Seisoin sateisella torilla 90-luvun alkupuolella EI-EU:lle merkki rinnassa. Juuri kukaan ei pysähtynyt kojullemme, jonka teksti 'EI' loi negatiivista mielikuvaa. Viimein vanha rouva lähestyi kojuamme, mutta hänkin lausuakseen tylyn mielipiteen vaikuttamistoiminnallemme.
Olin väsynyt ja märkä saapuessani kotiin, mutta sisäisesti varma että tulisin vielä näkemään Euroopan Unionin vaikuttavan paljon kerrottua enemmän myös itsenäisen Suomen asioihin.
Myönnän auliisti EU:n tuoneen monia miellyttäviä asioita mukanaan. Monet rajanylitykset sujuvat ilman pysähdyksiä ja eurovaluutan käyttö helpottaa matkailua. Unionin byrokratia on sen sijaan aivan käsittämätöntä. Muistan naureskelleeni Neuvostoliittolaisille, jotka hakivat leimoja eri viranomaisten luukuilta. Sosiaalialan järjestöjohtajana hymyni on jo hyytynyt. Työpöytäni täyttyy turhista ilmoituksia, puhumattakaan Euroopan sosiaalirahaston rahoitushakemuksista. Kuka valopää näitä hakumenettelyjä suunnittelee? Kirjaudu nettisivuille X, niin saat salasanan jolla voit kirjautua nettisivuille Y, jossa täytät 20-sivuisen hakemuksen, jonka lähetät sähköisesti paikkaan C, mutta myöskin paperiversiona allekirjoitettuna paikkaan V kymmenine liitteineen. Hanke alkaa kun rahoituspäätös on tehty, mutta sitä milloin päätöksiä tehdään ei tiedä kukaan. Vaikea on myös löytää ihmistä, joka tietää sen kuka päätökset tekee ja kenen kanssa voisi asioida aivan kasvotusten asiassa.Itsenäisen Suomen läänit lakkautetaan 1.1.2010, maamme presidenttimme ei mahdu mukaan huippukokouksiin ja EU:lle on valittu oma presidentti, ulkoministeri sekä avataan 170 suurlähetystöä ympäri maailmaa. Uusi uljas Euroopan Unioni on nousemassa maailmanvallaksi, jonka pohjoisimman provinssin nimi on Suomi.
Löydämme asiasta evankeliumin julistamisen näkökulmasta sekä hyviä että huonoja puolia. Rooman rakentama maantieverkosto varmisti tehokkaan evankeliumin leviämisen. Rooman kansalaisuus suojasi myös Paavalin henkeä. Turvallisuuttaan peläten Paavali vetosi Rooman kansalaisoikeuksiin ja se pelasti hänet ainakin kerran. Pakanain evankelista sai siis liikkua hyvillä valtateillä saaden turvaa kansalaisuudesta. Näin on nytkin. Liittymisäänestys meni jo. On myöhäistä käydä sitä taistelua enää. Niin kauan kuin Unioni tukee uskonnonvapautta, se myös suojelee oikeuksiamme. Sen laajentuva valta maailmalla mahdollistaa maailman evankelioimisen entistä tehokkaammin ja antaa monia oikeuksia myös kristillisen päihde- ja lähimmäistyön tekemiselle. Minua ei Unioni sytyttänyt 15 vuotta sitten, eikä se tee sitä nytkään. Sytyn edelleen enemmän Jumalan valtakunnasta, jonka kansalaisuutta pidän suuressa arvossa.
Ismo Valkoniemi
(Julkaistu RV-lehdessä 8.12.2009)
11.11.2009
Luopuminen
(Kolumni Viikkolehdessä lokakuussa 2009)
Päivi Valkoniemen logi Suomen Viikkolehdessä
LUOPUMINEN
Noin vuosi sitten 1.9.2008 saimme Ismon kanssa aloittaa työt Samaria ry:n palveluksessa. Jumala johdatti meidät ihmeellisesti tähän mielenkiintoiseen työhön, mutta itse työn alkamisen mahdollisti vain luopuminen. Luopuminen asioista jotka pitivät minut Jumalasta jotenkin etäällä. Ismo oli jo tuon käsitellyt mutta minä jouduin tosipaikan eteen: "missä on sydämesi?"
Jouduin myös käsittelemään sen että olenko riittävän "puhdas" tekemään työtä Hänelle. Haggain kirjassa, jota olen aina vain uudelleen lukenut, Jumala selkeästi puhuu siitä että meidän tulisi laittaa ensin omat asiamme kuntoon ja sitten vasta olemme valmiit hänen rakennustyömaalleen (Haggai 2: 10-19 - temppelin rakentajilta vaaditaan puhtautta). Puhtaudessa ei tietenkään ole kyse synnittömyydestä koska sitä emme ole, mutta pyrkimys saattaa asioita ja ihmissuhteita oikeille raiteille on ehkä rehellisempää.
Tätä kasvuprosessia on jatkunut tähän päivään asti. Huomaan etten ole valmis yhtenäkään aamuna ilman Jumalan läheisyyttä ja kosketusta. Työ jota teemme on äärimmäisen herkkää. Herkkää siinä mielessä, että ihmiset jotka Jumala on uskonut meille ovat monella tavalla särkyneitä, poljettuja, syrjittyjä ja hylättyjä. Useasti jäljellä on vain ihmisen kuoret ja sisällä tyhjyys. Jos ajattelisin että pystyn heitä auttamaan tai tukemaan omin hienoin metodein niin valehtelisin. Ilman Jeesuksen sovitusta minunkin syntieni tähden en kokisi itseäni "puhtaaksi" ja kelvolliseksi.
Mitä sitten on luopuminen? Mistä voin luovuttaa? Näitä kysymyksiä ihmiset useasti kysyvät kun kerron heille meidän tarinamme. Luopuminen on hyvin henkilökohtainen asia. Jumala puhuu sinulle mutta oletko valmis ja kuuletko sen mistä tulisi luopua? Me jokainen elämme sellaisella mukavuusvyöhykkeellä että loppujen lopuksi meidän on vaikea luovuttaa mistään! Jos sattuisitkin kuulemaan jotain niin uskon että siihen löytyy nopeasti jokin ratkaisu, jotta sitä ei tarvitsisi täyttää! Onko näin? Minä tein niin useasti ja tiedän etten ole ainoa! Luopuminen voi olla selkeästi materiaalista eli tarvitsenko tätä kaikkea mitä olen haalinut? Omakotitalo, kesämökki, pari autoa sekä kaikki muut hilivitkuttimet. Ehdinkö rientää joka paikkaan? On niin paljon tekemistä, joten nyt ei ole aikaa lähimmäisenrakkaudelle! Näitä kysymyksiä kävin omassa elämässäni lävitse! Jos kuitenkin ajattelemme miten Jeesus kulki, vailla mitään, ja Hän opetti että tärkeintä on etsiä ensin Jumalan valtakuntaa ja vanhurskautta ja sitten vasta tulee ruoka, vaatteet yms. niin mitä siitä ymmärrämme? Hän myös opetti että ihminen ei voi palvella kahta isäntää mammonaa ja Jumalaa. Mitä siitä ymmärrämme?
Luovuta itsesi ja koko elämänpiirisi Jumalan käyttöön! Anna Jeesuksen vallata mielesi ja sielusi ja huomaat että saat sen kaiken mitä olet luovuttanut - monin kerroin takaisin!
Päivi Valkoniemi
kirjoittaja toimii Oy Noark Ab:ssä johtajana, vastuualueenaan työkuntoutuspalvelut
Päivi Valkoniemen logi Suomen Viikkolehdessä
LUOPUMINEN
Noin vuosi sitten 1.9.2008 saimme Ismon kanssa aloittaa työt Samaria ry:n palveluksessa. Jumala johdatti meidät ihmeellisesti tähän mielenkiintoiseen työhön, mutta itse työn alkamisen mahdollisti vain luopuminen. Luopuminen asioista jotka pitivät minut Jumalasta jotenkin etäällä. Ismo oli jo tuon käsitellyt mutta minä jouduin tosipaikan eteen: "missä on sydämesi?"
Jouduin myös käsittelemään sen että olenko riittävän "puhdas" tekemään työtä Hänelle. Haggain kirjassa, jota olen aina vain uudelleen lukenut, Jumala selkeästi puhuu siitä että meidän tulisi laittaa ensin omat asiamme kuntoon ja sitten vasta olemme valmiit hänen rakennustyömaalleen (Haggai 2: 10-19 - temppelin rakentajilta vaaditaan puhtautta). Puhtaudessa ei tietenkään ole kyse synnittömyydestä koska sitä emme ole, mutta pyrkimys saattaa asioita ja ihmissuhteita oikeille raiteille on ehkä rehellisempää.
Tätä kasvuprosessia on jatkunut tähän päivään asti. Huomaan etten ole valmis yhtenäkään aamuna ilman Jumalan läheisyyttä ja kosketusta. Työ jota teemme on äärimmäisen herkkää. Herkkää siinä mielessä, että ihmiset jotka Jumala on uskonut meille ovat monella tavalla särkyneitä, poljettuja, syrjittyjä ja hylättyjä. Useasti jäljellä on vain ihmisen kuoret ja sisällä tyhjyys. Jos ajattelisin että pystyn heitä auttamaan tai tukemaan omin hienoin metodein niin valehtelisin. Ilman Jeesuksen sovitusta minunkin syntieni tähden en kokisi itseäni "puhtaaksi" ja kelvolliseksi.
Mitä sitten on luopuminen? Mistä voin luovuttaa? Näitä kysymyksiä ihmiset useasti kysyvät kun kerron heille meidän tarinamme. Luopuminen on hyvin henkilökohtainen asia. Jumala puhuu sinulle mutta oletko valmis ja kuuletko sen mistä tulisi luopua? Me jokainen elämme sellaisella mukavuusvyöhykkeellä että loppujen lopuksi meidän on vaikea luovuttaa mistään! Jos sattuisitkin kuulemaan jotain niin uskon että siihen löytyy nopeasti jokin ratkaisu, jotta sitä ei tarvitsisi täyttää! Onko näin? Minä tein niin useasti ja tiedän etten ole ainoa! Luopuminen voi olla selkeästi materiaalista eli tarvitsenko tätä kaikkea mitä olen haalinut? Omakotitalo, kesämökki, pari autoa sekä kaikki muut hilivitkuttimet. Ehdinkö rientää joka paikkaan? On niin paljon tekemistä, joten nyt ei ole aikaa lähimmäisenrakkaudelle! Näitä kysymyksiä kävin omassa elämässäni lävitse! Jos kuitenkin ajattelemme miten Jeesus kulki, vailla mitään, ja Hän opetti että tärkeintä on etsiä ensin Jumalan valtakuntaa ja vanhurskautta ja sitten vasta tulee ruoka, vaatteet yms. niin mitä siitä ymmärrämme? Hän myös opetti että ihminen ei voi palvella kahta isäntää mammonaa ja Jumalaa. Mitä siitä ymmärrämme?
Luovuta itsesi ja koko elämänpiirisi Jumalan käyttöön! Anna Jeesuksen vallata mielesi ja sielusi ja huomaat että saat sen kaiken mitä olet luovuttanut - monin kerroin takaisin!
Päivi Valkoniemi
kirjoittaja toimii Oy Noark Ab:ssä johtajana, vastuualueenaan työkuntoutuspalvelut
18.10.2009
Kristillisyys ilman henkeä - nimi ilman sisältöä
Luomiskertomuksesta voimme lukea, kuinka Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. Samalla ihmiselle annettiin viljeltäväksi ja varjeltavaksi maa. Tehtävä ei ollut ylivoimainen, ennen syntiinlankeemusta. Olihan mukana Jumala, joka käyskenteli paratiisissa ja siunasi luotujansa. Olosuhteet olivat ihanteelliset. Kaikki oli hyvin, ainakin melkein. Käskyjä olisi pitänyt olla yksi vähemmän – nolla. Se ainoa - älä syö tästä puusta – oli liikaa.
Tuossa tuokiossa Jumala lisäsi käskyjen määrän kymmeneen ja lisäsi seikkailun vaikeusastetta. Ehkä juuri siksi Jobin (25:6) kirjassa haistellaan syntyperäämme läheltä - ”Kuinka sitten ihminen, mato, Aadamin poika, tuo toukka?”
Hesekielin (1:12, 20) näkyjen Kerubeilla on hengelliset ruumiit – ”ja ne kulkivat suoraan eteenpäin. Minne henki vaati kulkemaan. Minne henki vaati kulkemaan, sinne ne kulkivat – minne vain henki kulkemaan vaati.” Syntiin langennut, paratiisista karkotettu ihminen, oli jo silloin kadottanut suoran yhteyden Luojaansa.
Maailman suurin uskonto on kristinusko, johon kuuluu noin kolmasosa maailman väestöstä. Se on suunnaton välinekokoelma, valtarakennelmakomitea, joka on täynnä ulkoa opittuja ohjelmia. Ihmisviisaudella rakennettua valtakoneistoa ei voisi purkaa enää Lutherkaan. Ikiliikkuja käy ja puksuttaa ilman yksilöä – ihmistä. Roomalaiskirjeen (8:14) mukaan kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. Raamattu puhuu aina yksilölle, Adamille ja Evalle, kutsuen palaamaan takaisin paratiisiin. Kristillisyys ei voi olla ihmisen ulkopuolinen ohjelmajulistus. Kristus antoi ruumiinsa ja verensä. Meille on annettu ruumis, sielu ja henki. Kyse on saviastiasta ja hänen hengestään.
