Uskotko siihen mitä sinulle kerrotaan? Tiedätkö mihin uskot?

Keskustelu tiedon ja uskon rajasta on yhteiskunnassamme vääristynyttä. Valtaosa suomalaisista uskoo tietävänsä, josta käsin he katsovat omaavansa oikeuden naureskella niille, jotka rohkenevat poiketa valtavirran tiedoksi naamioidusta käsityksestä. Presidentinvaaleissa Laura Huhtasaari sai osakseen kohtuullisen voimakasta, hieman pilkallistakin naurua, hänen tunnustauduttua evoluutioteorian kriitikoksi.

Meillä vallitsee voimakkaan vääristynyt todellisuuskäsitys, jota voitaisiin kutsua yleiseksi tiedeuskoksi. Suhtaudun vakavasti tieteen tekemiseen, enkä tule tässä kirjoituksessa esittämään mitään pseudotieteellisiä teorioita. Jos puhun uskostani, niin mainitsen sen. Päämääräni on puhtaasti saattaa vallitsevat tietoteoriat ja ihmisen tiedon rajat oikeaan mittasuhteeseen.

Aloitetaan kevyesti käymällä läpi CERN tutkimuslaitoksen viimevuosien prosesseja. CERN on Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus, joka on perustettu 1954. Tutkimuskeskuksessa on rahoittajajäsenenä 22 valtiota, myös Suomi. Laitoksen budjetti on tällä hetkellä noin 1,1 miljardia euroa vuodessa. Tähän asti laitoksen yhteenlaskettu rahamäärä, joka siihen on sijoitettu, vastaa Suomen valtion vuosittaista budjettia eli yli 50 miljardia euroa.

Vuosina 2012 – 2014 laitoksessa tehtiin kokeita, joilla etsittiin muun muassa Higgsin Botonia. Tuolloin lehdet kirjoittivat näyttävästi tämän jumalpartikkeliksi kuvatun hiukkasen etsintää ja analysointia, muun muassa Keski-Suomalinen lehti kirjoitti: ”Cern tutkijat uskovat löytäneensä ”jumalhiukkasen”[1].
Partikkelin löytyminen olisi tärkeätä, jotta se todistaisi materian ja antimaterian erilaisen painon, erilaisen latauksen tai varauksen tai nyt viimeksi, jotakin eroa edes magneettisuudessa.
Antimateria eli antiaine on ainetta, joka koostuu antihiukkasista. Antihiukkasella on tavalliseen hiukkaseen nähden vastakkainen sähkövaraus ja muut hiukkasfysikaaliset kvanttiluvut. Esimerkiksi normaali vetyatomi koostuu protonista ja sitä kiertävästä elektronista, kun taas antivety koostuu negatiivisesti varautuneesta antiprotonista ja positiivisesti varautuneesta positronista.
Joutuessaan kosketuksiin normaalin hiukkasen kanssa sekä antihiukkanen että hiukkanen tuhoutuvat annihilaationa tunnetussa reaktiossa ja molempien hiukkasten energiat vapautuvat sähkömagneettisena säteilynä. Annihilaatiossa vapautuva energia voidaan laskea kaavalla E=mc2.

Itse asiassa alkuräjähdyksen pohjallakin on olettamus näiden eroavaisuuksista, samoin kuin painovoimateoriassa. Mikäli ne olisivat täysin identtisiä, nykyisillä teorioilla ei voitaisi selittää maailmankaikkeuden olemassaoloa. Itseasiassa tutkijat joutuisivat toteamaan, että meidän ei pitäisi edes olla olemassa.

