Häiriintyikö elämäsi piispojen uudesta tulkinnasta?

 

      Jos katsoo kirkkohistoriaa pelkistettynä ja vähän silmiä siristäen, niin saa suoran linkin   tämän päivän ongelmiin. Otetaanpa äärimmäisen lyhyt ja pelkistetty historia, poimien sieltä tiettyjä perustukseen suoraan vaikuttavia seikkoja:

325 Nikean kirkolliskokous käytännössä puhdisti syntyvän kirkon juutalaisista, jotta siitä tulisi eri aikaan tyystin erilainen kuin mitä Raamatun juutalaisen Jeesuksen ja opetuslasten opettamana oli, mm. Pääsiäinen muutettiin täysin antisemitistisistä syistä. Tämän tekeminen oli suhteellisen helppoa, koska varhaisen kirkon itseymmärryksen mukaan kirkolla oli autenttinen tulkinta kristillisen sanoman perustavista teksteistä[1].

Keisari Konstantinuksen arvovalta piti opillisia näkemyksiä jonkin verran kurissa, kunnes ne ryöpsähtivät esiin jälleen hänen kuolemansa 337 jälkeen.

Kolminaisuuteen liittyvät kiistat hallitsivat seuraavina vuosisatoina, samoin Jeesuksen äidin asemasta kiisteltiin. Valtataistelu keskittyi Aleksandrian ja Konstantinopolin patriarkkojen välille. Myös selibaatti oli kiistelyn kohteena. Kuvaavaa on että väillä saavutettu kompromissi repesi 449, kun Efesoksen toisessa kirkolliskokouksessa patriarkka Flavianos tuomittiin ja hakattiin henkihieveriin alttarin edessä.[2]

Idän kirkko jäi lännen kirkosta kokonaan ulkopuolelle ja myöskin lännenkirkko jakaantui Ikonoklasmin eli kuvakiistan vuoksi vähitellen vuosien 700-1054 välillä. Lähi-itään jäänyt kirkko, Itäinen ortodoksinen kirkko sekä Paavin Rooman kirkko olivat nyt jakautuneet kolmeen suureen lahkoon. Tämän lisäksi tiedetään, että aina on ollut pieniä        ryhmiä, jotka ovat pyrkineet elämään Raamatun käskyjen mukaisesti ilman hierarkista kirkkorakennetta. Tällaisia pieniä kotiseurakuntia oli Keski-Afrikassa ja Aasian armenialaisten keskuudessa sekä Valdolaiseksi sanottuja ryhmiä Länsi-Euroopassa, jotka Paavi kukisti myöhemmin ristiretkillä vuoristossa asuvien kansojen pariin.[3]

1300-luvulla uskonpuhdistuksen ja raamatunkäännöstyön pioneeri, teologian tohtori John Wycliffe vastusti Paavin kirkkoa, selibaattia ja vääränlaista auktoriteettien kunnioittamista. Hänen kuoltuaan hänen seuraajansa joutuivat vainon kohteeksi.

Samalla vuosisadalla Jan Hus sekä hänen seuraajansa Hieronymus pyrkivät Prahasta käsin saamaan aikaiseksi reformaation katolisessa kirkossa, mutta päätyivät roviolle poltettaviksi.

1500-luvulla uskonpuhdistaja Lutherin tarina on yleisesti tunnettu. Sveitsissä Zwingly ja Ranskassa Calvin olivat vastaavasti lähes samoihin aikoihin liikkeellä. Pian näiden tapahtumien jälkeen alkoivat uskonsodat 1545-1648, johon Ruotsin kuningas pakotti mukaan jopa maatyöläisiä Suomesta sotimaan oikean opin puolesta.

Helluntaiherätyksen yksi keskeisiä hahmoja oli herätysliikkeen alkuaikoina Eino I. Manninen. Hän kirjoittaa kirjassaan Evankeliumin kaste, että ”on selvää, ettei uskonpuhdistus ollut kertakaikkinen, vaan se jäi monessa suhteessa kesken. Parhaiten sen ymmärtää, kun vertaa katolista ja luterilaista kirkkoa, niiden katkismuksia ja jumalanpalvelusmenoja ym. ja silloin havaitsee, että lukuunottamatta vanhurskauttamisoppia ne ovat suurin piirtein samastettavissa[4].

Tämän jälkeen valistusajan syntyminen (liberalismi) oli enemmän kuin ymmärrettävää.

Perfektionismi oli 600 – 1600-luvuilla vallalla ollut valtionäkemys. Sen pohjalla oli aristoteelinen ajatus, jossa valtion tehtävänä oli kasvattaa kansalaisia suurimman hyvän tuntemiseen ja tavoittelemiseen. Kirkko oli lähellä valtiota. Tällöin myös valtion tehtävä oli tukea hyveitä ja hurskasta toimintaa, jonka arvopohjaa kirkko määritteli. Kirkko oli kuitenkin 1500-luvulla ajautunut suvaitsemattomuuteen ja vainosi toisin ajattelijoita. Euroopassa elettiin samaan aikaan jo uudessa pimeydessä ja taikauskossa, jota kirkko oli pyhäinjäännöksillä ja latinalla ruokkinut.

Kirkko tarvitsi valtion suojelusta uskonnolliselle vapaudelleen uskonsotien keskellä, ja valtion päämies tarvitsi kirkon tukea valtakunnan yhdistämiseen ja moraaliseen järjestykseen. Luterilaiselle teologialle järjestely ei ollut ongelmaton, sillä samalla kun kirkoista tuli valtioiden ”uskontohuoltovirastoja”, regimentit sekoittuivat.

Maallinen ja kirkollinen olivat olleet aviopareja, mutta pitkät sodat oikean uskon puolesta väsyttivät maalliset päättäjät ja kirkot siirrettiin vallan keskiöstä hieman sivulle. Kirkko alkoi maallisen vallan sijaan tarkastella ympäristöä, jossa se toimi.

Papeista tuli 1700-luvulla maatalousneuvojia, pappiloista terveyasemia ja huoltolaitoksia. Kirkkojen valta siirtyi valtionsaleista ja kuninkaansaleista maaseutupitäjien keskelle. Siellä kirkolla oli valtaa laittaa väärintekijät vaikka jalkapuuhun. Toisaalta alueen hallitsija sai päättää, minkä tunnustuskunnan mukaan alueella uskottiin. Tämä  ratkaisu johti  yksiuskontoisten, tunnustuksellisten valtakuntien syntymiseen. Näissä maissa oli tyypillisesti valtiokirkkojärjestelmä, kuten Skandinaviassa. Hengellinen ja maallinen valta toimivat läheisessä yhteistyössä ja kirkko sai tulla osalliseksi vasallin verotuloista.

Valistuksen ajan näkemys, ettei uskonnon tullut enää olla julkisen vallan käyttäjä, ei siis syntynyt tyhjästä. Sen taustalla olivat uskonnollisten kirkko- ja tunnustuskuntien keskinäiset sekä uskonnollisten ja poliittisten johtajien väliset ristiriidat.
Valistusaikana erityisesti kulttuurieliitti asetti kyseenalaiseksi uskonnon paikan  julkisen vallan määrääjänä ja käyttäjänä. Eurooppalainen kulttuurieliitti katsoi että ollakseen todellisesti puolueeton erilaisia uskontoja ja katsomuksia kohtaan, julkisen toiminnan tuli olla maallista, uskonnollisesti tunnustuksetonta.

Länsimaissa auktoriteetteja on ollut ainakin viisi; Rooman valtakunta, paavi, Raamattu,
kuninkaat ja tsaarit sekä näiden jälkeen ihmisen oma järki ja nykyinen individualismin
nimeen vannova nihilismi, jonka kohtalo ratkaistaan näennäisdemokraattisissa kulttuurisodissa.

Reformaation ja sitä seuranneen uskonnollisen hajaannuksen jälkeistä valtionäkemystä nimitetään protektionistiseksi. Siihen liittyi ajatus luonnollisista oikeuksista, joita valtion on suojeltava (right-protecting) ja kunnioitettava (right-honouring). Nyt me elämme tämän aikakauden loppuosaa. Tilanne on jopa koominen, jos katsomme mikä kirkko on tänään Suomessa:

■       Se saa verottaa kansaa 900 miljoonalla eurolla sekä lisäksi saa valtiolta 100 miljoonaa euroa hautaustyöhön

■       Valtiopäivät avataan jumalanpalveluksella

■       Kirkko ei pääse enää päiväkoteihin, kouluihin ja yliopistot ovat lakkauttamassa jumalanpalvelukset

     Kyseesä on jonkilainen ameba-jäänne valtiokirkosta, jota tarvitaan pönkittämään valtaa seremonioiden avulla, mutta joka ei saa kertoa uskostaan valtion päiväkodeissa, kouluissa tai yliopistoissa.

Katolinen kirkko käyttää ääntä vahvasti julkisessa tilassa – se elää osittain protektionistisessa ajattelussa edelleen, mutta luterilainen kirkko on hyväksynyt regimenttiopin kautta poliittisen liberalismin. Tämä on johtanut siihen, että kirkon auktoriteettien ääni on enemmän kuultu liberaalisen tulkinnan puolesta, kuin sitä vastaan. Tämän taustalla on nähtävä myös luterilaisen kirkon tulkinta Raamatusta, jossa kulttuurit, tulkinnat ja tavat voidaan muuttaa ajan muuttuessa.

