Missä mennään kristitty - ajatuksia vuoden lopussa 2018

On hyvä pysähtyä ja kysyä, missä mennään tällä hetkellä. Meno on paikoin niin sähäkkää, että maisemat jäävät huomaamatta. Aina kun pysähtyy, niin maisema näyttää entistä vieraammalta, se tuttukin. Ilmapiiri on muuttunut kolkoksi vai miksi se ei tunnu samalta kuin ennen?


Kysymykset sukupuoli-identiteetistä

Pahin kilpahuudanta alkaa olla ohi. Äänihuulet ovat käheät ja käsitykset eri sukupuolista edelleen sekavat. Sosiaalinen media on jakanut osan ihmisistä samanmielisiin kupliin, joissa tuetaan toinen toisia yhteisillä mielipiteillä. Yksi asia on varma, jakolinjat ovat syvät ja sosiaalinen media, joka lupasi yhdistää ihmiset, on ollut keskeisessä roolissa erottamassa ihmiset samanmielisiin ryhmiin ja juoksuhautoihin.

Sosiaalisen median bannit ovat arkipäivää erimielisille. Saksassa ensimmäiset oikeusjutut Facebookin banneista ovat osoittamassa bannaamiset laittomaksi, jos mittana käytetään vihapuhe-termiä. Täysin määrittelemätön vihapuhe-termi ei riitä rajoittamistoimenpiteen perusteluksi. Oikeuden mukaan kyse on puheen kontrollista, jota "virallisesti oikeassa olevat" kohdistavat eri mieltä oleviin.

Itselleni eräs kesän pettymyksiä oli Ortodoksikirkon pappien laaja linnottautuminen Yhteys-liikkeen julistukseen, jossa sanotaan että homoseksuaalisuus on synnynnäinen taipumus, ei valinta. On oikein hyväksyä kaikella tavalla ajattelevat, kokevat ja tuntevat ihmiset seurakunnan keskellä. Kohdella heitä hyvin ja tasavertaisesti, mutta kirkon ei pitäisi lausua enemmän kuin totta on. Näin ortodoksikirkko tekee, lausuessaan homoseksuaalisuuden synnynnäiseksi. Sitä se ei ole useinkaan, niiden monien tapaamieni henkilöiden kertomuksen valossa. Se ei ole aina edes lopullinen käsitys omasta suuntautuneisuudesta, vaan asiaan saattaa tulla muutoksia puoleen tai toiseen iän myötä. Eikä se ole sitä myöskään yksiselitteisesti tutkimuksen valossa. Sanoessaan niin, hyvää tarkoittava kirkko pahentaa monen tilannetta. Se hylkää monet, luulleessaan hyväksyvänsä heidät.

Islam ja maahanmuutto

Julkisen lehden nettialusta on asettanut julkaisurajoituksia myös istuville kansanedustajille, jos he ovat puhuneet maahanmuutosta tai islamista liian rohkeasti. Maahanmuuttokysymys on synnyttämässä pohjaa uudelle jytkylle, mutta samalla sen kylkeen kiinnittynyt kansallismielisyys lähestyy jopa rotuopillisia piirteitä. Ja juuri nyt, samassa paketissa antisemitismi on tutkimusten mukaan Euroopassa korkeamalla tasolla kuin koskaan aiemmin, toisen maailmansodan jälkeen.

Euroopaan tuli noin miljoona pakolaista 2015. Turkkiin heitä on tullut hyvinkin jo 4 miljoonaa. Alan kallistua itse sille kannalle, että täällä olevat maahanmuuttajat eivät pääsääntöisesti esitä kääntyneensä kristinuskoon, vaan he kääntyvät, jos kääntyvät. Tällaisia maahanmuuttajia on arviolta 2000 Suomessa. He ovat myös täällä vainottuja ja pilkattuja heti tämän tehtyään. Turkissa kristinuskoon kääntyneitä on vielä enemmän. Siellä voidaan jo puhua herätyksestä ja siellä asiaan suhtaudutaan fanaattisen kielteisesti muslimien taholta, mutta ilmiö ei ole pysähtymässä. Vaikuttaa siltä, että valtaisat ihmisryhmät löytävät kristinuskon, samaan aikaan kun länsimainen kristillisyys heikkoudessaan kumartaa ja tasoittaa tietä islamille ja muille uskonnoille - ettei vain loukkaisi ketään.

