Mihin sinä uskot?

Olemme läntisessä maailmassa kadottaneet ihmisyyden. Maailmassa on kauneutta luonnossa ja kauneutta ihmisissä, mutta silloin kun se ei ole hyvän palveluksessa, se on pahan palveluksessa. Ihmiskauneus on esineellistetty äärimmilleen. Joka päivä voimme katsoa epätodellisesta maailmasta otettuja kuvia 'esineellistetyistä' ihmisistä, joiden luulemme olevan onnellisia.

Kehitys on toki pitkän ajan kehitystä. Lukiessani psykologian isän Friedrich Nietzschen elämästä ja ajatuksista, en voi välttyä ajatukselta, että hän ja hänen seuraajansa ovat olleet jo viitoittamassa tietä ihmisyyden kadottamiselle. Nietzsche seuraajinen tulivat siihen johtopäätökseen, että heidän kulttuurinsa nopean ja rasittavan vanhenemisen syynä olivat vanhat hyveet, joista oli syytä päästä eroon ja vapautua.

Nyt tätä vapautumista tehdään sellaisella voimalla, jota voidaan kuvata tuhovoimaksi. Se on eräänlainen 'henki', joka taistelee omien sanojensa mukaan ihmisarvon puolesta, puhuu ihmisoikeuksista ja samalla romuttaa ihmisen. Tämä 'henki' hävittää ihmisen sukupuolen ja rikkoo persoonan tuhovoimassaan. Nietzschen vihaamat Dickensin kodikkaat maailmat vaihtuivat Kafkan hulluun maailmaan. CD-Facta 2001:n mukaan, kun puhutaan 'kafkamaisesta' tilanteesta tai ilmapiiristä, sen perustuntona on ahdistus, nimetön uhka, joka valtaa Kafkan henkilöt ja lukijan, kun osoittautuu, että todellisuus on käsittämätön ja että on turha yrittää tajuta sitä tai toimia siinä oikein. Tällaista aikaa elämme.

21. vuosisata seksuaalisine vapauksineen toteuttaa miltei kaikki Nietzschen toivomukset. Ihminen saa kaiken haluamansa, mutta unohtaa yhteytensä edellisiin ja seuraaviin sukupolviin. Tuleva sukupolvi tuhotaan ennen aikuisikää. Perimmältään ongelma on maailmankatsomuksellinen. Tieteellinen maailmankuva ei erota ihmistä kasvimaailmasta eikä eläinmaailmasta. Usko ruumiseen ja seksuaaliseen kokemukseen on noussut suuremmaksi kuin usko sieluun ja Pyhään.

Ihminen on menettänyt koko ihmisyytensä, kun se uskoo vain ruumiiseen ja tässä hetkessä itsekkäästi elämiseen. Siitä, ei hänestä, tulee seksikone, työkone, syömäkone, rahantekokone ja lopulta itsekäs eläin. Se, ei hän tai hen, menettää terveytensä ja mielenrauhansa eläessään näin ja sen jälkeen käyttää kaiken rahansa ostaakseen nämä takaisin. Luomisvoima katoaa ja sydän kääntyy mykkyrälle. Tätä tuskaa lievittämään on lääkkeiden lisäksi käytettävissä päihteet, seksi, rahapelit ja sosiaalinen media. Ne henkiset paikat jonne voidaan paeta tuskaa ja jossa adrenaliini ja dopamiini saa vielä kerran kohota.

Kun Nietzsche sanoo kirjassaan Zarathustran suulla, että "Jumala on kuollut", voimme todeta että samalla kuoli myös ihminen. Friedrich Nietzschen sisar, rouva Elisabeth Föster, oli yhdekänkymmenvuotias, kun hän lahjoitti Hitlerille kävelykepin, jota hänen filosofi-veljensä oli käyttänyt kuljeskelleensa alppiniityillä, Venetsian rantakaduilla ja Nizzassa. Raihnaantunut ja epätoivoon vajonnut Eurooppa näki hänessä ennen toista maailman sotaa opettajansa, josta Eurooppa ei vieläkään ole sanoutunut irti. Se syö mieluummin masennuslääkkeitä ja nauttii seksuaalisuuden rajattomuudesta, löytääkseen vapautensa.

Vaihtoehtokin on, löytää uudelleen ihmisyys. Se edellyttää Jumalan löytämistä uudelleen. Ikuisen Pyhän löytänyt tekee toivottomiltakin näyttävissä tilanteissa rakkauden, anteeksiantamuksen tai ystävällisyyden tekoja. Hän ei tee niitä siksi, että uskoisi tekojen muuttavan maailman välittömästi, vaan siksi että ne liittyvät siihen mitä Jumala on kehoittanut tekemään ja luvannut. Hän ei näe epämääräistä tulevaisuutta, vaan valon, jonka loisteessa näkökulma on jumalallinen. Se joka peilaa tulevaan ratkaisuun, lopulliseen.