Muutama päivä sitten Päivi istui auton apuohjaajan paikalle ja huokaisi – ”Ei kristillistä päihdetyötä voi tehdä kuin hengellinen ihminen.” Minun oli helppo yhtyä ajatukseen. Olin ollut juuri ratkaisemassa erään asiakkaan kohtaloa omassa voimassa. Ennen kiusallista palaveria rukoilin tilanteen puolesta ja mieleni muuttui. Rukouksen pehmittämänä kuuntelin kyyneleet silmissä hänen kertomustaan, sen sijaan että olisin keskeyttänyt yhteistyömme. Outo käyttäytyminen sai selityksen, kun hän kertoi järkyttävästä elämästään ja sen aiheuttamista traumoista. Näiden syiden vuoksi hän käyttäytyi epäsopivasti. Hän oli saanut potkuja ja hylkäämisiä niin paljon, että ne ohjasivat jo hänen käyttäytymistään. Tuo hetki muutti minua ja häntä. Nerokkainkaan hoito-ohjelma tai koulussa opittu asia ei olisi voinut auttaa häntä eikä minua. Tarvittiin hengen ohjausta. Roomalaiskirjeen (8:19) mukaan koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä, hengellisen ihmisen Aadamin uutta tulemista. Hengellisen ihmisen osaa maistettuaan Daavidkin puhui (Ps. 8) ihmisestä lähes jumalolentona, joka on seppelöity kunnialla ja kirkkaudella ja joka on asetettu hallitsemaan maata ja luotuja.
Ismo Valkoniemi
Tuossa tuokiossa Jumala lisäsi käskyjen määrän kymmeneen ja lisäsi seikkailun vaikeusastetta. Ehkä juuri siksi Jobin (25:6) kirjassa haistellaan syntyperäämme läheltä - ”Kuinka sitten ihminen, mato, Aadamin poika, tuo toukka?”
Hesekielin (1:12, 20) näkyjen Kerubeilla on hengelliset ruumiit – ”ja ne kulkivat suoraan eteenpäin. Minne henki vaati kulkemaan. Minne henki vaati kulkemaan, sinne ne kulkivat – minne vain henki kulkemaan vaati.” Syntiin langennut, paratiisista karkotettu ihminen, oli jo silloin kadottanut suoran yhteyden Luojaansa.
Maailman suurin uskonto on kristinusko, johon kuuluu noin kolmasosa maailman väestöstä. Se on suunnaton välinekokoelma, valtarakennelmakomitea, joka on täynnä ulkoa opittuja ohjelmia. Ihmisviisaudella rakennettua valtakoneistoa ei voisi purkaa enää Lutherkaan. Ikiliikkuja käy ja puksuttaa ilman yksilöä – ihmistä. Roomalaiskirjeen (8:14) mukaan kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. Raamattu puhuu aina yksilölle, Adamille ja Evalle, kutsuen palaamaan takaisin paratiisiin. Kristillisyys ei voi olla ihmisen ulkopuolinen ohjelmajulistus. Kristus antoi ruumiinsa ja verensä. Meille on annettu ruumis, sielu ja henki. Kyse on saviastiasta ja hänen hengestään.
Muutama päivä sitten Päivi istui auton apuohjaajan paikalle ja huokaisi – ”Ei kristillistä päihdetyötä voi tehdä kuin hengellinen ihminen.” Minun oli helppo yhtyä ajatukseen. Olin ollut juuri ratkaisemassa erään asiakkaan kohtaloa omassa voimassa. Ennen kiusallista palaveria rukoilin tilanteen puolesta ja mieleni muuttui. Rukouksen pehmittämänä kuuntelin kyyneleet silmissä hänen kertomustaan, sen sijaan että olisin keskeyttänyt yhteistyömme. Outo käyttäytyminen sai selityksen, kun hän kertoi järkyttävästä elämästään ja sen aiheuttamista traumoista. Näiden syiden vuoksi hän käyttäytyi epäsopivasti. Hän oli saanut potkuja ja hylkäämisiä niin paljon, että ne ohjasivat jo hänen käyttäytymistään. Tuo hetki muutti minua ja häntä. Nerokkainkaan hoito-ohjelma tai koulussa opittu asia ei olisi voinut auttaa häntä eikä minua. Tarvittiin hengen ohjausta. Roomalaiskirjeen (8:19) mukaan koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä, hengellisen ihmisen Aadamin uutta tulemista. Hengellisen ihmisen osaa maistettuaan Daavidkin puhui (Ps. 8) ihmisestä lähes jumalolentona, joka on seppelöity kunnialla ja kirkkaudella ja joka on asetettu hallitsemaan maata ja luotuja.
Ismo Valkoniemi
18.8.2009
Valtakunnan perusta
(Julkaistu RV-lehdessä 18.8.2009)
Tänä vuonna työpaikkakunnallani Porvoossa sekä kotiseudullani Hämeenlinnassa on käynyt arvovieraita, muistelemassa vuoden 1809 tapahtumia, kun Suomi siirrettiin Ruotsin vallan alta Venäjälle. Samaria-Centerin ikkunasta olemme voineet katsella muun muassa Venäjän presidentti Dmitri Medvedevin astelua Porvoon kirkkotorilla.
Hämeenlinnassa poliisit pysäyttivät liikenteen kokonaan, kun vanhaan Hämeen linnaan, lipui mustien autojen ketju, sisällään koko Ruotsin hallitus.1809 Suomen alueen virkamieskunta oli pääosin ruotsinkielistä ja he joutuivat perin outoon tilanteeseen. Nyt piti palvella Venäjän keisarikuntaa.
Näissä ajatuksissa juuri suomenruotsalaiset virkamiehet aloittivat Suomen kansan tukemisen, jotta se löytäisi oman kansallishenkensä, jonka varaan voi rakentaa kansakunnallista valtioelämää. Tuolloin katseet kääntyivät Turun seudulla elpyneeseen uusromantiikkaan, jossa Elias Lönnrotin Karjalasta keräämät runot rakentuivat Kalevalaksi ja J. V. Snellman alkoi kantaa huolta suomenkielen asemasta. Tällä tiellä syntyi Suomi, lippuineen, kielineen, urheilijoineen ja mytologioineen.
Suomen valtio on iältään Euroopan nuorimpia. Meille Suomen nyt eläville asukkaille, maamme, kansamme ja kulttuurimme tuntuu ikuiselta ja pysyvältä. Historiaa tutkiessamme, huomaamme että kansallisvaltiokäsite on historiassa verraten nuori. Kaikki maailman kansallisvaltiot ovat korkeintaan vain muutamia satoja vuosia vanhoja ja kaikkien syntykaava on sama. Pohjalla on jokin kansallinen eepos tai muu mytologinen kertomus, josta nousevat erilaiset symbolit; liput, kansanluonteet ja muut kansalliset piirteet. Ne ovat enemmän tai vähemmän hataran myyttisen kertomuksen varassa. Kansallisvaltiot pysyvät koossa tehtyjen sopimusten, kielten, kansojenvälisten urheilusuoritusten, piirrettyjen karttojen, lippujen ja muiden symbolien vuoksi. Silloin tällöin ne lakkaamat olemassa, pirstoutuvat tai niitä muodostetaan uudelleen. Minunkin elinaikanani Eurooppaan on syntynyt uusia valtioita ja vanhoja on lakkautettu. Vaikka me rakastamme maatamme, me emme tiedä kuinka paljon sillä on elinvuosia.
Tätä taustaa vasten, Jumalanvaltakunta tuntuu hyvin loogiselta ja todelliselta, koska se perustuu mytologisia kertomuksia vahvemmalle historialliselle kertomukselle todellisesta sankarista Jeesuksesta. Tässä voimallisessa kertomuksessa Jumalan poika uhraa itsensä sinun ja minun syntien tähden, saattaakseen meidät rauhaan Jumalan kanssa ja mahdollistaakseen meidän pääsymme valtakuntaan sisälle. Tämä kertomus on selkeä ja kirkas kansallisiin mytologioihin verrattuna ja historiallisena Jumalan järjestämänä tapahtumana sen synnyttämä valtakunta on ikuinen. Sen keskeisintä symbolia, ristiä, on lainattu monissa lipuissa, juuri sen kertomusvoiman vuoksi. Tämä valtakunta on aluksi sydämessämme pieni kuin sinapinsiemen, mutta eläessämme valtakuntaa todeksi ja lukiessamme Jumalan Sanaa Raamattua, valtakunnan mittasuhteet alkavat hahmottua äärettömyyksiin. Lopulta voimme luottaa että se ulottuu myös kuoleman yli.
Ismo Valkoniemi
Tänä vuonna työpaikkakunnallani Porvoossa sekä kotiseudullani Hämeenlinnassa on käynyt arvovieraita, muistelemassa vuoden 1809 tapahtumia, kun Suomi siirrettiin Ruotsin vallan alta Venäjälle. Samaria-Centerin ikkunasta olemme voineet katsella muun muassa Venäjän presidentti Dmitri Medvedevin astelua Porvoon kirkkotorilla.
Hämeenlinnassa poliisit pysäyttivät liikenteen kokonaan, kun vanhaan Hämeen linnaan, lipui mustien autojen ketju, sisällään koko Ruotsin hallitus.1809 Suomen alueen virkamieskunta oli pääosin ruotsinkielistä ja he joutuivat perin outoon tilanteeseen. Nyt piti palvella Venäjän keisarikuntaa.
Näissä ajatuksissa juuri suomenruotsalaiset virkamiehet aloittivat Suomen kansan tukemisen, jotta se löytäisi oman kansallishenkensä, jonka varaan voi rakentaa kansakunnallista valtioelämää. Tuolloin katseet kääntyivät Turun seudulla elpyneeseen uusromantiikkaan, jossa Elias Lönnrotin Karjalasta keräämät runot rakentuivat Kalevalaksi ja J. V. Snellman alkoi kantaa huolta suomenkielen asemasta. Tällä tiellä syntyi Suomi, lippuineen, kielineen, urheilijoineen ja mytologioineen.
Suomen valtio on iältään Euroopan nuorimpia. Meille Suomen nyt eläville asukkaille, maamme, kansamme ja kulttuurimme tuntuu ikuiselta ja pysyvältä. Historiaa tutkiessamme, huomaamme että kansallisvaltiokäsite on historiassa verraten nuori. Kaikki maailman kansallisvaltiot ovat korkeintaan vain muutamia satoja vuosia vanhoja ja kaikkien syntykaava on sama. Pohjalla on jokin kansallinen eepos tai muu mytologinen kertomus, josta nousevat erilaiset symbolit; liput, kansanluonteet ja muut kansalliset piirteet. Ne ovat enemmän tai vähemmän hataran myyttisen kertomuksen varassa. Kansallisvaltiot pysyvät koossa tehtyjen sopimusten, kielten, kansojenvälisten urheilusuoritusten, piirrettyjen karttojen, lippujen ja muiden symbolien vuoksi. Silloin tällöin ne lakkaamat olemassa, pirstoutuvat tai niitä muodostetaan uudelleen. Minunkin elinaikanani Eurooppaan on syntynyt uusia valtioita ja vanhoja on lakkautettu. Vaikka me rakastamme maatamme, me emme tiedä kuinka paljon sillä on elinvuosia.
Tätä taustaa vasten, Jumalanvaltakunta tuntuu hyvin loogiselta ja todelliselta, koska se perustuu mytologisia kertomuksia vahvemmalle historialliselle kertomukselle todellisesta sankarista Jeesuksesta. Tässä voimallisessa kertomuksessa Jumalan poika uhraa itsensä sinun ja minun syntien tähden, saattaakseen meidät rauhaan Jumalan kanssa ja mahdollistaakseen meidän pääsymme valtakuntaan sisälle. Tämä kertomus on selkeä ja kirkas kansallisiin mytologioihin verrattuna ja historiallisena Jumalan järjestämänä tapahtumana sen synnyttämä valtakunta on ikuinen. Sen keskeisintä symbolia, ristiä, on lainattu monissa lipuissa, juuri sen kertomusvoiman vuoksi. Tämä valtakunta on aluksi sydämessämme pieni kuin sinapinsiemen, mutta eläessämme valtakuntaa todeksi ja lukiessamme Jumalan Sanaa Raamattua, valtakunnan mittasuhteet alkavat hahmottua äärettömyyksiin. Lopulta voimme luottaa että se ulottuu myös kuoleman yli.
Ismo Valkoniemi
9.8.2009
Historiallinen Rooma 2009
Kaikki tiet vievät Roomaan, myös meidän tiemme – ainakin yhden kerran elämässä. Se tapahtui heinä-elokuun vaihteessa. Vuokrasimme mökin Rooman läheltä, hyvien julkisten kulkuyhteyksien ääreltä. Lähellä ollut leirintäalue hieman hirvitti, sillä kotimaisen kokemuksen mukaan näillä alueilla osataan myös juhlia ja häiritä lomalaisten unensaantia. Toisin oli Roomassa. Vaikka leirintäalueella oli runsaasti nuoria, en nähnyt kenenkään olevan humalassa yhtään kertaa kymmenen päivän aikana. Minkäänlaisista järjestyshäiriöistä tai haitallisista äänistä ei ollut tietoakaan! Mökkialuetta hoidettiin huippu hyvin ja sen läheisyyteen kuuluvat palvelut, uima-altaat ja ravintolat olivat esimerkillisesti hoidettu. Kuitenkin maa on tilastojen mukaan täynnä rikollisuutta ja mafiosoja.Roomassa vierailimme muutaman kerran metrolla ja liikuimme muutoinkin julkisilla kulkuvälineillä. Se oli edullisuuden lisäksi opettavaista ja mukavaa. Näin pääsimme paremmin sisälle maan tapoihin sekä saatoimme tarkkailla ympäristöämme.
Paikallinen mustalaisorkesteri matkusti kerran kanssamme Roomaan samassa vaunussa. Musiikki ja laulu soi, ja hattu kiersi. Erittäin hyvä hanurinsoittaja ja hiekalla täytettyä kaljatölkkiä rytmisoittimena käyttänyt poika toivat vaunuun eloa. Muu orkesteri odotteli pääsyä Roomaan penkeillä ja perheen naiset ja lapset hoitivat imetys- ja lastenhoitotehtäviä vaunun muussa osin. Köyhdyimme kolikkojen verran, sillä rytmisoittaja osasi myös kiertää sopivin väliajoin hattu kädessään. Toisaalta tiesimme että Roomaan meneminen tarkoitti rahanmenoa. Heille se tarkoitti hyvää apajaa.