Tutkija Eino Murtorinteen mukaan maallisen regimentin näkeminen hengellisestä erillisenä ja silti Jumalan tahtomana, korosti aiempaan verrattuna maallisen vallan ja hallinnon arvoa. Tämä taas vahvisti maallisen esivallan auktoriteetin kasvua ja ruhtinaiden valtaa. Näin Lutherin tulkinta oli vaikuttamassa kansallisvaltioiden syntyyn ja kehitykseen Euroopassa. Samalla maallisen regimentin tunnustaminen Jumalan toimintakanavaksi on vahvistanut esivallan, lain ja koko yhteiskuntajärjestyksen kunnioitusta. Kuuliaisuutta näitä kohtaan on pidetty kristityn hyveenä.

Toisaalta Murtorinteen mukaan maallisen regimentin korostus on johtanut kirkossa myös maallisen esivallan tarpeettomaan korostamiseen sekä näkemykseen kirkosta maallisen esivallan alamaisena. Joskus ylenpalttinen kuuliaisuus esivallalle on johtanut kirkossa kritiikittömyyteen esivallan toimia kohtaan. Erityisesti luterilaisten kansankirkkojen hän  katsoo olleen  toisinaan  kiinnostuneempia  hyvistä suhteista maalliseen esivaltaan kuin kirkon tunnusmerkkien, evankeliumin julistamisen ja sakramenttien toimittamisen, puhtaana säilymisestä.

Mikä meni pieleen?

Lähtökohtaisesti kirkossa on valuvika. Se on rakennettu maallisen ja hengellisen vallan liitolle, jolla on hyvin vähän tekemistä Jeesuksen ja evankeliumin opetuksen kanssa. Teokraattinen kristillinen valtiomalli ei ole mahdollinen, eikä vielä Raamatun Jumalan suunnitelmissa. Hän on suunnitellut tällaisen mallin, mutta silloin Hän lähettää meille Kuninkaan. Juutalainen Menora kynttelikkö kuvaa joidenkin tulkintojen mukaan vuosituhansia. Neljäs eli keskimmäinen valo on se todellinen Valo, joka ilmestyi juutalaisen ajanlaskun mukaan noin vuonna 4000, joka on meidän ajanlaskumme nollapiste. Teokraattinen valtakunta, jossa aseet taotaan auroiksi on varsin yleisen aikakäsityksen mukaan Kunikaan toisessa tulemuksessa oleva seitsemäs vuosituhat eli sapatin ja levon aika.

Jeesus on myös Raamatun lukijoiden ja tulkitsijoiden näkemyksen mukaan se kolmas temppeli, jonka Hän sanoi rakentavansa kolmessa päivässä (ylösnousemus). Tässä temppelissä ei tehdä vääriä tulkintoja eikä ylipappimme tulkitse väärin. Tästä syystä minulle on melko yhdentekevää, mitä valtionkirkkojäännöksen piispat kulloinkin päättävät. Kulttuurisota ei tule koskaan ulottumaan viimeiseen temppeliin eikä siihen uskovia horjuteta arvottomilla päätöksillä.

22.3.2024 Ismo Valkoniemi

---

[1] Tuomo Mannermaa, Kristillisen opin vaiheet s. 14. 3.painos. Oy Gaudeamus Ab 1977.

[2] Emil Anton, Kahden virran maa, Siviilisaation ja kristinuskon Irakilainen tarina. Kirjapaja 2020.

[3] Ellen G. White, Suuri Taistelu, Muinaiset ennustukse toteutuvat silmiemme edessä. Kirjatoimi 1993.

[4] Eino Manninen, Evankeliumin kaste s. 4. Ristin Voitto 1948.

Evankeliumikirjat oli alunperin kirjoitettu hepreaksi? Tohtori Roy Blizzard haastatteli yhtä viime vuosikymmenten merkittävää UT:n varhaiskristillisyyteen perehtynyttä professori David Fluzzeria

Tohtori, professori Roy Blizzard haastatteli yhtä viime vuosikymmenten merkittävää UT:n varhaiskristillisyyteen perehtynyttä professori David Fluzzeria 1990-luvun lopulla. Ohessa Blizzardin translitteroimasta haastattelusta suomennos.

Blizzard: Professori Flusser, kaikista monista kirjoittamistasi kirjoista mielestäni suosikkini on kirja, jonka kirjoitit Jeesuksesta ja jonka otsikkona on Jeesus. Millainen mielikuva sinulla on mielessäsi Jeesuksesta useiden vuosien tutkimustesi perusteella Jeesuksen elämää ja sanoja kohtaan?

Flusser: Luulen, että juutalainen filosofi [Martin] Buber oli oikeassa sanoessaan, että voimme kuulla evankeliumeista Jeesuksen oman äänen, kun osaamme kuunnella, ja hän teki tämän liikkeen [Flusser laittaa kätensä korvalleen] ja hän sanoi kerran minulle: "Ja silloin kun luemme evankeliumeja, voimme kuulla hänen äänensä ja tunnistaa hänen persoonallisuutensa." Jeesuksen persoonallisuutta ja Jeesuksen väitteitä on mahdotonta määritellä täysin selkeästi, koska hän on ainutlaatuinen koko maailmassa. Mutta yksi asia on selvä: hän oli sekä juutalainen opettaja että juutalainen johtaja ja että hänellä voidaan nähdä olevan erityinen kontakti itsensä ja Jumalan välillä ja että hän ajatteli palaavansa pelastajana. Mutta hänen opetuksensa ja hänen persoonansa välillä on yhteys, koska hän on taivasten valtakunnan sanoman keskipiste. Ja siksi luulen, että kuten Buber sanoi, voimme kuulla hänen äänensä ja voimme tehdä sen vaistomaisesti, mutta voimme myös tehdä sen paljon paremmin, kun tutkimme evankeliumeja juutalaista taustaa vasten tai vielä enemmän, kun näemme Jeesuksen osana hänen aikansa juutalaisuutta. Se ei ole tärkeää vain Jeesuksen sanojen ja hänen sanomansa ja hänen persoonansa merkityksen ymmärtämiseksi, vaan on myös tärkeää tutkia sellaisia juutalaisia lähteitä, jotka eivät suoraan selitä Jeesuksen erityisiä puheita. Tämä tarkoittaa, että sinun täytyy nähdä Jeesuksen persoona ja Jeesuksen opetus hänen aikansa juutalaisuudessa ja osana juutalaisuutta. Joskus jopa käy niin, että voimme Jeesuksen sanojen avulla rakentaa uudelleen hänen aikansa juutalaisuuden. Tässä on siis vastavuoroisuus.

Blizzard: Nyt tämä on mielenkiintoista: käytät jatkuvasti termiä "juutalaisuus", ja tiedän, että olet yksi maailman parhaista Uuden tekstamentin nykytutkijoista. Sinulla on laaja taustaymmärrys Uuden testamentin kreikankielisestä tekstistä, mutta silti käytät termiä "juutalaisuus" ja kun ajattelen juutalaisuutta, ajattelen yleensä seemiläistä taustaa, ja tiedän, että olet myös kirjoittanut laajasti seemiläisestä taustasta evankeliumeissa. Ja tämä saa minut esittämään kysymyksen, mitä kieltä Jeesus puhui ensimmäisen vuosisadan juutalaisena?

Flusser: On hyvin epätodennäköistä – emmekä nyt puhu hänen kaikkitietävyydestään –, että hän on puhunut kreikkaa. Tiedän, että vielä nykyäänkin jotkut tutkijat ajattelevat hänen puhuneen kreikkaa. Se on hyvin epätodennäköistä. Hän osasi maan molemmat kielet: sekä aramean että heprean. Mutta kun hän opetti, hän opetti selvästi vain hepreaksi. Esimerkiksi sanonta Taivasten valtakunta, sitä ei ole olemassa arameaksi. Kaikki rabbiinisen kirjallisuuden vertaukset ovat hepreaksi. Ja kun sinulla on joitain sanoja arameaksi Uudessa testamentissa, ne ovat enimmäkseen... ne ovat kaikki niin pitkälle kuin näen Markuksen teksteissä. Minulla on henkilökohtaisia epäilyksiäni, että tämän takana Markus itse, joka oli diasporassa elävä juutalainen, halusi tehdä eräänlaisen couleur locale -alueen (monivärisen) ja laittaa aramean tähän – mutta diasporassakin aramea käännetään aina. Ja kokemukseni on, että joitakin Jeesuksen sanoja on mahdotonta kääntää arameaksi. Virhe Uuden testamentin arameankielisestä taustasta syntyi 1500-luvulla, kun Uuden testamentin syyrialainen käännös tuotiin ensimmäistä kertaa Antwerpeniin, silloin päätettiin – ja tällaisia henkilöitä on nykyäänkin – että tämä oli Uuden testamentin alkuperäinen kieli. Vasta myöhemmin eräs toinen tutkija, neljäsataa vuotta sitten Leidenissä Hollannissa havaitsi, että syyria ei ole identtinen Eretz Israelin tai Palestiinan aramean kanssa. Mutta sillä välin, kun tutkimme paitsi rabbiinista kirjallisuutta, myös Kuolleenmeren kääröjä, näemme, että makkabealaisten ajoista lähtien juutalaisten kieli oli hepreaa. Myös niin sanotun Ecclesiasticuksen tai Ben Siran, yhden apokryfisten kirjojen löytö on, että UT kirjoitettiin hepreaksi. Joten näemme, että vaikka Jeesus sanoikin aikanaan jotain arameaksi, kun hän opetti, se ilmeisesti käännettiin samalla hetkellä hepreaksi, koska emme ole löytäneet yhtä Babylonista kotoisin olevaa miestä lukuun ottamatta sanontoja tai opetusta arameaksi. Vasta myöhemmin arameasta tuli tärkeä kieli. On myös mielenkiintoista nähdä, että Delitzch, joka käänsi hyvin Uuden testamentin hepreaksi juutalaisen tutkijan avustamana, että hän oletti sen jälkeen [Jeesuksen] kielen olevan heprea. Hänen oppilaansa, ruotsalainen [luterilainen] Gustaf Dalman, ajatteli Jeesuksen sanoja uudelleen ja päätyi siihen, että se oli arameaa, mutta suurin osa hänen esimerkeistään on kuitenkin hepreaksi. Tiedän, että on paljon miellyttävämpää kääntää Jeesuksen sanat arameaksi [nykyajan tutkijoiden silmissä] kuin hyväksyä se yksinkertainen tosiasia, että Jeesus on puhunut hepreaa ja että hänen opetuksensa oli hepreaksi. Se ei tarkoita, etteikö hän olisi puhunut arameaa, kun hän on mennyt ostamaan kalaa. Kaikki juutalaiset rukoukset hänen ajoistaan, edelleen, yhtä poikkeusta (kaddish) lukuun ottamatta, kaikki ovat hepreaksi, eikä siellä ole edes aramealaisia sanoja, ja myös Talmudissa sanotaan, että sinun täytyy rukoilla hepreaksi, koska enkelit eivät ymmärrä arameaa. Ja kun löydämme...ehhh...tänään, on hyvin helppoa sanoa, että aramea oli Jeesuksen kieli, kun et tunne lähteitä. Kirkonmiehiltä saa aina vastauksen, että Matteus on kirjoittanut evankeliuminsa hepreaksi: kun muutat sanan heprea arameaksi, voit aivan samalla tavalla kääntää sanan englanti hollanniksi. Tätä ei kukaan kuitenkaan tekisi. En tiedä, miksi he tekivät kuitenkin näitä päätelmiä. Kuten sanoin Makkabien aikana jo toisella vuosisadalla ennen Kristusta, aina kirjoitettaessa ja lukiessa ei ole totta se, että juutalaiset puhuvat syyriaa (se tarkoittaa arameaa), he puhuvat toista kieltä (se tarkoittaa, että he puhuvat ja kirjoittavat hepreaa) [Flusser viittaa Aristeaan kirjeeseen §11]. Tieto siitä, että Vanhassa testamentissa on osia arameaksi: kaikki nämä osat ovat ajalta ennen makkabealaiskapinaa ja he valitsivat – koska ennen aramea oli Persian valtakunnan luonnollinen kieli – ja myöhemmin heprean kieli elvytettiin ja vasta myöhemmin joitakin vuosisatoja Jeesuksen jälkeen aramea tuli vallitsevaksi, mikä on luultavasti seurausta temppelin tuhoutumisen jälkeisestä kulttuurikriisistä.