Liberalismi ja konservatismi

Kuten olen aiemminkin sanonut, tuntui hetken kuin olisi jyrän alle jäänyt. Valtaisa liberaalinen hyökyaalto vyöryi ylitsemme ja muutti lait ja asetukset, avioliiton ja sukupuolet. Painoi terävällä korkokengällään klassisen kristinuskon maanrakoon, piipittämään sieltä vapaan seksuaalisuuden vaaroista ja muistuttamaan tuhansien vuosien avioliittokäsityksistä.

Eurooppa oli valinnut tiensä ja Unionin integraation arvopohjaksi on valittu uusi liberalismi, ainakin ihanteena, vaikka hyvin tiedettiin että Etelä-Euroopan katolisilla alueilla muutos tulisi olemaan hidasta. Yhdysvaltojen Barak Obama ihasteli Eurooppalaisia arvoja ja molemmat mantereet tukivat toisiaan. Valkoinen talo valaistiin sateenkaaren väreihin ja juhlittiin näyttävästi vapautta.

Hanke oli kuitenkin enemmän eliitin ja median, kuin kansan. Vaikka koko mediakoneisto oli sitä tukemassa, niin kuitenkin amerikassa tapahtui vallanvaihto, Britanniassa Brexit, Unkari, Puola ja monet muutkin Itä-Euroopan maat alkoivat sulkeutua liberalismin ihanteelle. Ja kaiken tämän päälle, Kanadasta nousi älykkö, professori Jordan Peterson, joka hetken kuin yksittäisenä airueena kävi taistoon suurta koneistoa vastaan ja osin voitti sen. Vai kuinka pitäisi kuvata ilmiötä, joka hänen ympärilleen syntyi.

Kaikki tämä tapahtui siksi, että kansan syvät rivit eivät olleet muutoksissa mukana. He puristivat kättä nyrkkiin ja odottivat tilaisuuttaan. Sitä, joka ehkä näkyy tulevissa vaaleissa ja vielä monien länsimaiden elämässä. Tätä kirjoittaessani Ranskassa on käynnissä ennätysmäiset mielenosoitukset, Belgian hallitus on kaatunut ja Euroopan komission puheenjohtaja Juncker seilaa kännissä milloin missäkin. Jos rinnalle laitetaan Euroopan johtaja ja amerikan johtaja, emme voi ampua merten yli.

Kristillisyys Suomessa

Uskon, että kirkon piirissä tapahtuu nyt enemmän kuin vapaissa suunnissa. Kotiverkosto-seurakunta ja kirkon herätysliikkeet saavat rinnalleen uskonsa uudistavia kirkkoherroja, paitsi alueilla joissa liberaalit voimat ovat keskittäneet huomionsa ja hyödyntäneet alhaista äänestysprosenttia, kuten Helsingin Kalliossa.

Helluntaiherätys järjestäytyy ja kirkollistuu, vapaakirkko toimii oman allianssihenkisen näkynsä pohjalta ja voi varsin hyvin, mutta ei synnytä herätystä, uuskarismaattisten seurakuntien terä on poissa, mutta hyvin vapaasti järjestyneet ei-formaalit nuorten aikuisten seurakunnat kasvavat, ne jotka muistuttavat kirkon Kotiverkostoa. Tällaisten ryhmät ovat nimeltään usein pysäkkejä, satamia, lataamoja, stationeja ja niin edelleen. Niissä tervehenkinen kristillisyys, hyvä musiikki, lasten ja aikuisten läsnä olo ja rentomeininki ja yhdessäolo Hyvän Sanoman äärellä muodostavat toimivan rungon. Ne eivät kuulu mihinkään tai ovat väljästi jonkun suuremman alla.

Myöskin Hillsong-tyyppinen seurakuntarakenne ja lähestymistapa ovat muuttaneet Helsingin Filan ja osin jopa Helsingin Saalem-seurakunnan tapaa toimia. Ne ovat kuitenkin opillisesti itsenäisiä ja enemmän omaksuneet joitakin uusia kulttuurisia tapoja osana toimintaa, kuin suoraa oppia.