Valtavalla vauhdilla kiihdytetyt protonit laitettiin pyörimään 100 metriä maanpinnan alapuolella olevaan 27 kilometriä pitkään kiihdytysspiraaliin Sveitsin ja Ranskan rajamaille, lähelle Geneveä, paikkaan jossa CERN sijaitsee. Kaikkinensa noin 100 kokeellista fyysikkoa tekivät töitä vuosia. Viimein lokakuussa 2017 saimme tuon lähes 8 miljardia euroa tuottaneen kokeen tuloksen. Sen mukaan maailmankaikkeutta ei pitäisi olla olemassakaan, sillä materia ja antimateria ovat täysin symmetrisiä. Tekniikan Maailma -lehti on yksi niistä harvoista suomalaisista lehdistä, jotka kirjoittivat tästä 24.10.2017: "Maailmankaikkeutta ei pitäisi olla olemassa, tutkijat sanovat – Uusi tutkimus syventää mysteeriä", otsikoi TM.[2] Muu media on ollut suhteellisen hiljaa tästä löydöksestä, koska uutinen horjuttaa uskoa, sitä uskoa jota on pidetty lopullisena totena. Sitä, joka selittää maailmat, jumalat ja ihmiset.

Kun teoreettisen fysiikan tutkijat, Einstein ja hänen seuraajansa, ovat laskeneet monimutkaisia laskelmia maailmankaikkeuden olemuksesta, se on nimensä mukaisesti teoreettista fysiikkaa. Kokeellinen fysiikka ei ole voinut vahvistaa näitä tuloksia siten, että niitä voitaisiin veilä pitää täysin totena. Niitä pidetään parhaimpina ajateltavissa olevina teorioina, mutta niistä puhutaan faktana.

Onko tiede tietoa vai sisältääkö se myös uskoa, uskomuksia ja olettamuksia?

Puhtaasti luonnontieteellisen näkemyksen mukaan me ihmiset olemme vettä, kalsiumia ja orgaanisia molekyylejä. Vaikka tämä voidaan todistaa luonnontieteellisesti, jokainen ajatteleva ihminen ymmärtää, että me olemme paljon enemmän ja että näiden mainittujen aineiden koossa pysyminen vain tietyn lyhyen ajanjakson ajan, liikkuvan, elävän, hengittävän ja tutkivan itseään vaikkapa mikroskoopilla. Ihminen voi ihmetellä, mikä ja kuka hän on ja miksi hän on? Tämä on suunnaton ihme. Aivan kuin nämä aineet kokoontuisivat määrätyksi ajaksi elämään ja lisääntymään, ajattelemaan, suremaan, iloitsemaan ja lopulta kuolemaan. Miksi - on paljon suurempi kysymys, kuin vastaaminen siihen mistä aineista koostumme.

Kun tietouskova maailman kansalainen nauraa toiselle, sellaiselle, joka kysyy, miksi maailmankaikkeus ylipäänsä on olemassa, ja miksi me – vettä, kalsiumia ja orgaanisia molekyylejä – olemme täällä hetken hillumassa, hän itseasiassa olettaa, että luonnontiede on kertonut kaiken, mitä todellisuudesta voidaan tietää. Jollakin omituisella tavalla kansalaisen mielestä luonnontiede myös kyseenalaistaa uskon ja uskonnot.

Kysymys on myös menetelmästä. Nauru tuntuu hyytyvän, kun tiedemies alkaa puhua metafysiikasta ja multiversumeista eli yliluonnollisista ja selittämättömistä ilmiöistä ja sellaista ulottuvuuksista, joita on vaikea edes käsitteenä ymmärtää. Näitä olettamuksia toisista maailmoista eivät tee enää vain kristityt, vaan myöskin filosofien lisäksi fyysikot ja kosmologit. Onko niin, että vain jälkimmäiset tietävät ja ensimmäiset uskovat. Ei, kyllä kaikki tiede edellyttää olettamuksia, uskomuksia ja uskoa, hyvinkin paljon. Miksi sitten nauramme vain kristityille tai niille, jotka eivät voi uskoa evoluutioteoriaan sellaisenaan? Epäilihän Darwinkin, että voiko hänen ajatuksensa olla sittenkään oikea, koska hän polveutuu apinasta, eikä apinasta polveutuvan ajattelu ole kuitenkaan riittävän loogista ja älyllistä.

