Uskotko siihen mitä sinulle kerrotaan? Tiedätkö mihin uskot?

Keskustelu tiedon ja uskon rajasta on yhteiskunnassamme vääristynyttä. Valtaosa suomalaisista uskoo tietävänsä, josta käsin he katsovat omaavansa oikeuden naureskella niille, jotka rohkenevat poiketa valtavirran tiedoksi naamioidusta käsityksestä. Presidentinvaaleissa Laura Huhtasaari sai osakseen kohtuullisen voimakasta, hieman pilkallistakin naurua, hänen tunnustauduttua evoluutioteorian kriitikoksi.

Meillä vallitsee voimakkaan vääristynyt todellisuuskäsitys, jota voitaisiin kutsua yleiseksi tiedeuskoksi. Suhtaudun vakavasti tieteen tekemiseen, enkä tule tässä kirjoituksessa esittämään mitään pseudotieteellisiä teorioita. Jos puhun uskostani, niin mainitsen sen. Päämääräni on puhtaasti saattaa vallitsevat tietoteoriat ja ihmisen tiedon rajat oikeaan mittasuhteeseen.

Aloitetaan kevyesti käymällä läpi CERN tutkimuslaitoksen viimevuosien prosesseja. CERN on Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus, joka on perustettu 1954. Tutkimuskeskuksessa on rahoittajajäsenenä 22 valtiota, myös Suomi. Laitoksen budjetti on tällä hetkellä noin 1,1 miljardia euroa vuodessa. Tähän asti laitoksen yhteenlaskettu rahamäärä, joka siihen on sijoitettu, vastaa Suomen valtion vuosittaista budjettia eli yli 50 miljardia euroa.

Vuosina 2012 – 2014 laitoksessa tehtiin kokeita, joilla etsittiin muun muassa Higgsin Botonia. Tuolloin lehdet kirjoittivat näyttävästi tämän jumalpartikkeliksi kuvatun hiukkasen etsintää ja analysointia, muun muassa Keski-Suomalinen lehti kirjoitti: ”Cern tutkijat uskovat löytäneensä ”jumalhiukkasen”[1].
Partikkelin löytyminen olisi tärkeätä, jotta se todistaisi materian ja antimaterian erilaisen painon, erilaisen latauksen tai varauksen tai nyt viimeksi, jotakin eroa edes magneettisuudessa.
Antimateria eli antiaine on ainetta, joka koostuu antihiukkasista. Antihiukkasella on tavalliseen hiukkaseen nähden vastakkainen sähkövaraus ja muut hiukkasfysikaaliset kvanttiluvut. Esimerkiksi normaali vetyatomi koostuu protonista ja sitä kiertävästä elektronista, kun taas antivety koostuu negatiivisesti varautuneesta antiprotonista ja positiivisesti varautuneesta positronista.
Joutuessaan kosketuksiin normaalin hiukkasen kanssa sekä antihiukkanen että hiukkanen tuhoutuvat annihilaationa tunnetussa reaktiossa ja molempien hiukkasten energiat vapautuvat sähkömagneettisena säteilynä. Annihilaatiossa vapautuva energia voidaan laskea kaavalla E=mc2.

Itse asiassa alkuräjähdyksen pohjallakin on olettamus näiden eroavaisuuksista, samoin kuin painovoimateoriassa. Mikäli ne olisivat täysin identtisiä, nykyisillä teorioilla ei voitaisi selittää maailmankaikkeuden olemassaoloa. Itseasiassa tutkijat joutuisivat toteamaan, että meidän ei pitäisi edes olla olemassa.

Valtavalla vauhdilla kiihdytetyt protonit laitettiin pyörimään 100 metriä maanpinnan alapuolella olevaan 27 kilometriä pitkään kiihdytysspiraaliin Sveitsin ja Ranskan rajamaille, lähelle Geneveä, paikkaan jossa CERN sijaitsee. Kaikkinensa noin 100 kokeellista fyysikkoa tekivät töitä vuosia. Viimein lokakuussa 2017 saimme tuon lähes 8 miljardia euroa tuottaneen kokeen tuloksen. Sen mukaan maailmankaikkeutta ei pitäisi olla olemassakaan, sillä materia ja antimateria ovat täysin symmetrisiä. Tekniikan Maailma -lehti on yksi niistä harvoista suomalaisista lehdistä, jotka kirjoittivat tästä 24.10.2017: "Maailmankaikkeutta ei pitäisi olla olemassa, tutkijat sanovat – Uusi tutkimus syventää mysteeriä", otsikoi TM.[2] Muu media on ollut suhteellisen hiljaa tästä löydöksestä, koska uutinen horjuttaa uskoa, sitä uskoa jota on pidetty lopullisena totena. Sitä, joka selittää maailmat, jumalat ja ihmiset.

