Seksuaalinen epämääräisyys johtaa yhteiskuntaa kaaokseen - HAASTETTU SUKUPUOLI

Perinteinen sukupuoliajattelu on radikaalisti muuttumassa, kun käsitteet mies ja nainen hämärtyvät. Mihin yhteiskunta on menossa?

Seksuaalisuuteen liittyvät uudet ilmiöt vyöryvät yhteisöihimme, ilman, että kukaan kantaa vastuuta niiden seurauksista. Uusissa seksuaalisuutta koskevissa lakimuutoksissa ja ilmiöissä koekaniineja ovat lapset, nuoret, tunnesairaat ja sisäisesti epävakaat ihmiset.
Jotakin on pielessä, kun Mannerheimin Lastensuojeluliiton lasten ja nuorten puhelimen viime vuoden tilastoissa lähes sata lasta tai nuorta ei osannut määritellä omaa sukupuoltaan. Määrä kasvoi edellisestä vuodesta 457 prosenttia.
Myöskään Opetushallitus ei osaa vastata, kuinka monta sukupuolta ihmisellä on. Mistä tässä oikein on kyse?

Feminismi haastaa perinteisen sukupuolijaon

Feministifilosofia on haastanut perinteisen sukupuolijaottelun. Viimeaikainen feministinen tutkimus on painottanut ruumiin historiallisuutta ja korostanut sen subjektiluonnetta. Se pitää sukupuolta ruumiin olemisen tyylinä. Pääajatuksena tällöin on, että yksilöitä ei voida jakaa kahteen luokkaan, vaan sukupuolta olisi pikemminkin ajateltava liukuvana käsitteenä kahden ääripään – heteromiehen ja heteronaisen – välillä.
Sosiaalisella konstruktionismilla tarkoitetaan tutkimussuuntaa ja ajattelutapaa, jonka taustaoletuksena on tiedon ja käsitteiden yhteisöllinen rakentuminen. Filosofi Jukka Hankamäen mukaan sosiaaliset konstruktionistit päättivät erottaa biologisen ja sosiaalisen sukupuolen käsitteellisesti toisistaan. Biologista sukupuolta he nimittivät englannin kielen käsitteellä sex ja sosiaalista sukupuolta käsitteellä gender. He katsoivat, että myös sukupuolen sosiaaliseen kuvaamiseen ja edustamiseen liittyvä käsite gender on eräänlainen sukupuoli.
Yhdysvaltalainen feminismin teoreetikko Judith Butler esittää kirjassaan Hankala sukupuoli (Gender Trouble, 1990), että sukupuolta ei pidä nähdä luonnollisesti olemassa olevana vaan tehtynä ilmiönä. Hankamäen mukaan tämä merkitsee uskomista siihen, että kun tutkija keksii uusia sanoja tai nimiä, myös ilmiöt sinällään muuttuvat näiden uusien käsitteiden mukaisiksi, kuten gender sukupuoleksi.

Sukupuolen tunnistaminen

Sukupuoli havaitaan arkikokemuksessa tunnistamalla ulkoiset sukupuoliset tunnusmerkit ja ominaisuudet, kuten sukupuolielimet. Sosiaalikulttuurisena ilmiönä sukupuoli näyttäytyy puolestaan sukupuolirooleina tai esimerkiksi yksilöiden haluna pukeutua vastakkaisen sukupuolen käyttämiin vaatteisiin.
Tästä huomataan, kuinka keskeinen jako miehiin ja naisiin on. Transvestiitin tunnistaminen transvestiitiksi tapahtuu kaksinapaisen sukupuolieron avulla: naisten vaatteet miehen päällä. Henkilö, joka haluaa vaihtaa sukupuolensa, on transseksuaali. Hänelle kaksinapainen sukupuoliero on keskeinen. Hankamäki korostaa, että sukupuoli on kiinteä ontologinen ominaisuus, ja siksi myös sukupuoliero on tosiasia.

