Rehellinen ja suora kristitty: Puhetta seurakunnasta ja siellä haavoittuneista

Rehellinen ja suora. Ensimmäinen on tavoiteltu ja pidetty piirre, jälkimmäisestä ei niinkään pidetä. Mutta väitän, että niitä ei voi erottaa toisistaan. Ollaksesi rehellinen, sinun pitää olla myös suora. Kun tähän lisätään vielä sana kristitty, tulee uusi ulottuvuus mukaan - kolmas. Nimittäin ensimmäisestä olet vastuussa itsellesi, toisesta yhteisölle jossa elät ja kolmannesta Jumalalle.

Näen valtavasti haasteita, joista tulisi puhua, mutta joista puuttuu puhumisen kulttuuri. Kristillisessä seurakunnassa, tarkoitan laajaa ymmärrystä kristillisistä piireistä, on asioita joista vaietaan. Tietenkin niitä on kaikissa yhteisöissä. Täydellisesti avoimia yhteisöjä tuskin on olemassakaan. Emme kenties kestäisi sellaisen keskellä.

Yksi teema, josta on puhuttava, on uskonnollisen toiminnan haavoittamat. On surullista huomata, kuinka paljon uskovaisten kotien nuoria elää vakavasti haavoitettuina ja katkeroituneina. Minulla ei ole tilastollista tietoa käytössä, joten nyt puhun kokemuksesta joka on syntynyt työni kautta. Kun nuorista asiakkaista liian moni on taustaltaan uskovasta kodista, se korreloi todellisesta ongelmasta. Jokin on mennyt usko-projektiossa pieleen, jos nuori on väsynyt uskovan isän väkivaltaiseen käytökseen, toinen on ajettu kodista kadulle liian nuorena siksi, että hän ei kykene elämään kypsää uskovaisen ihmisen elämää ja kolmas on väsynyt vain ulospäin näyttäytyvään pyhään kulissiin, jonka alla piilee taloudellisia väärinkäytöksiä, perheen nimissä otettuja pelivelkoja ja pettämistä.
Ainoa tapa kohdata nuori on puhua avoimesti kristittyjen pienuudesta, heikoista vanhemmista ja haavottuneista sukupolvista, sekä ottaa nuori kokemuksineen todesta. Hän tarvitsee toisenlaista kuvaa kristityistä. Sitä, joka ei puolustele vääryyttä ja väärintekemistä, vaan tilanteen vakavuuden mukaan toimii piittaamatta siitä, onko joku kulissi kaadettava.

Toinen teema on seurakunta, jota jo aiemmassa blogissani käsittelin. Voit lukea sen pohjatekstiksi, jos haluat, aion nimittäin jatkaa siitä mihin se päättyi. Elämän mittaisessa, ajan kestävässä uskossa, meidän ei tule rakentaa elämäämme, eikä seurakuntaelämäämme hengellisen musiikin varaan, ei ylistyksen varaan, ei taidokkaiden puhujien varaan, ei parannuskokemusten varaan, ei ihmeiden varaan, ei temppujen varaan, ei profetioiden varaan, ei kielillä puhumisen varaan, ei sukumme päätösten varaan, ei isiemme perinteen varaan, ei Lutherin varaan, ei tunnustuskirjojen varaan, vaan Kristuksen varaan.
Voimme myös katsoa sitä, mikä on kestänyt aikaa. Ortodoksisuus on yksi vanhimmista kristinuskon suuntauksista. Hieman oikaisten voidaan todeta, että sen tapa rakentaa seurakuntia ja etenkin ylläpitää niitä on kestänyt aikaa noin 2000 vuotta. Tällä tavalla vertaillen katolisuus on myös varsin kestävää. Protestanttisessa kristillisyydessä aikajänne on lyhyempi, mutta niin on muutoksetkin suurempia. Helluntailaisuudessa eletään nyt murroksen aikaa. Monissa seurakunnissa sukupolvenvaihdos teettää suuria ongelmia. Sen myötä, vaihtuu kulttuuri joko seurakunnan sisällä tai seurakunta kuolee ja kulttuuri katoaa sen ulkopuolelle. Vaihtoehtoa ei näytä tälle kehitykselle olevan. Jos tätä katsotaan eteenpäin, se laittaa kysymään, mitä tapahtuu aina 10 - 30 vuoden välein. Pirstoutuminen, kulttuurin hajoaminen ja uusi ryhmä.