Sosiaali- ja lähimmäistyö, jonka alkuperäinen nimi on ollut diakoniatyö, voi nyt paremmin kuin vuosiin ja vuosikymmeniin. Sadat seurakunnat järjestävät erilaisia ruokailu- ja ruoanjakotapoja ja niiden yhteydessä muutakin toimintaa. Vapaakirkollinen Viadia ry on malliesimerkki siitä, kuinka kirkkokunta rakentaa tyhjästä 10 vuodessa mittavan valtakunnallisen diakoniatyön. Kirkko tekee sitä edelleen suuressa mittakaavassa ja suurella sydämellä. Helluntaiseurakunnat ovat myös heränneet, mutta eivät niin järjestäytyneesti kuin vapaakirkolliset ja adventistit.

Maahanmuuttajatyö tuottaa hedelmiä, siis hengellistä tulosta. Patmoksessa työskentelevät Helena ja Timo Keskitalo ovat tehneet pinnan alla uskomattoman hyvää työtä, toki ei vain Patmoksen nimissä vaan eri seurakuntien ja kansainvälisen seurakunnan kauttakin.

Lopunajat

Tilanne Israelin, Syyrian ja koko Lähi-Idän alueella on jatkuvasti jännittävä. Löydämme helposti raamatusta ennustuksia, jotka antavat meille oikeuden arvioida aikaa jossa elämme. Hesekielin kirjan 38 luku on ollut minullakin esillä useasti, monien muiden Raamatun lukujen kera. Jollakin tavalla Hilja Aaltosen ajatukset kirkon herätyksestä, nuo mainitsemani Raamatun luvut, puhumattakaan David Wilkersonin ja monien muiden edesmenneinen Jumalan palvelijoiden ajatuksista ovat mielessä. Kuitenkin niin, että me emme voi tietää aikoja ja hetkiä. Nyt vuosi vaihtuu ja aamuisin meillä on lupa pyytää Herran siunausta päiväämme! Jatketaan työtä ja pidetään kiinni niistä asioista, jotka meille voimaa antavat.

19.12.2018  Ismo Valkoniemi

Mihin sinä uskot?

Olemme läntisessä maailmassa kadottaneet ihmisyyden. Maailmassa on kauneutta luonnossa ja kauneutta ihmisissä, mutta silloin kun se ei ole hyvän palveluksessa, se on pahan palveluksessa. Ihmiskauneus on esineellistetty äärimmilleen. Joka päivä voimme katsoa epätodellisesta maailmasta otettuja kuvia 'esineellistetyistä' ihmisistä, joiden luulemme olevan onnellisia.

Kehitys on toki pitkän ajan kehitystä. Lukiessani psykologian isän Friedrich Nietzschen elämästä ja ajatuksista, en voi välttyä ajatukselta, että hän ja hänen seuraajansa ovat olleet jo viitoittamassa tietä ihmisyyden kadottamiselle. Nietzsche seuraajinen tulivat siihen johtopäätökseen, että heidän kulttuurinsa nopean ja rasittavan vanhenemisen syynä olivat vanhat hyveet, joista oli syytä päästä eroon ja vapautua.

Nyt tätä vapautumista tehdään sellaisella voimalla, jota voidaan kuvata tuhovoimaksi. Se on eräänlainen 'henki', joka taistelee omien sanojensa mukaan ihmisarvon puolesta, puhuu ihmisoikeuksista ja samalla romuttaa ihmisen. Tämä 'henki' hävittää ihmisen sukupuolen ja rikkoo persoonan tuhovoimassaan. Nietzschen vihaamat Dickensin kodikkaat maailmat vaihtuivat Kafkan hulluun maailmaan. CD-Facta 2001:n mukaan, kun puhutaan 'kafkamaisesta' tilanteesta tai ilmapiiristä, sen perustuntona on ahdistus, nimetön uhka, joka valtaa Kafkan henkilöt ja lukijan, kun osoittautuu, että todellisuus on käsittämätön ja että on turha yrittää tajuta sitä tai toimia siinä oikein. Tällaista aikaa elämme.

