Tapaus Räsänen

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on aiheuttamassa syyttäjälaitokselle tilannetta, jossa kansan luottamus sitä kohtaan vähenee. Samalla hän tulee rikkoneeksi oman laitoksensa eettisiä ohjeita, joita hän ollut itse rakentamassa. Ongelma on syvenemässä ja sen syy on Toiviaisen tulkinta, rikoslain muutoksesta (2011) - kiihottaminen kansanryhmää vastaan -, jota tulkintaa ei ymmärrä kansa, eivätkä monet asiantuntijat tai kollegatkaan. Tulkinta on jo nyt poikinut laajan ja syyttäjälaitokselle kiusallisen julkisen keskustelun, jossa Toiviaisen ratkaisua ymmärtävät harveneva joukko, mutta se on poikinut myös kaksikymmentä (20 kpl) valitusta
valtakunnansyyttäjän toiminnasta oikeuskanslerille.

Mistä on kyse?

Kansanedustaja (kd.) Päivi Räsäsen tapauksessa ollaan sanan- sekä uskonnonvapauden ytimessä. Räsänen twiittasi kesäkuussa 2019, kysyen miten kirkko sovittaa roolinsa pride-kulkueen virallisena suojelijana ja raamatun opetuksen kesken: ”Kirkko on ilmoittanut olevansa Setan Pride 2019:n virallinen partneri. Miten kirkon oppiperusta, Raamattu sopii yhteen sen kanssa, että häpeä ja synti nostetaan ylpeyden aiheeksi?”
Kysymys ei ole outo tai vieras, sillä sitä on käyty ja käydään laajasti teologien, pappien ja seurakuntalaisten parissa edelleen. Asiasta voi olla mitä mieltä tahansa, sillä mielipiteen ilmaisun vapaus on ollut läntisen demokratian hyve ja vahvuus, verrattuna totalitaristisiin järjestelmiin. Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen kuitenkin näki, että tässä on syytä epäillä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan rikoksesta ja määräsi esitutkinnan aiheesta, vaikka poliisiviranomainen oli jo aiemmin tutkinut asian ja todennut, että asiassa ei ole syytä epäillä rikoksesta.

Marraskuussa 2019 Toiviainen määräsi tutkittavaksi 2004 julkaistun pamfletin Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi, jota Räsänen oli ollut tekemässä. Myöhemmin pamflettia esillä pitänyt Lähetyshiippakunnan dekaani Juhana Pohjola on myös ollut poliisikuulustelussa Toiviaisen määräyksestä. Poliisi oli myös pamfletin osalta jo päättänyt, että ei aloiteta rikostutkintaa, koska ei ole syytä epäillä rikosta. Tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Markku Silen totesi omassa päätelmässään: ”Mikäli esimerkiksi joidenkin Raamatussa esitettyjen näkemysten katsottaisiin sellaisenaan täyttävän kiihottamisrikoksen tunnusmerkistön, olisi myös Raamatun levittäminen tai saatavilla pitäminen lähtökohtaisesti kiihottamisrikoksena rangaistava.”

Maaliskuun alussa 2020, valtakunnansyyttäjä Toiviainen määräsi kaksi uutta esitutkintaa Päivi Räsäsen puheista Ruben Stillerin ja Maria Veitolan ohjelmissa.

Syyttäjälaitoksen eettinen ohje

1      Syyttäjälaitoksen eettisen ohjeistuksen mukaan, syyttäjänlaitoksen toiminnalla on merkittävä yhteys perustuslaissakin turvattuun ihmisten yhdenvertaisuuteen lain edessä. Se kertoo kohtelevansa kaikkia tasapuolisesti syrjimättä tai suosimatta ketään.

2   Syyttäjänlaitos myös mainostaa, pysyvänsä puolueettomana eturistiriidoista ja että tätä arvioidaan myös ulkopuolisen silmin.

3   Kyse on siitä, miltä asiat ulkopuolisen silmin näyttävät. Syyttäjänlaitos edelleen toteaa eettisissä ohjeissaan, että luottamuksen säilyttäminen on välttämätöntä.