Nyt puhun uskostani käsin, ilmoitan, kuten aluksi lupasin. Ehkä siksi, että jos Raamatun Jumala on olemassa, me pelkäämme – koska emme tunne tai ymmärrä Hänen olemustaan, Hänen rakkauttaan, Hänen läsnäoloaan, Hänen kykyjään. Rakkaus, joka ilmenee Hänen teossaan ihmiskuntaa kohtaan on myös vaikea ottaa vastaan. Miksi minun pitäisi? Enkö voisi olla tietoni varassa? Voisiko kertomus, että Hän rakasti maailmaa niin, että antoi ainoan Poikansa? Voisiko se olla  mahdollista, että jokainen voisi olla yhteydessä Häneen, hyväksyttynä, koska hyväksyntä ei riipu meidän erinomaisuudestamme, vaan siitä että Hän valitsi meidät, sovitustyön erinomaisuudesta, ei meidän tiedoistamme, ei meidän älystämme, eikä meidän tyhmyydestämme. Näin uskon, kyse on Hänen teostaan, jota emme voi mitätöidä.

19.2.2018 Ismo Valkoniemi

---

[1] https://www.ksml.fi/ulkomaat/Cernin-tutkijat-uskovat-l%C3%B6yt%C3%A4neens%C3%A4-jumalhiukkasen/183252

[2] https://tekniikanmaailma.fi/maailmankaikkeutta-ei-pitaisi-olla-olemassa-tutkijat-sanovat-uusi-tutkimus-syventaa-mysteeria/

Konservatiivikristitty mediamurroksen pyörteissä - kriitikkona ja tarkkailijana

Mediamurroksessa eletään aikaa, jossa uutisoinnin ja toimituksen nopeusvaatimus ei kohtaa hengittävän, syövän ja nukkuvan ihmisen, etenkin kiireistä arkea tekevän päättäjän kykyä reagoida vaaditulla nopeudella. Murrokseen liittyy myös totuuden jälkeinen tyyli. Omalle kohdalleni osui alkusyksystä valtamedian toimittajan soitto, joka ei voinut odottaa minuuttiakaan, mutta annettuani faktatietoa asiasta, toimittaja ei käyttänyt saamastaan tiedosta mitään, vaan kirjoitti uskomustensa mukaan. Onko vähenevä toimittajajoukko pakotettu "onnistumaan" ja "osumaan maaliin" taistellessaan alati pirstoutuvassa mediakentässä, silläkin uhalla että totuuteen jää suuri kysymysmerkki?

Mediamurros

Tarkkailijalle mediamurroksen ensimmäinen aalto tarkoitti perinteisten lehtien ahdinkoa ja alasajoa, jossa samalla aloitettiin uutisten tuottaminen digitaalisesti veloituksetta. Toisessa aammossa maakuntien ykköslehtien digiversiot ovat muuttuneet maksullisiksi tai sidottu osaksi lehden tilausmaksua. Taloudellinen ansaintalogiikka on saatu järjestykseen, mainosmyynti toimimaan jälleen ja usein pienemmällä toimittajakunnalla uutisointi pyörii, siis torjuntavoitto. Laatu on sitten aivan eri kysymys.

Yhtenäiskulttuurin hajoaminen ja tyytymättömyys valittuun journalistiseen linjaan sekä samaan aikaan digitaalisen median helppous, edullisuus ja nopeus, ovat haastaneet erityisesti Ylen ja Helsingin Sanomat, jotka olivat ottaneet itselleen (tai sitten annettu) elitistisen kansansivistyksellisen ja valistuksellisen tehtävän, jota ne ovat toteuttaneet kansallisista lähtökohdista.