Eräänä iltana menimme lähtöasemalta metroon, noin klo 22, jolloin vaunuun sattui kolme narkomaania selvästi aineiden vaikutuksen alaisina. Tunnelma vaunussa oli kireä ja eräs paikallinen mies oli joutua tappeluun ryhmän kanssa. Hän joutui lopulta poistumaan vaunusta ennen kuin se edes lähti, koska tilanne oli kehittynyt liian uhkaavaksi. Ryhmä nahisteli myös keskenään ja siitä ärsyyntyneenä eräs heistä päätti osittain sulkea vaunun poistumisväylän. Myös omaa poistumistamme vaunusta tämä nuori ”häirikkö” vaikeutti, jonka vuoksi jouduimme valitsemaan pienen lisälenkin päästäksemme oikealla asemalla pois. Tämä oli ainoa kerta, kun törmäsimme päihteisiin siten, että se olisi näkynyt katukuvassa. Viiniä maassa toki käytettiin paljon, mutta sen käyttö muistutti kotimaisen maitomme kulutustapoja.
Vatikaanin Rooman kirkko oli inhimillisesti vaikuttavin ihmisen rakentama kohde, jossa olen käynyt. Mitään erityisen pyhää tai jumalista en kokenut. Jonotimme turvatarkastukseen pääsyä kohtuullisen pitkään, jonka jälkeen pääsimme Vatikaaniin. Käynti paikallisessa rihkamakaupassa, katsomassa paavin kuvakoristeita ja muuta kristillistä rihkamaa, ei säväyttänyt. Ilmeisen vilpittömät jo iäkkäät nunnasisaret lienevät ilmaista työvoimaa näissä puodeissa. Kirkkorakennuksen mittakaava ja rakennusmateriaalit ovat inhimillisesti ihmeelliset, mutta siinä kaikki. Vaikuttavin tapaaminen tässä kirkossa oli pieni Jeesuksen kuva ”Ecce homo”, jossa hän katsoo säälien ja vähän hämillään tilannetta. Tuohon mestarilliseen maalaukseen oli helppo samaistua.
Ismo Valkoniemi 9.8.2009
Paikallinen mustalaisorkesteri matkusti kerran kanssamme Roomaan samassa vaunussa. Musiikki ja laulu soi, ja hattu kiersi. Erittäin hyvä hanurinsoittaja ja hiekalla täytettyä kaljatölkkiä rytmisoittimena käyttänyt poika toivat vaunuun eloa. Muu orkesteri odotteli pääsyä Roomaan penkeillä ja perheen naiset ja lapset hoitivat imetys- ja lastenhoitotehtäviä vaunun muussa osin. Köyhdyimme kolikkojen verran, sillä rytmisoittaja osasi myös kiertää sopivin väliajoin hattu kädessään. Toisaalta tiesimme että Roomaan meneminen tarkoitti rahanmenoa. Heille se tarkoitti hyvää apajaa.
Eräänä iltana menimme lähtöasemalta metroon, noin klo 22, jolloin vaunuun sattui kolme narkomaania selvästi aineiden vaikutuksen alaisina. Tunnelma vaunussa oli kireä ja eräs paikallinen mies oli joutua tappeluun ryhmän kanssa. Hän joutui lopulta poistumaan vaunusta ennen kuin se edes lähti, koska tilanne oli kehittynyt liian uhkaavaksi. Ryhmä nahisteli myös keskenään ja siitä ärsyyntyneenä eräs heistä päätti osittain sulkea vaunun poistumisväylän. Myös omaa poistumistamme vaunusta tämä nuori ”häirikkö” vaikeutti, jonka vuoksi jouduimme valitsemaan pienen lisälenkin päästäksemme oikealla asemalla pois. Tämä oli ainoa kerta, kun törmäsimme päihteisiin siten, että se olisi näkynyt katukuvassa. Viiniä maassa toki käytettiin paljon, mutta sen käyttö muistutti kotimaisen maitomme kulutustapoja.
Vatikaanin Rooman kirkko oli inhimillisesti vaikuttavin ihmisen rakentama kohde, jossa olen käynyt. Mitään erityisen pyhää tai jumalista en kokenut. Jonotimme turvatarkastukseen pääsyä kohtuullisen pitkään, jonka jälkeen pääsimme Vatikaaniin. Käynti paikallisessa rihkamakaupassa, katsomassa paavin kuvakoristeita ja muuta kristillistä rihkamaa, ei säväyttänyt. Ilmeisen vilpittömät jo iäkkäät nunnasisaret lienevät ilmaista työvoimaa näissä puodeissa. Kirkkorakennuksen mittakaava ja rakennusmateriaalit ovat inhimillisesti ihmeelliset, mutta siinä kaikki. Vaikuttavin tapaaminen tässä kirkossa oli pieni Jeesuksen kuva ”Ecce homo”, jossa hän katsoo säälien ja vähän hämillään tilannetta. Tuohon mestarilliseen maalaukseen oli helppo samaistua.
Ismo Valkoniemi 9.8.2009
16.6.2009
Tehopakkauksia - väsyneitä vaeltajia
Luin kirjoituksen, jossa sielunhoitaja jakoi armoa niille, jotka kokivat huonommuuden tunnetta tehopakkauksien rinnalla. Lohduttaessaan väsyneitä, hän arveli, että liiassa tekemisessä ja esillä olemisessa on pohjasyynä luonteen epäterveet piirteet.
Työnohjaus, masennus ja työuupumus ovat verrattain uusia, mutta nykyisin päivittäistä sanastoa työpaikoilla. Työnantajan velvollisuus on katsoa, ettei työntekijä väsytä itseään työssä ja toimia työntekijän suojana. Olen esimiehenä ollessani nähnyt, että väsyminen ja uupuminen johtuvat harvoin paljosta työstä ja tekemisestä. Pääosin syyt ovat ristiriidoissa, uhkakuvissa, vähättelyssä tai epävarmuudessa.
Nouseeko esillä oleminen vain luonteen epäterveistä piirteistä? Ei toki. Ei voi olla johtaja, jos ei seiso johtajan paikalla. Vanhan testamentin taisteluissa johtajat olivat etunenässä. Niin kauan kuin Mooses piti taistelussa käsiä ylhäällä, Israel oli voitolla. Kun hän väsyi ja laski kätensä, Amalekilaiset olivat voitolla.
Elämme maailmassa, jossa evankeliumia saarnataan henkilökohtaisen kohtaamisen lisäksi internetin, TV:n, radion, painotuotteiden ja kokoustoiminnan avulla. Kaikki eivät voi tehdä työtä massamedioiden kautta. Jokaisessa liikkeessä, seurakunnassa ja järjestössä on muutamia näkyviä persoonallisuuksia. Samojen naamojen näkyminen voi myös ärsyttää. Miksi he haluavat olla esillä, kirjoittaa lehtiin tai tehdä musiikkia? Osittain kyse on johtajuudesta, taisteluesimerkistä ja sisäisestä näystä.
Mukana voi olla oman kuvan tuotteistamista ja vaara ihastua tähän tuotteeseen. Ei ihminen pyhity, vaikka esiintyy kristillisessä mediassa, eikä se vapauta narsismin vaarasta, mutta tunnistan siellä paljon vilpitöntä tahtoa vaikuttaa evankeliumin asian edistämiseksi. Minulla on ehdotus niiden ihmisten arviointiin, jotka esillä olemisensa vuoksi jakavat mielipiteitä. Kysytään kaksi kysymystä: Minkälaisia hedelmiä on korissa ja mitä meiltä puuttuisi ilman tätä henkilöä. Näin arvioiden olen lähes poikkeuksetta ollut siunaajan paikalla.
Maailmassa on lopulta vain kaksi eri joukkoa. Niitä jotka ovat Jumalan puolella ja Amalekilaiset, jotka ovat vastassa. Kaikki joutuvat valitsemaan. Uudestisyntyneitä Jeesuksen seuraajia on joitakin prosentteja maamme väestöstä. Pastorit ja hengellisen työn tekijät pitää laskea promilleina. Kun tästä piskuisesta joukosta joku antaa kuvansa, äänensä ja oman persoonansa julkisuuteen arvostelun kohteeksi, hymähtelyjen kohteeksi ja käy puolustamaan evankeliumia, hän on ottanut johtajan paikan.
Kuuntelin puhelinvastaajaani yöllä jätetyn viestin. Kuulin kuinka humalaisen soperruksen takana soi oma Kulkuri-laulumme. Ainoa evankelista, joka tuohon juoppokämppään pääsi yön pikkutunteina, oli CD-levy. Se saarnasi ja julisti väsymättä, välittämättä savusta ja metelistä. Julkaisemme uuden äänitteen, kirjoitan kirjoja ja kolumneja, saarnaan ilosanomaa ja taistelemme päihdeongelmaisten rinnalla. Enkä aio lopettaa. Laulan kutsujan lauluja ja syön Hänen leipäänsä, niin kauan kuin kutsu on voimassa.
Ismo Valkoniemi
Koluni RV-lehdessä 16.6.2009
1.5.2009
Ennustaminen
Talouslaman ja sikainfluenssan kaltaiset ilmiöt lisäävät erilaisten profetioiden määriä merkittävästi. Kirjoitin kesällä kirjan, josta olen syksyllä pariin otteeseen puhunut myös täällä blokissani. Kirja ei sisällä ennusteita, mutta se sisälsi väittämän että pysähdys tulee väistämättä. Kirjoittaessani sitä kesällä, en voinut tietää että jo syyskuussa pysähdys tuli. Näin kirjaan jäi väittämä pysähdyksen tulosta, vaikka kirjan ilmestymisen jälkeen se oli jo alkanut.
Olen lähiaikoina kahdesti kristillisessä mediassa yrittänyt vastata kysymykseen, mitä maailmassa nyt tapahtuu ja kuinka syvä lamasta tulee. Vastaukseni on ollut, etten tiedä. Arvioin tilannetta sisäisen tuntemukseni sekä eri medioista ja taloustiedoista kaivamani tiedon perusteella. Käsitykseni on ollut että noin 22.-28.10.2009 tulemme kuulemaan madonluvut. Silloin käsitämme kuinka syvä ja pitkä tästä lamasta lopulta on tullut. Edelleen odotan että amerikan uutiset ovat huonompia, joskin mikään maa ei välty huonoilta uutisilta.
Nyt optimistit sanovat minulle, että eikös pahin ole jo takana. Pörssikurssit ovat nousseet jo 7 viikkoa ja tilanne on rauhoittunut. Itse en näe asiaa näin. Ruotsin, viron, englannin ja venäjän valuuttojen devalvoituminen on tehnyt niistä kilpailukykyisempiä, kuin euroalueen suomi. Samaan aikaan suomen päävientimaat Ruotsi, Saksa ja Venäjä eivät kykene ostamaan Suomelta lähiaikoina samaan tahtiin kuin ennen. Juuri näiden maiden talous ja kyky ostaa euroalueelta vientituotteita heikkenee erityisen voimakkaasti.
Samaan aikaan päävientimarkkinamme ovat ahtaalla. Kotimaan talous ei pysy pysytyssä pelkällä kotimaan myynnillä. Nokian likvidit kassavarat leikkautuivat ensimmäisen vuosineljänneksen aikana jo 6-7 miljardia euroa, joten toisen vuosineljänneksen aikana Nokian on jo aidosti ruvetta säästämään tai velkaantumaan. Kuntien ja seurakuntien talous heikkenee viiveellä, mutta jo nyt kunnissa on jouduttu rajuihin säästötalkoisiin. Pelkästään Nokia vaikutus Espoon talouteen tullaan mittamaan kuusinumeroisilla luvuilla.
Suomen kansantaloudesta 45 prosenttia tulee vientimarkkinoista. 22.-28.10. monet kansantalouden kannalta merkittävät vientiyritykset julkaisevat kolmannen vuosineljänneksen talousluvut. Samaan aikaan kunnat ja valtio laativat budjetteja vuodelle 2010. Lokakuun lopussa tiedämme missä mennään.
En osaa sanoa mitään sikainfluenssasta, mutta en jostakin syystä ole siitä huolissani. Olen kysynyt jo monta päivää itseltäni, miksi minua ei koko aihe kiinnosta tai millään tavalla hätkähdytä. Olenko tullut jo niin kyyniseksi? Olenko sisäisesti jo niin kuollut? En sittenkään. Minulla on tunne-elämä herkemmässä kuin koskaan aiemmin. Osaan liikuttua toisten kohtaloista ja erityisesti Jumalan rakkaudesta monia kärsiviä kohtaan. Osa syynä on oltava luottamus Jumalaa kohtaan. Mitä minä voisin murehtimalla voittaa? Luotan Jumalaan joka toteuttaa suunnitelmaansa maailmassa ja jonka tahto on sittenkin vain hyvä meitä kohtaan.
Olen parin viimepäivän aikana ajatellut, että olisiko tällaisella maailmanlaajuisella pandemian pelolla enemmänkin taloudellisia vaikutuksia. Ainakin nyt tuntuu siltä että Meksiko pysähtyy kokonaan ja myös amerikka saa kantaa kohtuullisia kustannuksia myös tämän taudin vuoksi.
Tässä sitä oli jo ennusteita vallan hurjasti.