4   Laitoksen ohje toteaa myös, että luottamusta murentaa, jos toiminta antaa tavalla tai toisella aihetta arvostelulle.

5   Lisäksi ohje muistuttaa, että syyttäjänlaitoksen talous rahoitetaan verovaroin. Näin ollen kustannustehokkuus on oltava toimintaa arvioidessa mukana.

Yllä olen tiivistänyt oleellisia kohtia syyttäjälaitoksen eettisestä ohjeesta, joka on luettavissa kokonaisuudessaan laitoksen sivuilta. Jos näitä keskeisiä kohtia peilataan Räsäsen tapaukseen, voidaan todeta, että
1. Kansanedustaja Päivi Räsänen ei saa yhdenvertaista kohtelua lain edessä. Niin yleistä kirkollinen ja teologinen keskustelu on, että yhden henkilön ottaminen tikun nokkaan vaikuttaa väistämättä tarkoitushakuiselta, etenkin kun esitutkintoja on käynnissä jo neljä.

2    Seksuaalietiikassa ja avioliittokäsityksissä voimakkaasti ideologiset liikkeet ovat ajaneet Yhdysvalloissa lanseeratulla tavalla koko läntiseen maailmaan uudenlaisen käsityksen sukupuolisuudesta, avioliitosta ja seksuaalisuudesta. Syyttäjälaitos ei ole puolueeton, pyrkiessään rajoittamaan kansanedustajan ja kansalaisen sananvapautta lukuisilla rikosepäilyillä kysymyksessä, jossa on vahvasti ideologisia painotuksia.

3    Eetisen ohjeen ulkopuolisina arvioijina voidaan käyttää yleistä mielipidettä, lehdistön tapaa käsitellä asiaa, yleistä oikeustajua sekä asiantuntijoiden lausuntoja. Syyttäjänlaitosta kohtaan koetaan epäluuloa, joka näyttää kasvavan päivä päivältä. Toiviaisen toimintaa kritisoineet lehdet ja yleisö, etenkin sosiaalisessa mediassa, saa myöskin tuekseen monia asiantuntijoita, kuten  eduskuntatutkimuksen professori Markku Jokisipilän, emeritus kihlakunnansyyttäjä Olli Santasen tai Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen ja monia muita, jotka toteavat, että on lain tarkoituksen ja oikeustajun vastaista, jos tästä rangaistaan.

4    Neljä esitutkintamääräystä Poliisin kannan vastaisesti, antaa aihetta arvostella Toiviaista.

5    Poliisiviranomainen on muistuttanut, että sen resurssit ovat rajalliset ja rikoksia jää tutkimatta 20 000 vuosittain. Eettisen ohjeen taloudellinen kirjaus olisi tarkoittanut, että yksi asian perusteellinen selvitys olisi riittänyt, koska kyse on samasta asiasta. Mikäli Päivi Räsäsen lähihistoriaa perkaa, löytyy häneltä vastaavan kaltaisia lausuntoja ja julkisia esiintymisiä satoja, joissa tätä samaa teemaa käsitellään. Toiviaisen logiikalla kaikki esille tulevat asiat, jopa 16 vuoden takaa nostetaan nyt poliisin esitutkintaan, mikäli vain joku niistä tekee tutkimuspyynnön, piittaamatta poliisiviranomaisen omasta tulkinnasta. Tämä tapa rikkoo räikeästi julkisen talouden periaatetta, jota virkamies toteuttaa virkavastuulla.
Eduskunnan tarkastusvaliokunnan tehtäviin kuuluu valvoa valtionhallinnon varjojen käyttöä. Olisi hyvin tärkeätä, että tämän kaltaisiin epäkohtiin kiinnitettäisiin huomiota ja tarvittaessa annettaisiin ohjeistus tai huomautus toiminnasta.

Räsäsen oikeus kommentoida

Perustuslain 2 luvun 6 § sanoo, että ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Perustuslain 2 luvun 8 § sanoo, että ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Pamfletti, joka käsitteli raamatun avioliittokäsitystä on tutkinnan kohteena lain perusteella, joka säädettiin 2011, vaikka pamfletti kirjoitettiin jo 2004.

Perustuslain 2 luvun 11 § sanoo, että jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan.

Perustuslain 2 luvun 12 § sanoo, että jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.