Blizzard: Tiedän nyt myös, että Yhdysvalloissa on monia raamatullisia korkeakouluja ja seminaareja, jotka uskovat, että Jeesus todella puhui kreikkaa ja evankeliumit kirjoitettiin kreikaksi, koko Uusi testamentti. Miten tämä kreikkalainen teoria sai alkunsa?

Flusser: Tämä kreikkalainen teoria: on käsittämätöntä, että se on olemassa edelleen ja aina tähän päivään asti. Olen kuullut ruotsalaiselta tutkijalta, että hänkin ajatteli, että Jeesus on puhunut kreikkaa. Ymmärrän tämän, koska tiedän, ettei pakanoiden ole niin helppoa hyväksyä Jeesuksen perusteellista juutalaisuutta. Koska silloin se tarkoittaisi, että he olisivat vastaanottaneet vieraan jumalan, eivätkä omia muinaisia pakanajumaliaan. Heidän on siis assimiloitava Jeesus kreikkalaisiin jumaliin. Joten he keksivät ajatuksen, että hän oli vähemmän juutalainen ja traditio oli kreikkalainen. On täysin mahdotonta ajatella tällä tavalla erityisesti kolmea ensimmäistä evankeliumia, niin sanottuja synoptisia evankeliumia. Voimme helposti – enemmän tai vähemmän – havaita, mikä heprealainen sanamuoto on takana ja missä se on kirjoitettu kreikaksi. Koska evankeliumimme on kirjoitettu, sävelletty tai käännetty hepreasta ja muutettu redaktion avulla kreikkalaiselle maailmalle sopivaksi. Minusta vaikuttaa merkitykselliseltä, että kun tutkitaan evankeliumia, voidaan hyvin usein päätellä, mikä sanonta on omaperäisempi ja mikä on muotoiltu uudelleen kreikaksi. Ja hyvin usein olomme tuntuu paremmalta heprealaisessa muodossa kuin myöhemmin uudelleen kirjoitetussa kreikkalaisessa muodossa. Ja tämä on tärkeää, koska – se näyttää tärkeältä – koska se antaa mahdollisuuden saavuttaa hyviä tuloksia historiallisen Jeesuksen etsinnässä. Hyvin usein – ja uskallan sanoa – näemme, että vain sellaisessa sanonnassa, sellaisissa sanamuodoissa, missä on enemmän kreikkalaista vaikutusta, siellä on enemmän jännitettä Jeesuksen ja hänen yhteisönsä ja pakanoiden välillä. Se tarkoittaa, että tämän kehityksen palauttaminen alkuun sisältää saman asian (jännitteen suhteen). Mitä tulee evankeliumien heprealaiseen taustaan, niin kauas on kuljettu evankeliumin juutalaisesta alkuperästä ja Jeesuksen juutalaisuudesta, sanoisin jopa, että tässä petetään Jeesus itse.

Blizzard: Puhuit kreikkalaisesta teoriasta: kuinka vaikeaa sinun oli ymmärtää, että kuka tahansa on voinut keksiä sen alun perin, ja olenko oikeassa ymmärtäessäni, että kreikkalainen teoria sai alkunsa periaatteessa mielestäsi saksalaisesta koulukunnasta, joka antoi meille historialliskriittisen raamatun tutkimuksen noin kolmesataa vuotta sitten?

Flusser: Luulen, että nykyään kuuluisa saksalainen tutkija on liioittellut Kreikan vaikutusta muinaiseen juutalaisuuteen tehdäkseen muinaisesta juutalaisuudesta kreikkalaisen, ja nykyään heillä on tukena Bar Kochban, juutalaisen pseudo-messiaan arkisto, jossa heillä on kreikaksi, arameaksi ja hepreaksi kirjaimia, joten he luulevat voivansa uudistaa tämän oudon tarinan näiden avulla. Mutta halusin sanoa, että Uuden testamentin ja erityisesti evankeliumien ymmärtämiseksi täytyy tietää perusteellisesti Jeesuksen aikana puhuttu kreikka. Jotkut...koska siellä kreikka ei ole klassinen kreikka, se on eräänlainen vähemmän suosittu kreikka. Sekä diasporan juutalaiset että varhaiskristityt ovat kirjoittaneet kirjallisia teoksia sellaisella kreikalla, jolla yksikään kirjoittaja ei ole puhunut, eikä yksikään pakanakirjailija ole kirjoittanut. Se osoittaa, että se ei ollut suosittu kreikkalainen kirjoitustapa. Annan sinulle esimerkin: tiedät sanan ballistinen. Ballistikka tulee kreikan sanasta βάλλω (ballō) - se tarkoittaa "heittää". Mutta hellenistisessä alemman kreikan kielessä ballō tarkoittaa "panna". Siksi, kun käännät väärin sanan ballō tai ballistinen eitkä "panna", silloin ymmärrät väärin jopa heprean taustan. 

Ja mitä tulee hepreaan, tämä on erittäin laajan tieteen tehtävä nähdäkseni...meidän on opittava Jeesuksen ajan hepreaa. Meillä on Raamatun heprea, rukousten heprea, sekä vanhempaa hepreaa, ja esimerkiksi tärkeimmät rabbiinisessa kirjallisuudessa kirjoitetut kirjat ovat – vaikka ne olisivat hepreaa – myöhempää hepreaa kuin Jeesuksen heprea. Tunnistan henkilökohtaisesti juutalaisen rabbiinisen sanonnan, joka on peräisin ensimmäiseltä tai toiselta vuosisadalta tai kun se on peräisin neljänneltä tai viidenneltä vuosisadalta. Joten evankeliumien heprealaisen taustan tutkiminen auttaa meitä myös Jeesuksen ajan kielen tutkimisessa. On jopa mahdollista, että evankeliumien takana oleva heprea on sekoitus tai eräänlainen synteesi raamatullisen heprean ja hänen aikansa korkeaheprealaisen välillä. Se tarkoittaa, että joskus rabbiininen heprea auttaa, joskus jopa kuolleenmeren kääröt, joskus Raamatun heprea auttaa. Joten meillä on tässä käännös ja jalostuma heprealaisista asiakirjoista, jotka on kirjoitettu ajalla, josta meillä ei ole kovin paljon materiaalia, varsinkin koska kuolleenmeren... niin sanotut kuuluisat kuolleenmeren kääröt, on kirjoitettu pseudo-korkeahepreaksi, jota ei kirjoitettu normaalilla tavalla. Meidän on mobilisoitava kaikki hengelliset voimamme ja kaikki tietomme rekonstruoidaksemme tai nähdäksemme, mitä Jeesuksen sanan tai sanojen takana on. Tiedämme, että Jeesuksen kohdalla on tärkeää tehdä tämä työ, koska Jeesuksen sanat ovat piilotettu aarre, jotka on tuotava esiin (Pyhästä) maasta.

Blizzard: Amen! Saanen kysyä sinulta tämän kysymyksen. Nyt tämä kuvastaa omaa henkilökohtaista tunnettani: menisitkö niin pitkälle, että sanoisit kanssani, että ilman kreikan ja heprean taitoa yksilön on lähes mahdotonta ymmärtää Jeesuksen sanoja sellaisina kuin ne on tallennettu. ...