Vastine tutkija Maria Ohisalolle

Eriskummallinen kirjoitus tutkijalta

Köyhyystutkija Maria Ohisalo kirjoittaa Uuden Suomen blogissa tavalla, jota olisin toivonut hänen välttävän, mikäli haluaa olla jatkossa uskottava tutkija. Hän kirjoittaa tutkimatta asiaa pettyneen järjestötoimijan suulla, käyttäen saamiaan arkumentteja ja tarkastamatta niitä itse. Kirjoitus on otsikoitu teemalla Eriskummallinen karkkiraha?

Kirjoitus viittaa Sosiaali- ja terveysministeriön 11.10.2016 julkistamaan 1,1 miljoonan euron erityistuen tarpeessa olevien ihmisten auttamiseen suunnattuun määrärahaan.

Mikä tässä päätöksessä tutkijan mukaan on eriskummallista? 

Ohisalo pitää kummallisena, että STM on lähtenyt mukaan suoraan köyhäin apuun, eikä rakenteiden kautta kuten aiemmin.

Tämä päätös on kuitenkin looginen jatkumo politiikalle, jota nykyisellä hallituskaudella on harjoitettu ja joka on EU maissa tavanomaista. yli 100 kansanedustajaa kannattaa lakialoitetta, jolla yritykset ja julkiset toimijat velvoitettaisiin luovuttamaan myyntiin kelpaamaton, syömäkelpoinen ruoka hyväntekeväisyyteen. Lakialoitteen ovat allekirjoittaneet kuusi ensimmäisen kauden kansanedustajaa: Ilmari Nurminen (sd.), Tiina Elovaara (ps.), Kai Mykkänen (kok.), Emma Kari (vihr.), Hanna Sarkkinen (vas.) ja Katri Kulmuni (kesk.). Lakialoitteeseen on otettu mallia Ranskasta, missä vastaava lakimuutos toteutettiin viime vuonna. Suomessa lakiin ei kuitenkaan liittyisi Ranskan tapaan rahallisia sanktioita.

Valtiovarainvaliokunta päätti antaa avustusta ruoka-aputoimijoille. Päätöksen perusteena oli nimenomaan tukea järjestötoimijoita kehittymään tasolle, jossa velvoittavan lain lisäksi järjestöt kykenevät täyttämään Eviran vaatimukset elintarvikkeen hyvän laadun ylläpitämiseksi. Hyötyjä on ensisijassa ruoan saaja eli yksityinen vähävarainen ihminen.

Ohisalo viittaa, että suuria toimijoita ruoan jakajina ovat esimerkiksi Sininauhaliitto ja ViaDia. Pelkästään ViaDia:lla on lähes 70 aktiivista toimipistettä eri puolilla maata ja vuoden 2015 aikana se jakoi pisteistään esimerkiksi 149 163 ateriaa ja yhteensä 1 040 150 kiloa ruokaa.

Ohisalon pitäisi kirjoittaessaan ymmärtää, että Viadia oli yksi hakija niiden joukossa jotka eivät menestyneet hakemuksessa.Viadian keskeinen vaikuttaja otti yhteyttä 11.10.2016 allekirjoittaneeseen ja kysyi perusteita, miksi avustus myönnettiin Samarialle. Viestissään hän viittaa antavansa asian tutkivan journalismin käsiin. Miksi tutkija viittaa kirjoituksessaan Viadiaan? Mistä hän tietää että Sininauhaliito ja Viadia ovat olleet 75 hakijan joukossa? Tietääkö Ohisalo verratessaan Samariaa näihin toimijoihin, että Samaria rf on Sininauhaliiton jäsenyhdistys, yksi suurimmista. Suurempi kuin Sininauhaliitto ja Viadia yhteensä. Samarian toiminnanjohtaja ja tämän blogin kirjoittaja on Sininauhaliiton entinen talouspäällikkö. Sininauhaliitto otti yhteyttä Samarian varatoiminnanjohtajaan Päivi Valkoniemeen keväällä ja ehdotti että Samaria tulisi mukaan hakemaan rahoitusta Sininauhaliiton ja Viadian ”kimppaan”. Koska tiedämme että Viadia on Suomen vapaakirkon avustusjärjestö ja Sininauhaliiton jäsenyhdistyksistä monet saavat huomattavia avustuksia toimintaansa RAY:n tai muun julkisen rahoituksen piiristä, emme nähneet mitään sisällöllistä syytä olla mukana tämän kaltaisessa joukossa, jotka ovat järjestöinä hyvävoimaisia ja joiden takana on suuria toimijoita tai kirkkokuntia. Näimme tarpeelliseksi olla mukana auttamassa niitä toimijoita, jotka jakavat ruohonjuuritasolla ruokaa merkittäviä määriä, ilman taustatukea tai rahoitusta. Nämä järjestöt olivat itse järjestäytymässä Ruoka-apu Yhdistysten Liitto ry:ksi. Halusimme antaa heille leveämmät hartiat hakuprosessiin ja otimme heidän hakukokonaisuudestaan vastuun.
Samalla haluan lausua mitä parhaimmat kiitokset ja kannustukset sekä Sininauhaliiton että Viadian tekemälle työlle. En halua pienimmässäkään määrin halveksua heidän tekemäänsä työtä.