Kun teoreettisen fysiikan tutkijat, Einstein ja hänen seuraajansa, ovat laskeneet monimutkaisia laskelmia maailmankaikkeuden olemuksesta, se on nimensä mukaisesti teoreettista fysiikkaa. Kokeellinen fysiikka ei ole voinut vahvistaa näitä tuloksia siten, että niitä voitaisiin veilä pitää täysin totena. Niitä pidetään parhaimpina ajateltavissa olevina teorioina, mutta niistä puhutaan faktana.

Onko tiede tietoa vai sisältääkö se myös uskoa, uskomuksia ja olettamuksia?

Puhtaasti luonnontieteellisen näkemyksen mukaan me ihmiset olemme vettä, kalsiumia ja orgaanisia molekyylejä. Vaikka tämä voidaan todistaa luonnontieteellisesti, jokainen ajatteleva ihminen ymmärtää, että me olemme paljon enemmän ja että näiden mainittujen aineiden koossa pysyminen vain tietyn lyhyen ajanjakson ajan, liikkuvan, elävän, hengittävän ja tutkivan itseään vaikkapa mikroskoopilla. Ihminen voi ihmetellä, mikä ja kuka hän on ja miksi hän on? Tämä on suunnaton ihme. Aivan kuin nämä aineet kokoontuisivat määrätyksi ajaksi elämään ja lisääntymään, ajattelemaan, suremaan, iloitsemaan ja lopulta kuolemaan. Miksi - on paljon suurempi kysymys, kuin vastaaminen siihen mistä aineista koostumme.

Kun tietouskova maailman kansalainen nauraa toiselle, sellaiselle, joka kysyy, miksi maailmankaikkeus ylipäänsä on olemassa, ja miksi me – vettä, kalsiumia ja orgaanisia molekyylejä – olemme täällä hetken hillumassa, hän itseasiassa olettaa, että luonnontiede on kertonut kaiken, mitä todellisuudesta voidaan tietää. Jollakin omituisella tavalla kansalaisen mielestä luonnontiede myös kyseenalaistaa uskon ja uskonnot.

Kysymys on myös menetelmästä. Nauru tuntuu hyytyvän, kun tiedemies alkaa puhua metafysiikasta ja multiversumeista eli yliluonnollisista ja selittämättömistä ilmiöistä ja sellaista ulottuvuuksista, joita on vaikea edes käsitteenä ymmärtää. Näitä olettamuksia toisista maailmoista eivät tee enää vain kristityt, vaan myöskin filosofien lisäksi fyysikot ja kosmologit. Onko niin, että vain jälkimmäiset tietävät ja ensimmäiset uskovat. Ei, kyllä kaikki tiede edellyttää olettamuksia, uskomuksia ja uskoa, hyvinkin paljon. Miksi sitten nauramme vain kristityille tai niille, jotka eivät voi uskoa evoluutioteoriaan sellaisenaan? Epäilihän Darwinkin, että voiko hänen ajatuksensa olla sittenkään oikea, koska hän polveutuu apinasta, eikä apinasta polveutuvan ajattelu ole kuitenkaan riittävän loogista ja älyllistä.

Nyt puhun uskostani käsin, ilmoitan, kuten aluksi lupasin. Ehkä siksi, että jos Raamatun Jumala on olemassa, me pelkäämme – koska emme tunne tai ymmärrä Hänen olemustaan, Hänen rakkauttaan, Hänen läsnäoloaan, Hänen kykyjään. Rakkaus, joka ilmenee Hänen teossaan ihmiskuntaa kohtaan on myös vaikea ottaa vastaan. Miksi minun pitäisi? Enkö voisi olla tietoni varassa? Voisiko kertomus, että Hän rakasti maailmaa niin, että antoi ainoan Poikansa? Voisiko se olla  mahdollista, että jokainen voisi olla yhteydessä Häneen, hyväksyttynä, koska hyväksyntä ei riipu meidän erinomaisuudestamme, vaan siitä että Hän valitsi meidät, sovitustyön erinomaisuudesta, ei meidän tiedoistamme, ei meidän älystämme, eikä meidän tyhmyydestämme. Näin uskon, kyse on Hänen teostaan, jota emme voi mitätöidä.

