Kun merkitykset ja merkityssuhteet muuttuvat epämääräisiksi näin keskeisissä olemassaolon kysymyksissä, kielen rooli korostuu. Myös muutos tajunnallisessa kokemisessa tapahtuu narratiivin eli eräänlaisen kertomuksen tai elämäntulkinnan varassa. Narratiivien voima on siinä, että ne asettavat ihmisen uuteen suhteeseen tapahtuneen kanssa.
Vaikka kulttuurin vaikutus ja seksuaalisuuden historiallinen luonne auttavat ymmärtämään sukupuolisuutta, sukupuolieroa ei voida kiistää sosiokulttuurisin perustein tai uusin käsittein. Jos kaksiarvoinen sukupuoliero kiistetään, lausutaan totuudenvastainen käsitys. Silloin ihminen luulee omistavansa Jumalan tavoin kyvyn tietää hyvä ja paha. Tämä palauttaa mieleen paratiisin käärmeen ihmiselle virittämän kiusauksen syntiinlankeemuskertomuksessa: ”Teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan” (1. Moos. 3:5).
Syntiinlankeemuksen sijaan olisikin ehkä oikeampaa puhua syntiin nousemisesta sekä ihmisen ylpeästä ja itseriittoisesta pyrkimyksestä hallita omaa elämäänsä ja ihmisyyttään.
2.6.2016 Ismo Valkoniemi, artikkeli on julkaistu Ristin Voitto -lehdessä 1.6.2016 sukupuolisuutta käsittelevän artikkelini ns. kainalojuttuna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti