Katsaus kristillisyyteen Suomessa 2014

Muutamat teemat ovat vahvasti mielessä uuden vuoden alussa. 

Kristillinen seurakunta tänään

Luterilainen kirkko kamppailee alkaneen jäsenkadon kanssa, joka ei tule pysähtymään. Mitä voimakkaamman haasteen se ilmiössä kohtaa, sitä enemmän alamme näkemään hermostumisen merkkejä, mutta myös terveitä ja epäterveitä ilmiöitä. Sinänsä terve ilmiö on ollut Kallion kirkon kirkkoherran Teemu Laajasalon nousu kirkon viralliseksi "kasvoksi" ja "äänitorveksi", koska hän kykenee analysoimaan ilmiötä jollakin tasolla sekä luomaan nopeasti tarvittavia uusia rakenteita, sekä liikkumaan luontevasti mediassa. Laajasaloja tarvitaan enemmän.
Vastaavasti hengen uudistus-liike tai muut kirkon herätys liikkeet voivat hyvinkin koota eksyneitä lampaita, koska heillä on edelleen sanottavaa. Rukoilevat herätysliikkeet voivat jälleen kerran koitua kirkon siunaukseksi, vaikka kirkko on paikoin osoittanut niille oveakin. Nyt sillä ei ole enää mahdollisuuttakaan tehdä sitä. 
Pääkaupunkiseudun seurakuntien protesti herätysliikkeitä vastaan jää pitkässä juoksussa ilmiöksi joka osuu väärään aikaan ja joka ei tuo mitään hyvää kirkon elämään.

Vapaakristillisyys

Vapaalla kristillisyydellä tarkoitan kaikkia ei luterilaisen, katolisen ja ortodoksisen kirkon sisälle kuuluvaa kristillistä toimintaa, siis vapaita suuntia laajasti ymmärrettynä. Tällä hetkellä vanhat seurakuntarakenteet pohtivat, kuinka suhtautua maahan TV7:n avustamana vyöryville uuskarismaattisille ilmiöille ja puhujille. Kuka voi ja kenen pitää lausua niistä jotakin, jotta oma lauma olisi turvallisissa käsissä. Toisaalta pitääkö vain seurata sivusta, koska omassakaan piirissä ei ole tapahtunut mitään merkittävää vuosikymmeniin. Osa vanhojen seurakuntien pastoreistakin ovat nähneet enemmän elämää ja voimaa karismaattisuudessa, kuin omissa piireissä aikoihin ja ovat epävarmoja kantansa suhteen.
Samaaan aikaan vapaaseurakunnissa ja helluntaiseurakunnissa on käynnissä voimakas diakonia ja puutteen alaisten tarpeiden näkeminen, joka muuttuu teoiksi ja tuo seurakuntiin siunauksia.

Omalta osaltani olen päättänyt arvioida ilmiöt, aivan kuten Paavali kehottaa Korintolaiskirjeessään. Nyt maahamme on ilmaantunut useita profeettoja, joilla on vahvat juuret amerikan profeettaliikkeeseen sekä myöskin muihin uuskarismaattisiin suuntiin. Osa heistä ilmoittaa, että ovat suoraan Jumalan kutsumina, eivätkä ole siten riippuvaisia mistään seurakunnasta. Uuden testamentin profeetoista puhuessaan Paavali ei kerro seurakunnan ulkopuolisista profeetoista, vaan kehottaa näitä pysymään järjestyksessä.

UT:n lopussa ovat sanat: "Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetien sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan" (Ilm. 22:18). En usko että ilmoitus on jatkunut apostolisen ajan jälkeen, vaan se mitä on ilmoitettu on koko ilmoitus. "Muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on" (1. Kor. 3:11). "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on" (1. Kor. 4:6).

Haaveita

Haaveilen vuodesta, jossa voin olla rohkea ja vapaa. Vuodesta, jossa kirkon tilaisuudet täyttyvät iloisesta ja vapaasta julistuksesta, seurakunnista joissa iloa ja vapautta nähdään enemmän kuin koskaan. Ihmisistä, jotka ovat ahkeria ja auttavat itseään ja toisia enemmän kuin aiemmin. Yhteiskunnasta joka ottaa päällensä presidenttinsä maalleen pyytämän Jumalan siunauksen, haaveilen ilmiöistä jotka innostava meitä kaikkia ilman jakolinjoja.

Haluan nähdä viisaita karismaatikkoja, jotka ymmärtävät meitä Suomalaisia ja tuovat omalla toiminnallaan vapautta ja iloa ja säästävät meidät noloilta ihmeitä korostavilta tilanteilta, joissa emme koe ihmettä tai epämiellyttäviltä kaatamisyrityksiltä rukousjonoissa, kun tuntuu että seisomme tukevasti maan pinnalla.