Flusser: Se on täysin selvää. Muistan, että minun piti kerran kääntää hepreaa puhuville opiskelijoilleni hyvin tärkeä Jeesuksen sana valtakunnasta, joka hallitsee väkivallalla, kuten se hyvin usein käännetään, mutta sillä hetkellä kun käänsin sen, onnistuin näkemään mitä se hepreaksi on...minun piti kääntää se muutamassa sekunnissa, koska minulla ei ollut aikaa – alle puolessa minuutissa - minulla oli tieto, kuinka sanon sen opiskelijoilleni hepreaksi. Sillä hetkellä, kun käänsin sen uudelleen hepreaksi, jotta opiskelijani, jotka eivät puhu sujuvasti kreikkaa, oli selvää, etteivät hepreaa puhuvat puhu sujuvasti kreikkaa, mutta minä pystyin puhumaan sujuvasti sen sijaan hepreaa ja koska opiskelijoille heprea oli syntymäkieli, kuten Jeesuksellekin, käänsin aanoman taivasten valtakunnasta ja vasta sen jälkeen ymmärsin itsekin, mitä tämä lopulta tarkoittaa ja siitä vasta tutkimukseni alkoikin. Minun on varoitettava tällä alalla työskenteleviä, että uudelleenkäännös ei tarkoita alustavaa jälleenrakennusta, vaan se tarkoittaa ensisijaisesti uudelleenkäännöstä, jonka voit tehdä vain, kun osaa elävää hepreaa ja kun voit olla varma heprean tai modernin heprean välillä ja Jeesuksen ajan heprean välillä. Se ei tarkoita sitä, että rekonstruoisin arkeologina koko rakennuksen, joka on raunioina ja sitten pystyttäisin kaikki pylväät uudelleen. Käänsin vain hepreaksi ja näin voidaanko tämä sana kääntää hepreaksi vai ei. Esimerkiksi hyvin pieni asia Johanneksen evankeliumista, kohdasta jossa on kirjoitettu, mielestäni Natanaelista, että hän on todella israelilainen [Joh. 1:47]. Joo? Ja minä näin, että tämä sana "todella", ἀληθῶς (alēthōs) ei voi olla hepreaa. Mutta myöhemmin olen nähnyt, että tämän ajan heprean kielessä לאמיתו (le'amitō) se tarkoittaa "todella", "totuuteen", jota käytetään "tosi aleksandrialaisesta" ja niin edelleen, voidaankin löytää sanonta, "todellinen Israelilainen", kuten sanottiin Nathanielistä ja lopulta se oli todella hepreaa. Siksi minunkin on mietittävä uudelleen, eikä suinkaan tehdä apinaliikettä rekonstruoitavaksi. Se tarkoittaa että kreikankielinen teksti on läpikäytävä nähdäkseni mitä takana on, ei keksiä heprealaista tekstiä, jotta syntyisi hepreaa.

Tapasin kerran hyvin paradoksaalisen tapauksen, erään tutkijan, mielestäni ranskalaisen tutkijan, joka keskittyi vain Kuolleenmeren kääröihin, joten hän "käänsi uudelleen" Kuolleenmeren kääröjen oletettuun tyyliin tehdyt evankeliumit ja sitten korjasi tekstin ja muutti kirjaimet ja niin edelleen ja siinä oli heprean kieltä joka on paljon mahdottomampi kuin 'Qumranin miesten mahdoton heprea'. Sitten sanoin hänelle – ja hän ei ollut tarpeeksi fiksu ymmärtääkseen, että se oli ironinen kommenttini: "Olet onnellinen, kun voit tehdä evankeliumin uudelleen rakentamisen Kuolleenmeren kääröjen hepreasta, koska tunnet vain Kuolleenmeren kääröjen heprean kielen." Olen siinä onnellisessa tilanteessa, että osaan kaikki tuon aikakauden hepreat. Se ei tarkoita sitä, että minun olisi rekonstruoitava tekstit uudelleen, vaan että minun on käännettävä ne uudelleen, laitettava ne alkuperäiseen tarkoitukseen ja tätä yritän tehdä ja se tarkoittaa usein painimista ongelmien kanssa. Joskus voimme löytää ratkaisuja, jotka minun on korjattava kuitenkin uudelleen, kuten esimerkiksi "todellinen israelilainen", ja minun on myös päätettävä asioita, osattava kreikkaa, mutta kun löydän merkityksen lingvistisellä analyysillä ja kun löydän sanamuodon lingvistisellä analyysillä, silloin ilman omaa tahtoani uusi merkitys tulee selväksi. Esimerkiksi tämä sanonta "hengeltään köyhä". Kreikassa se on hankala tehdä datiivi muodolla οἱ πτωχοὶ τῷ πνεύματι (oi ptōchoi tō pnevmati) tai se kuulostaa huonolta [Matt. 5:2]. Nyt Kuolleenmeren kääröistä kävi selväksi, että termi on olemassa essealaisten omana terminä. Tänään tunnen heprean ja tiedän jopa mistä Jesajan jakeesta se on otettu (luulen, luvusta 60). Mutta minun piti nähdä, mitä se tarkoittaa ja olen ymmärtänyt, että se tarkoittaa "köyhiä, joilla on Pyhän Hengen lahja". Olen siis nähnyt kuolleenmeren kääröjen avulla tämän, joten olen ymmärtänyt, ettei Luukkaan, joka puhuu vain köyhistä ja termin hengellisesti köyhän välillä, mikä tarkoittaa niitä köyhiä, joilla on Pyhä Henki, ole ristiriitaa. Sitten vasta myöhemmin aloin ajatella kreikkalaista muotoa. Mitä tarkoittaa, että on kreikaksi, hengeltään köyhä? Tämän jälkeen opin suositun kreikan käännöksissä käytetyn metodin ja olen nähnyt, että tällaiset heprealaiset rakenteet käännetään adjektiivilla ja substantiivilla tässä datiivimuodossa. Joten esimerkiksi tässä tapauksessa käännös lyhentää tekstiä ja tekee siitä ymmärrettävämmän 'köyhille' kuulijoille. On kuitenkin selvää, että ne, jotka haluavat tehdä kreikkalaisesta sanasta ptōchoi pnevmati opin ’hengeltään köyhistä’, ovat olleet merkityksestä väärässä. Tällä tavalla on käännetty heprealainen sävellyskin...mmm mikä olikaan sen nimi?...status constructus...hyvin usein jopa kreikkalaisessa Raamatussa on käännetty väärin merkityksiä. Emme voi sanoa, että heistä tuli köyhiä hengeltään, emmekä myöskään tehdä oppia kreikkalaisesta sanamuodosta. Meidän on ymmärrettävä, että teksti on käännetty suullisesti alunperin ja kun tiedämme kuolleenmeren kääröistä mitä tämä hengeltään köyhä tarkoittaa, niin vasta sen jälkeen voimme huomata, että hengeltään köyhä ei tarkoita proletariaattia, vaan se tarkoittaa niitä, jotka ovat köyhiä ja mutta heillä on Pyhä Henki. Tämän voi tehdä vain, kun tiedämme hepreakieliset taustat. Ja nähdäkseni - varsinkin synoptisissa evankeliumeissa - on kiellettyä tehdä teologiaa kreikkalaisesta sanamuodosta, jos ei voi tunnistaa sen takana olevaa heprealaista sanamuotoa, koska on tärkeää tietää, että Jeesuksen sanat on käännetty oikein. Se tarkoittaa, että heprealainen sana oli aina niin pitkälle kuin mahdollista, enimmäkseen käännetty kreikkalaisella sanalla, mutta liian raskaita (suuri merkityksisiä) kreikkalaisia sanoja ei laitettu käännökseen. Siksi, kun luet esimerkiksi sanan liha, joka on käännös heprean sanasta בשׂר (basar), niin kaikkien käännösten kautta heprean sanan alkuperäinen teologinen merkitys löytyy edelleen alkuperäisestä King James -versiostamme tai jopa joskus tarkistetusta vakioversiosta. Kuitenkin varoitan lukijoita käyttämästä Uutta Testamenttia Uudessa Englanninkielisessä Raamatussa. Myöhemmän englanninkielisen tekstin kääntäjät osasivat vain kreikkaa, mutta eivät osanneet alkuperäistä kieltä, joten he käänsivät kreikan tietämättä, mitä sen takana on. Nämä olivat englantilaisia klassisia tutkijoita, enkä tiedä kuinka he käänsivät ’hengellisesti köyhiä’ -termin, mutta olen täysin varma, että he käänsivät sen väärin, koska he eivät ajatelleet, eivätkä tehneet sanallista merkitystä tälle sanaparille heprean kielellä. 

Mitä koet, kun löydät King James -version, hyväksytyn version, josta teet johtopäätökset että se on James I:n ajan englannista ja huomaat, että King James -versio on kirjoitettu Shakespearen ajan englantilaisen kielen ja kirjoitusten tavalla? Haluan varoittaa lukijoita [ei] lukemasta joitain uusia Raamatun käännöksiä, esimerkiksi Uutta testamenttia uudessa englanninkielisessä Raamatussa, jossa aloitetaan kääntäminen kreikan taidoilla, eikä ymmärretä heprealaista taustaa. Näin syntyy outo sekoitus modernin saarnaajan ja antiikin pakanallisen kreikkalaisen välillä. Esimerkiksi, kun näet tässä...autuaaksi julistamisessa ajatuksen; "Kuinka onnellisia ovatkaan ne, jotka tietävät tarvitsevansa Jumalaa." Mitä tällä tarkoitetaan, mitä tässä on alun perin kirjoitettu? Tässä on alunperin kirjoitettu että he ovat köyhiä, joilla on Pyhä Henki, joilla on murtunut sydän ja jotka kysyvät Jumalalta apua ja neuvoa. Mitä sitten tarkoitti sitten tuossa käännöksessä että heillä on "Jumalan tarve"? Mihin Pyhä Henki on kadonnut? Luulen, että se on eräänlainen pyhä väärennös, jonka luemme tällaisesta käännöksestä.