Mielipide-eroista suurin, etenkin läntisessä demokratiassa, on jako arvoliberaaleihin ja arvokonservatiiveihin. Yhdysvalloissa jakolinja on ollut jo sukupolvien ajan voimakas, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana se on myös rantautunut Suomeen. Suomessa arvoliberaalit aatteet vyöryivät maahamme ja ovat myöhemmin muuttaneet jopa lainsäädäntöämmekin arvoja jakavalla tavalla. Tämän kehityksen suurin kannattajajoukko asuu pääkaupunkiseudulla. Keneltäkään arvokonservatiiviltä ei jäänyt huomaamatta Ylen ohjelmatarjontaan samaan aikaan tulleet useat homoseksuaalista elämäntapaa ihannoivat sarjat ja elokuvat sekä Helsingin Sanomien voimakas ote keskustelussa arvolineraalisen aatteen airuena. Jokainen arvokonservatiivi tietää tämän ja puristaa edelleen kuvainnollisesti "kättä taskussa nyrkkiin", silkasta harmistuksesta. Suomessa arvokonservatiiveja löytyy lähes kaikista poliittisista liikkeistä, kuten myöskin arvoliberaaleja. Puhtaimmin ääripäät ovat jalostuneet toisaalta Vihreiden ja toisaalta Kristillisdemokraattien ja Perussuomalaisten joukkoihin.

Maahanmuuttovyöry aiheutti pelkoja, aiheellisiakin, jonka myötä syntyi voimakas keskustelu ja jakolinjat. Omien havaintojeni mukaan juuri maahanmuuton kiivain vaihe antoi tilaa digitaaliselle vaihtoehtomedialle ja synnytti erilaisia "kodinturvajoukkoja" ja nationalismia lähestyvää kansallismielisyyttä.

Kristillinen mediatuotanto monipuolistuu käyttökelpoiseksi

Olemme murroskohdassa, jossa vanhat käsitykset informaatiosta ja hyvin erilaiset tavat käyttää sitä, elävät yhtä aikaa. Perinteisen median valta on murtumassa monestakin syystä. Yksi syy on se, että me emme lue vain yhtä mediavälinettä, kuten esimerksi sanomalehteä. Sanomalehden toimittaminen ja tuottaminen aamuisin suomalaisiin kahvipöytiin, oli mahdollista vain suurille mediataloille. Se antoi niille suuren vallan suomalaisten sydämiin ja mieliin. Tänään kahvipöydässä on kännykkä, tabletti tai lehti ja viimeksi mainittu katoaa kokonaan 10-20 vuoden kuluessa.

TV on jo nyt kymmenien kanavien seinätaulu, joka toimii internetpohjalta. Tiettyyn kellonaikaan tulevat ohjelmat, joita katsotaan yhtä aikaa joka kodissa, säilyvät urheilun ja tapahtumien reaaliaikalähetyksissä sekä todennäköisesti uutistarjonnassa ja ajankohtaistoimituksen ohjelmissa. Joka tapauksessa katsojien mielenkiinto jakautuu arvojen ja halujen mukaisesti. Varsinaisesti ajantäyttöviihteen katsomisajankohdan ja välineen joka tuottaa viihteen, kuluttaja valitsee itse.

Kristillinen media hakee muotojaan myös. Perinteiset kristilliset lehdet ovat säilyneet pitkälti siksi, että niiden takana on kirkkokuntia tai herätysliikkeitä, jotka ovat tavalla tai toisella rakentaneet lehdestä oman liikkeensä 'jäsenlehden' ja varmistavat samalla sen, että 'omat' saavat lehden joko itse maksamana tai seurakunnan intervention kautta. Samaan aikaan monet niistä rakentavat internet-pohjaista TV-tuotantoa. Viestintävälineenä ne luovat turvallisen pohjan omalle uskonnolliselle piirille ja samalla omanmielisten universumin.

