Mihin sinä uskot?

Olemme läntisessä maailmassa kadottaneet ihmisyyden. Maailmassa on kauneutta luonnossa ja kauneutta ihmisissä, mutta silloin kun se ei ole hyvän palveluksessa, se on pahan palveluksessa. Ihmiskauneus on esineellistetty äärimmilleen. Joka päivä voimme katsoa epätodellisesta maailmasta otettuja kuvia 'esineellistetyistä' ihmisistä, joiden luulemme olevan onnellisia.

Kehitys on toki pitkän ajan kehitystä. Lukiessani psykologian isän Friedrich Nietzschen elämästä ja ajatuksista, en voi välttyä ajatukselta, että hän ja hänen seuraajansa ovat olleet jo viitoittamassa tietä ihmisyyden kadottamiselle. Nietzsche seuraajinen tulivat siihen johtopäätökseen, että heidän kulttuurinsa nopean ja rasittavan vanhenemisen syynä olivat vanhat hyveet, joista oli syytä päästä eroon ja vapautua.

Nyt tätä vapautumista tehdään sellaisella voimalla, jota voidaan kuvata tuhovoimaksi. Se on eräänlainen 'henki', joka taistelee omien sanojensa mukaan ihmisarvon puolesta, puhuu ihmisoikeuksista ja samalla romuttaa ihmisen. Tämä 'henki' hävittää ihmisen sukupuolen ja rikkoo persoonan tuhovoimassaan. Nietzschen vihaamat Dickensin kodikkaat maailmat vaihtuivat Kafkan hulluun maailmaan. CD-Facta 2001:n mukaan, kun puhutaan 'kafkamaisesta' tilanteesta tai ilmapiiristä, sen perustuntona on ahdistus, nimetön uhka, joka valtaa Kafkan henkilöt ja lukijan, kun osoittautuu, että todellisuus on käsittämätön ja että on turha yrittää tajuta sitä tai toimia siinä oikein. Tällaista aikaa elämme.

21. vuosisata seksuaalisine vapauksineen toteuttaa miltei kaikki Nietzschen toivomukset. Ihminen saa kaiken haluamansa, mutta unohtaa yhteytensä edellisiin ja seuraaviin sukupolviin. Tuleva sukupolvi tuhotaan ennen aikuisikää. Perimmältään ongelma on maailmankatsomuksellinen. Tieteellinen maailmankuva ei erota ihmistä kasvimaailmasta eikä eläinmaailmasta. Usko ruumiseen ja seksuaaliseen kokemukseen on noussut suuremmaksi kuin usko sieluun ja Pyhään.

Ihminen on menettänyt koko ihmisyytensä, kun se uskoo vain ruumiiseen ja tässä hetkessä itsekkäästi elämiseen. Siitä, ei hänestä, tulee seksikone, työkone, syömäkone, rahantekokone ja lopulta itsekäs eläin. Se, ei hän tai hen, menettää terveytensä ja mielenrauhansa eläessään näin ja sen jälkeen käyttää kaiken rahansa ostaakseen nämä takaisin. Luomisvoima katoaa ja sydän kääntyy mykkyrälle. Tätä tuskaa lievittämään on lääkkeiden lisäksi käytettävissä päihteet, seksi, rahapelit ja sosiaalinen media. Ne henkiset paikat jonne voidaan paeta tuskaa ja jossa adrenaliini ja dopamiini saa vielä kerran kohota.

Kun Nietzsche sanoo kirjassaan Zarathustran suulla, että "Jumala on kuollut", voimme todeta että samalla kuoli myös ihminen. Friedrich Nietzschen sisar, rouva Elisabeth Föster, oli yhdekänkymmenvuotias, kun hän lahjoitti Hitlerille kävelykepin, jota hänen filosofi-veljensä oli käyttänyt kuljeskelleensa alppiniityillä, Venetsian rantakaduilla ja Nizzassa. Raihnaantunut ja epätoivoon vajonnut Eurooppa näki hänessä ennen toista maailman sotaa opettajansa, josta Eurooppa ei vieläkään ole sanoutunut irti. Se syö mieluummin masennuslääkkeitä ja nauttii seksuaalisuuden rajattomuudesta, löytääkseen vapautensa.