19.2.2018 Ismo Valkoniemi

---

[1] https://www.ksml.fi/ulkomaat/Cernin-tutkijat-uskovat-l%C3%B6yt%C3%A4neens%C3%A4-jumalhiukkasen/183252

[2] https://tekniikanmaailma.fi/maailmankaikkeutta-ei-pitaisi-olla-olemassa-tutkijat-sanovat-uusi-tutkimus-syventaa-mysteeria/

Uskon perusteet

Olen viimeaikoina kuullut monen kristityn huokailevan sitä, kuinka koville uskonperusteet maailmassa joutuvat. Uskomme on jatkuvasti koetuksella ja usein tuntuu siltä, että uskon perusteet murenevat ympärillä olevien haasteiden keskellä.
Totta onkin, että uskoamme koetellaan tässä ajassa lujasti. Luterilaisen kirkon tilanne, jossa julkisessa keskustelussa haastetaan kirkon perinteet ja vielä enemmän, opin, lähes viikottain. Rivikristityn näkökulmasta liberaalit piispojen kannanotot seksuaalieettisiin kysymyksiin ovat vaikeita ymmärtää. Tieteellinen tieto tuo omat haasteet uskolle. Sairaudet ja epäoikeudenmukaisuus, joka maailmassa vallitsee, aiheuttavat uskolle voimakkaita haasteita. Onko Jumala olemassa?

Olen ollut varsin kärkäs uskonpuolustaja, ns. apologeetti, viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Olin innostunut kreationismistä, joka nousi haastamaan -90 luvulla vallitsevaa evoluutioteoriaa. Näissä yhteyksissä olen lukenut lukuisia kreationistisia kirjoja ja perehtynyt kohtuullisesti evoluutioteoriaan. Olen keskustellut satoja tunteja skeptikkojen, ateistien, vapaa-ajattelijoiden ja agnostikkojen kanssa teemasta. Näiltä sivuilta löydät myös kirjoitukseni, jossa kritisoin voimakkaasti joulukuussa 2008 annettua Skepsis ry:n Huuhaa-palkintoa, joiden kohteena olivat Tapio Puolimatkan kirjat.
Kritiikkini kärki on kuitenkin muuttunut. Nämä keskustelut, joita olen käynyt satoja tunteja eri tavalla ajattelevien kanssa, ovat muuttaneet perustelujani. Huomasin että palkintoperusteluissa ei olisi ollut mitään sellaista, mikä olisi minua ärsyttänyt, jos perustelut olisivat olleet maltillisemmat. Mutta fanaattisuus ärsytti, ei skepsismi.

Pääargumentti tässä blogikirjoituksessa on se, että en ole erityisen vakuuttunut siitä, että kristittyjen tulisi puolustaa uskoa tieteellisen tiedon keinoin, paitsi jos siihen löytyy tieteellisiä perusteluja. Erilaisten luomisoletusten perusteleminen luonnontieteellisillä seikoilla vie uskon helposti heikolle pohjalle. Erilaiset luomisuskon oletukset ovat harhauttaneet kristikuntaa satoja vuosia. Kristityt, etenkin kirkko, on ollut eksyksissä kysymyksen kanssa monasti historiassa, sillä seurauksena että moni on menettänyt uskonsa kun vääjäämättömät näytöt ovat osoittaneet uskomuksen epätodeksi. Näin on tänäänkin.