21. vuosisata seksuaalisine vapauksineen toteuttaa miltei kaikki Nietzschen toivomukset. Ihminen saa kaiken haluamansa, mutta unohtaa yhteytensä edellisiin ja seuraaviin sukupolviin. Tuleva sukupolvi tuhotaan ennen aikuisikää. Perimmältään ongelma on maailmankatsomuksellinen. Tieteellinen maailmankuva ei erota ihmistä kasvimaailmasta eikä eläinmaailmasta. Usko ruumiseen ja seksuaaliseen kokemukseen on noussut suuremmaksi kuin usko sieluun ja Pyhään.

Ihminen on menettänyt koko ihmisyytensä, kun se uskoo vain ruumiiseen ja tässä hetkessä itsekkäästi elämiseen. Siitä, ei hänestä, tulee seksikone, työkone, syömäkone, rahantekokone ja lopulta itsekäs eläin. Se, ei hän tai hen, menettää terveytensä ja mielenrauhansa eläessään näin ja sen jälkeen käyttää kaiken rahansa ostaakseen nämä takaisin. Luomisvoima katoaa ja sydän kääntyy mykkyrälle. Tätä tuskaa lievittämään on lääkkeiden lisäksi käytettävissä päihteet, seksi, rahapelit ja sosiaalinen media. Ne henkiset paikat jonne voidaan paeta tuskaa ja jossa adrenaliini ja dopamiini saa vielä kerran kohota.

Kun Nietzsche sanoo kirjassaan Zarathustran suulla, että "Jumala on kuollut", voimme todeta että samalla kuoli myös ihminen. Friedrich Nietzschen sisar, rouva Elisabeth Föster, oli yhdekänkymmenvuotias, kun hän lahjoitti Hitlerille kävelykepin, jota hänen filosofi-veljensä oli käyttänyt kuljeskelleensa alppiniityillä, Venetsian rantakaduilla ja Nizzassa. Raihnaantunut ja epätoivoon vajonnut Eurooppa näki hänessä ennen toista maailman sotaa opettajansa, josta Eurooppa ei vieläkään ole sanoutunut irti. Se syö mieluummin masennuslääkkeitä ja nauttii seksuaalisuuden rajattomuudesta, löytääkseen vapautensa.

Vaihtoehtokin on, löytää uudelleen ihmisyys. Se edellyttää Jumalan löytämistä uudelleen. Ikuisen Pyhän löytänyt tekee toivottomiltakin näyttävissä tilanteissa rakkauden, anteeksiantamuksen tai ystävällisyyden tekoja. Hän ei tee niitä siksi, että uskoisi tekojen muuttavan maailman välittömästi, vaan siksi että ne liittyvät siihen mitä Jumala on kehoittanut tekemään ja luvannut. Hän ei näe epämääräistä tulevaisuutta, vaan valon, jonka loisteessa näkökulma on jumalallinen. Se joka peilaa tulevaan ratkaisuun, lopulliseen.

Katsaus kristillisyyteen Suomessa 2014

Muutamat teemat ovat vahvasti mielessä uuden vuoden alussa. 

Kristillinen seurakunta tänään

Luterilainen kirkko kamppailee alkaneen jäsenkadon kanssa, joka ei tule pysähtymään. Mitä voimakkaamman haasteen se ilmiössä kohtaa, sitä enemmän alamme näkemään hermostumisen merkkejä, mutta myös terveitä ja epäterveitä ilmiöitä. Sinänsä terve ilmiö on ollut Kallion kirkon kirkkoherran Teemu Laajasalon nousu kirkon viralliseksi "kasvoksi" ja "äänitorveksi", koska hän kykenee analysoimaan ilmiötä jollakin tasolla sekä luomaan nopeasti tarvittavia uusia rakenteita, sekä liikkumaan luontevasti mediassa. Laajasaloja tarvitaan enemmän.
Vastaavasti hengen uudistus-liike tai muut kirkon herätys liikkeet voivat hyvinkin koota eksyneitä lampaita, koska heillä on edelleen sanottavaa. Rukoilevat herätysliikkeet voivat jälleen kerran koitua kirkon siunaukseksi, vaikka kirkko on paikoin osoittanut niille oveakin. Nyt sillä ei ole enää mahdollisuuttakaan tehdä sitä. 
Pääkaupunkiseudun seurakuntien protesti herätysliikkeitä vastaan jää pitkässä juoksussa ilmiöksi joka osuu väärään aikaan ja joka ei tuo mitään hyvää kirkon elämään.