Ismo Valkoniemi
Olen lähiaikoina kahdesti kristillisessä mediassa yrittänyt vastata kysymykseen, mitä maailmassa nyt tapahtuu ja kuinka syvä lamasta tulee. Vastaukseni on ollut, etten tiedä. Arvioin tilannetta sisäisen tuntemukseni sekä eri medioista ja taloustiedoista kaivamani tiedon perusteella. Käsitykseni on ollut että noin 22.-28.10.2009 tulemme kuulemaan madonluvut. Silloin käsitämme kuinka syvä ja pitkä tästä lamasta lopulta on tullut. Edelleen odotan että amerikan uutiset ovat huonompia, joskin mikään maa ei välty huonoilta uutisilta.
Nyt optimistit sanovat minulle, että eikös pahin ole jo takana. Pörssikurssit ovat nousseet jo 7 viikkoa ja tilanne on rauhoittunut. Itse en näe asiaa näin. Ruotsin, viron, englannin ja venäjän valuuttojen devalvoituminen on tehnyt niistä kilpailukykyisempiä, kuin euroalueen suomi. Samaan aikaan suomen päävientimaat Ruotsi, Saksa ja Venäjä eivät kykene ostamaan Suomelta lähiaikoina samaan tahtiin kuin ennen. Juuri näiden maiden talous ja kyky ostaa euroalueelta vientituotteita heikkenee erityisen voimakkaasti.
Samaan aikaan päävientimarkkinamme ovat ahtaalla. Kotimaan talous ei pysy pysytyssä pelkällä kotimaan myynnillä. Nokian likvidit kassavarat leikkautuivat ensimmäisen vuosineljänneksen aikana jo 6-7 miljardia euroa, joten toisen vuosineljänneksen aikana Nokian on jo aidosti ruvetta säästämään tai velkaantumaan. Kuntien ja seurakuntien talous heikkenee viiveellä, mutta jo nyt kunnissa on jouduttu rajuihin säästötalkoisiin. Pelkästään Nokia vaikutus Espoon talouteen tullaan mittamaan kuusinumeroisilla luvuilla.
Suomen kansantaloudesta 45 prosenttia tulee vientimarkkinoista. 22.-28.10. monet kansantalouden kannalta merkittävät vientiyritykset julkaisevat kolmannen vuosineljänneksen talousluvut. Samaan aikaan kunnat ja valtio laativat budjetteja vuodelle 2010. Lokakuun lopussa tiedämme missä mennään.
En osaa sanoa mitään sikainfluenssasta, mutta en jostakin syystä ole siitä huolissani. Olen kysynyt jo monta päivää itseltäni, miksi minua ei koko aihe kiinnosta tai millään tavalla hätkähdytä. Olenko tullut jo niin kyyniseksi? Olenko sisäisesti jo niin kuollut? En sittenkään. Minulla on tunne-elämä herkemmässä kuin koskaan aiemmin. Osaan liikuttua toisten kohtaloista ja erityisesti Jumalan rakkaudesta monia kärsiviä kohtaan. Osa syynä on oltava luottamus Jumalaa kohtaan. Mitä minä voisin murehtimalla voittaa? Luotan Jumalaan joka toteuttaa suunnitelmaansa maailmassa ja jonka tahto on sittenkin vain hyvä meitä kohtaan.
Ps. 46:11-12: "Lakatkaa te huolehtimasta!Tietäkää, että minä olen Jumala,kaikkia kansoja mahtavampi,korkein koko maailmassa."Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme.
Olen parin viimepäivän aikana ajatellut, että olisiko tällaisella maailmanlaajuisella pandemian pelolla enemmänkin taloudellisia vaikutuksia. Ainakin nyt tuntuu siltä että Meksiko pysähtyy kokonaan ja myös amerikka saa kantaa kohtuullisia kustannuksia myös tämän taudin vuoksi.
Tässä sitä oli jo ennusteita vallan hurjasti.
Ismo Valkoniemi
21.4.2009
Suurten kertomusten loppu?
Jumala asetti ihmisen viljelemään ja varjelemaan maata, sijaishallitsijaksi. Syntiinlankeemuksessa ihminen päätti ottaa koko maanpiirin hallintavallan, uskoen käärmeen muodossa esiintynyttä kapinallista enkeliä. Tieto oli se tapa, jolla ihminen lopulta tulisi hallitsemaan kaikkea. Jumalaa ei tarvittu kuin tarkkaan rajattuna, pitämään yllä ihmisen uskonnollisuuden kaipuuta. Yhteiskuntaa uskottiin voitavan hallita järkiperäisesti. Maailmaa voitaisiin ohjailla tieteellisin keinoin. Järkiperäinen yhteiskunta, jota johdetaan asiantuntijavoimin, oli ihmisen kehittämän modernin maailman ihanne.
Viimeisen sadan vuoden aikana länsimaiden väestön elintaso on kohonnut mittakaavaan, johon entisaikojen aristokraatitkaan eivät kyenneet. Lääketieteen kehittämillä menetelmillä ihmisen elämää voidaan hallita kehdosta hautaan. Maantieteelliset etäisyydet eivät enää ole esteenä sujuvalle liikkumiselle ja yhteydenpito toiselle puolelle maapalloa on halpaa ja nopeata. Ihmisen sisäiset kivutkin uskotaan saatavan hallintaan psykologian ja erilaisten terapioiden keinoin. Tavoitteet ovat siis toteutuneet?Ei sittenkään! Viimeisen sadan vuoden saldo on monen hyvän asian lisäksi tilastollisesti järkyttävä. Sen aikana on käyty historian kauheimmat sodat, hävitetty miljoonia ihmisiä teollisuuden ja tehokkuuden mekanismeja hyödyntäen ja koettu kolme syvää taloudellista lamaa. Viimeisimmän syvyys ja seuraukset ovat vielä osin hämärän peitossa.
Elintason kohotessa lännessä korkealle, 2/3-osaa maailman väestöstä on elänyt köyhyysrajan alapuolella. Jopa 4 miljardia ihmistä kärsii tänään nälästä. Luonnon tila on kärsinyt teollisen vallankumouksen seurauksena, aiheuttaen sään ääri-ilmiöitä ja maan saastumista. Suomen lääketilaston 1992 – 2002 mukaan psyykenlääkkeiden kulutus kasvoi 58 prosenttia, masennuslääkkeiden käyttö nelinkertaistui ja väestön erilainen psyykkinen oireilu näyttäisi lisääntyneen. Ihmiskunta voi huonosti, hyvin huonosti. Monet sosiologit puhuvat jo suurten kertomusten loppumisesta, politiikan kuolemasta ja ideologian lopusta, jota heijastelee myös ihmisen pahoinvointi.
Politiikan, maailmanvaltakuntien, tiedon ja ideologioiden tyhjiössä Raamatun sanoma on edelleen innostava. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen raamatun kuvat koristivat linja-autoja. Mainokset kertoivat että raamatunideologia oli edelleen vahva. Niin se on tänäänkin. Raamattu puhuu Jumalasta, joka hallitsee edelleen suvereenisti historian tapahtumia. Se puhuu Jeesuksesta, joka palaa pian kuningasten Kuninkaana ja herrojen Herrana tuoden todellisen rauhan maailmaan. Se kertoo meille niistä synneistä, joista on tehtävä parannus ja tarjoaa tilalle täydellistä armahdusta ja vapautusta, jossa on myös psyykkisen terveyden lähteet. Siellä missä synti vesittämättä julistetaan, syntyy synnintunto. Siellä ihmiset vapautuvat taakoistaan ja saavat kokea täydellisen Jumalan armon ja hyväksynnän. Jeesuksen elämä lumoaa edelleen kulkemaan. Ideologia on kirkas kuin aamun aurinko, eikä sitä uhkaa mikään ihmisviisaus eikä vieras oppirakennelma.
Ismo Valkoniemi
Kolumni RV-lehdessä 21.4.2009
Viimeisen sadan vuoden aikana länsimaiden väestön elintaso on kohonnut mittakaavaan, johon entisaikojen aristokraatitkaan eivät kyenneet. Lääketieteen kehittämillä menetelmillä ihmisen elämää voidaan hallita kehdosta hautaan. Maantieteelliset etäisyydet eivät enää ole esteenä sujuvalle liikkumiselle ja yhteydenpito toiselle puolelle maapalloa on halpaa ja nopeata. Ihmisen sisäiset kivutkin uskotaan saatavan hallintaan psykologian ja erilaisten terapioiden keinoin. Tavoitteet ovat siis toteutuneet?Ei sittenkään! Viimeisen sadan vuoden saldo on monen hyvän asian lisäksi tilastollisesti järkyttävä. Sen aikana on käyty historian kauheimmat sodat, hävitetty miljoonia ihmisiä teollisuuden ja tehokkuuden mekanismeja hyödyntäen ja koettu kolme syvää taloudellista lamaa. Viimeisimmän syvyys ja seuraukset ovat vielä osin hämärän peitossa.
Elintason kohotessa lännessä korkealle, 2/3-osaa maailman väestöstä on elänyt köyhyysrajan alapuolella. Jopa 4 miljardia ihmistä kärsii tänään nälästä. Luonnon tila on kärsinyt teollisen vallankumouksen seurauksena, aiheuttaen sään ääri-ilmiöitä ja maan saastumista. Suomen lääketilaston 1992 – 2002 mukaan psyykenlääkkeiden kulutus kasvoi 58 prosenttia, masennuslääkkeiden käyttö nelinkertaistui ja väestön erilainen psyykkinen oireilu näyttäisi lisääntyneen. Ihmiskunta voi huonosti, hyvin huonosti. Monet sosiologit puhuvat jo suurten kertomusten loppumisesta, politiikan kuolemasta ja ideologian lopusta, jota heijastelee myös ihmisen pahoinvointi.
Politiikan, maailmanvaltakuntien, tiedon ja ideologioiden tyhjiössä Raamatun sanoma on edelleen innostava. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen raamatun kuvat koristivat linja-autoja. Mainokset kertoivat että raamatunideologia oli edelleen vahva. Niin se on tänäänkin. Raamattu puhuu Jumalasta, joka hallitsee edelleen suvereenisti historian tapahtumia. Se puhuu Jeesuksesta, joka palaa pian kuningasten Kuninkaana ja herrojen Herrana tuoden todellisen rauhan maailmaan. Se kertoo meille niistä synneistä, joista on tehtävä parannus ja tarjoaa tilalle täydellistä armahdusta ja vapautusta, jossa on myös psyykkisen terveyden lähteet. Siellä missä synti vesittämättä julistetaan, syntyy synnintunto. Siellä ihmiset vapautuvat taakoistaan ja saavat kokea täydellisen Jumalan armon ja hyväksynnän. Jeesuksen elämä lumoaa edelleen kulkemaan. Ideologia on kirkas kuin aamun aurinko, eikä sitä uhkaa mikään ihmisviisaus eikä vieras oppirakennelma.
Ismo Valkoniemi
Kolumni RV-lehdessä 21.4.2009
20.3.2009
Israel, maaliskuussa 2009
Vierailimme Israelissa maaliskuussa 2009. Matka antoi hyvän läpileikkauksen Israelin tilanteeseen ja elämään. Keskustelin juutalaisten, arabimuslimien ja kristittyjen sekä maassa pitkään asuneiden suomalaisten Heikki Kankaan ja Kalervo Syvännön kanssa, kuten myös muutamien maassa tilapäisesti vierailevien kanssa.
Jerusalem on kansojen sulatusuuni. Länsimaalaistunut rivijuutalainen elää elämäänsä, kuten muuallakin lännessä. Hän osallistuu perinteisiin kansantapahtumiin ja uskonnollisiin menoihin, mutta ulospäin hänen uskonnollisuutensa ei juurikaan näy.
Ortodoksijuutalaiset, joita on noin 10% kansasta elävät perinnäissäännöissä. Heillä on suuret perheet, jopa 10-11 lasta, perheenisä ei käy töissä, vaan elelee valtion tuella. Asut, hiukset ja tavat ovat tiukasti säädeltyjä. Perheen nuorisolla on jo pienenä asut ja hiuskiekurat, jotka ovat peräisin 150 vuoden takaa Puolasta. Musta yli suuri lierihattu tai huomiota herättävän suuri musta karvahattu, joka on nostettu irti päästä jollakin mekanismilla. Ortodoksijuutalaiset suhtautuvat kriittisesti hallituksen toimiin ja aivan äärilaita jopa Israelin valtioon. On luonnollista että suhtautuminen muslimeihin on vihamielistä. Suhtautuminen turisteja kohtaan, itseänikin, tuntui ylimieliseltä ja kopealta. Sabatti säädökset ovat käsittämättömän jyrkät. Edelleenkään sabattina ei saa tehdä mitään. Hotellissa jossa olimme, yksi hissi muutettiin sabattihissiksi, joka tarkoitti sitä että se kulki itsestään ja pysähtyi joka kerroksessa. Napin painaminen olisi ollut heidän mukaansa työtä ja siksi se oli kiellettyä. Portaita olisi muuten voinut käyttää, mutta siitä tuli helposti sallitun kävelymäärän ylitys. Kävellähän saa 24 h:n sabattitunnin aikana vain noin kilometrin yhteensä. 613 raamatun säädöksen lisäksi perinnäissääntöjä on valtaisa määrä. Heille sovitus on vaikea käsite, koska uhrisovitusta varten olevaa temppeliä tai ilmestysmajaa ei ole. Siksi sovituksen sijaan käskyjen noudattamisen tiellä yritetään pelastua. Turhaan.
Arabikristitty ei pääsääntöisesti tiedä mitä tarkoittaa uskominen, uskovaisuus tai henkilökohtainen suhde Jeesukseen eli ns. uudestisyntyminen. Nämä termit olivat vieraita. He olivat ristiretkeläisten perillisiä tai vielä vanhempia ortodokseja, kreikkalaiskatolisia tai muita vanhojen kristinuskon haarojen jälkeläisiä. He suorittivat muotomenoja, eivät pitäneet juutalaisista erityisesti ja ortodoksijuutalaisia he enemmänkin vihasivat. He kyselivät, kävisimmekö tasapuolisuuden vuoksi Betlehemissä ja muissa arabien turistikohteissa ja kuskasivat meidät mieluummin arabikortteleihin. He pitivät Israelia hyvänä maana, mutta siellä asuvia ihmisiä täysin kahjoina, tarkoittaen tällöin ortodoksijuutalaisia ja kiihkomuslimeja.
