Työmies on palkkansa ansainnut

Googlasin eräänä iltana tuota lausetta ”työmies on palkkansa ansainnut” ja törmäsin lukuisiin kannanottoihin, blogeihin ja artikkeleihin joissa vaatimalla vaadittiin oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa palkkausjärjestelmiin. Ajatukseni lähti liikkeelle alkuperäisestä siitä originaalista opetuksesta joka sijaitsee Luukkaan evankeliumissa 10: 7. Jeesus opetti ja opettaa edelleen että meidän tulee lähteä ja toimia niiden keskellä jotka apua tarvitsevat, palvellen ja rakastaen.

Jouduin kuitenkin hieman harhaan kun kuvittelin että Matteuksen evankeliumi 20: 1-16 pitäisi sisällään tämän lainauksen. Siinä Jeesus opetti kuinka kaikille työmiehille maksettiin sama palkka riippumatta siitä kuinka pitkän päivän he olivat tehneet. Toiset kuitenkin nurisivat että heille kuului isompi palkka koska he olivat tulleet jo aikaisemmin työhön ja isäntä joutui ojentamaan heitä sanoin: ” Enkö saa tehdä omallani, mitä haluan? Vai onko silmäsi nurja sen tähden, että minä olen hyvä?”(Matt. 20:15).

Joudumme jatkuvasti näiden kysymysten äärelle arkipäivän toimissa. Olenko minä oikeutettu saamaan enemmän ja olenko arvokkaampi kuin joku toinen? Se missä yhteydessä Jeesus opetti meitä saamaan sen minkä olemme ansainneet oli mielenkiintoista todeta. Luukas 10: 2 Ja hän sanoi heille:”Eloa on paljon mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa”.
Ja tässä yhteydessä Jeesus vielä sanoi että :”Kun tulette johonkin taloon, niin sanokaa ensiksi: ”Rauha tälle talolle! Ja jos siellä on rauhan lapsi , niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällänsä, mutta jos ei ole niin se palajaa teille. Ja olkaa siinä talossa ja syökää ja juokaa , mitä heillä on tarjota, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta taloon” (Luuk. 10:5-7).

Mielenkiintoista ja aivan päinvastoin kuinka me ymmärrämme ja käytämme tänä päivän tuota ikuista lausetta. Me olemme oikeutettuja ilman esityötä eli rukousta vaatimaan asioita ja oikeutusta omille pyrkimyksillemme. Me emme uskalla lähteä teille ja aitovierille ilman asiaan kuuluvia täsmävarusteita. Pelkäämme joutuvamme kuin lampaat susien keskelle, siis pelkäämme vaikka Jeesus sanoo, että Hän antaa meille vallan tallata käärmeitä, skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava (Luuk. 10:3-4 ja 19). Mutta meidän täytyy tehdä se rukoillen ja näin itseämme varustaen.

Omassa työssäni joudun joka päivä sen tosiasian eteen että ilman rukousta, keskustelua Jumalan kanssa en jaksa enkä uskalla käydä päivän työhön ja vaatimuksiin. Jumala on ihmeellinen voimanantaja eikä Hän pyydä muuta kuin uskollisuutta sanansa toteuttamiselle ja keskusteluyhteyttä. Työmies on palkkansa ansainnut mutta rukoilkaa siis elon Herraa! ”Rakasta Herraa Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi, koko voimastasi ja koko mielestäsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”

Päivi Valkoniemi
Kirjoittaja toimii oy noark ab:ssä johtajana, työkuntoutuspalvelut vastuualueenaan

Luopuminen

(Kolumni Viikkolehdessä lokakuussa 2009)

Päivi Valkoniemen logi Suomen Viikkolehdessä

LUOPUMINEN

Noin vuosi sitten 1.9.2008 saimme Ismon kanssa aloittaa työt Samaria ry:n palveluksessa. Jumala johdatti meidät ihmeellisesti tähän mielenkiintoiseen työhön, mutta itse työn alkamisen mahdollisti vain luopuminen. Luopuminen asioista jotka pitivät minut Jumalasta jotenkin etäällä. Ismo oli jo tuon käsitellyt mutta minä jouduin tosipaikan eteen: "missä on sydämesi?"

Jouduin myös käsittelemään sen että olenko riittävän "puhdas" tekemään työtä Hänelle. Haggain kirjassa, jota olen aina vain uudelleen lukenut, Jumala selkeästi puhuu siitä että meidän tulisi laittaa ensin omat asiamme kuntoon ja sitten vasta olemme valmiit hänen rakennustyömaalleen (Haggai 2: 10-19 - temppelin rakentajilta vaaditaan puhtautta). Puhtaudessa ei tietenkään ole kyse synnittömyydestä koska sitä emme ole, mutta pyrkimys saattaa asioita ja ihmissuhteita oikeille raiteille on ehkä rehellisempää.

Tätä kasvuprosessia on jatkunut tähän päivään asti. Huomaan etten ole valmis yhtenäkään aamuna ilman Jumalan läheisyyttä ja kosketusta. Työ jota teemme on äärimmäisen herkkää. Herkkää siinä mielessä, että ihmiset jotka Jumala on uskonut meille ovat monella tavalla särkyneitä, poljettuja, syrjittyjä ja hylättyjä. Useasti jäljellä on vain ihmisen kuoret ja sisällä tyhjyys. Jos ajattelisin että pystyn heitä auttamaan tai tukemaan omin hienoin metodein niin valehtelisin. Ilman Jeesuksen sovitusta minunkin syntieni tähden en kokisi itseäni "puhtaaksi" ja kelvolliseksi.

Mitä sitten on luopuminen? Mistä voin luovuttaa? Näitä kysymyksiä ihmiset useasti kysyvät kun kerron heille meidän tarinamme. Luopuminen on hyvin henkilökohtainen asia. Jumala puhuu sinulle mutta oletko valmis ja kuuletko sen mistä tulisi luopua? Me jokainen elämme sellaisella mukavuusvyöhykkeellä että loppujen lopuksi meidän on vaikea luovuttaa mistään! Jos sattuisitkin kuulemaan jotain niin uskon että siihen löytyy nopeasti jokin ratkaisu, jotta sitä ei tarvitsisi täyttää! Onko näin? Minä tein niin useasti ja tiedän etten ole ainoa! Luopuminen voi olla selkeästi materiaalista eli tarvitsenko tätä kaikkea mitä olen haalinut? Omakotitalo, kesämökki, pari autoa sekä kaikki muut hilivitkuttimet. Ehdinkö rientää joka paikkaan? On niin paljon tekemistä, joten nyt ei ole aikaa lähimmäisenrakkaudelle! Näitä kysymyksiä kävin omassa elämässäni lävitse! Jos kuitenkin ajattelemme miten Jeesus kulki, vailla mitään, ja Hän opetti että tärkeintä on etsiä ensin Jumalan valtakuntaa ja vanhurskautta ja sitten vasta tulee ruoka, vaatteet yms. niin mitä siitä ymmärrämme? Hän myös opetti että ihminen ei voi palvella kahta isäntää mammonaa ja Jumalaa. Mitä siitä ymmärrämme?

Luovuta itsesi ja koko elämänpiirisi Jumalan käyttöön! Anna Jeesuksen vallata mielesi ja sielusi ja huomaat että saat sen kaiken mitä olet luovuttanut - monin kerroin takaisin!

Päivi Valkoniemi
kirjoittaja toimii Oy Noark Ab:ssä johtajana, vastuualueenaan työkuntoutuspalvelut