Olen jo päätöksen tehnyt omalta osaltani. Elän nyt useammassa seurakuntatodellisuudessa, mutta aikaa myöden joudun valitsemaan sen mihin uskon eniten. Nyt se näyttäisi olevan uudelleen järjestäytyvä protestanttinen kirkko-liike. Sellainen, joka pitää kiini sanasta, viettää ehtoollisjumalanpalvelusta, jossa Sanaa oikein saarnataan, vähintään kerran kuukaudessa, luo järjestelmän jossa on papit ja diakonit, mutta ei tee kompromissejä aikalaisten vaatimuksesta Raamatun opetusten suhteen. Jumalan Sana on kirjoitettu siten kuin se on ja niin se on saarnattava. Armoa ei voi ymmärtää, jos ei ymmärrä että on syntinen. Syntiä ei voi ymmärtää, jos ei synnistä saarnata. Pitää olla rehellinen ja suora kristitty, vaikka kulissit kaatuisivat.

12.2.2018 Ismo Valkoniemi

Mihin sinä uskot?

Olemme läntisessä maailmassa kadottaneet ihmisyyden. Maailmassa on kauneutta luonnossa ja kauneutta ihmisissä, mutta silloin kun se ei ole hyvän palveluksessa, se on pahan palveluksessa. Ihmiskauneus on esineellistetty äärimmilleen. Joka päivä voimme katsoa epätodellisesta maailmasta otettuja kuvia 'esineellistetyistä' ihmisistä, joiden luulemme olevan onnellisia.

Kehitys on toki pitkän ajan kehitystä. Lukiessani psykologian isän Friedrich Nietzschen elämästä ja ajatuksista, en voi välttyä ajatukselta, että hän ja hänen seuraajansa ovat olleet jo viitoittamassa tietä ihmisyyden kadottamiselle. Nietzsche seuraajinen tulivat siihen johtopäätökseen, että heidän kulttuurinsa nopean ja rasittavan vanhenemisen syynä olivat vanhat hyveet, joista oli syytä päästä eroon ja vapautua.

Nyt tätä vapautumista tehdään sellaisella voimalla, jota voidaan kuvata tuhovoimaksi. Se on eräänlainen 'henki', joka taistelee omien sanojensa mukaan ihmisarvon puolesta, puhuu ihmisoikeuksista ja samalla romuttaa ihmisen. Tämä 'henki' hävittää ihmisen sukupuolen ja rikkoo persoonan tuhovoimassaan. Nietzschen vihaamat Dickensin kodikkaat maailmat vaihtuivat Kafkan hulluun maailmaan. CD-Facta 2001:n mukaan, kun puhutaan 'kafkamaisesta' tilanteesta tai ilmapiiristä, sen perustuntona on ahdistus, nimetön uhka, joka valtaa Kafkan henkilöt ja lukijan, kun osoittautuu, että todellisuus on käsittämätön ja että on turha yrittää tajuta sitä tai toimia siinä oikein. Tällaista aikaa elämme.

21. vuosisata seksuaalisine vapauksineen toteuttaa miltei kaikki Nietzschen toivomukset. Ihminen saa kaiken haluamansa, mutta unohtaa yhteytensä edellisiin ja seuraaviin sukupolviin. Tuleva sukupolvi tuhotaan ennen aikuisikää. Perimmältään ongelma on maailmankatsomuksellinen. Tieteellinen maailmankuva ei erota ihmistä kasvimaailmasta eikä eläinmaailmasta. Usko ruumiseen ja seksuaaliseen kokemukseen on noussut suuremmaksi kuin usko sieluun ja Pyhään.

Ihminen on menettänyt koko ihmisyytensä, kun se uskoo vain ruumiiseen ja tässä hetkessä itsekkäästi elämiseen. Siitä, ei hänestä, tulee seksikone, työkone, syömäkone, rahantekokone ja lopulta itsekäs eläin. Se, ei hän tai hen, menettää terveytensä ja mielenrauhansa eläessään näin ja sen jälkeen käyttää kaiken rahansa ostaakseen nämä takaisin. Luomisvoima katoaa ja sydän kääntyy mykkyrälle. Tätä tuskaa lievittämään on lääkkeiden lisäksi käytettävissä päihteet, seksi, rahapelit ja sosiaalinen media. Ne henkiset paikat jonne voidaan paeta tuskaa ja jossa adrenaliini ja dopamiini saa vielä kerran kohota.