Blizzard: Sanoisitko, että se pitää paikkansa monien englanninkielisten tekstien kohdalla, että sen sijaan että ne olisivat käännöksiä, ne ovat enemmän jonkun kommentteja...?

Flusser: Kyllä, mutta kommentit ovat miehiltä, jotka eivät tiedä mitä kaiken takana on tarkoitettu. Kuten esimerkissäni jo sanoin, kun luemme Raamatun käännöksen King James -versiosta ja kommentit olivatkin näytelmäkirjoittajilta, emme ymmärrä mitä se tarkoittaa. Tällaista kielen kääntäminen hyvin usein on ja se tehdään ensiksi suullisesti ja sitten täytyisi ymmärtää, mitä tuon sanonnan takana on. Kauheinta on, että kun ihminen lukee tällaisen tekstin, hän ei tiedä mitä se tarkoittaa. Sitten hän vastaanottaa sen Jumalan sanana ja kokee tarvitsevansa pastoriaan selittämään sen, koska hän ei huomaa, eikä näe mitä 'tarvitsevansa Jumalaa' tarkoittaa. Mutta tätä tapahtuu myös... joskus...kun kuulin Saksassa ollessani Raamatun tekstin, enkä tunnistanut...messussa, sunnuntaina...en tunnistanut mitä sanottiin. Jumalanpalveluksen jälkeen kysyin, mitä he lukevat evankeliumiteksteinä. Kun sain vastauksen, ymmärsin mikä oli ongelma, uusittu käännös. Tämä tarkoittaa, että kääntäjillä on tiedon avain, mutta he eivät anna muille mahdollisuutta päästä tietoon (ymmärrykseen) käsiksi.

Blizzard: Kysyn sinulta tätä professorina: Olet kirjoittanut monia artikkeleita, jotka ovat käsitelleet Jeesuksen heprealaisten sanojen uudelleen löytämistä. Kuinka evankeliumin tekstin heprealaisen taustan tuntemus voi auttaa paitsi saamaan takaisin Jeesuksen todelliset sanat Uudessa testamentissa, myös auttaa meitä ymmärtämään nuo sanat, erityisesti ne, jotka liittyvät siihen, mitä Jeesuksella oli sanottavaa itsestään?

Flusser: Se on hyvin selvä linjaus nykyään...trendi, nykyajan tieteen trendi on jakaa Jeesus ja juutalaisuus eripuolelle...toisaalta on myös halu erottaa Jeesus kristinuskosta. Jeesus on heitä varten vain siitä hetkestä lähtien, kun hän on kuollut. Mutta kun oikeasti tutkitaan taustat... Uuden testamentin taustat – evankeliumien taustat – heprealaiset taustat, niin lopulta kuitenkin on täysin mahdotonta olla näkemättä esimerkiksi pienessä Jeesuksen kiitospsalmissa yhteyttä (psalmeihin, juutalaisuuteen) jota yritetään erottaa: "Kiitän sinua isä..." [Luukas 10:21] jossa hän puhuu poikana, josta et voi poistaa puhetta filologisista ja heprealaisista näkökulmista, et voi poistaa tätä sanontaa Jeesuksen sanoista, varsinkaan kun tunnet tässä tapauksessa kuolleenmeren kääröt, joissa sinulla on hyvin samanlainen kieli ja hyvin samanlainen itsetunto. Ja se ei johdu vain heprealaisesta taustasta, vaan myös tuon ajan heprealaisesta ajattelusta, että...Jeesus ei ollut ainoa mies, jolla oli korkea itsetietoisuus, koska tämä saattoi olla sisällä jo hänen aikansa juutalaisuudessa ja voimme löytää uudelleen hänen johtavan tehtävänsä koko maailmassa. 

Haluan lainata vaatimattoman juutalaisen viisaan [Hillelin] sanontaa, joka eli ennen Jeesusta ja sanoi: "Jos minä olen täällä, kaikki on täällä. Jos en ole täällä, mitä täällä on?" Jos tämä teksti löytyisi myös Uudesta testamentista, se varmaankin kiellettäisin, sanoen että se ei voisi olla Jeesukselta ja se selitettäisiin liian korkealentoiseksi tekstiksi, joka on laadittu Herran ristiinnaulitsemisen jälkeen tai Johanneksen tulkitsemaksi teologiaksi. Mutta sen sanoi yksinkertainen juutalainen viisas, joka kuoli joitakin vuosia ennen inkarnaatiota. Joten jopa Jeesuksen sanojen heprealaisen taustan tutkiminen, mikä tarkoittaa myös heprealaisen tavan, tämän ajan juutalaisen ajattelutavan tutkimista, kieltää meitä tuhoamasta...korkean minän välistä ykseyttä -tuon aikakauden tietoisuutta Jeesuksesta ja hänen opetuksestaan. Tämä tekee myös meille toisaalta mahdottomaksi olla näkemättä, kuinka Jeesus ilmaisi moraalisen ja eettisen sanomansa muille rabbiinisen eksegeesin ja rabbiinisen ajattelun muotojen kautta. Joskus me...olen itsekin hämmästynyt, kun löydän uuden paikan, jossa on voitu esimerkiksi kommentoida vuorisaarnaa. Jeesus itse ei ollut vain juurtunut juutalaisuuteen, vaan hänellä oli myös, kuten kaikilla suurilla ajattelijoilla – enkä halua verrata häntä keneenkään, mutta inhimillisesti sanottuna, kun sanon sen – hänellä oli oikeus valita juutalaisesta ajattelusta ja juutalaisista sanoista, omasta ajastaan teemoja, muodostaakseen oman taivasten valtakunnan evankeliuminsa. Olen kirjoittanut, että voisin säveltää koko evankeliumin juutalaisten sanoista ilman Jeesuksen sanoja. Jeesus on niin lähellä heidän sanojaan, mutta sanoin myös, että voisin koota tämän evankeliumin ei-jeesus materiaalista vain koska minulla on Jeesuksen evankeliumi. 

Kun tutkitaan Sokrateen ajattelua, johon Jeesusta usein verrattiin, meidän on tunnettava hänen aikansa kreikkalainen filosofia. Mutta samalla on tiedettävä, mistä materiaalista Sokrates on rakentanut oman filosofiansa. Samoin on Jeesuksen itsetietoisuuden ja hänen moraalisen opetuksensa kanssa. Tämä on erittäin tärkeää työmme kannalta, koska työssämme kaikki opiskelu ei ole vain pelkkä filologinen tai kielellinen näytelmä tai teologinen tai historiallinen näytelmä. Minusta näyttää, varsinkin tänään, että maailma on suuressa vaarassa. Jeesukseen uudelleen puhdistettu juutalaisuus on yksi harvoista toiveistani... luultavasti ainoa toivo jatkaa elämää maailmassamme.

Blizzard: Erittäin hyvä. Oikein hyvä. Voimmeko sanoa, että Jeesus ei ainoastaan anna meille korkeampaa eettistä tasoa sanoissaan, vaan että hän ei näe itsellään olevan vain poikkeuksellinen tehtävä, vaan kun hän käyttää näitä termejä "Isä", אבי שבשמים ('avi shebashamayim), "Minun Isäni, joka olet taivaassa”, ja monia muita asioita, joita hän sanoo itsestään, hän julistaa ihmisille: ”Minä olen Jumalan Messias, seuratkaa minua”?

Flusser: Luulen, että se on niin, en vain käyttäisi sanaa "Messias", koska hän ei käyttänyt sitä. Myöskään juutalaisissa rukouksissa sanaa "Messias" ei esiinny. Hänellä oli joitain pieniä vaikeuksia, pienempiä kuin Uuden testamentin tutkijoilla nykyään, puhua avoimesti tulevaisuudestaan ennen kuin hän on täyttänyt tehtävänsä. Mutta yksi asia on varma, että hän näki erityisen... hän näki...tehtävänsä erityistehtävänä, nimittäin taivasten valtakunnan julistamisen kautta ja niiden kokoamisen kautta, jotka ottavat vastaan hänen sanomansa. Tässä hän on keskellä lainaten saman Hillelin sanontaa, että "joka ei kokoa, hajoaa." Siksi hän on nähnyt taivasten valtakunnan maan päällä, sen toteutumisen sanoman keskellä. Hän halusi pelastaa Jerusalemin tuholta. Hän on nähnyt itsensä erityisellä tavalla Jumalan poikana ja ymmärtääkseni hän toivoi kerran ilmestyvänsä pelastajana. Ja tämä on selvää. Ei voi leikata keinotekoisesti evankeliumista pois seemiläistä tai heprealaista taustaa ja päättää ottaa hänet täysin oman pseudohistoriallisen maun mukaan ja leikata irti se, mistä lopulta erottaa aidon Jeesuksen, joka oli näkemyksissään - yksinkertainen... eräänlainen yksinkertainen Kapernaumin postimestari ja uskon Herra. Jeesus on...pitäisi olla...kristillisen uskon kulmakivi, mutta hän on myös kivi aikansa juutalaisuuden rakentamisessa. Eikä tämä ole helppo tehtävä juutalaisille eikä myöskään pakanoille tunnustaa tämä...kirkon Jeesuksen tulisi olla juutalainen Jeesus. En koskaan halunnut kirjoittaa juutalaisesta Jeesuksesta, mutta se on totuus. En myöskään pidä siitä, että [minä] näyttäydyn juutalaisena asiantuntijana tai vastaavana, mutta uskon, että kaikki voivat oppia, ovatpa he juutalaisia tai ei-juutalaisia, sen mitä minä olen oppinut. Lapsena en tiennyt sitä mitä tiedän nyt, mutta olen oppinut sen. Siksi, jos sinulla on hyvä tahto, avoin sydän, voit oppia sen, oletpa juutalainen tai ei-juutalainen. Muistan, että olen nähnyt vuosia sitten New Yorkissa, että ei tarvitse olla juutalainen syödäkseen Leeviläisten leipää. Ja luulen, ettei myöskään tarvitse olla juutalainen löytääkseen Uuden testamentin heprealaiset ja juutalaiset taustat.

