamatta.

Illalla viimeksi katsoin dokumenttiä, jossa amerikkalaisyhtiö levittää ilosanomaa geenimanipuloiduista elintarvikkeista väärentämällä tutkimustuloksia. Riippumattomat tutkijat saavat "kenkää" sitä mukaan, kun ne julkaisevat tutkimuksia yhtiön tahdon vastaisesti. Moraalille ei ole enää sijaa. Aion sanoa irti pörssisidonnaisen eläkevakuutuksen, sillä enhän tiedä vaikka oma olematon sijoitukseni kasvaisi korkoa moraalittomien yhtiöiden hyväksi. Mielummin pienempi eläke kuin mukana moisessa. Annan saman summan jatkossa omantuntoni mukaan johonkin hyödylliseen.

21.8.2008 Ismo Valkoniemi