Haluan nähdä viisaita vanhojen seurakuntien pastoreita, jotka toivottavat uudet tuulet tervetulleeksi, mutta arvioivat ilmiöt ja pitävät seurakunnissa puhtaan Jumalan Sanan kirkkaana ja rajoittavat itseään korottavien karismaatikkojen toimintaa tarvittaessa, tarkkaillen samalla omaa egoaan ja kriittisyyttään terveellä tavalla.

Haluan nähdä kristillistä radio- ja TV-työtä, jossa annetaan tilaa kaikille tarpeille ja jossa ymmärretään erilaiset seurakuntaperheet ja erilaiset tarpeet.

Haaveilen Samaria-työstä, joka on niin rakkauden kyllästämää, että missä vain Samarialaiset liikkuvat, niin joku tulee kosketetuksi.

Haluan vähetä, jotta Kristus voisi enetä minun elämässäni! Haluan olla parempi esimies, parempi työryhmän vetäjä, parempi isä ja isoisä sekä aviomies!

Haluen vähetä, jotta kristus voisi enätä minun elämässäni!

Ja nyt jo osa haaveista on ollut koetuksella, mutta onhan jo tammikuun ensimmäinen päivä, joten apuasi Jumala tosiaan tarvitaan...!

Armon vuonna 2014, tammikuun ensimmäisen päivän iltana, Ismo Valkoniemi

Kaksi Daavidia, Billy ja Daavidin poika

David Herzog

Olen katsonut David Herzogin puheita ja koukoussarjan tilaisuuksia TV7 plus-kanavalta sekä seurannut käytyä keskustelua aiheesta jo pidemmän aikaa. Tosiasiallisesti keskustelu käynnistyi jo edellisen vierailun yhteydessä. Mielipiteet jakautuvat puolesta ja vastaan.
Olen elänyt 50 vuotta Suomen siionin ytimessä, lähellä herätysliikkeitä ja monia aiempia ilmiöitä, joka nostaa mieleeni monia muita tilanteita vuosikymmenten varrelta. Tästä syystä en ole ihmeissäni, en hirveän innostunut, enkä varsinkaan hämmästynyt. Jotakin tuttua ja vanhaa tässä Herzog ilmiössäkin on, vähän toisessa muodossa. Aiemmissa ilmiöissä on ollut kultapölyä, naurua joka ei pysähdy, riivaajia on ajettu ulos tai jalat ovat kasvaneet. Nyt on kultahampaita ja tuuheata tukkaa sekä painon alenemista ja nuortumista.
Uskon että erityisesti karismaattinen tai äärikarismaattinen liike tarvitsi Herzogia Suomeen, juuri nyt.

Mutta iloitsen aidosti jokaisesta kokouksessa pelastuneesta ja rukoilen että löytäisivät paikan jossa kasvulle on tilaa. Epäilemättä Hetzogille on tilaus ajassamme.

Jumala puhui minulle Joy-konsertin kautta

Järjestimme 16.11.2013 Finlandia-talossa Joy-konsertin, johon koen saaneeni koordinaatit Jumalalta. Konsertin tuli kohdistua Suomen nuorisoon ja keräyksen teema tuli olla ilo, taivaallinen ilo, näin koin joulukuussa 2012. Konsertti onnistui yli odotusten ja Finlandia-talossa sen oman henkilöstön mukaan ei ole kenties koskaan iloittu alkoholin kanssa tai ilman alkoholia niin kuin nyt raitis yleisö teki. 1000 ihmistä hyppi katsomossa ja vähintään 100 estradilla. Esiintyjät Ida Bois, Olli Helenius ja Harlem Gospel Choir antoivat kaiken kunnian Jumalalle.

Konsertin jälkeen Jumala puhui minulle edelleen ilosta. Hän sanoi, että hän haluaa antaa tällaisen ilon, riemun ja vapauden hengen Suomeen. Paraneminen ja ihmeet eivät ole keskiössä, vaan ilo ja vapaus. Ymmärrän että Hän tekee ihmeitä kaiken aikaa, mutta suurin ihme iankaikkisesta näkökulmasta on kuolemantilasta iankaikkiseen iloon siirtyminen. Taivaan näkökulmasta muilla ihmeillä ei ole merkitystä. Hampaat ja hiukset jäävät tänne joka tapauksessa.