Blizzard: Uskotko, että sen tekeminen vaatii erityistä antaumusta ja omistautumista opiskeluun, jossa heprea on avain ja opiskelu on avain? Kuuntelijoidemme pitäisi luultavasti ymmärtää myös jotain muuta, joka liittyy koko juutalaiseen taustaan. Pitäisi ymmärtää, että juutalaisuutta ei ollut vain Jeesuksen päivinä, vaan se on jatkunut tähän päivään asti ja siihen liittyy opiskelua ja erityisesti Tooran eli Jumalan sanan tutkimista, jota pidettiin yhtenä korkeimmista palvonnan muodoista.

Flusser: Ylistyksen korkein muoto. Ainoa mahdollisuus ymmärtää on kun opit Tooran sen omaa tarkoitusta varten. Tämä on se, mitä sinun on tehtävä. Siksi olen kirjoittanut nyt pienen tutkimuksen, joka julkaistaan Jeesuksen sanoista "Kun kaksi tai kolme kokoontuu minun nimessäni, niin minä olen heidän keskellään." Tämä tarkoittaa, että opiskelu on... opiskelua rakkaudella. Kaikkien näiden asioiden tutkimisessa heprealainen tausta, elävä juutalaisuus, tämän tutkiminen on työtä valtakunnan hyväksi...Taivasten Valtakunnan toteuttamiseksi. Siksi sinun täytyy...ainoat esteet ovat älyllisiä. Jos sydämesi on avoin ja jos näet kuinka tärkeä tämä tehtävä on, niin kyllä, ja sitten voit tehdä sen myös itse. Haastenasi on, että sinun ei tarvitse tuntea vain Uutta testamenttia, sinun ei tarvitse osata vain hepreaa ja tietää yhtäläisyyksiä rabbiinisessa kirjallisuudessa, vaan sinun on tunnettava koko antiikin juutalaisuus. Tämä tarkoittaa Jeesuksen – ja myös Paavalin ja Ilmestyskirjan – heprealaisen taustan tutkimista, mikä tarkoittaa muinaisen juutalaisen ajattelun tutkimuksen uudistamista.

Blizzard: Professori, se on ollut valaisevinta, nautinnollisinta. Se on ollut suuri kunnia ja tiedän, että kuulijoitamme on siunattu, valaistu. Voimmeko jättää heille tämän viimeisen sanan. Että tärkein asia, mitä he voivat tehdä itselleen, jos he todella haluavat ymmärtää Raamattua, uskonsa perusteita ja jos he haluavat ymmärtää erityisesti Jeesuksen sanoja, on tutkiminen.

Flusser: Kyllä. Kyllä, opiskella sekä juutalaisuutta että Jeesuksen sanoja ja se auttaa meitä tuomaan lisää rauhaa maailmaan rauhan ruhtinaan nimessä.

Blizzard: Kiitos professori, tämä oli suuri ilo. Suuri kunnia.

​Lähde: https://www.biblescholars.org/2020/12/david-flusser-on-the-historical-jesus-an-interview-with-roy-blizzard-transcript-.html

USKON PÄIVITTÄMINEN versio 23.1.9.

 Älä katso väärään kohtaan historiassa

Läntinen kristillisyys ja sen ongelmat ja skismat sekä Euroopan sisällä, että sen ulkopuolella ovat eläneet sotaisasti sen jälkeen kun oppi kiinnitettiin keisarilliseen valtarakenteeseen. Ensiksi otettiin pesäero juutalaisiin ja sen jälkeen toisella tavalla ajatteleviin kristityihin ja uskosta osattomiin. Pakkokäännytykset ja kasteet olivat satojen vuosien ajan tapa muuttaa alueita kristillisiksi. Mutta kyse ei ole vain läntisestä kirkosta. Kristillisestä itse ymmärryksessä ongelmat ovat niin idässä, lännessä, etelässä ja pohjoisessa.

Vladimir otti kasteen Khersonesoksessa Krimillä 19. toukokuuta 988, nykyisen Sevastopolin alueella. Kasteen jälkeen ortodoksikristityksi siirtynyt Vladimir avioitui samassa paikassa Konstantinopolin prinsessa Annan kanssa.  Tämän jälkeen Pyhä Vladimir Kiovalainen nimen saanut hallitsija kehotti kaikkia oman hallitsemansa maan asukkaita kastattamaan itsensä Mustassa meressä tai Dniepr joen rannoilla. Näin tapahtuikin. Tässä tapahtumaketjussa katsotaan syntyneen Pyhä Ortodoksinen Venäjän maa – Äiti Venäjä. Tämän syntyhistorian pyhimmät alueet ovat Krim ja Kiova. Moskova oli tuohon aikaan pelkkää suoperäistä lähes asumatonta seutua. Tällä näkökulmalla Venäjän ortodoksinen kirkko siunaa Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan 2022.

Ristiretket Euroopasta Jerusalemiin alkoivat 1000-luvun lopulla. Matkalla tuhottiin paljon juutalaisia ja perillä odotti päävihollinen, zeldzukit.

1600-1700 luvuilla Ruotsin kuningaskunta kävi uskonsotia katolisia vastaan Puolassa ja ortodokseja vastaan Venäjän Karjalassa. Näissä luterilaisuus pyhitettiin tavalla, joka oikeutti toisella tavalla ajattelevien tuhoamiseen. Tämän kaltaisia sotia on kirkkohistoria täynnä. Edellisessä kirjoituksessa käsittelin Lutherin antisemitismiä, jolla on myös linkki holokaustiin.

Missä siis on sellainen kirkko jolla on oikea ymmärrys ja oppi ilman historian tuomaa vääristymää tai traditiota?

Jumalan valtakunta otettiin pois juutalaisilta ja annettiin kenelle? Kristityille – ei, näin ei Raamattu opeta

Matteuksen 21:42-45: ”Jeesus sanoi heille: »Ettekö ole koskaan kirjoituksista lukeneet: – Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. Herralta se on tullut, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme. »Tämän takia minä sanon teille, että Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä. Joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, ja jonka päälle tämä kivi kaatuu, sen se murskaa.» Nämä vertaukset kuultuaan ylipapit ja fariseukset ymmärsivät, että Jeesus puhui heistä.”

Hesekielin kirjan 34. luvun jakeissa 7-10 on ennustettu Jeesuksen ilmoittama valtakunnan pois ottaminen. »Sen tähden, paimenet, kuulkaa Herran sana. Näin sanoo Herra Jumala: Minun lampaani ovat joutuneet petojen saaliiksi. Minun lampaani ovat joutuneet kaikenlaisten petojen suihin, koska kukaan ei ole niitä kainnut, koska paimeneni eivät ole tunteneet murhetta niistä. Paimenet ovat pitäneet huolta vain itsestään, minun laumastani he eivät ole huolehtineet. Sen tähden, paimenet, kuulkaa Herran sana. Näin sanoo Herra Jumala: Niin totta kuin elän, minä panen paimenet vastaamaan, minä vaadin heidät tilille lampaistani. Enää he eivät saa olla laumani paimenia, enää he eivät saa huolehtia minun laumastani eivätkä omasta hyvinvoinnistaan. Minä pelastan lampaani heidän hampailtaan, enää ne eivät joudu heidän ruoakseen.

Hes. 34: 21-25: ”Te olette kyljillänne ja hartioillanne sysineet heikkoja, te olette puskeneet  niitä sarvillanne, kunnes olette saaneet ajetuksi ne laumasta. Mutta minä pelastan lampaani,  eivätkä ne enää ole teidän armoillanne. Minä pidän siitä huolen, että oikeus toteutuu lampaiden kesken. »Minä panen yhden paimenen heitä kaitsemaan, palvelijani Daavidin. Hän kaitsee heitä, hän on oleva heidän paimenensa. Minä, Herra, olen heidän Jumalansa, ja palvelijani Daavid on heidän kaikkien ruhtinas. Minä, Herra, olen puhunut. »Minä teen heidän kanssaan liiton ja takaan heille rauhan. Minä hävitän pedot koko maasta, niin että he ovat turvassa aavikollakin ja voivat nukkua vaikka metsässä.

Valtakunta eli Israel annetaan Daavidin pojalle, Jeesukselle, Jeshualle. Jumala ei voi ottaa valtakuntaa pois vajaalta ja antaa sen toiselle vajaalle, vaan Hän antaa sen Pojalleen, joka kykenee johtamaan laumaa.
Hes. 34:31: »Te, ihmiset, olette minun lampaani, minun laitumeni lampaat. Minä olen teidän Jumalanne. Näin sanoo Herra Jumala.»
Joh. 10:14: Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut.  