Kun Nietzsche sanoo kirjassaan Zarathustran suulla, että "Jumala on kuollut", voimme todeta että samalla kuoli myös ihminen. Friedrich Nietzschen sisar, rouva Elisabeth Föster, oli yhdekänkymmenvuotias, kun hän lahjoitti Hitlerille kävelykepin, jota hänen filosofi-veljensä oli käyttänyt kuljeskelleensa alppiniityillä, Venetsian rantakaduilla ja Nizzassa. Raihnaantunut ja epätoivoon vajonnut Eurooppa näki hänessä ennen toista maailman sotaa opettajansa, josta Eurooppa ei vieläkään ole sanoutunut irti. Se syö mieluummin masennuslääkkeitä ja nauttii seksuaalisuuden rajattomuudesta, löytääkseen vapautensa.

Vaihtoehtokin on, löytää uudelleen ihmisyys. Se edellyttää Jumalan löytämistä uudelleen. Ikuisen Pyhän löytänyt tekee toivottomiltakin näyttävissä tilanteissa rakkauden, anteeksiantamuksen tai ystävällisyyden tekoja. Hän ei tee niitä siksi, että uskoisi tekojen muuttavan maailman välittömästi, vaan siksi että ne liittyvät siihen mitä Jumala on kehoittanut tekemään ja luvannut. Hän ei näe epämääräistä tulevaisuutta, vaan valon, jonka loisteessa näkökulma on jumalallinen. Se joka peilaa tulevaan ratkaisuun, lopulliseen.

Raha ja etiikka - maailmassa ja Raamatussa

Neljäs näytös alkamassa pitkässä näytelmässä

1. Näytös:
Länsimainen yhteiskunta uskoi löytäneensä oikean tavan toimia. Liberaali ja vapaa markkinatalous oli saanut toimia yhteiskunnan erityssuojeluksessa. Vuonna 2008 Lehman Brohthersin konkurssin seurauksena järjestelmän heikkoudet alkoivat kuitenkin avautua. Jollei julkinen valta olisi ottanut velkoja itselleen, Yhdysvaltojen lisäksi myös Eurooppa olisi syöksynyt syvään luotto- ja luottamuskriisiin. Pelkästään näiden tapahtumien johdosta Suomen evankelisluterilaisen kirkon keskusrahaston eläkerahastosta suli pois noin 150 miljoonaa euroa tuona yhtenä vuonna. Määrällisesti tämä oli lähes 20% rahaston arvosta. Suuri ”kuluttaja” Yhdysvallat sai lainaa itäisiltä luottomarkkinoilta ja korjasi oman tilanteensa lainarahalla.

2. Näytös:
Toinen näytös alkoi Islannin ja Irlannin kriiseillä. Niissä Eurooppa näytti ratkaisevan syntyvän ongelman vielä suhteellisen helposti. Irlanti ja Islanti leikkasivat nopeasti ja tehokkaasti menojaan ja saivat vastineeksi rahaa Euroopan Unionilta pankkien pelastamiseksi.

3. Näytös:
Kolmas näytös on kestänyt pitkään. Kreikan kriisi ravisteli Eurooppalaisia rakenteita pitkään ja edelleenkin se on osittain ratkaisematta. Löysässä hirressä roikkuvat kreikkalaiset ovat alentaneet elintasoaan vuosittain tuntuvasti. Aika ajoin Kreikan tielle ovat olleet kipuamassa Italia, Espanja ja jopa Ranskakin. Myös Suomessa sisäpoliittisena retorisena lauseena on käytetty termiä ”olemme Kreikan tiellä”. Tavallaan se on totta, sillä kutakuinkin koko Läntinen Eurooppa on ollut samalla tiellä.

4. Näytös:
Maahanmuuton tuomat ongelmat sekä Euro-alueen taakanjako periaatteet ovat ärsyttäneet Britit, jotka äänestävät juhannusviikolla mahdollisesta erosta Euroopan Unionista. Mikäli ero toteutuu, kaikissa maissa EU kriittiset voimat alkavat ajaa samaa päämäärää. Euroopan sairas neito Suomi on vaikeuksissa rakentaessaan sisäistä devalvaatiota ja pyrkiessä kilpailukyvyn kasvattamiseen tällä tavoin. Venäjän kauppa on jäissä venäjän talouskriisin sekä pakotteiden vuoksi. Suomi neidolle kaikki uudet häiriötekijät ovat myrkkyä. Häiriötekijöitä on kuitenkin näköpiirissä runsaasti ja mahdollisesti neljäs näytös on alkamassa.