Vapaakristillisyys

Vapaalla kristillisyydellä tarkoitan kaikkia ei luterilaisen, katolisen ja ortodoksisen kirkon sisälle kuuluvaa kristillistä toimintaa, siis vapaita suuntia laajasti ymmärrettynä. Tällä hetkellä vanhat seurakuntarakenteet pohtivat, kuinka suhtautua maahan TV7:n avustamana vyöryville uuskarismaattisille ilmiöille ja puhujille. Kuka voi ja kenen pitää lausua niistä jotakin, jotta oma lauma olisi turvallisissa käsissä. Toisaalta pitääkö vain seurata sivusta, koska omassakaan piirissä ei ole tapahtunut mitään merkittävää vuosikymmeniin. Osa vanhojen seurakuntien pastoreistakin ovat nähneet enemmän elämää ja voimaa karismaattisuudessa, kuin omissa piireissä aikoihin ja ovat epävarmoja kantansa suhteen.
Samaaan aikaan vapaaseurakunnissa ja helluntaiseurakunnissa on käynnissä voimakas diakonia ja puutteen alaisten tarpeiden näkeminen, joka muuttuu teoiksi ja tuo seurakuntiin siunauksia.

Omalta osaltani olen päättänyt arvioida ilmiöt, aivan kuten Paavali kehottaa Korintolaiskirjeessään. Nyt maahamme on ilmaantunut useita profeettoja, joilla on vahvat juuret amerikan profeettaliikkeeseen sekä myöskin muihin uuskarismaattisiin suuntiin. Osa heistä ilmoittaa, että ovat suoraan Jumalan kutsumina, eivätkä ole siten riippuvaisia mistään seurakunnasta. Uuden testamentin profeetoista puhuessaan Paavali ei kerro seurakunnan ulkopuolisista profeetoista, vaan kehottaa näitä pysymään järjestyksessä.

UT:n lopussa ovat sanat: "Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetien sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan" (Ilm. 22:18). En usko että ilmoitus on jatkunut apostolisen ajan jälkeen, vaan se mitä on ilmoitettu on koko ilmoitus. "Muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on" (1. Kor. 3:11). "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on" (1. Kor. 4:6).

Haaveita

Haaveilen vuodesta, jossa voin olla rohkea ja vapaa. Vuodesta, jossa kirkon tilaisuudet täyttyvät iloisesta ja vapaasta julistuksesta, seurakunnista joissa iloa ja vapautta nähdään enemmän kuin koskaan. Ihmisistä, jotka ovat ahkeria ja auttavat itseään ja toisia enemmän kuin aiemmin. Yhteiskunnasta joka ottaa päällensä presidenttinsä maalleen pyytämän Jumalan siunauksen, haaveilen ilmiöistä jotka innostava meitä kaikkia ilman jakolinjoja.

Haluan nähdä viisaita karismaatikkoja, jotka ymmärtävät meitä Suomalaisia ja tuovat omalla toiminnallaan vapautta ja iloa ja säästävät meidät noloilta ihmeitä korostavilta tilanteilta, joissa emme koe ihmettä tai epämiellyttäviltä kaatamisyrityksiltä rukousjonoissa, kun tuntuu että seisomme tukevasti maan pinnalla.

Haluan nähdä viisaita vanhojen seurakuntien pastoreita, jotka toivottavat uudet tuulet tervetulleeksi, mutta arvioivat ilmiöt ja pitävät seurakunnissa puhtaan Jumalan Sanan kirkkaana ja rajoittavat itseään korottavien karismaatikkojen toimintaa tarvittaessa, tarkkaillen samalla omaa egoaan ja kriittisyyttään terveellä tavalla.

Haluan nähdä kristillistä radio- ja TV-työtä, jossa annetaan tilaa kaikille tarpeille ja jossa ymmärretään erilaiset seurakuntaperheet ja erilaiset tarpeet.

Haaveilen Samaria-työstä, joka on niin rakkauden kyllästämää, että missä vain Samarialaiset liikkuvat, niin joku tulee kosketetuksi.

Haluan vähetä, jotta Kristus voisi enetä minun elämässäni! Haluan olla parempi esimies, parempi työryhmän vetäjä, parempi isä ja isoisä sekä aviomies!

