Mustaa magiaa, sanoi keltamekkoinen asiantuntija – Älä muodosta viholliskuvaa toisesta ihmisestä!

Kymmenen käskyä sisältää selkeän ohjeen, jossa meitä kielletään antamasta väärä todistus lähimmäisestä. Käskyjen alussa kielletään, ettemme tee kuvaa mistään mikä on maan yllä, päällä tai alla. Kuva voidaan rakentaa myös ilmaisemalla vahva käsitys jostakin, joka muodostaa kohteesta kuvan kaikkien väittämän kuulleiden mieleen. Magia tarkoittaa luonnon ja kohtalon voimien hallintaa tai hallinnan yrittämistä eri tavoin. Vihamiehen kiroaminen on myös eräs magian alalaji, rituaalisen kielen tai loitsujen kautta. Kiroaminen on siunaamisen vastakohta.

Taikuuden eli magian tarkoitus on yleensä maallisen asian hallinta, kuten vihollisen vahingoittaminen, tiedon hankinta tai myöskin sitä pyritään käyttämään myönteisiin asioihin, kuten sairauden parantamiseen. Taikausko on hyvinkin yleistä, jossa kristinuskosta poikkeava yliluonnollistuus uskotaan vaikuttavan tapahtumien kulkuun tai ihmisen kohtaloon. Mutta jos puhutaan kristinuskon ihmeistä, niihin ei voida uskoa.

Yleisesti puhutaan valkoisesta tai mustasta magiasta. Valkoisella magialla pyritään saavuttamaan hyviä asioita, kuten parempaa satoa, saalista tai menestystä elämässä. Käydessäni Kiinassa muutamia vuosia sitten, tapasin liikemiehiä, jotka käyttivät buddhalaista munkkia mukana liikeneuvotteluissa, optimoimassa menestystä ja karkottamassa pahaa. Ilmiö on yleismaailmallinen ja näkyy omassa kulttuurissammekin erilaisten korujen ja suojelevien amulettien käyttönä, jota esimerkiksi risti-kaulakoru voi joillekin edustaa tai vaikkapa puun koputtamista tai kynnyksen yli kättelemisen välttäminen. Mustan kissan tienylitys noteerataan usein edelleenkin. Tapoja ja amuletteja on edelleen monia.

Kaikkein vahingollisin tilanne koskettaa kaikkia, myös kristittyjä. Kun meitä loukataan tai asiat eivät mene siten kun me haluamme tai kun me säikähdämme toisen ihmisen tekoa tai käyttäytymistä – siis aina kun jonkun toisen henkilön teko menee 'ihon alle' – meillä on suuri vaara ryhtyä vastarintaan tai kostoon keinoilla, jossa astumme pois valosta. Me saatamme oman kunniamme tai muun oikeuttamisen tähden leimata toisen ihmisen pyrkyriksi, narsistiksi, käärmeeksi, pahimmaksi juoruämmäksi tai -äijäksi tai vaikkapa itse saatanaksi. Nimityksiä on niin paljon kuin ihmisiäkin. Tietenkin tämä on inhimillistä siihen saakka, kun me alamme leimaamaan tuota toista laajemminkin eli alamme luomaan hänestä mielikuvaa vaikkapa käärmeenä.

Uni

Kaikki kirjoittamani on tarkoitettu pohjustamaan unta, jonka näin ja sen selitystä, jonka sain. Tammikuun alkupäivinä yöllä näin unta, jossa kävelin metsäaukiolla. Yhtäkkiä näin maassa käärmeen, jonka pää oli lyöty irti aivan äskettäin, niin että vieressä ollut loppuosa liikkui voimakkaasti maassa. Kumartuessani katsomaan käärmeen päätä, huomasin että sen päähän oli tatuoitu tai laitettu jollakin muulla tavalla kiinni minulle läheisen ihmisen naama. Tartuin äkkiä käärmeen vartaloon ja päähän ja puristin näitä kahta erillistä osaa leikkaushaavasta kiinni toisiinsa. Hetken pidettyäni kappaleita kiinni, käärme teki voimakkaita liikkeitä ja tipahti kädestäni maahan. Yllättäen pää pysyi kiinni vartalossa ja käärme hävisi nopeasti läheiseen tiheikköön. Yritin etsiä sitä, mutta siitä ei enää näkynyt jälkeäkään. Kun liikuin alueella, ohitse kulki muutamia ihmisiä. Selitin heille mitä oli tapahtunut ja kysyin, että mistähän tässä mahtaisi olla kysymys. Nämä ihmiset vastasivat, että tässä tarvitaan asiantuntija, hän kyllä osaa kertoa. Pian he saivatkin asiantuntijan paikalle. Hän saapui ogrankeltaisessa pitkässä yläosallisessa mekossa. Hänen kasvojaan en kyennyt näkemään. Hän istuutui tapahtumapaikalle kannon päälle. Kun olin kertonut mitä oli tapahtunut, hän sanoi, että kyse oli magiasta. Kyseinen henkilö on joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Hänen vihamiehensä ovat tehneet hänestä käärmeen ja katkaisemalla tuon häntä kuvaavan käärmeen pään, he ovat saaneet hänen voimansa.