Henkilökohtainen taso

Rakastan Jumalaa yli kaiken. Kiitän Jeesusta Kristusta siitä, että Hän kuoli syntieni puolesta ja iloitsen Pyhästä Hengestä joka rakentaa yhteyden siltaa ihmisten välille, sytyttää ja välillä rauhoittaa, kuiskaa ja hoitaa, antaa ajatuksia ja puheita, joilla saan rakentaa palvelutehtävääni ja seurakuntaani.
En tarvitse tasoa, jossa minun pitäisi katsella toisten suuhun, onko sinne ilmestynyt kultahampaita. Venäjällä pappina työtä tehneenä koen ajatuksen kiusallisena. Me olemme vähän "pilkanneet" neuvostokansaa kultahampaista, joita suusta pilkotti. Onneksi tiedän Jeesukseni kysyvän, mitä minä tahdon että Hän tekisi minulle. En kaipaa tuuheata tukkaa, enkä varsinkaan nuortumista. Nuoruuden ihannointi on niin kovin amerikkalaista ja vastoin luomisjärjestystä. On ihanaa vanheta arvokkaasti ja antaa ryppyjen kertoa koetuista taisteluista.

Mutta jos Jumala on päättänyt herättää kansansa tällä tavoin, niin Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisten kesken. Minä rakastan Lunastajaani ja en aio kapinoida Hänen päätöksiään vastaan.

Asiakastyön taso

Eniten olen huolissani niistä meille uskotuista läheisistä, joille euforinen tila on riippuvuus. Työmme parissa kymmenet ihmiset ottavat vastaan Jeesuksen sovituksen vuosittain. Kyse ei ole käännyttämisestä, vaan vapauden ilmapiiristä, jossa ihmiset haluavat valita uskon, joka nostaa heidät takaisin toivorikkaaseen elämään. Osa heistä ihastuu karismaattisiin ilmiöihin ja näistä ilmiöistä tulee heille oikean uskon mittari. Meillä on täysi työ muistuttaa että normaalia ei ole kiertää ympäri Suomen ilmiöiden perässä ja laiminlyödä luonnollinen sosiaalinen ympäristö, paikkakunta johon hänet on asetettu, ystävät ja perhe jotka hänelle on annettu. Myös tavanomainen työ voi jäädä pois, koska se estää "hengellisen elämän". Tavallinen opetus tai rukoustilanne ei maistu miltään, koska siinä ei ole "henkeä". Hengeksi kelpaa voimakkaat äänet ja kiihtynyt mieli, eurofia. Sama johon he olivat myös alkoholissa tai muissa aineissa addiktoituneet.

Mutta kun Pyhä Henki laskeutuu ja sen seurauksena iloitaan, nauretaan, karkeloidaan, puhutaan vierailla kielillä ja tapahtuu, kuten Apostolien tekojen alussa, iloitsen siitä. Iloitsen myös hiljaisuudesta, johon Pyhä Henki voi johdattaa, tasosta jossa voimme kuulla mitä meille puhutaan.

David Wilkerson ja Billy Graham

Minulla on ollut mahdollisuus olla livenä kuuntelemassa näitä kahta suurta maailman evankelistaa. Kun Billy Graham julisti yksinkertaista evankeliumia Helsingin Olympiastadionilla ja lopuksi kutsui ihmisiä parannukseen ja ottamaan vastaan pelastuksen, tuskin ääntään voimistaen, tuhansia ihmisiä ryntäsi ottamaan vastaan Jeesus Kristus elämänsä Herraksi.

David Wilkersonin työ kaduilla narkomaanien ja jengiläisten keskellä oli innoittamassa myös Samaria-työn perustamiseen 60-luvulla. Tämän suuren Jumalan miehen vaikutukset tuntuvat koko maailmassa vielä pitkään. Hän julisti yksinkertaista evankeliumikeskeistä tervettä oppia ja ihmeet ja merkit seurasivat tätä julistusta.

Daavidin poika

Saamme käydä viettämään Jeesuksen Daavidin pojan syntymäjuhlaa. Hän jolla ei ollut paikkaa mihin päänsä kallistaa, ketuillakin oli luolansa, mutta ihmisen pojalla ei ollut majapaikkaa. Hän joka jätti jälkeensä vain viitan ja siitäkin sotamiehet heittivät arpaa. Hän on tuleva takaisin kirkkaudessa ja kunniassa, tavalla joka ei jää keneltäkään huomaamatta. Silloin jokainen polvi taipuu kunniaan. Silloin ihmettely ja epäily vaihtuu näkemiseksi. Sitä ennen hän muistuttaa, että Hän on läsnä jokaisessa nälkäisessä, kodittomassa, ilman vaatteita olevassa, sairaassa ja väsyneessä. Löydämme Hänet kohtaamalla heikompiosaisia, tänäänkin.

Itsenäisyyspäivänä 6.12.2013 Ismo Valkoniemi