Kirkkolain merkitys keskustelussa

Perustuslaissa on säädetty kirkkolaista. Kirkkolaki määrittää 1 luvun 1 §:ssä, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa.

Koska keskustelussa usein viitataan vanhentuneeseen raamattukäsitykseen tai muuhun uustulkintaan, joita ideologisista syistä tuodaan esille enenemässä määrin, unohdetaan yllä mainittu laki. Se määrittää, että raamatun lisäksi, kolme vanhan kirkon uskontunnustusta sekä luterilaiset tunnustuskirjat ovat se, mihin laki kirkon veloittaa. Tämä kirjaus sitoo kirkon klassiseen kristinuskon tulkintaan, joka on itse asiassa sama kuin kirkolliskokouksen, piispainkokouksen ja tuomiokapitulien virallisten lausuntojen ja pamflettien kanta. Ja tietysti täysin sama kuin Päivi Räsäsen raamattunäkemys.

Uusmarxilaisuus rajoittaa sananvapautta

Neuvostoliiton rikoslain 58 pykälä oli aikanaan laadittu siten, että kuka tahansa saataisiin sen avulla tuomituksi vankileirille. Pykälällä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on paljon yhteistä historiallisen edeltäjänsä kanssa. Tässä vaiheessa näyttää siltä, että sen avulla voidaan kuka tahansa tuomita, koska sen tarkoitusta ja soveltamisalaa ei ole määritelty eikä myöskään selvennetä, millä tavalla kiihottaminen kansaa ryhmää vastaan toimii, vaikkapa Räsäsen tapauksessa, joka puhui oman ja klassisen kristinuskon vakaumuksen pohjalta.
Valtionsyyttäjä Mika Illman linjasi väitöskirjassaa ”Hets mot folkgrupp” (2005), periaatteen sananvapauden rajoittamiseksi, jonka mukaan ”saa ajatella, mutta ei saa lausua ääneen.” Myöhemmissä ”sananvapausrikoksiin” liittyvissä oikeudenkäynneissä, joissa Illman usein itsekin esiintyi, luotiin se jo vakiintuneeksi muodostunut nykypäivänäkin vaikuttava oikeuskäytäntö. Illman oli toki tunnistanut pykälän kiihottamisesta kansanryhmää vastaan väljäksi, koska hän lausui julkisesti; ”Tuskin millään rikosoikeuden lohkolla on lainkäyttäjälle jätetty yhtä paljon harkintavaltaa kuin sananvapausrikosten alueella.”

Ajatuksia Jordan Petersonista – ilmiön takana oli sosiologinen tilaus

Ihmiskunta joutuu aika ajoin voimakkaiden ideologioiden vaikutusten alle, jotka ovat tiedon korvikkeita. Niiden starttimottorina on voimakas julistus, jonka imussa saadaan aikaiseksi valtaisa kiihko, jonka vierellä leijuvat vihan pilvet. Ideologiat pyyhkivät maata julistaen totuuttaan niin kauan, kun alkaa käydä ilmeiseksi, että kyse on haavekuvasta.

Kommunismi ja marxismi eri muodoissaan on ollut osa vasemmistolaista ideologiaa, jonka kehystarinassa olivat orjuutetut, rikkaiden sortamat ja riistämät tavalliset työläiset. Vaikka tämä lähtökohtaisesti pitäisikin osittain paikkansa, ratkaisukeinot ovat olleet utopisia. Luvattu maa on paikka, jossa kaikki jakavat tasan keskenään omaisuutensa ja valta on matalimmalla tasolla. Proloteriaatin diktatuurissa johtajat löytyivät hyvin pian ja kurinpito oli entistä ankarampaa. Rikkaiden palkkasorron sijaan tilalle astuivat murhat, toisinajattelijoiden vaientamiset siirtämällä valtaisia väkimääriä maan perukoille pakkotyöhön sekä täydellinen epäluulon ilmapiiri, jossa naapurit valvoivat toisiaan. Samaan aikaan oli parempi luokka jo syntynyt uudessa järjestelmässä ja jako rikkaisiin ja köyhiin oli jälleen voimassa.