Ensimmäiset valtakunnalliset kristilliset mediatalot Radio Dei ja TV7 olivat suuria ilon aiheita kristillisille piireille. Ne ovat saaneet rinnalle perhe-TV imagoa hakevan Alfa-TV:n sekä konservatiivista kristillisyyttä korostavan Patmos-radion. Myös One-Way missio, Aikamedia ja monet muutkin ovat pyrkinyt rakentamaan netti-TV konseptia. Tarjonnan lisääntyminen on kuluttajan kannalta positiivinen asia ja tekee kristillisestä ohjelmatarjonnasta käyttökelpoisempaa, mutta myös pirstaloi kulttuurimme entistä pienempiin paloihin.

Sosiaalisessa mediassa piirteitä jotka on hyvä tietää

Aivan aiheestakin monilla arvokonservatiiveillä on ikävä tunne valtamedian voimakkaasta arvoliberalismista. Monen mielestä Yle ja Hesari pyyhkäisivät kerralla lattian rakoon perinteiset arvot, lojaaliuden isiemme rakentamaa kulttuuria kohtaan sekä uskonnolliset periaatteet. Samalla ne tulivat rikkoneeksi jotakin pyhänä koettua, joihin turvallinen tulevaisuus rakentui. Edellä mainittu väittämä siitä, mitä arvokonservatiivit kokevat, liittyy Virginian yliopiston tutkijan Jonathan Haidtin tutkimukseen arvokonservatismista ja arvoliberalismista sekä myös aivan omakohtaisiin tuntemuksiin. Niin tutkija kuin minäkin totean, että eivät arvoliberaalit ajattele maan turvallisuutta tai perinteitä, avatessaan rajat ja muuttaessaan lait kaikille (paitsi konservatiiveille), koska heille pyhää on kaikkien ja kaiken hyväksyntä ja rajaton vapaus.

Monet arvokonservatiivit ovat rakentavia ja rauhallisia, mutta koska järkipuhe ei ole auttanut ja Helsingin 'kiima' on jatkunut, niin jopa vaihtoehtomediat ovat alkaneet tuntua asianmukaisilta, jäsentäessään osan asioista samoin kuin arvokonservatiivit ovat ajatelleet. Loukattuna on helppo hyväksyä hieman arveluttavan tahon väittämänkin, kunhan se osuu omia arvoja vastustaviin voimiin. Aika hyvältä se on tuntunut - tunnustan, mutta varovaisuuteen on aidosti monia syitä.

EU-vastainen propaganda, kuten EU toisella tavalla ajattelivista sanoo, ei ole propagandaa sinänsä lainkaan. Se on politiikkaa järjestelmää vastaan, joka ei toimi eikä tuota hyvää. Onko se vaarallista, riippuu kunkin omasta näkökulmasta. Minun mielestäni kritiikille on tilaa ja sitä pitää esittää, jotta positiivisia muutoksia voisi tapahtua. Tässä on kuitenkin silta myös mennä liian pitkälle, tukemaan huomaamattaan informaatiota joka saa natsismin piirteitä, tai huomata kannattavansa vaikkapa vahvasti taistolaista ideologiaa tai Venäjän ihannointiin taipuvaisia pro-venäjä propagandasivustoja. Taistolaisesta arvomaailmasta ammentaa erityisesti vastavalkea.fi sivustot, joiden takana on vanha Oululainen taistolaisen aatteen grand old man Taisto O. Mehtälä.