Tässä vaiheessa heräsin valtavan säikähtäneenä ja sydämeni hakkasi niin kovaa, että rintaani sattui aivan fyysisesti. Aloitin välittömästi rukoilla oman uskoni mukaisesti Isä Jumalaa, jota lähestyin Jeesuksen nimessä. Pyysin selitystä näkemälleni unelle. Pian sain selityksen. Kyseenomainen henkilö oli joutunut henkilökohtaisten luonteenpirteidensä ja osin tekemiensä toiminnallisten virheiden vuoksi hyökkäyksen kohteeksi. Sekä hyökkääjät, että hyökkäyksen kohde olivat tunnustavia kristittyjä. Hänestä oli luotu isommassa ryhmässä kuva käärmeenä, joka tuli tuhota. Tuhoaminen lähes onnistui, mutta puuttumiseni keskeytti tilanteen. Kuva kuitenkin luikertelee edelleen jossakin, eikä sitä ole saatu täysin pyydystettyä.

Olen pohtinut tätä unta ja sen alla olevaa todellista tapahtumaa muutamia päiviä. Voiko kristittykin tehdä magiaa ymmärtämättömyyttään? Jos kyse on toisen ihmisen tietoisesta leimaamisesta äärimmäiseksi pahaksi oman loukkaantumisen, oman haavan tai omien pyrkimysten vuoksi, ilman että se on koko totuus asiassa, niin kyse on valheellisen kuvan levittämisestä vahingoittamistarkoituksessa. Hengellisessä mielessä se voi tarkoittaa magiaa, temppua, joka on hyvin läheistä sukua Voodoolle. Voodoossa pyritään vahingoittamaan toista, valmistamalla toista kuvaava nukke, jota pistetään tiettyjen seremonioiden aikana neuloilla.

Muista, kiroaminen on siunaamisen vastakohta. "Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko." Room. 12:14. Jos me emme tiedä Jumalan näkökulmaa, kiroaminen on suorastaan vaarallista. Kun Jumala kutsui Abrahamin 1. Moos. 12, hän sanoo että sitä joka Abrahamia kiroaa, sitä myös Jumala kiroaa, joka siunaa Abrahamia, sitä myös Jumala siunaa. 4. Mooseksen kirjan 23. luvussa Mooabin kuningas Balak yrittää saada Bileamin kiroamaan Israelia, mutta Bileam ei pysty kuin siunaamaan kansaa, vaikka hän ei ole osa sitä. Lopuksi kuningas käskee Bileamin painua pois ilman palkkiota, jonka hän olisi saanut kiroamisesta.

Uskon, että meistä monien on syytä tehdä parannusta tässä asiassa! Minulla myös!

Oikea jumalanpalvelus

Mustavalkoinen ajattelu on helppo ampua alas, mutta aika ajoin se on hyvä väline erottamaan selkeästi ilmiöitä toistaan. Sen tähden aion syyllistyä nyt kuvaamaan tämän ajan ilmiöitä hengellisessä elämässä mustavalkoisesti.

YLISTÄMINEN
Raamatussa, etenkin Vanhassa Testamentissa, ylistämistä kuvataan paljon. Näitä raamatun paikkoja siteerataan ahkerasti aina kun joku esittää kritiikkiä sitä ylistämistä kohtaan, joka on nyt muotia nuoren karismaattisen liikehdinnän parissa. Vanhassa testamentissa ylistys liittyy aina jonkun erityisen suuren ja merkittävän tai hyvin vaikean tapahtuman jälkeiseen aikaan, jolloin ylistys kumpusi aidosta elämäntilanteesta. Ensimmäinen suuri ylistyksen paikka Jumalan kansalla oli sen jälkeen kun Faarao miehineen hukkui Kaislamereen (2. Moos. 15), toinen silloin kun liitonarkki tuotiin Jerusalemiin (1. Aik. 16:7). Ylistystä käytettiin myös taistelun eturintamassa, jolloin ilmeisesti juuri ylistyksen vuoksi vihollisen huomio kiinnittyi muualle ja yllätyshyökkäys onnistui (2. Aik. 20:22). Mutta entä tänään? Ylistys on irrallaan taistelusta, irrallaan oikeasta Jumalanpalveluksesta, joissa hoidetaan leskiä, orpoja tai taistellaan kärsivien lasten, nälkäisten tai pahoinpideltyjen rinnalla. Itse asiassa juuri siksi se on heikkoa ja aiheuttaa paikka paikoin nolostumisen tunteita kuulijoissa, siitä on tullut pakollinen liturgia, joka on suoritettava jokaisessa kokoontumisessa, vaikka taisteluvoitoista ei olisi tietoakaan.