Muslimit katsoivat olevansa Jerusalemin oikeita hallitsijoita. He hyväksyivät jollakin institutionaalisen kristillisyyden, jonka kanssa he halusivat veljeillä siksi, että he saisivat tukea taistelussaan juutalaisia vastaan. Jotkut vanhat kirkot olivatkin luoneet suhteita palestiinan muslimeihin. Kristittynä oli suhteellisen rauhallista liikkua muslimien parissa, joskin arabikristityt olivat käytännössä saaneet Hamasilta kylmää kyytiä ja he olivat joutuneet poistumaan Hamasin hallitsemilta alueilta.
Kuulimme myös arabeista, jotka ovat löytäneet Jeesuksen henkilökohtaisena pelastajanaan. Heillä oli hyvät välit uudestisyntyneiden juutalaisten ja kristittyjen kanssa. He olivat rauhan rakentajia ja pohtivat miten voisi rakentaa sillan eri tahojen välille. Osallistuimme ryhmämme kanssa yhteen hienoon projektiinkin taloudellisesti, jonka takana oli uudestisyntynyt arabi.
Juutalaiset, jotka olivat löytäneet Jeshuan ja joita kutsuttiin messiaaniksiksi, olivat perustaneet messiaanisia seurakuntia, jossa kävi uudestisyntyneitä kristittyjä ja arabeja. Välit ja yhteinen tekeminen oli saumatonta. Osallistuimme suureen sabatin kokoukseen, jossa tapasimme niin juutalaisia, kristittyjä kuin arabejakin, jotka ylistivät todellista ilakointia. Ylistämistä isolla Y:llä.
Uudestisyntyneet kristityt auttoivat messiaanisia seurakuntia ja tekivät yhteisiä tempauksia yhdessä arabikristittyjen kanssa.
Tässä voisi nähdä karkeat päälinjat tulevaisuuden tapahtumille. Juutalaiset ja muslimit tulevat ottamaan kovaa yhteen niin kauan kuin Israelin oikea kuningas, Jeshua, saa vallata molempien sydämet. Koska tämä ei kelpaa vielä osapuolille, tilanteet ajautuvat aina vain kovemmiksi ja uhrien määrä lisääntyy. Käyntimme aikana ammuttiin kaksi liikennepoliisia ilta-aikaan raukkamaisella tavalla. Selkään kesken tiepartio tauon läheisiltä vuorilta. Murhan tekijäksi ilmoittautui aiemmin tuntematon terroristiryhmä. Ajoimme paikan ohi puolivuorokautta tapahtuneen jälkeen, jossa edelleen viranomaiset suorittivat teknistä tutkimusta. Kostoisku tulee vuorenvarmasti myöhemmin, johonkin arabikohteeseen, johon ryhmä ilmoitti sidoksistaan.
Iran joka on soluttautunut Hamasin kautta vahvasti Palestiinalaisten politiikkaan, tulee olemaan hyvin pian ilmaiskun kohteena. Minkälainen selkkaus siitä seuraa, sitä voimme vain arvailla.
Joka tapauksessa tilanne ajautuu siihen, että Israel käy epätoivoista sotaa. Samaan aikaan messiaanisten juutalaisten ja uudestisyntyneiden arabien määrä kasvaa. Myös Syyriaan, Libanoniin ja Iraniin tulee hengellistä herätystä. Viimein Israelin kansa kääntyy messiaansa Jeshuan puoleen hädässä, juuri kun se on äärimmäisen ahtaalla. Jos näin käy, maailman uudestisynteet kristityt ja arabit astuvat Israelin rinnalle ja he ovat heti yhtä. Sen on nähtävissä jo tänään.
Ilmestyskirjan tekstin mukaan Jeshua kuulee Israelin kutsun. Tällä kertaa Hän tulee Kuninkaana, joka kävelee Öljymäeltä vanhalle temppelialueella Kuninkaana ja hallitsijana. Häntä eivät estä muslimien haudat, jotka on tehty temppelin porttien eteen estämään messiaan paluu, eikä umpeen muurattu portti. Hän lyö Israelin vihollisen ja hänen kanssaan palvelevat rauhanvaltakuntaa kaikki uudestisyntyneet ja messiaaniset Juutalaiset.
Ismo Valkoniemi
Jerusalem on kansojen sulatusuuni. Länsimaalaistunut rivijuutalainen elää elämäänsä, kuten muuallakin lännessä. Hän osallistuu perinteisiin kansantapahtumiin ja uskonnollisiin menoihin, mutta ulospäin hänen uskonnollisuutensa ei juurikaan näy.
Ortodoksijuutalaiset, joita on noin 10% kansasta elävät perinnäissäännöissä. Heillä on suuret perheet, jopa 10-11 lasta, perheenisä ei käy töissä, vaan elelee valtion tuella. Asut, hiukset ja tavat ovat tiukasti säädeltyjä. Perheen nuorisolla on jo pienenä asut ja hiuskiekurat, jotka ovat peräisin 150 vuoden takaa Puolasta. Musta yli suuri lierihattu tai huomiota herättävän suuri musta karvahattu, joka on nostettu irti päästä jollakin mekanismilla. Ortodoksijuutalaiset suhtautuvat kriittisesti hallituksen toimiin ja aivan äärilaita jopa Israelin valtioon. On luonnollista että suhtautuminen muslimeihin on vihamielistä. Suhtautuminen turisteja kohtaan, itseänikin, tuntui ylimieliseltä ja kopealta. Sabatti säädökset ovat käsittämättömän jyrkät. Edelleenkään sabattina ei saa tehdä mitään. Hotellissa jossa olimme, yksi hissi muutettiin sabattihissiksi, joka tarkoitti sitä että se kulki itsestään ja pysähtyi joka kerroksessa. Napin painaminen olisi ollut heidän mukaansa työtä ja siksi se oli kiellettyä. Portaita olisi muuten voinut käyttää, mutta siitä tuli helposti sallitun kävelymäärän ylitys. Kävellähän saa 24 h:n sabattitunnin aikana vain noin kilometrin yhteensä. 613 raamatun säädöksen lisäksi perinnäissääntöjä on valtaisa määrä. Heille sovitus on vaikea käsite, koska uhrisovitusta varten olevaa temppeliä tai ilmestysmajaa ei ole. Siksi sovituksen sijaan käskyjen noudattamisen tiellä yritetään pelastua. Turhaan.
Arabikristitty ei pääsääntöisesti tiedä mitä tarkoittaa uskominen, uskovaisuus tai henkilökohtainen suhde Jeesukseen eli ns. uudestisyntyminen. Nämä termit olivat vieraita. He olivat ristiretkeläisten perillisiä tai vielä vanhempia ortodokseja, kreikkalaiskatolisia tai muita vanhojen kristinuskon haarojen jälkeläisiä. He suorittivat muotomenoja, eivät pitäneet juutalaisista erityisesti ja ortodoksijuutalaisia he enemmänkin vihasivat. He kyselivät, kävisimmekö tasapuolisuuden vuoksi Betlehemissä ja muissa arabien turistikohteissa ja kuskasivat meidät mieluummin arabikortteleihin. He pitivät Israelia hyvänä maana, mutta siellä asuvia ihmisiä täysin kahjoina, tarkoittaen tällöin ortodoksijuutalaisia ja kiihkomuslimeja.
Muslimit katsoivat olevansa Jerusalemin oikeita hallitsijoita. He hyväksyivät jollakin institutionaalisen kristillisyyden, jonka kanssa he halusivat veljeillä siksi, että he saisivat tukea taistelussaan juutalaisia vastaan. Jotkut vanhat kirkot olivatkin luoneet suhteita palestiinan muslimeihin. Kristittynä oli suhteellisen rauhallista liikkua muslimien parissa, joskin arabikristityt olivat käytännössä saaneet Hamasilta kylmää kyytiä ja he olivat joutuneet poistumaan Hamasin hallitsemilta alueilta.
Kuulimme myös arabeista, jotka ovat löytäneet Jeesuksen henkilökohtaisena pelastajanaan. Heillä oli hyvät välit uudestisyntyneiden juutalaisten ja kristittyjen kanssa. He olivat rauhan rakentajia ja pohtivat miten voisi rakentaa sillan eri tahojen välille. Osallistuimme ryhmämme kanssa yhteen hienoon projektiinkin taloudellisesti, jonka takana oli uudestisyntynyt arabi.
Juutalaiset, jotka olivat löytäneet Jeshuan ja joita kutsuttiin messiaaniksiksi, olivat perustaneet messiaanisia seurakuntia, jossa kävi uudestisyntyneitä kristittyjä ja arabeja. Välit ja yhteinen tekeminen oli saumatonta. Osallistuimme suureen sabatin kokoukseen, jossa tapasimme niin juutalaisia, kristittyjä kuin arabejakin, jotka ylistivät todellista ilakointia. Ylistämistä isolla Y:llä.
Uudestisyntyneet kristityt auttoivat messiaanisia seurakuntia ja tekivät yhteisiä tempauksia yhdessä arabikristittyjen kanssa.
Tässä voisi nähdä karkeat päälinjat tulevaisuuden tapahtumille. Juutalaiset ja muslimit tulevat ottamaan kovaa yhteen niin kauan kuin Israelin oikea kuningas, Jeshua, saa vallata molempien sydämet. Koska tämä ei kelpaa vielä osapuolille, tilanteet ajautuvat aina vain kovemmiksi ja uhrien määrä lisääntyy. Käyntimme aikana ammuttiin kaksi liikennepoliisia ilta-aikaan raukkamaisella tavalla. Selkään kesken tiepartio tauon läheisiltä vuorilta. Murhan tekijäksi ilmoittautui aiemmin tuntematon terroristiryhmä. Ajoimme paikan ohi puolivuorokautta tapahtuneen jälkeen, jossa edelleen viranomaiset suorittivat teknistä tutkimusta. Kostoisku tulee vuorenvarmasti myöhemmin, johonkin arabikohteeseen, johon ryhmä ilmoitti sidoksistaan.
Iran joka on soluttautunut Hamasin kautta vahvasti Palestiinalaisten politiikkaan, tulee olemaan hyvin pian ilmaiskun kohteena. Minkälainen selkkaus siitä seuraa, sitä voimme vain arvailla.
Joka tapauksessa tilanne ajautuu siihen, että Israel käy epätoivoista sotaa. Samaan aikaan messiaanisten juutalaisten ja uudestisyntyneiden arabien määrä kasvaa. Myös Syyriaan, Libanoniin ja Iraniin tulee hengellistä herätystä. Viimein Israelin kansa kääntyy messiaansa Jeshuan puoleen hädässä, juuri kun se on äärimmäisen ahtaalla. Jos näin käy, maailman uudestisynteet kristityt ja arabit astuvat Israelin rinnalle ja he ovat heti yhtä. Sen on nähtävissä jo tänään.
Ilmestyskirjan tekstin mukaan Jeshua kuulee Israelin kutsun. Tällä kertaa Hän tulee Kuninkaana, joka kävelee Öljymäeltä vanhalle temppelialueella Kuninkaana ja hallitsijana. Häntä eivät estä muslimien haudat, jotka on tehty temppelin porttien eteen estämään messiaan paluu, eikä umpeen muurattu portti. Hän lyö Israelin vihollisen ja hänen kanssaan palvelevat rauhanvaltakuntaa kaikki uudestisyntyneet ja messiaaniset Juutalaiset.
Ismo Valkoniemi
6.3.2009
Kirkko ja talous
Kesällä kirjoittamani kirja Mammonan maailmasta Kuninkaan perilliseksi tuntui aika jyrkältä ja kovalta, kuin tuomiolta maailman menolle. Elokuussa kirja ei ollut ajankohtainen erään kustantajan mielestä. Syyskuussa toinen alkoi pitää sitä ajankohtaisena. Marraskuussa ilmestyneen kirjan ensipainos 10.000 kpl on loppu. Nyt sitä painetaan 5.000 kpl lisää ja se ilmestyy myös ruotsinkielisinä. Nyt selaillessani sitä, se alkaa tuntua jo lepsulta. Vieläkin kovemmin olisi voinut sanoa ja ennustaa, niin synkältä näyttää talous tänään.
Kirjan perimmäinen sanoma tosin oli se, että nyt ihmisten tulisi etsiä todellisia aarteita Jumalan maailmoista. Materia on vain väline ja nyt kun sen palatsit ovat kontallaan, Jumalan valtakunnasta pitäisi puhua enemmän. Jumalan valtakunnassa ei ole lama, vaan se pursuaa luovuutta, intoa ja rohkaisevaa voimaa.
100 vuotispäiviensä aikaan evankelista-kirjailija Hilja Aaltonen ennusti pari vuotta sitten, että maahamme tulee uusi hengellinen herääminen. Se alkaa kirkon papeista, kun he kääntyvät Jumalan puoleen ja alkavat julistaa evankeliumia hengessä ja totuudessa. Silloin monet pohtivat, milloin tällainen aika voisi tulla. Itse näen että se häämöttää kirkon alennustilan takana. Tänä vuonna tulemme jo kuulemaan kirkon taloudellisista vaikeuksista. Kirkosta eroaminen yhdessä laman kanssa tulee verottamaan kirkkoa, joka sijoitti varojaan tämän maailman oppien mukaisesti. Toki sillä on kiinteätä omaisuutta, mutta paljon se laittoi viime vuosina kirkkorakennusten korjaamiseen ja kunnostamiseen, josta raha ei ole irroitettavissa. Metsäomaisuuttakaan ei voi myydä. Talouden konsulttien antamat neuvot sen sijaan olivat sijoitusrahastojen ja pörssiosakkeiden puolella, joita alkava lama verottaa ankarasti. Verotulot laskevat jyrkästi. Jo tänä vuonna monet seurakunnat joutuvat lomauttamaan henkilöstöä. Tampereen evankelisluterilainen seurakunta on yksi ensimmäisistä ja sen jälkeen tulemme kuulemaan vyörynä näitä uutisia, jotka vain pahenevat ensi vuonna.