Suuri ”seurakunta” ja ideologia sen tukena

Ideologisesti voisimme verrata länsimaista rakennelmaa seurakunnaksi ja liberaalia markkinataloutta sen uskonnoksi. ”Seurakunta” on valmis puolustamaan oppiaan kaikin käytettävissä olevin varoin. Onhan osa sen jäsenistä saanut menneinä vuosina väläytyksiä paratiisin olemassaolosta. Kauppatieteet ovat tieteenalana kietoutuneet ”uskonnon” opillisen perustan ylläpitäjäksi. Pörssit ovat temppeleitä, joiden toimituksia seurataan kaikissa medioissa yötä päivää henkeä pidätellen. Nyt kun ongelmat ovat näyttäytyneet, meitä muistutetaan siitä mitä järjestelmä on tuonut, jotta ihmiset eivät hylkäisi järjestelmää ja kuluttamista.

Elämme jatkuvassa pelon ja toiveajattelun kehässä. Rahan jumala on aina luvannut suuria voittoja, jatkuvaa talouskasvua. Nyt on kuitenkin sielunvihollinen, jonka nimi on ”epäusko järjestelmään,” päässyt myrkyttämään kuluttajien mielet sekä kuluttamisen (vertaa: uhraaminen, antaminen) on siirtynyt säästämiseksi ja siten markkinatalouden näkökulmasta häpeälliseksi pihtaamiseksi ja siten tottelemattomuudeksi. Siinä on kylliksi syitä toivoa ja odottaa ihmisten alkavan uudelleen haluta aineellisia ja aineettomia asioita rajattomasti, vaikka vatsanpohjassa vähän nipisteleekin kuluttaessa.

Valtiot yhdessä EU:n, Yhdysvaltojen ja Japanin kanssa pelastavat parhaillaan liberaalia markkinataloutta romahdukselta. Siinä yhteydessä edunsaajia ei ole valittu neutraalein perustein, vaan voittajia ovat suuret, ahneet ja röyhkeät, kun taas ja häviäjiä ovat pienet, kiltit ja kuuliaiset. Sitä kautta on syntynyt varallisuuden ja tulojen jättiläismäinen uusjako, joka vaikuttaa pysyvästi kansalaisten moraaliseen ymmärrykseen.

Ideologiaa hämärtää hieman se, että voiton näyttäisi korjaavan ei-vapaaseen markkinatalouteen uskova Kiina, jonka demokratia käsitykset kauhistuttavat monia, tosin niistä ei kovin paljon kannata puhua, sillä rahakas kaveri on tarpeellinen kaveri.

Kristinusko ja mammona - kuinka Jeesus suhtautui mammonaan?

Raamatussa on 2350 talouteen liittyvää jaetta. Jeesus nimeää vuorisaarnassaan (Matt. 6:24) yhdeksi päävastustajakseen mammonan.  Puhuessaan ahneudesta Raamattu ei säästele sanoja. Ahneus on niitä syntejä, jotka asuvat ihmisen sydämessä ja sieltä vapaaksi päästessään saastuttavat ihmisen (Mark. 7:22). Rahan himo on kaiken pahan alku ja juuri (1. Tim. 6:10), joka tuottaa uusia ja uusia rikkaruohoja Jumalan puutarhaan. Ahneus on epäjumalanpalvelusta (Ef. 5:5) eikä yksikään ahne tule koskaan perimään Jumalan valtakuntaa (1. Kor. 6:10).

Raamattu ei sinänsä arvostele rikkaita, vaan opettaa heitä nöyryyteen sekä olemaan kiintymättä omaisuuteensa. Sen sijaan ahneutta se arvostelee. Ahneus vääristää Jumalan tarkoituksen. Se ottaa Jumalan hyvät lahjat aivan uuteen käyttöön: Se tekee omaisuudesta ihmisen turvan ja pyrkii näin korvaamaan Jumalan, todellisen turvan antajan. Ei Jeesus vahingossa sano: "Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa" (Matt. 6:24). Kristinuskon tarjoama syvä perusturvallisuus, joka perustuu luottamukseen ja sisäiseen varmuuteen Jumalan oikeudenmukaisuudesta, armosta ja hyvyydestä, käy kaupaksi nyt huonosti, etenkin kun sitä ei edes yritetä myydä tai tarjota ilmaiseksi, kuten sen luonteeseen kuuluu.

18.6.2016 Ismo Valkoniemi