60-luvulla tämä ideologia oli vielä niin voimissaan, että tuolloin suomalaisissakin yliopistoissa opiskelevat nuoret näkivät tässä uuden maailmanjärjestyksen. Yliopistoissa vainottiin konservatiivisia kristittyjä ja niitä, jotka eivät nielleet siltä istumalta vasemmistolaista näkemystä. Suolaaminen tapahtui rauhanomaisemmin kuin naapurimaassa, mutta monia sielunkipuja ihmiset kantavat näistä ajoista tänäänkin.

Aika ajoin Euroopan unioni tähtilippuineen sai ideologisen viitan. EU:n sisäpiirissä Suomi liukuisi kohti Keski-Eurooppaa ja Feta-tomaatit kulkisivat kauppaan tuoreena ja ”kotimaisina” hetkessä. Kansojen vapaa liikkuvuus ja kaupanvaihto toimisi häiriöttä, tuottaen paratiisimaiset olosuhteet ja loputtomasti rikkautta, vaurautta ja turvallisuutta. On totta, että meillä menee EU:sta huolimatta varsin hyvin. Saksalla menee erityisen hyvin EU:n vuoksi, sillä se on kerännyt rusinat pullasta, mutta Etelä-Eurooppa kärsii vakavasta pitkäkestoisesta taantumasta ja vapaaliikkuvuus on tuonut meillekin vakavia huume- ja maahanmuuttokysymyksiä, joista ennen emme tienneet mitään. Täydellinen katastrofi EU ei ole ollut, mutta ei myöskään sen kaltainen menestystarina, kuin meille kerrottiin. Tämä johtuu juuri siitä ideologiasta, joka ylitti arkitotuuden.

Identiteettipolitiikassa liberaalit arvot ovat viime vuosina muodostaneet voimakkaan liberaalin aallon, joka lähti liikkeelle Barack Obaman amerikasta ja pyyhki yli läntisen Euroopan, aina Suomeen saakka. Sen myötä avioliittokäsitys muuttui ja voimakas keskustelu lukuisista sukupuolista on täyttänyt julkisen tilan. Jopa kirkollisissa vaaleissa syksyllä 2018, ehdokkailta kysytään, oletko a) mies, b) nainen vai c) muu sukupuolinen. Tämä siitäkin huolimatta, että Suomen lainsäädäntö ei tunne kuin miehen ja naisen sekä vielä vähemmän kirkko virallisine kannanottoineen. Edes pieni tätä ajatusvirtaa kritisoiva mielipide menneisyydessäsi, voi katkaista urasi ja tulevaisuutesi. Näin kävi keväällä 2018 vasta valitulle Porin Jazzin toimitusjohtajalle Aki Ruotsalolle, jonka ura katkesi ensimmäiseen työviikkoon, kun esille nousi hänen vanha ja maltillinen kirjoituksensa, joka ei aivan varauksetta tukenut kaikkia uusia näkemyksiä. Tällaista ilmapiiriä on hyvin perustein voitava kutsua uusmarxistiseksi, sillä sen toimintatavat muistuttavat marxistisen venäjän mielipidepuhdistuksia.

Liberaali identiteettipolitiikka oli keskeisessä roolissa Jordan Peterson ilmiön syntyyn. Petersonin mukaan 1960-luvun jälkeen postmodernit filosofit ja sosiologit väittivät hylänneensä kommunismin ja marxilaisuuden, mutta todellisuudessa rakensivatkin sen päälle ja laajensivat sitä. Luokkataistelu ei toiminut konservatiiviseen porvaristoon, joten työväen sijaan nostettiin uusi joukko sorrettuja. Liberaali identiteettipolitiikka avasi rajattomat mahdollisuudet, sillä jokainen meistä on jollain tavalla ”sorrettu”, vaikka sitten ulkonäön, seksuaali-identiteetin, iän, syntyperän, uskonnon, sukupuolen, historian, kulkuvälineen, rodun, asuinpaikan tai minkä tahansa perusteella. Kun Kanadan sosialistihallitus sääti lain, että ihmisiä, jotka kokevat olevansa muun sukupuolisia on alettava kutsua tätä varten käyttöön otetulla uudella persoonapronominilla, Jordan Peterson kieltäytyi. Asiasta nousseen kohun myötä hänen ajattelunsa tuli tunnetuksi ja nosti hänet valtamedian pääkanaville, youtube-kanavan supertähdeksi sekä maailmanluokan kirjailijaksi.