Haluen vähetä, jotta kristus voisi enätä minun elämässäni!

Ja nyt jo osa haaveista on ollut koetuksella, mutta onhan jo tammikuun ensimmäinen päivä, joten apuasi Jumala tosiaan tarvitaan...!

Armon vuonna 2014, tammikuun ensimmäisen päivän iltana, Ismo Valkoniemi

Kristillisyys ilman henkeä - nimi ilman sisältöä

Luomiskertomuksesta voimme lukea, kuinka Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. Samalla ihmiselle annettiin viljeltäväksi ja varjeltavaksi maa. Tehtävä ei ollut ylivoimainen, ennen syntiinlankeemusta. Olihan mukana Jumala, joka käyskenteli paratiisissa ja siunasi luotujansa. Olosuhteet olivat ihanteelliset. Kaikki oli hyvin, ainakin melkein. Käskyjä olisi pitänyt olla yksi vähemmän – nolla. Se ainoa - älä syö tästä puusta – oli liikaa.

Tuossa tuokiossa Jumala lisäsi käskyjen määrän kymmeneen ja lisäsi seikkailun vaikeusastetta. Ehkä juuri siksi Jobin (25:6) kirjassa haistellaan syntyperäämme läheltä - ”Kuinka sitten ihminen, mato, Aadamin poika, tuo toukka?”
Hesekielin (1:12, 20) näkyjen Kerubeilla on hengelliset ruumiit – ”ja ne kulkivat suoraan eteenpäin. Minne henki vaati kulkemaan. Minne henki vaati kulkemaan, sinne ne kulkivat – minne vain henki kulkemaan vaati.” Syntiin langennut, paratiisista karkotettu ihminen, oli jo silloin kadottanut suoran yhteyden Luojaansa.

Maailman suurin uskonto on kristinusko, johon kuuluu noin kolmasosa maailman väestöstä. Se on suunnaton välinekokoelma, valtarakennelmakomitea, joka on täynnä ulkoa opittuja ohjelmia. Ihmisviisaudella rakennettua valtakoneistoa ei voisi purkaa enää Lutherkaan. Ikiliikkuja käy ja puksuttaa ilman yksilöä – ihmistä. Roomalaiskirjeen (8:14) mukaan kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. Raamattu puhuu aina yksilölle, Adamille ja Evalle, kutsuen palaamaan takaisin paratiisiin. Kristillisyys ei voi olla ihmisen ulkopuolinen ohjelmajulistus. Kristus antoi ruumiinsa ja verensä. Meille on annettu ruumis, sielu ja henki. Kyse on saviastiasta ja hänen hengestään.

Muutama päivä sitten Päivi istui auton apuohjaajan paikalle ja huokaisi – ”Ei kristillistä päihdetyötä voi tehdä kuin hengellinen ihminen.” Minun oli helppo yhtyä ajatukseen. Olin ollut juuri ratkaisemassa erään asiakkaan kohtaloa omassa voimassa. Ennen kiusallista palaveria rukoilin tilanteen puolesta ja mieleni muuttui. Rukouksen pehmittämänä kuuntelin kyyneleet silmissä hänen kertomustaan, sen sijaan että olisin keskeyttänyt yhteistyömme. Outo käyttäytyminen sai selityksen, kun hän kertoi järkyttävästä elämästään ja sen aiheuttamista traumoista. Näiden syiden vuoksi hän käyttäytyi epäsopivasti. Hän oli saanut potkuja ja hylkäämisiä niin paljon, että ne ohjasivat jo hänen käyttäytymistään. Tuo hetki muutti minua ja häntä. Nerokkainkaan hoito-ohjelma tai koulussa opittu asia ei olisi voinut auttaa häntä eikä minua. Tarvittiin hengen ohjausta. Roomalaiskirjeen (8:19) mukaan koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä, hengellisen ihmisen Aadamin uutta tulemista. Hengellisen ihmisen osaa maistettuaan Daavidkin puhui (Ps. 8) ihmisestä lähes jumalolentona, joka on seppelöity kunnialla ja kirkkaudella ja joka on asetettu hallitsemaan maata ja luotuja.

Ismo Valkoniemi