Olen itse törmännyt muutamiin keskustelijoihin internetin evoluutio vs kreationismi palstalla, jossa keskustelija on selvästikin menettänyt 'uskonsa', huomattuaan lyhyen luomisen mahdottomuuden luonnontieteen näyttöjen valossa. Monet uskossaan heikot tai tuoreet, tarttuvat uskottavalta tuntuvien koulutettujen ihmisten kreationismiin ja näitä ajatuksia esittäviin, ottaen niistä nopeasti itselleen esikuvan. Tämän esikuvan varaan aletaan rakentaa uskon perusteita. Perusteita puolustetaan voimakkaalla hyökkäyksellä evoluutioteoriaa tai tieteellistä maailmankuvaa vastaan. Joidenkin aikojen tai vuosien kuluttua tällainen usko joutuukin koetukselle, kun perusteluissa voi olla tiedollinen virhe. Itselleni ei koskaan niin käynyt, sillä uskoni perusteet eivät ole sidottuna luomisen vuosimäärään tai tiedon yksityiskohtaan, mutta vaarallisilla vesillä itsekin kävin. Tunnistan ongelman.

Mikä on kreationismin hinta? Pelastaako se syntisiä vai viekö se lopulta uskovia pois uskostaan? Mikä on evoluutionteorian hinta, kadottaako se uskovia ja onko sitä vastaan siksi taisteltava?
Olen sitä mieltä, että evoluutioteoriaa saa kritisoida. Se on sisältänyt räikeitä virheitä.. Edelleen sitä on arvosteltava ja sen perusteita on koeteltava. Tässä kreationismi on tehnyt tieteelle palveluksen, hyökkäämällä evoluutioteorian heikkouksien kimppuun. Mutta mikä on teorian tulevaisuus, voidaanko sitä oikeasti horjuttaa vakavasti? Haaste on tervetullut, mutta sen pitää olla tieteellistä ja korkeatasoista haastamista ja riviuskovien, vasta uskoon tulleiden ja seurakuntien pitää vetäytyä tiedonareenalta pois ja jättää se tieteentekijöille ja niille jotka harrastavat asiaa vakavasti. Suorastaan toivon että evoluutioteoriaa tarkastellaan äärimmäisen kriittisesti ja sitä testataan ja epäillään voimakkaasti. Tämä edellyttää tietoa ja perehtymistä. Riviuskovan tulee pohtia uskonsa perusteita muista lähtökohdista. Seurakuntien ja kristillisten yhteisöjen tulee keskittyä hengelliseen työhön ja tukea ihmisiä heidän vaelluksessaan.

Uskon, että kaiken takana on Jumala, Hän joka sanoo nimekseen "Minä olen se mikä Minä olen." Tämä salattu Jumala on uskomme kohde, Hän joka lähetti poikansa Jeesuksen maanpäälle, korjaamaan Adamin lankeemuksen ja sovittamaan meidän syntimme Jumalan edessä, antamalla itsensä uhriksi, jotta meillä rauha olisi. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu, tarkoittaa että ei se joka tietää, vaan se joka uskoo! Jeesus kiittää rukouksessaan (Luuk. 10:21) Jumalaa siitä, että Jumala on salannut itsensä viisailta ja ilmoittanut itsensä lapsenmielisille. Paavali kuvaa Jumalan päättäneen julistaa hulluutta, pelastaakseen ne jotka uskovat. Huomaa tässäkin, Paavali puhuu uskosta, ei tiedosta. Ihmisjärki ja luonnolliset käsitteet eivät Jumalaa kuvattaessa koskaan kanna loppuun saakka.

400-luvulla elänyt syyrialainen Dionysios kuvaa Jumalaa seuraavalla tavalla: "Jumalallinen todellisuus on jotain paljon enemmän kuin meidän kielemme, ja sen lisäksi kaikkea sitä yhtä aikaa. Jumala on kaikkien käsitteiden lähde, olemisen täyteys. Siksi mikään kielellinen ilmaisu ei voi tyhjentävästi ilmaista, mitä Jumala on. Jumalan isyys on jotakin paljon enemmän ja käsittämättömänpää kuin maallinen isyys, Kristuksen poikana oleminen on jotain paljon enemmän kuin maallinen poikana oleminen. Jumala on yksi, mutta se ei ole vain numero, vaan ymmärryksemme ylittävä salaisuus. Jumalan oleminen on jotain paljon enemmän kuin maallinen oleminen.
Se, joka haluaa näkyvin sanoin kertoa todellisesta Herran rakkaudesta ja pyhästä nöyryydestä niin kuin pitäisi, ja Jumalan valistuksesta todellisesti, ja Jumalan pelosta valheettomasti, ja sydämen saamasta tiedosta erehtymättä, näiden tunteesta ja vaikutuksesta, ja luulee selityksillään voivansa opettaa näitä asioita maistamattomia, toimii kuin sellainen, joka yrittää sanoin ja esimerkein selittää hunajan makeutta niille, jotka eivät ole maistaneet hunajaa."