Juutalaiset juuret kaivettava uudelleen esiin

Jeesus, opetuslapset ja Paavali olivat kaikki juutalaisia. Kukaan heistä ei hyljännyt juutalaisuuttaan ja muuttunut kristityksi. Tämän sanominen ei tee minusta judaistia, vaan totuuden puhujan. En hyväksy korvausteologista ajatusta, että Paavali oli ensimmäinen kristitty. Tällainen ajatus on vajaa ymmärrykseltään.
Jeesus oli rabbi, kuten juutalaisten Sanhedrinin jäsen Nikodemus häntä nimitti. Hän osallistui juutalaisten juhliin, mutta antoi lopullisen tulkinnan Mooseksen lakiin ja Tooraan. Se että vain osa juutalaisista ymmärtää tämän, ei muuta sitä tosiasiaa miksikään.
Opetuslapset olivat juutalaisia ja heidän pääasiallinen toiminta-alue olikin juutalaisten keskuudessa.
Paavali oli elämänsä loppuun asti juutalainen, kuten apostolien tekojen lopusta voidaan nähdä.  Apt: 28:16- : Ja kun tulimme Roomaan, sallittiin Paavalin asua erikseen häntä vartioivan sotamiehen  
kanssa. Kolmen päivän kuluttua Paavali kutsui kokoon juutalaisten ensimmäiset. Ja kun he olivat kokoontuneet, sanoi hän heille: "Miehet, veljet! Vaikka en ole mitään tehnyt kansaamme tai isiemme tapoja vastaan, annettiin minut kuitenkin Jerusalemista vankina roomalaisten käsiin. Ja kun he olivat minua tutkineet, tahtoivat he päästää minut irti, koska en ollut tehnyt mitään kuoleman rikosta. Mutta kun juutalaiset sitä vastustivat, oli minun pakko vedota keisariin; ei kuitenkaan niin, että minulla olisi mitään kannetta kansaani vastaan.  Tästä syystä minä nyt olen kutsunut teidät, saadakseni nähdä ja puhutella teitä; sillä Israelin toivon tähden minä kannan tätä kahletta." Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole saaneet kirjettä sinusta Juudean maalta, eikä kukaan tänne saapunut veli ole ilmoittanut eikä puhunut sinusta mitään pahaa. Katsomme kuitenkin syytä olevan kuulla sinulta, mitä sinun
mielessäsi on; sillä tästä lahkosta on meillä tiedossamme, että sitä vastaan kaikkialla kiistetään." Ja he määräsivät hänelle päivän, ja silloin tuli heitä vielä useampia hänen luoksensa majapaikkaan. Ja näille hän aamuvarhaisesta iltaan saakka selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, lähtien Mooseksen laista ja profeetoista, saadakseen heidät vakuutetuiksi Jeesuksesta. Niin se, mitä sanottiin, sai toiset vakuutetuiksi, mutta toiset eivät uskoneet.

Kyseessä oli juutalaisuuden sisällä vallitseva toinen näkemys, kuin mitä fariseukset ja ylipapit edustivat. Alkuseurakunta kasvoi juutalaisuuden keskellä nähden messiasennustukset täyttyneen Jeesuksessa. Se, että monet eivät nähneet messiasta oli myös ennustettu. Heidän silmillään oli peite. Se että näkee Jeesuksessa messiaan ei tee juutalaisesta kristittyä.
Raamattu sisältää lukuisia profeettojen ennustuksia ja UT:n viittauksia tämän tilanteen ennalta ymmärtämiseksi:
Jes. 6:9: Niin hän sanoi: "Mene ja sano tälle kansalle: 'Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö.’
Jes. 6:10: Paaduta tämän kansan sydän, koveta sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se näkisi silmillään, ei kuulisi korvillaan, ei ymmärtäisi sydämellään eikä kääntyisi ja parannetuksi tulisi."
Hes. 12:2: "Ihmislapsi, sinä asut uppiniskaisen suvun keskellä, niiden, joilla on silmät nähdä, mutta eivät näe, ja korvat kuulla, mutta eivät kuule; sillä he ovat uppiniskainen suku. Joh. 12:40:"Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, että he eivät näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi."
Ap.t. 28:26: 'Mene tämän kansan luo ja sano: Kuulemalla kuulkaa älkääkä ymmärtäkö, näkemällä nähkää älkääkä käsittäkö.
Room. 11:8: niinkuin kirjoitettu on: "Jumala on antanut heille uneliaisuuden hengen, silmät,
etteivät he näkisi, ja korvat, etteivät he kuulisi, tähän päivään asti."
2. Kor. 3:14: Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan
liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta messiaassa (kristuksessa) se katoaa. (Olen kääntänyt sanan messias Kristuksen tilalle, koska se kuvaa paremmin messiasennustusta, kun kristusteologinen kreikkalainen käännös, joka vie ajatukset messias ymmärryksestä kristinuskoon - kyse on kuitenkin messiasennustuksen täyttymisestä ensisijassa puhuttessa sitä miten Paavali ja opetuslapset sekä alkuseurakunta sen ymmärsivät).

Paavali ja opetuslapset päätyvät siihen, että Paavalin tehtävä on toimia pakanoiden evankelistana, sillä he ymmärsivät valtakunnan pois ottamisen myötä täyttyvän Aabrahamille annettu lupaus, jossa siunaus on tarkoitettu koko maailmalle. Paavalin ja opetuslasten antamat vapaudet pakanoille, eivät kuitenkaan olleet esteenä heille, pysyä juutalaisena elämänsä loppuun asti. Olisi perin outoa kääntyä omasta kansallisuudesta pois tilanteessa, jossa on täysin vakuuttunut siitä että kirjoitukset olivat täyttyneet juuri niin kuin esi-isät olivat kirjoituksissa ennustaneet. Juutalaisuus on ensisijassa syntymän kautta saatu osallisuus tuohon kansaan. Siksi juutalainen on juutalainen myös silloin kun hän ymmärtää Jeshuan olleen tuo kirjoitusten lupaama messias. Paavalin teksti aukeaa paljon rikkaammin, kun ymmärrämme hänen puhuvan ’te – teille’ muodossa pakanoille ja ’me – meille’ muodossa juutalaisille.

Jeesuksen, opetuslasten ja Paavalin ajan kirjoitukset olivat Tanakin eli Vanhan testamentin tekstejä

Pyhät kirjoitukset Raamatussa viittaavat aina Vanhan testamentin teksteihin, sillä Uutta testamenttia ei ollut vielä käytettävissä. Tämä seikka näyttää unohtuvan monelta Raamatun lukijalta. Siksi itselleni on vieras ajatus, että lukisin vain Uutta testamenttia ja Psalmeja. On valtava rikkaus löytää sama pelastussuunnitelma kirkkaasti Vanhasta testamentista ja yhtyä Paavalin ajatukseen, jossa hän muistuttaa opetuslastaan Timoteusta pitämään nämä vanhat kirjoitukset, joista löytyy pelastukseen avaimet.
2. Tim. 3:15-17: Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen. Jokainen pyhä Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä.

Tässä ei ole pienintään mahdollisuutta esittää, että joku Uuden testamentin kirje olisi jo valmiina tuolloin, sillä Paavali mainitsee kirjoitukset, jotka ovat olleet olemassa jo kun Timoteus on ollut lapsi.

Raamattu on minulle kokonaisuus VT:n alusta Ilmestyskirjan loppuun saakka.

Uskossa on kyse enemmän suhteesta kuin opista

Todellinen toimiva ja elävä usko ei voi perustua opilliseen rakennelmaan, vaan suhteeseen Jumalan kanssa.
Luomiskertomus osoittaa, että kyse on ensisijaisesti suhderikkomuksesta, joka synnytti häpeää, syyllisyyttä ja pelkoa. Tässä alkukertomuksessa Jumala toimii samoin kuin Hänen olemuksensa kuva, Jeesus, myöhemmin Uudessa testamentissa. Jumala aloittaa luomiskertomuksessa keskustelun ihmisen kanssa, joka on piiloutunut. Kysymyksessä, jonka hän esittää Aadamille, ”missä sinä olet?”, kyse ei voi olla siitä, että Jumala ei ihmistä löytäisi. Enemmänkin tämä on nähtävä armotekona, jossa Jumala aloittaa keskustelun ihmisen kanssa joka häpeää tekoaan. Jeesus Jumalan kuvana osoittaa, että hän haluaa keskustella ja olla yhteydessä syntisten kanssa. Hyväksymällä heidät, hän poistaa häpeän, kuten hän poisti häpeän alastomuudesta kärsineiltä Aadamilta ja Eevalta, valmistamalla heille nahkavaatteet. Vasta hyväksynnän osoittamisen jälkeen Jumala otti käsittelyyn rikkomuksen seuraamukset. Myös syntiselle naiselle Jeesus sanoo, sen jälkeen kun kivittäjät ovat poistuneet, ”mene äläkä enää syntiä tee”.

Tämän vuoksi suhde ja suhteen ylläpitäminen on tärkeä teema, eikä meidän tarvitse keskustella aluksi liian paljon yksittäisistä synneistä vaan suhteesta Isään Jumalaan ja Hänen poikaansa Jeesukseen. Tähän kategoriaan on luettava myös opilliset seikat. Usein oppirakennelma on vajaan ymmärryksen tuote, mutta siinä pitäytyminen tuntuu turvalliselta ja siksi sitä rikkonnutta pidetään syntisenä. Näitä ihmisen rakentamia käskyjä rikkonut, saa tuntea nahoissaan jumalalliseksi puetun tuomion, joka jättää sieluun haavan ikuisiksi ajoiksi. Synnin olemus on kuitenkin perimmältään ero Jumalasta eli suhteen katkeaminen.
Room. 3:9-12: Miten siis on? Olemmeko me muita parempia? Emme lainkaan. Olen jo esittänyt sen syytöksen, että kaikki, niin juutalaiset kuin kreikkalaisetkin ovat synnin vallassa. Onhan kirjoitettu: Ei ole yhtäkään vanhurskasta, ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan.

Eroon kahlitsevasta uskonnollisuudesta ja tarpeettomista traditioista

1. Mooses 6:5 ”Kun Herra näki, että ihmisten pahuus lisääntyi maan päällä ja että heidän ajatuksensa ja pyrkimyksensä olivat kauttaaltaan pahat, hän katui, että oli tehnyt ihmisen, ja murehti sitä sydämessään.” Mutta ihminen korotti itsensä Jumalan yläpuolelle, hän keksi itselleen uusia jumaluuksia, joita palvoa ja joiden puoleen kääntyä ja niin hän tahtoo tehdä tänäänkin.