Taistelua vallasta

Butlerin mukaan kaksinapaiseen mies-nais-luokitteluun liittyy valta-asetelma, jossa sukupuoli tulee ymmärrettäväksi biologisen ja sosiaalisen sukupuolen sekä seksuaalisen halun yhteydessä. Hankamäki arvioi, että feministiset tutkijat ovat nähneet paljon vaivaa valta- ja tasa-arvomotiiviensa vuoksi, kun he ovat pyrkineet horjuttamaan sukupuolieron ontologista tosiasiaa.
Samanlaisuuden ihanteeseen perustuva tasa-arvon käsite vaikuttaa Hankamäen mukaan myös nykyisen ihmisoikeuspolitikoinnin taustalla. Ranskalainen historioitsija ja filosofi Michel Foucault katsoo, että seksuaalisuuteen liittyy keskeisesti normalisoiva hallinnan valta ja valtasuhteet. Foucault, Butler ja Hankamäki pitävät asiaa valtakysymyksenä. Hankamäen mukaan vallasta on kysymys myös silloin, kun pyritään luomaan sukupuolten tasa-arvoa kiistämällä sukupuolierot. Hankamäen mielestä erilaisuus on rikkautta, ja siksi tavoitetilana tulisi olla tasa-arvon sijaan tasavertaisuus. Sosiaaliset konstruktionistit ja postmodernistit puhuvat tavalla, jossa todistustaakka pyritään vierittämään niille, jotka pitävät miehen ja naisen sukupuolieroa ontologisesti kiistattomana tosiasiana. Näin sosiaalisen konstruktionismin retoriikka laittaa selittämään kiistatonta tosiasiaa.
Myös useat seksuaalivähemmistöihin kuuluvat myöntävät, että heteroseksuaalinen ja homoseksuaalinen käyttäytyminen edellyttävät sukupuolen, johon tarkoitukselliset lauseet voivat viitata. Sukupuolinen käyttäytyminen on suhde. Se edellyttää välttämättä viittauskohteen, jollaisena voi toimia vain tietty sukupuoli. Tämä pätee sekä hetero- että homoseksuaalisuuteen, sillä molemmat suhteet ovat voimassa vain sukupuolieron vallitessa.

Genetiikka tukee kristillistä sukupuolikäsitystä

Perinteisen kristillisen näkemyksen mukaan Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi. Lutherin ja kirkkoisä Augustinuksen mukaan ruumiit ovat ylösnousemuksessa olemukseltaan samanlaisia kuin maallisessa elämässä: ne säilyttävät sukupuolierot.
Raamatun ilmoittamaa ihmiskuvaa tukee myös nykyinen biologinen tutkimus. Sen mukaan ihmisellä on 22 kromosomiparia, jotka koostuvat molemmilta vanhemmilta saadusta perimästä. Näiden lisäksi on olemassa 23 sukupuolen määrittävä kromosomiparia, jotka koostuvat äidiltä peritystä X-kromosomista sekä isältä saadusta X- tai Y-kromosomista. Yhdistelmän YX tuloksena syntyy poika ja vaihtoehtoisesti XX kombinaatio tuottaa tyttölapsen. Näin ollen Y-kromosomista voidaan kartoittaa henkilön perimän isälinjat.
Kaikki ihmiset saavat äidiltään myös niin sanottua mtDNA:ta (mitokondrio-DNA), mutta se ei kuitenkaan periydy seuraavalle sukupolvelle isän kautta. Se on käyttökelpoinen ainoastaan äitilinjojen kartoituksessa.
Tutkimuksellisesta näkökulmasta sukupuolisuus ei ole valinnainen kysymys. Vain X ja Y ovat käytettävissä olevat kromosomit. Naiseksi sukupuolensa muuttanut mies on edelleen sukulinjaltaan mies, sillä kromosomien rakenne ei muutu hormoneja syömällä tai ulkoisia elimiä kirurgisesti käsittelemällä. Pelkästään kromosomeja tai DNA:ta tutkimalla ei siis voida löytää kuin miehiä ja naisia.
Sosiaalisena konstruktiona määritetty sukupuolen rakenne ei näin ulotu genetiikkaan saakka.

Entä aidosti sukupuolettomat?

Tutkijoiden mukaan sukupuolettomia eli intersukupuolisia ihmisiä on Suomessa joitakin satoja. Vuosittain heitä syntyy 2–8 henkilöä. He ovat aidosti poikkeustapauksia, eivätkä he ole voineet valita omaa sukupuolisuuttaan.
Mikäli tällainen ihminen haluaa olla tietty sukupuoli, lääketieteen tulisi auttaa häntä kaikin tavoin.
Kaksinapainen sukupuoliero on ominaisuutena valtakäsitys yhteiskunnassa. Sukupuolinen käyttäytyminen ei muuta ihmisen perusolemusta, vaan se on luonteeltaan normatiivista toimintaa.

Käsitteiden sekavuus johtaa kaaokseen

Perheneuvoja Hanna-Liisa Konttinen kuvaa Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisussa epämääräiseen sukupuolisuuteen liittyviä ajan ilmiöitä. Ne näkyvät päivittäin esimerkiksi tv-sarjoissa ja mediassa. Myös eri puolilla Suomea toimivat perheneuvojat kertovat Konttisen mukaan pitävänsä tilannetta äärimmäisen hämmentävänä. Nuorisopsykiatrian puolella ”samaan sukupuoleen sekoilu”, kuten Konttinen asian ilmaisee, teettää juuri nyt töitä. Nuorten seksuaalinen identiteetti on aikaisempaa enemmän kadoksissa.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelimen vuosiraportissa asia näkyy myös tilastollisesti. Kun vuonna 2014 yhteydenottajista 21 määritteli sukupuolensa ”jokin muu” –kategoriaan, viime vuonna jo 96 yhteydenottajaa käytti tätä määritettä. Sukupuolestaan epävarmojen nuorten määrän kasvu heijastaa median viestiä sukupuolen valinnaisuudesta.
Elämme sukupuolisuuden määrittelyssä sekavaa aikaa. Tätä kuvaa muun muassa se, että myös Opetushallituksen oppaassa väitetään olevan enemmän kuin kaksi sukupuolta. Kansanedustaja Mika Raatikainen onkin tehnyt kirjallisen kysymyksen Opetus- ja kulttuuriministerille tästä oppaan väitteestä. Hän kysyy, mihin tieteelliseen tosiasiaan Opetushallitus perustaa käsityksensä.