Kirkko on ollut liberaali raamatun opetusten suhteen, mutta konservatiivinen ulkoisissa seikoissa. Vapaat suunnat sen sijaan ovat liberaaleja ulkoisissa asioissa, mutta konservatiivisia hengellisissä seikoissa. Kirkon hengellinen rappiotila, erityisesti seksuaalietiikan alueilla murehduttaa monia kirkon työntekijöitäkin. En osaa arvioida sitä, kuinka syvään kyykkyyn kirkko on asettunut silloin, kun sen piirissä rukoillaan tosissaan ja huudetaan elävää Jumalaa. Silloin kuitenkin kirkko ymmärtää, että se ei voi olla ihmiskäsin rakennettu laitos, vaan sen elämä ja kuolema riippuu siitä hengestä, joka tulee Jumalalta. Kirkko elää hengellisenä kirkkona, olipa rakennukset tai palkkavarat mitä luokkaa tahansa tai kuolee hengettömän, ihmisviisaudessa rakennettuna instituutiona.
Vaikka itse kuulun vapaisiin suuntiin, tulen seisomaan niiden kirkon uskovien ihmisten rinnalla, jotka alkavat taistella kirkon uuden hengellisen elämän puolesta rukouksessa ja hengen totuudessa.
Ismo Valkoniemi
Kirjan perimmäinen sanoma tosin oli se, että nyt ihmisten tulisi etsiä todellisia aarteita Jumalan maailmoista. Materia on vain väline ja nyt kun sen palatsit ovat kontallaan, Jumalan valtakunnasta pitäisi puhua enemmän. Jumalan valtakunnassa ei ole lama, vaan se pursuaa luovuutta, intoa ja rohkaisevaa voimaa.
100 vuotispäiviensä aikaan evankelista-kirjailija Hilja Aaltonen ennusti pari vuotta sitten, että maahamme tulee uusi hengellinen herääminen. Se alkaa kirkon papeista, kun he kääntyvät Jumalan puoleen ja alkavat julistaa evankeliumia hengessä ja totuudessa. Silloin monet pohtivat, milloin tällainen aika voisi tulla. Itse näen että se häämöttää kirkon alennustilan takana. Tänä vuonna tulemme jo kuulemaan kirkon taloudellisista vaikeuksista. Kirkosta eroaminen yhdessä laman kanssa tulee verottamaan kirkkoa, joka sijoitti varojaan tämän maailman oppien mukaisesti. Toki sillä on kiinteätä omaisuutta, mutta paljon se laittoi viime vuosina kirkkorakennusten korjaamiseen ja kunnostamiseen, josta raha ei ole irroitettavissa. Metsäomaisuuttakaan ei voi myydä. Talouden konsulttien antamat neuvot sen sijaan olivat sijoitusrahastojen ja pörssiosakkeiden puolella, joita alkava lama verottaa ankarasti. Verotulot laskevat jyrkästi. Jo tänä vuonna monet seurakunnat joutuvat lomauttamaan henkilöstöä. Tampereen evankelisluterilainen seurakunta on yksi ensimmäisistä ja sen jälkeen tulemme kuulemaan vyörynä näitä uutisia, jotka vain pahenevat ensi vuonna.
Kirkko on ollut liberaali raamatun opetusten suhteen, mutta konservatiivinen ulkoisissa seikoissa. Vapaat suunnat sen sijaan ovat liberaaleja ulkoisissa asioissa, mutta konservatiivisia hengellisissä seikoissa. Kirkon hengellinen rappiotila, erityisesti seksuaalietiikan alueilla murehduttaa monia kirkon työntekijöitäkin. En osaa arvioida sitä, kuinka syvään kyykkyyn kirkko on asettunut silloin, kun sen piirissä rukoillaan tosissaan ja huudetaan elävää Jumalaa. Silloin kuitenkin kirkko ymmärtää, että se ei voi olla ihmiskäsin rakennettu laitos, vaan sen elämä ja kuolema riippuu siitä hengestä, joka tulee Jumalalta. Kirkko elää hengellisenä kirkkona, olipa rakennukset tai palkkavarat mitä luokkaa tahansa tai kuolee hengettömän, ihmisviisaudessa rakennettuna instituutiona.
Vaikka itse kuulun vapaisiin suuntiin, tulen seisomaan niiden kirkon uskovien ihmisten rinnalla, jotka alkavat taistella kirkon uuden hengellisen elämän puolesta rukouksessa ja hengen totuudessa.
Ismo Valkoniemi
23.2.2009
Rypynpoistovoide
(kirjoitettu Ristin Voitto -lehden Kolumniksi, julkaistu 24.2.2009)
Ikuisen nuoruuden ja jatkuvan kasvun ideologiat ovat veljeksiä toisilleen. Molemmat ovat utopioita, joita ihmiset yrittävät elää todeksi. Television ajankohtaisohjelmassa keskusteltiin menneellä viikolla kauneudenhoitotuotteiden olemuksesta. Asiantuntijat olivat kohtuullisen yksimielisiä siitä, että nuoruuden ihannointi on synnyttänyt ennätysmäiset kosmetiikka-alan markkinat. Pieni purkki rypynpoistovoidetta saattaa maksaa jopa 600 euroa tai enemmänkin. Purkkien sisältämät aineosat eivät vakuuttaneet tv-keskustelun puolueettomia asiantuntijoita. Kaikesta kritiikistä huolimatta markkinat toimivat hyvin ja tehokkaasti. Ihminen ei halua vanheta. Ajatuksena on, että aina kannattaa kokeilla ihmevoidetta, jospa se sittenkin tepsisi. Hinta ei ole este näin ylevälle tavoitteelle, korkeintaan hidaste.Jatkuvan kasvun ideologia, joka ei tunne riski-sanaa lainkaan, on luikerrellut osaksi yhteiskuntaamme. Se tuntee heikosti luontoa ja luonnonvarojemme riittävyyttä. Tänään tarvittaisiin seitsemän maapalloa lisää raaka-ainelähteeksi ja uusiksi elon alustoiksi, huomenna enemmän. Historiaa se ei ole lukenut lainkaan, joten sen tulevaisuuden usko perustuu ilman näyttöä olevaan unelmaan. Tänään se matelee pohjamudissa, sillä jatkuva kasvu on kokenut pienen kolauksen, sittenkin mitättömän. Mutta ei hätää, se on jo nostamassa päätä ja nousee taas entistä ehompana.Molempien utopioiden päämäärä on pohjimmiltaan hyvä ja vilpitön; turvallinen, hallinnassa oleva täydellinen maailma, jossa ei tarvitse kärsiä vilua ja nälkää.Tavoite kuulostaa tutulta, sillä kyse on paluusta paratiisiin, olotilaan jossa oli ikuinen elämä ja turvallinen, hallinnassa oleva täydellinen maailma ilman ikävää vanhenemista ja epävarmuutta.Ongelmalliseksi asian tekee se, että sama maailma joka uskoo evoluutioteoriaan ilman Jumalaa, tavoittelee ikuista taloudellisen hyvän kasvua ja ikuista nuoruutta. Eikö juuri jumalaton maailma ole rujoudessaan luonnollinen ja hyväksyttävä? Eikö persoonaton ja tarkoitukseton kellunta telluksellamme ole evoluutiota parhaimmillaan? Miksi pyrkiä paratiisiin, kun jumalattoman maailman tehtävä on tuottaa seuraavalle sukupolvelle vain parempia soluja?
Kristinuskon sanoma, jota monet pitävät utopiana, on kuin raikas tuulahdus näiden haavekuvien rinnalla. Me vanhenemme ja väsymme, olemme puutteellisia ja vajaita, mutta samalla täydellisiä Kristuksessa. Kaikki uurteet ja juovat kiittävät eletystä elämästä. Kehomme on rajallinen, mutta henkemme ikuinen. Lihavat ja laihat vuodet vuorottelevat, valtakunnat nousevat ja tuhoutuvat ja sodat ja maanjäristykset ovat osa todellisuuttamme. Mutta olo on sama kuin sylivauvana Linnanmäellä. Pelottavat laitteet hyrräävät ympärillä, kovat äänet, huuto ja meteli täyttävät ilman, joku tönii ja toinen etuilee, mutta hyvä on olla, Isän sylissä. Hän hallitsee kaaoksen ja rakastaa, vaikka naarmuja on poskessa ja nenä vuotaa. Ps. 39:5: ”Herra, anna minun muistaa,että elämäni päättyy, että päivilleni on pantu määrä.”
Ismo Valkoniemi
Ikuisen nuoruuden ja jatkuvan kasvun ideologiat ovat veljeksiä toisilleen. Molemmat ovat utopioita, joita ihmiset yrittävät elää todeksi. Television ajankohtaisohjelmassa keskusteltiin menneellä viikolla kauneudenhoitotuotteiden olemuksesta. Asiantuntijat olivat kohtuullisen yksimielisiä siitä, että nuoruuden ihannointi on synnyttänyt ennätysmäiset kosmetiikka-alan markkinat. Pieni purkki rypynpoistovoidetta saattaa maksaa jopa 600 euroa tai enemmänkin. Purkkien sisältämät aineosat eivät vakuuttaneet tv-keskustelun puolueettomia asiantuntijoita. Kaikesta kritiikistä huolimatta markkinat toimivat hyvin ja tehokkaasti. Ihminen ei halua vanheta. Ajatuksena on, että aina kannattaa kokeilla ihmevoidetta, jospa se sittenkin tepsisi. Hinta ei ole este näin ylevälle tavoitteelle, korkeintaan hidaste.Jatkuvan kasvun ideologia, joka ei tunne riski-sanaa lainkaan, on luikerrellut osaksi yhteiskuntaamme. Se tuntee heikosti luontoa ja luonnonvarojemme riittävyyttä. Tänään tarvittaisiin seitsemän maapalloa lisää raaka-ainelähteeksi ja uusiksi elon alustoiksi, huomenna enemmän. Historiaa se ei ole lukenut lainkaan, joten sen tulevaisuuden usko perustuu ilman näyttöä olevaan unelmaan. Tänään se matelee pohjamudissa, sillä jatkuva kasvu on kokenut pienen kolauksen, sittenkin mitättömän. Mutta ei hätää, se on jo nostamassa päätä ja nousee taas entistä ehompana.Molempien utopioiden päämäärä on pohjimmiltaan hyvä ja vilpitön; turvallinen, hallinnassa oleva täydellinen maailma, jossa ei tarvitse kärsiä vilua ja nälkää.Tavoite kuulostaa tutulta, sillä kyse on paluusta paratiisiin, olotilaan jossa oli ikuinen elämä ja turvallinen, hallinnassa oleva täydellinen maailma ilman ikävää vanhenemista ja epävarmuutta.Ongelmalliseksi asian tekee se, että sama maailma joka uskoo evoluutioteoriaan ilman Jumalaa, tavoittelee ikuista taloudellisen hyvän kasvua ja ikuista nuoruutta. Eikö juuri jumalaton maailma ole rujoudessaan luonnollinen ja hyväksyttävä? Eikö persoonaton ja tarkoitukseton kellunta telluksellamme ole evoluutiota parhaimmillaan? Miksi pyrkiä paratiisiin, kun jumalattoman maailman tehtävä on tuottaa seuraavalle sukupolvelle vain parempia soluja?
Kristinuskon sanoma, jota monet pitävät utopiana, on kuin raikas tuulahdus näiden haavekuvien rinnalla. Me vanhenemme ja väsymme, olemme puutteellisia ja vajaita, mutta samalla täydellisiä Kristuksessa. Kaikki uurteet ja juovat kiittävät eletystä elämästä. Kehomme on rajallinen, mutta henkemme ikuinen. Lihavat ja laihat vuodet vuorottelevat, valtakunnat nousevat ja tuhoutuvat ja sodat ja maanjäristykset ovat osa todellisuuttamme. Mutta olo on sama kuin sylivauvana Linnanmäellä. Pelottavat laitteet hyrräävät ympärillä, kovat äänet, huuto ja meteli täyttävät ilman, joku tönii ja toinen etuilee, mutta hyvä on olla, Isän sylissä. Hän hallitsee kaaoksen ja rakastaa, vaikka naarmuja on poskessa ja nenä vuotaa. Ps. 39:5: ”Herra, anna minun muistaa,että elämäni päättyy, että päivilleni on pantu määrä.”
Ismo Valkoniemi
9.1.2009
Uskon perusteet
Olen viimeaikoina kuullut monen kristityn huokailevan sitä, kuinka koville uskonperusteet maailmassa joutuvat. Uskomme on jatkuvasti koetuksella ja usein tuntuu siltä, että uskon perusteet murenevat ympärillä olevien haasteiden keskellä.
Totta onkin, että uskoamme koetellaan tässä ajassa lujasti. Luterilaisen kirkon tilanne, jossa julkisessa keskustelussa haastetaan kirkon perinteet ja vielä enemmän, opin, lähes viikottain. Rivikristityn näkökulmasta liberaalit piispojen kannanotot seksuaalieettisiin kysymyksiin ovat vaikeita ymmärtää. Tieteellinen tieto tuo omat haasteet uskolle. Sairaudet ja epäoikeudenmukaisuus, joka maailmassa vallitsee, aiheuttavat uskolle voimakkaita haasteita. Onko Jumala olemassa?