Tutkijan mukaan Samaria on yksi 171 hänen tutkimuksessa olevasta toimijasta. Se on enemmän kuin mikään yksittäinen toimija on saanut koskaan Suomen historiassa, hän toteaa sekä kertoo, että”Samaria group tekee kristilliseltä arvopohjalta laadukasta syrjäytymistä ehkäisevää ja terveyttä edistävää päihdehoitotyötä”.
Tutkijan pitää kuitenkin ymmärtää, että Samarian johtamassa hakukokonaisuudessa on kattava osa tutkijan perinteisistä järjestötoimijoista, muun muassa 2013 tutkimuksessa mainitut Veikko ja Lahja Hurstin yhdistys, Operaatio Ruokakassi, HyväArki ry sekä 16 muuta järjestöä, joiden työ tunnustetaan. 765.000 euroa jaettuna 20 järjestöllä ja kahdella (2) vuodella 2016 ja 2017 tarkoittaa keskimäärin 19.125 euroa per järjestö per toimintavuosi. Jos raha olisi jaettu Ohinsalon mainitsemalla 300 taholle, olisi jokainen saanut 1275 euroa vuodessa. Tavoitellut 11 kylmäkuljetusautoa olisivat jääneet hankkimatta. Nyt rahalla saadaan käytetyt toimivat autot. Samaria on lähes 50 vuotta vanha sosiaalilähetysjärjestö, jonka työ on laajasti tunnustettua. Jaamme ruokaa myös laajasti monilla paikkakunnilla ja haluamme tukea prosessissa nimenomaan pieniä toimijoita.

Tutkija viittaa myös kristilliseen arvopohjaan. Todetessaan tämän erikseen kirjoituksessa, ilmeisesti tarkoitushakuisesti, Vihreiden varapuheenjohtaja Ohisalo tietää hyvin oman tutkimusaineistonsa perusteella, että lähes kaikilla ruoka-apujärjestöillä tausta on kristillinen. Myös tutkijan aiemmin mainitsemilla Sininauhaliitolla ja Viadialla.

Hän myös kysyy, miksi raha jaettiin näin pienelle joukolle, kun ruoka-apua jakavia toimijoita on satoja? Niin kuin aina, kyse oli julkisesta hakumenettelystä, jossa joku saa rahaa ja toinen ei. Koskaan sellainen taho, tutkijan viittaamat sadat tahot, jotka eivät hakeneet lainkaan, eivät voi sitä myöskään saada. Hakijoiden joukosta THL arvioinneissa hankkeet on arvioitu joko suositelluksi tai erityismaininnan saaneiksi. Jotta suoran avun mahdollisimman kattava jakautuminen valtakunnallisesti toteutuisi ja pienet, mutta vaikuttavat toimijat tulisivat huomioitua, valinta on kohdistunut perinteisiin ruoka-apuyhdistyksiin Samarian kautta..

Tutkijan mukaan suurempi kysymys on kuitenkin se, miksi raha jaettiin Samarialle eikä Viadialle. Hän viittaa toiminnan vaikuttavuuteen. Viittaan Viadian yhteydenottoon allekirjoittaneeseen, sekä viittaukseen, jossa he etsivät asialle tutkivan journalistin. Syy miksi he eivät saaneet, ei ole tiedossani, mutta sivistynyt arvaukseni on että heidän hakemuksensa oli Sininauhaliiton kanssa laaja ja siellä oli mukana järjestöjä jotka saavat jo yhteiskunnan rahaa merkittävästi. Apu ei siten kohdistunut niihin järjestöihin joissa hyöty rahoituksesta todentuu parhaiten. Viadia on verraten uusi järjestö, josta tiedän paljon. En halua arvioida heitä ikävässä valossa, mutta korostan että Samaria on vaikuttava toimija Suomessa ja Eestissä yli 100 työntekijän ja 100 vapaaehtoistyöntekijän voimin. Sen luottoluokitus Rating on A ja se on arvioitu monissa suurissa hakukokonaisuuksissa uskottavaksi toimijaksi jo lähes 50 vuoden ajan.