Tasa-arvon sijaan tasavertaisuus

Feminismin taustalla on ymmärrettäviä syitä, joiden vuoksi naisen asemaa on tarpeen käsitellä ja naisia kuulla. Psykologi Pirjo Alajoki nostaa kirjassaan Naiseus vedenjakajalla esiin kristillisen näkökulman feminismiin. Hän tarkastelee Raamatun näkemystä naiseudesta ja miehisyydestä. Alajoki korostaa, että sukupuolisuus on määritelty sosiaalisia konstruktioita syvemmille tasoille: esimerkiksi hormonit vaikuttavat ratkaisevasti elämäämme. Alajoen mukaan feminismin perusta kaiken – myös sukupuolisuuden – tasapäistävänä ajattelutapana on rakennettu vastoin ontologista todellisuutta, jos se yrittää pitää sukupuolisuutta vain sosiaalisena rakenteena.
Kristittynä tutkijana Alajoki nostaa esiin naisen arvon naisena, elämän synnyttäjänä, ylläpitäjänä ja kannattelijana sekä miehen hänen tasavertaisena kumppaninaan. Hän viittaa myös Paavaliin, joka korostaa erilaisuuden rikkautta.

Queer-tutkimus ja normaaliuden raja

Myös feministisessä liikkeessä on alettu nähdä, että sosiaalinen sukupuolisuuden teoria on vanhentumassa. Sen tilalle on nostettu Queer-tutkimus, joka on 1980–1990-luvun taitteessa syntynyt uusi tutkimussuunta.
Englanninkielinen sana ”queer” tarkoittaa omituista, kummallista tai huonovointista henkilöä, joka ei halua määritellä itseään perinteisten nimikkeiden mukaan vaan kyseenalaistaa seksuaalisen suuntautumisen määrittelyn mielekkyyden. Queer-tutkijoiden mielenkiinnon kohteena on muun muassa kysymys siitä, kuinka normaalin ja epänormaalin välinen raja rakentuu ja kuinka sitä pidetään kulttuurissamme yllä.
1990-luvulla katolisen teologian sisällä muotoutunut queer-teologia korostaa seksuaalisuuden ja sukupuolen kulttuurisesti rakentuvaa ja jatkuvasti muuttuvaa luonnetta. Se pyrkii nostamaan esiin kristinuskoon sisältyvän outouden elementin, joka haastaa vakiintuneet käsityksemme normaalista. Se tekee myös teologian tietoisemmaksi sukupuolelle ja seksuaalisuudelle annettujen merkitysten historiallisesta luonteesta.
Professori Paavo Kettusen mukaan nykyisessä sukupuolentutkimuksessa ollaan yksimielisiä siitä, että sukupuoli ja seksuaalisuus muuttuvat ajan ja kulttuurin mukaan. Tällöin on kuitenkin puhuttava sukupuolisuuden kokemuksesta, sillä sukupuolen tosiasiallista ontologista muuttumista toiseksi ei voida saavuttaa pelkästään käsitteitä sosiokulttuurisesti määrittelemällä.

Ismo Valkoniemi 1.6.2016 - Kirjoitus on julkaistu 1.6.2016 Ristin Voitto -lehden asiantuntija-artikkelina

Lähteet:
Alajoki, P. 2005. Naiseus vedenjakajalla. Kristillinen näkökulma feminismiin. Uusi Tie.
Hankamäki, J. 2015. Enkelirakkaus. Filosofia ja uskonto homoseksuaalisuutena. Toinen painos. Books on Demand.
Kettunen, P. 2014. Häpeästä hyväksyntään. Kirjapaja.
Niemelä, J. 1999. Usko, hoito, toipuminen. Tutkimus kääntymyksestä ja kristillisestä päihdehoidosta. Stakes tutkimuksia 96. Gummerus.
Ratinen, T. 2003. Kätketty halu. Tutkimus seksuaalisuuteen kohdistuvasta häpeästä. Pro gradu. Käytännöllisen teologian laitos. Itä-Suomen yliopisto.
Ratinen, T. 2014. Torjuttu Jumalan lahja. Yksilön kamppailu häpeällistä seksuaalisuutta vastaan. Väitöskirjatutkimus. Itä-Suomen yliopisto. Dissertation in Education, Humanities, and Theology No 57.
Saarelma, A. (toim.) 2009. Homoseksuaalisuus kristillisessä ihmiskuvassa ja lainsäädännössä. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 105.  
Helsingin Sanomien kuukausiliite 14.4.2016.
Lasten ja nuorten puhelimen vuosiraportti 2015. Lapset ensin. Mannerheimin Lastensuojeluliitto.