Me joudumme kysymään, mitä tarkoittaa kirkkouskollisuus tai seurakuntauskollisuus? Entä onko se toimivan yhteisön merkki, että se kokoontuu viikoittain yhteen jumalanpalvelukseen? Entä miten suhtaudumme vaatimukseen tai ajatukseen, että on yksi kirkko maailmassa? Onko maailmallinen ja globaali ekumenia sen käskyn toteuttamista, että ”he yhtä olisivat”?

Se että kokoonnumme yhteen jumalanpalvelukseen, ei sisällä mitään väärää, mutta ihmisen halu hallita ja määritellä toimintansa muodot, johtaa nopeasti kirkolliseen organisoitumiseen ja asioiden järjestämiseen siten että kontrolli säilyy täysmääräisesti. Kun tähän lisätään kasvutavoitteet tai edes se, että väki ei lähtisi ja jättäisi, alkaa kompromissien tekeminen. Myös yksilön vaatimus olla kaiken keskiössä ja siihen syntyvät vallankäytön rakenteet ovat aina esiintyneet osana yhteisöjen syntymisen sosiologiaa. Lopulta elämme keskellä loputtomien kompromissien maailmanlaajuista kirkkoa traditioineen ja dogmeineen, johon aidon elettävän elämän kytkeminen ilman oppirakennelmaa ja satojen hyllymetrien selitysteoksia on mahdotonta.

Jumala ei ole ihmisen ohjattavissa, eikä ihmisjärjellä lokeroitavissa ’hallittavaksi kokonaisuudeksi’ tai yhdeksi kirkoksi. Pietari ei ollut kallio vaan pala kalliota, jos olemme tarkkoja alkukielen ja sen perusajatuksen kanssa, jota Jeesus tarkoitti. Jeesus itse on kallio, kulmakivi, jonka rakentajat hylkäsivät.

Kun katsomme tämän päivän kirkkoa Idässä, näemme kansallisen konservatismin, joka siunaa vallanpitäjien väärätkin toimet. Tai kun katsomme protestanttista kirkkoa lännessä, näemme kirkon, joka ei ole pitänyt kiinni Jumalan Sanasta, vaan hyväksyy kaikki ihmisen mielihalut. Lisäksi kansalliset valtakirkot ovat lähes aina sidoksissa valtiolliseen rakenteeseen. Ne ovat usein omaksuneet demokraattiset vaalit osaksi valtarakennetta, joiden kautta myös yksilö, joka ei usko kuten kirkko opettaa, voi päästä kirkon päättäjäksi, kunhan vain on suosittu ja saa ihmisten ääniä puolelleen. Kirkko on joutunut myös kulttuurisodan keskelle, jossa sitä vaaditaan hyväksymään kulloisetkin ajan vaatimukset. Näin ollen sen olemus muuttuu ihmisen vaatimuksesta ihmisen kaltaiseksi. Valtaosa sen jäsenistä näkee kirkon vain osana kansallista traditiota.

Yksi Jumalan pilkan muoto, josta Raamattu puhuu useissa kohdissa, on muotojumalisuus eli eräänlainen tradition suorittaminen ilman sisältöä, tyhjät kuoret vailla henkeä, organisoitu seremoniallisuus.
”Hän vastasi heille: »Te tekopyhät! Oikein on Jesaja teistä ennustanut. Onhan kirjoitettu: –
  Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta. Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä. Te olette hylänneet Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöjä.» Ja hän jatkoi: »Taitavasti te teette tyhjäksi Jumalan käskyn, jotta voisitte noudattaa omia sääntöjänne. Mark. 7:6-9.

Tämän ajatuksen punainen lanka on nähtävissä myöhemmin kirjoituksissa, kun Jumalalle oli rakennettu asuinpaikka eli temppeli. Aluksi palvelus oli vilpitöntä, mutta hiljalleen se muodostui rutiiniksi, huulten palvelukseksi, ja sen päälle alettiin rakentaa rituaaleja. Kuningas Hiskian reformissa hävitettiin myös Mooseksen risti, josta oli tullut palvonnan kohde. Tässä on kohta, joka meidän tulisi erityisesti lukea ja pohtia mitä se tarkoittaa meidän traditioissamme:
2. Kun. 18:4: Hän hajotti uhrikukkuloiden alttarit, murskasi kivipatsaat ja kaatoi asera-tarhat. Myös Mooseksen tekemän pronssikäärmeen hän löi palasiksi. Aina niihin päiviin asti israelilaiset olivat polttaneet uhreja tälle käärmeelle, jota kutsuttiin Nehustaniksi.         

Jumala ei halunnut seremonioita, vaan sydämen kontaktia ja aitoa kanssakäymistä.
Jes 1: 13: ”Lakatkaa jo tarjoamasta turhia uhrejanne, minä inhoan niiden savua! Uusikuu ja sapatti, kokoukset ja juhlat – minä en siedä teidän pyhiä juhlianne ja pahoja tekojanne.
Jes 1:17 Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.

Myös Uusi Testamentti puhuu samasta ongelmasta, joten se ei ole vieras ajatus myöskään kristillisessä kontekstissa. Meilläkin on ’kirkko’, jonka alaisuudessa muotojumalisuutta harjoitetaan, meilläkin syntyy uusia temppeleitä ja seurakuntia oppikysymysten erimielisyyden perustalle, jotta tätä ’omaa’ jumalaa voitaisiin palvoa ’omalla’ tavalla.

Ilm. 2:2 ”Minä tiedän sinun tekosi, sinun vaivannäkösi ja kestävyytesi. Minä tiedän, ettet voi sietää pahoja ihmisiä. Sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseään apostoleiksi, vaikka eivät ole, ja olet havainnut heidät valehtelijoiksi. Kestävyyttäkin sinulla on, olethan joutunut moneen vaivaan minun nimeni tunnustamisen tähden etkä ole antanut periksi. Mutta sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensi ajan rakkaudesta. Muista siis, mistä olet langennut, käänny ja palaa tekemään ensi ajan tekoja. Ellet tee parannusta, minä tulen luoksesi ja siirrän lamppusi paikaltaan.”

Ihmislähtöinen kokoontuminen temppeleissä ja kirkoissa laittaa niin helposti Jumalan pieneen sievään laatikkoon, jossa Häntä voidaan säilyttää ja ottaa esiin vain Jumalanpalveluspäivänä. Hänet otetaan mukaan  laatikosta kulkueisiin, rituaaleihin ja esityksiin. Tästä tulee traditiota, josta Jumala itse puuttuu. Pyhyyden kokemus otetaan ulkoisista elementeistä. Kirkolliset elementit voivat olla vaikkapa urut kaikuvassa korkeassa kirkkosalissa, vanhan liiton leeviläisten asusteita jäljittelevissä kultakäädyissä ja suitsutusasioissa tai vapaissa suunnissa trendikkäiden asujen ja musiikin ylistyksessä. Perimmältään temppeli olemme me ja meidän tulee kuulla Paimenen ääni. 

Tässäkään suhteessa ei ole eroa juutalaisella tai pakanalla, molemmat harjoittavat enemmän traditioita, kuin sydämen ympärileikkausta, kadottaen ensirakkautensa. Samanlaisten rutiinien toistuessa vuodesta toiseen, turrumme, kyllästymme ja tulemme penseiksi ja viimein poissylkäistyiksi.

Kuinka nopeasti palava into sammuu, kuinka nopeasti herätysliike muuttuu liikkeeksi, kuinka helposti rutiini tai tapa ohittaa jumalasuhteen vaalimisen, rukouksen ja Raamatun lukemisen?
Jaak. 1:25-27: Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään. Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha. Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.

Muistilista:

1. Mistään muualta ei voi löytyä viisautta kuin Herran pelosta (Psalmi 111:10)

2. Mistään muualta ei voi löytyä tyydytystä meidän aina janoavalle sielullemme kuin yhteydestä elävään Jumalaan. Tätä yhteyttä vaalimme lukemalla Raamattua sekä rukoilemalla ja ylistämällä häntä. Vanha testamentti on erittäin tärkeä osa tätä lukemista.

3. Meidän on enemmän katsottava Israelin suuntaan kuin kirkkojen suuntaan. On hyvä hyväksyä ne tosiasiat, joista Raamattu puhuu selkeästi: Raamatulliset juhlat ovat Jumalan omia juhlia, eivät Israelin. ”Viettäkää minun juhla-aikoja…”, kun Jeesus palaa maan päälle hän ei ala noudattaa Rooman keisari Juliuksen tai Paavi Gregoriuksen kalenteria, tämä on täysin selvää. Mutta meidän ei tarvitse, emmekä saa myöskään suhtautua asioihin pakkoina, vaan meidät on ympärileikattu sydämen ympärileikkauksella katoamattomaan vapauden lakiin.

4. Jeesus messiaana on kaiken täyttymys ja ratkaisu, kun suhde häneen syntyy ja muuttuu uskossa todelliseksi. Voimme sanoa kuin vaikeuksista selvinnyt Job 42:5: ”Vain korvakuulolta olin sinusta kuullut, mutta nyt ovat silmäni nähneet sinut.”

5. Naisen asema on paljon tärkeämpi Raamatun historiassa, kuin se on kirkon traditiossa. Löydämme valtavan määrän aivan keskeisellä paikalla olleita naisia, joita ilman kansat eivät olisi syntyneet, eivät profeetat tai edes meidän Herramme Jeesus. Itse näen niin, että seurakunta on enemmän yhteisö, joka elää todeksi suhdetta Jumalaan ja meidän Herramme Jeesukseen sekä elää suhteessa toinen toisiimme.