VOIMATON SEURAKUNTA
Jumala ei antanut lahjoja siksi, että me viihdyttäisimme niillä toisiamme. Se on enemmänkin bonusta meille, että saamme nauttia erilaisista lahjoista ja armolahjoista seurakuntamme keskellä. Lahjat ovat varustusta taisteluun, joka käydään maailmassa. Jos meidän tavoitteenamme olisi voittaa paha niillä ”aseilla”, jotka meille on annettu, me tuskin varustautuisimme viikosta toiseen viihdyttämään toisiamme kaikella sillä media-arsenaalilla, musiikilla, kirjallisuudella, lehdillä, taiteella ja tanssilla, joka meillä on käytössämme. Tästä viihdyttämisen ja hengellisten elämysten tarjonnasta seuraa täydellinen heikkous, mistä kiittäisin, mistä ylistäisin, mistä riemuitsisin? Seurakunnat ovat masennuksen ja väsymyksen pesiä, koska todelliset taisteluvoitot puuttuvat ja niiden kautta aito sydämestä kumpuava ylistys ja kiitoskarkelointi. Vihollinen on kasvanut niin suureksi ja pelottavaksi, että seurakunta on käpertynyt pitämään yllä myyttiä ja viihdyttämään jäljelle jääneitä.

TAISTELEVA USKO
Katsoimme vaimoni Päivin kanssa Suomessa vain DVD:llä ilmestyneen elokuvan Machine Gun Preacher, joka kertoo amerikkalaisen Sam Childersin työstä Etelä-Sudaniin rakentamansa orpokodin ja Joseph Konyn sissiarmeijan kaappaamien lapsisotilaiden parissa. Elokuva on kohdannut yllättävää vastustusta hengellisyytensä takia ja siksi sitä ei otettu teatterilevitykseen, esimerkiksi Ranskassa se kiellettiin juuri liian hengellisenä, kun taas Yhdysvalloissa kristilliset piirit ovat kritisoineet sen maallisuutta ja rajua kielenkäyttöä. Tosiasia on että Childer on pelastanut itseään säästämättä Etelä-Sudanin, Kongon ja Pohjois-Ugandan lapsisotilaita yli 1000, hakemalla heidät sisseiltä takaisin. Pennsylvanialainen entinen moottoripyöräjengiläinen, nykyisin saarnamies ja taistelija Sam Childers ei sovi mihinkään totuttuun hengelliseen muottiin, ei pukeutumisensa eikä käytöksensä puolesta, mutta lopputulos olisi seurakunnalle ylistyksen ja kiitoksen paikka ja niin se ylistääkin. Childersin seurakunta The Shekinah fellowship church on perinteinen amerikkalainen seurakunta, jossa ylistys on osa seurakuntaelämää, mutta ei ilman syytä.
Seurakunnan tulisi astua ulos saleista ja katsella omaa elinpiiriään, onko siellä lapsia, jotka voivat huonosti, vanhuksia jotka tarvitsevat apua ja ovat yksinäisiä, yksinhuoltajia ja heidän isättömiä tai äidittömiä lapsia joita voi rohkaista, suurperheitä jotka taipuvat arjen haasteellisuuden alle tai kenties nälkäisiä ihmisiä, jotka ovat syystä tai toisesta syrjäytymiskierteessä? Keskustelu ja hymy, rohkaisu tai pieni apu ovat paikallaan aina. Jos seurakunta kilpailee välittämisessä ja rakkaudessa, se ei jää jalkoihin, kovin vähän muita kilpakumppaneita on rinnalla. Tämä johtaa väistämättä kehitykseen, jossa myös ylistys ja kiitos alkaa kummuta todellisista lähteistä, voitoista ja Jumalan ihmeellisestä avusta. Tästä seuraa innostus, yhteishenki ja masentuneet jalat alkavat kantaa, riemun kiljahdusten saattelemana!

Jaak. 1:26-17: Jos joku luulee olevansa Jumalan palvelija mutta ei pysty hillitsemään kieltään, hän pettää itsensä ja hänen jumalanpalveluksensa on turha. Puhdasta, Jumalan ja Isän silmissä tahratonta palvelusta on huolehtia orvoista ja leskistä, kun he ovat ahdingossa, ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.

2.7.2012 Ismo Valkoniemi