Kristityn tulee kohdata käsitteiden tuolla puolella oleva elävä Jumala! Meidän pitää elää todeksi Jumalan armoteko, ne sakramentit joita meille on annettu ja ne hengelliset aarteet jotka meille on uskottu.
Kun me taistelemme uskomme puolesta, me voimme ja meidän pitääkin kritisoida modernismin ajan ihmisten luuloa, jossa he ajattelevat kykenevänsä hallitsemaan koko todellisuutta älyn ja ajattelun kautta. Tällainen usko älyyn on älytöntä!
Uskon että ne jotka ajattelevat hallitsevansa kaikkea, huomaavat eräänä päivänä voimiensa uupuneen. Näin kävi myös eräälle Helsingin yliopiston hyvin kriittiselle teologille, jonka uskoa oli vaikea havaita. Vanhoilla päivillään hän muutti Italiaan, jossa löysi itselleen seurakunnan. Hän sytytti päivittäin kynttilän elävälle Jumalalla, sille mystiselle, jota hän ei oikein ymmärtänyt, kiitti sovituksesta ja sanoi että oli väsynyt tietämään kaikesta kaiken. Hän ymmärsi että aika ei enää riittänyt järjen ja tiedon alttarilla. Vanhuus ja väsymys olivat saapuneet. Oli turvallista, kun vastassa oli 'syli', jossa vanhuuden päivinä sai kohdata oman Jumalansa, oman Pelastajansa.

Ismo Valkoniemi

Skepsis ry ja muut ateistit

Skepsis ry on myöntänyt vuoden 2008 Huuhaa-palkinnon Kustannus Oy Uusi tielle
näennäistieteen levittämisestä julkaisemalla Tapio Puolimatkan kirjat ”Usko, tiede ja Raamattu” ja ”Usko, tiede ja evoluutio”. Skepsis ry:n perustelut ovat sanatarkasti alla:
Skepsis ry katsoo kirjojen sekoittaneen uskonnon ja tieteen tavalla, joka tuo Suomeen varsin taidokkaasti Yhdysvaltain kreationistien niin sanotun kiilastrategian.
Skepsis ry näkeekin kirjojen perimmäisenä tarkoituksena fundamentalistisen uskonnon ja luomisopin tuomisen tiedon vaihtoehdoksi kouluopetukseen, tarjoamalla kaiken selitykseksi yliluonnollisia voimia.
Tämä päämäärä naamioidaan huolellisesti puheeseen ”kriittisestä avoimuudesta” kouluopetuksessa. Tällainen argumentointi kuulostaa paljon paremmalta kuin vaatimus, että lapsille tulisi tieteen hyvin perusteltujen teorioiden vaihtoehtona opettaa: ”Jumala sen teki”.
Kirjojen tavoitteena on kaiken opetuksen ja tieteen tekemisen lähtökohtien heittäminen roskakoriin, vain jotta saataisiin fundamentalistien Jumala ansaitsemalleen paikalle.
Skepsis ry on vakavasti huolissaan, kun kasvatustieteen professori esittää arvovallallaan kirjoissaan tällaista; ei tosin evoluutioteorian ja yleisesti luonnontieteen puolesta, vaan kasvatustieteen puolesta.
Skepsis ry:n hallitus 3.12.2008
Pertti Laine, puheenjohtajaOtto J. Mäkelä, varapuheenjohtaja, Anna-Liisa Räihä, sihteeriHallituksen jäsenet: Matias Aunola, Denis Galkin, Jukka Häkkinen, Virpi Kalakoski, Jussi K. Niemelä