Kaikkein hankalin on tutkijan kehittelemä salaliittoteoria, jossa häneltä jää näkemättä sama minkä THL ja STM ovat nähneet. Tutkija pohtii Takaisin Elämään ry:n, Ruoka-apu Yhdistysten Liitto ry:n, kansanedustaja Mika Niikon (Ps) ja Ruoka-apu Yhdistysten Liiton suhdetta. Hän viittaa siihen, että Havia on ollut häneen yhteydessä syksyllä 2015. Myöskin Takaisin Elämään ry:n varatoiminnanjohtajan Sami Niikon nimi vilahtaa tekstissä. Perusajatus lienee että Perussuomalaisten Mika Niikko on ollut keskeisessä roolissa jakaessaan rahaa eduskunnasta.

Itse tutustuin Mika Niikkoon sekä Nina Haviaan ehkä vuonna 2003, kun Sininauhaliiton talouspäällikkönä menin vierailemaan jäsenjärjestö Takaisin Elämään ry:n. Tämä erikoisnuorisotyötä Vantaalla tekevä järjestö on auttanut silloisen toiminnanjohtajan Mika Niikon kaudella satoja nuoria takaisin elämään ja jakanut ruokaa viimeisen 15 vuoden aikana rekka-autolasteittain. Nina Havia teki järjestössä vankilatyötä. Mika Niikko valittiin kansanedustajaksi, jolloin hän lopetti työnsä Takaisin Elämään ry:ssä 2012 alkaen. Nina Havia toimii järjestössä toiminnanjohtajana ja Sami Niikko oppisopimuskoulutuksessa tittelillä "varatoiminnanjohtaja". Kyse on siis kansanedustaja Mika Niikon perustamasta järjestöstä, joka on hänen ponnahduslautansa ja ikkuna nuorten hädälle ja syrjäytymiselle.

Heikki Hursti käytti 11.10.2016 puheenvuoron, jossa totesi poliitikkojen käyneen kaiken kansan itsenäisyyspäiväjuhlilla lupaamassa rahaa vuosikymmenet. Ensimmäisen kerran tämä hallitus lunasti lupauksensa. Kyse on politiikasta, kun tällaisia rahoja jaetaan. Näinkin pieneen rahaan vaaditaan poliittista tahtoa pitkäkestoisesti. Perussuomalaiset tekivät asiassa aloitteen ja lopullisen rahoituspäätöksen on tehnyt tarkan STM:n ja THL:n arvion jälkeen ministeri Rehula (kesk.).

Tutkija viittaa myös Samarian omaan lehteen, joka ilmestyi viikkoa ennen päätöstä sekä STM:n tiedotetta, josta löytyy Mika Niikon haastattelu, jossa rahaa luvataan ruoka-aputoimijoille sekä Samarian tiedote päätöksestä.
Jälleen on syytä tutkijalle ja lukijoille viitata Viadian yhteydenottoon. Viadiasta tutkijan yhteyshenkilö soitti toimittajallemme ja tiedusteli milloin artikkeli on kirjoitettu. Kyseisessä Mika Niikon haastattelussa, hän itse kertoo esimerkkeinä järjestöjen tukemisesta, että hallitus myönsi äskettäin ruoka-apua jakaville järjestöille 800 000 euroa ja vähävaraisten perheiden lasten harrastustoimintaan 300 000 euroa. Hän viittaa tässä Valtiovarainvaliokunnan 2015 tekemään päätökseen. Päätöshän oli tehty jo poliittisella puolella edellisenä vuonna. Se kuka avun sai selvisi Samarialle syyskuussa. Lehti ilmestyi tarkkaan ottaen samaan aikaan kun päätös julkistettiin.

Lopuksi tutkija Ohisalo, joka tässä blogissaan varmuudella on myös Vihreiden varapuheenjohtaja,  puhuu sosiaalipolitiikasta ja kertoo että sosiaalityöntekijöitä olisi tällä rahalla saatu 15-20 henkilöä. Tutkija voi hyvin keskustella sosiaalipolitiikasta. Siinä on erilaisia mielipiteitä. Järjestönäkökulmasta katsoen tutkija ei tunne järjestöjen kokonaisvaltaista tapaa auttaa riittävästi. Sosiaalityöntekijöiden lisääminen tällä ”karkkirahalla” tuntuu hyvin erikoiselta ehdotukselta, etenkin kun se kohdistuisi muutamiin yksilöihin, toisin kuin 970.000 kassia ruokaa helpottamaan vaikkapa lapsiperheen arkea. Sitä paitsi rahalla olisi saanut sossut yhdeksi vuodeksi, sillä kyse oli kertarahasta. Järjestöt kohtaavat asiakkaat hyvinkin kokonaisvaltaisesti ja autamisjärjestelmien kirjo ulottuu myös ilta- ja yöaikaan virastoaikoina toimivien sosiaalityöntekijöiden sijaan.

Ismo Valkoniemi