Vaihtoehtokin on, löytää uudelleen ihmisyys. Se edellyttää Jumalan löytämistä uudelleen. Ikuisen Pyhän löytänyt tekee toivottomiltakin näyttävissä tilanteissa rakkauden, anteeksiantamuksen tai ystävällisyyden tekoja. Hän ei tee niitä siksi, että uskoisi tekojen muuttavan maailman välittömästi, vaan siksi että ne liittyvät siihen mitä Jumala on kehoittanut tekemään ja luvannut. Hän ei näe epämääräistä tulevaisuutta, vaan valon, jonka loisteessa näkökulma on jumalallinen. Se joka peilaa tulevaan ratkaisuun, lopulliseen.

Yhteysateria

Selviämisen ja hengissä käymisen perusmuoto - syöminen














Korkein voi alentua matalimmalle tasolle, mutta matalin ei pysty kohoamaan korkeimman tasolle. Siksi Kristus tuli sille tasolle, jossa ihmisistä kaikkein heikoimmat ovat. Hän tuli ateriaksi ja juomaksi sekä puhtaudeksi.

Kaikille ihmisille yhteisestä kaikkein yhteisintä on se, että heidän täytyy syödä ja juoda. Samalla tämä piirre on mitä egoistisin, ehdottomin ja henkilökohtaisin asia meille. Voin antaa muiden tietää mitä ajattelen, voin antaa heidän nähdä mitä näen ja sadat ihmiset saavat kuulla mitä puhun, mutta sitä minkä yksittäinen ihminen syö, ei voi kukaan muu syödä.

Syömisen itsekkyyteen yhdistyy toistuva yhdessä oleminen, lämmin yhdessä olo. Yhdessä syöminen yhdistää. Muinaisilla seemiläisillä syöminen yhdessä merkitsi veljellistä suhdetta, joka syntyi käymällä Jumalan ruokapöydän ääreen – uhriaterialle. Se tekee verivihollisesta ystävän. Uhriaterialla tarjottiin yhteinen liha ja veri.

1267 Wienin konsiili sääti jyrkän juutalaisvastaisen lain, etteivät kristityt saaneet istua juutalaisten kanssa samassa pöydässä. Intiassa alempikastiset eivät saaneet istua ylempien kanssa, minkä vuoksi he aterioivat yksin usein edelleenkin, jos eivät ole varmoja kumppanin kastista.

Yhteisöt jotka ovat ymmärtäneet yhteisen aterian syvällisemmän sosiaalisen merkityksen, syövät samaan aikaan kauniisti katetusti, esteettisesti, siksi kehittyivät kauniit ruokailuvälineet, samankokoiset lautaset -.symmetriset- jotka symboloivat tasavertaisuutta.

Kristillinen ehtoollinen, joka samaistaa leivän Kristuksen ruumiiseen ja veren Kristuksen vereen on symboli siitä, mitä Kristus haluaa jakaa meidän kanssamme. Kukaan ei tässä nauti toiselta evättyä osaa kokonaisuudesta. Jokainen nauttii koko osallisuuden Kristuksen ruumiista ja verestä, joka on jaettu jokaiselle yhtäläisesti annettavasta jakamattomasta Kristuksesta ja jokainen voi itsenäisesti nauttia tästä syömistapahtumasta. Jos emme kävisi joskus niin alhaalla, kuten meillä ihmisillä on tapana käydä ihmissuhteissamme sekä suhteissamme ympäröiviin yhteisöihin, emme osaisi arvostaa tätä ateriayhteyttä ja nauttia sen estetiikasta. Mutta syvällä tavalla se osoittaa meille, että me olemme hyväksyttyjä ja arvollisia käymään aterialle kenen tahansa arvovieraan kanssa, Juuri meille Kristus valmisti itsensä ja yhdessä toisten kanssa saamme pureksia kukin tyyliillämme hänen ruumiinsa ja juoda hänen verensä muistoaterian.

Se, että taivaassa iloitaan yhdestä syntisestä enemmän kuin kymmenestä vanhurskaasta, ilmaisee tätä Jumalan maailman sisäistä rakennetta. Kyse on sinusta, sinulle valmistetusta armopöydästä, sinun elämästäsi, sinun pesemistä puhtaaksi, sinulle tarjotusta elämän vedestä ja yhteydestä. Samalla kyse on meistä, jotka tässä yhdessä olemme Kristuksen edessä.

Kritustus kirkkauden Kruunu

Hesekiel 36:25-26: ”Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte, minä puhdistan teidät kaikesta saastastanne ja epäjumalienne kaikesta iljettävyydestä. [Ps. 51:4; Sak. 13:1]. Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen.

5.6.2016 Ismo Valkoniemi