Aion ruotia vähän Skepsis ry:n perusteluja, sillä totisesti tällä kerralla siihen on aihetta. Jos Skepsis ry ei ryhdistäydy, uskottavuus on tipotiessään, niin heikot ovat tällä kerralla perustelut.
Tapio Puolimatkan kirja on tieteenfilosofinen, eikä sitä voida pitää amerikkalaisen kreationismin kiilastrategian toteuttajana, jonka tarkoituksena on fundamentalisen kouluopetuksen tuominen myös suomessa korvaamaan evoluutiota koskevaa opetusta. Jäin pohtimaan mistä tämä ajatus on näin voimakkaasti noussut. Tähän on kolme mahdollisuutta. Ensimmäinen on että Skepsis ry:n päättäjistä kukaan ei ole lukenut kirjoja ja he kommentoivat asiaa keskustelupalstojen tiedon perusteella. Tämä on täysin mahdollista, sillä hallituksen jäsenet tarkastamalla on helppo todeta nykyisen hallituksen veturien olevan aatteellisesti virittyneitä ateisteja ja vapaa-ajattelijoita. Perustelen väitteeni. Puheenjohtaja Pertti Laine kertoo Skepsis-lehden Risto K. Järvisen kirjoittamassa artikkelissa seuraavaa: "Päiväkerhossa kerrottiin ”tositarinoita” taivaan isästä. Uskoin tietysti niihin. Kuvittelin jumalan pilvissä asuvaksi oikean isäni näköiseksi tyypiksi, joka tarkkailee meininkiä alhaalla maassa ja jolla on jalassaan samanlaiset verkkarit kuin isälläni oli. Isä tosin sanoi, ettei taivaassa ketään ole...Skeptikko ei usko yliluonnolliseen, eikä voi löytää onnea kuolemattomuudestaan, mutta minä en sellaista onnea tarvitse."
Olen keskustellut Skepsis ry:n vpj:n Otto J. Mäkelän kanssa sfnet-keskustelupalstoilla ja hän on mielestäni skeptikko, jolla ei ole tieteenfilosofiseen pohdintaan mitään sanottavaa. Hallituksen jäsen ylioppilas Jussi K. Niemelä on Vapaa ajattelijat -lehden päätoimittaja, joten se siitä.

Toinen vaihtoehto on että Skepsis ry on kerrassaan pelästynyt niitä menneitä uutisia yhdysvalloista, joissa joissakin osavaltioissa uhattiin evoluutioteoriaa koskevaa opetusta.

Kolmas vaihtoehto ja aika todennäköinenkin, liittyy siihen että Tapio Puolimatka on kasvatustieteen professori, vaikkakin myös filosofian dosentti ja siten edustaa opetussektoria, jolloin juuri hänen pohdintansa on erityisen vaarallinen ja uhkaa sitä opetusta, mitä Skepsis ry pitää luotettavana. On tietysti kummallista, että Skepsis ry ei hyväksy opetusmateriaalin kriittistä tarkastelua. Vanhoja oppikirjoja selaillessani joudun toteamaan monet 70-luvun evoluutiota käsittelevän luvun "todisteet" ovat olleet väärin esitettyjä tai jo perättömäksi todettuja.

Tosiasia on että Skepsis ry on aatteellinen yhdistys, joka on omaksunut ateismin uskonnollisen luonteen. En usko että tämän kaltainen palkintojen jakaminen edes auttaa hallituksessa istuvien psykologien, lääkärien ja filosofien omaa urakehitystä. Näiden aiemmin mainittujen hallituksen veturina toimivien ei-akateemista uraa tekevien herrojen motiivit ovat toiset. He edesauttavat näillä "huuhaa-palkinnoilla" omaa vapaa-ajattelin ja ateistin uraa. Selkään taputtelijoita siinä porukassa riittää. Muun kansan arvostus sen sijaan ei tule tälle porukalle. Sorry!

Mielenkiintoisinta on että Tapio Puolimatka käsittelee kirjassaan varsin laajasti ja perustellusti juuri ateisimin uskonnollista luonnetta ja dogmaattisuutta, jonka siis Skepsis ry toteutti antamalla Huuhaa -palkinnon Puolimatkan kirjoille, todennäköisesti lukematta ja miettimättä niitä. Wikipedian mukaan Skepsis ry on tieteellinen yhdistys. Jos se olisi sitä oikeasti, sen pitäisi kyetä käymään tieteenfilosofista keskustelua, mitä lienee turha odottaa nykyiseltä hallitukselta.

Ismo Valkoniemi