Olen ollut varsin kärkäs uskonpuolustaja, ns. apologeetti, viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Olin innostunut kreationismistä, joka nousi haastamaan -90 luvulla vallitsevaa evoluutioteoriaa. Näissä yhteyksissä olen lukenut lukuisia kreationistisia kirjoja ja perehtynyt kohtuullisesti evoluutioteoriaan. Olen keskustellut satoja tunteja skeptikkojen, ateistien, vapaa-ajattelijoiden ja agnostikkojen kanssa teemasta. Näiltä sivuilta löydät myös kirjoitukseni, jossa kritisoin voimakkaasti joulukuussa 2008 annettua Skepsis ry:n Huuhaa-palkintoa, joiden kohteena olivat Tapio Puolimatkan kirjat.
Kritiikkini kärki on kuitenkin muuttunut. Nämä keskustelut, joita olen käynyt satoja tunteja eri tavalla ajattelevien kanssa, ovat muuttaneet perustelujani. Huomasin että palkintoperusteluissa ei olisi ollut mitään sellaista, mikä olisi minua ärsyttänyt, jos perustelut olisivat olleet maltillisemmat. Mutta fanaattisuus ärsytti, ei skepsismi.
Pääargumentti tässä blogikirjoituksessa on se, että en ole erityisen vakuuttunut siitä, että kristittyjen tulisi puolustaa uskoa tieteellisen tiedon keinoin, paitsi jos siihen löytyy tieteellisiä perusteluja. Erilaisten luomisoletusten perusteleminen luonnontieteellisillä seikoilla vie uskon helposti heikolle pohjalle. Erilaiset luomisuskon oletukset ovat harhauttaneet kristikuntaa satoja vuosia. Kristityt, etenkin kirkko, on ollut eksyksissä kysymyksen kanssa monasti historiassa, sillä seurauksena että moni on menettänyt uskonsa kun vääjäämättömät näytöt ovat osoittaneet uskomuksen epätodeksi. Näin on tänäänkin.
Olen itse törmännyt muutamiin keskustelijoihin internetin evoluutio vs kreationismi palstalla, jossa keskustelija on selvästikin menettänyt 'uskonsa', huomattuaan lyhyen luomisen mahdottomuuden luonnontieteen näyttöjen valossa. Monet uskossaan heikot tai tuoreet, tarttuvat uskottavalta tuntuvien koulutettujen ihmisten kreationismiin ja näitä ajatuksia esittäviin, ottaen niistä nopeasti itselleen esikuvan. Tämän esikuvan varaan aletaan rakentaa uskon perusteita. Perusteita puolustetaan voimakkaalla hyökkäyksellä evoluutioteoriaa tai tieteellistä maailmankuvaa vastaan. Joidenkin aikojen tai vuosien kuluttua tällainen usko joutuukin koetukselle, kun perusteluissa voi olla tiedollinen virhe. Itselleni ei koskaan niin käynyt, sillä uskoni perusteet eivät ole sidottuna luomisen vuosimäärään tai tiedon yksityiskohtaan, mutta vaarallisilla vesillä itsekin kävin. Tunnistan ongelman.
Mikä on kreationismin hinta? Pelastaako se syntisiä vai viekö se lopulta uskovia pois uskostaan? Mikä on evoluutionteorian hinta, kadottaako se uskovia ja onko sitä vastaan siksi taisteltava?
Olen sitä mieltä, että evoluutioteoriaa saa kritisoida. Se on sisältänyt räikeitä virheitä.. Edelleen sitä on arvosteltava ja sen perusteita on koeteltava. Tässä kreationismi on tehnyt tieteelle palveluksen, hyökkäämällä evoluutioteorian heikkouksien kimppuun. Mutta mikä on teorian tulevaisuus, voidaanko sitä oikeasti horjuttaa vakavasti? Haaste on tervetullut, mutta sen pitää olla tieteellistä ja korkeatasoista haastamista ja riviuskovien, vasta uskoon tulleiden ja seurakuntien pitää vetäytyä tiedonareenalta pois ja jättää se tieteentekijöille ja niille jotka harrastavat asiaa vakavasti. Suorastaan toivon että evoluutioteoriaa tarkastellaan äärimmäisen kriittisesti ja sitä testataan ja epäillään voimakkaasti. Tämä edellyttää tietoa ja perehtymistä. Riviuskovan tulee pohtia uskonsa perusteita muista lähtökohdista. Seurakuntien ja kristillisten yhteisöjen tulee keskittyä hengelliseen työhön ja tukea ihmisiä heidän vaelluksessaan.
Uskon, että kaiken takana on Jumala, Hän joka sanoo nimekseen "Minä olen se mikä Minä olen." Tämä salattu Jumala on uskomme kohde, Hän joka lähetti poikansa Jeesuksen maanpäälle, korjaamaan Adamin lankeemuksen ja sovittamaan meidän syntimme Jumalan edessä, antamalla itsensä uhriksi, jotta meillä rauha olisi. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu, tarkoittaa että ei se joka tietää, vaan se joka uskoo! Jeesus kiittää rukouksessaan (Luuk. 10:21) Jumalaa siitä, että Jumala on salannut itsensä viisailta ja ilmoittanut itsensä lapsenmielisille. Paavali kuvaa Jumalan päättäneen julistaa hulluutta, pelastaakseen ne jotka uskovat. Huomaa tässäkin, Paavali puhuu uskosta, ei tiedosta. Ihmisjärki ja luonnolliset käsitteet eivät Jumalaa kuvattaessa koskaan kanna loppuun saakka.
400-luvulla elänyt syyrialainen Dionysios kuvaa Jumalaa seuraavalla tavalla: "Jumalallinen todellisuus on jotain paljon enemmän kuin meidän kielemme, ja sen lisäksi kaikkea sitä yhtä aikaa. Jumala on kaikkien käsitteiden lähde, olemisen täyteys. Siksi mikään kielellinen ilmaisu ei voi tyhjentävästi ilmaista, mitä Jumala on. Jumalan isyys on jotakin paljon enemmän ja käsittämättömänpää kuin maallinen isyys, Kristuksen poikana oleminen on jotain paljon enemmän kuin maallinen poikana oleminen. Jumala on yksi, mutta se ei ole vain numero, vaan ymmärryksemme ylittävä salaisuus. Jumalan oleminen on jotain paljon enemmän kuin maallinen oleminen.
Se, joka haluaa näkyvin sanoin kertoa todellisesta Herran rakkaudesta ja pyhästä nöyryydestä niin kuin pitäisi, ja Jumalan valistuksesta todellisesti, ja Jumalan pelosta valheettomasti, ja sydämen saamasta tiedosta erehtymättä, näiden tunteesta ja vaikutuksesta, ja luulee selityksillään voivansa opettaa näitä asioita maistamattomia, toimii kuin sellainen, joka yrittää sanoin ja esimerkein selittää hunajan makeutta niille, jotka eivät ole maistaneet hunajaa."
Kristityn tulee kohdata käsitteiden tuolla puolella oleva elävä Jumala! Meidän pitää elää todeksi Jumalan armoteko, ne sakramentit joita meille on annettu ja ne hengelliset aarteet jotka meille on uskottu.
Kun me taistelemme uskomme puolesta, me voimme ja meidän pitääkin kritisoida modernismin ajan ihmisten luuloa, jossa he ajattelevat kykenevänsä hallitsemaan koko todellisuutta älyn ja ajattelun kautta. Tällainen usko älyyn on älytöntä!
Uskon että ne jotka ajattelevat hallitsevansa kaikkea, huomaavat eräänä päivänä voimiensa uupuneen. Näin kävi myös eräälle Helsingin yliopiston hyvin kriittiselle teologille, jonka uskoa oli vaikea havaita. Vanhoilla päivillään hän muutti Italiaan, jossa löysi itselleen seurakunnan. Hän sytytti päivittäin kynttilän elävälle Jumalalla, sille mystiselle, jota hän ei oikein ymmärtänyt, kiitti sovituksesta ja sanoi että oli väsynyt tietämään kaikesta kaiken. Hän ymmärsi että aika ei enää riittänyt järjen ja tiedon alttarilla. Vanhuus ja väsymys olivat saapuneet. Oli turvallista, kun vastassa oli 'syli', jossa vanhuuden päivinä sai kohdata oman Jumalansa, oman Pelastajansa.
Ismo Valkoniemi
Totta onkin, että uskoamme koetellaan tässä ajassa lujasti. Luterilaisen kirkon tilanne, jossa julkisessa keskustelussa haastetaan kirkon perinteet ja vielä enemmän, opin, lähes viikottain. Rivikristityn näkökulmasta liberaalit piispojen kannanotot seksuaalieettisiin kysymyksiin ovat vaikeita ymmärtää. Tieteellinen tieto tuo omat haasteet uskolle. Sairaudet ja epäoikeudenmukaisuus, joka maailmassa vallitsee, aiheuttavat uskolle voimakkaita haasteita. Onko Jumala olemassa?
Olen ollut varsin kärkäs uskonpuolustaja, ns. apologeetti, viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Olin innostunut kreationismistä, joka nousi haastamaan -90 luvulla vallitsevaa evoluutioteoriaa. Näissä yhteyksissä olen lukenut lukuisia kreationistisia kirjoja ja perehtynyt kohtuullisesti evoluutioteoriaan. Olen keskustellut satoja tunteja skeptikkojen, ateistien, vapaa-ajattelijoiden ja agnostikkojen kanssa teemasta. Näiltä sivuilta löydät myös kirjoitukseni, jossa kritisoin voimakkaasti joulukuussa 2008 annettua Skepsis ry:n Huuhaa-palkintoa, joiden kohteena olivat Tapio Puolimatkan kirjat.
Kritiikkini kärki on kuitenkin muuttunut. Nämä keskustelut, joita olen käynyt satoja tunteja eri tavalla ajattelevien kanssa, ovat muuttaneet perustelujani. Huomasin että palkintoperusteluissa ei olisi ollut mitään sellaista, mikä olisi minua ärsyttänyt, jos perustelut olisivat olleet maltillisemmat. Mutta fanaattisuus ärsytti, ei skepsismi.
Pääargumentti tässä blogikirjoituksessa on se, että en ole erityisen vakuuttunut siitä, että kristittyjen tulisi puolustaa uskoa tieteellisen tiedon keinoin, paitsi jos siihen löytyy tieteellisiä perusteluja. Erilaisten luomisoletusten perusteleminen luonnontieteellisillä seikoilla vie uskon helposti heikolle pohjalle. Erilaiset luomisuskon oletukset ovat harhauttaneet kristikuntaa satoja vuosia. Kristityt, etenkin kirkko, on ollut eksyksissä kysymyksen kanssa monasti historiassa, sillä seurauksena että moni on menettänyt uskonsa kun vääjäämättömät näytöt ovat osoittaneet uskomuksen epätodeksi. Näin on tänäänkin.
Olen itse törmännyt muutamiin keskustelijoihin internetin evoluutio vs kreationismi palstalla, jossa keskustelija on selvästikin menettänyt 'uskonsa', huomattuaan lyhyen luomisen mahdottomuuden luonnontieteen näyttöjen valossa. Monet uskossaan heikot tai tuoreet, tarttuvat uskottavalta tuntuvien koulutettujen ihmisten kreationismiin ja näitä ajatuksia esittäviin, ottaen niistä nopeasti itselleen esikuvan. Tämän esikuvan varaan aletaan rakentaa uskon perusteita. Perusteita puolustetaan voimakkaalla hyökkäyksellä evoluutioteoriaa tai tieteellistä maailmankuvaa vastaan. Joidenkin aikojen tai vuosien kuluttua tällainen usko joutuukin koetukselle, kun perusteluissa voi olla tiedollinen virhe. Itselleni ei koskaan niin käynyt, sillä uskoni perusteet eivät ole sidottuna luomisen vuosimäärään tai tiedon yksityiskohtaan, mutta vaarallisilla vesillä itsekin kävin. Tunnistan ongelman.
Mikä on kreationismin hinta? Pelastaako se syntisiä vai viekö se lopulta uskovia pois uskostaan? Mikä on evoluutionteorian hinta, kadottaako se uskovia ja onko sitä vastaan siksi taisteltava?
Olen sitä mieltä, että evoluutioteoriaa saa kritisoida. Se on sisältänyt räikeitä virheitä.. Edelleen sitä on arvosteltava ja sen perusteita on koeteltava. Tässä kreationismi on tehnyt tieteelle palveluksen, hyökkäämällä evoluutioteorian heikkouksien kimppuun. Mutta mikä on teorian tulevaisuus, voidaanko sitä oikeasti horjuttaa vakavasti? Haaste on tervetullut, mutta sen pitää olla tieteellistä ja korkeatasoista haastamista ja riviuskovien, vasta uskoon tulleiden ja seurakuntien pitää vetäytyä tiedonareenalta pois ja jättää se tieteentekijöille ja niille jotka harrastavat asiaa vakavasti. Suorastaan toivon että evoluutioteoriaa tarkastellaan äärimmäisen kriittisesti ja sitä testataan ja epäillään voimakkaasti. Tämä edellyttää tietoa ja perehtymistä. Riviuskovan tulee pohtia uskonsa perusteita muista lähtökohdista. Seurakuntien ja kristillisten yhteisöjen tulee keskittyä hengelliseen työhön ja tukea ihmisiä heidän vaelluksessaan.
Uskon, että kaiken takana on Jumala, Hän joka sanoo nimekseen "Minä olen se mikä Minä olen." Tämä salattu Jumala on uskomme kohde, Hän joka lähetti poikansa Jeesuksen maanpäälle, korjaamaan Adamin lankeemuksen ja sovittamaan meidän syntimme Jumalan edessä, antamalla itsensä uhriksi, jotta meillä rauha olisi. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu, tarkoittaa että ei se joka tietää, vaan se joka uskoo! Jeesus kiittää rukouksessaan (Luuk. 10:21) Jumalaa siitä, että Jumala on salannut itsensä viisailta ja ilmoittanut itsensä lapsenmielisille. Paavali kuvaa Jumalan päättäneen julistaa hulluutta, pelastaakseen ne jotka uskovat. Huomaa tässäkin, Paavali puhuu uskosta, ei tiedosta. Ihmisjärki ja luonnolliset käsitteet eivät Jumalaa kuvattaessa koskaan kanna loppuun saakka.
