Raamatusta nousevia ajatuksia teemaan "vapaudu pysyvästi"

Luuk 7:36-50: Niin eräs fariseuksista pyysi häntä ruualle kanssaan; ja hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle. Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella. Mutta kun fariseus, joka oli hänet kutsunut, sen näki, ajatteli hän mielessään näin: "Jos tämä olisi profeetta, tietäisi hän, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: että hän on syntinen." Niin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Simon, minulla on jotakin sanomista sinulle." Hän virkkoi: "Opettaja, sano." - "Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä. Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?" Simon vastasi ja sanoi: "Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi." Hän sanoi hänelle: "Oikein sinä ratkaisit." Ja naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: "Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan. Et sinä antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kuin tulin sisään. Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani. Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän." Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut." Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessänsä: "Kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?" Mutta hän sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan."

Tänään tarkastelemme kysymystä, voimmeko me vapautua sisäisistä siteistämme pysyvästi uskon kautta?

Kuten meistä jokainen tietää, me olemme vajavaisia ihmisinä. Saatat olla sidottu tänäänkin monenlaisten asioiden tähden. Sinua voi sitoa jokin omatuntosi muistuttama ajatus omasta käyttäytymisestäsi tai yhtä hyvin voit olla sidottu toisen käyttäytymisestä johtuen. Joskus vanhat haudatut asiatkin voivat nostavaa esille turhautumista, harmistusta ja mielipahaa, kenties suuttumusta ja vihaakin. Pahimmassa tapauksessa tunnet itseinhoa tai vihaa tai sitten tunnet sitä jotakin toista kohtaan. Tällöin olet jo sidottu, tunteittesi ja ajatuksiesi vanki.

Siteiden perussyy on meidän heikkouksissamme ja siinä että sielumme vihollinen numero yksi, käyttää näitä heikkouksiamme käydäksemme taisteluun uskoamme vastaan. Sielunvihollinen nimi kuvastaa hyvin hänen olemustaan. Hän ei halua, että meidän sielumme pelastuu. Koska hän tietää kaikkivaltiaan Jumalan asettaneen pelastuksen välikappaleeksi Jeesuksen Kristuksen ja uskon häneen, hän käy sotaa uskoamme vastaan.

Ef. 2:8-9: Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -

ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

Tuttu paikka, mutta miksei se toimi aina kohdallani? Minähän olen pelastunut. Minähän haluan uskoa armon, sillä muuta vaihtoehtoa minulla ei ole ja silti tänään istun ja koen olevani sidottu moniin asioihin, tapahtumiin, rahaongelmiin, maailmantilaan, ystävieni sanomisiin ja kaikkeen. Yritän samalla vakuuttaa toisille, että olen vapaa, vaikka sydämessä tuntuu että minussa on siteitä.
Otsikossani on rohkea väite, vapaudu pysyvästi! Kyllä, mutta tuolle väitteelle löytyy perusteluja Raamatun sanomasta.
Vapautuksemme pysyvästi, siihen vaikuttaa kolme asiaa: 1) Pyhä Henki, puolustaja, 2) Uskon muuttuminen luottamukseksi, 3) Pysyminen viinipuussa – Kristuksessa, jota sanotaan myös Elämän lähteeksi. Kun me luottamuksessa Pyhän Hengen vaikutuksesta pysymme Kristuksessa, me olemme kytkettyinä siihen Henkeen, joka kantaa myös meidän henkemme.

1) Joh 14: 15-21: "Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.  "En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään.  Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni." 2. Kor. 3:17: Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus.

2) Uskon toiminnallinen osa on luottamus. ”Minä uskon, että sinä olet Kaikkivaltias Jumala, voit luoda maailman, tehdä ihmisen eläimet ja luonnon, mutta en uskolla kertoa sinusta naapurin häijynnäköiselle ”akalle”?” Miltä kuulostaa? En väitä, että toiminnallisuus on helppoa, vaikka olisi luottamuskin, enkä halua pilkata tuossa aiemmassa lauseessani. Mutta katsotaan kuinka Pietarilla tämä luottamus toimi:
”Minä annan vaikka henkeni puolestasi” (joh. 13:36) ja kuitenkin hän hetken kuluttua kielsi Jeesuksen kolmasti. Johanneksen evankeliumin lopussa Jeesus kutsuu Pietarin uudelleen, kysyttyään ensiksi kolmasti rakastatko sinä minua. Tuolloin Pietarin usko oli muuttunut luottamukseksi, olihan hänen Mestarinsa ilmestynyt ristiin naulitsemisen jälkeen ja nyt Pietari tiesi että hänen lunastajansa elää. Jeesus sanoo lopuksi Pietarille ”Seuraa minua.” Siitä alkoi Pietarin toiminnallinen kausi. Apostolin, evankelistan, parantajan ja seurakunnanjohtajan kausi.

3) Meidän aikakäsityksemme on horisontaalinen, kuten oli Heprealaisillakin. Kreikkalaisilla taas oli vertikaalinen, kuten myös monilla vanhoilla kansanuskonnoilla. Johanneksen evankeliumi pyrkii selittämään tätä vertikaalista aikamuotoa paremmin, mutta käännökset eivät tue sitä riittävästi. Kreikankieltä ymmärtävät Raamatuntutkijat sanovat, että Luuk. 11:9-10, jossa sanotaan: "Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan”, kuuluisi mennä näin: ”Niinpä sanon teille, jatkakaa pyytämistä, niin teille annetaan. Jatkakaa etsimistä, niin te löydätte. Jatkakaa kolkuttamista, niin teille avataan. Sillä se joka jatkuvasti pyytää, tulee löytämään ja se joka jatkuvasti kolkuttaa, sille tullaan avaamaan.”
Joh. 20:31 kuuluisi olla näin: ”…mutta nämä ovat kirjoitetut, että te jatkaisitte uskomista, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä olisi jatkuvasti elämä hänen nimessänsä.”
Sama rakenne kuuluisi olla myös tutussa Joh. 3:16 kohdassa: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka jatkuvasti uskoo häneen, hukkuisi, vaan hänen olisi jatkuvasti kiinni iankaikkisessa elämässä.”

Nyt olemme siis löytäneet vastauksen kysymykseen, miten voin vapautua pysyvästi:

1) Sinä elät Herran Henki sydämessäsi, missä Henki on siellä on vapaus.

2) Sinun uskosi on muuttunut konkreettiseksi luottamukseksi. Elät luottamuksessa Häneen, joka on sinut pelastanut sekä Isään Jumalaan jolla on kaikki valta. Hän ei petä eikä hylkää!
3) Me pidämme kiinni Hänen helmastaan, pysymme viinipuussa ja elämän veden lähteessä. Me uudistamme uskomme joka päivä. Emme elä muistossa uskon ratkaisumme suhteen, vaan me elämme osana sitä valtakuntaa, jossa tänään on Jumalan valtakunta yläpuolellamme. Me elämme tässä ja Perkeleen valta on alapuolellamme, vailla sitä voimaa mikä Kaikkivaltiaalla Isällämme on.

4.6.2016 Ismo Valkoniemi