Monet meistä arvokonservatiivisistä kristityistä ovat jakaneet MV??!! -lehden materiaalia, tietämättä tai tietäen, että lehden alkuperäinen nimi tarkoittaa "mitä vittua". Sen perustajalla Ilja Janitskinilla on Bandidos moottoripyöräjengitausta. Toisaalta niin on monilla kristityilläkin, siis tausta josta on pelastuttu. Eräät blogistit ovat pyrkineet osoittamaan Janitskilla olevan läheiset välit Venäjän presidentinhallinnon alaisuudessa toimivan strategisen RISI-tutkimuskeskuksen johtajaan Johan Backmaniin. Uusin uutinen on että etsintäkuulutettu Janitskin on siirtynyt Espanjasta Venäjälle. Entinen kirkkoherra, teologian tohtori Juha Molari joutui eroamaan kirkosta homoseksuaalikielteisten puheiden ja tutkimusten vuoksi. Ovien sulkeutuessa kirkollisessa maailmasta hänestä on tullut eräs MV-lehteen kirjoittavista henkilöistä. Hän on myös ymmärtänyt Venäjää enemmän kuin maassamme pidetään sopivana ja häntä voidaan hyvällä syyllä sanoa toisinajattelijaksi. Toisaalta russofobia on maassamme äärimmäisen suuressa mittakaavassa edelleen. Onko sittenkään tavatonta pyrkiä ymmärtämään naapuria, jonka kanssa meillä on 1300 km yhteistä rajaa. Ongelma tästä muodostuu vasta, jos ollaan tekemässä jotakin vallankumouksellista ja rahoitus kaikkeen tulee naapurivaltiosta. Tästä ei ole suoranaista näyttöä. Enemmänkin kyse on siitä että toisinajattelijat hakevat suojaa Bäckamilta, kun heidän toimensa kriminalisoidaan tai heidät erotetaan viroista ja tehtävistä ajattelutapansa vuoksi.

Verkkomedia.org sivustoa ylläpitävä entinen kotikaupunkini Porvoon teatterinjohtaja Janus Putkonen asuu nykyisin Donetskin kansantasavallassa ja vastaa tasavallan mediatyöstä. Hän on tarjonnut turvapaikkaa myös Ilja Janitskille ja hänelläkin tiedetään olevan yhteyksiä Bäckmaniin. Donetskin kansantasavalta hallitsee sotilaallisesti Itä-Ukrainan Donetskin kaakkois osia. Separatistien hallitseman alueen itsenäisyyttä ei ole mikään kansainvälisesti tunnustettu valtio hyväksynyt. Julkisesti hän on ilmoittanut sivustojen lopettaneen toimintansa, mutta uutisia ao. lähteestä kiertää edelleen.

Twitterissä on monia 'koneistoja', joiden taustat olisi hyvä selvittää, ennen kuin jakaa niiden tarjoamia uutisia. Itse kiinnitin huomiota @Suurruhtinas tiliin. 15 minuutin välein yötä päivää twiittaava tili tukee kriittistä ajattelua EU:ta kohtaan, liberialismia kohtaan, mutta samalla se on antisemistinen sekä Venäjä myönteinen. Erään blogistin mukaan taustalla on liikemiehiä, joilla on yhteyksiä Viroon. Mikä on heidän motiivinsa ja tausta-ajattelunsa jää arvoitukseksi.

Yleisesti ottaen disinformaatiota asiallisen vastavirtaisen informaation sisään leipovia vaihtoehtomedioita, joiden uutisten jakamisessa kannattaa tietolähteet tarkastaa ja etsiä uutisesta mahdollisesti muutakin lähdettä, mikäli ei halua olla osallinen 'keksityn' uutisen jakamisessa. Sama tarkkuus on tosin syytä ottaa myös arvoliberaalien suurten ja tunnettujen mediatalojen toimittajien kirjoittamien artikkelien suhteen ja arvovärittyneiden Setan, Vihreän langan ym. vahvasti päämääräuutisten ja tutkimusviitteiden suhteen.

Ohessa sivustoja, joiden luotettavuutta on kyseenalaistettu ja jotka voivat sisältää disinformaatiota: MV-lehti ● Uberuutiset ● Finleaks ● Whatdaafuck (englanninkielinen MV) ● Asialehti ● Kansalainen ● Nykysuomi ● Uutismaailma ● Magneettimedia ● Vastavalkea

11.12.2016 Ismo Valkoniemi