Psykologian tohtori Norman Doidge mainitsee Jordan Petersonin 12 elämänohjetta -kirjan esipuheessa, että Millenium sukupolvi (vuosituhannen vaihteessa syntyneet) on ensimmäinen, jolle on opetettu moraalikysymyksissä samanaikaisesti kaksi ristiriitaiselta vaikuttavaa ajatusta kouluissa, collegeissa ja yliopistoissa. Liberaali ja konservatiivinen (perinteinen). Kokonainen sukupolvi on kasvanut vailla ”käytännön viisautta”, vaikka heille vakuutetaan että he ovat oppinein sukupolvi koskaan. Mutta se mitä heille opetetaan, on pitkälti tietoa ilman toimivan käytännön sovellutusta. Se on pitkälti relativismia, jossa totuus on suhteellista ja totuuksia on loputon määrä. Tällainen moraalirelativismi synnyttää tyhjyyttä ja kaaosta ja se lisää nihilismiä ja epätoivoa. Juuri tähän saumaan syntyy ilmiö Jordan Petersonista. Kypsässä iässä oleva professori, joka kertoo, että se mitä ennen tehtiin ei ollut huonoa ja toimimatonta, vaan monien sukupolvien parhaat havainnot. Säännöt eivät ole olleet kiusaamista varten, vaan parasta mahdollista elämistä varten. Perinteiset arvot eivät ole vanhanaikaisuutta, vaan kestävyyttä ja selviytymistä varten.

Olin 11.11.2018 katsomassa ja kuuntelemassa ilmiön takana olevaa professori Petersonia Kulttuuritalolla, koska sain isäinpäivälahjaksi liput. En olisi varmasti itse hankkinut lippuja, mutta mieluisa kokemus tämä lahja oli kaikkinensa. Hän oli lupautunut toistamiseen Suomeen viikon sisällä, koska ensimmäinen tilaisuus myytiin loppuun. Niin kävi toisenkin kerran, kuten jokaisessa Eurooppalaisessa suurkaupungissa. Lyhyen kiertueensa aikana Eurooppalaisia nuoria oli tilaisuuksissa yhteensä 250 000 henkilöä. Arviolta 30 ikävuoden molemmin puolin olevassa yleisössä 60% oli miehiä ja 40% naisia. Tämä oli sekä oma, että järjestäjän arvio. Myös yksin tulleita nuoria naisia näkyi yleisössä. Halvin lippukaterkoria oli 65 euroa ja kallein 200 euroa, joita oli tarjolla 150 kpl. Tuohon kalleimpaan kategoriaan liittyi tapaaminen tilaisuuden jälkeen.

Kun useamman kerran tilaisuuden aikana yleisö nousi taputtamaan, aloin pohtimaan miksi ilmiöön on syntymässä henkilöpalvonnan elementtejä. Päädyin kuitenkin siihen, että kyse oli kunnioituksesta. Peterson oli vastannut siihen tarpeeseen, niihin kysymyksiin ja siihen kaaokseen ja hämmennykseen, johon nuoret olivat joutuneet. Aavistuksen hengellistäen totean, että Raamatun mukaan 'kivetkin huutavat'. Tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa on syntynyt tarve, jota professori Peterson täyttää.
Kirkko on yrittänyt puhutella nuoria aikuisia, mutta nähnyt vain liberaalin, poliittisesti usein vihervasemmistolaisen aatemaailman puhuttelutavaksi. Viimeistään nyt jokaisen pitäisi ymmärtää, että meillä on kasvava joukko nuoria, jotka eivät saa vastauksia uusista elämän perusteita muuttavista arvoista, vaan he kaipaavat selkeää viestiä paljon näitä kestävämmistä ja pidempi kestoisista arvoista.

Kaksituntiset monologit suhteellisen haastavalla englanninkielellä ovat vaikeita lähes kaikille, mutta eivät niille joiden sydän janoaa kuulla ontologisista tosiasioista, kestävistä arvoista ja ideologioita torjuvasta maalaisjärjestä. Ilmiö Peterson täyttää tyhjiötä joka syntyi totuuden jälkeisessä ajassa.

12.11.2018 Ismo Valkoniemi