400-luvulla elänyt syyrialainen Dionysios kuvaa Jumalaa seuraavalla tavalla: "Jumalallinen todellisuus on jotain paljon enemmän kuin meidän kielemme, ja sen lisäksi kaikkea sitä yhtä aikaa. Jumala on kaikkien käsitteiden lähde, olemisen täyteys. Siksi mikään kielellinen ilmaisu ei voi tyhjentävästi ilmaista, mitä Jumala on. Jumalan isyys on jotakin paljon enemmän ja käsittämättömänpää kuin maallinen isyys, Kristuksen poikana oleminen on jotain paljon enemmän kuin maallinen poikana oleminen. Jumala on yksi, mutta se ei ole vain numero, vaan ymmärryksemme ylittävä salaisuus. Jumalan oleminen on jotain paljon enemmän kuin maallinen oleminen.
Se, joka haluaa näkyvin sanoin kertoa todellisesta Herran rakkaudesta ja pyhästä nöyryydestä niin kuin pitäisi, ja Jumalan valistuksesta todellisesti, ja Jumalan pelosta valheettomasti, ja sydämen saamasta tiedosta erehtymättä, näiden tunteesta ja vaikutuksesta, ja luulee selityksillään voivansa opettaa näitä asioita maistamattomia, toimii kuin sellainen, joka yrittää sanoin ja esimerkein selittää hunajan makeutta niille, jotka eivät ole maistaneet hunajaa."
Kristityn tulee kohdata käsitteiden tuolla puolella oleva elävä Jumala! Meidän pitää elää todeksi Jumalan armoteko, ne sakramentit joita meille on annettu ja ne hengelliset aarteet jotka meille on uskottu.
Kun me taistelemme uskomme puolesta, me voimme ja meidän pitääkin kritisoida modernismin ajan ihmisten luuloa, jossa he ajattelevat kykenevänsä hallitsemaan koko todellisuutta älyn ja ajattelun kautta. Tällainen usko älyyn on älytöntä!
Uskon että ne jotka ajattelevat hallitsevansa kaikkea, huomaavat eräänä päivänä voimiensa uupuneen. Näin kävi myös eräälle Helsingin yliopiston hyvin kriittiselle teologille, jonka uskoa oli vaikea havaita. Vanhoilla päivillään hän muutti Italiaan, jossa löysi itselleen seurakunnan. Hän sytytti päivittäin kynttilän elävälle Jumalalla, sille mystiselle, jota hän ei oikein ymmärtänyt, kiitti sovituksesta ja sanoi että oli väsynyt tietämään kaikesta kaiken. Hän ymmärsi että aika ei enää riittänyt järjen ja tiedon alttarilla. Vanhuus ja väsymys olivat saapuneet. Oli turvallista, kun vastassa oli 'syli', jossa vanhuuden päivinä sai kohdata oman Jumalansa, oman Pelastajansa.
Ismo Valkoniemi
8.1.2009
The Holy Spirit in theology
When you read (or intone) the Nicene Creed in Sunday Churches, what are you thinking? Nice and clear parts of faith or something you don’t really understand? The Nicene Creed is an ecumenical Christian statement of faith accepted by some 2 billion 140 million people who confess to this creed. The Creeds age is about 1700 years. The Nicene Creed involves among others like a part of the Holy Spirit as follows: “And I believe in the Holy Spirit, the Lord and giver of life, who proceeds from the Father and the Son, who with the Father and the Son together is worshiped and glorified, who spoke by the prophets.” Simple and clear?
We know The Heavenly Father and we know who was His son Jesus, but what Christianity knows about the person of the Holy Spirit? Is it important or not? In my opinion, it is important to know what is possible to know in believing things. That’s why I tell in my text what is possible to know about of the Holy Spirit because it perhaps is a quite big word to understand. If we are not interested in this kind of question, why we confess to the Nicene Creed in Sunday Church?
First of all I want to make one question clear about names the Holy Spirit and the Holy Ghost. The second we look generally what the Old and New testaments tell us about the Holy Spirit. The main body of the text, third one, is looking for the Holy Spirit through the Pauline’s theology, because his is generally first theologian in Christianity.
1.Holy Ghost was the common name for the Holy Spirit in English prior to the 20th century. It is the name used in the Book of Common Prayer, which is more than 500 years old prayer book and the King James Version of the Bible, and is still used by those who prefer more traditional language. The term is still retained in the traditional-language rites of the Anglican Church. The original meaning of the English word ghost paralleled the words spirit or soul. I use this presentation word the Holy Spirit. The Old Testament speak about the Spirit of God and the Holy Spirit. In the Bible Paul’s using the phrase “Spirit of his son” what is synonymous in theology with the Holy Spirit.
2. Is The Holy Spirit perhaps the most difficult person of the Trinity to know? Why is it even hard to say what one is talking about when speaking of the Holy Spirit? We must look at least what the Bible says if we want to know something about the Holy Spirit. The Old Testament speaks about what Spirit has spoken for David and many others. This was time before Jesus and that’s why we must speak about the Spirit of God. In Psalms there are a lot of speak about Spirit. Prophet Isaiah first used the name the Holy Spirit. Ezekiel prophesies that, after the restoration to the land, God would give the Spirit to his people. The prophet Joel foretells that God will pour out his Spirit on all flesh; as a result, people will prophesy, have visions and prophetic dreams.The New Testament speaks a lot about the Holy Spirit starting when Mary was found pregnant by the Holy Spirit. In the Great Commission Jesus himself invited to go, and make disciples of all nations, baptizing them in the name of the Father and of the Son and of the Holy Spirit.Jesus said in the John that Counselor, the Holy Spirit, whom the Father will send in His name will help His successors.
This is not so mysterious case than we first thought. Let’s think about spirit generally. In this net we can feel the spirit. I feel little spirit of nervous when I am writing this and maybe you feel spirit of embarrassed by me.
If you go to the room which has a man who is troubled in his life, you feel the spirit of desperation. In your power is to change this spirit by your word. You can encourage him and see how this works. Your spirit moved to the other.
3. The Holy Spirit is central to Paul's theology; he believes that the Old Testament promise of the giving of the Spirit has been fulfilled. Paul’s theology is so crowing straight about the Old Testament but of course involves personal experiences.
In Rom chapter 8, Paul separates two things “in the Spirit” and “in the flesh”. “You are not in the flesh but in the Spirit, so long as the Spirit of God dwells in you (8:9). That is an intelligible idea in our lives. Everyone knows exact times when the flesh wants to give up for wishes as chocolate or mostly bad things. A point of view is that Paul is right as separating the flesh from spiritual parts of humanity.
Paul explains that “The body is one” (1 Cor 12:12), which means that our goals and spirit is same in the church. Paul says, “We were all baptized in one Spirit to become one body.” If you are a member of a sport club and you have a team, you know exactly what Paul means.
Gal chapter 4:6: “Paul says to the believers at Galatia that, “Because you are sons, God sent the Spirit of his son into your hearts.” The reason that God has done this is because they are sons. His meaning is that Christians are sons of God and that’s why they get the same Spirit to hearts.
The “place” where God sent the Spirit of his son is the “heart,” which is not really a place, but the experience and free will “center” in the mind. The most famous Bible passage about the 'fruit of the Spirit' is in Galatians chapter 5:22, where the apostle Paul gives us a list of fruit. The list means as a contrast to the list of the 'deeds of the flesh' found in chapter 5:19-20, but we don’t look it now. The fruit of spirit is listed clearly:
love (agape);
joy (chara);
peace (eirene);
patience (makrothumia);
kindness (chrestotes);
goodness (agathosune);
faithfulness (pistis);
gentleness (prautes);
self-control (enkrateia).
Finally I summarize my Idea of the Holy Spirit. If you and me have the spirit which change our circle of circumstances, how much more the God’s spirit move His scope of activities. The question what is the Holy Spirit is the question what is God. If we accept faith to the God we can confess our faith to the Son and the Holy Spirit. Thank you for reading. I want to know do you agree my claim by the spirit in our own life’s circle?
Ismo Valkoniemi
---------------------------------
1 Lutheran Service Book 2006
2. Website of Atlantic Baptist University, Professor Barry D. Smith
3. Theology Today – Vol 46, No. 1 – April 1989 – The Holy Spirit by Michael Welker
4. Spirituality today, Spring 1986, Vol. 38, pp. 9-18, Barbra Finan: The Holy Spirit: An Issue in Theology
We know The Heavenly Father and we know who was His son Jesus, but what Christianity knows about the person of the Holy Spirit? Is it important or not? In my opinion, it is important to know what is possible to know in believing things. That’s why I tell in my text what is possible to know about of the Holy Spirit because it perhaps is a quite big word to understand. If we are not interested in this kind of question, why we confess to the Nicene Creed in Sunday Church?
First of all I want to make one question clear about names the Holy Spirit and the Holy Ghost. The second we look generally what the Old and New testaments tell us about the Holy Spirit. The main body of the text, third one, is looking for the Holy Spirit through the Pauline’s theology, because his is generally first theologian in Christianity.
1.Holy Ghost was the common name for the Holy Spirit in English prior to the 20th century. It is the name used in the Book of Common Prayer, which is more than 500 years old prayer book and the King James Version of the Bible, and is still used by those who prefer more traditional language. The term is still retained in the traditional-language rites of the Anglican Church. The original meaning of the English word ghost paralleled the words spirit or soul. I use this presentation word the Holy Spirit. The Old Testament speak about the Spirit of God and the Holy Spirit. In the Bible Paul’s using the phrase “Spirit of his son” what is synonymous in theology with the Holy Spirit.
2. Is The Holy Spirit perhaps the most difficult person of the Trinity to know? Why is it even hard to say what one is talking about when speaking of the Holy Spirit? We must look at least what the Bible says if we want to know something about the Holy Spirit. The Old Testament speaks about what Spirit has spoken for David and many others. This was time before Jesus and that’s why we must speak about the Spirit of God. In Psalms there are a lot of speak about Spirit. Prophet Isaiah first used the name the Holy Spirit. Ezekiel prophesies that, after the restoration to the land, God would give the Spirit to his people. The prophet Joel foretells that God will pour out his Spirit on all flesh; as a result, people will prophesy, have visions and prophetic dreams.The New Testament speaks a lot about the Holy Spirit starting when Mary was found pregnant by the Holy Spirit. In the Great Commission Jesus himself invited to go, and make disciples of all nations, baptizing them in the name of the Father and of the Son and of the Holy Spirit.Jesus said in the John that Counselor, the Holy Spirit, whom the Father will send in His name will help His successors.
This is not so mysterious case than we first thought. Let’s think about spirit generally. In this net we can feel the spirit. I feel little spirit of nervous when I am writing this and maybe you feel spirit of embarrassed by me.
If you go to the room which has a man who is troubled in his life, you feel the spirit of desperation. In your power is to change this spirit by your word. You can encourage him and see how this works. Your spirit moved to the other.
3. The Holy Spirit is central to Paul's theology; he believes that the Old Testament promise of the giving of the Spirit has been fulfilled. Paul’s theology is so crowing straight about the Old Testament but of course involves personal experiences.
In Rom chapter 8, Paul separates two things “in the Spirit” and “in the flesh”. “You are not in the flesh but in the Spirit, so long as the Spirit of God dwells in you (8:9). That is an intelligible idea in our lives. Everyone knows exact times when the flesh wants to give up for wishes as chocolate or mostly bad things. A point of view is that Paul is right as separating the flesh from spiritual parts of humanity.
Paul explains that “The body is one” (1 Cor 12:12), which means that our goals and spirit is same in the church. Paul says, “We were all baptized in one Spirit to become one body.” If you are a member of a sport club and you have a team, you know exactly what Paul means.
Gal chapter 4:6: “Paul says to the believers at Galatia that, “Because you are sons, God sent the Spirit of his son into your hearts.” The reason that God has done this is because they are sons. His meaning is that Christians are sons of God and that’s why they get the same Spirit to hearts.
The “place” where God sent the Spirit of his son is the “heart,” which is not really a place, but the experience and free will “center” in the mind. The most famous Bible passage about the 'fruit of the Spirit' is in Galatians chapter 5:22, where the apostle Paul gives us a list of fruit. The list means as a contrast to the list of the 'deeds of the flesh' found in chapter 5:19-20, but we don’t look it now. The fruit of spirit is listed clearly:
love (agape);
joy (chara);
peace (eirene);
patience (makrothumia);
kindness (chrestotes);
goodness (agathosune);
faithfulness (pistis);
gentleness (prautes);
self-control (enkrateia).
Finally I summarize my Idea of the Holy Spirit. If you and me have the spirit which change our circle of circumstances, how much more the God’s spirit move His scope of activities. The question what is the Holy Spirit is the question what is God. If we accept faith to the God we can confess our faith to the Son and the Holy Spirit. Thank you for reading. I want to know do you agree my claim by the spirit in our own life’s circle?
Ismo Valkoniemi
---------------------------------
1 Lutheran Service Book 2006
2. Website of Atlantic Baptist University, Professor Barry D. Smith
3. Theology Today – Vol 46, No. 1 – April 1989 – The Holy Spirit by Michael Welker
4. Spirituality today, Spring 1986, Vol. 38, pp. 9-18, Barbra Finan: The Holy Spirit: An Issue in Theology
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
-
Tohtori, professori Roy Blizzard haastatteli yhtä viime vuosikymmenten merkittävää UT:n varhaiskristillisyyteen perehtynyttä professori Davi... -
Jos katsoo kirkkohistoriaa pelkistettynä ja vähän silmiä siristäen, niin saa suoran linkin tämän päivän ongelmiin. Otetaanpa ä...